Laki sotilasvammalain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun s- 0tilasvammalain (404/48) 5 §:n 1 momentti, 6―10 §, 13 §, 14 §, 15 §:n 4 momentti, 16―19 § ja 21 §, 22 §:n 5 ja 6 kohta sekä 26 §, niistä 5, 9, 19 ja 22 § sellaisina kuin ne ovat 29 päivänä kesäkuuta 1953 annetussa laissa (289/53), 6―8, 10, 14―18 ja 21 § sellaisina kuin ne ovat 15 päivänä kesäkuuta 1956 annetussa laissa (389/56) ja 26 § sellaisena kuin se on 7 päivänä heinäkuuta 1950 annetussa laissa (359/50), sekä
lisätään lakiin uusi 43 § seuraavasti:
5§
Omaisella tarkoitetaan tässä laissa:
puolisoa ja seitsemäätoista vuotta nuorempaa lasta, aviomiestä kuitenkin vain, jos hän työ tai ansiokyvyttömyyden ja varattomuuden takia on vaimonsa elätettävänä;
vanhempia, jos heidän työ tai ansiokykynsä ja varallisuutensa ovat niin vähäiset, että he ovat vailla kohtuullista elatusta, eikä ole olemassa muita siitä huolehtimiseen kykeneviä elatusvelvollisia omaisia; sekä
seitsemäätoista vuotta vanhempia lapsia sekä mainittua ikää nuorempia lapsenlapsia ja sisaruksia samoin kuin otto- ja isovanhempia, jos mainittujen henkilöiden työ- tai ansiokyky sekä varallisuus ovat niin vähäiset, että he elatukseensa nähden ovat huomattavasti riippuvaisia vahingoittuneesta tai sairastuneesta.
6§
Sairaanhoitoon kuuluu:
lääkärin antama tai määräämä tarpeellinen hoito, taikka, jollei sellaista hoitoa ole saatavissa, koulutetun sairaanhoitajan antama tai muu tarpeellinen hoito
lääkärin määräämät lääkkeet sekä tarpeelliset puhdistusaineet ja sidostarvikkeet;
tarpeellisten tekojäsenten ja muiden apuneuvojen hankkiminen omaksi tai käytettäväksi sekä niiden korjaaminen, uusiminen ja käytön opettaminen, milloin se olosuhteisiin katsoen on kohtuullista; sekä
harkinnan mukaan opaskoiran antaminen sokean käytettäväksi. Sairaanhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.
Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään viisikymmentä sadalta, korvataan sairaanhoitona myös sen mukaan kuin asetuksella säädetään:
määräaikainen lääkärintarkastus;
työ- tai toimintakyvyn palauttamista tai säilyttämistä tarkoittava kuntouttaminen; sekä
erityisessä laitoksessa annettu huolto, jos hän on joutunut tämän lain mukaan korvatun tai muunkin ruumiinvamman tai sairauden johdosta sellaisen laitoshuollon tarpeeseen.
Sairaanhoito on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen, vahingoittuneena tai sairastuneen tilaa kuitenkaan vaarantamatta.
Jos vahingoittunut tai sairastunut on itse maksanut sairaanhoitokustannuksia, on niiden korvaamista haettava erikseen.
7§
Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 950 markkaa päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.
Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, jos vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivärahan täydestä määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ole vähentynyt vähintään kahdellakymmenellä sadalta.
8§
Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.
Elinkoron täysi määrä on 220 000 markkaa vuodessa. Sen vuoden alusta, jona vahingoittunut tai sairastunut täyttää viisikymmentä kuusi vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää kuusikymmentäviisi vuotta, alinkoron täysi määrä on kuitenkin 235 000 markkaa vuodessa. Elinkoron täydestä määrästä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.
Jos elinkoron saaja on otettu sairaalaan tai laitokseen 6 §:ssä tarkoitettua sairaanhoitoa varten, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.
Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksaminen on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.
9§
Päiväraha ja elinkorko maksetaan sille, jonka elätettävänä on hänen aviovaimonsa ja 5 §:ssä tarkoitettuja seitsemäätoista vuotta nuorempia lapsia, korotettuna kolmellakymmenellä sadalta päivärahasta tai elinkorosta ensimmäiseltä ja, mikäli korvaukseen oikeutetun työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, kahdellakymmenellä sadalta, mutta muutoin viidellätoista sadalta jokaiselta seuraavalta omaiselta.
Hakemuksesta voidaan määrätä, että päiväraha tai elinkorko on 1 momentissa sanotuin määrin korotettuna maksettava myös sille, jonka elätettävänä ruumiinvamman syntyessä tai sairauden ilmaantuessa oli ja edelleen on muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja omaisia.
Jos lapsi, josta on maksettu päivärahaan tai elinkorkoon korotusta, seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä tai jos hän ennen sanottua ikää syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta määrätä, että päiväraha tai elinkorko on maksettava 1 momentissa mainituin määrin korotettuna, ensiksi mainitussa tapauksessa yhteensä enintään neljän vuoden ajalta ennen kuin lapsi täyttää kaksikymmentäneljä vuotta ja viimeksi mainitussa tapauksessa niin kauan kuin sanottu tila kestää. Opiskelun perusteella voidaan korotusta tässä säädetyin edellytyksin maksaa myös lapsesta, joka päivärahan tai elinkoron alkaessa oli jo täyttänyt seitsemäntoista vuotta.
10§
Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:
sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai onka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 750 markkaa päivältä niin kauan kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;
sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 24 000 markkaa vuodessa;
sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 120 markkaa päivältä; sekä
sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, ja jonka toimeentulo oman taikka 9:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun omaisen sairauden aiheuttamien, lääkärin määräämistä hoitotoimenpiteistä johtuneiden kustannusten takia tahi muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 75 000 markkaa vuodessa.
Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.
13§
Kun työkyvyttömyysaste pysyvästi on vähemmän kuin kolmekymmentä sadalta, on valtion tapaturmatoimistolla elinkoron saajan suostumuksella oikeus suorittaa hänelle tuleva elinkorko tai sen osa laskettuna kuudenkymmenenviiden vuoden ikään asti sitä vastaavana pääomana, minkä jälkeen elinkorko suoritetaan jälleen 8 §:n säännösten mukaan.
Kun työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voi pääomaksi vaihtaminen tapahtua vain vakuutusoikeuden suostumuksella ja muutoin edellä mainituin ehdoin.
Elinkoron vaihtaminen sitä vastaavaksi pääomaksi ei vaikuta vahingoittuneen tai sairastuneen oikeuteen saada sairaanhoitoa tai hänen oikeuteensa 25 ja 26 §:ssä säädetyin edellytyksin saada korvausmäärä, mikäli on kysymys työkyvyttömyysasteesta, muutetuksi.
Sosiaaliministeriö vahvistaa pääomamäärän laskemisperusteet.
14§
Jos 1 §:ssä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema tahi hän omatta syyttään on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, joiden perusteella kuoleman johdosta olisi suoritettava korvausta, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan tai kadotessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan, vanhemmalle myös silloin, kun hän myöhemmin tulee tällaiseksi omaiseksi. Mitä edellä on sanottu, on myös noudatettava, jos vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan oli vähintään kahdeksaksikymmeneksi sadalta arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin yhdeksi vuodeksi vahvistettu elinkorko.
Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:
leskelle, jolla on tai on ollut lapsi, 140 000 markkaa sekä muulle leskelle 50 000 markkaa, kunnes hän on täyttänyt 55 vuotta, minkä jälkeen eläkkeen vuotuismäärä on 140 000 markkaa;
lapselle 79 500 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 79 500 markkaa;
vanhemmille, molempien vanhempien eläessä, 57 500 markkaa kummallekin ja muuten 79 500 markkaa; sekä
muulle omaiselle 34 500 markkaa.
Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.
15§
Lapselle, lapsenlapselle ja sisarukselle huoltoeläkettä suoritetaan. seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta huoltoeläkettä suorittaa niin kauan, kuin tämä tiia kestää. Samoin voidaan huoltoeläkettä saaneelle lapselle, joka seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä, hakemuksesta suorittaa huoltoeläkettä enintään neljän vuoden jalta ennen kuin hän täyttää kaksikymmentäneljä vuotta. Opiskelun perusteella voidaan huoltoeläkettä tässä säädetyin edellytyksin ja saman suuruisena myöntää myös lapselle, joka vahingoittuneen tai sairastuneen kuollessa oli täyttänyt seitsemäntoista vuotta.
16§
Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa omien tulojen turvin on ansiokyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa sairauden takia tai muusta erityisestä syystä vaikeutunut.
Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle tai vanhemmalle voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke. jos hänen toimeentulonsa sairauden takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Lisähuoltoeläkkeen vuotuismäärä leskelle ja täysorvolle lapselle on enintään 160 000 markkaa ja vanhemmalle enintään 87 000 markkaa.
17§
Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuolemantapauksen johdosta suoritetaan hautausapuna 55 000 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautauskustannukset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimittaa. Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuolinpesälle sadaan suorittaa.
Jos vahingoittuneelta tai sairastuneelta, jonka työkyvyttömyysaste hänen kuollessaan oli vähintään kolmekymmentä sadalta, on jäänyt 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu omainen, suoritetaan hautausapu siinäkin tapauksessa, ettei kuolema 14 §:n 1 momentin mukaan ole korvattava.
18§
Elinkoron saajalle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on elinkoron saajan vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 146 000, 177 000 tai 210 000 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Elinkoron saajalle, jolla ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos elinkoron saajalla on pysyviä vuosituloja, täydennyskorosta vähennetään puolet 60 000 markkaa ylittävältä vuositulojen osalta. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta tämän lain mukaista korvausta, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.
Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotainvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.
19§
Ilman erityisiä syitä älköön 10 §:ssä tarkoitettua päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lukuun ottamatta avuttomuuden perusteella myönnettävää, annettako taannehtivasti pitemmältä ajalta kuin yhdeltä vuodelta eikä lisähuoltoeläkettä, täydennyskorkoa, opiskelun perusteella 9 §:n 3 momentin mukaan suoritettavaa korotusta tai 15 §n 4 momentin mukaan suoritettavaa huoltoeläkettä pitemmältä ajalta kuin kolmelta kuukaudelta ennen sitä päivää, jona hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle.
21§
Kun 1 §:n 1 momentissa mainitun henkilön saama ruumiinvamma tai sairaus ilmeisesti näyttää oikeuttavan tämän lain mukaiseen korvaukseen, on siitä asianomaisen viranomaisen toimesta ennen palvelus- tai työsuhteen päättymistä lähetettävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle, jonka tulee sen perusteella ryhtyä asiaa käsittelemään. Jollei ilmoitusta tehdä, on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettava siitä tieto. Palvelus- tai työsuhteen aikana sattuneesta kuolemantapauksesta tai katoamisesta on kuitenkin aina viipymättä tehtävä ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ruumiinvamma tai sairaus on katsottu sellaiseksi, ettei se oikeuta korvaukseen, ja siitä on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettu tieto -taikka jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkanut tahi kuolema sattunut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, on korvausta haettava kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolta yhden vuoden kuluessa 22 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien, uhalla, että oikeus korvauksen saamiseen muutoin on menetetty.
Ruumiinvammasta, joka on aiheutunut 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapaturmasta korvausta haettava, niinkuin edellä 2 momentissa on säädetty.
Mitä 2 momentissa on korvauksen hakemisesta säädetty, olkoon noudatettavana myös sellaiseen korvauksen lajiin tai lisään nähden, joka on säädetty suoritettavaksi eri hakemuksesta. Opiskelun perusteella 9 §:n 3 momentin mukaan suoritettavaa korotusta ja 15 §:n 4 momentin mukaan suoritettava huoltoeläkettä sekä päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa voidaan kuitenkin hakea määräajasta riippumatta, niin myös vanhemman huoltoeläkettä, jos kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen tämän lain mukaiseen korvaukseen, on hänen, muun hakijan tai viranomaisen toimesta tullut määräajassa valtion tapaturmatoimistossa vireille eikä tätä oikeutta ole evätty.
22§
Edellä 21 §:ssä säädetty määräaika on luettava:
jos hakemus tarkoittaa ruumiillisen tai henkisen vajavuuden perusteella 9 §:n momentin mukaan suoritettavaa korotusta tai 15 §:n 4 momentin mukaan suoritettavaa huoltoeläkettä, korotuksen tai huoltoeläkkeen maksamisen lopettamisesta; sekä
jos hakemus tarkoittaa 6 §:n 5 momentissa tai 24 tahi 26 §:ssä mainittuja kustannuksia, sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ne on suoritettu.
26§
Jos ne seikat, joista elinkoron tai täydennyskoron tahi lisähuoltoeläkkeen suuruus riippuu, olennaisesti muuttuvat, voi valtion tapaturmatoimisto oikaista korvausmäärän. Elinkorkoa älköön kuitenkaan muutettako sillä perusteella, että ansiokyky on lisääntynyt.
Jos elinkorkoa on alennettu 11 §:n 2 momentissa mainituin perustein, voi tapaturmatoimisto, milloin oikeuskäytäntö myöhemmin on olennaisesti muuttunut, oikaista päätöksen, ei kuitenkaan elinkoron saajan vahingoksi.
Elinkoron saajan tulee uhalla, että hän muuten menettää oikeutensa elinkorkoon, alistua tapaturmatoimiston määräämän lääkärin tarkastettavaksi.
Tapaturmatoimisto suorittaa lääkärintarkastuksesta ja muusta selvityksestä aiheutuneet kustannukset, jos korvausmäärä oikaistaan tai kustannusten korvaaminen muutoin katsotaan kohtuulliseksi. Muussa tapauksessa jäävät sanotut kustannukset hakijan suoritettavaksi.
43§
Jos se, jonka korvauksesta on kysymys, iän, sairauden tai muun sellaisen syyn takia ei itse voi hoitaa asioitaan eikä hänellä ole holhoojaa, voi lähiomainen tai muukin henkilö, joka pääasiallisesti on huolehtinut hänestä, tahi asianomainen sosiaalilautakunta käyttää hänen puhevaltaansa korvausta koskevassa asiassa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1961, ja sitä sovelletaan sanotusta päivästä alkaen myös, jos ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen vahingoittumisen, sairastumisen, kuoleman tai katoamisen johdosta on suoritettava sotilasvammalain mukaista korvausta. Aikaisempien säännösten mukainen elinkorko ja huoltoeläke suoritetaan kuitenkin suuruudeltaan tämän lain mukaisena jo 1 päivästä toukokuuta 1960 alkaen.
Ennen lain voimaantuloa annetulla päätöksellä myönnetty lain voimaan tullessa suoritettava 10 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu päivärahan ja elinkoron lisäysosa sekä täydennyskorko ja lisähuoltoeläke maksetaan lain voimaan tulon jälkeenkin entisen suuruisena siltä ajalta, jolta sanottu korvaus on myönnetty.
Jos vireillä olevassa asiassa on käytetty puhevaltaa sen mukaan kuin 43 §:ssä säädetään, on puhevalta katsottava säilytetäväksi.
Tämä laki kumoaa sotilasvammalain mukaisten korvausten suorittamisesta indeksikorotuksen poistamisen jälkeen 28 päivänä joulukuuta 1956 annetun lain (678/56) ja sotilasvammalain mukaisten korvausten korottamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1958 annetun lain (261/58) sekä eräiden sotilasvammalain mukaisten korvausten korottamisesta 20 päivänä kesäkuuta 1960 annetun lain (306/60).
Helsingissä 16. päivänä joulukuuta 1960
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Eeli Erkkilä