Laki leimaverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 4 §:n ensimmäinen viranomaisten ryhmä, sellaisena kuin se on 25 päivänä maaliskuuta 1948 annetussa laissa (244/48), sekä 12 §:n 3 kohta, 92 §:n 2 momentti ja 98 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetussa laissa (271/59), sekä
lisätään lain 10 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1956 ja 5 päivänä joulukuuta 1957 annetuilla laeilla (332/56 ja 385/57) sekä 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetulla lailla, uusi keskusverolautakunnan päätöstä koskeva nimike sekä 11 §:ään, sellaisena kuin se on 6 päivänä toukokuuta 1955 annetussa laissa ( 218/55 ), uusi 6 kohta seuraavasti:
4§
Viranomaiset, joiden toimituskirjoista leimaveroa on suoritettava, luetaan leiman määrän puolesta kuuteen ryhmään seuraavasti:
1 ryhmä:
Tasavallan presidentti, tasavallan presidentin kanslia, valtioneuvosto, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, oikeuskanslerinvirasto, eduskunnan oikeusasiamiehen virasto, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus ja keskusverolautakunta.
10§
Seuraavat toimituskirjat tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan merkityt lupatodistukset, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, on 6 ja 8 §:ssä säädetyn leiman sijasta varustettava leimalla seuraavin määrin:
Keskusverolautakunnan päätös, jolla lautakunta on antanut verotuslain 69 §:ssä tarkoitetun ennakkotiedon, lautakunnan harkinnasta riippuen, vähintään 3 000 ja enintään 50 000 markkaa.
11§
Toimituskirjoista säädetyn leimaveron suorittamisesta ovat vapaat:
; kuin myös
kunnallishallitus ja seurakunta asioissa, jotka koskevat verotuslain 69 §:ssä tarkoitetun ennakkotiedon antamista, niin myös verotuslain 113 §:n 1 momentissa mainituista jäljennöksistä.
12§
Leimaverosta ovat vapaat toimituskirjat:
asioissa, jotka koskevat:
valtiolle, kansaneläkelaitokselle, maakunnalle, kunnalle, seurakunnalle tai kunnalliselle tahi rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tulevan veron tai maksun tahi sen laskemisessa käytettävän perusteen määräämistä, taikka sellaisen veron tai maksun maksuunpanoa tai ulosmittausta, taikka maksuajan pitennystä tai nauuta helpotusta sen suorittamisessa, taikka takaisinmaksua, ei kuitenkaan huvi- ja keskusverolautakunnassa eikä korkeimmassa hallintooikeudessa, ellei verotuslaissa (482/58) tarkoitettua veroa tai maksua taikka muuta, valtiolle suoritettavaa veroa koskeva, muun viranomaisen kuin huvi- tai keskusverolautakunnan päätöksestä tehty valitus johda alemman viranomaisen päätöksen kumoalaiseen taikka muuttalaiseen siihen muutosta hakeneen eduksi, kuin ei myöskään asioissa, jotka koskevat tulliedun myöntämistä tai sen nojalla tapahtuvaa takaisinmaksua, tulliselvitysajan tai tullittomaan maahan tuontiin säädetyn määräajan taikka tulliperuutukseen oikeuttavan vientiajan pitentämistä tahi takaisinmaksua sen nojalla, muuta erikoishelpotusta tullista tai muista tullilaitoksen kannettavista veroista ja maksuista taikka ennakkotietoa maahan tuotavalle tavaralle pantavasta tullista;
92§
Tasavallan presidentin kansliapäällikön, valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden ja keskusverolautakunnan, niin myös valtioneuvoston, oikeuskanslerinviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen viraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
98§
Milloin korkein hallinto-oikeus on poistanut huvi- tai keskusverolautakunnan ennakkotietoa koskevan päätöksen, lääninhallituksen on hakemuksesta suoritettava asianomaiselle takaisin liikaa peritty leimavero.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960.
Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1959
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Pauli Lehtosalo