482/1957

Annettu Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1957

Asetus yleisistä teistä

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/54) 117 §:n 1 momentin nojalla:

1 luku

Yleisiä määräyksiä.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö määrää liikenteelliseltä merkitykseltään tärkeät maantiet valtateiksi tai kantateiksi.

Valtateiksi voidaan määrätä sellaiset maantiet, jotka palvelevat tärkeiden asutus- ja liikennekeskuksien välistä kaukoliikennettä ja toimivat liikenteen pääasiallisina kokoojateinä, muodostaen maantieverkon rungon.

Kantateiksi voidaan määrätä sellaiset maantiet, jotka täydentävät valtatieverkkoa ja joilla on tärkeä merkitys liikenteen kokoojateinä.

Valtatiet ja kantatiet on osoitettava erityisillä tiemerkeillä.

Ajotietä, jolla on sallittu vain auto- ja moottoripyöräliikenne, moottoripolkupyöriä lukuun ottamatta, nimitetään moottoritieksi.

Polku on lähinnä jalkaisin, ratsain tai polkupyörällä tapahtuvaa liikennettä varten tarkoitettu tie.

Erityisellä talvitiellä tarkoitetaan tietä, jota myöten tarpeellinen liikenneyhteys järjestetään talvisin lähinnä vesistöjen ja vesiperäisten maiden yli sellaisten paikkojen välille, missä muuna vuodenaikana ei ole tieyhteyttä tai missä se on suhteettoman pitkä tai vaikeakulkuinen tahi vaikeasti pidettävissä vapaana lumi- ja jääesteistä.

Tiehen välittömästi liittyvällä vähäisellä varastoalueella tarkoitetaan vain sellaista aluetta, jota käytetään tienpitoaineiden tai tietarkoituksiin tarvittavien välineiden säilyttämiseen taikka varastoimiseen.

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee pitää luetteloa yleisistä teistä. Luetteloon on merkittävä erikseen maantiet ja paikallistiet ja, kunkin tien osalta, milloin se on luovutettu yleiseen liikenteeseen. Luettelosta tulee myös käydä ilmi, onko tie valtatie, kantatie, vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie, polku tai erityinen talvitie. Luetteloon on erityisten talviteiden kohdalle merkittävä ne tiet, joita yleisistä teistä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan erityisen talvitien järjestämisen takia ei tarvita yleiseen liikenteeseen. Luettelossa, joka voidaan laatia tieosittain, on lisäksi mainittava tienpitäjä, tien tai tieosan pituus ja, mikäli tie ei ole vain yhden kunnan alueella, sen pituus eri kunnissa.

Tie- ja vesirakennushallituksessa on myös pidettävä luetteloa tien liitännäisalueista ja tienpitoa varten perustetuista oikeuksista ottaa tienpitoainetta ja käyttää yksityistä tietä.

2 luku

Tien tekeminen.

A. Alustava käsittely.

Aloite uuden yleisen tien rakentamisesta on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle. Aloitekirjelmään on liitettävä vähintään mittakaavaan 1: 400 000 laadittu kartta, jolle ehdotettu tie ja sen ympäristössä oleva tieverkko on havainnollisesti merkitty.

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee aloitteen johdosta hankkia lausunto lääninhallitukselta, jonka asiana on aloitteesta kuulla asianomaista kuntaa, ellei kunta ole aloitteen tekijänä, sekä tarvittaessa hankkia lausuntoja muiltakin viranomaisilta ja järjestöiltä taikka kutsua niitä, joita asia koskee, neuvottelemaan siitä.

Jos kunta yleisistä teistä annetun lain 95 §:n 1 momentin nojalla on päättänyt ottaa osaksi tai kokonaan vastatakseen tienpidon kustannuksista tietyn maantien osalta tai sitoutua vastaamaan paikallistien tienpidosta aiheutuvista kustannuksista suuremmassa määrin, kuin se lain mukaan on velvollinen, on siitä ilmoitettava kunnan antamassa lausunnossa tai, jos kunta on aloitteen tekijänä, aloitekirjelmässä.

Saatuaan lääninhallituksen ja kunnan lausunnon sekä 6 §:n mukaisesti mahdollisesti hankitun muun selvityksen tie- ja vesirakennushallitus voi määrätä laadittavaksi tiesuunnitelman aloitteen tarkoittaman tien rakentamista varten.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo, ettei aloitteen tarkoittamalla tiellä tulisi olemaan yleisistä teistä annetun lain 7 tai 8 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai ettei tiehankkeen toteuttamiseen ajankohtaan nähden tai muutoin ilmeisesti ole taloudellisia mahdollisuuksia, tie- ja vesirakennushallitus voi määrätä, että aloitetta koskeva tutkimus siirretään myöhäisempään ajankohtaan, tai päättää, että aloitteen annetaan raueta. Milloin sekä kunta että lääninhallitus ovat puoltaneet paikallistien rakentamista koskevan aloitteen toteuttamista, tie- ja vesirakennushallituksen tulee alistaa aloitteen raukeamista koskeva päätöksensä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ratkaistavaksi.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus, katsoessaan 2 momentin säännösten mukaisesti olevan syytä antaa maantien rakentamista koskevan aloitteen raueta, kuitenkin pitää mahdollisena, että aloitteen tarkoittaman tien rakentamiselle paikallistieksi tulisi olemaan yleisistä teistä annetun lain 8 §:ssä säädetyt edellytykset, tie- ja vesirakennushallitus voi palauttaa aloitteen ja siihen liittyvän selvityksen lääninhallitukselle edelleen käsiteltäväksi paikallistien rakentamista koskevana kysymyksenä.

Tien parantamista koskeva aloite on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle, jonka asiana on päättää aloitteen johdosta suoritettavista tutkimuksista ja, milloin tiesuunnitelma on tarpeen, sen laatimisesta.

Milloin aloite koskee paikallistietä taikka sellaista maantietä, jonka tienpitäjänä on kaupunki tai kauppala, on kuntaa kuultava.

Tie- ja vesirakennushallitus voi, milloin aloitteelta ilmeisesti puuttuvat toteuttamismahdollisuudet, menettelemättä niinkuin 2 momentissa on säädetty, määrätä, että aloitteen johdosta ei ryhdytä enempiin toimenpiteisiin.

10§

Edellä olevien säännösten estämättä tie- ja vesirakennushallitus voi omasta aloitteestaan määrätä tiesuunnitelman laadittavaksi.

B. Tiesuunnitelma.
11§

Tiesuunnitelmaa varten tarpeelliset tutkimukset suoritetaan ja tiesuunnitelma laaditaan tie- ja vesirakennushallituksen toimesta, mikäli 25―32 §:stä ei muuta johdu.

Tiesuunnitelmaan liitettävässä kustannusarviossa on erikseen mainittava tietyöstä ja yleisistä teistä annetun lain 9 luvussa säädetyistä korvauksista johtuviksi arvioidut kustannukset.

12§

Tien suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä on tarpeen mukaan neuvoteltava lääninhallituksen sekä rakennus-, maanmittaus, metsä- ja maataloushallinnon viranomaisten ja muiden sellaisten viranomaisten kanssa, joiden toimialaa tien tekeminen koskee.

13§

Tiesuunnan lopullisen tutkimuksen aloittamisesta on ilmoitettava tielautakunnan puheenjohtajalle, sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla asianomaisille maanomistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta tien tekeminen saattaa koskea, ja näillä on oikeus olla tutkimuksessa saapuvilla sekä lausua mielensä asiasta.

14§

Tiesuunnitelmasta on hankittava asianomaisten lääninhallitusten ja kuntien lausunnot sekä varattava niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Kunnan on ennen lausunnon antamista 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa pidettävä suunnitelma yleisesti nähtävänä neljäntoista päivän aikana. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on lääninhallitukselle osoitettuina toimitettava kunnallishallitukselle seitsemän päivän kuluessa suunnitelman nähtävänäolon päättymisestä lukien. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta ja kustannuksella kuulutettava samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa saatetaan tiedoksi.

Kunnan on toimitettava lausuntonsa tiesuunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista sekä jätetyt muistutuskirjelmät lääninhallitukselle, joka toimittaa ne omine lausuntoineen edelleen tie- ja vesirakennushallitukselle.

15§

Jos tie- ja vesirakennushallitus havaitsee, että kunnassa yleisesti nähtävänä olleesta tiesuunnitelmasta on tarpeen tehdä vaihtoehtoinen tai muutettu suunnitelma, joka tien suuntaukseen nähden tai paikallistien ollessa kysymyksessä muutoinkin olennaisessa kohdin poikkeaa aikaisemmasta suunnitelmasta, on vaihtoehtoisen tai muutetun suunnitelman osalta noudatettava, mitä edellä 14 §:ssä on sanottu.

16§

Jos tiesuunnitelma koskee lyhyehkön tien rakentamista tai muutoin sellaista tien tekemistä, joka ei sanottavasti muuta paikallisia liikenneoloja, tie- ja vesirakennushallitus voi olosuhteiden mukaan määrätä noudatettavaksi yksinkertaisempaa menettelyä kuin edellä 13 ja 14 §:ssä on sanottu. Kuitenkin on, jollei tiesuunnitelmaa 14 §:n mukaisesti panna kunnassa yleisesti nähtäväksi, kiinteistön omistajalle tai haltijalle muulla tavoin varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen ja, jos suunnitelma koskee paikallistietä, kuntaa kuultava.

17§

Uuden tien rakentamista koskevan tiesuunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö tie- ja vesirakennushallituksen esityksestä. Tie- ja vesirakennushallituksen on sitä varten toimitettava suunnitelma ja asian käsittelyssä hankittu selvitys ministeriölle.

Tiesuunnitelman, joka koskee tien parantamista, vahvistaa tie- ja vesirakennushallitus. Jos kuitenkin lääninhallitus tai, kun kysymys on paikallistiestä, lääninhallitus tai asianomainen kunta olennaisessa kohdin on eri mieltä tiesuunnitelmasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa, taikka jos tie sitä parannettaessa muutetaan kulkemaan uutta suuntaa siten, että vanha tie pääosaltaan on tarpeen säilyttää yleisenä tienä, on suunnitelma alistettava ministeriön vahvistettavaksi. Erityisistä syistä voi tie- ja vesirakennushallitus muissakin tapauksissa alistaa parannussuunnitelman ministeriön vahvistettavaksi.

18§

Tiesuunnitelman vahvistamiseen liittyvät asiakirjat toimitetaan tie- ja vesirakennushallitukselle, jonka tulee päätöksestä antaa tieto lääninhallitukselle, asianomaisille kunnille sekä, jos asian laatu tämän vaatii, muillekin viranomaisille. Tarpeen mukaan tulee tie- ja vesirakennushallituksen tiedonantoonsa liittää jäljennös tiesuunnitelmasta.

Tiesuunnitelman asiakirjat säilytetään tie- ja vesirakennushallituksessa.

19§

Jos vahvistettua tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa, on vastaavasti noudatettava, mitä uudesta tiesuunnitelmasta edellä on säädetty. Kuitenkin voi tie- ja vesirakennushallitus tehdä vahvistettuun tiesuunnitelmaan sellaisia tiehankkeeseen nähden pienehköjä muutoksia, jotka suunnitelman toteuttamisen yhteydessä harkitaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

C. Tiepäätös.
20§

Tien tekemisestä päättää, mikäli 25― 32 §:stä ei muuta johdu, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Milloin tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi tulo- ja menoarviossa on tällaiseen tarkoitukseen osoitettu varoja, päättää tien tekemisestä sanottu viranomainen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tiepäätöstä älköön niissä tapauksissa, joissa tiesuunnitelman laatiminen on tarpeen, tehtäkö ennenkuin suunnitelman vahvistamista koskeva päätös on saanut lain voiman, paitsi jos työ on kiireellisesti aloitettava ja, milloin suunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, valtioneuvosto yleisistä teistä annetun lain 107 §:n 3 momentin mukaisesti on määrännyt suunnitelman täytäntöönpantavaksi.

Tieviranomaiselle annetut maanomistajien tai kunnan sitoumukset osallistumisesta tienpidon kustannuksiin on liitettävä tiepäätöksen antamista koskevaan tie- ja vesirakennushallituksen esitykseen. Tien tekemisestä johtuvien kustannusten korvausperusteiden selvittämisestä eräissä tapauksissa ennenkuin tiepäätös tehdään, säädetään 49 §:ssä.

21§

Tiepäätös on annettava tiedoksi tie- ja vesirakennushallitukselle, jollei päätös ole sen tekemä, sekä, milloin päätös koskee paikallistietä, myös asianomaiselle kunnalle. Jos tiepäätöksestä on valitettu, on valitusviranomaisen annettava tieto päätöksestään sille viranomaiselle, jonka päätöksestä on valitettu.

22§

Kun uusi tie rakennetaan tai tietä siten parannetaan, että sitä varten tarvitaan lisäaluetta, on tietyön alkaessa tien suunta sekä lisä ja liitännäisalueen sijainti merkittävä maastoon työn alaiseksi otettavalla alueella.

Siitä, millä tiellä tai tieosalla ja milloin työ on alkanut, on viimeistään 30 päivän kuluessa julkisesti kuulutettava 71 §:ssä säädetyllä tavalla tai annettava maanomistajalla todisteellinen tieto.

23§

Tieviranomainen voi yleisellä tiellä suoritettavan tietyön vuoksi kieltää liikenteen tai sitä rajoittaa, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi ja liikenne voidaan sopivasti järjestää toiselle tielle.

Niin ikään voi tieviranomainen määrääminsä ehdoin sallia tien käyttämisen liikenteeseen ennen tietyön päättymistä, mikäli se voi tapahtua sanottavasti tietyötä vaikeuttamatta ja tietä vahingoittamatta.

24§

Kun rakennus- tai parannustyön alaisena ollut tie tai sen sellainen osa, joka tarkoituksenmukaisesti voidaan luovuttaa yleiseen liikenteeseen, on valmistunut, on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin, jos tienpitäjänä on ollut tie- ja vesirakennushallitus, taikka muussa tapauksessa sen, jonka toimesta rakennustyö on tehty, ilmoitettava asiasta tie- ja vesirakennushallitukselle. Tämän on, toimitettuaan tarvittaessa tarkastuksen, määrättävä, mistä päivästä tie on luovutettava yleiseen liikenteeseen ja tehtävä tästä aiheutuvat muutokset yleisten teiden luetteloon. Jollei tien kunnossapito kuulu tie- ja vesirakennushallitukselle, on tämän ilmoitettava luovuttamisesta sille, joka tienpitäjänä tulee huolehtimaan tien kunnossapidosta.

D. Tien tekemistä kaupungin ja kauppalan sekä rautatien, lentokentän ja kanavan alueelle koskevia erityismääräyksiä.
25§

Jos kysymys on sellaisen tien rakentamisesta tai parantamisesta, joka on kokonaan tai osaksi kaupungin tai kauppalan alueella, kaupunki tai kauppala voi sovittuaan asiasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa kustannuksellaan laadituttaa ehdotuksen tiesuunnitelmaksi, joka on toimitettava tie- ja vesirakennushallitukselle. Sittenkun tie- ja vesirakennushallitus on tarkastanut ehdotuksen ja tehnyt siihen ehkä tarpeelliseksi katsomansa muutokset, on suunnitelma edelleen käsiteltävä siten kuin tässä luvussa tiesuunnitelmasta on säädetty.

26§

Valtion rautatien rakennustyöstä välittömästi johtuva rautatien ja yleisen tien risteyskohdan järjestely, yleisen tien siirtäminen ja rautatien liikennepaikan liittäminen sen läheisyydessä olevaan yleiseen tieverkkoon on rautatien rakennustyön yhteydessä suunniteltava ja suoritettava rautatielaitoksen toimesta ja sille osoitetuilla varoilla.

Jos valtioneuvosto on vahvistanut rakennettavan rautatien suunnan ja rautatien rakentamispäätökseen sisältyy pakkolunastuslupa 1 momentissa tarkoitettuun uuden tien rakentamiseen tai tien parantamiseen, rautatiehallitus vahvistaa, sovittuaan asiasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa, mainittua tietyötä koskevan tiesuunnitelman sen estämättä, mitä tässä luvussa on tiesuunnitelmasta säädetty, kuitenkin siten, että, milloin tiesuunnitelma koskee paikallistietä, asianomaista kuntaa on kuultava.

Jos rautatiehallitus ja tie- ja vesirakennushallitus ovat eri mieltä tiesuunnitelmasta, se on rautatiehallituksen toimesta alistettava kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön vahvistettavaksi.

Edellä tarkoitetun tien tekemisestä päättää rautatiehallitus.

27§

Rautatiehallituksen esityksestä tie- ja vesirakennushallitus voi, milloin tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, ottaa 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun tien suunnitelman laatimisen ja tien tekemisen tai osan näistä tehtävistä suorittaakseen rautatien rakentamiseen osoitetuilla varoilla. Mainitut tehtävät on suoritettava, mikäli mahdollista, sen mukaan kuin rautatien rakennustyö edistyy.

Erimielisyyden sattuessa menetellään kuten 26 §:n 3 momentissa on säädetty.

28§

Jos rautatien rakennustyön katsotaan aiheuttavan liikenneolosuhteissa sellaisia muutoksia, että on tarpeen täydentää yleistä tieverkkoa muulla tavoin kuin mitä 26 §:n 1 momentissa edellytetään, rautatiehallituksen on toimitettava sen käytettävissä oleva selvitys tie- ja vesirakennushallitukselle tieverkon täydentämisen tutkimista ja suunnittelua varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tehtävät on suoritettava noudattamalla, mitä 11― 19 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että rautatiehallitusta on kuultava ennen tiesuunnitelman vahvistamista ja että alustavat arviot tieverkon täydentämisen kustannuksista on, mikäli mahdollista, laadittava niin hyvissä ajoin, että ne ovat tiedossa rautatien rakennustyön rahoittamisesta päätettäessä.

29§

Jos yleisen tien tekemiseen sisältyy tien rakentaminen tai parantaminen rautatien kohdalla muissa kuin 26 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa, työ suoritetaan tältäkin osin tien tekemiseen osoitetuilla varoilla ja, ellei tie- ja vesirakennushallituksen ja rautatiehallituksen välillä toisin sovita, rautatielaitoksen toimesta.

30§

Milloin kysymyksessä on yleisen tien ja rautatien tasoristeyksen muuttaminen eritasoiseksi erillisenä rakennustyönä siilien erikseen osoitetuilla varoilla, rautatielaitoksen tai tie- ja vesirakennushallituksen tulee yhteistoiminnassa suunnitella ja tarkoitukseen erikseen osoitetuilla varoilla suorittaa työ sen mukaan kuin asiasta sovitaan.

Suunnitelman vahvistamisesta on voimassa, mitä tässä luvussa on tiesuunnitelmasta säädetty.

31§

Mitä 26―30 §:ssä on säädetty tien tekemisestä eräissä tapauksissa, on soveltuvin osin noudatettava, milloin kysymyksessä on valtion lentokenttä tai kanava taikka yksityinen rautatie, mikäli näistä ei ole laissa toisin säädetty.

32§

Milloin muu kuin yleisistä teistä annetun lain edellyttämä tienpitäjä haluaa suorittaa yleisen tien tekemisen, voidaan siihen erityisistä syistä suostua.

Hakemus on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle ja asian ratkaisee, jos tarkoitukseen ei tarvita valtion varoja, se viranomainen, joka 17 §:n mukaan vahvistaa tiesuunnitelman työtä varten, sekä muutoin se viranomainen, joka 20 §:n 1 momentin mukaan antaa tiepäätöksen.

Tehtävän suorittamista koskevassa päätöksessä on määrättävä, mihin mennessä työ on loppuunsaatettava, sekä työn valvonnassa, tehdyn tien vastaanottamisessa ja muutoin työn suorittamisessa noudatettavat, tarpeellisiksi katsottavat ehdot. Lisäksi on määrättävä, korvataanko, missä laajuudessa ja missä järjestyksessä tientekokustannukset hakijalle.

Muutoin on 1 momentissa tarkoitetussa tien tekemisessä noudatettava, mitä tämän luvun 5―24 §:ssä on säädetty.

3 luku

Liitännäisalueiden ja eräiden oikeuksien perustaminen ilman tiesuunnitelmaa.

33§

Tien liitännäisalueen perustamista koskevassa, lääninhallitukselle tehtävässä hakemuksessa on selvitettävä se tarkoitus, mitä varten liitännäisalue on tarpeen. Hakemukseen on liitettävä kaksin kappalein kartta liitännäisalueeksi tarvittavasta alueesta ja siinä on ilmoitettava alueen omistajat sekä onko ja kenellä nautinta- tai rasiteoikeus tahi muu siihen verrattava erityinen oikeus alueeseen. Jos hakemus koskee tienpitoa varten tarpeellista erityistä rakennusaluetta, on, mikäli alueen luovutuksesta ei ole sovittu, lisäksi esitettävä selvitystä siitä, onko ja millä ehdoilla paikkakunnalla vapaaehtoisella sopimuksella saatavissa sellaisia alueita, jotka soveltuvat kysymyksessä olevaan tarkoitukseen.

Lääninhallituksen on hakemuksen johdosta kuultava niitä, joiden oikeutta hakemus koskee ja, jollei hakemus ole tie- ja vesirakennushallituksen tekemä, sanottua viranomaista sekä, jos liitännäisalue tulisi kuulumaan paikallistiehen, myös asianomaista kuntaa.

34§

Mitä 33 §:ssä on sanottu, on soveltuvin kohdin noudatettava, kun tienpitäjälle on tarpeen saada oikeus tietyltä alueelta ottaa tienpitoainetta rajoitettuun määrään tai oikeus tienpitoa varten tarvittavaan yksityiseen tiehen eikä oikeudesta ole määrätty tiesuunnitelmassa.

Päätöksessään, joka koskee 1 momentissa mainittua oikeutta tienpitoaineen ottamiseen, lääninhallitus voi määrätä, että tienpitoaineen ottamispaikasta on rajoitettu osa varattava tienpitäjän yksinomaisesti käytettäväksi, kunnes vahvistettu määrä tienpitoainetta on otettu. Tällainen alue on tienpitäjän toimesta tarpeen mukaan erotettava aitaamalla tai muulla selvästi havaittavalla tavalla.

Kun lääninhallitus on perustanut oikeuden käyttää yksityistä tietä, on siitä ilmoitettava maanmittauskonttorille merkinnän tekemistä varten maarekisteriin.

4 luku

Paikallistien muuttaminen maantieksi ja maantien muuttaminen paikallistieksi sekä yleisen tien lakkauttaminen.

35§

Kysymyksen paikallistien muuttamisesta maantieksi tai maantien muuttamisesta paikallistieksi sekä yleisen tien lakkauttamisesta voi tie- ja vesirakennushallitus tai asianomainen kunta panna vireille. Kunnan on toimitettava aloitteensa tie- ja vesirakennushallitukselle. Tie- ja vesirakennushallituksen tulee ennen esityksen tekemistä hankkia asiasta lausunto lääninhallitukselta, jonka on kuultava asianomaista kuntaa, jollei tämä ole aloitetta tehnyt tai siihen yhtynyt.

36§

Paikallistien muuttamisesta maantieksi ja maantien muuttamisesta paikallistieksi sekä tien lakkauttamisesta yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 1 momentin edellyttämässä tapauksessa päättää kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Tie muuttuu päätöksessä edellytetyksi maantieksi tai paikallistieksi taikka lakkaa olemasta yleinen tie päätöksessä määrätyn kalenterivuoden alusta lukien, jollei päätöksestä muuta johdu. Päätöksestä, joka koskee yleisen tien lakkauttamista, tulee käydä ilmi, määrätäänkö lakkautettavan tien aluetta käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen.

Edellä 1 momentissa mainitusta päätöksestä on erikseen annettava tieto maanmittauskonttorille siitä aiheutuvien merkintöjen tekemistä varten maarekisteriin sekä 18 §:ssä mainituille viranomaisille.

Sen lisäksi, mitä yleisistä teistä annetun lain 106 §:ssä on tien lakkauttamispäätöksen antamisesta julkipanon jälkeen säädetty, on lakkauttamispäätös siltä osin, kuin tien aluetta ei ole määrätty käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen, tie- ja vesirakennushallituksen toimesta julkisesti kuuluttamalla saatettava asianomaisten tiedoksi oikeudesta entiseen tiealueeseen 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (245/54) 1 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa.

5 luku

Yksityisen tien muuttaminen yleiseksi ja laivalaiturin liittäminen yleiseen tiehen.

37§

Aloite yksityisen tien muuttamisesta paikallistieksi tai maantieksi on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle ja on siihen liitettävä sellainen kartta kuin 5 §:ssä on sanottu, luettelo yksityisen tien osakkaista sekä tiealueen ja tietä varten tarvittavien tienpitoaineen ottopaikkojen omistajista ja haltijoista, ilmoitus yksityisen tien tienpitoa varten mahdollisesti valitusta toimielimestä ja saatavissa oleva selvitys tien perustamisesta sekä tietä ja tiealuetta koskevista muista seikoista.

38§

Käsiteltäessä kysymystä yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi on, ottamalla lisäksi huomioon jäljempänä olevat määräykset, soveltuvin osin noudatettava, mitä 6 ja 7 §:ssä sekä 8 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty uuden tien rakentamista koskevan aloitteen käsittelemisestä.

Jos tie- ja vesirakennushallitus katsoo, että yksityistä tietä, ennenkuin se voidaan luovuttaa yleiseksi tieksi, on siinä määrin parannettava, että työ on verrattava uuden tien rakentamiseen, on aloitetta sitä edelleen käsiteltäessä pidettävä uuden tien rakentamista koskevana aloitteena.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo, että yleisistä teistä annetun lain säätämät edellytykset yksityisen tien muuttamiseksi yleiseksi ovat olemassa, on, sittenkun tarvittaessa on hankittu selvitys tien kunnosta ja kuntoonpanon aiheuttamista kustannuksista, toimitettava tien katselmus maan sulana ollessa. Katselmuksen toimittaa tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö, ja on siihen kutsuttava 37 §:ssä mainitut henkilöt sekä asianomaisen tielautakunnan edustaja. Katselmuksessa on muun muassa tehtävä ehdotus tien kuntoonpanokustannusten suorittamisesta sekä merkittävä katselmuspöytäkirjaan ilmoitus siitä, suostuvatko asianomaiset ehdotetulla tai muulla tavalla osallistumaan sanottuihin kustannuksiin ja, mikäli ei ole kysymyksessä yleisistä teistä annetun lain 114 §:ssä tarkoitettu tie, hankittava selvitys siitä, suostuvatko ne, joilla on oikeus yksityisen tien alueeseen tai muu sanotun lain 110 §:ssä mainittu oikeus, korvauksetta luopumaan oikeudestaan.

39§

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee toimittaa 37 §:ssä mainitut asiakirjat ja hankkimansa selvitykset omine lausuntoineen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi päättää kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, ja on päätöksessä määrättävä, muuttuuko tie maantieksi vai paikallistieksi sekä tien kuntoonpanoa koskevista toimenpiteistä ja niistä aiheutuvista kustannuksista.

Yksityinen tie muuttuu yleiseksi päätöksessä määrättävänä ajankohtana. Jos tien yleiseksi muuttamisen ehdoksi asetetaan, että sen kuntoonpaneminen on kokonaan tai osaksi suoritettava luovuttajan toimesta, muuttuu tie yleiseksi sitä seuraavan kuukauden alusta, jona kuntoonpano on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin tai hänen määräämänsä henkilön toimituttamassa katselmuksessa todettu hyväksyttävällä tavalla suoritetuksi. Katselmukseen, joka on pidettävä maan sulana ollessa, on kutsuttava tien luovuttajan ja tielautakunnan edustajat.

Tienpitoviranomaisen on, sittenkun yksityinen tie on muuttunut yleiseksi, tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tietoimituksen pitämiseksi.

40§

Aloite laivalaiturin liittämisestä yleiseen tiehen on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle.

Aloitteen käsittelyssä ja sen ratkaisemisessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 37―39 §:ssä on säädetty yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi.

6 luku

Yksityisten teiden järjestely.

41§

Milloin tiesuunnitelmaa laadittaessa havaitaan tarpeelliseksi, että rakennettavaan tai parannettavaan tiehen liittyvistä tai liitettävistä yksityisistä teistä on annettava yleisistä teistä annetun lain 50 §:ssä mainittuja yksityisten teiden järjestelyä koskevia määräyksiä, on sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitettu suunnitelma järjestelyn toimittamista varten laadittava tiesuunnitelman yhteydessä ja soveltuvin osin noudatettava, mitä tämän asetuksen 11―16 §:ssä on tiesuunnitelmasta säädetty.

Lääninhallituksen tulee antaessaan lausuntonsa 1 momentissa tarkoitetuista suunnitelmista erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että se myöhemmin tulee antamaan päätöksen yksityisten teiden järjestelystä. Tämä päätös on annettava viipymättä sen jälkeen, kun vahvistettu tiesuunnitelma on saanut lain voiman.

Jos olosuhteet lääninhallituksen lausunnon antamisen jälkeen ovat siten muuttuneet tai asiassa muutoin on ilmennyt sellaisia seikkoja, että vahvistettua tiesuunnitelmaa olisi yksityisten teiden järjestelyn vuoksi muutettava, tulee lääninhallituksen tehdä tästä esitys tie- ja vesirakennushallitukselle ennen 2 momentissa tarkoitetun päätöksen antamista.

42§

Milloin 41 §:ssä tarkoitettu yksityisten teiden järjestely tulee kysymykseen sellaisessa tapauksessa, jolloin yleistä tietä tai sen osaa varten ei ole laadittu tiesuunnitelmaa, on lääninhallitukselle tehtävään hakemukseen liitettävä yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 3 momentissa mainittu suunnitelma sekä tarpeen mukaan arvio sen toteuttamiskustannuksista. Mikäli yksityisten teiden yksityiskohtaista järjestelyä ei pidetä tarpeellisena, voidaan suunnitelmassa määrätä vain yksityisten teiden liittymiskohdat yleiseen tiehen tai kieltää yksityisen tien liittäminen yleiseen tiehen ilman lääninhallituksen lupaa taikka antaa muita näihin verrattavia määräyksiä pääsyn järjestämisestä yleiselle tielle. Jos hakemuksen tekee muu kuin tieviranomainen, on lääninhallituksen hankittava sen johdosta tieviranomaisen lausunto.

Ennenkuin lääninhallitus antaa hakemuksen johdosta päätöksensä, on asiassa kuultava kysymykseen tulevia kiinteistön omistajia ja haltijoita sekä tarpeen mukaan myös kuntaa.

43§

Edellä 41―42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tulee lääninhallituksen päätöksestä, jollei se yksinomaan käsitä yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentissa mainittua kieltoa liittää yksityistä tietä yleiseen tiehen ilman lääninhallituksen lupaa, tarpeen mukaan käydä selville järjestelyn alaisen yksityisen tien sijainti, leveys ja, mikäli mahdollista, sen rakennustapa ja määräaika, jonka kuluessa se on rakennettava, sekä kysymykseen tuleva liittymiskohta yleiseen tiehen, jollei sellaista ole jo 41 §:n mukaisesti yleisen tien tiesuunnitelmassa määrätty.

Päätöksestä on todisteellisesti annettava tieto niille kiinteistön omistajille ja haltijoille, joita asia koskee, sekä toimitettava päätöksestä jäljennös tienpitoviranomaiselle ja, jos asian laatu sitä vaatii, myös muille viranomaisille.

44§

Tienpitoviranomainen voi ottaa yleisistä teistä annetun lain 35 ja 50 §:ssä tarkoitetun tietyön suorittaakseen, milloin se harkitsee tämän tarkoituksenmukaisemmaksi kuin työn jättämisen kiinteistönomistajan tehtäväksi saman lain 66 §:n mukaista korvausta vastaan.

45§

Kun lääninhallitus on antanut päätöksen yksityisten teiden järjestelystä ja saanut tienpitäjän ilmoituksen tiehankkeen toteuttamisesta, on sen tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tietoimituksen pitämiseksi yleisistä teistä annetun lain 51 §:n mukaisesti.

7 luku

Maan käytön tietarkoitukseen ja liitännäisalueen lakkauttaminen.

46§

Yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin perusteella lakkaavan tien alue tai sen osa voidaan tiesuunnitelmassa määrätä käytettäväksi muihin tietarkoituksiin. Sellainen lakkaavan tien alue tai sen osa, josta edellä tarkoitettua määräystä ei tiesuunnitelmassa ole annettu tai jota määräys ei koske, jää tieviranomaiseen määräysvaltaan. Hakemuksesta tai omasta aloitteestaan tieviranomainen voi päätöksellään luopua tällaisestä alueesta tai määrätä sen muihin tietarkoituksiin käytettäväksi. Milloin tiellä pidetään tietoimitus, alueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaa tietoimituksen päättyessä, jollei tieviranomainen sitä ennen ole antanut tässä momentissa mainittua määräystä alueen käyttämisestä muihin tietarkoituksiin. Tällaisen määräyksen antamisesta on ilmoitettava tietoimituksessa.

Kun tienparannustyö on kokonaan tai 24 §:ssä tarkoitetulta osaltaan valmistunut ja tie luovutettu liikenteeseen, on siitä, miltä osin entisen tiealueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus samalla lakkaa, joko kuulutettava 71 §:ssä sanotulla tavalla tai todisteellisesti ilmoitettava maalaiskunnassa niille maanomistajille, jotka omistavat viereisen alueen, sekä kaupungissa ja kauppalassa asianomaiselle kunnalle. Samoin on meneteltävä silloin, kun 1 momentissa mainittu määräys tai päätös maan käytön lakkauttamisesta tietarkoitukseen annetaan tai tietoimitus pidetään vasta sen jälkeen, kun tie on luovutettu liikenteeseen.

Maan käytön lakkaamisesta on lisäksi ilmoitettava maanmittauskonttorille.

47§

Liitännäisalueen lakkauttamisesta tai käytöstä muihin tietarkoituksiin päättää tie- ja vesirakennushallitus. Liitännäisalueen lakkauttamista koskevasta päätöksestä tulee tie- ja vesirakennushallituksen kuuluttaa tai antaa asianomaisille tieto siten, kuin 46 §:n 2 momentissa on säädetty, sekä lisäksi ilmoittaa päätöksestään maanmittauskonttorille.

8 luku

Tienpitäjä ja tienpidon kustannukset.

48§

Yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentissa ja 21 §:ssä mainittu tienpitomääräys voidaan antaa kunnalle joko sen omasta hakemuksesta tai tie- ja vesirakennushallituksen esityksestä. Viimeksi mainitussa tapauksessa on esitykseen liitettävä kunnan antama suostumus tienpitäjäksi ryhtymiseen.

Milloin kunta haluaa kokonaan tai osaksi vapautua sille annetusta tienpitomääräyksestä, jättäköön sitä koskevan, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle osoitetun anomuksen tie- ja vesirakennushallitukselle niin hyvissä ajoin, että tienpitovelvollisuuden alaisella tiellä voidaan maan sulana ollessa pitää katselmus ja asia ratkaista ennen seuraavan kalenterivuoden alkua.

Edellä 2 momentissa mainitun katselmuksen, jossa kunnan edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, pitää tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö. Katselmuksessa laadittu pöytäkirja tarpeellisine selvityksineen on anomuksen ohella toimitettava kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Kunnalle annettu tienpitomääräys voidaan muulloinkin, kun siihen on aihetta, kokonaan tai osaksi peruuttaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätöksellä. Ennen tätä tarkoittavan esityksen tekemistä on tie- ja vesirakennushallituksen kuultava kuntaa.

49§

Milloin maantie tulee tehtäväksi kaupungin tai eri kuntana olevan kauppalan alueelle, tulee tie- ja vesirakennushallituksen, jos kunta on yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentin tai 21 §:n mukaisesti määrätty maantien tekemisen osalta tienpitäjäksi tai jos muutoin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi antaa työ kunnan suoritettavaksi, neuvotella kunnan kanssa sopimuksen aikaansaamiseksi työn suorittamisesta kunnan toimesta ja kunnalle tulevan korvauksen maksamisesta joko tie- ja vesirakennushallituksen ja kunnan hyväksyttävän kustannusarvion mukaisesti tai siten, että joidenkin kustannuserien tahi koko työn osalta korvaus maksetaan tarpeellisina pidettävien todellisten kustannusten mukaan.

Jos 1 momentissa mainittu sopimus aikaansaadaan, tulee tie- ja vesirakennushallituksen, jollei tiepäätöksen tekeminen kuulu sille, tiepäätöksen antamista koskevan esityksen yhteydessä ilmoittaa siitä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle ja, jollei kuntaa ennestään ole määrätty tienpitäjäksi, samalla tehdä tätä tarkoittava esitys.

Jollei edellä tarkoitettua sopimusta saada aikaan, tulee tie- ja vesirakennushallituksen, milloin se katsoo, ettei työtä tarkoituksenmukaisuussyistä olisi annettava tienpitäjäksi määrätyn kunnan suoritettavaksi tehdä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle esitys tienpitoa koskevan määräyksen peruuttamisesta kysymyksessä olevan tien tekemisen osalta.

Milloin paikallistie tulee tehtäväksi ja kunta on 1 momentissa mainittujen säännösten mukaisesti määrätty tienpitäjäksi paikallistien tekemisen osalta, on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä 1―3 momentissa on säädetty, huomioon ottaen edellä mainitussa laissa olevat säännökset paikallistien tekemisen kustannuksista ja kunnalle tulevien korvausten määräämisestä ja maksamisesta.

50§

Milloin kaupunki tai kauppala on tienpitäjänä velvollinen huolehtimaan maantien kunnossapidosta, tulee kunnan tie- ja vesirakennushallituksen määräämässä ajassa toimittaa tie- ja vesirakennushallinnon piiriinsinöörille ehdotus seuraavan vuoden kunnossapitotöistä ja niiden kustannuksista. Piiri-insinöörin tulee tarpeen mukaan neuvoteltuaan asiasta kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa laatia oma ehdotuksensa ja toimittaa se menoarvioehdotuksensa ohella tie- ja vesirakennushallitukselle.

Valtion tulo- ja menoarvion tultua vahvistetuksi tie- ja vesirakennushallituksen on yleisistä teistä annetun lain 83 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan ja menoarviossa yleisten teiden kunnossapitoon osoitettujen määrärahojen rajoissa vahvistettava se määrä, mikä kunnalle on sen kunnossapidettävien maanteiden kunnossapidon korvauksena sinä vuonna suoritettava. Samoja perusteita noudattaen voidaan vahvistettua määrää asianomaisen vuoden kuluessa korottaa käytettävissä olevien kunnossapitomäärärahojen rajoissa, milloin tämä poikkeuksellisten olosuhteiden tai kunnossapidon kustannuksiin vaikuttavien tekijöiden muuttumisen takia osoittautuu välttämättömäksi.

Milloin kunta on tienpitäjänä velvollinen huolehtimaan paikallistien kunnossapidosta, on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, huomioon ottaen yleisistä teistä annetussa laissa olevat säännökset kunnalle tulevien korvausten määräämisestä ja maksamisesta.

51§

Kunnan ollessa tienpitäjänä otetaan yleisen tien kunnossapidosta laadittavassa arviossa kustannukset huomioon samojen perusteiden mukaan kuin mitä vastaavanlaisen soratien kunnossapidosta valtiolle aiheutuisi kustannuksia vuokrattuja tiekoneita käytettäessä tai kunnossapitoon liittyviä töitä yksikköhintaurakalla teetettäessä.

52§

Yleisistä teistä annetun lain 83 §:n 2 momentissa mainittua kuoletusta laskettaessa katsotaan kuoletusajaksi nupu- ja piennupukiveyksien osalta 40 vuotta, sementtibetonipäällysteen osalta 30 vuotta, korkealuokkaisten asfalttipäällysteiden osalta 20 vuotta sekä keskiluokkaisten asfalttipäällysteiden osalta 10 vuotta. Milloin päällysteen kuoletusajan ja laissa säädetyn koron mukaan laskettu vuotuismaksu yhdessä muiden varsinaisten kunnossapitomenojen kanssa nousee suuremmaksi kuin vastaavanlaisen tien kunnossapidon soratienä arvioidaan nousevan, ei tämän enimmäismäärän ylittävää osaa vuotuismaksusta lueta korvaukseen oikeuttavaksi kunnossapidon kustannukseksi.

Ennenkuin kaupunki tai kauppala ryhtyy kustannuksellaan päällystämään kunnossa, pidettävänään olevaa maantietä, on sen hankittava päällystämissuunnitelmalle tie- ja vesirakennushallituksen hyväksyminen.

Ennen yleisistä teistä annetun lain voimaantulemista valmistuneiden kestopäällysteiden osalta kunta ei ole oikeutettu lukemaan kuoletusta ja korkoa korvauksiin oikeuttaviksi kustannuksiksi.

Milloin kunnan kielteisestä kannasta huolimatta sille annettu tienpitomääräys ennen kuoletusajan päättymistä peruutetaan sellaisen maantien osalta, jonka kunta on kustannuksellaan kestopäällystänyt, maksetaan kunnalle kertakaikkisena korvauksena määrä, joka vastaa sitä osaa 1 momentissa mainitusta vuotuismaksusta, mikä kunnalla olisi oikeus saada, jos sen tienpitomääräys olisi jatkunut päällysteen kuoletusajan loppuun saakka.

53§

Yleisistä teistä annetun lain 85 §:n 2 momentissa tarkoitettujen paikallisteiden kunnossapidon kustannusten määräämiseksi on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin toimesta seuraavan vuoden tulo- ja menoarvioehdotusta varten laadittava tiemestaripiireittäin työsuunnitelma ja siihen liittyvä kustannusarvio tarpeellisiksi osoittautuvista yleisten teiden kunnossapitotöistä. Työsuunnitelmasta tulee käydä ilmi tiemestaripiirin hoidossa olevien maanteiden sekä erikseen kussakin siihen kuuluvassa kunnassa tiemestaripiirin hoidossa olevien paikallisteiden suunnitellut kunnossapitotyöt ja niiden arvioidut kustannukset. Työsuunnitelmaa laadittaessa on paikallisteiden kunnossapidosta tarpeen mukaan neuvoteltava kunnan tieviranomaisten kanssa.

Sittenkun valtion tulo- ja menoarvio on vahvistettu ja tie- ja vesirakennushallitus on osoittanut varat valtion hoidossa olevien tie- ja vesirakennuspiirin yleisten teiden kunnossapitoa varten, piiri-insinöörin on laadittujen työsuunnitelmien pohjalta ja ottamalla huomioon ne muutokset, jotka saattavat käydä tarpeellisiksi muun muassa siitä syystä, ettei varoja ole osoitettu työsuunnitelmien edellyttämää määrää, vahvistettava työsuunnitelma. Kunnalle on annettava sen alueella olevien paikallisteiden kunnossapidon osalta tieto vahvistetusta työsuunnitelmasta ja arvioiduista kustannuksista sekä siitä, miten monta prosenttia nämä kustannukset ovat tiemestaripiirin kaikkien yleisten teiden vahvistetun työsuunnitelman kustannusarviosta.

54§

Milloin kunta tienpitäjänä huolehtii maantien tai paikallistien tekemisestä, tulee sen, sittenkun tiepäätös on annettu ja tie- ja vesirakennushallitus siitä kunnalle ilmoittanut, laatia ja tie- ja vesirakennushallituksen hyväksyttäväksi toimittaa tietyön suoritusohjelma. Samalla tulee kunnan, saadakseen yleisistä teistä annetun lain 94 §:n 3 momentin mukaista ennakkokorvausta, antaa tie- ja vesirakennushallitukselle sitä koskeva hakemus sekä paikallistien tekemisen ollessa kysymyksessä ilmoittaa, minkä määrän kunta on talousarviossaan varannut varoja kysymyksessä olevan tien tekemiseen.

Kunnalle maksetaan paikallistien tekemisestä ennakkokorvausta valtion varoista sitä mukaa, kuin työ tie- ja vesirakennushallituksen hyväksymän suoritusohjelman mukaisesti edistyy. Ennakkokorvausta voidaan maksaa vain valtion vastattavaksi tulevan korvauksen osalta ja saa se kulloinkin olla enintään niin suuri osa tämän korvauksen hyväksytystä tai arvioidusta kokonaismäärästä, kuin mitä kunnan talousarviossa tarkoitukseen varattu määräraha on kunnan vastattavaksi jäävien kustannusten arvioidusta kokonaismäärästä.

Valtion huolehtiessa tienpitäjänä paikallistien tekemisestä tulee tie- ja vesirakennushallituksen hyvissä ajoin ilmoittaa kunnalle talousarvioon ottamista varten, miten suuriksi seuraavana vuonna tien tekemisestä kunnan maksettavaksi tulevien korvausten arvioidaan nousevan.

Jos paikallistien tekeminen jakaantuu kahden tai useamman vuoden osalle, määrätään tienpitäjälle tien tekemisestä tuleva korvaus kunakin vuonna suoritetun työn osalta sinä vuonna sovellettavien, yleisistä teistä annetun lain 87 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti.

55§

Yleisistä teistä annetun lain 94 §:n 1 momentissa mainitut, kuntien suoritettaviksi tulevat korvaukset on vahvistettava jäljestäpäin kultakin vuodelta niin pian kuin niiden määrä on selvitetty. Jos joitakin niistä kustannuseristä, jotka korvausta vahvistettaessa olisi otettava huomioon, ei silloin vielä voida suuruudeltaan määrätä, voidaan korvaus niiden osalta vahvistaa myöhemmin.

Päätöksessä, jolla korvaukset on vahvistettu, on asetettava määräaika, jonka kuluessa korvaukset on lääninkonttorille maksettava, ja on päätös saatettava kunnan tiedoksi virkateitse. Lääninkonttorin asiana on huolehtia siitä, että tässä mainitut korvaukset lääninhallitukselle lähetetyn luettelon mukaisesti ja, sen mukaan kuin erikseen säädetään, maksun ehkä viivästyessä niille laskettavat korot peritään kunnalta.

Edellä mainitun lain 94 §:n 2 momentissa tarkoitetut korvaukset on tie- ja vesirakennushallituksen toimesta kunnille maksettava niin pian kuin ne on selvitetty ja vahvistettu. Näitäkin korvauksia koskeva päätös on saatettava kunnan tiedoksi virkateitse.

9 luku

Erityisiä säännöksiä.

56§

Määrättäessä tiealueen ulkorajaa tai tien vierialueen rajaa yleisistä teistä annetun lain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan ojan ulkoreunan, milloin oja ei ole valtioneuvoston antamien, teiden tekemistä ja kunnossapitoa koskevien teknillisten ohjeiden mukainen, olevan siinä, mihin se sanottujen ohjeiden mukaisesti tehtynä ulottuisi.

57§

Yleisen tien varrella olevan rakennuksen etäisyys tiestä luetaan vaakasuoraan tietä lähinnä olevan rakenneosan kautta kulkevasta pystyviivasta.

58§

Ennenkuin yleisistä teistä annetun lain 47 §:ssä tarkoitettu alue otetaan tienpitäjän käyttöön tai järjestetään sanotun lain 48 §:ssä tarkoitettu tilapäinen kulkutie, on kiinteistön omistajalle tai haltijalle, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

59§

Yleisen tien ja valtion rautatien tasoristeys sorastuksen leveydeltä ja yhteinen silta kunnossapidetään rautatielaitoksen toimesta sen käytettävissä olevilla varoilla.

Edellä 1 momentissa mainitun yhteisen sillan vartioimisesta ja kunnossapidosta suoritetaan siltä osin kuin nämä aiheutuvat tieliikenteestä, rautatielaitokselle korvausta tienpitovaroista todellisten kustannusten mukaan, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

60§

Yleisellä tiellä rautatien tasoristeyksen kohdalla oleva veräjä tai puomi on tehtävä tie- ja rautatieliikenteen turvallisuuden vaatimuksia vastaavaksi sen mukaan kuin asianomaiset tie- ja rautatieviranomaiset sopivat.

61§

Kunnallishallituksen on ilmoitettava tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörille ja lääninhallitukselle tielautakunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten nimet sekä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osoitteet. Jos kunnanhallitus lääninhallituksen määräyksestä toimii tielautakuntana, on siitä ilmoitettava piiri-insinöörille.

62§

Mitä tässä asetuksessa on säädetty tielautakunnasta, on, milloin on kysymys kaupungista tai kauppalasta, sovellettava yleisistä teistä annetun lain 99 §:ssä mainittuun viranomaiseen.

63§

Yleisen tien katsotaan kaupungin ja kauppalan alueella päättyvän siinä, missä liikenneväylä on rakennettu tai asemakaavalainsäädännön mukaan olisi ollut rakennettava ja luovutettava yleisesti käytettäväksi katuna tahi missä tori, puisto tai muu vastaavanlainen alue alkaa.

Kun kaupungissa tai kauppalassa asemakaavan toteuttaminen edistyy niin, että yleisen tien päätekohta 1 momentissa olevien säännösten mukaan on muutettava, on siitä kaupungin tai kauppalan viranomaisen toimesta viipymättä ilmoitettava tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörille. Piiriinsinöörin tulee ilmoituksen saatuaan tai, milloin ilmoituksen tekeminen viivästyy, omasta aloitteestaankin toimittaa yleisen tien uuden päätekohdan määräämistä varten tarpeellinen katselmus.

Kunnan edustajalle on varattava tilaisuus olla katselmuksessa saapuvilla, ja on katselmuksen toimittajan tehtävä ehdotus yleisen tien uudeksi päätekohdaksi. Sittenkun tie- ja vesirakennushallitus, jolle katselmuksessa pidetty pöytäkirja ja tehty ehdotus on lähetettävä, on hankkinut lausunnon kunnallisvaltuustolta ja antanut asiasta oman lausuntonsa, lääninhallitus vahvistaa yleisen tien uuden päätekohdan noudatettavaksi seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.

64§

Määrättäessä yleisistä teistä annetun lain 87 §:n perusteella kunnan suoritettavaksi tulevan korvauksen suuruutta, otetaan kunnan asukasmäärä huomioon sen suuruisena kuin se henkikirjoituksen mukaan oli tammikuun 1 päivänä sinä vuonna, jota korvaus koskee.

65§

Jos paikallistiellä olevan lauttayhteyden perustamisesta tai ylläpitämisestä aiheutuu poikkeuksellisen suuria kustannuksia, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi tie- ja vesirakennushallituksen tai asianomaisen kunnan esityksestä päättää kannettavaksi lautan käyttämisestä lauttamaksun ja määrätä sen perusteet ja kantamistavan, ottamalla huomioon, mitä yleisistä teistä annetun lain 18 §:ssä säädetään.

66§

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo tarkoituksenmukaiseksi ottaa huolehtiakseen yleiseen tiehen kuuluvan, tienkäyttäjien tarpeeseen varatun yleisen kuormausalueen kunnossapidosta, voi se määrätä perittäväksi alueen käyttäjältä kunnossapitokustannuksia vastaavan korvauksen.

67§

Milloin yleisistä teistä annetun lain 29 §:n 3 momentin nojalla haltuunotettavalta alueelta ennen tietoimituksen pitämistä tulee poistettavaksi rakennus, varasto, laitteita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, eikä alueen luovuttamisesta ja tien tekemisestä aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritettavasta korvauksesta ole sovittu, on, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi, korvauksen myöhemmin tapahtuvaa arviointia varten toimitettava paikalla katselmus tien alle jäävän maan sekä tietyön takia poistettavan omaisuuden laadun ja kunnon toteamiseksi.

Katselmuksen toimittaa piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö yhdessä tielautakunnan puheenjohtajan ja piiri-insinöörin nimeämän esteettömän asiantuntijan kanssa, ja on asianomaisille kiinteistön omistajille ja haltijoille varattava tilaisuus tulla katselmuksessa kuulluiksi.

Ennenkuin tienpitäjä ryhtyy toimenpiteisiin haltuunotetulla alueella olevan omaisuuden poistamiseksi, on asiasta, mikäli mahdollista, ilmoitettava asianomaiselle kiinteistön omistajalle ja haltijalle ja, milloin omaisuuden poistamisesta ei päästä sopimukseen, tarvittaessa asetettava kohtuullinen ja tietyön suorituksen kannalta sopiva määräaika, jonka päätyttyä omaisuus poistetaan tienpitäjän toimesta.

68§

Paikallistien muuttamista maantieksi, maantien muuttamista paikallistieksi, yksityisen tien muuttamista yleiseksi ja yleisen tien lakkauttamista koskevista hakemuksista ja esityksistä on tie- ja vesirakennushallituksen vuosittain laadittava yhdistelmä ja toimitettava se oman lausuntonsa ja kertyneiden asiakirjojen ohella kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Erityisistä syistä voi tie- ja vesirakennushallitus tehdä edellä 1 momentissa mainittuja asioita koskevan esityksen erillisenäkin.

69§

Vahvistetun tiesuunnitelman tarkoittama maantietyö katsotaan yleisistä teistä annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaisesti aloitetuksi, kun työtä varten on myönnetty varoja ja työhön tieviranomaisen toimesta ryhdytty. Milloin kuitenkin myönnetyt varat on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan määrätyllä tieosalla, katsotaan tietyö aloitetuksi vain tiesuunnitelman tältä osalta.

70§

Yleisistä teistä annetun lain 106 §:n mukaan julkipanon jälkeen annettavista päätöksistä on ilmoitus pantava, mikäli päätöksen antajana on kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, valtioneuvoston ja muussa tapauksessa päätöksen antaneen viraston ilmoitustaululle.

71§

Milloin yleisistä teistä annetun lain tai tämän asetuksen mukaan on julkaistava kuulutus tai muutoin saatettava määräys, kielto tai muu asia yleisesti tiedoksi, eikä ole erikseen määrätty tai asianomaisen viranomaisen harkittavaksi annettu, miten tiedoksi saattaminen on tapahtuva, on noudatettava, mitä julkisista kuulutuksista erikseen on säädetty.

72§

Määräykset lauttojen varusteista ja niiden liikenteen valvomisesta, kulkuyhteyden järjestämisestä talvilaivaliikennettä varten avattujen väylien yli sekä muusta tämän asetuksen toimeenpanosta antaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

Tarkemmat määräykset tietoimituksista antaa maanmittaushallitus.

73§

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1958 lukien.

Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1957

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Paavo Kastari

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.