7/1955
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 1955.
Laki leimaverolain muuttamisesta.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain 8 §:n 1 ryhmän f kohta ja saman pykälän 2 ryhmän a kohta, sellaisina kuin ne ovat 13 päivänä marraskuuta 1953 annetussa laissa (427/53), sekä saman lain 12 §:n 1 kohta, sellaisena kuin se on 15 päivänä joulukuuta 1950 annetussa laissa (597/50), näin kuuluviksi:
8 §.
Lehtiluvun mukaan suoritettavan leimaveron lisäksi on tässä pykälässä mainitut asiakirjat varustettava lisäleimalla seuraavin määrin:
1 ryhmässä:
f) päätökset muihin, edellä mainitsemattomiin hakemuksiin, joihin ei sisälly erivapaushakemusta, 2 000 markkaa, kuitenkin niin, että jos korkeimman oikeuden päätöksellä evätään muutoksenhakulupa jutussa, jossa lupa olisi voitu myöntää oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §: 1 kohdan nojalla, päätöksestä on suoritettava leimaveroa kuten tuomiosta tai päätöksestä, sen mukaan kuin edellä a ja c kohdassa on sanottu; sekä
2 ryhmässä:
a) tuomiot ja päätökset haastetuisa, vedotuissa, alistetuissa ja valitusjutuissa sekä todistukset tyytymättömyyden ilmoittamisesta, kun tällainen todistus tarvitaan korkeimmassa oikeudessa tehtävää muutoksenhakuluvan pyytämistä tai muutoksenhakua varten, 1 500 markkaa;
12 §.
Leimaverosta ovat vapaat toimituskirjat:
1) rikosasioissa, jotka ovat virallisen syytteen alaiset, kun virallinen syyttäjä on niissä tehnyt rangaistus- tai muun vaatimuksen taikka kun sellaista asiaa on virallisen syyttäjän aloitteesta oikeudessa käsitelty, ei kuitenkaan korkeimmassa oikeudessa eikä hovioikeuksissa 8 §:ssä säädetystä lisäleimasta, paitsi milloin tolmituskirja on annettava sen asian johdosta vangittuna olevalle tahi asevelvollisuuslain nojalla sotapalvelukseen kutsutulle henkilölle; niin myös sellaiset rikosasiain toimituskirjat korkeimmassa oikeudessa, jotka annetaan syytetylle, kun tämän tekemä valitus on johtanut hovioikeuden päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen hänen edukseen;
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1955.
Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 1955.
Tasavallan Presidentti
J. K. PAASIKIVI.
Oikeusministeri
W. Henriksson.