Vanginkuljetusasetus
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Sisäasiainministerin esittelystä säädetään vankien kuljetuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1925 annetun lain (220/25) 3 §:n nojalla:
1 lukuYleisiä säännöksiä.
1§
Vanginkuljetuksesta huolehtivat poliisi- ja vankilaviranomaiset.
2§
Poliisiviranomaisen toimesta suoritettavan vanginkuljetuksen ylin johto ja valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle ja vankilaviranomaisen toimesta suoritettavan kuljetuksen osalta oikeusministeriölle.
Vanginkuljetusta läänissä johtaa ja valvoo vastaavasti lääninhallitus ja lääninvankilan johtokunta.
Poliisipiirin päällikkö valvoo, että hänen käskynalaisensa tarkoin noudattavat vanginkuljetuksesta annettuja säännöksiä ja ohjeita.
3§
Vankilaviranomainen huolehtii vankiloitten välisestä, vankilan ja rautateiden vankivaunun sekä eri vankivaunujen välisestä samoin kuin vankivaunussa tapahtuvasta kuljetuksesta. Jos vanki on kuljetettava vankilasta oikeuteen siinä kunnassa, jossa vankila sijaitsee tai jos vanki siirretään vankilasta sairaalahoitoon, on kuljetus niin ikään vankilaviranomaisen asia.
Muusta vanginkuljetuksesta huolehtii poliisiviranomainen.
2 lukuVankien kuljetus.
4§
Kuljetettavaa vankia varten on kuljetuksesta määräävän viranomaisen laadittava vankipassi jossa on mainittava;
vangin suku- ja etunimi, syntymäaika sekä ammatti ja kotipaikka;
vangitsemisen syy;
paikka, johon vanki lähetetään;
passituksen tarkoitus;
kuljetuksen aikana varteen otettavat varmuustoimenpiteet; sekä
passin päivämäärä ja numero sekä passittaja.
Vangin väkivaltaisuudesta ja siitä, onko syytä pelätä vangin yrittävän karata, tehtäköön merkintä passiin.
Jos vanki on tuomittu rangaistukseen, merkittäköön passiin lisäksi:
tuomioistuin;
päätöksen päiväys;
rikos ja rangaistus; sekä
tyytymättömyyden ilmoitus ja alistaminen.
5§
Kuljetus on järjestettävä siten, ettei se ole vahingollinen vangin terveydelle.
6§
Vangin kuljetus on suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.
Pyhä ja juhlapäivinä kuljetettakoon vankeja ainoastaan pakottavissa tapauksissa.
Kuljetus on suoritettava, mikäli mahdollista, rautateitse vakinaisilla vankivaunuilla, mutta muutoin lyhintä ja tarkoituksenmukaisinta tietä käyttäen.
7§
Kuljetettavaa on tarkoin vartioitava. Tarvittaessa voidaan hänet kahlehtia.
Naista älköön kahlehdittako, elleivät erityiset syyt sitä välttämättömästi vaadi.
Kuljetuksessa sattuneista häiriöistä on kiireellisesti ilmoitettava poliisiviranomaiselle ja on niistä sekä poikkeamisesta vankipassin määräyksestä tehtävä merkintä vankipassiin.
Vakinaisessa vanginkuljetuksessa rautateitse on käytettävä joko erityistä vankivaunua tai muun vaunun eristettyä osastoa.
Vakinaisilla vankivaunuvuoroilla tulee aina seurata yksi tai useampi vartija.
9§
Rautateitse tapahtuvassa ylimääräisessä vanginkuljetuksessa on ensisijaisesti käytettävä luottokuljetusta.
10§
Vanginkuljetus on järjestettävä siten, ettei vanki tarpeettomasti joudu yleisen huomion kohteeksi.
Vankivaatteisiin puettua vankia ei saa ilman pakottavaa syytä kuljettaa muiden matkustajain joukossa junassa, linja-autossa, laivassa tai muussa kulkuneuvossa.
3 lukuVanginkuljetus poliisipiirissä.
11§
Vanginkuljetuksesta poliisipiirissä huolehtii erityinen vanginkuljettaja, jollei sisäasiainministeriö määrää sitä asianomaisen piirin osalta poliisin tehtäviin kuuluvaksi.
Sisäasiainministeriö voi asianomaisia viranomaisia kuultuaan määrätä kahden tai useamman poliisipiirin vanginkuljetuksen yhden kuljettajan hoidettavaksi.
12§
Vankia säilytetään muun kuin rautatiekuljetuksen aikana poliisivankilassa tai muussa sisäasiainministeriön hyväksymässä säilytyspaikassa.
13§
Yksityiskohtaiset ohjeet vanginkuljetuksen hoitamisesta läänin poliisipiireissä antaa lääninhallitus sovittuaan asiasta, sikäli kuin se koskee sekä poliisi- että vankilaviranomaista, asianomaisen lääninvankilan johtokunnan kanssa.
4 lukuVanginkuljettaja.
14§
Vanginkuljettajan ottaa toimeensa lääninhallitus sopimuksen perusteella kolmenkymmenen päivän hakuajan jälkeen enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Hakemukset, joihin on liitettävä ilmoitus vaaditusta korvauksesta ja muu tarpeellinen selvitys, on jätettävä poliisipiirin päällikölle, joka antaa hakemuksista lausuntonsa ja lähettää ne lääninhallitukselle.
Vanginkuljettajan kanssa tehtävässä sopimuksessa on tarkoin lueteltava toimeen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet.
15§
Vanginkuljettajan ollessa estynyt suorittamasta tehtäviään tulee hänen asettaa poliisipiirin päällikön hyväksymä sijainen.
16§
Vanginkuljettajan on annettava kuljetettavakseen uskotulle vangille majoitus ja ravinto sekä kuljetettava hänet sen mukaan kuin vankipassi osoittaa oikeuden istuntopaikalle, poliisivankilaan, toiselle vanginkuljettajalle, vankivaunuun tai vankilaan. Jos vankia seuraa erityinen vartija, on vanginkuljettajan annettava hänellekin majoitus ja kyyditys.
17§
Vanginkuljettaja on velvollinen ilmoituksen saatuaan saapumaan vankilaan, rautatieasemalle, laivalaiturille tai muulle sellaiselle paikalle vastaanottamaan kuljetettavaansa vankia. Vakinaisen vanginkuljetusvuoron aikana on vanginkuljettaja velvollinen saapumaan vastaavalle vastaanottopaikalle sen mukaan kuin siitä on toimeen otettaessa sovittu.
5 lukuErinäisiä säännöksiä.
18§
Vankeja passittavien viranomaisten tulee vuosittain pitää passituksistaluetteloa, josta käy ilmi passin numero, päivämäärä, passitetun nimi sekä paikka, johon vanki on lähetetty.
19§
Vankien kuljetuksesta ja säilytyksestä pidettävistä luetteloista määräävät sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö.
20§
Vangin kuljetuksessa ja hoidossa kuljetuksen kestäessä on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä vankeinhoitolaitoksesta annetussa asetuksessa (86/50) on säädetty.
Poliisiviranomaisella on valta sallia vangin käydä vartioituna tapaamassa heikkona sairaana olevaa läheistä omaistaan tai saattamassa läheistä omaistaan hautaan.
21§
Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa poliisiviranomaisen toimesta tapahtuvan kuljetuksen osalta sisäasiainministeriö oikeusministeriötä kuultuaan ja muilta osin oikeusministeriö sisäasiainministeriötä kuultuaan.
22§
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1954, ja sillä kumotaan vankien kuljetuksesta 13 päivänä heinäkuuta 1926 annettu asetus (218/26) sekä sanotun asetuksen nojalla annetut määräykset, kuitenkin niin, että tällöin noudatettavat vanginkuljetussopimukset pysytetään niissä olevien ehtojen mukaisesti voimassa.
Helsingissä 31. päivänä maaliskuuta 1954
TP J. K. Paasikivi SMm H. A. Kannisto