Laki Suomen Pankin ohjesäännön muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan Suomen Pankin 21 päivänä joulukuuta 1925 annetun ohjesäännön 6 §, sellaisena kuin se on 14 päivänä huhtikuuta 1950 annetussa laissa ( 189/50 ), näin kuuluvaksi:
6 §.
Pankin setelien liikkeessä oleva määrä saa nousta enintään viisikymmentätuhatta miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin pankin kultakassa ja pankin riidattomat saatavat sen ulkomaisilta asiamiehiltä yhteensä. Riidattomiin saataviin luetaan myös ulkomailla maksettavat ulkomaanrahan määräiset vekselit, ulkomaisissa pörsseissä noteeratut ulkomaanrahan määräiset obligatiot, ulkomaanrahan määräiset erääntyneet obligatiot ja korkoliput sekä ulkomaan raha.
Mikäli pankin liikkeessä olevien setelien määrä on 1 momentissa mainittujen varojen yhteenlaskettua määrää suurempi, tulee setelien katteena olla kotimaisia vekseleitä, joiden maksupäivään ei ole kolmea kuukautta pitempää aikaa ja joiden maksamisesta on vastuussa ainakin kaksi vakavaraista henkilöä tai toiminimeä, sekä enintään kahdenkymmenenviidentuhannen miljoonan markan määrästä valtion vuoden 1953 vakauttamislainan obligatioita.
Liikkeessä oleviin seteleihin luetaan myös pankin Suomen rahan määräiset osoitukset ja muut vaadittaessa maksettavat sitoumukset samoin kuin myönnettyjen kassakreditiivien nostamattomat määrät.
Jos asianhaarat välttämättä vaativat, voidaan 1 momentissa mainittu enimmäismäärä pankkivaltuusmiesten esityksestä asetuksella korottaa määräajaksi enintään viiteenkymmeneenkahdeksaantuhanteen miljoonaan markkaan.
Pankin kultavarat kirjataan enintään arvoon, jonka mukaan kilo hienoa kultaa maksaisi kaksisataaviisikymmentätuhatta markkaa.
Pankin ulkomaanrahan määräiset varat, joista puhutaan 1 momentissa, kirjataan enintään niiden käypään arvoon tai hankintahintaan, milloin tämä on edellistä alempi, obligatiot kuitenkin enintään nimellisarvoon.
Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä syyskuuta 1953.
Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 1953.
Tasavallan Presidentti J. K. PAASIKIVI.Valtiovarainministeri Viljo Rantala.