83/1951

Yleiset asiakirjat ovat julkiset, niinkuin tässä laissa säädetään.

Asiakirjain painosta julkaisemisesta on erikseen säädetty.

Yleisiä asiakirjoja ovat viranomaisen laatimat ja antamat sekä sille lähetetyt tai annetut asiakirjat, jotka ovat sen hallussa,

Viranomaisella tarkoitetaan tässä laissa valtion, kunnan ja kirkollisen ynnä muun itsehallintoyhdyskunnan viranomaisia, niihin luettuina myös julkisoikeudelliset kokoukset, edustajistot, valiokunnat, lautakunnat, toimikunnat ja komiteat viran- ja toimenhaltijoineen.

Evankelisluterilaisten kirkollisten viranomaisten ja seurakuntain asiakirjoista säädetään erikseen.

Julkisiksi tulevat: merkintä viralliseen luetteloon, heti kun se on tehty; pöytäkirja, kun se on tarkistettu; toimituskirja, myös viranomaisten välisen kirjeenvaihtoon kuuluva, kun se on allekirjoitettu taikka, jos päätös annetaan julkipanon jälkeen, silloin kun se on annettava; sekä viranomaiselle tullut yksityinen asiakirja, niin pian kuin viranomainen sen on saanut.

Poliisiviranomaiselle tai viralliselle syyttäjälle rikoksesta tulleita tietoja sekä sellaista asiaa tutkittaessa laadittuja pöytäkirjoja ei ole pidettävä julkisina, ennen kuin asia on ollut esillä oikeudessa tai jätetty sikseen.

Asiakirja, joka on valmisteltavana viranomaisella, ei ole vielä julkinen, eikä myöskään viranomaisen omassa keskuudessa syntynyt ehdotus, luonnos, mietintö, lausunto, muistio tai muu selvitys.

Suomen kansalaisella on oikeus saada tieto yleisestä asiakirjasta, joka on julkinen.

Asiakirjoista, jotka 3, 4 ja 5 §:n mukaan eivät vielä ole julkisia, älköön annettako tietoja ilman viranomaisen lupaa.

Tiedon antaminen ulkomaalaiselle julkisesta asiakirjasta riippuu viranomaisen harkinnasta.

Viranomaisen on pyynnöstä annettava julkisesta asiakirjasta virallinen jäljennös tai ote taikka, mikäli tilan puolesta ja virkatoimintaa haittaamatta käy päinsä, annettava asiakirja viranomaisen luona luettavaksi ja jäljennettäväksi.

Kun vain osa asiakirjaa on salassa pidettävä, olkoon asiakirja virastossa tai viranomaisen luona saatavana, mikäli tämä käy päinsä salassa pidettävän osan tiedoksi tulematta. Sellaisen asiakirjan jäljennöksestä on salassa pidettävä osa jätettävä pois.

Asiakirjan saatavana pitäminen on arkistossa tai virastossa sen virkamiehen velvollisuutena, jolle tämä tehtävä on uskottu.

Jos asianomainen virkamies kieltäytyy virallista asiakirjan jäljennöstä tai otetta antamasta taikka antamasta asiakirjaa nähtäväksi tai jäljennettäväksi, tulee hakijan saada asia viranomaisen ratkaistavaksi. Viranomaisen ratkaisusta on hakijalla oikeus valittaa siinä järjestyksessä, jossa sen viranomaisen päätökseen yleensä haetaan muutosta. Jos sellaista muutoksenhakumenettelyä ei ole, tehtäköön valitus sille viranomaiselle, jonka alainen päätöksen tehnyt viranomainen on, ja jos sitä ei ole, valtion viranomaisen ratkaisusta korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja muun viranomaisen ratkaisusta lääninhallitukselle. Valituksen ratkaisustakin saa käyttää tavallista muutoksenhakutietä.

Edellä 1 momentissa mainittu asia on viipymättä käsiteltävä.

Salassa on pidettävä sellainen asia tai asiakirja, josta niin on lailla säädetty.

Asetuksella voidaan asia tai asiakirja säätää salassa pidettäväksi, mikäli valtion turvallisuus tai valtion suhteet ulkovaltoihin, maanpuolustuksen etu, rikosten ehkäiseminen tai syytteeseen saattaminen, valtion tai itsehallintoyhdyskunnan taikka yksityisen liiketoimen tai oikeudenkäynnin hoitaminen taikka yksityisen tärkeä henkilökohtainen etu sielunhoidon, terveyden- ja sairaanhoidon, huoltotoimen, vankeinhoidon, verotuksen tai julkisen tarkastustoiminnan alalla vaatii.

Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto voivat 2 momentissa mainitusta syystä yksityistapauksessa määrätä käsiteltävänään olevan asian tai asiakirjan salassa pidettäväksi.

Siinä järjestyksessä, kuin 9 §:ssä on mainittu, voidaan säätää tai määrätä, että asiakirja tulee julkiseksi vasta määräajan kuluttua taikka sitten kun asia, johon se kuuluu, on loppuun käsitelty joko siinä virastossa, missä se on vireillä, tahi lopullisesti, taikka että sen julkaisemiseen on saatava asiaa käsittelevän tai käsitelleen tahi ylemmän viranomaisen lupa taikka sen suostumus, jota asiakirja koskee.

Viranomainen, joka 9 §:n 3 momentin mukaan on oikeutettu päättämään asian salassa pidettäväksi, saa myös määrätä, että alemman viranomaisen tulee sitä salaisena käsitellä.

Jos viranomainen, joka ei ole oikeutettu yksityistapauksessa määräämään sen käsiteltävänä olevaa asiaa tai asiakirjaa salassa pidettäväksi, katsoo tämän tarpeelliseksi, pyytäköön siitä määräystä ylemmältä viranomaiselta.

Mitä 9 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 10 §:ssä on säädetty, ei koske lakia, asetusta tai muuta yleisesti tiedoksi aiottua virallista julkaisua eikä myöskään asiakirjaa, joka lain tai asetuksen mukaan on julkaistava tai julkisesti kaikkien nähtävänä pidettävä.

Asiakirjoista, joiden julkisuus poikkeuksineen on lailla tai asetuksella täydellisesti järjestetty, niinkuin yleiset väestöluettelot, rikos- ja irtolaisrekisteri sekä oikeudenkäyntiä, verotusta ja tietoliikennettä koskevat asiakirjat, älköön yksityistapauksessa toisin määrättäkö.

Kun salainen asiakirja lähetetään tai annetaan toiselle viranomaiselle, on se merkittävä salassa pidettäväksi.

Kun jokin asia on salassa pidettävä, koskee tämä myöskin siihen asiaan kuuluvia asiakirjoja.

Sielunhoitoa ja kirkkokuria koskevia viranomaisen todistuksia vankilassa, kasvatuslaitoksessa, huoltolaitoksessa tai sairaalassa tehtyjä muistiinpanoja, lääkärintodistuksia, niin myös muita niihin verrattavia yksityistä koskevia todistuksia annettakoon sivullisille tiedoksi ainoastaan sen suostumuksella, jota ne koskevat.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja voidaan kuitenkin sen jälkeen, kun ne on siirretty yleis- tai siihen verrattavaan arkistoon, antaa tutkijain sekä muiden tarvitsijain tiedoksi asiakirjan käyttäjän annettua sitoumuksen siitä, ettei hän väärinkäytä asiakirjaa sen henkilön, jota asiakirja koskee, tai hänen läheisen omaisensa vahingoksi tai halventamiseksi.

Yksityistä kirjettä, joka ei kuulu oikeudenkäyntiasiaan, älköön annettako tiedoksi ilman kirjoittajan tai hänen oikeudenomistajansa suostumusta. Kuitenkin voidaan tällaiseen kirjeeseen nähden yleis- ja siihen verrattavassa arkistossa tai yleisessä kirjastossa menetellä 17 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Niitä kirjeitä tai muita yksityisiä asiakirjoja, jotka on annettu yleisen arkiston, kirjaston tai muun viranomaisen säilytettäväksi, älköön ilmaistako vastoin niitä annettaessa määrättyjä ehtoja.

Sen estämättä, mitä asiakirjan salassa pitämisestä on säädetty tai määrätty, saakoon yksityinen viranomaiselle antamansa tai lähettämänsä asiakirjan takaisin jättäessään tarvittaessa sen sijasta virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen. Alkuperäisen asiakirjan sijasta viranomainen kuitenkin tällöin saa, jos erityistä syytä on, antaa yksityisen kustannuksella kirjoitettavan virallisen jäljennöksen.

Yksityinen saakoon viranomaiselta takaisin päätöksen, johon hänellä on oikeus hakea muutosta, sekä asiakirjan, jonka hän muutoin hakijana, valittaja tai muuna asianosaisena on oikeutettu saamaan tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta.

Asiakirjan salassa pitäminen lakkaa, kun sille laissa, asetuksessa tai määräyksessä vahvistettu aika on kulunut taikka kun viranomainen, joka on määrännyt asiakirjan salassa pidettäväksi, tahi sen kanssa rinnastettu tai ylempi viranomainen, joka on saanut asiakirjan käsiteltäväkseen, määräyksen peruuttaa.

Jos muutoin on erityistä syytä sellaisen asiakirjan ilmaisemiseen, jonka salassa pitäminen ei ole vielä lakannut, hankittakoon siihen sen ministeriön lupa, jonka alainen asiakirjaa hallussaan pitävä viranomainen on. Tätä älköön kuitenkaan sovellettako 18 §:n 2 momentissa mainittuihin asiakirjoihin.

Muut kuin tämän pykälän 2 momentissa mainitut yleiset asiakirjat, jotka ovat salassa pidettäviä, tulevat, mikäli niistä ei ole toisin säädetty tai määrätty, julkisiksi kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua asiakirjan päivämäärästä, viranomaiselle tullut yksityinen asiakirja kuitenkin sen ajan kuluttua siitä päivästä, josta se on ollut viranomaisen hallussa.

Edellä 17 §:ssä mainitut asiakirjat tulevat julkisiksi kahdenkymmenen vuoden kuluttua sen kuolemasta, jota asiakirja koskee, ja 18 §:n 1 momentissa mainitut kahdenkymmenen vuoden perästä kirjeen kirjoittajan kuolemasta. Jos viranomaisella ei ole tietoa asianomaisen kuolemasta eikä hakijakaan esitä siitä selvitystä, olkoon asiakirja julkinen viidenkymmenen vuoden kuluttua asiakirjan päiväyksestä tai viranomaiselle tulosta.

Milloin syytä on, voi valtioneuvosto määrätä asiakirjan salassa pidettäväksi 21 §:ssä säädetyn ajan kuluttuakin, ei kuitenkaan kauemmin kuin viisikymmentä vuotta sen ajan lopusta lukien.

Salassa pidettävää asiakirjaa älköön näytettäkö tai jäljennöstä siitä annettako muille kuin tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle, milloin niillä on viran tai julkisen toimen puolelta oikeus saada siitä tieto.

Edustajistossa sekä tuomioistuimessa on lupa julkaista asiakirja, mikäli se on tarpeen asian käsittelyä varten julkisessa istunnossa.

Salassa pidettäiät asiakirjat on viranomaisen merkittävä erityiseen diaarioon ja säilytettävä niin, että ne eivät ole asiattomain saatavissa.

Yleisten asiakirjain säilyttämisestä, siirtämisestä valtionarkistoon tai maakuntaarkistoon sekä hävittämisestä säädetään erikseen.

Asian käsittelystä suljetuin ovin eduskunnassa tai julkista yhdyskuntaa edustavassa kokouksessa tai valtuustossa samoin kuin oikeudenkäynnin ja siinä syntyneiden asiakirjain julkisuudesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Sen rikkomisesta, mitä 6 ja 7 §:ssä on asiakirjain julkisuudesta säädetty, sekä salassapitovelvollisuuden ja 17 §:n 2 momentissa sekä 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun sitoumuksen rikkomisesta tuomittakoon syyllinen, jollei tekoa ole rangaistava virkarikoksena, sakkoon tai vankeuteen.

Painovapausrikoksista on noudatettava niistä erikseen annettuja säännöksiä.