262/1940

Nuorella rikoksentekijällä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka tehdessään rangaistavan teon on ollut viisitoista mutta ei kahtakymmentäyhtä vuotta täyttänyt.

Virallisella syyttäjällä olkoon valta harkintansa mukaan olla syyttämättä nuorta rikoksentekijää sellaisesta teosta, jonka tämä on tehnyt ennen kuin hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta ja josta ei ole säädetty muuta yleistä lajia olevaa rangaistusta kuin sakkoa tai vankeutta enintään kolme kuukautta taikka josta rangaistus on säädetty rikoslain 11 luvun 4 a §:ssä tahi 16 luvun 24 §:ssä.

Edellä 1 momentissa mainituin edellytyksin olkoon virallisella syyttäjällä niin ikään valta olla yhtymättä syytteeseen, jonka asianomistaja on tehnyt, vaikkei syyte olisikaan todennäköistä perustetta vailla.

Oikeudella olkoon valta olla tuomitsematta nuorta rikoksentekijää rangaistukseen sellaisesta teosta, jonka tämä on tehnyt ennen kuin hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta ja josta hänelle oikeuden harkinnan mukaan ei olisi tuleva ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta taikka josta rangaistus on säädetty rikoslain 11 luvun 4 a §:ssä tahi 16 luvun 24 §:ssä.

Edellä 2 ja 3 §:ssä olevia säännöksiä sovellettakoon vain, jos teon on katsottava johtuneen ymmärtämättömyydestä tai ajattelemattomuudesta ja perusteltua aihetta on otaksua tekijän ojentuvan, vaikkei häntä tuomitakaan rangaistukseen.

Milloin virallinen syyttäjä on 2 §:n nojalla jättänyt nuoren rikoksentekijän syytteeseen panematta, on hänen ilmoitettava tästä asianomaiselle huoltolautakunnalle.

Samamainen ilmoitus on oikeuden tehtävä, kun se päätöksellään on 3 §:n nojalla jättänyt nuoren rikoksentekijän rangaistukseen tuomitsematta.

Nuorelle rikoksentekijälle tämän kahdeksantoista vuotta nuorempana tekemästä rikoksesta tuomittavan rangaistuksen määrästä olkoon noudatettavana, mitä rikoslain 3 luvun 2 §:ssä on säädetty.

Mitä ehdollisesti rangaistustuomiosta annetun lain 2 §:ssä on säädetty, älköön estäkö sellaisen rangaistustuomion käyttämistä nuoreen rikoksentekijään nähden.

Ehdollisesti tuomitun nuoren rikoksentekijän on oltava koetusaikana valvonnan alaisena, paitsi milloin oikeus, katsoen tuomitun ojentuvan ilman valvontaakin, on ehdollisen rangaistustuomion yhteydessä määrännyt, ettei tuomittua ole asetettava valvottavaksi.

Valvonnan tarkoituksena on estää tuomittua tekemästä uutta rikosta ja tukea häntä hänen pyrkiessään elämään nuhteettomasti.

Ehdollisesti tuomittujen nuorten rikoksentekijäin valvonnan järjestäminen ja johto kuuluu oikeusministeriölle.

Kun ehdollisesti tuomitun nuoren rikoksentekijän on oltava valvonnan alaisena, on oikeusministeriön joko määrättävä tuomitun valvojaksi siihen sopivaksi katsomansa henkilö tai huoltoyhdistys tahi annettava valvonnan järjestäminen asianomaisen huoltolautakunnan tehtäväksi.

Valvonnanalaisen on ilmoitettava valvojalle asuin- ja työpaikkaansa, saavuttava valvojan kutsusta tämän luo sekä vastattava viipymättä valvojan tiedusteluihin eikä hän saa valvojan suostumuksetta vaihtaa asuin- tai työpaikkaa, ja hänen on muutettava toisen asuin- tai työpaikkaan, milloin valvoja katsoo tärkeiden syiden sitä vaativan, sekä muutenkin noudatettava valvojan antamia neuvoja ja ohjeita.

Jos ehdollisesti tuomittu on vähintään kuusi kuukautta kestäneenä valvonta-aikana käyttäytynyt hyvin ja muutenkin on perusteltua aihetta otaksua, ettei valvonnan jatkaminen ole tarpeen, voi oikeusministeriö valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan

Ehdollisesti tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanosta olkoon voimassa, mitä siitä on säädetty ehdollisesta rangaistustuomiosta annetussa laissa. Kuitenkin saakoon oikeus määrätä nuorelle rikoksentekijälle tuomitun rangaistuksen täytäntöön pantavaksi myös valvojan vaatimuksesta, milloin tuomittu on valvonta-aikana antautunut juoppouteen tahi epäsiveelliseen tai muuten pahantapaiseen elämään taikka osoittanut uppiniskaisuutta valvojaa kohtaan jättämällä noudattamatta, mitä valvoja on määrännyt.

Kun yhdestä tai useammasta rikoksesta vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi vapausrangaistukseen tuomitun nuoren rikoksentekijän rangaistus on pantava täytäntöön, on hänet viipymättä toimitettava vankilaoikeuden tai sen määräämän henkilön tutkittavaksi. Aika, jonka nuori rikoksentekijä siten on tutkinnan alaisena, luettakoon rangaistusajaksi.

Edellä 14 §:ssä tarkoitetun tutkinnan perusteella tulee vankilaoikeuden määrätä, onko rangaistus jäljellä olevalta osalta pantava täytäntöön tavallisena kuritushuonetai vankeusrangaistuksena, sen mukaan kuin tuomiossa on määrätty, vai onko tuomitun kärsittävä se nuorisovankilassa.

Vankilaoikeuden päätös menköön heti täytäntöön, niinkuin lainvoimaisesta päätöksestä on säädetty.

Rangaistus on määrättävä nuorisovankilassa kärsittäväksi, jos perusteltua aihetta on otaksua, että tuomittu on sellaisen kasvatuksen ja opetuksen tarpeessa, jota hän voi saada nuorisovankilassa, ja että hän on kehityskykyinen.

Kaksikymmentäkolme vuotta täyttänyttä älköön nuorisovankilaan määrättäkö.

Nuorisovankilaan määrätyn nuoren rikoksentekijän rangaistusajan on katsottava pitentyneen, kuritushuoneeseen tuomitun kahdella ja vankeuteen tuomitun yhdellä vuodella yli sen ajan, joka tuomiossa on määrätty. Kuitenkin voidaan rangaistus, niinkuin siitä erikseen on säädetty, katsoa loppuun kärsityksi sen jälkeen, kuin yleisen tuomioistuimen tuomitseman rangaistuksen aika on päättynyt.

Nuorisovankilassa on rangaistuksen kasvattavaa vaikutusta erityisesti tehostettava. Sen ohessa on kiinnitettävä erityista huomiota myös siihen, että tuomittu rangaistuslaitoksessa ollessaan harjaantuu tekemään työtä ja oppii, mikäli mahdollista, jonkin sellaisen, hänelle sopivan ammatin, josta hän vapaaksi päästyään voi saada elatuksensa.

Kuritushuoneeseen ja vankeuteen tuomittuja pidettäköön nuorisovankilassa, mitä rangaistuksen täytäntöönpanoon tulee, samassa asemassa.

Jos nuorisovankilasta ehdonalaiseen vapauteen päästetty on muusta syystä kuin uuden rikoksen johdosta menettänyt vapautensa, määrätköön vankilaoikeus, onko vapautensa menettänyt toimitettava takaisin nuorisovankilaan kärsimään sitä rangaistusta, mikä oli jäljellä silloin, kun hänet päästettiin vapaaksi, vai onko hänen kärsittävä tämä rangaistus tavallisena vankeusrangaistuksena yleisessä vankilassa.

Jos jäännösrangaistus, joka määrätään kärsittäväksi yleisessä vankilassa, on niin pitkä, että se on ankarampi kuin oikeuden tuomitsema rangaistus, katsottakoon sen lyhentyneen niin, että se ankaruudeltaan vastaa oikeuden tuomitsemaa rangaistusta.

Jos nuorisovankilassa rangaistusta kärsinyt määrätään joko vankilassa tai ehdonalaisessa vapaudessa ollessaan tekemänsä uuden rikoksen johdosta uudelleen tällaiseen vankilaan, älköön rangaistuksia yhteenlaskettaessa hänen rangaistusaikansa katsottako 17 §:n nojalla uudelleenpitentyneen.

Jos uudelleen rikkonut määrätään kärsimään rangaistuksensa yleisessä vankilassa, pidettäköön rangaistuksia yhteenlaskettaessa sitä osaa edellisestä rangaistuksesta, joka rikoksentekijältä on jäänyt nuorisovankilassa kärsimättä, tavallisen vankeusrangaistuksen veroisena ja sovellettakoon vastaavasti, mitä 20 §:n 2 momentissa on säädetty.

Jos nuorisovankilaan jostakin rikoksesta määrätty todetaan syypääksi siihen, että hän, ennen kuin määräys annettiin, oli tehnyt toisenkin rikoksen, otettakoon rangaistuksia yhdistettäessä ensiksi mainitusta rikoksesta tuomittu rangaistus huomioon sellaisena, kuin se oli oikeuden tuomiossa, ja pidettäköön, jos rikoksentekijä joutuu kärsimään yhdistetyn rangaistuksensa yleisessä vankilassa, nuorisovankilassa kärsittyä rangaistusta tavallisen vankeusrangaistuksen veroisena, kuitenkin niin, että rikoksentekijän 14 §:ssä tarkoitetun tutkinnan aikana ja nuorisovankilassa kärsimän rangaistuksen on katsottava yhteensä vastaavan enintään oikeuden tuomiossa määrättyä rangaistusta.

Käsitellessään asiaa, joka koskee nuorta rikoksentekijää, virallisen syyttäjän, yleisen oikeuden ja vankilaoikeuden on koetettava tarkoin perehtyä, paitsi tehtyyn rikokseen ja sen vaikuttimiin, nuoren rikoksentekijän henkilöllisyyteen, hänen aikaisempiin elämänvaiheisiinsa ja niihin oloihin, joissa hän on elänyt.

Jos vangittuna oleva syytetty ilmoittaa haluavansa avustajaa eikä hän vähävaraisuuden takia voi sitä hankkia, määrätköön oikeuden puheenjohtaja häntä avustamaan henkilön, joka yleisesti harjoittaa asianajotointa, jos se ilman huomattavaa vaikeutta tai hankaluutta käy päinsä. Avustajalle on maksettava valtionvaroista oikeuden hyväksymä kohtuullinen palkkio.

Raastuvanoikeudessa, jossa on useampia osastoja, on kaikki nuoria rikoksentekijöitä koskevat asiat saman osaston käsiteltävä.

Tutkintavankeudessa olevaa nuorta rikoksentekijää pidettäköön, mikäli mahdollista, erillään muista vangeista, ja sallittakoon hänen käyttää omia pitovaatteitaan. Älköön häntä päästettäkö muiden vankien yhteyteen myöskään matkalla oikeuspaikalle tai sieltä vankilaan.

Oikeuden odotushuoneessa pidettäköön vangittua nuorta rikoksentekijää erillään, paitsi muista vangeista, myös yleisöstä.

Jos nuoren rikoksentekijän on kärsittävä rangaistuksensa tavallisena kuritushuonetai vankeusrangaistuksena, on hänet, varsinkin jos hän on kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempi, pidettävä erillään sellaisista vanhemmista vangeista, joiden voidaan katsoa vaikuttavan häneen turmiollisesti.

Tätä lakia älköön sovellettako, jos teko on sotaväen rikoslain mukaan rangaistava, älköönkä 14―22 §:ää, jos teosta on säädetty rangaistus rikoslain 11 tai 12 luvussa tahi 16 luvun 24 §:ssä.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.