222/1935
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 7. päivänä kesäkuuta 1935
Laki sisältävä muutoksia 1 päivänä kesäkuuta 1922 annettuun lakiin valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan täten 1 päivänä kesäkuuta 1922 valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 1 ja 3 § näin kuuluviksi:
1§
Pääsemistä varten sellaiseen valtion virkaan, johon vaaditaan yliopistossa tai korkeakoulussa suoritettu loppututkinto, vaaditaan, 2 ja 3 §:ssä mainituin poikkeuksin,että se, joka virkaan ilmoittautuu, on osoittanut täydellisesti hallitsevansa virka-alueenasujainten enemmistön kieltä. Sen lisäksion vaadittava virkaan nimitettävältä, josvirka-alue on yksikielinen, maan toisen kielen ymmärtämistä sekä, jos virka on tuomarinvirka, myös toisen kielen välttävääsuullista taitoa, mutta jos virka-alue onkaksikielinen tai virka-alueeseen kuuluukaksi- tai erikielisiä kuntia, maan toisenkielen suullista ja kirjallista taitoa. Ylioikeuksissa ja sellaisissa virastoissa, joidenvirka-alue joltakin osalta on kaksikielinen,on eri kielten käyttämistä edellyttävät virkatehtävät, mikäli mahdollista, jaettava perusteiden mukaan, jotka valtioneuvostoasianomaisen ylioikeuden tai viraston esityksestä vahvistaa, eri henkilöiden suoritettaviksi, ja vaadittakoon silloin virkamieheltä, jonka virkatehtävät edellyttävät ainoastaan toisen kielen käyttämistä, samakielitaito kuin virkamieheltä senkieliselläyksikielisellä virka-alueella.
Pääsemistä varten muuhun kuin edellisessä momentissa mainittuun valtion virkaan vaaditaan viran edellyttämä, riittäväkielitaito. Tarkemmat määräykset tästäannetaan asetuksella.
Asetuksella säädetään myös, onko, ja mihin virkoihin, vaadittava taitoa täydellisestihallita sekä suomea että ruotsia.
3§
Voidakseen tulla nimitetyksi puolustuslaitoksen upseerin virkaan tai saavuttaakseen ylennyksen tällaisessa virassa, pitääsen, jonka tulee toimia Suomenkielisissäjoukko-osastoissa, täydellisesti hallita suomen kieltä ja sen, jonka tulee toimia ruotsinkielisissä joukko-osastoissa, täydellisestihallita ruotsin kieltä; tämän lisäksi tuleeviimeksimainituissa joukko-osastoissa toimivan upseerin osata hyvin käyttää Suomenkieltä suullisesti. Upseerin, jonka tulee toimia sellaisissa suuremmissa osastoissa, mihin kuuluu sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä joukko-osastoja, tulee täydellisestihallita suomen kieltä sekä sen ohella hyvinymmärtää ruotsin kieltä. Mitä on sanottujoukko-osastoissa palvelevilta upseereiltavaadittavasta kielitaidosta, on vastaavastivoimassa myös upseereihin nähden, joidenvirkatoiminta kohdistuu yksi- tai kaksikielisiin virka- tai itsehallintoalueisiin.
Mitä edellä on sanottu upseereista, koskee myös lääkintä ja eläinlääkintäupseereja sekä muita puolustuslaitoksen virantai toimenhaltijoita, joilta virkaan tai toimeen pääsemiseksi vaaditaan yliopistossatai korkeakoulussa suoritettu loppututkinto.
Siitä kielitaidosta, joka vaaditaan puolustuslaitoksen toimenhaltijalta, jonka virkapätevyyteen ei kuulu kadettikoulun taikorkeakoulun loppututkinto, tai alipäällystöön kuuluvalta, säädetään asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänätammikuuta 1936.
Helsingissä 7. päivänä kesäkuuta 1935
Tasavallan Presidentti
P. E. Svinhufvud
Oikeusministeri
Eric J. Serlachius