Laki Ulosottolain 4 luvun 5. 6, 7 ja 8 §:n muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten, että Ulosottolain 4 luvun 5, 6, 7 ja 8 § muutetaan näin kuuluviksi:
5 §.
Ulosmittauksesta ovat erotettavat: 1) velallisen ja hänen perheellensä tarpeelliset pito- ja makuuvaatteet sekä sängyt, niin myös välttä- mättömät huone- ja talouskalut; 2) velallisen ja hänen perheensä hartauskirjat ja muut hartauden harjoitukseen aiotut esineet sekä oppi-, ammatti- ja sivistyskirjat; 3) velallisen ja hänen vaimonsa vihki- ja kihlasormukset;
4) tarpeelliset työvälineet sekä, papeilta, virkamiehiltä, sotilailta, lääkäreiltä ja kätilöiltä ulosmitattaessa, mitä he virkansa tai ammattinsa harjoittamiseen tarvitsevat; niin myös 5) jos se katsotaan velallisen toimeentulolle välttämättömäksi, talossa olevista varoista mitä yhden kuukauden elatukseksi on tarpeen.
Jos 4 kohdassa mainitun omaisuuden arvo ei nouse kahteensataan taikka, kun velallisella on perhe elätettävänä, neljäänsataan markkaan, otettakoon ero muusta, velallisen osottamasta irtaimistosta. Velallinen olkoon oikeutettu 4 kohdassa mainitun omaisuuden sijaan taikka, jos sellaista omaisuutta ei ole, erottamaan muuta irtaimistoa näihin määriin.
Irtainta omaisuutta, joka on panttina taikka jota toinen hallitsee ja on oikeutettu saamisen vakuutena pitämään takanansa, älköön erotettako, kun ulosmittaus tapahtuu siitä velasta, jonka vakuutena omaisuus on.
6 §.
Kun velallinen valtion talli yksityisen palveluksesta nauttii palkkaa tai eläkettä, on viimeisenä maksuaikana erääntyneestä palkka- tahi eläkemäärästä taikka, jos velallinen jo on sen nostanut, hänen hallussaan olevasta rahasta jätettävä ulosmittaamatta sen verran, mikä vastaa kahta kolmannesta siitä, mikä palkasta tahi eläkkeestä tulee ulosmittauksen ja seuraa van maksuajan väliselle ajalle, ei kuitenkaan vähempää kuin kolme taikka, jos velallisella on perhe elätettävänä, kuusi markkaa päivää kohti.
Palkkaa tahi eläkettä älköön ulosmitattako, ennenkuin velallinen on oikeutettu sen nostamaan.
7 §.
Oikeutta elinkorkoon älköön ulosmitattako, jos elinkorko ensimäisen kerran joutuu maksettavaksi myöhemmin kuin kolme vuotta ulosmittaustoimituksen jälkeen, tahi jos elinkoron nauttiminen riippuu toisen henkilön kuolemasta tahi muuten epävarmasta tapauksesta. Sairaus-, eläke- ja työttömyysapukassoista, joiden säännöt ovat asianmukaisesti vahvistetut, suoritettavia apumaksuja älköön myöskään ulosmitattako.
Jos jostakin elinkorko-, henkivakuutus- tahi eläkelaitoksesta on määrätty, että sen suoritettavaa elinkorkoa, henkivakuutussummaa tahi eläkettä ei saa ulosmitata, taikka jos laissa on erittäin säädetty, että jotakin omaisuutta ei saa ulosmitata; noudatettakoon sitä.
8 §.
6 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 2 momentissa olevia säännöksiä palkasta, eläkkeestä, elinkorosta ja henkivakuutuksesta älköön sovellettako ulosmitattaessa elatusta, jota joku on velvoitettu puolisollensa tahi lapselleen maksamaan.
Älköön 5 §:n 1 momentin 2, 4 ja 5 kohdassa sekä 2 momentissa olevia säännöksiä omaisuuden erottamisesta myöskään sovellettako sanotunlaista elatusapua ulosmitattaessa muussa tapauksessa, kuin että velallinen on perheenhuoltaja.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot,
Helsingissä, 31 päivänä joulukuuta 1917.
Suomen Senaatti: JALMAR CASTRÉN. ONNI TALAS. HEIKKI RENVALL. ALEXANDER FREY. E. Y. PEHKONEN. O. W. LOUHIVUORI. A. Pulkkinen.