Suomen Senaatin päätös joka koskee eräitä toimenpiteitä viljan saamiseksi kulutuskeskuksiin ja viljan puutetta kärsiviin maalaiskuntiin.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 105-000/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa kesäkuun 2 päivänä 1917 annetun lain nojalla, jota tässä päätöksessä sanotaan elintarvelaiksi, on Senaatti, muuttamalla vuoden 1917 viljasadon takavarikoimisen ja leipäviljan kulutuksen järjestämisestä viime elokuun 18 päivänä sekä viljan kaupasta, viljan hinnoista ja viljan kuljetuksesta lokakuun 13 päivänä antamiaan päätöksiä, saadakseen viljaa kulutuskeskuksiin ja viljan puutetta kärsiviin maalaiskuntiin antanut seuraavat määräykset:
1 §.
Omavaraistalouksiin kuuluvien ruokakuntien elatukseksi myönnettyjä vilja-annoksia alennetaan joulukuun 15 päivästä lähtien siten että sen jälkeen ei ole lupa henkeä ja kuukautta kohti yleensä käyttää enempää kuin 8 kiloa takavarikonalaisia jauhoja tahi ryynejä taikka sellainen määrä jauhamatonta viljaa, josta jauhatettaessa saadaan 8 kiloa jauhoja; että henkisen työn tekijäin ja heidän ruokakuntainsa kuukautiset annokset mainitusta päivästä lukien tulevat olemaan 6 kiloa jauhoja tahi ryynejä taikka vastaava määrä jauhamatonta viljaa; sekä että ne ruokakunnat, joiden jäsenet tekevät erittäin raskasta ruumiillista työtä ja joihin ei kuulu lapsia, saavat käyttää 9 kiloa jauhoja tai ryynejä taikka vastaavan määrän jauhamatonta viljaa henkeä ja kuukautta kohti.
Elintarvelautakunnan asiana on ratkaista, mihin ryhmään kukin ruokakunta on luettava, ottamalla huomioon että omavaraistalouksien vilja-annokset eivät elintarvelautakunnan alueella saa keskimäärin nousta suuremmiksi kuin 8 kiloon henkeä ja kuukautta kohti.
Kuhunkin kuukausiannokseen tulee sisältyä 2 kiloa kaurajauhoja tahi ryynejä taikka 4 kiloa jauhamattomia kauroja, mikäli omavaraistaloudella on kauroja tähän tarkoitukseen käytettävänä yli niiden kauramäärien, jotka omavaraistalous Senaatin viime lokakuun 24 päivänä kaurojen takavarikoimisesta antaman päätöksen mukaan saa käyttää siemeneksi, kotieläinten ruokkimista varten ja palkkioksi uutismaan ottamisesta viljeltäväksi.
2 §.
Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen, Viipurin, Mikkelin ja Vaasan lääneissä sekä Rautalammin. Kuopion, Liperin ja Ilomantsin kihlakunnissa Kuopion lääniä, lyhennetään omavaraistalouksien kulutuskausi päättyväksi elokuun 15 päivänä 1918, joten omavaraistaloudet saavat joulukuun 15 päivän jälkeen pitää huostassaan viljaa ainoastaan 8 kuukauden kulutusta varten. Oulun läänissä sekä Iisalmen ja Pielisjärven kihlakunnissa Kuopion lääniä lasketaan omavaraistalouksien kulutuskausi edelleen ensi vuoden syyskuun 15 päivään.
3 §.
Vilja, jota omavaraistaloudet annosten vähentämisen ja kulutuskauden lyhentämisen johdosta eivät ole oikeutetut käyttämään, on luovutettava valtiolle.
Edellisessä kohdassa mainitusta viljasta maksetaan, jos se ennen joulukuun loppua toimitetaan elintarvelautakunnalle, vehnistä 1 markka 20 penniä, rukiista ja ohrista 1 markka 15 penniä, riihikuivista kauroista, jotka painavat vähintään 48 kiloa hehtolitra, 1 markka 10 penniä ja ulkokuivista sekä sellaisista riihikuivista kauroista, jotka painavat alle 48 kiloa hehtolitra, 90 penniä kilolta.
Sama hinta maksetaan siitäkin viljasta, jonka viljan tuottaja on ollut valmis ennen joulukuun 1 päivää elintarvelautakunnalle toimittamaan, mutta joka elintarvelautakunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan edelleen on jäänyt tuottajan säilytettäväksi, jos vilja toimitetaan elintarvelautakunnalle ennen joulukuun loppua.
Muusta viljasta, joka toimitetaan elintarvelautakunnalle joulukuun 1 päivän jälkeen, maksetaan 20 penniä vähemmän kilolta.
4 §.
Niin pian kuin omasta maasta on saatu kerätyksi tahi ulkoa maahan tuoduksi niin paljon viljaa kuin tarvitaan sen väestönosan viljantarpeen tyydyttämiseksi, jolle sitä toimitetaan valtion leipäkorttien mukaan, lisätään omavaraistalouksien annoksia myymällä niille viljaa edellisen pykälän viimeisessä kohdassa mainituista hinnoista.
5 §.
Viljan keräämisen tuottajilta toimittaa valtion puolesta paikallinen elintarvelautakunta. Viljan siirtäminen kulutuspaikan elintarvelautakunnalle tapahtuu Suomen Elintarpeiden Tuontikunnan toimesta.
6 §.
Ne elintarvelautakunnat, jotka luovuttavat viljaa Suomen Elintarpeiden Tuontikunnalle kulutuskeskuksiin ja viljan puutetta kärsiviin maalaiskuntiin toimitettavaksi, saavat palkkioksi viljan keräämisestä tuottajilta valtion varoista 3 penniä jokaisesta kilosta viljaa, joka viimeistään joulukuun 15 päivänä on toimitettu Tuontikunnalle tai lastattu rautatievaunuun Tuontikunnalle tahi sen asiamiehelle kuljetettavaksi. Tämän palkkion jakaa elintarvelautakunta jäsentensä ja toimihenkilöittensä kesken sen mukaan kuin kukin on käyttänyt työtä ja aikaa viljan keräämiseen.
7 §.
Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston, Suomen Elintarpeiden Tuontikunnan ja paikallisten elintarvelautakuntain viljan ostoa ja kuljettamista varten antamat lupakirjat, jotka vielä ovat käyttämättä, ovat voimattomat tämän päätöksen julkaisemispäivästä lukien.
Helsingissä, 1 päivänä joulukuuta 1917.
Maataloustoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio. Walter Andersin.