Suomen Senaatin päätös voin kaupan ja kuljetuksen ehdoista.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 97-012/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla, jota tässä päätöksessä sanotaan Elintarvelaiksi, on Senaatti kumoamalla päätöksensä 5 päivältä syyskuuta 1917 voin ja juuston kuljetuksen ehdoista, mikäli sanottu päätös koskee voin kuljetusta, päättänyt vahvistaa seuraavat määräykset voin kaupan ja kuljetuksen ehdoista:
1 §.
Voin maasta vienti on kielletty ja on sen kuljetus Kämärän-Ollilan väliselle rataosalle sallittu ainoastaan Valtion vointarkastuslaitoksen luvalla.
2 §.
Voin kuljettaminen rautateitse tai vesitse tai kunnasta toiseen maanteitse, olkoon, lukuunottamatta 1 kilogramman kuljetusta matkustajan mukana, sallittu ilman Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston lupaa ainoastaan osotettuna Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston hyväksymille toiminimille, jotka ovat antaneet sitoumuksen myydä kaiken vastaanottamansa voin Valtion vointarkastuslaitoksen määräyksestä, tai sellaisten liikkeiden lähettämänä.
Nämä liikkeet ilmoitetaan virallisissa lehdissä.
3 §.
Vointarkastuslaitos antaa määräyksiä käytettävissä olevien voimäärien sijoittamisesta huomioon ottaen:
1) meijerien lähiseudulla olevien lehmättömäin ruokakuntain vointarpeen;
2) valtion sairaalain y. m. samanlaatuisten laitosten vointarpeen; ja
3) kulutuskeskuksien vointarpeen.
Ensimmäisessä kohdassa mainitun vointarpeen tyydyttämiseksi on meijeri oikeutettu paikalliselle elintarvelautakunnalle luovuttamaan 100 gr.
viikossa niiden lehmättömien ruokakuntain kutakin jäsentä kohden, jotka eivät muuten voi saada voita. Nämä ruokakunnat määrää tarkemmin paikallinen elintarvelautakunta yhdessä meijerin hallituksen tai omistajan kanssa. Täten saatu voi on jaettava korttijärjestelmän tai muun sitä vastaavan järjestelmän mukaan. Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto voi muuttaa annoksen määrää riippuen käytettävissä olevista voimääristä.
Kulutuskeskuksille jaettava voimäärä käsittää sekä yksityisille kuluttajille että yhteiskuluttajille, kuten kuntain sairaaloille ja muille kunnallisille laitoksille, ruokaloille y. m. s. tulevat voimäärät.
4 §.
Senaatti määrää meijeri- ja maatiaisvoille yleiset rajahinnat.
Siten määrätyistä tukkuhinnoista on meijerien annettava voita oman paikkakuntansa elintarvelautakunnille sekä 2 §:ssä mainittujen toiminimien kulutuskeskuksien elintarvelautakunnille, näiden yksityisiä kuluttajia varten.
Samoin määrää Senaatti erikoisen korkeamman hinnan, jonka äskenmainitut toiminimet saavat luovuttaessaan voita valtion laitoksia ja kulutuskeskuksien yhteiskuluttajia varten.
Kunkin kulutuskeskuksen yhteiskuluttajille tuleva voimäärä katsotaan tekevän kulutuskeskuksen saamasta koko voimäärästä: Helsingissä 20 %, Turussa, Tampereella ja Viipurissa 15 % sekä muissa kaupungeissa ja kulutuskeskuksissa 10 %. Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto voi muuttaa mainittuja prosenttimääriä.
Vointarkastuslaitos antaa määräyksiä edellämainittuun korkeampaan hintaan toimitettavasta voista kullekin toiminimelle siinä suhteessa kuin se ynnä sille voita lähettäneet meijerit ovat myyneet meijerivoita yleiseen rajahintaan 3 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin.
Jakaessaan voita kuluttajille on elintarvelautakunta oikeutettu maksamaansa hintaan lisäämään kuljetus- ja jakelukustannukset.
5 §.
Edistääkseen voinsaantia 3 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin toimittaa valtio, maahan tuonnista riippuen, voilähetyksien vastikkeena ja suhteessa niihin meijereille väkirehua, joka meijerien on jaettava maidontuottajilleen suhteessa kunkin toimittamaan maito- ja kermamäärään.
Se määrä, jonka maidon- ja kermantuojat ovat ottaneet takaisin meijeristä meijerituotteita, vähennetään asianomaisen maito- ja kermamäärää määrättäessä.
6 §.
Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä rangaistaan Elintarvelain 15 §:n nojalla.
7 §.
Tämä päätös astuu voimaan heti kun se on asetuskokoelmassa julkaistu ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.
Kuitenkin ovat elintarvelautakuntain ennen tämän päätöksen voimaanastumista antamat voikuljetuspassitukset voimassa 30 päivään kuluvaa marraskuuta saakka.
Helsingissä, 8 päivänä marraskuuta 1917.
Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston v. t. Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio. Väinö Ahla.