Suomen Senaatin päätös eräiden ulkomaille vietäväksi kiellettyjen tavarain kuljetuksesta Vaasan ja Oulun lääneihin ja mainittujen läänien sisällä.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 87-004/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa kesäkuun 2 päivänä 1917 annetun lain nojalla ja kumoamalla viime syyskuun 27 päivänä antamansa päätöksen, jolla kielletään kuljettamasta tinaa ja kumia Oulun lääniin ja Seinäjoen rautatieaseman pohjoispuolella oleviin osiin Vaasan lääniä, on Senaatti antanut seuraavat määräykset eräiden ulkomaille vietäväksi kiellettyjen tavarain kuljetuksesta Vaasan ja Oulun lääneihin sekä mainittujen läänien sisällä Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ruotsiin koskettavalla raja-alueella.
1 §.
Lyijyä, antimoonia, tinaa, kuparia, kumitavaroita, kaikenlaisia öljyjä, saippuaa, sähköjohtoja, sähkötarpeita, ompelu- ja suutarinlankaa, köysiä ja teetä on lupa rautateitse, vesitse ja maanteitse kuljettaa Vaasan ja Oulun lääneihin ainoastaan sen läänin Kuvernöörin antamalla luvalla, jonne tavara kuljetetaan. Luvan hankkiminen Kuvernööriltä ei ole tarpeen, kun puheenalaista tavaraa mainittujen läänien kautta kuljetetaan Suomen muihin lääneihin tahi Venäjälle.
Yllämainittujen tavarain kuljetus Vaasan ja Oulun läänien 15 kilometrin levyisellä Pohjanlahden rannikko-alueella ja Ruotsin vastaisella raja-alueella aina Palojoensuuhun saakka rautateitse, maitse ja vesitse on niinikään kielletty hankkimatta kuljetukseen lupaa tullinhoitajalta, raja- viskaalilta, kaupungin poliisipäälliköltä tahi kruununnimismieheltä sillä paikkakunnalla, josta tavara lähetetään.
Toisessa kohdassa annetusta määräyksestä voi asianomainen Kuvernööri myöntää poikkeuksia yksityisille henkilöille ja liikkeille paikallista tarvetta varten kuljetettaviin tavaroihin nähden määräämällä kuulutuksella paikkakuntain kirkoissa kuinka suuri määrä ja mitä tavaroita ilman edellisessä kohdassa mainittua lupaa saadaan kuljettaa.
2 §.
Puheenalaisten tavarain kuljetusta varten annettavissa todistuksissa on mainittava, kenelle lupa on annettu, tavaran määrä ja laatu sekä pakkaus ja merkit kuin myös minkä paikkojen välillä kuljetus on luvallinen.
Jos vaunuun, kuormaan tai alukseen on lastattu useampia tavaraeriä eri henkilöille tai eri paikkoihin vietäviksi, vaaditaan kustakin tällaisesta erästä erityinen kuljetustodistus.
3 §.
Vastaanottaessaan tavaran tulee vastaanottajan merkitä kuljetusto- distukselle kuitti vastaanottamisesta. Viimeistään kolmen päivän kuluessa sen jälkeen on kuljetustodistus toimitettava vastaanottajan kotipaikkakunnalla olevalle tullinhoitajalle, rajaviskaalille, poliisipäällikölle tahi kruunun- nimismiehelle.
4 §.
Siitä miten sitä rangaistaan, joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä vastaan, säädetään elintarvelain 15 §:ssä.
Luvattomasti kuljetettu tavara on takavarikoitava ja luovutettava lähimmälle tullikamarille säilytettäväksi sen hallussa kunnes rikkomuksesta tehty syyte on ratkaistu.
5 §.
Virallisen syyttäjän on tehtävä syyte rikkomuksesta, josta edellisessä §:ssä mainitaan.
6 §.
Tämä päätös käy heti noudatettavaksi ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin toukokuun 1 päivään 1918.
Kamaritoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Harald Åkerman.
Walter Andersin.