Suomen Senaatin päätös kaurojen takavarikoimisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 86-002/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa kesäkuun 2 päivänä 1917 annetun lain nojalla, jota tässä päätöksessä sanotaan elintarvelaiksi, on Senaatti, muuttamalla vuoden 1917 viljasadon takavarikoimisen ja leipäviljan kulutuksen järjestämisestä viime elokuun 18 päivänä antamansa päätöksen 4 §:ää, kaurojen takavarikoimisesta antanut seuraavat määräykset.
1 §.
Kaikki valtiolle kuulumattomat kaurat, hernekaurat, virnakaurat ja muu sekavilja, johon sisältyy kauroja, sekä näistä saadut jauhot ja ryynit ovat marraskuun 1 päivästä alkaen takavarikossa.
Puitaessa vapautuvat takavarikosta kauroista erotettu palkovilja sekä oljet ja ruumenet.
2 §.
Jokainen, jolla on hallussaan 1 §:ssä mainittua viljaa, jauhoja tai ryynejä on velvollinen ilmoittamaan kuinka suuret hänen varastonsa ovat marraskuun 1 päivänä kello viisi aamulla.
Ilmoitukset ovat annettavat elintarvelautakunnalle viimeistään marraskuun 15 päivänä. Ne kirjoitetaan kaavakkeille, joita lähetetään elintarvelautakunnille ilmoitusvelvollisille jaettaviksi.
3 §.
Tämän päätöksen mukaan takavarikoidusta tavarasta saa sen haltija itselleen pidättää
1) palkoviljan, jos hän tahtoo sen kauroista erottaa;
2) mitähän keväällä vuonna 1918 tarvitsee siemeneksi maanviljelyksessään, ei kuitenkaan enempää kuin 5 hehtolitraa hehtaaria kohti; sekä
3) hoitamiensa kotieläinten ruokkimiseen määrän, joka saadaan laskemalla kutakin hevosta kohti, varsat mukaan lukien, 240 kiloa, jokaista yhtä vuotta vanhempaa nautaeläintä kohti 100 kiloa ja kutakin kolmea kuukautta vanhempaa sikaa kohti samoin 100 kiloa.
Edellä mainittujen määrien lisäksi voi Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto myöntää maanviljelijälle, joka toimittaa maitoa kaupunkiin tai kulutuskeskukseen, oikeuden pidättää lypsylehmää kohti lisäerän, joka kuitenkaan älköön olko suurempi kuin 100 kiloa. Samoin voi Elintarveosasto myöntää teollisuuslaitokselle tai liikkeelle oikeuden suuremman kauramäärän pidättämiseen töissä käytettävien hevosten varalta, mikäli se työttömyyden torjumiseksi ja elintarpeiden kuljettamiseksi tai muista syistä on välttämätöntä.
Jos maanviljelijä näyttää syyskuun 1 päivän ja joulukuun 1 päivän välisenä aikana ottaneensa viljeltäväksi maata, jota ei ainakaan 10 vuoteen ole sulana peltona viljelty, on asianomainen elintarvelautakunta, ottaen huomioon raivaamiskustannukset, oikeutettu sallimaan hänen edelleen pitää 100:sta 200:aan kiloon takavarikoituja kauroja hehtaaria kohti.
Ellei täten viljeltäväksi otettuun maahan ennen kesäkuun 15 päivää tule kylvetyksi viljaa, on maanviljelijä velvollinen toimittamaan elintarvelautakunnalle puheenalaisen kauramäärän.
4 §.
Omavaraistaloudet, joilla on kauroja, hernekauroja, virnakauroja ja muuta sekaviljaa, johon sisältyy kauroja, sekä niistä saatuja jauhoja ja ryynejä enemmän kuin mitä 3 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin on lupa pidättää, ovat velvolliset niistä määristä vehniä, rukiita ja ohria, jotka aikaisemmin on myönnetty käytettäviksi talouden jäsenten elatukseksi marraskuun 1 päivän jälkeisenä aikana, rajahinnasta luovuttamaan valtiolle 2 kiloa jauhoja tai vastaavaan määrän jyviä henkeä ja kuukautta kohti ja saavat sen sijaan käyttää elatuksekseen 2 kiloa kaurajauhoja tai kauraryynejä taikka 4 kiloa jauhamattomia kauroja niinikään henkeä ja kuukautta kohti. Ellei kauroja ole omavaraistalouden jäsenten elatukseksi näin paljoa käytettävänä, vähennetään valtiolle luovutettavan viljan määrää samassa suhteessa. Jos taas kauroja tahdotaan käyttää enemmän, on muita viljalajeja valtiolle enemmän luovutettava.
5 §.
Ruokakunnat, jotka saavat tarvitsemansa viljan korttien mukaan, ovat oikeutetut hallussaan olevista kaurajauhoista ja kauraryyneistä elatuksekseen käyttämään enintään 2 kiloa kutakin ruokakunnan jäsentä kohti. Mikäli he tahtovat niitä käyttää enemmän tulee heidän luovuttaa elintarvelautakunnalle takaisin vastaavan määrän kortteja.
6 §.
Takavarikoitu tavara, jota sen haltija 3, 4 ja 5 §:n nojalla ei ole oikeutettu käyttämään, on 12 §:ssä mainitulla poikkeuksella elintarvelain 9 §:n mukaan rajahinnasta luovutettava valtiolle.
Valtiolle luovutettavat jauhamattomat kaurat ovat annettavat riihikuivina, milloin tavaran haltijalla on kuivauslaitteet.
Ellei siitä johdu sanottavaa viivytystä, on maanviljelijä oikeutettu kaurojen asemasta luovuttamaan ryynejä, jolloin 45 kiloa ryynejä katsotaan vastaavan 100 kiloa kauroja. Ryynien tulee olla, kuten kunnollisen kauppatavaran, puhtaita ja mahdollisimman vapaita kuorista.
Tavaran kuljettamisesta valtion varastopaikkaan huolehtii elintarvelautakunta.
7 §.
Viljaa, jauhoja ja ryynejä, joita tässä päätöksessä tarkoitetaan, on kielletty myymästä muille kuin valtiolle paitsi Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston tai sen alaisen elintarveviranomaisen luvalla, jolloin myöskin ostajan on esitettävä asianomaisen elintarveviranomaisen antama lupakirja tai kortti.
Nimikään on kielletty ravintoloissa ja ruokapaikoissa tarjoamasta leipää sekä ruokaa, joka on valmistettu pääasiallisesti edellisessä kohdassa mainituista jauhoista ja ryyneistä, vaatimatta vastaavaa määrää leipälippuja.
8 §.
Tavaran haltijan on pidettävä huolta kaikesta, mikä on tarpeen sen hoitamiseksi ja säilyttämiseksi, sekä tarkoin noudatettava niitä ohjeita, joita elintarveviranomaiset siinä tarkoituksessa antavat.
Hänen on huolellisesti toimitettava viljan puiminen ja puhdistaminen sekä puinnin tapahduttua puintiluetteloon merkittävä, kuinka paljon viljaa on puitu.
Kauran, jota tavaran haltija ei ole oikeutettu pitämään, tulee olla puituna ja puhdistettuna ennen 1 päivää helmikuuta 1918 paitsi Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen ja Viipurin lääneissä, joissa valtiolle luovutettavan viljan tulee olla puituna ennen sanotun helmikuun loppua. Elintarvelautakunnan vaatimuksesta on tavaran haltija velvollinen jo sitä ennen kaurastaan puimaan niin paljon kuin on tarpeen, jotta väestölle säännöllisesti voitaisiin jakaa kullekin tulevat annokset. Jos voittamattomat esteet sitä vaativat, voi elintarvelautakunta pidentää puintiaikaa.
Viljelijän on ilmoitettava elintarvelautakunnalle kunkin kuukauden kuluessa puimansa viljamäärä viimeistään seuraavan kuukauden 15 päivänä.
9 §.
Jos puiminen laiminlyödään tai jos tavaran haltija jättää tavaran hoitamatta, pitäköön elintarvelautakunta huolta siitä että se, mikä on laiminlyöty, tulee tehdyksi. Kustannukset vähennettäköön valtiolle luovutettavan tavaran hinnasta.
10 §.
Takavarikoituja kauroja ja sekaviljaa, johon sisältyy kauroja, älköön kukaan jauhattako itseään tahi toista varten, ellei elintarvelautakunta ole antanut jauhatuslupaa.
11 §.
Korvaus valtiolle luovutetusta tavarasta suoritetaan elintarvelautakunnan välityksellä. Ellei luovuttaja tyydy tarjottuun korvaukseen, jää asia elintarvelain 12 §:ssä mainitun arvolautakunnan ratkaistavaksi.
12 §.
Siemenkaurojen luovuttamiseen ja hintaan nähden on noudatettava, mitä Senaatin päätöksessä tämän lokakuun 22 päivältä on säädetty.
13 §.
Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä, rangaistaan elintarvelain 15 §:n mukaan.
14 §.
Virallisen syyttäjän on tehtävä syyte rikkomuksesta, josta edellisessä §:ssä mainitaan.
15 §.
Tämä päätös käy heti noudatettavaksi ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.
Helsingissä, 24 päivänä lokakuuta 1917.
Kamaritoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Harald Åkerman. Walter Andersin.