57/1917

Annettu Helsingissä, 21 p. elokuuta 1917.

Suomen Senaatin päätös sisältävä muutetut ehdot tavarain kuljettamiselle suoraan Suomesta Englantiin.

Suomen Senaatille kuuluvan vallan nojalla on Senaatti, kumoten Senaatin päätöksen maaliskuun 16 päivältä 1916, sisältävä erityiset ehdot tavaran kuljettamiselle suoraan Suomesta Englantiin, katsonut tarpeelliseksi vahvistaa seuraavat muutetut ehdot mainitulle tavarankuljetukselle. Erityiset ehdot tavarain kuljettamiselle suoraan Suomesta Englantiin.

1 §.

Niitä Suomen tavaroita, jotka Suomessa ovat vientikiellon alaisia, saadaan, jos Suomen Senaatti antaa luvan viedä niitä maasta, kuljettaa vientipaikasta Suomesta Englantiin ainoastaan näiden sääntöjen 2—14 §:n määräyksiä noudattaen. Vientikiellottomia Suomen tavaroita saadaan kuljettaa yleisten perusteiden mukaan, mutta voidaan myös kuljettaa noudattaen näissä säännöksissä esitettyä yleistä järjestystä huomioonottaen 15 §:ssä mainitut poikkeukset. Näitä säännöksiä sovellutetaan siitä alkaen kun tavara on vientipaikassa maasta vietäväksi vastaanotettu; tavaran kuljetus taas rautateitse tuotantopaikasta Suomessa olevaan vientipaikkaan suoritetaan lähettäjän toimesta Suomen valtionrautateillä voimassa olevan liikenneohjesäännön mukaan.

2 §.

Suomen valtionrautateiden asiamiehen osotuksen mukaan ja hänen välityksellään vastaanotetaan tavaroita Englantiin vietäväksi rautatieasemilla Turussa (satama), Raumalla (satama), Mäntyluodossa, Nikolainkaupungissa (Vaskiluodolla), Kokkolassa (Ykspihlajassa), Oulussa (Toppilassa), Kemissä ja Torniossa. Tavara voidaan osottaa ainoastaan johonkin seuraavista Englannin paikkakunnista, nim. Lontooseen, Hulliin, Newcastleen, Belfastiin, Leithiin ja Liverpooliin.

3 §.

Tavaroita tuotaessa vientipaikkaan annetaan suoraan Englannissa olevaan määräpaikkaan menevä kuljetuskirja (Senaatin maaliskuun 16 p:nä 1916 antamaan päätökseen kuuluva liite). Mainitusta suoranaisesta kuljetuskirjasta (C) saa tavaranlähettäjä jäljennöksen (B). Sitä paitsi annetaan kuljetuskirjasta neljä jäljennöstä, A, D, E ja F. Tässä kuljetuskirjassa tulee olla selvästi mainittuna tavaranlähettäjän vaatima kuljetustie sekä tavaranlähettäjän ja sen vastaanottajan täydellinen nimi ja tarkka osote.

Kaksoiskappaleen haltialle asetettua suoranaista kuljetuskirjaa ei ole lupa antaa. Älköön myöskään kuljetettako saman kuljetuskirjan mukaan useamman laatuista tavaraa.

4 §.

Kaikki kappaleet suoranaista kuljetuskirjaa ovat annettavat Suomessa olevan vientipaikan tullikamarille, joka tavarain tarkastuksen jälkeen sekä edellyttäen että tavarain vientiin suostutaan, varustaa kuljetuskirjan ynnä kaikki sen jäljennökset tullikamarin allekirjoituksella ja sinetillä sekä punaisella leimalla, joka osottaa, että tavarat saadaan viedä maasta näitä säännöksiä noudattaen. Silloin jää suoranaisen kuljetuskirjan jäljennös E tullikamariin. Lopuista jäljennöksistä jää A vientipaikan rautatieasemalle, F valtionrautateiden asiamiehelle, jotapaitsi jäljennös D ynnä kuljetuskirja C seuraa tavaran mukana Englannissa olevaan määräpaikkaan.

5 §.

Sittenkun vientipaikan rautatienasema on saanut lähettäjältä yllämainitun tullikamarin leimalla varustetut kuljetuskirjat (4 §), vastaanottaa asema tavarat kuljetettavaksi, jolloin vaaditaan: I) että tavarat pitkään kuljetusmatkaan ja lukuisiin uudestaankuormauksiin nähden ovat tyydyttävällä tavalla päällyställä varustetut; II) että jokainen kolli on varustettu selvällä ja pysyvällä merkillä sekä selvillä kirjaimilla ilmaistulla Englannissa olevan määräpaikan nimellä; sekä III) että seuraavia määräyksiä noudatetaan rahti- y. m. maksujen suorituksessa:

1) rahti maksetaan määräpaikassa Englannissa;

2) lähettäjän tulee valtionrautateiden asiamiehen kanssa sopia sekä hänelle jättää asianmukainen ja tyydyttävä vakuus siitä, että Englannin rahassa suoranaisessa kuljetuskirjassa laskettu kokonaismäärä tavaran kuljetuksesta määräpaikkaan tulee täysin suoritetuksi heti tavaran saa- vuttua määräpaikkaan;

3) tavaraa kuljetettavaksi vastaanotettaessa kannetaan vientipaikan rautatieasemalla asemamaksua 15 penniä kustakin alkavasta 100-luvusta kilogrammasta tavaraa sekä lastausmaksu, vastaava tavaran lastaukseen todella menneitä kustannuksia, jotka maksut erikseen merkitään asianomaiseen kuljetuskirjaan lähetettäessä suoritetuiksi.

6 §.

Tavarain alukseen lastaamisesta ja kuljetuksesta Suomessa olevasta vientipaikasta eteenpäin huolehtivat yksinomaan ne toiminimet, jotka Suomen valtionrautatiet ovat siihen valtuuttaneet ja jotka ovat siitä vastuunalaiset rautateille. Koko kuljetusajan ovat tavarat asianomaisia kuljetusasioimistoja koskevien paikallisten kuljetusmääräysten ja ehtojen alaisia.

7 §.

Kun tavarat on kuljetettavaksi vastaanotettu asianomaiselle vientipaikan rautatieasemalle, voi tavarain lähettäjä ryhtyä toimenpiteisiin tavaroihin nähden ainoastaan Suomen valtionrautateiden välityksellä, mutta tällaiset toimenpiteet eivät ole rautateille pakollisia.

8 §.

Paikallisasiamiehet, jotka pitävät huolta tavaran kuljetuksesta, ovat oikeutetut koko sen ajan kuin tavarat ovat matkalla, Suomen valtionrautateiden tai näiden asiamiehen heille antamain ohjeiden rajoissa, muuttamaan rahtikirjassa mainittua kulkusuuntaa, jos he katsovat sen tarpeelliseksi tai lähettäjän edun mukaiseksi.

9 §.

Tavarain sota-, meri- tai muu vakuutus koko kuljetusajaksi on yksinomaan lähettäjän asia. Suomen valtionrautatiet vastaavat lähettäjälle tavaroista vain sikäli kuin asianomaiset kuljetusasioimistot paikallisten kuljetusmääräystensä ja ehtojensa mukaisesti vastaavat niistä Suomen rautateille. Siinä tapauksessa, että vakuutta kuljetuskustannusten suorittamisesta ei ole otettu, tulee jokaisen asiamiehen, joka on kulkutien varrella, tavaranomistajan kustannuksella meri- ja sota- vakuuttaa maksettavaksi joutuneiden kuljetuskustannusten summa, jotta, jos tavara joutuisi sota- tai merivahingon vaikutuksesta hukkaan tahi jos se myytäisiin, edelliset kuljetusasioimistot ja asiamiehet saisivat korvauksen kustannuksistaan ja etumaksuistaan. Ellei asiamies tai asioit- sija ole valtionrautateiden asiamieheltä saanut nimenomaista ilmoitusta, että vakuus kustannuksista on jäänyt asettamatta, on hänen meneteltävä niin kuin asianmukainen vakuus olisi asetettu eikä siis vakuutettava kuljetuskustannuksia.

10 §.

Ne asiamiehet, jotka pitävät huolta tavarain lähettämisestä, ovat velvolliset suorittamaan rautatie- ja höyry laivarahdit y. m. tavaroista aiheutuvat menot edelliseltä tai tulevalta kuljetusmatkalta. Kuljetusmaksut, jotka kannetaan niinkuin 5 §:ssä mainitaan, tilitetään kuljetusasioimistojen ja asiamiesten kesken asiasta erityisesti tehdyn sopimuksen mukaan.

11 §.

Jos tavarain vastaanottajaa ei voida tavata tai hän kieltäytyy lunastamasta tavaroita tai on maksukyvytön, sekä jos vallitsevien sotaolojen tai muiden asianhaarain johdosta tavaroita ei voida kuljettaa vastaanottajalle, sekä lähettäjä kieltäytyy Suomessa olevaan vientipaikkaan asettamasta vakuutta, joka vastaa tavarain palauttamiskustannuksia, myydään tavarat julkisella huutokaupalla. Sellainen huutokauppa on toimitettava määräpaikalla tahi, jos tavaroita ei ole voitu sinne kuljettaa, sopivalla paikalla liittolaisvaltiossa. Tällaisten tavarain myynti puolueettomassa maassa voi tapahtua ainoastaan Suomen Senaatin erityisellä luvalla myöskin silloin kun on kyseessä nopeasti pilaantuvat tavarat. Tavarain pilaantuminen voi aiheuttaa sen, että ne hävitetään, jos paikalliset terveysviranomaiset vaativat.

12 §.

Jos tavarain lähettäjä on asettanut vakuuden kuljetuskustannuksista, on sellainen vakuus palautettava heti kun suoranainen kuljetuskirja (C), joka on seurannut tavaroita määräpaikkaan, on saapunut Suomen valtionrautateiden asiamiehelle, varustettuna liittolaismaan asianomaisten satamani tulliviranomaisten merkitsemällä todistuksella, että tavarat ovat saapuneet määräpaikkaansa, sekä merkinnällä, että vastaanottaja on suorittanut kaikki tavarain kuljetusmaksut.

13 §.

Jos tavara, josta vakuus on jätetty, on joutunut hukkaan tai vahingoittunut, ja tavaran vastaanottaja sen johdosta ei ole suorittanut kuljetusmaksuja, niin Suomen valtionrautatiet suorittavat nämä maksut asianomaisille kuljetus-asiamiehille sekä laskevat vastaavan määrän pois asetetusta vakuudesta. Jos tavaran lähettäjä ei ole jättänyt vakuutta, tulee jokaisen kuljetusasioimiston tai asiamiehen hakea korvausta vakuutuksenantajaltaan.

Kun tavaraa huutokaupalla myytäessä kertynyt rahamäärä ei peitä menoja, niin menetellään puuttuviin maksuihin nähden niinkuin tässä edellä on sanottu. Jos kuitenkin, sittenkun kaikki kuljetuskustan- nukset on suoritettu, tähdettä jää jäljelle, maksetaan se lähettäjälle.

14 §.

Sen väliaikaisen sopimuksen perusteella, jonka Suomen valtionrautatiet ovat tehneet asianomaisten kuljetusasiamiesten kanssa, lasketaan vähitellen kuljetuskustannukset koko kuljetusmatkalta Suomesta Englantiin Englannin penceinä. Kuitenkaan sanotut rautatiet eivät vastaa siitä, että laskettu määrä tosioloissa tulee peittämään todelliset kustannukset, ja sentähden kannetaan tavaran vastaanottajalta tahi vähennetään asianomaisissa tapauksissa vakuudesta koko se määrä, mihin kuljetuskustannukset todella nousevat.

15 §.

Suomen tavaroihin, joita saa ilman eri lupaa viedä Suomesta, sovellutetaan näihin määräyksiin pantuja kuljetusehtoja seuraavin poikkeuksin:

1) tavarankuljetus haltialle on luvallista;

2) tavaran pidättäminen ja myynti puolueettomassa maassa tai määräpaikan muuttaminen mielen mukaan, paitsi ei Venäjän kanssa sotaa käyvään valtioon, on luvallista.

Tavara vastaanotetaan lähetettäväksi kun kaikissa kuljetuskirjoissa A—F on Suomessa olevan vientipaikan tullikamarin panema musta leima: »Tähän kirjaan merkittyä tavaraa on lupa ulkomaille viedä» (vuosi, kuukausi ja päivä).

16 §.

Senaatin maaliskuun 16 päivänä 1916 annetun päätöksen liitteessä olevat kuljetuskirjat jäävät muuttamatta, kuitenkin siten että suoritettua vakuusmaksua koskeva kohta 4) tästä lähtien on kuljetuskirjoista poistettava.

Helsingissä, 21 päivänä elokuuta 1917.

Kulkulaitostoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori Leo Ehrnrooth. K. J. Flodström.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.