55/1917

Annettu Pietarissa heinäkuun 28 (elokuu 10) päivänä 1917.

Asetus Kauppakamareista.

Väliaikainen Hallitus on Suomen Ministerivaltiosihteerin esittelyssä heinäkuun 28 (elokuun 10) päivänä 1917 vahvistanut seuraavan asetuksen: Suomen Senaatin esityksestä säädetään seuraavaa:

I LUKU.

Kauppakamariyhdistyksistä.

1 §.

Kaupan ja teollisuuden etuja ja oikeuksia valvomaan tarkoitetun kauppakamarin perustamista ja kannattamista varten muodostettakoon vapaaehtoisesti yhteenliittymällä kauppakamariyhdistys, jonka hallituksena kauppakamari samalla on.

Kauppaan kuuluviksi luetaan tässä asetuksessa myös kauppalaivaliike, vakuutus- ja pankkiliike ynnä muut kaupanluontoiset elinkeinot; teollisuuteen myös käsityöammatit, kotiteollisuus ja muut senluontoiset elinkeinot.

2 §.

Kauppakamariyhdistyksen jäsenenä voi olla yksityinen henkilö, yhtiö tai osuuskunta, joka maassa harjoittaa jotakin 1 §:ssä mainittua elinkeinoa; sellaisen yhtiön tai osuuskunnan hallituksen jäsen; sellaisen liikkeen prokuristi, jonka omistaja voi olla kauppakamariyhdistyksen jäsen; kauppiastahi muu elinkeinonharjoittajain- tahi laivanpäällikkö-yhdistys.

Kauppakamariyhdistykselle voidaan pidättää oikeus jäsenikseen ottaa muitakin henkilöitä, jotka harrastavat yhdistyksen tehtäviä.

3 §.

Kauppakamariyhdistyksen jäseneksi liittyvän tulee kirjallisesti sitoutua suorittamaan jäsenmaksu sekä kuluvalta että neljältä lähinnä seuraavalta kalenterivuodelta, vaikka jäsenyys sillä aikaa lakkaisikin, ellei tämä johdu kuolemasta tai konkurssista tahi muusta sellaisesta erikoisesta seikasta, että kauppakamari katsoo velvollisuuden maksun suorittamiseen pitävän lakata.

Kauppakamariyhdistyksen muodostuttua on uusien jäsenien ottaminen yhdistykseen kauppakamarin asia.

4 §.

Kauppakamariyhdistyksen vuotuista jäsenmaksua älköön määrättäkö vähemmäksi kuin kahdeksikymmeneksi eikä suuremmaksi kuin kolmeksisadaksi markaksi. Yksityisen henkilön, joka määrätyn pitemmän ajan, vähintään kaksikymmentä vuotta, on jäsenmaksun suorittanut, voi kauppakamari vapauttaa maksuvelvollisuudesta.

5 §.

Kauppakamariyhdistystä älköön katsottako perustetuksi, ennenkuin sille on säännöt laadittu ja näille Senaatin vahvistus hankittu sekä näiden nojalla vähintään kaksisataa jäsentä yhdistykseen liittynyt.

6 §.

Kauppakamariyhdistyksen säännöissä on muun muassa mainittava:

1) sen tarkoituksena olevan kauppakamarin perustaminen ja kannattaminen;

2) kauppakamarin jäsenluku ja muu kokoonpano, huomioonottaen 9 §:n määräykset;

3) kauppakamariyhdistyksen jäseneksi pääsemisen ehdot, noudattaen mitä 2 ja 3 §:ssä on säädetty, sekä miten jäsenyys lakkaa;

4) vuotuisen jäsenmaksun suuruus, huomioonottaen 4 §:n määräykset, ja maksun suoritusaika;

5) mitkä asiat ovat kauppakamariyhdistyksen jäsenten yleisen kokouksen päätettävät ja erittäinkin, miten yhdistyksen vuotuinen tuloja menosääntöehdotus on laadittava ja vahvistettava, miten yhdistyksen varojen hoidosta on tili tehtävä ja tarkastettava ja niiden hoidosta vastuunvapaus myönnettävä;

6) minä aikoina kauppakamariyhdistyksen yleisiä kokouksia on pidettävä, miten varsinaisista ja ylimääräisistä kokouksista ilmoitetaan ja miten muut tiedonannot jäsenille toimitetaan;

7) että kokouksissa äänestettäessä kullakin jäsenellä on yksi ääni ja että vaalit toimitetaan umpilipuin;

8) että asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä; sekä

9) että yhdistyksen sääntöjen muuttamista tai yhtiön purkamista koskevan kokouksen päätöksen pätevyydeksi vaaditaan, että vähintään kaksi kolmannesta läsnä olevista on päätökseen yhtynyt sekä jälkimäisessä tapauksessa sitä paitsi, että päätös on vahvistettu uudessa, määrätyn ajan kuluessa kuulutetussa kokouksessa sekä että päätös edellisessä tapauksessa on Senaatin vahvistettava.

II LUKU.

Kauppakamareista.

7 §.

Täyttääkseen tarkoituksensa tulee kauppakamarin toimintapiirissään erityisesti:

1) hankkia tarkat tiedot kaupan ja teollisuuden tilasta ja tarpeista;

2) erityisellä huolella tarkata kaupalle ja teollisuudelle tärkeitä asioita ja laitoksia, kuten muun muassa: a) satamia, satamalaitoksia, kulkureittejä, liikennelaitoksia ja liikenneoloja; b) tulli-, tuulaaki-, satama- ja muita maksuja, rahti- ynnä muita sen luontoisia kustannuksia; c) speditsioni- ja vakuutusoloja; d) menekki- ja ostomarkkinoita; e) tavaranvaihto- ja maksumuotoja ja -tapoja; f) raha-, luotto- ja maksuoloja; g) kirjanpitoseikkoja ja tilien tarkastusta;

3) kerätä, järjestää ja pitää viranomaisten saatavissa tai julkaista sellaisia kauppaa ja teollisuutta koskevia tietoja, jotka ovat tärkeitä luotettavan tilaston aikaansaamiseksi;

4) ryhtyä tai viranomaisille ehdottaa ryhdyttäväksi toimenpiteisiin, joiden havaitaan olevan tarpeellisia epäkohtien korjaamiseen tai kehitysesteiden poistamiseen kaupan ja teollisuuden alalla tahi yleensä niiden kehityksen edistämiseen, sekä virkatoimin tehdä maan hallitukselle ja muille viranomaisille esityksiä kaupan ja teollisuuden etuja koskevista asioista;

5) antaa viranomaisille lausuntoja kauppaa tai teollisuutta koskevista asioista, kun sellaisia vaaditaan tai muuten katsotaan tarpeellisiksi;

6) valvoa, milloin se jätetään kauppakamarin toimeksi, pörssiä ynnä muita kauppaa ja teollisuutta varten ehkä perustettavia julkisia laitoksia sekä sellaisen laitoksen palveluksessa olevien henkilöiden toimintaa tahi olla tällaisessa valvonnassa osallisena;

7) perustaa ammattikirjasto ja ylläpitää sitä;

8) vuosittain ennen maaliskuun 1 päivää laatia ja painosta julkaista kertomus sekä yhdistyksen ja kamarin toiminnasta että toimintapiirinsä kaupan ja teollisuuden tilasta ja kulusta edelliseltä kalenterivuodelta; sekä

9) vuosittain ennen joulukuun 1 päivää laatia sekä kauppakamariyhdistyksen joulukuussa pidettävässä varsinaisessa kokouksessa tarkastettavaksi ja päätettäväksi esittää meno- ja tuloarvio seuraavaksi vuodeksi.

8 §.

Mikäli mahdollista on kauppakamarin katsottava asiakseen perustaa, ylläpitää tahi kannattaa laitoksia, jotka tarkoittavat kaupan tai teollisuuden edistämistä, huolehtia teknillisen ja muun ammattiopetuksen hankkimisesta näissä ammateissa palveleville apulaisille ja oppilaille, pitää silmällä heidän kasvatustaan ja siveellistä turvaamistaan tai varata maini- tuissa ammateissa toimiville, heidän leskilleen ja lapsilleen eläke- tai avustusetuja.

9 §.

Kauppakamarin tulee olla vähintään viisitoistajäseninen. Jäsenet vahtaan kauppakamariyhdistyksen keskuudesta, ensi kerran kuluvaksi ja kolmeksi seuraavaksi kalenterivuodeksi ja sitten aina kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

Ensi kerran valituista eroaa arvan mukaan ensimäisen täyden kalenterivuoden päättyessä kolmasosa ja toisen kalenterivuoden lopussa niinikään kolmasosa. Jos jäsen eroaa ennen sen ajan päättymistä, joksi hän on valittu, valitaan toinen hänen sijaansa jälellä olevaksi ajaksi.

Jotta kauppakamari edustaisi laajinta ja mahdollisimman monipuolista asiantuntemusta ja kokemusta, on jäseniä valittaessa otettava huomioon, että ne eri elinkeinoryhmät, jotka ovat yhdistykseen liittyneet, mikäli mahdollista tulevat edustetuiksi; kuitenkin niin, että ainakin toinen puoli jäsenistä edustaa tukkukauppaa ja teollisuutta.

Kauppakamarin jäsenyydestä olkoon oikeutettu kieltäytymään se, joka jo kahdesti on ollut eroamisvuorossa, tahi on kuudenkymmenen vuoden vanha, tahi ilmoittaa esteellisyyden, jonka kauppakamari hyväksyy.

Kamarilla on valta jakautua osastoihin. Osasto älköön kuitenkaan lopullisesti ratkaisko vuosikertomusta, tilintekoa, tulo- ja menosääntöehdotusta eikä määrärahaa koskevia kysymyksiä; muutkin asiat on alistettava koko kamarin käsiteltäviksi, jos osasto niin päättää.

10 §.

Kauppakamari ottaa palvelukseensa sihteerin ja tarpeellisen henkilökunnan, määrää näiden palkat ja vahvistaa heille toimintaohjeet.

III LUKU.

Keskuskauppakamarista.

11 §.

Kauppakamarien yhteisin toimin Helsinkiin perustetaan keskus- kauppakamari, johon kuuluu paitsi esimiestä vähintään viisitoista jäsentä ja se muodostetaan siten, että kauppakamarit valitsevat siihen kukin yhtä monta jäsentään olemaan sen ajan, miksi ovat vasta mainittuun toimeen valitut, Keskuskauppakamarin jäsenenä.

Vaali toimitetaan umpilipuin; ensi kerran kauppakamarin ensimäisessä varsinaisessa kokouksessa.

Helsingin kauppakamarin esimies on itseoikeutettu Keskuskauppakamarin esimies.

12 §.

Mitä 7 §:ssä säädetään, koskee myöskin Keskuskauppakamaria, paitsi että vuosikertomus on annettava ennen toukokuun 1 päivää.

Keskuskauppakamarin tulee myöskin: määrätä kauppakamarien toimintapiirit; pyydettäessä toimia sovinto-oikeutena tahi asettaa tai olla mukana asettamassa välimiehiä ratkaisemaan kaupasta, hankinnasta ja muusta semmoisesta johtuvia riitoja sekä asettaa arbitragelautakuntia; oikeusriidassa tai oikeusriitaisuuden johdosta antaa tuomioistuimelle tai asiallisille lausuntoja liikekäytöistä, liiketavoista ja liikesanoista; hankkia ja antaa tietoja seikoista ja olosuhteista, jotka ovat kotimaisen tavaranvaihdon sekä vienti- ja tuontikaupan kannalta tärkeät; kauppakamarin ehdotuksesta määrätä, minä aikoina sen on kokoonnuttava, sekä vahvistaa se järjestys, mikä asiain käsittelyyn nähden muuten kamarin keskuudessa saattaa olla sen tarkoitusten toteuttamista varten tarpeellinen.

Keskuskauppakamarilla on myös sellainen toimivalta, kuin 8 §:ssä sanotaan.

13 §.

Keskuskauppakamarin on kokoonnuttava vähintään kaksi kertaa vuodessa ja sitäpaitsi, milloin esimies katsoo kokouksen tarpeelliseksi tai vähintään viisi jäsentä sitä kirjallisesti pyytää. Se on päätösvaltainen, jos kaksi kolmannesta kaikista jäsenistä on kokouksessa läsnä.

Kamari valitsee keskuudestaan varaesimiehen ja valmistus valiokunnan.

Kamarilla on valta asettaa myöskin muita tilapäisiä tai vakinaisia valiokuntia sekä kutsua asiantuntijoita äänivaltaisinakin jäseninä avustamaan itseään tai valiokuntaa jotakin erityistä asiaa käsiteltäessä.

14 §.

Keskuskauppakamari vahvistaa itselleen asioiden valmistelu- ja käsittelyjärjestyksen.

Kamari ottaa palvelukseensa tarpeelliset virkailijat ja laatii niille toimintaohjeet.

Kamari voi valtuuttaa virkailijansa kamarin puolesta antamaan yksityisille heidän pyytämiään tietoja.

IV LUKU.

Erinäisiä määräyksiä,

15 §.

Jos tämän asetuksen määräysten mukaisesti on perustettu kauppakamareja Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Viipuriin ja Nikolainkaupunkiin tai Senaatin luvalla muuallekin sekä Keskuskauppakamari Helsinkiin, saavat ne avustusta yleisistä varoista.

16 §.

Kauppakamarille yleisistä varoista tuleva vuotuinen apuraha lasketaan puoleksi siitä meno määrästä, minkä asianomainen vuoden tulo- ja menosääntöehdotus osoittaa, kuitenkaan ei viittätuhatta markkaa suuremmaksi.

Apuraha suoritetaan vuosineljänneksittäin.

Keskuskauppakamari saa yleisistä varoista menojensa suorittamiseen vuotuista apurahaa vähintään kolmekymmentäviisituhatta markkaa, joka suoritetaan vuosineljänneksittäin.

Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.



Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.