Suomen Senaatin päätös koskeva liha- ja karjakaupan harjoittamista maassa.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 37-007/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla on Suomen Senaatti, kumoamalla päätöksensä 23 päivältä joulukuuta 1916 lihakaupan harjoittamisesta Suomessa ja toimenpiteistä liiallisen karjanteurastuksen ehkäisemiseksi sekä 7 p:ltä marraskuuta 1916, jolla kielletään viemästä Lapin ja Kemin kihlakunnista Oulun läänissä maan muihin paikkakuntiin karjaa ja lihaa ynnä muut näiden johdosta antamansa määräykset, vahvistanut seuraavat määräykset liha- ja karjakaupan harjoittamisesta maassa.
1 §.
Liha- ja teuraskarjakaupan yhtenäistyttämiseksi jätetään se tätä varten muodostetulle Lihakauppakeskusjärjestölle.
2 §.
Lihakauppakeskusjärjestön jäseniksi voivat päästä karjanomistajien, muodostamat karjanmyyntiosuuskunnat, jotka Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, kuultuaan Elintarvekeskuskomiteaa ja Lihakauppakeskusjär- jestöä, siihen hyväksyy. Hyväksyessään osuuskunnan Lihakauppakeskusjär- jestön jäseneksi Elintarveosasto samalla vahvistaa sen toimialueen rajat.
3 §.
Lihakauppakeskusjärjestöä edustaa sen valtuuskunta, jonka on ylläpidettävä toimistoa Helsingissä.
4 §.
Elintarvekeskuskomitean Lihajaoston tulee:
1) valvoa Lihakauppakeskusjärjestön toimintaa;
2) Lihakauppakeskusjärjestön toimiston ehdotuksen perusteella laatia kuukausittain liha- ja teuraskarjan ostosuunnitelma, jonka Senaatin Elintarvevaliokunta vahvistaa;
3) kuukausittain määrätä, miten käytettävissä olevat lihamäärät jaetaan eri kulutuskeskuksien välillä;
4) tehdä rajahintaehdotuksia; sekä
5) valvoa karjanmyyntiosuuskuntien toimintaa ja käsitellä niitä vastaan mahdollisesti tehtyjä valituksia.
5 §.
Elintarvekeskuskomitean lihajaostolla on oikeus:
1) pyynnöstä viipymättä saada kunnallishallituksilta ja elintarvelauta- kunnilta tarvitsemiaan tietoja;
2) tarkistaa mainittuja tietoja valtuuttamiensa henkilöiden kautta; ja
3) tarkastaa valtuutettujensa kautta karjanmyyntiosuuskuntien kirjanpitoa.
6 §.
Ainoastaan Lihakauppakeskusjärjestöön kuuluvat karjanmyyntiosuuskunnat, kukin omassa piirissään, tai näiden valtuuttamat henkilöt, liikkeet tai kunnat ovat oikeutetut karjanomistajalta ostamaan nautaeläimiä, sikoja, lampaita, vuohia, poroja ja teurashevosia sekä jälleenmyyntiä varten niiden lihaa.
Karjanomistaja olkoon kuitenkin oikeutettu myymään eläimen henkilölle, joka sen pitäjän kunnallislautakunnan esimiehen tai paikallisen kruunun viranomaisen todistuksella, jonne eläin viedään, näyttää, että eläin ostetaan käyttö- tai siitoseläimenä edelleen säilytettäväksi. Vähemmän kuin 30 kg painavien elävien porsaiden ja vähemmän kuin 40 kg painavien elävien vasikoiden ostoon ei vaadita sanottua todistusta.
Niin ikään on karjanomistaja oikeutettu oman paikkakuntansa asukkaille vähittäin myymään omasta karjastaan teurastuttamansa eläimen.
Paikkakunnan Elintarvelautakunta olkoon oikeutettu antamaan tästäkin kaupasta tarkempia määräyksiä.
7 §.
Ainoastaan Lihakauppakeskusjärjestöön kuuluvat karjanmyyntiosuuskunnat tai niiden valtuutetut saavat rautateitse, vesitse tai maitse paikkakunnan rajojen ulkopuolelle kuljettaa elävää karjaa, lihaa ja muita teurastuotteita sekä lihavalmisteita, paitsi mikäli nämä ovat osotetut yllämainituille osuuskunnille.
8 §.
Kuitenkin saavat muutkin, kuin 7 §:ssä mainitut osuuskunnat, näiden konttorien antamien maksuttomien lupatodistusten nojalla kuljettaa siitos- ja käyttökarjaa, lampaita, sikoja, päälle 30 kg painavia porsaita, päälle 40 kg painavia vasikoita ynnä korkeintaan 10 kg painavia liha- ja makkaralähetyksiä. Yli 10 kg painavia makkaratuote-eriä saadaan kulottaa ainoastaan Elintarvekeskuskomitean Lihajaoston antamalla luvalla.
Siitoseläimiä saadaan lisäksi lähettää karjanjalostusyhdistysten antamien samallaisten lupatodistusten nojalla.
9 §.
Karjanmyyntiosuuskuntien lihan hankinta jakautuu hankintaan sotaväelle ja hankintaan siviiliväestölle.
10 §.
Sotilastarpeisiin tulevan lihan hankkivat karjanmyyntiosuuskunnat kuntien välityksellä. Lihajaosto jakaa tätä varten joka kuukaudeksi hankittavan karjamäärän tasaisesti karjaluvun ja ennen hankitun karjamäärän perusteella eri karjanmyyntiosuuskuntien kesken, joiden tehtävänä on saman perusteen mukaisesti jakaa se niiden alueella olevien kuntien välillä.
11 §.
Siviiliväestön tarpeiksi toimitettava liha hankitaan vapaaehtoisen tarjonnan kautta.
12 §.
Siviiliväestön tarpeiksi hankitusta lihasta toimittavat karjanmyyntiosuuskunnat Lihajaoston määräyksestä yleisiin laitoksiin tarvittavan lihan suoraan niille ilman elintarvelautakuntien välitystä.
Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto määrää, mitkä laitokset ovat katsottavat yleisiksi.
13 §.
Makkarateollisuudessa tarvittavan lihan toimittavat karjanmyyntiosuuskunnat paikallisten elintarvelautakuntien välityksellä Elintarvekeskuskomitean Lihajaoston antamien määräysten mukaan.
Makkaratehtaille tulevan lihamäärän suuruuden määrää lihajaosto huomioonottamalla laitoksen liikevaihdon sekä työntekijäin luvun. Lisäksi on huomioon otettava makkaratuotteiden tarve laitoksen myyntipiirissä.
Makkaratuotteiden myynti on toimitettava Lihajaoston määräysten mukaan elintarvelautakunnan valvonnan alla.
Makkaratehdas, joka hankkii lihaa sivuuttamalla Lihakauppakeskusjär- jestön, kadottaa oikeuden saada lihaa liikkeeseensä.
14 §.
Muun lihan toimittavat karjanmyyntiosuuskunnat kulutuskeskuksien elintarvelautakunnille tai niiden valtuutetuille, joiden tehtävänä on sitten toimittaa lihan mahdollisimman tasapuolinen jakelu väestölle.
Elintarvelautakunnat oikeutetaan ottamaan lihakaupassa kortti- tai muu järjestelmä käytäntöön, mikäli sen tarpeelliseksi havaitsevat.
15 §.
Tämä Senaatin päätös ei koske Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntia, mutta on elävän karjan, lihan ja muiden teurastuotteiden sekä lihavalmisteiden vienti niihin muista osista Suomea kielletty.
16 §.
Joka tekee itsensä syypääksi tämän päätöksen säännöksien rikkomiseen rangaistaan eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa annetun lain 15 §:n nojalla.
17 §.
Tämä päätös käy heti noudatettavaksi ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.
Helsingissä, 8 p:nä kesäkuuta 1917.
Kamari toimituskunnan Päällikkö, Senaattori Wäinö Wuolijoki. Väinö Ahla.