Keisarillisen Suomen Senaatin päätös maaliskuun 1 p:ltä 1917 tulitikkukaupan järjestämisestä Suomessa.
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 11-000/1917
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Keisarillinen Suomen Senaatti on, sille Armossa suodun vallan nojalla, päättänyt vahvistaa seuraavat säännöt tulitikkukaupan järjestämiseksi Suomessa.
1 §.
Tulitikkuja myydään vähittäiskaupassa rasioittain ja punteissa, jotka sisältävät 10 rasiaa, jolloin yleisenä sääntönä on, ettei kenellekään saa myydä: kaupungeissa yhtä punttia enempää eikä maaseudulla enempää kuin kolme punttia.
2 §.
Henkilöille, jotka esittävät poliisiviranomaisten todistuksen siitä, että he hoitavat maatilaa taikka ovat sellaisen liikkeen johtajina, joissa työskentelee vähintäin 50 palvelijaa tai työntekijää, on yksityiskauppiailla oikeus myydä korkeintaan sata punttia.
3 §.
Yksityiskauppias, joka rikkoo ylläolevissa pykälissä säädettyjä määräyksiä vastaan, taikka joka tulitikkuja myydessään ylittää vahvistettuja rajahintoja, menettää, säädetyn edesvastuun lisäksi, oikeuden saada tulitikkuja sekä suoraan tehtaasta että tukkukauppiailta.
Helsingissä, maaliskuun 1 p:nä 1917.
Kauppa- ja Teollisuustoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori, Kenraalimajuri P. Kraatz. Väinö Kahilainen.