9.2.1962/134
Dokumentin versiot
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Tämä laki on kumottu L:lla 19.5.2006/396, joka tulee voimaan 1.1.2007. Lain soveltamisesta ks. tarkemmin 396/2006.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään
1 §
Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- tai talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tai kotimaanliikenteen aluksessa taikka valtioneuvoston asetuksella säädettävällä muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava tämän lain mukainen eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille tämän lain mukainen perhe-eläketurva. Työnantajan on kustannettava lisäksi 2 d §:ssä säädetystä toiminnasta aiheutuvat menot tämän lain mukaan. Työntekijä on velvollinen osallistumaan tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseen siten kuin 10 c §:ssä säädetään. (27.6.2003/635)
Tämä laki ei kuitenkaan koske:
1) työntekijää ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona hän täyttää 18 vuotta;
2) työntekijää sen kalenterikuukauden jälkeen, jona hän täyttää 68 vuotta;
3) toimihenkilöä;
4) pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa sellaista työntekijää, jolla työsuhteensa perusteella on oikeus työntekijäin eläkelain (395/1961) 1 §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdassa tarkoitettuun, muuhun kuin tähän lakiin taikka asetukseen tai eläkesääntöön perustuvaan eläkkeeseen;
5) putki- tai sähköalan työntekijää, jos hän on muun yrityksen kuin rakennusliikkeen palveluksessa; eikä
6) työtä, jonka perusteella oikeus eläkkeeseen määräytyy maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaan.
(27.6.2003/635)3 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko työnantajaan tai työntekijään sovellettava tätä lakia, ratkaisee asian asianomaisen työnantajan, työntekijän tai eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta, niinkuin työntekijäin eläkelain 21 §:ssä on säädetty.
1 a § (27.6.2003/635)
1 a § on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
2 § (24.11.2000/1004)
Tässä laissa säädetyn eläketurvan järjestämisestä huolehtii kullakin 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla alalla toimiva työeläkekassa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että kahta tai useampaa alaa varten muodostetaan yhteinen työeläkekassa taikka eläketurvasta jollakin alalla huolehtii työntekijäin eläkelaissa (395/1961) tarkoitettua toimintaa harjoittava eläkelaitos. Sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella työeläkekassa voi ottaa hoitaakseen tehtäviä, jotka liittyvät muidenkin kuin tämän lain piirissä olevien työntekijöiden eläketurvan toteuttamiseen. Ellei tässä laissa toisin säädetä, työeläkekassa ei saa harjoittaa muuta kuin edellä tarkoitettua toimintaa.
Työeläkekassa on Vakuutusvalvontaviraston valvonnan alainen ja sen ohjesääntö annetaan valtioneuvoston asetuksella. Kahdelle tai useammalle työeläkekassalle voidaan antaa yhteinen ohjesääntö.
Tämän lain mukaisen eläketurvan hoitamisesta keskinäisessä työeläkevakuutusyhtiössä säädetään työeläkekassan muuttamisesta keskinäiseksi työeläkevakuutusyhtiöksi annetussa laissa (255/2003). (28.3.2003/256)
2 a § (4.5.2001/376)
2 a § on kumottu L:lla 4.5.2001/376.
2 b § (12.11.1999/1043)
Työeläkekassan päätösvaltaa käyttävät valtuuskunta ja hallitus, joissa puheenjohtajan ohella on varapuheenjohtaja sekä alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä yhtäläinen edustus. Jos työeläkekassassa vakuutettavien valtion työntekijöiden lukumäärä on suuri suhteessa muiden samassa työeläkekassassa vakuutettavien työntekijöiden lukumäärään, valtuuskuntaan ja hallitukseen on valittava vastaava suhteellinen määrä asianomaisten valtion virastojen edustajia työnantajajärjestöjen edustajien asemesta. Valtuuskunnan asettaa eläketurvakeskus. Valtuuskunta valitsee hallituksen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muut jäsenet.
Hallitus voi asettaa eläke- ja sijoitusasioiden käsittelyä varten jaostoja ja käyttää apunaan asiantuntijoita. Hallituksella on oikeus siirtää eläke- ja sijoitusasiat tai osa niistä jaoston, toimitusjohtajan tai muun toimihenkilön ratkaistavaksi.
Valtuuskunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan on oltava työeläkevakuutustoimintaan perehtynyt. Hallituksen jäsenen on oltava hyvämaineinen ja hänellä on oltava riittävä työeläkevakuutustoiminnan tuntemus. Hallituksessa on oltava riittävä sijoitustoiminnan asiantuntemus. Mitä tässä laissa tai asetuksessa, joka sisältää työeläkekassan ohjesäännön (846/1975), säädetään hallituksen tai valtuuskunnan jäsenestä, sovelletaan vastaavasti varajäseneen.
Hallitus valitsee työeläkekassan toimitusjohtajan. Toimitusjohtajan on oltava hyvämaineinen ja hänellä on oltava riittävä työeläkevakuutustoiminnan, sijoitustoiminnan ja liikkeenjohdon tuntemus. Jos työeläkekassalla on toimitusjohtajan sijainen, häneen sovelletaan, mitä tässä laissa tai asetuksessa, joka sisältää työeläkekassan ohjesäännön, säädetään toimitusjohtajasta. Hallituksen jäseneltä ja toimitusjohtajalta on ennen nimitystä saatava päivätty ja allekirjoitettu suostumus tehtävään.
Mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 12 §:ssä säädetään työeläkevakuutusyhtiön johdon erityisistä kelpoisuusvaatimuksista, noudatetaan soveltuvin osin työeläkekassaan.
2 c § (12.11.1999/1043)
Valtuuskunnan tehtävänä on päättää työeläkekassan toiminnan yleisistä suuntaviivoista sekä valvoa työeläkekassan hallituksen toimintaa.
Hallituksen tehtävänä on huolehtia työeläkekassan hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä työeläkekassan toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävästä sisäisestä valvonnasta ja riittävistä riskienhallintajärjestelmistä. (14.6.2002/482)
Toimitusjohtajan tulee hoitaa työeläkekassan juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.
Valtuuskunnan, hallituksen, toimitusjohtajan sekä 2 b §:n 2 momentissa tarkoitettujen jaostojen tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksessa, joka sisältää työeläkekassan ohjesäännön.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. (14.6.2002/482)
2 d § (24.11.2000/1004)
Sen lisäksi, mitä 2 §:ssä säädetään, työeläkekassa voi ottaa hoitaakseen 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen maa-, vesi- ja talonrakennusalalta pääasiallisen toimeentulonsa saavien työntekijöiden työterveystarkastusten seurantarekisteriin liittyviä tehtäviä.
Työterveystarkastusten seurantarekisteriin sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), ellei tässä laissa toisin säädetä. Seurantarekisteriin voidaan kerätä ja tallettaa 1 momentissa tarkoitetusta työntekijästä seuraavat tiedot:
1) nimi, henkilötunnus ja ammatti;
2) yhteystiedot;
3) työntekijälle tehdyn työterveystarkastuksen suorittaja ja tarkastuksen ajankohta;
4) seuraavan työterveystarkastuksen ajankohta.
Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on oikeus saada työeläkekassan työsuhderekisteristä ja saman momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot työterveyshuollon palvelujen tuottajilta salassapitosäännösten estämättä. Nämä tiedot poistetaan työterveystarkastusten seurantarekisteristä viimeistään rekisteröidyn vanhuuseläkeiän täyttyessä.
Työeläkekassalla on oikeus pyynnöstä antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon antamista koskevien säännösten estämättä seurantarekisteristä tieto 1 §:ssä tarkoitetulle maa-, vesi- ja talonrakennusalan työnantajalle 1 momentissa tarkoitetun työntekijän edellisen työterveystarkastuksen ajankohdasta sekä työterveyshuollon palvelujen tuottajalle tieto työntekijän edellisten työterveystarkastusten suorittajista ja ajankohdista.
Työeläkekassa antaa tarkemmat ohjeet työterveyshuollon palvelujen tuottajille ja 4 momentissa tarkoitetuille työnantajille tässä pykälässä tarkoitettua toimintaa varten.
3 § (28.3.2003/256)
3 § on kumottu L:lla 28.3.2003/256.
4 § (27.6.2003/635)
Tämän lain mukaan myönnettävät eläkkeet ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, joka voi olla myös kuntoutustuki, sekä työttömyyseläke, osa-aikaeläke ja perhe-eläke. Työntekijällä on oikeus kuntoutukseen ja hänelle voidaan myöntää kuntoutusrahaa, kuntoutuskorotusta tai harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Näiden etuuksien saamisen edellytykset ja suuruus määräytyvät, jollei tästä laista muuta seuraa, siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.
Eläkkeen saamisen edellytyksenä on, että työntekijän palkka tai muu vastike tässä laissa tarkoitetusta työstä on kalenterivuodessa vähintään 723,60 euroa. Palkan katsotaan kohdistuvan siihen kalenterivuoteen, jona se on maksettu. (1.10.2004/887)
Työntekijällä on oikeus saada vanhuuseläkettä tämän lain mukaan siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua työtä. Tämä koskee myös työkyvyttömyyseläkkeen aikana ansaittua vanhuuseläkettä, kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi.
Työntekijäin eläkelain 4 c §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 4 f §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden karttumisaika kuukausina lasketaan tämän lain alaisista työsuhteista saatujen 15 viimeksi kuluneen kalenterivuoden ansiotulojen perusteella jakamalla kalenterivuotena saatujen ansiotulojen määrä työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rahamäärällä. Tällöin otetaan huomioon vain täydet kuukaudet, kuitenkin enintään niin monta kuukautta, että ne yhdessä työntekijäin eläkelain 4 c §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 4 f §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen karttuma-aikojen kanssa ovat 12 kuukautta kalenterivuotta kohden. (1.10.2004/887)
4 a § (28.6.1993/560)
1–2 momentit on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
3 momentti on kumottu L:lla 18.12.1995/1483.
4–5 momentit on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
4 b § (27.6.2003/635)
4 b § on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
5 § (27.6.2003/635)
Eläkkeen suuruus määrätään noudattaen soveltuvin osin työntekijäin eläkelain 5, 5 a–5 c, 6, 6 a, 7, 7 a–7 i ja 8 §:n säännöksiä.
2 momentti on kumottu L:lla 1.10.2004/887. (1.10.2004/887)
3 momentti on kumottu L:lla 1.10.2004/887. (1.10.2004/887)
Jos työntekijällä on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaan, otetaan mainitun lain 6 a §:ssä tarkoitettujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot huomioon vain kertaalleen. Niistä karttuneen eläkkeen osan maksaa mainitun lain 10 d §:ssä tarkoitettu eläkelaitos. (1.10.2004/887)
5 a–5 d §
5 a–5 d § on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
6 § (1.10.2004/887)
Työansio, josta vakuutusmaksu on suoritettava, määräytyy työntekijäin eläkelain 7 §:n mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin erityisestä syystä päättää, että työansion määräytymisessä jollakin työalalla voidaan noudattaa myös muita määräämisperusteita.
7–8 §
7–8 § on kumottu L:lla 27.6.2003/635.
9 § (20.9.1974/750)
Tässä laissa säädetystä eläketurvasta vastaavat 2 §:ssä tarkoitetut eläkelaitokset, sikäli kuin ne eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
1) vanhuuseläkkeestä siltä osin kuin se perustuu ennen sitä kalenterivuotta ansaittuihin palkkoihin, jona työntekijä täyttää 55 vuotta, on kukin eläkelaitos vastuussa määrästä, joka vastaa puolen prosenttiyksikön vuotuista eläkkeen alkamisiän 65 ikävuoden mukaista eläkkeen karttumaa laskettuna ministeriön antamien perusteiden mukaan; lisäksi eläkelaitos on vastuussa siitä eläkkeen määrästä, joka ministeriön antamien perusteiden mukaan on erikseen siirretty eläkelaitoksen vastuulla olevaan eläkkeen osaan tämän osan arvon säilyvyyden tukemiseksi taikka eläkelaitoskohtaisen vastuun ulottamiseksi eläkkeeseen, myös siltä osin kuin se perustuu sen kalenterivuoden jälkeen ansaittuihin palkkoihin, jona työntekijä täyttää 54 vuotta, tai työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2 momentissa tarkoitettuun tulevan ajan ansioon taikka työntekijäin eläkelain 12 a §:n 5 momentin mukaisesti;
2) sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ää soveltaen, näihin eläkkeisiin luettuna myös työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa ja merimieseläkelain 3 a §:n 4 momentissa tarkoitettu, mainitun lain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei työntekijäin eläkelain 4 j ja 7 g §:n mukaisia korotuksia eikä mainitun lain 9 §:n perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia eikä jäljempänä 5 kohdassa mainittua eläkkeen osaa, sekä siitä kuntoutusrahasta, joka vastaa työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ää soveltaen myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä edellä mainitulla tavalla määräytyvää eläkettä, vastaa kukin eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä kuului työntekijäin eläkelain 7 c §:ssä tarkoitetun tarkasteluajan kahtena viimeisenä vuotena, samassa suhteessa kuin mikä on kyseisessä eläkelaitoksessa vakuutettujen tämän lain alaisten, työntekijäin eläkelain 7 c §:n mukaan määräytyvien työansioiden osuus vastaavien mainitun lain 8 §:n 4 momentissa mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden sekä työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä ja 7 c §:n 4 momentissa tarkoitettujen työ- ja ansiotulojen yhteismäärästä mainittuina kalenterivuosina, mikäli työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2, 12 ja 13 kohdassa mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärä on vähintään 12 566,70 euroa; lisäksi eläkelaitos on vastuussa siitä eläkkeen tai kuntoutusrahan määrästä, joka ministeriön antamien perusteiden mukaan on erikseen siirretty eläkelaitoksen vastuulla olevaan eläkkeen osaan työntekijäin eläkelain 12 a §:n 5 momentin mukaisesti; lisäksi sellaisesta työttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ää soveltaen, näihin eläkkeisiin luettuna myös työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa ja merimieseläkelain 3 a §:n 4 momentissa tarkoitettu, mainitun lain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei 9 §:n perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä kuului 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelain 7 §:n nojalla tai, jos hän ei silloin enää ollut tämän lain piiriin kuuluvassa työsuhteessa, se eläkelaitos, jonka piiriin hän viimeksi on kuulunut soveltaen tuona ajankohtana voimassa olevaa lakia; (1.10.2004/887)
3) muista vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeistä, lukuun ottamatta työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan ja merimieseläkelain 3 a §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, eläkkeiden ja kuntoutusrahan niistä osista, jotka ylittävät 1 ja 2 kohdan mukaiset määrät, perhe-eläkkeestä, osa-aikaeläkkeestä samoin kuin työntekijäin eläkelain perusteella maksettavista vastaavista vähimmäiseläketurvan mukaisista eläkkeistä ja eläkkeen osista ja vastaavista merimieseläkelain perusteella maksettavista, sanotun lain 3 a §:n 4 momentissa tarkoitetuista eläkkeen osista sekä eläkevastuun laskuperusteiden yleisestä muutoksesta sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista siirroista johtuvista kustannuksista samoin kuin Eläketurvakeskuksen kustannuksista vastaavat eläkelaitokset yhdessä työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten ja merimieseläkekassan kanssa, siten kuin työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetään; eläkkeen ja kuntoutusrahan määrässä ei kuitenkaan oteta huomioon jäljempänä 5 kohdassa tarkoitettua eläkkeen osaa; (1.10.2004/887)
4) jos työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentin mukaisesti on vähennettävä tähän lakiin perustuvaa eläkettä, josta vastaavat kaksi tai useampi eläkelaitos, jaetaan vähennys näiden kesken niiden vastuulla olevien eläkkeen osien suhteessa; sekä (1.10.2004/887)
5) työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä mainittujen etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeen osasta aiheutuvasta kustannuksesta vastaavat mainitun lain 8 §:n 4 momentissa mainittujen eläkelakien ja eläkesäännön mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset yhteisesti eläkelaitoksessa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa sosiaali- ja terveysministeriön Eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamien perusteiden mukaisesti. (1.10.2004/887)
(27.6.2003/635)Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään perusteista, jotka koskevat edellä 1 momentissa tarkoitettua työeläkekassan ja muiden lainkohdassa tarkoitettujen eläkelakien mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten välistä kustannustenjakoa. (14.6.2002/482)
Eläketurvakeskus antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet vastuun jakamisesta ja, jos eläkelaitosten kesken syntyy erimielisyyttä, ratkaisee asian.
9 a § (1.10.2004/887)
Mitä työntekijäin eläkelain 13 b §:n 4 momentissa säädetään sanotun lain mukaista toimintaa harjoittavasta eläkelaitoksesta, sovelletaan vastaavasti 2 §:ssä tarkoitettuihin eläkelaitoksiin.
10 §
Työnantaja on velvollinen suorittamaan vakuutusmaksun, jonka sosiaali- ja terveysministeriö asianomaisen työeläkekassan tai 2 §:ssä tarkoitetun muun eläkelaitoksen esityksestä vahvistaa kaikille saman alan työnantajille samaksi prosenttimääräksi niistä palkoista, jotka työnantaja on työsuhteessa oleville työntekijöille suorittanut tämän lain piiriin kuuluvalla työalalla. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon toimihenkilölle eikä muullekaan 1 §:n 2 momentissa tai 3 §:ssä tarkoitetulle työntekijälle maksettua palkkaa. Vakuutusmaksun suoritusajankohdasta ja suoritustavasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (19.12.2003/1171)
Vakuutusmaksuprosentti on määrättävä niin, että sen voidaan vakiosuuruisena pysytettynä todennäköinen korkokanta ja muut vakuutusteknilliset seikat huomioon ottaen olettaa tuottavan tulon, joka riittää eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen sekä 2 d §:ssä säädetystä toiminnasta aiheutuvien menojen peittämiseen, kuitenkin siten, että 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja menoja sekä muita työntekijäin eläkelain 9 §:n perusteella annettavia korotuksia varten tarvittava maksutulon osa voidaan periä vasta sitten, kun näitä menoja erääntyy maksettavaksi. (24.11.2000/1004)
Edellä 2 momentissa tarkoitetun eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen tarvittavat varat työeläkekassan on kirjattava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti vastuuvelkana, joka käsittää myös 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut menot siihen määrään asti kuin työeläkekassan ne tulot, joita ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, riittävät mainittujen menojen peittämiseen. Edellä 2 d §:ssä säädetystä toiminnasta aiheutuvat menot luetaan tämän momentin mukaisiin muista tarkoituksista johtuviin menoihin. (24.11.2000/1004)
Jos työnantaja on laiminlyönyt tämän lain mukaisen vakuutusmaksun suorittamisen eikä kehotuksen saatuaan työeläkekassan määräämässä kohtuullisessa ajassa korjaa laiminlyöntiään, työeläkekassa voi hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella määrätä työnantajalle enintään kaksinkertaiseksi korotetun kohtuullisena pidettävän vakuutusmaksun. Vakuutusmaksua ei saa kuitenkaan määrätä muulta ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä sitä edeltävältä kalenterivuodelta. Työeläkekassalla on myös oikeus periä vakuutusmaksun viivästymisen ajalta korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko. Työeläkekassan määräämä vakuutusmaksu ja sille suorituksen viivästymisen ajalta kertynyt viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. (19.12.2003/1171)
Eläkkeen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon myös sellainen tämän lain alaisessa työsuhteessa ansaittu työansio:
1) jonka perusteella työeläkekassa on 4 momentin mukaisesti määrännyt työnantajan maksettavaksi tämän lain mukaisen vakuutusmaksun;
2) jonka suorittamisesta eläketurvakeskus on vapauttanut työnantajan; ja
3) josta vakuutusmaksua ei enää voida määrätä työnantajan suoritettavaksi, jos työansion määrästä saadaan veroviranomaisen todistus tai muu siihen verrattava luotettava selvitys.
(27.6.2003/635)Jos työnantaja on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty maksu sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin edellä 4 momentissa on säädetty. (14.4.1972/275) (18.6.1971/501)
Aiheettomasti suoritetun vakuutusmaksun palautus vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua vakuutusmaksun maksupäivästä lukien, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. (30.12.2003/1333)
10 a § (1.10.2004/887)
10 a § on kumottu L:lla 1.10.2004/887.
10 b § (18.4.1986/284)
Jos työnantaja on järjestänyt työntekijänsä eläketurvan työntekijäin eläkelain mukaan, vaikka työskentelyyn olisi ollut sovellettava tämän lain säännöksiä, eläkejärjestely oikaistaan sitä vuotta välittömästi edeltäneen kalenterivuoden alusta lukien, jona eläkelaitos on ilmoittanut oikaisusta työnantajalle. Tätä edeltäneeltä ajalta työntekijäin eläkelain mukainen vakuutus jää voimaan. Tämän lain mukainen eläke tulee kuitenkin työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen eläkkeen sijaan. Työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaan maksetut eläke-erät katsotaan eläkkeen osasuorituksiksi.
10 c § (28.6.1993/560)
Työntekijän eläkemaksu on työntekijäin eläkelain 12 b §:n 1 momentissa säädettyjen maksuprosenttien suuruinen osuus 6 §:ssä tarkoitetuista työansioista. (27.6.2003/635)
Työnantaja pidättää palkanmaksun yhteydessä työntekijäin eläkemaksun palveluksessaan olevan työntekijän 1 momentissa tarkoitetuista työansioista. (27.6.2003/635)
Työnantaja vastaa työeläkekassalle myös työntekijäin eläkemaksusta.
11 § (14.6.2002/482)
Työeläkekassan sijoitustoiminnan on oltava itsenäistä ja sitä varten on oltava riittävä henkilöstö toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen. Sijoituksia tehtäessä on huolehdittava sijoitusten varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.
Työeläkekassan on laadittava sijoitussuunnitelma noudattaen soveltuvin osin, mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään. Sijoitussuunnitelmasta on käytävä ilmi, missä määrin työeläkekassa ostaa varainhoitopalveluja, aputoimintoja tai niihin rinnastettavia muita palveluja.
Työeläkekassan on katettava 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu vastuuvelka sekä muut vastuuvelkaan rinnastettavat erät noudattaen soveltuvin osin vakuutusyhtiölain (1062/1979) 10 luvun 3 §:n 2 momenttia, 3 momentin 3 ja 7 kohtaa, 4–7 momenttia sekä 9 momenttia. Tarkemmat säännökset vastuuvelkaan rinnastettavista eristä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Työeläkekassan varoja ei saa käyttää sen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen. Työeläkekassa ei saa ilman Vakuutusvalvontaviraston lupaa hankkia osakeyhtiölain (734/1978) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua määräämisvaltaa muuta liikettä kuin vakuutusliikettä harjoittavassa yhteisössä, jollei yhteisön toimintaa voida pitää työeläkevakuutusliikkeeseen liittyvänä ja tämän kannalta tarkoituksenmukaisena tai jollei kysymyksessä ole asunto- tai kiinteistöyhteisö.
Työeläkekassa ei saa yksin eikä yhdessä tytäryhteisönsä kanssa ilman Vakuutusvalvontaviraston lupaa omistaa yli kymmentä prosenttia osakkeista, jäsenosuuksista tai yhtiöosuuksista eikä yli kymmentä prosenttia kaikkien osakkeiden, jäsenosuuksien tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä julkisen valvonnan alaisessa luotto- tai rahoituslaitoksessa rahastoyhtiötä lukuun ottamatta.
Edellä 4 ja 5 momentissa tarkoitettuun omistukseen lasketaan myös sellaiset osakkeet ja niiden tuottama äänimäärä, jotka eläkekassa voi optio-oikeuden tai vaihtovelkakirjan nojalla merkitä.
Mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 25 §:ssä säädetään lainan tai vakuuden antamisesta, noudatetaan soveltuvin osin työeläkekassan lainan tai vakuuden antamisessa.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa määräykset 1 momentissa tarkoitetusta sijoitustoiminnan itsenäisyydestä, 2 momentissa tarkoitetusta sijoitussuunnitelmasta sekä sijoitustoimintaa täydentävien varojenhoitopalvelujen, sijoitustoiminnan asiantuntijapalvelujen, aputoimintojen ja näihin rinnastettavien palvelujen käytöstä.
11 a § (17.3.1995/391)
Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten työeläkekassalla on oltava vakuutusmatemaatikko.
Vakuutusmatemaatikon tehtävistä ja kelpoisuusehdoista on vastaavasti voimassa, mitä vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:ssä säädetään.
Vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta on kassan tehtävä ilmoitus Vakuutusvalvontavirastolle. (29.1.1999/97)
11 b § (12.11.1999/1043)
Työeläkekassan toimintapääoma ja muut eläkekassan vakavaraisuuteen vaikuttavat seikat on järjestettävä vakuutettujen edut turvaavalla tavalla ottaen huomioon tuottojen ja kulujen todennäköinen vaihtelu sekä arvioitavissa olevat muut epävarmuustekijät.
Työeläkekassan toimintapääoma ja vakavaraisuusraja lasketaan soveltuvin osin työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 16 ja 17 §:n mukaisesti.
Jos työeläkekassan toimintapääoma on pienempi kuin vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä, työeläkekassan hallituksen on tehtävä suunnitelma työeläkekassan vakavaraisuuden vahvistamiseksi.
Jos työeläkekassan toimintapääoma on pienempi kuin vakavaraisuusraja, työeläkekassan on viipymättä toimitettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 ja 2 momentin soveltamisesta ja Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista suunnitelmista.
11 c § (12.11.1999/1043)
Mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 31 §:ssä säädetään työeläkevakuutusyhtiön varojen haltuunotosta, noudatetaan soveltuvin osin myös työeläkekassaan.
11 d § (12.11.1999/1043)
Valtuuskunnan päätöksellä, joka on tehtävä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, voidaan käyttää yleishyödylliseen tai siihen verrattavaan tarkoitukseen varoja, joilla ei ole sanottavaa merkitystä työeläkekassan varallisuusasemaan.
11 e § (14.6.2002/482)
Työeläkekassan kirjanpidossa ja tilinpäätöksen sekä konsernitilinpäätöksen laadinnassa on noudatettava kirjanpitolakia (1336/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä kirjanpitoasetusta (1339/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevista säännöksistä tai 11 j §:ssä tarkoitetusta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksistä muuta johdu.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, työeläkekassan tilinpäätökseen sovelletaan myös soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 c, 4 ja 4 a §:ää, 4 b §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtaa sekä 2 momenttia, 4 c §:ää, 4 e §:n 1, 2 ja 4 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia.
Kirjanpitolain 1 luvun 4 §:n 1 momenttia, 3 luvun 1 §:n 3–5 momenttia, 2 §:n 2 momenttia sekä 6, 9, 11 ja 13 §:ää, 4 luvun 1, 3 ja 4 §:ää, 5 §:n 3–5 momenttia ja 7 §:ää, 5 luvun 2 §:ää, 3 §:n 2 momenttia, 4 §:ää, 12 §:n 2 momenttia sekä 13, 16, 17 ja 20 §:ää sekä 7 lukua ei sovelleta työeläkekassan tilinpäätöksen laatimiseen.
Työeläkekassa on velvollinen laatimaan ja sisällyttämään tilinpäätökseensä konsernitilinpäätöksen noudattaen soveltuvin osin, mitä säädetään vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 c, 4 ja 4 a §:ssä, 4 b §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa, 4 c §:ssä, 4 e §:n 1, 2 ja 4 momentissa sekä 11 a ja 11 b §:ssä.
Kirjanpitolain 6 luvun 1 §:ää, 2 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia ja 7 §:n 6 momenttia ei sovelleta työeläkekassan konsernitilinpäätöksen laatimiseen.
Työeläkekassan tilikautena on kalenterivuosi. Tilinpäätös on laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Tilinpäätös on viimeistään tilikautta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä annettava tilintarkastajille, joiden tulee seuraavan huhtikuun 15 päivään mennessä antaa hallitukselle tilintarkastuskertomuksensa.
Tilinpäätöstä varmentamaan on laadittava tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt.
11 f § (14.6.2002/482)
Työeläkekassan tilintarkastuksesta on voimassa, mitä tässä laissa ja tilintarkastuslaissa (936/1994) säädetään. Tässä laissa hyväksytyllä tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastuslain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettua henkilöä tai yhteisöä.
Työeläkekassan kirjanpitoa ja tilinpäätöstä sekä hallintoa tarkastamaan on tilikaudeksi kerrallaan valittava vähintään kaksi hyväksyttyä tilintarkastajaa ja heille vastaavat kelpoisuusehdot täyttävät varatilintarkastajat. Vähintään yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja. Tilintarkastajan tehtävä päättyy tilikauden päätyttyä pidettävässä työeläkekassan valtuuskunnan varsinaisessa kokouksessa tai milloin uusi tilintarkastaja on valittu tämän tilalle.
Yksi tilintarkastaja on nimettävä valvontatilintarkastajana huolehtimaan työeläkekassan kirjanpidon ja hallinnon tehokkaasta valvonnasta tilikauden aikana. Lisäksi on nimettävä yksi tilintarkastaja tai varatilintarkastaja valvontatilintarkastajan sijaiseksi. Valvontatilintarkastajan ja tämän sijaisen on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja.
Tilintarkastajalta ja varatilintarkastajalta sekä valvontatilintarkastajalta ja tämän sijaiselta on ennen valintaa saatava päivätty ja allekirjoitettu suostumus tehtävään.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa ohjeita työeläkekassan tilintarkastuksen suorittamisesta.
11 g § (14.6.2002/482)
Vakuutusvalvontaviraston on ilmoituksesta määrättävä työeläkekassalle kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos hyväksyttyä tilintarkastajaa ei ole valittu tämän luvun tai tilintarkastuslain mukaisesti tai tilintarkastajalla ei ole tilintarkastuslain 10 §:ssä tarkoitettua kelpoisuutta tai milloin tilintarkastaja ei ole tilintarkastuslain 23 ja 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla riippumaton.
Ilmoituksen saa edellä tarkoitetuissa tapauksissa tehdä kuka tahansa. Työeläkekassan hallitus on velvollinen tekemään ilmoituksen, jollei valtuuskunta viivytyksettä valitse kelpoisuusehdot täyttävää tilintarkastajaa.
Ennen kuin tässä pykälässä mainittu määräys annetaan, on työeläkekassan hallitusta kuultava. Määräys on voimassa siihen asti, kun työeläkekassalle on säädetyssä järjestyksessä valittu tilintarkastaja Vakuutusvalvontaviraston määräämän tilintarkastajan tilalle.
11 h § (14.6.2002/482)
Työeläkekassan tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle työeläkekassaa koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja joiden voidaan katsoa:
1) olennaisesti rikkovan työeläkekassan toiminnan harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä;
2) vaarantavan työeläkekassan toiminnan jatkumisen; tai
3) johtavan tilintarkastuskertomuksessa muistutukseen tai tilinpäätöksen vahvistamista koskevan kielteisen lausunnon esittämiseen.
Työeläkekassan tilintarkastaja on myös velvollinen ilmoittamaan Vakuutusvalvontavirastolle 1 momentissa mainituista seikoista ja päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan tehtäväänsä yhteisössä, jossa työeläkekassalla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.
Vilpittömässä mielessä toimineelle tilintarkastajalle ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.
11 i § (14.6.2002/482)
Työeläkekassan tulee vuosittain kahden viikon kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta toimittaa Vakuutusvalvontavirastolle jäljennös tilinpäätöksestä ja tilintarkastajien lausunnosta sekä kertomus toiminnastaan ja tilastaan. Kertomus on toimitettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus määräämässään kohtuullisessa ajassa saada muutakin kirjallista selvitystä työeläkekassan toiminnasta, ja Vakuutusvalvontavirasto voi muullakin tavalla tarkastaa työeläkekassan toimintaa. Sama oikeus on eläketurvakeskuksella eläkkeiden ja muiden etuuksien sekä työsuhde- ja muiden eläketurvan perusteena olevien tietojen osalta.
11 j § (14.6.2002/482)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat säännökset työeläkekassan ja sen konsernin tuloslaskelman ja taseen kaavasta sekä tuloslaskelman ja taseen liitetiedoista, tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelystä sekä toimintakertomuksessa ilmoitettavista tiedoista.
Vakuutusvalvontavirasto antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat määräykset työeläkekassan ja sen konsernin tilinpäätöksen laatimisesta.
Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita ja lausuntoja tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevien säännösten, sosiaali- ja terveysministeriön 1 momentissa tarkoitetun asetuksen sekä kirjanpitolain ja kirjanpitoasetuksen soveltamisesta työeläkekassaan.
Työeläkekassan tuloslaskelma ja tase on laadittava 1 momentissa tarkoitettuja kaavoja yksityiskohtaisempina, jos se on tarpeen tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi tai jos se on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi työeläkekassan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Jos tässä pykälässä tarkoitettu asetus, määräys, ohje, lupa tai lausunto on kirjanpitolain tai kirjanpitoasetuksen yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston on ennen asetuksen, määräyksen, ohjeen, luvan tai lausunnon antamista pyydettävä siitä kirjanpitolautakunnan lausunto.
Vakuutusvalvontavirasto voi erityisestä syystä määräajaksi myöntää yksittäistapauksissa poikkeuksia 11 e §:n 4 ja 6 momentista ja vakuutusyhtiölain 10 luvun 11 a §:n 2 momentista, tuloslaskelman ja taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista, liitetiedoista, toimintakertomuksen tarkemmasta sisällöstä, tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä sekä konsernituloslaskelman ja -taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista ja liitetiedoista.
11 k § (13.6.2003/493)
Työeläkekassan tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa osallistumalla vakuutusalan valmiussuunnitteluun ja valmistelemalla etukäteen poikkeusoloissa tapahtuvaa toimintaa sekä muin toimenpitein.
Jos 1 momentista aiheutuvat tehtävät edellyttävät sellaisia toimenpiteitä, jotka selvästi poikkeavat tavanomaisena pidettävästä työeläkekassan toiminnasta ja joista aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia, tällaiset kustannukset voidaan korvata huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.
Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita 1 momentin soveltamisesta.
12 § (27.6.2003/635)
Kun eläkkeiden perusteena olevia palkkoja muutetaan työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, on 4 §:n 2 momentissa säädetty rajamäärä vastaavasti muutettava.
13 § (28.11.1997/1058)
13 § on kumottu L:lla 28.11.1997/1058.
13 a § (1.10.2004/887)
Jollei tästä laista muuta johdu, on soveltuvin osin lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 1 §:n 6 ja 7 momentissa, 1 c ja 1 d §:ssä, 3 §:n 2 momentissa, 3 a, 4, 4 a– 4 d, 4 f–4 n, 5, 5 a–5 c, 6, 7, 7 a–7e, 7g– 7 i, 8, 8 a–8 g, 9, 9 a, 10, 10 a–10 d ja 12 §:ssä, 12 a §:n 4 ja 5 momentissa, 12 d, 13 a ja 13 b §:ssä, 15 §:n 2 momentissa sekä 15 a, 15 b, 16 ja 17 §:ssä, 17 a §:n 1 momentissa, 17 b–17 e §:ssä, 17 f §:n 1, 2 ja 4 momentissa sekä 17 j, 17 k, 18, 19 b– 19 f, 20, 21, 21 a–21 e, 22 ja 23 §:ssä säädetään.
13 b § (12.11.1999/1043)
Hallituksen ja valtuuskunnan jäsen, työeläkekassan toimitusjohtaja ja 2 b §:n 2 momentissa mainittu hallitukseen kuulumaton henkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut työeläkekassalle. Sama koskee vahinkoa, joka tätä lakia, työeläkekassan ohjesääntöä, sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksiä tai vakuutusta koskevia perusteita rikkomalla on aiheutettu työeläkekassan toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle tai muulle henkilölle. Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.
Työntekijän asemassa olevan vahingonkorvausvastuuseen on kuitenkin sovellettava vahingonkorvauslain 4 luvun ja työsopimuslain (55/2001) 12 luvun 1 §:n 3 momentin säännöksiä työntekijän korvausvastuusta. (26.1.2001/80)
14 §
Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
14 a § (12.2.1999/167)
Työntekijällä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään. Siltä osin kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa on tämän lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä, Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan ensin mainitun lain säännöksiä.
15 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1962, josta lukien työnantajan on suoritettava tässä laissa säädetty vakuutusmaksu.
Eläketurvakeskuksen ja työeläkekassojen on hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä eläketurvakeskukselle aiheutuvat kulut on sillä oikeus periä työeläkekassoilta.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
22.11.1963/526:
16.12.1966/640:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.
Poiketen 10 §:n 2 momentin säännöksistä toteutetaan perhe-eläkkeiden aiheuttama vakuutusmaksujen korotus siten, että vakuutusmaksuprosenttia korotetaan asteittain vuoden 1971 alusta lukien viiden vuoden aikana.
Tätä lakia sovellettaessa pidetään 5 §:ssä säädettyä markkamääräistä rajamäärää vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavana.
20.12.1968/691:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen työsuhteeseen sovelletaan kuitenkin 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat ennen tämän lain voimaantuloa. Jos työsuhde myöhemmin muuttuu pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi, sovelletaan sanottuun työsuhteeseen siitä lukien tämän lain 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia.
Tämän lain 5 §:n 1 momentin ja 5 a §:n säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin perustuviin eläkkeisiin, jos niitä muutoinkin olisi maksettava lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Ennen vuotta 1904 syntyneen työntekijän eläkkeeseen sovelletaan kuitenkin sanottujen säännösten asemesta 5 §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se oli ennen tämän lain voimaantuloa, jos eläke siten muodostuu suuremmaksi.
Jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty vanhuuseläke on alkanut tai jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn perhe-eläkkeen perusteena oleva vanhuuseläke olisi alkanut myöhemmin kuin sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 65 vuotta, katsotaan 5 §:n 1 momentin ja 5 a §:n säännöksiä sovellettaessa työntekijän ansainneen ennen viimeksi mainittua ajankohtaa niin suuren osan eläkkeeseen oikeuttaneesta palkasta kuin 1 päivän heinäkuuta 1962 ja 65 vuoden iän saavuttamista seuraavan kalenterikuukauden alun välinen aika on 1 päivän heinäkuuta 1962 ja vanhuuseläkkeen alkamisajankohdan välisestä ajasta.
Laskettaessa 7 §:n 1 momentin säännöksissä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ja sovellettaessa työntekijäin eläkelain 7 b §:n säännöksiä otetaan huomioon, jollei säännöksistä muuta johdu, vuoden 1966 jälkeiseltä ajalta maksetut päiväavustukset.
Tätä lakia sovellettaessa pidetään 5 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääräisiä rajamääriä vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavina.
14.7.1969/470:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1970.
Tätä lakia sovellettaessa pidetaan markkoina säädettyjä rajamääriä vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavina.
18.6.1971/501:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.
Eläkettä määrättäessä otetaan ennen 13 vuoden iän täyttämistä ansaitut palkat huomioon 1 päivästä tammikuuta 1971 lukien.
Hakemuksesta sovelletaan myös eläkkeisiin, jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin työntekijäin eläkelain 7 c §:n säännöksiä, jos niitä muutoinkin olisi maksettava lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Tästä johtuva eläkkeen korotus maksetaan lain voimaantulosta lukien, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavan kuukauden alkua.
Laskettaessa työntekijäin eläkelain 4 c §:ssä tarkoitettuja 200 päivää otetaan huomioon työttömyysavustukset ja työttömyyskorvaukset myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.
Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
14.4.1972/275:
Työntekijäin eläkelain 15 a §:n säännöksiä sovelletaan myös sellaisiin tapauksiin, joissa oikeuskäytäntö on muuttunut tai muu siihen verrattava syy ilmaantunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Tämän lain 10 §:n 5 momentin säännöksiä ei sovelleta eläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
29.12.1972/935:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1973.
Työntekijällä on oikeus osaeläkkeeseen myös sellaisen työkyvyttömyyden johdosta, joka on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa. Eläkkeen suuruutta tällöin määrättäessä katsotaan työkyvyttömyyden ja sen pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman alkaneen tämän lain voimaan tullessa.
Tämän lain 5 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
20.9.1974/750:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella määrättävänä päivänä. (L 750/1974 tuli voimaan A:n 7.3.1975/166 mukaisesti 1.7.1975.)
Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, joka perustuu lain voimassa ollessa sattuneeseen eläketapahtumaan.
Jos ennen tämän lain voimaantuloa sattuneeseen eläketapahtumaan perustuvan vanhuus. eläkkeen täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen saaja taikka perhe-eläkkeen edunjättäjä on syntynyt ennen 1 päivää heinäkuuta 1922 hänen eläkettään taikka hänen jälkeensä maksettavaa perhe-eläkettä määrättäessä sovelletaan lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuannetussa laissa (935/72), siten muunnettuna, että syntymävuosirajana pidetään vuoden 1919 asemesta vuotta 1922 ja että työntekijäin eläkelain 5 a §:ssä säädettyjen prosenttilukujen asemesta käytetään prosenttilukua 25. Vastaavasti ennen tämän lain voimaantuloa sattuneeseen eläketapahtumaan perustuvaa osaeläkkeenä myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sovelletaan, jos eläkkeensaaja on syntynyt ennen 1 päivää heinäkuuta 1939, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 5 §:n 2 momenttia, sellaisena kuin se on mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1972 annetussa laissa, siten muunnettuna, että syntymävuosirajana pidetään vuoden 1935 asemesta vuotta 1939 ja että prosenttiluvun 38 asemesta käytetään prosenttilukua 42. Edellä tarkoitettu eläkkeen tarkistus tehdään tämän lain voimaantulosta lukien, jos eläkettä muutoinkin olisi silloin maksettava. Sitä suoritettaessa on lisäksi otettava huomioon mitä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 1968 annetun lain (691/68) voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momentissa on säädetty. Tarkistusta toimitettaessa eläkkeiden yhteensovitus on tehtävä uudelleen, kuitenkin siten, ettei maksettavan eläkkeen määrä alene.
Sovellettaessa 2 ja 3 momenttia eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun työntekijä on täyttänyt eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän kun työntekijä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, kun työntekijää koskeva työttömyyseläkkeeseen oikeuttava työvoimaviranomaisen ensimmäinen todistus on annettu tai kun perhe-eläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.
Tämän lain 9 §:n säännöksiä sovelletaan 31 päivän joulukuuta 1975 jälkeen maksettaviin eläkkeisiin.
Tämän lain 5 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
28.7.1978/594:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, johon oikeus syntyy lain voimassa ollessa.
Tämän lain 5 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
10.4.1981/258:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1981. Tämän lain 11 §:ää sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1980.
Tämän lain 5 §:n 6 momenttia sovelletaan eläkkeeseen, joka perustuu tämän lain voimassa ollessa sattuneeseen eläketapahtumaan.
Tämän lain 5 §:n 6 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
HE 180/80, sosvk.miet. 2/81, svk.miet. 12/81
26.6.1981/473:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.
Tätä lakia ei sovelleta aikaisemmin myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka keskeytyksettä jatkuu lain voimaantulon jälkeen.
HE 54/81, sosvk.miet. 12/81, svk.miet. 68/81
14.12.1982/927:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.
HE 223/82, sosvk.miet. 28/82, svk.miet. 189/82
17.12.1982/982:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivää tammikuuta 1983.
Eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun työntekijä on saavuttanut eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, kun työntekijä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, kun työntekijää koskeva työttömyyseläkkeeseen oikeuttava työvoimaviranomaisen ensimmäinen todistus on annettu tai kun perhe-eläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.
Tämän lain 5 §:n 7 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
HE 213/82, sosvk.miet. 27/82, svk.miet. 188/82
12.7.1985/593:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1985.
Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Tämän lain 7 §:n 1 momentissa säädetty vaatimus Suomessa asumisesta ei koske sellaista työntekijää, joka ennen tämän lain voimaantuloa on saavuttanut oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen, jota määrättäessä otetaan eläkkeeseen oikeuttavana huomioon myös eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava palkka.
HE 35/85, sosvk.miet. 10/85, svk.miet. 65/85
26.7.1985/667:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Määrättäessä oikeutta 4 a §:ssä säädettyyn yksilölliseen varhaiseläkkeeseen otetaan huomioon myös sellainen työstä luopuminen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 85/85, sosvk.miet. 17/85, svk.miet. 101/85
31.12.1985/1121:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Laskettaessa tämän lain 7 §:n 1 momentissa säädettyä 540 päivää jätetään huomioon ottamatta myös sellaiset työttömyyspäivät, joilta on suoritettu työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa ennen tämän lain voimaantuloa.
Määrättäessä tämän lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti uutta eläkettä sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut vuoden kuluessa aikaisemman eläkkeen päättymisestä, otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa päättynyt 7 §:n 1 momentin mukaisesti määrätty työkyvyttömyyseläke.
HE 231/85, sosvk.miet. 24/85, svk.miet. 215/85
18.4.1986/284:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1986.
Laki koskee myös ennen lain voimaantuloa järjestettyä eläketurvaa.
Lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin eläkejärjestelyjen oikaisuihin, jos oikaisua ei ole saatettu loppuun eikä suoritettuja vakuutusmaksuja ole palautettu ennen lain voimaantuloa. Tällöin tässä laissa tarkoitettu oikaisuilmoitus katsotaan tehdyksi lain voimaantulohetkellä.
HE 237/85, sosvk.miet. 3/86, svk.miet. 11/86
8.8.1986/604:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
Määrättäessä oikeutta osa-aikaeläkkeeseen otetaan huomioon myös sellainen osa-aikatyöhön siirtyminen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 61/86, sosvk.miet. 10/86, svk.miet. 75/86
11.11.1988/923:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 73/88, sosvk.miet. 14/88, svk.miet. 96/88
29.12.1988/1324:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Tämän lain 7 §:n 1 momentin säännöksiä sairausvakuutuslain mukaisten päivärahapäivien sekä niitä vastaavien muun lain mukaisten korvauspäivien huomioon ottamisesta laskettaessa 540 päivän aikaa sovelletaan määrättäessä eläkettä, joka perustuu tämän lain voimaantulon jälkeen sattuneeseen eläketapahtumaan. Sama koskee myös työntekijäin eläkelain mukaisten ansioiden huomioon ottamista laskettaessa sanotussa momentissa tarkoitettua palkan vuotuista määrää.
HE 216/88, sosvk.miet. 33/88, svk.miet. 224/88
26.5.1989/476:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.
Tämän lain 9 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon ne työttömyyseläkkeet, joiden perusteena olevaa palkkaa on ansaittu lain voimaantulon jälkeen vähintään 7 §:n 1 tai 4 momentissa tarkoitettu rajamäärä.
HE 230/88, sosvk.miet. 3/89, svk.miet. 25/89
30.6.1989/606:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.
HE 81/89, sosvk.miet. 14/89, svk.miet. 83/89
9.2.1990/101:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.
Tätä lakia sovelletaan, jos edunjättäjä on kuollut lain tultua voimaan. Sen lisäksi, mitä työntekijäin eläkelain 4 a §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty, oikeus leskeneläkkeeseen on myös sellaisella lain voimaantulohetkellä 40 vuotta täyttäneellä ja avioliitossa edunjättäjän kanssa olevalla naisella, jonka avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta, jos avioliitto oli edunjättäjän kuollessa jatkunut vähintään kolme vuotta. Perhe-eläke, jota maksetaan ennen lain voimaantuloa kuolleen edunjättäjän jälkeen, ei lakkaa, vaikka leski solmii uuden avioliiton 50 vuotta täytettyään. Mitä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n mukaan on säädetty työntekijäin eläkelain 8 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta yhteensovituksesta, koskee myös ennen tämän lain voimaantuloa alkaneita lapseneläkkeitä.
Mitä tässä laissa on säädetty lapsesta, sovelletaan ottolapseen myös silloin, kun tuomioistuin on antanut suostumuksensa lapseksiottamiseen ennen 1 päivää tammikuuta 1980. Tällaisella ottolapsella ei ole oikeutta lapseneläkkeeseen luonnollisten vanhempiensa jälkeen. Lapsena pidetään myös lasta, jolla on tunnustetun lapsen asema, samoin kuin lasta, jolle edunjättäjä oli kuollessaan sitoutunut tai velvoitettu suorittamaan elatusapua avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain (173/22) mukaisesti.
HE 173/89, sosvk.miet. 36/89, svk.miet. 224/89
29.6.1990/600:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.
HE 68/90, sosvk.miet. 17/90, svk.miet. 67/90
10.12.1990/1069:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 138/90, sosvk.miet. 22/90, svk.miet. 123/90
28.12.1990/1348:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Lain 9 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa sattuneen eläketapahtuman perusteella maksettavaan eläkkeeseen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 255/90, sosvk.miet. 46/90, svk.miet. 243/90
17.1.1991/53:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1991.
Sen estämättä, mitä 1 §: n 1 momentissa on säädetty, sovelletaan työntekijäin eläkelain 4 h–4 n §:ää lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelain mukaiseen kuntoutukseen vasta 1 päivästä lokakuuta 1991 lukien. Lisäksi ensiksi mainitun lain 4 §:n 6 momenttia sovelletaan viimeksi mainitun lain mukaiseen kuntoutukseen 30 päivään syyskuuta 1991 saakka.
HE 290/90, sosvk.miet. 58/90, svk.miet. 277/90
27.3.1991/613:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.
Lakia sovelletaan kuntoutukseen, joka alkaa lain tultua voimaan.
Tämän lain 7 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
HE 259/90, sosvk.miet. 49/90, svk.miet. 253/90
26.6.1992/564:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1992 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1994. (18.12.1992/1326)
HE 55/92, StVM 5/92
23.10.1992/950:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Työntekijäin eläkelain 8 a, 8 f ja 8 g §:ää sekä 17 b §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin vain niissä tapauksissa, joissa uudelleen yhteensovituksen, takautumisoikeuden tai kuittauksen peruste on syntynyt tämän lain voimassa ollessa.
HE 108/92, StVM 22/92
28.6.1993/560:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tätä lakia sovelletaan sellaisiin eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan. Lain 5 b §:ää sovelletaan kuitenkin myös eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on sattunut ennen lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa 55 vuotta täyttäneeseen työntekijään, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus työttömyysturvalain mukaiseen päivärahaan tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaiseen koulutustukeen, sovelletaan edelleen työntekijäin eläkelain 4 c §:ää sellaisena kuin se on tämän lain voimaan tullessa. Säännöstä sovellettaessa työntekijällä katsotaan olevan oikeus päivärahaan myös työttömyysturvalain 12 §:ssä tarkoitettuna omavastuuaikana ja 1 päivänä tammikuuta 1994. (30.12.1993/1547)
Sen estämättä, mitä 4 a §:ssä säädetään yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajasta, säilyttää vuonna 1939 tai sitä ennen syntynyt työntekijä oikeuden saada yksilöllistä varhaiseläkettä 55 vuotta täytettyään. Tämän lain 4 a §:n 3 momenttia sovelletaan ennakkopäätökseen, joka annetaan lain voimassa ollessa.
Tämän lain 5 §:n 1 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1994. Siltä osin kuin momentissa tarkoitettu ajanjakso on laskettava ennen 1 päivää tammikuuta 1994, sovelletaan kuitenkin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on tämän lain voimaan tullessa.
Lain 5 §:n 2 momentissa, 5 d §:n 2 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
HE 26/93, StVM 14/93
19.11.1993/980:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1992 annettu laki (564/92) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 117/93, StVM 28/93
3.12.1993/1078:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tätä lakia sovelletaan myös sellaisiin perhe-eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Tämän lain voimaan tullessa vapautuvat perhe-eläkkeiden kustantamiseen tarkoitetut varat käytetään työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 249/93, StVM 34/93
2.12.1993/1112:
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
22.12.1993/1468:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tätä lakia sovelletaan työntekijään, joka on lähetetty ulkomaille lain tultua voimaan. Lain 1 a §:n 2 momentin mukainen vapautus voi kuitenkin koskea työntekijää, joka on lähetetty ulkomaille ennen lain voimaantuloa. Tällöin otetaan huomioon myös lain voimaantuloa edeltävä aika sanotussa momentissa säädettyä kahden vuoden aikaa laskettaessa.
Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen lain voimaantuloa alkaneen työsuhteen perusteella järjestetty eläketurva jatkuu ilman eri päätöstä lain tultua voimaan.
HE 282/93, StVM 45/93
30.12.1993/1536:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 296/93, StVM 52/93
14.10.1994/879:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Tällä lailla kumotaan lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta 22 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1468/93) 1 §:n 1 momentti.
Tämän lain muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan päätökseen, joka annetaan tämän lain voimaan tultua. Tämän lain ylimääräistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin niihin ylimääräistä muutoksenhakua koskeviin asioihin, jotka tulevat vireille tämän lain voimaan tultua.
HE 117/94, StVM 21/94
3.3.1995/314:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.
Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tätä lakia voidaan kuitenkin soveltaa, jos se johtaa lievempään viivästysseuraamukseen kuin aiempi laki.
HE 292/94, TaVM 58/94
17.3.1995/391:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
Työeläkekassan on valittava tämän lain mukainen vakuutusmatemaatikko vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
HE 330/94, TaVM 60/94
18.12.1995/1483:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lain 4 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka alkaa tai tulee jatkettavaksi lain voimaantulon jälkeen.
Lain 5 §:ää ja 7 §:n 1 momenttia sovelletaan sellaiseen eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan. Ennen vuotta 1943 syntyneeseen työntekijään, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus työttömyysturvalain mukaiseen päivärahaan tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaiseen koulutustukeen, sovelletaan kuitenkin edelleen lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on tämän lain voimaan tullessa. Säännöstä sovellettaessa työntekijällä katsotaan olevan oikeus päivärahaan myös työttömyysturvalain 12 §:ssä tarkoitettuna omavastuuaikana ja 1 päivänä tammikuuta 1996. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta työntekijään, jos hänellä on oikeus päivärahaan 31 päivän lokakuuta 1995 jälkeen alkaneen lomautuksen perusteella ja jos hän 29 päivänä helmikuuta 1996 mennessä uudelleen aloittaa työnteon sen työnantajan lukuun, jonka työsuhteesta hänet oli lomautettu.
Sen estämättä mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan lain 5 §:n 1 momenttia,sellaisena kuin se on voimassa tämän lain voimaan tullessa, laskettaessa eläkkeen määrää lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 7 b §:n 1 momentissa tarkoitetulta aikaisemman työkyvyttömyyseläkkeen jatkumisajalta, jos sanottu eläke on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa alkaneen työkyvyttömyyden perusteella.
Lain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa ja 5 d §:n 2 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua indeksilukua.
HE 118/95,, StVM 17/95,, EV 115/95
20.12.1996/1172:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua indeksilukua.
HE 232/1996, StVM 41/1996, EV 247/1996
30.12.1996/1294:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Tämän lain 9 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan määrättäessä eläkelaitosten vastuuta vanhuuseläkkeestä siltä osin kuin se perustuu tämän lain voimaantulon jälkeen ansaittuihin palkkoihin.
Sen estämättä, mitä tämän lain 9 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa ja 10 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään, eläkelaitoksen vastuulla olevia eläkkeen ja kuntoutusrahan osia pienennetään eläkevastuun laskuperusteiden muuttamisen johdosta tämän lain voimaan tullessa siten, että niiden pääoma-arvo säilyy.
HE 241/1996, PeVM 45/1996, StVM 42/1996, EV 248/1996
25.4.1997/357:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.
HE 255/1996, StVM 6/1997, EV 29/1997
28.11.1997/1058:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Tätä lakia sovellettaessa taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (662/1985) mukaiset työansiot otetaan huomioon siltä osin kuin ne on maksettu lain voimaantulon jälkeen.
HE 202/1997, StVM 22/1997, EV 180/1997
27.3.1998/222:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.
HE 13/1998, StVM 5/1998, EV 26/1998
18.12.1998/1041:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan sellaisiin eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain voimaan tultua.
HE 180/1998, StVM 23/1998, EV 160/1998
23.12.1998/1130:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan työsuhteisiin, jotka jatkuvat tämän lain tullessa voimaan. Tämän lain mukainen eläketurva voidaan järjestää aikaisintaan tämän lain voimaantulosta.
HE 256/1998, StVM 30/1998, EV 213/1998
29.1.1999/97:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.
Ne asianomaisen ministeriön antamat luvat, määräykset, ohjeet ja päätökset, joiden antaminen tämän lain voimaan tullessa siirtyy Vakuutusvalvontavirastolle, jäävät edelleen voimaan, kunnes Vakuutusvalvontavirasto toisin päättää.
HE 163/1998, TaVM 29/1998, EV 202/1998
12.2.1999/167:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.
HE 258/1998, StVM 36/1998, EV 247/1998
5.3.1999/284:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.
HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998
12.11.1999/1043:
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1999.
Työeläkekassan on järjestettävä toimintansa tämän lain mukaiseksi vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
HE 44/1999, StVM 10/1999, EV 33/1999
23.12.1999/1264:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Tätä lakia sovelletaan sellaisiin eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan.
Sen estämättä, mitä 4 a §:n 1 momentissa säädetään yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajasta, vuonna 1943 tai sitä ennen syntynyt työntekijä säilyttää oikeuden saada yksilöllistä varhaiseläkettä 58 vuotta täytettyään.
Tämän lain 5 a §:n 2 momenttia sovelletaan eläkkeeseen, joka alkaa tämän lain tullessa voimaan tai sen jälkeen.
Tämän lain 7 §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua indeksilukua.
Tämän lain 9 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon ne työttömyyseläkkeet, jotka on myönnetty soveltaen työntekijäin eläkelain 4 c §:n 3 momentin toista virkettä.
HE 93/1999, StVM 23/1999, EV 126/1999
30.12.1999/1332:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
HE 165/1999, StVM 28/1999, EV 139/1999
24.11.2000/1004:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
Tämän lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa.
HE 167/2000, StVM 26/2000, EV 143/2000
26.1.2001/80:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.
HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000
4.5.2001/376:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Lakia sovelletaan eläkehakemuksiin, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Jos kuitenkin eläkkeenhakija saa tai hänellä on oikeus saada ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella omaan työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–4, 7, 8 tai 10–13 kohdassa mainitun lain mukaista eläkettä ja hän hakee lain voimaantulon jälkeen vireille tulleella hakemuksella uutta eläkettä tai hänelle aikaisemmin myönnetyn eläkkeen jatkamista, lakia ei sovelleta. Lakia ei sovelleta myöskään silloin, kun ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella myönnettyä ja sittemmin keskeytettyä eläkettä ryhdytään lain voimaantulon jälkeen maksamaan uudelleen. Jos edunjättäjä sai kuollessaan sellaista eläkettä, johon ei ole sovellettu tätä lakia, sitä ei myöskään sovelleta hänen jälkeensä myönnettävään perhe-eläkkeeseen. (19.12.2003/1172)
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 19/2001, StVM 5/2001, EV 30/2001
14.6.2002/482:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.
Tällä lailla kumotaan 7 päivänä marraskuuta 1975 annetun työeläkekassan ohjesäännön sisältävän asetuksen (846/1975) 17–20 §, sellaisina kuin ne ovat, 17–19 § asetuksessa 947/1995 ja 20 § asetuksessa 255/1999.
HE 41/2002, TaVM 6/2002, EV 54/2002
26.7.2002/631:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 45/2002, StVM 18/2002, EV 104/2002
9.8.2002/647:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2003.
Lailla kumotaan 23 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkeasetuksen (184/1962) 4, 7, 8 ja 14 a §, sellaisina kuin ne ovat 4 § asetuksessa 1084/1997, 7 § asetuksessa 1131/1985, 8 § asetuksessa 543/1990 ja 14 a § mainitussa asetuksessa 543/1990 sekä asetuksissa 940/1972, 1658/1993 ja 1507/1995.
HE 8/2002, StVM 10/2002, EV 86/2002
28.3.2003/256:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2003.
HE 159/2002, StVM 51/2002, EV 254/2002
13.6.2003/493:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2003.
Tämän lain 11 k §:ssä säädetty velvollisuus on täytettävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
HE 200/2002, PuVM 2/2002, EV 267/2002
19.12.2003/1171:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Lain 4 a §:n 2 momentti, 10 c §:n 4 momentti ja 13 a §:n 1 momentti ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2004.
HE 85/2003, StVM 26/2003, EV 105/2003
27.6.2003/635:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- tai perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä. Jos kuitenkin työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen työkyvyttömyyden alkamista, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä. Jos työntekijä täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 27 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan täyttymistä, työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta myös vuonna 2005. Jos työntekijä on 62-vuotias täyttäessään työntekijäin eläkelain 4 c §:ssä tarkoitetut työttömyyseläkkeen edellytykset vuonna 2005, hänelle myönnetään työttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä siten kuin työntekijäin eläkelain 5 a §:n 3 momentissa säädetään, jollei lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (635/2003) voimaantulosäännöksen 4 momentista muuta johdu.