HE 17/2014

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain muuttamisesta sekä valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain kumoamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Laki valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla ehdotetaan kumottavaksi ja vastaavat säännökset lisättäväksi ulkomaanedustuksen korvauksista annettuun lakiin. Tarkoituksena säädösten yhdistämisessä on luoda yhtenäinen ja kattava ulkomaan työskentelyn korvausjärjestelmä. Uudistuksella selkiytettäisiin lainsäädännön rakennetta.

Nykyinen terveydenhuollon korvausjärjestelmä säilyisi pääosin ennallaan. Terveydenhuollon korvausten soveltamisala laajenisi puolison ja lapsen osalta vastaamaan ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain soveltamisalaa.

Samalla ulkomaanedustuksen korvauksista annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi korvausjärjestelmän kehittämiseksi tarpeellisia muutoksia ja säädösteknisiä tarkistuksia. Korvausjärjestelmän hallinnointia pyritään edelleen keventämään.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain (596/2006) hyväksymisen yhteydessä annetussa lausumassa eduskunta edellytti hallituksen tarkkaan seuraavan ja arvioivan ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän toimivuutta sekä ryhtyvän seurannan ja arvioinnin perusteella, tarvittaessa nopeastikin, tarpeellisiin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin. Järjestelmää on viimeksi uudistettu vuonna 2010 lakiin ja asetukseen tehdyillä muutoksilla (786/2010 ja 1048/2010). Korvausmääriä tarkistetaan vuosittain.

Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä on pääpiirteissään toimiva eikä siihen ole tarvetta tehdä laajoja rakenteellisia muutoksia. Järjestelmässä on kuitenkin todettu joitakin muutostarpeita, joiden laajuus vaihtelee yksittäisistä säädösteknisistä yksityiskohdista hieman laajempiin kokonaisuuksiin

Valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain (176/1987) soveltamisalan piiriin kuuluvat kaikki ulkomailla työskentelevät valtion virkamiehet ja työntekijät. Lain mukaan ulkoasiainministeriöllä on velvollisuus huolehtia myös muiden kuin oman henkilöstönsä terveydenhuollon järjestämisestä. Muut virastot käyttävät lain edellyttämää järjestelyä vähän ja se on lisäksi vaikeasti toteutettavissa varsinkin niissä maissa ja kaupungeissa, joissa Suomella ei ole ulkomaanedustustoa.

Vuonna 2012 ulkoasiainministeriössä käsiteltiin yhteensä 2073 korvaushakemusta, joista 68 hakemuksessa oli kyse muun viraston henkilöstön terveydenhuollosta. Virastot ovat ilmaisseet halunsa ja valmiutensa järjestää itse henkilöstönsä terveydenhuolto myös ulkomailla. Järjestelmän hallinnointi on koettu raskaaksi.

Vaikka säännökset terveydenhuollosta ulkomailla ja ulkomaanedustuksen korvauksista ovat kahdessa eri laissa, työnantajan ja henkilöstön näkökulmasta ne muodostavat kokonaisuuden. Tältä kannalta muun muassa erilaiset edunsaajien määritelmät lasten osalta on koettu ongelmalliseksi. Ulkoasiainministeriö ja valtiovarainministeriö ovat päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että säädökset on syytä yhdistää lakiin ulkomaanedustuksen korvauksista, jonka valmisteluvastuu on ulkoasiainministeriöllä.

2 Esityksen vaikutukset
2.1 Taloudelliset vaikutukset

Lakien tarkoituksen kannalta esitys ei sisällä olennaisia muutoksia korvauskokonaisuuden nykytilaan. Ehdotetut muutokset toteutettaisiin kustannusneutraalisti. Korvauksiin oikeutetun henkilöpiirin laajentumisesta aiheutuvia vähäisiä lisäkustannuksia katetaan säädettäväksi ehdotetulla terveydenhuoltokorvauksen vähimmäismäärällä.

2.2 Henkilöstövaikutukset

Esityksen lähtökohtana on hyvän henkilöstöpolitiikan edistäminen. Pyrkimyksenä on myös säännösten selkiyttäminen tulkintaongelmien välttämiseksi. Lisäksi uudistuksella kevennettäisiin järjestelmän hallintoa, mikä olisi sekä työnantajan että henkilöstön etu.

3 Asian valmistelu

Ulkoasiainministeriö asetti 29.8.2013 hankkeen ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän kehittämiseksi ja ulkomaan terveydenhuollon lainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen esitys valmisteltiin virkatyönä ministeriön hallintopalveluissa. Valmistelun tueksi asetettiin työryhmä, jossa oli mukana valtiovarainministeriön ja henkilöstöjärjestöjen edustus.

Ulkoasiainministeriö pyysi lausunnot ministeriöiltä, Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys Uhvy ry:ltä, Palkansaajajärjestö Pardia ry:ltä, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:ltä ja ulkomaanedustustoilta. Lausuntopalautteen perusteella esityksen jatkovalmistelussa lakiehdotusta on täsmennetty ja siihen on tehty joitakin muutoksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut
1.1 Laki ulkomaanedustuksen korvauksista

2 §.Määritelmät. Puolisoa koskevaan määritelmään ehdotettavalla muutoksella ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmässä samaa sukupuolta olevat avopuolisot saatetaan samaan asemaan eri sukupuolta olevien avopuolisoiden kanssa. Muutos vastaa muun lainsäädännön ja oikeuskäytännön kehitystä, jolla samaa sukupuolta olevat avoparit perustellusti on pyritty saattamaan yhdenvertaiseen asemaan eri sukupuolta olevien avoparien kanssa.

Lasta koskevasta määritelmästä ehdotetaan poistettavaksi edellytys, että 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun lapsen olisi asuttava samassa taloudessa virkamiehen tai puolison kanssa. Määritelmään ehdotetaan lisäksi lisäystä, jonka mukaisesti lapsella tarkoitetaan myös virkamiehen tai puolison 20 vuotta täyttänyttä lasta, jonka edunvalvoja virkamies tai puoliso on. Lisäys on tarpeellinen siksi, että erityishoitoa vaativien lasten vanhemmat saattavat olla lapsen edunvalvojia vielä sen jälkeen kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi. Muutoksen johdosta lain 10 § 3 momenttia (tapaamismatkat) sovellettaisiin tasapuolisesti perheen kaikkien lasten kohdalla. Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän muihin korvauksiin muutoksella ei olisi vaikutuksia.

5 §.Edustuston päällikön sijaisen paikalliskorotus. Pykälä kumottaisiin. Virkamiehelle maksetaan erillinen lisäkorvaus, jos hän yli viideksi arkipäiväksi tai yli seitsemäksi kalenteripäiväksi on määrätty edustuston päällikön sijaiseksi. Lisäkorvaus on suuruudeltaan 25 prosenttia edustuston päällikölle maksettavasta paikalliskorotuksesta. Korotuksen suuruus lasketaan sijaisuuden päivien lukumäärän perusteella. Korvausperusteiden selvittely ja korvaushakemusten käsittely on hallinnollisesti työlästä ja kallista suhteessa maksettavien korvausten suuruuteen ja kokonaislukumäärään. Sijaisuuden korvaus kytkeytyy perusteeltaan palkkaukseen. Korvauslaji ehdotetaan poistettavaksi ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmästä. Edustuston päällikön sijaisuus on tarkoitus korvata palkkausjärjestelmässä.

7 §.Muuttokorvaus. Nykyisen sääntelyn mukaan virkamiehelle voidaan maksaa ainoastaan perheenjäseniin perustuva osuus muuton kokonaiskorvauksesta, jos perhe muuttaa ennen virkamiestä. Ensimmäisessä muutossa kuljetetaan usein pääosa kodin irtaimistosta, jolloin virkamiehen perheenjäsenten osuus kokonaiskorvauksesta ei kata todellisia muuttokustannuksia. Muuttokorvauksesta ja sen maksamisesta esitetyt muutokset antaisivat mahdollisuuden virkamiehelle hakea ja ulkoasiainministeriölle maksaa muuttokorvaukset todellisia muuttokustannuksia vastaavasti. Virkamiehelle muutos antaisi mahdollisuuden joustavaan ja taloudellisesti tarkoituksenmukaiseen muuttosuunnitteluun. Ulkoasiainministeriölle muutoksella ei olisi merkitystä, sillä korvauksen ja sen maksamisen kokonaiskustannukset eivät muutu sen johdosta, missä järjestyksessä muuttokorvauksen osakorvaukset maksetaan. Muutoksesta ei seuraa erityistä vaaraa korvausten hakemisen väärinkäyttömahdollisuuksille, sillä maksettu korvaus voidaan periä lain mukaan takaisin, jos korvauksen saamisen edellytys ei täyty.

9 b §.Terveydenhuoltokorvaus. Ulkomaan terveydenhuollosta maksettavia korvauksia koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi ulkomaanedustuksen korvauksista annettuun lakiin. Tarkoituksena säädösten yhdistämisessä on luoda yhtenäinen ja kattava ulkomaan työskentelyn korvausjärjestelmä. Uudistuksella myös selkiytettäisiin lainsäädännön rakennetta. Ehdotetut terveydenhuollon korvauksia koskevat säännökset vastaavat sisällöltään suurelta osin nykyisen terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain (176/1987) säännöksiä.

Ehdotuksen mukaan korvauksia maksetaan ulkoasiainhallinnon virkasuhteen perusteella. Valtion muut virastot voivat oman lainsäädäntönsä viittaussäännöksillä ottaa käyttöönsä ehdotetun terveydenhuoltokorvauksen. Jos virastossa viittaussäännöksin jo on käytössä ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä, terveydenhuoltokorvaus tulee käytettäväksi jo olemassa olevan viittaussäännöksen nojalla.

Virkamiehellä on ehdotuksen mukaan oikeus terveydenhuoltokorvaukseen, kun hän on määrätty hoitamaan tehtävää Suomen ulkomaanedustustossa. Tämän ulkomaantyön toimikauden aikana virkamiehellä on oikeus saada korvaus sekä oman että mukana seuraavan perheenjäsenen ja kotiapulaisen terveydenhuollosta ulkomailla syntyvistä kustannuksista.

Virkamiehen ennaltaehkäisevästä työterveydenhuollosta huolehtii ministeriön työterveyspalvelujen tuottaja. Mukana seuraavan perheenjäsenen ja kotiapulaisen terveydenhuollosta ennen virkamiehen ulkomaantyön toimikauden alkamista ja sen jälkeen vastaisi Suomen perusterveydenhuolto. Ulkoasiainministeriö voisi kuitenkin päättää edelleen tarjota mukana seuraavan perheenjäsenen ja kotiapulaisen käyttämään rajoitetusti ministeriön työterveyspalvelujen tuottajaa välittömästi ennen siirtoa ulkomaanedustukseen ja välittömästi kotimaahan paluun jälkeen (siirto- ja paluutarkastukset). Tarkastusten sisältö määriteltäisiin työterveyspalvelujen tuottajan kanssa tehdyssä palvelusopimuksessa. Siirtotarkastuksissa kartoitetaan ne asemamaan terveydelliset olosuhteet, jotka antaisivat aiheen erityiseen ohjaukseen, neuvontaan tai terveydellisiin tutkimuksiin. Paluutarkastuksessa todetaan terveydentila ulkomaan toimikauden jälkeen, mukaan lukien siitä mahdolliset aiheutuneet terveysvaikutukset. Korvattavia rokotuksia olisivat ainoastaan puuttuvat Suomen kansallisen rokotusohjelman mukaiset ja asemamaan tautikirjon edellyttämät rokotukset.

Työsopimussuhteessa valtioon olevat työntekijät jäävät säädösten yhtenäistämisen seurauksena suoran soveltamisen ulkopuolelle. Terveydenhuollon korvausten käytöstä työntekijän ulkomaan työn aikana sovitaan tarvittaessa työsopimuksessa. Vastaavalla tavalla työsopimuksissa on sovittu ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän korvausten käytöstä. Työsuhteista lähetettyä henkilöstöä on edustustoissa erittäin vähän, vain muutamia henkilöitä.

Työterveyshuoltolakia (1383/2001) sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen soveltamaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuuslakia ei sovelleta ulkomailla tehtävään työhön. Työturvallisuuslakia sovelletaan kuitenkin Suomen ulkomaanedustustoissa tehtävään työhön, vaikkakin paikallisista olosuhteista saattaa joissakin tapauksissa aiheutua soveltamisongelmia. Koska työterveyshuoltolakia on sovellettava myös lähetettyjen virkamiesten työskentelyyn edustustoissa, ovat nykyiseen lakiin sisältyvät suosituksen luonteiset säännökset edustustojen osalta tarpeettomia. Tämän johdosta säännökset työterveyshuollosta ehdotetaan jätettäväksi pois säädösrakenteen selkeyttämiseksi.

Nykyisessä asetustasoisessa sääntelyssä mainittua ulkomaan terveydenhuoltolautakuntaa ei ole asetettu. Lautakuntaa tai sitä koskevaa sääntelyä ei pidetä tarpeellisena.

Pykälän 1 momentin mukaan virkamiehellä olisi oikeus saada kohtuullinen korvaus terveydenhuollosta aiheutuvista kustannuksista. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään nykyisen sääntelyn mukaista käytäntöä.

Virkamiehellä olisi oikeus korvaukseen, kun kustannukset syntyvät virkamiehen asemamaassa annettavasta terveydenhuollosta. Asemamaan ulkopuolella ulkomailla annettavasta terveydenhuollosta syntyvät kustannukset voidaan korvata erityisistä syistä. Erityisiä syitä, joiden perusteella terveydenhuoltopalvelujen käyttöä asemamaan ulkopuolella voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena, olisivat muun muassa asemamaassa tarjolla olevien terveydenhuoltopalvelujen riittämätön kattavuus tai hoidon puutteellinen laatu taikka hoidosta asemamaassa aiheutuvat huomattavasti korkeammat kustannukset. Oikeus korvaukseen asemamaan ulkopuolella saadusta terveydenhuollosta on myös ulkomaan virkamatkalla.

Pykälän 2 momentin mukaan korvauksen edellytyksenä olisi ulkoasiainministeriön hyväksymien terveydenhuollon palvelujen käyttäminen. Terveydenhuollon palvelujen hyväksynnässä otetaan huomioon ministeriön työterveyspalvelujen tuottajan palveluksessa toimivan lääkärin lausunto. Palvelujen tuottaja toimii, mikäli mahdollista, virkamiehen asemamaassa ja asemapaikalla.

Niissä tilanteissa, joissa henkilö esimerkiksi virkamatkan, onnettomuuden tai sairauskohtauksen vuoksi ei voi käyttää etukäteen hyväksyttyä palvelujen tuottajaa, ulkoasiainministeriö voisi korvata muun palvelujen tuottajan antamasta välttämättömästä hoidosta aiheutuneet kustannukset.

Mikäli terveydenhuolto voidaan järjestää tarkoituksenmukaisimmin Suomessa, ulkoasiainministeriö voisi pykälän 3 momentin nojalla rajoittaa korvauksen maksamisen ulkomailla päättymään siihen ajankohtaan, johon asti hoidon järjestämistä ulkomailla on ollut pidettävä perusteltuna. Tällöin korvattaisiin enintään kustannukset, jotka henkilön hoidosta ulkomailla aiheutuvat ennen hänen siirtämistään Suomeen käyttämään Suomen perusterveydenhuollon palveluja (kotiuttaminen).

Kotiuttamista pidetään perusteltuna silloin, kun sairauden hoito lääkärin arvion mukaan aiheuttaisi huomattavan pitkäaikaisia poissaoloja työtehtävistä ja kun sairaanhoitokustannukset ulkomailla olisivat huomattavan korkeat tai hoidon järjestäminen Suomessa olisi terveydellisistä syistä perusteltua esimerkiksi paikallisten olosuhteiden vuoksi. Ulkoasiainministeriö korvaisi kotiuttamisesta aiheutuvat kustannukset (ks. jäljempänä 10 § matkakustannusten korvaamisesta). Jos henkilö jäisi ulkomaille hoitamaan sairauttaan, ulkoasiainministeriö korvaisi sairaanhoidon kustannukset ulkomailla enintään siihen ajankohtaan asti, jolloin henkilö olisi kotiutettu ottaen huomioon hoitavan lääkärin lausunto.

Pykälän 4 momentin mukaan ulkoasiainministeriö korvaisi virkamiehelle vain sen osan terveydenhuollon kustannuksista, joista virkamies ei saa korvausta muun lain nojalla. Laki olisi siten toissijainen suhteessa mahdollisiin muun lainsäädännön perusteella maksettaviin korvauksiin. Tämä on johdonmukaista myös siltä kannalta, että virkamiehet voivat ulkomaankomennuksen aikanakin käyttää kotimaassa ollessaan Suomen perusterveydenhuollon palveluita.

Pykälän 5 momentin mukaan maksettaville korvauksille säädettäisiin euromääräinen vähimmäismäärä. Korvaukset maksettaisiin, kun hakemuskohtainen vähimmäismäärä ylittyisi. Vähimmäismäärän ylittyessä korvattaisiin kaikki hakemuksessa haetut kulut. Korvausten vähimmäismäärä edistäisi järjestelmän hallinnoinnin tehokkuutta rajaamalla korvausjärjestelmän ulkopuolelle vähäiset terveydenhuollon kulut, joiden korvaamisessa hallintokustannukset usein ylittävät korvattavan määrän.

Muutos kannustaisi varsinkin useissa EU/ETA-maissa olevan julkisen tai muuten paikallisesti korvattavan terveydenhuoltojärjestelmän tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Nykyisen lain säätämisen jälkeen Suomen perusterveydenhuollon kustannuksista on käyttäjän maksettavaksi säädetty omavastuuosuus. Säädettäväksi ehdotettava vähimmäismäärä olisi sikäli erilainen kuin omavastuuosuus, että vähimmäismäärän ylittyessä korvattaisiin kaikki kustannukset eikä hakijan maksettavaksi jäisi omavastuuosuutta.

Pykälän 6 momentin mukaan tarkemmat säännökset terveydenhuoltokorvauksena korvattavista kustannuksista annettaisiin ulkoasiainministeriön asetuksella. Asetustason sääntelyllä voidaan lakitasoa tarkoituksenmukaisemmin ja joustavammin ottaa huomioon terveydenhuollon välttämättömät muutokset ja kehittäminen. Nykyisen sääntelyn sisältöinen terveydenhuoltopalvelujen kustannusten korvauskokonaisuus on tarkoitus siirtää ulkomaanedustuksen korvauksista annettuun ulkoasiainministeriön asetukseen (1048/2010). Asetuksessa tulisi myös täsmennettäväksi, että terveydenhuoltokorvauksena korvataan välttämättömästä sairaankuljetuksesta, esimerkiksi ambulanssilennosta, aiheutuneet kustannukset. Korvauksen maksamisen edellytyksenä olevan sairaankuljetuksen välttämättömyyden toteaa tarvittaessa lääkäri.

Lisäksi ulkoasiainministeriön asetuksella voitaisiin säätää suoritettavan korvauksen vähimmäismäärä. Vähimmäismäärä olisi tarkoitus määritellä siten, että se olisi suuruudeltaan joitakin kymmeniä euroja ja kohdistuisi jokaiseen hakemukseen. Vähimmäismäärän kohtuullinen taso varmistettaisiin määrittelemällä, että se on suuruudeltaan enintään 70 euroa

10 §.Matkakorvaukset. Ulkomaan terveydenhuoltoon liittyvien matkakustannusten korvausten sääntely ehdotetaan siirrettäväksi lain 10 §:ään, jossa ovat muutkin matkakorvaukset. Matkakustannuksia korvattaisiin nykyisen sääntelyn mukaisesti. Korvauksen suorittamisen edellytyksenä olisi, että matka tehdään edellä 9 b §:ssä säännellyn terveydenhuollon saamiseksi asemamaan ulkopuolelle. Tarkemmat säännökset terveydenhuoltomatkakorvauksesta ehdotetaan annettavaksi asetustason sääntelyssä.

Ehdotettu 10 §:n säännös sisältäisi säännökset terveydenhuoltomatkakorvauksesta, joka kattaisi matkakustannuksia virkamiehen matkustaessa virkamatkaan rinnastettavalla tavalla omatoimisesti. Sen sijaan potilaan sairaankuljetuksesta aiheutuvat kulut korvattaisiin terveydenhuoltokorvauksena 9 b §:n nojalla.

Matkakorvauksiin lisättäisiin uutena korvauslajina myös virka-autokorvaus, jolla korvattaisiin edustuston päällikölle turvallisuussyistä, paikallisista olosuhteista ja edustuston päällikön asemasta johtuvasta virka-auton yksityiskäytöstä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Tarkemmat säännökset annettaisiin ulkoasiainministeriön asetuksella. Käytännössä kysymys olisi virka-auton rajoitetusta käyttämisestä maksutta yksityisajoon.

Nykyisin ulkomaanedustustojen päälliköille on myönnetty valtionhallinnon yleisten linjausten mukaisesti halutessaan veronalainen autoetu. Kotimaan olosuhteisiin suunniteltu autoetujärjestelmä ei kuitenkaan sovellu ulkomaanedustustojen olosuhteisiin ja tarpeisiin. Täysi autoetu ei ole tarkoituksenmukainen, koska virka-autot ovat ensisijaisesti virka-ajoa varten. Toisaalta autoedun merkittävä rajoittaminen johtaa epätarkoituksenmukaisiin veroseuraamuksiin suhteessa edun laajuuteen.

Tämän johdosta on todettu tarpeelliseksi lakkauttaa autoetujärjestelmä ja luoda sen tilalle ulkomaanedustukseen soveltuva rajoitettu virka-auton yksityiskäytön järjestely osana ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmää. Asetustason sääntelyssä on tarkoitus ottaa huomioon edustustojen olosuhteiden erilaisuus olosuhdeluokituksen kautta. Korkeimmissa olosuhdeluokissa edustuston päälliköiden on turvallisuussyistä välttämätöntä liikkua lähes pelkästään virka-autolla.

14 §.Korvaukset samaan asemapaikkaan määrätyille puolisoille. Suomen ulkomaanedustustoissa työskentelee ministeriöön virkasuhteessa olevia lähetettyjä virkamiehiä ja edustustoon työsopimussuhteessa olevia paikalta palkattuja työntekijöitä. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi lähinnä teknisluontoisena päivityksenä maininta työsopimussuhteisista työntekijöistä. Mikäli samaan asemapaikkaan lähetettäisiin virkamies ja poikkeuksellisesti työsopimussuhteinen työntekijä, olisi työsopimussuhteiselle työntekijälle maksettavista korvauksista mahdollista sopia työsopimuksessa.

Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi rajoitus, jonka mukaan olosuhdekorvaus maksetaan ulkoasiainministeriön asetuksella säädettävällä prosenttiosuudella alennettuna. Korvausta ei ole paikalliskorotuksen tavoin tarkoitettu kattamaan sellaisia paikallisista olosuhteista johtuvia kustannuksia, jotka puolisot voivat keskenään jakaa.

Pykälässä säädetyt muut korvaukset tulee maksaa virkamiehille puoliksi, sillä ulkomaanedustuksen korvaukset maksetaan jokaiselle lähetetylle virkamiehelle laissa säädetyin edellytyksin ja rajoituksin siitä riippumatta onko virkamiehen puoliso myös ulkoasiainhallinnon samaan asemapaikkaan määrätty virkamies. Muutos koskettaa vuositasolla harvaa virkamiestä mutta muutos on tarpeellinen virkamiesten saattamiseksi keskenään yhdenvertaiseen asemaan.

2 Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2015.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain (596/2006) 5 §,

muutetaan 2 §:n 2 kohta ja 3 kohdan c alakohta, 7 §:n 1 momentti sekä 10 ja 14 § sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 2 kohta ja 3 kohdan c alakohta, 7 §:n 1 momentti ja 10 § laissa 786/2010, sekä

lisätään lakiin uusi 9 b § seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


2) puolisolla virkamiehen aviopuolisoa tai virkamiehen kanssa elävää avopuolisoa, jos avopuolisot ovat todistettavasti asuneet yhdessä vähintään kaksi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi;

3) lapsella:


c) virkamiehen tai puolison 20 vuotta täyttänyttä lasta, jonka edunvalvoja virkamies tai puoliso on ja joka sairauden, vian tai vamman vuoksi ei kykene elättämään itseään omalla työllään;


7 §
Muuttokorvaus

Toimikauden alkamisen ja päättymisen yhteydessä virkamiehellä on oikeus saada korvaus asemapaikalle ja asemapaikalta pois siirtymisen johdosta tapahtuvasta virkamiehen ja mukana seuraavien perheenjäsenten asuinpaikan muuttamisesta aiheutuvista kustannuksista (muuttokorvaus). Virkamiehen ja mukana seuraavan perheenjäsenen muuttoon kohdistuva osuus muuttokorvauksesta voidaan hakemuksesta myöntää erikseen. Jos virkamies toimikauden päättyessä jää virkavapaalle ja asuu edelleen asemapaikalla, muuttokorvaus voidaan myöntää virkavapauden päättyessä.


9 b §
Terveydenhuoltokorvaus

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus oman, mukanaan seuraavien perheenjäsentensä ja kotiapulaisensa terveydenhuollosta asemamaassa aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista (terveydenhuoltokorvaus). Oikeus terveydenhuoltokorvaukseen on myös virkamatkalla asemamaan ulkopuolella sekä erityisistä syistä muualla ulkomailla.

Terveydenhuoltokorvauksen saamisen edellytyksenä on, että hoidon antaa ulkoasiainministeriön hyväksymä terveydenhuoltopalvelujen tuottaja. Ulkoasiainministeriö voi kuitenkin korvata muun kuin etukäteen hyväksymänsä palvelujen tuottajan käytöstä ulkomailla aiheutuneet kustannukset, jos se on perusteltua terveydellisistä tai muista erityisistä syistä.

Jos terveydenhuolto voidaan järjestää tarkoituksenmukaisimmin Suomessa, terveydenhuoltokorvaus maksetaan vain niistä kustannuksista, jotka ovat syntyneet aikana, jona hoidon järjestämistä ulkomailla on ollut pidettävä perusteltuna. Tällöin otetaan huomioon sairauden laatu ja hoidosta aiheutuneet kokonaiskustannukset.

Terveydenhuoltokorvaus maksetaan niistä kustannuksista, joita ei korvata muun lain nojalla.

Terveydenhuoltokorvausta virkamiehelle ei kuitenkaan makseta, jos hakemuskohtaiset kustannukset jäävät alle vähimmäismäärän, joka voi olla enintään 70 euroa.

Tarkemmat säännökset terveydenhuoltokorvauksena korvattavista kustannuksista ja 5 momentissa tarkoitetusta korvauksen vähimmäismäärästä annetaan ulkoasiainministeriön asetuksella.

10 §
Matkakorvaukset

Edellä 7 §:ssä tarkoitetun muuton yhteydessä virkamiehellä on oikeus saada korvaus oman ja mukana seuraavien perheenjäsenten muuttomatkan kustannuksista (muuttomatkakorvaus). Korvaus maksetaan muuttoreitin mukaisesti. Jos virkamies toimikauden päättyessä jää virkavapaalle ulkoasiainhallinnon palveluksesta ja asuu edelleen asemapaikalla, muuttomatkakorvaus voidaan virkamiehen hakemuksesta myöntää virkavapauden päättymisen yhteydessä. Muualta kuin Suomesta tai asemapaikalta sekä muualle kuin Suomeen tai asemapaikalle muutettaessa muuttomatkakorvaus maksetaan enintään sen suuruisena, mitä asemapaikan ja Suomen välisestä muuttomatkasta olisi maksettu.

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus omasta ja mukana seuraavien perheenjäsenten edestakaisesta matkasta asemapaikalta Suomeen aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista (kotilomamatkakorvaus) vähintään kerran kutakin täyttä vuoden ajanjaksoa kohden toimikauden alkamisesta lukien.

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus asemapaikan ulkopuolella asuvien perheenjäsenten edestakaisesta tapaamismatkasta perheenjäsenen pysyvältä asuinpaikalta virkamiehen asemapaikalle tai Helsinkiin taikka virkamiehen tai puolison matkasta asemapaikalta perheenjäsenen pysyvälle asuinpaikalle (tapaamismatkakorvaus) vähintään kerran kutakin täyttä vuoden ajanjaksoa kohden toimikauden alkamisesta lukien.

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus omasta ja mukana seuraavan perheenjäsenen terveydenhuollosta aiheutuvasta matkasta (terveydenhuoltomatkakorvaus), kun terveydenhuolto järjestetään 9 b §:n mukaisesti asemamaan ulkopuolella. Korvaus maksetaan myös välttämättömistä lääkärin ja saattajan matkustamiskustannuksista.

Edustuston päälliköllä on oikeus saada korvaus turvallisuussyistä, paikallisista olosuhteista ja edustuston päällikön asemasta johtuvasta virka-auton yksityiskäytöstä aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista (virka-autokorvaus).

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus lähisukulaisen kuolemantapauksen johdosta tehdystä omasta ja mukana seuraavien perheenjäsenten edestakaisesta matkasta aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista (hautajaismatkakorvaus). Lähisukulaisella tarkoitetaan perheenjäsentä, virkamiehen ja hänen puolisonsa vanhempaa sekä virkamiehen tai hänen puolisonsa huollettavana ollutta muuta kuin 2 §:n perusteella perheenjäseneksi katsottavaa lasta. Oikeus matkakorvaukseen virkamiehen kuolemantapauksen johdosta on mukana seuranneilla perheenjäsenillä. Korvauksen saajalla on oikeus korvaukseen saman kuolemantapauksen johdosta enintään yhdestä edestakaisesta matkasta.

Virkamiehellä on oikeus saada korvaus myös kotiapulaisen muuttomatkasta, kotilomamatkasta ja terveydenhuoltomatkasta. Muuttomatkakorvauksen edellytyksenä on, että kotiapulaisen palvelussuhde kestää vähintään yhdeksän kuukautta. Matkakorvausta voidaan maksaa kalenterivuoden aikana enintään yhdestä kotiapulaisesta. Muutoin kotiapulaisen matkakorvauksiin sovelletaan, mitä 1, 2 ja 4 momentissa säädetään.

Ulkoasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1–7 momentissa tarkoitettujen matkojen määristä, korvattavien kustannusten määräytymisperusteista ja korvausten suuruudesta.

14 §
Korvaukset samaan asemapaikkaan määrätyille puolisoille

Kun ulkoasiainhallinnon virkamiehenä työskentelevät puolisot on määrätty samaan asemapaikkaan, molempien paikalliskorotusta alennetaan eikä kummallakaan heistä ole oikeutta saada paikalliskorotuksen eikä olosuhdekorvauksen puolisokorotusta. Ulkoasiainministeriön asetuksella säädetään paikalliskorotuksen alennuksen prosentuaalinen suuruus.

Paikalliskorotuksen ja olosuhdekorvauksen lapsikorotus, koulutuskorvaus sekä varustautumis-, muutto- ja asuntokorvaus maksetaan koko perheen osalta puolisoille puoliksi. Jos heidän oikeutensa näihin korvauksiin määräytyy eri perustein, maksetaan korvaus sen puolison mukaan, jonka korvaus on suurempi.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


2.

Laki valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan laki valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla (176/1987).

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2014

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.