Finlex ®

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Euroopan unionin (EU) ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön (Comunidad Andina, CAN) välisten suhteiden perustana on alueellinen puitesopimus vuodelta 1993. Vuonna 2004 järjestetyn EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden (EU-LAC) huippukokouksen tuloksena sovittiin EU:n ja Andien yhteisön välisen assosiaatiosopimuksen valmisteluprosessin aloittamisesta. Tammikuussa 2009 kauppaa koskevat neuvottelut eriytettiin poliittisista osa-alueista. Kaupan osalta neuvotteluja jatkettiin halukkaiden kumppanimaiden, eli Ecuadorin, Perun ja Kolumbian kanssa, kunnes Ecuador päätti keskeyttää neuvottelut osaltaan toistaiseksi. Kauppaneuvotteluja jatkettiin tämän jälkeen Perun ja Kolumbian kanssa ja ne saatiin päätökseen maaliskuussa 2010. Sopimus allekirjoitettiin Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 2012. Muut Andien yhteisön jäsenmaat Ecuador ja Bolivia voivat halutessaan liittyä sanottuun sopimukseen.

Sopimus kattaa kaikki kaupan merkittävät alat, mukaan lukien tavara- ja palvelukaupan, investoinnit, julkiset hankinnat, henkisen omaisuuden suojan, kaupan suojatoimet ja kilpailupolitiikan. Edelleen sopimuksen keskeisiin periaatteisiin sisältyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävän talouden edistäminen sekä työ- ja ympäristönormien kunnioittaminen ja edistäminen osapuolten kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun kauppasopimus on sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Näin ollen jäsenvaltiot ovat osapuolia Euroopan unionin lisäksi, ja sopimus edellyttää sekä unionin että jäsenvaltioiden hyväksymistä.

2 Nykytila ja sen arviointi

EU:n ja Andien yhteisön välisen yhteistyön sopimuspohjainen perusta on alueellinen puitesopimus vuodelta 1993. Osapuolten välinen poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön sopimus allekirjoitettiin Roomassa joulukuussa 2003. Suomella on Kolumbian kanssa perussopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä (SopS 20/1981) ja Perun kanssa sopimus taloudellisesta ja teknillisestä yhteistyöstä (SopS 48/1965) sekä sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta (SopS 32/1996).

EU:n vienti alueelle vuonna 2012 oli 11,7 miljardia euroa ja tuonti 17,7 miljardia euroa. EU tuo Kolumbiasta lähinnä polttoaineita, kahvia ja muita maataloustuotteita sekä Perusta kaivannaisteollisuuden tuotteita ja maataloustuotteita. EU vie Kolumbiaan ja Peruun koneita, liikennevälineitä, kemikaaleja ja tuotantohyödykkeitä.

Vuonna 2012 Suomen vienti Peruun oli 90,7 miljoonaa euroa ja Kolumbiaan 80,9 miljoonaa euroa. Tuonti Perusta oli suurehkoa, 384 miljoonaa euroa, mutta Kolumbiasta vain 61,7 miljoonaa euroa. Suomi vie Peruun ja Kolumbiaan lähinnä paperia ja erilaisia laitteita. Perusta ja Kolumbiasta Suomeen tuodaan pääosin mineraaleja, mutta myös kahvia ja tekstiilejä.

Suomen suhteiden järjestämistä Kolumbiaan ja Peruun Euroopan unionin puitteissa tehtävällä kauppasopimuksella voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Kauppasopimuksen tavoitteena on kaupan, palveluiden, investointien sekä julkisten hankintojen asteittainen vapauttaminen. Sopimuksen läpileikkaavana teemana on kansainvälisen kaupan edistäminen kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

Tavarakaupan osalta sopimuksen keskeiset hyödyt saadaan tullien alentamisen tai poiston, kauppamenettelyiden yksinkertaistamisen, teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin lähentämisen sekä terveys- ja hygienianormien yhtenäistämisen kautta. Palveluja ja investointeja koskevat sitoumukset eri sektoreilla luovat oikeudellista varmuutta osapuolten toimijoille, ja niillä edistetään vakaiden, ennustettavien sekä tasapuolisesti mahdollisuuksia tarjoavien markkinoiden kehittymistä. Sopimus sisältää pitkälle meneviä määräyksiä julkisista hankinnoista, joilla parannetaan pääsyä osapuolten hankintakilpailuihin. Sopimus sisältää kattavasti määräyksiä henkisen omaisuuden suojan osalta, jolla varmistetaan riittävä ja tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suoja. Sopimus sisältää myös kattavan kestävää kehitystä käsittelevän osaston.

Sopimukseen sisältyy kaksi poliittista standardilauseketta: ihmisoikeudet (1 artikla) sekä joukkotuhoaseiden kieltäminen (2 artikla). Sopimukseen sisältyy myös lauseke, joka mahdollistaa sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen (8 artikla) tilanteessa, jossa sanottuja lausekkeita rikotaan räikeästi.

Institutionaalisten määräysten osalta sopimuksessa korostetaan alueellisen integraation merkitystä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen turvaamiseksi osapuolten kesken. Sopimuksella perustetaan kauppakomitea, joka muodostuu EU:n edustajista ja jokaisen allekirjoittaneen Andien yhteisön maan edustajista. Komitean päätehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa. Kauppakomitean rinnalle perustetaan myös useita alakomiteoita, jotka tarjoavat konsultaatioita erilaisissa kauppakysymyksissä.

Sopimus sisältää nopean, tehokkaan ja ennakoivan riitojenratkaisumekanismin, jonka puitteissa voidaan ratkoa sopimuksen tulkinnasta johtuvia erimielisyyksiä osapuolten välillä.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamisesta.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Sopimuksella on Euroopan unionin ja Kolumbian ja Perun kauppavaihdolle suuri merkitys sen vapauttaessa kauppaa, palveluita, investointeja sekä julkisia hankintoja. Sopimus tarjoaa taloudellisen yhteistyön ja kaupan osalta myös Suomelle ja suomalaisille yrityksille entistä paremmat yhteistyö- ja vientimahdollisuudet Kolumbian ja Perun kanssa.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Sopimuksella perustettavan kauppakomitean ja sen alakomiteoiden kokouksista johtuvat tehtävät voidaan hoitaa tavanomaisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

4.3 Ympäristövaikutukset

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Sopimuksen keskeisiin periaatteisiin sisältyy kuitenkin kestävän talouden ja ympäristönormien kunnioittaminen ja edistäminen osapuolten kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen osalta sopimus sisältää myös vahvan institutionaalisen mekanismin sitoumusten valvonnasta, joka kattaa yhteistyön kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Osapuolet sitoutuvat demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen. Osapuolet sitoutuvat työoikeuksien suojeluun ja edistämiseen ja sopimus sisältää myös vaatimuksia koskien työelämän standardeja. Vaikka sopimuksella ei voida katsoa olevan välittömiä yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomessa, sillä voidaan arvioida olevan myönteistä merkitystä hyvän hallinnon, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumiselle Kolumbiassa ja Perussa.

5 Asian valmistelu

5.1 Asian valmistelu Euroopan unionissa

EU:n ja Andien yhteisön jäsenvaltioiden (Peru, Kolumbia, Ecuador, Bolivia ja Venezuela) välisen assosiaatiosopimuksen valmisteluprosessin aloittamisesta sovittiin Guadalajarassa vuonna 2004 järjestetyn EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden (EU-LAC) huippukokouksen tuloksena.

Huhtikuussa 2006 Venezuela ilmoitti erostaan Andien alueellisesta ryhmittymästä. Komission neuvotteluvaltuudet assosiaatiosopimusta varten hyväksyttiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 23 päivänä huhtikuuta 2007. Syyskuussa 2007 aloitettiin Andien yhteisön kanssa alueelliset assosiaatiosopimusneuvottelut, jonka osa-alueita olivat poliittinen dialogi, yhteistyö ja kauppa. Neuvotteluiden kuluessa kävi ilmi, että Andien yhteisön oli vaikeaa muodostaa yhteistä kantaa, ja sen jäsenvaltioilla oli erilainen näkemys neuvottelujen etenemistahdista ja sisällöstä, mistä johtuen tammikuussa 2009 kauppaa koskevat neuvottelut eriytettiin poliittisista osa-alueista. Kaupan osalta neuvotteluja jatkettiin halukkaiden kumppanimaiden, eli Ecuadorin, Perun ja Kolumbian kanssa, kunnes Ecuador päätti neljän neuvottelukierroksen jälkeen heinäkuussa 2009 keskeyttää neuvottelut osaltaan toistaiseksi.

Kauppaneuvotteluja jatkettiin tämän jälkeen Perun ja Kolumbian kanssa ja ne saatiin yhdeksän neuvottelukierroksen jälkeen päätökseen maaliskuussa 2010. Poliittisen tason hyväksyntä neuvotteluiden päättämiselle annettiin EU-LAC huippukokouksessa Madridissa toukokuussa 2010. Neuvotteluissa EU:ta edusti Euroopan komissio. EU:n tavoitteena on edelleen vahvistaa Andien yhteisön alueellista integraatiota. Tästä johtuen Ecuador ja Bolivia voivat halutessaan liittyä Kolumbian ja Perun kanssa tehtyyn sopimukseen.

EU:n jäsenvaltioita konsultoitiin neuvotteluiden kuluessa neuvoston kauppapoliittisessa komiteassa ja Euroopan parlamenttia informoitiin parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa.

Kauppasopimusta on käsitelty myös neuvoston Latinalaisen Amerikan työryhmässä.

Komissio ehdotti 27 päivänä marraskuuta 2011, että neuvoston päätökset sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta sekä tekemisestä tehtäisiin vain unionin nimissä. Enemmistö jäsenvaltioista, Suomi mukaan lukien, oli kuitenkin sitä mieltä, että sopimus tulisi tehdä sekasopimuksena johtuen siitä, että sopimus sisältää määräyksiä, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat ainakin joukkotuhoaseita koskeva standardilauseke (2 artikla) ja hallintomenettelyitä koskevat määräykset (291 ja 292 artikla). Lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva artikla (202 artikla) sisältää viittauksen TRIPS-sopimukseen, joka on tehty sekasopimuksena ja sisältää mm. rikosoikeudellista sääntelyä. Uudet esitykset, joiden mukaan neuvoston päätökset sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta sekä tekemisestä tehdään sekä unionin että sen jäsenvaltioiden nimissä, saatiin 20 päivänä huhtikuuta 2012.

EU, Kolumbia ja Peru allekirjoittivat sopimuksen 26 päivänä kesäkuuta 2012 Brysselissä. Allekirjoitusprosessin helpottamiseksi komissio pyysi Euroopan unionin jäsenmaita allekirjoittamaan sopimuksen viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa. Suomi allekirjoitti sopimuksen ulkoasiainneuvostossa 14 päivänä toukokuuta 2012. Euroopan parlamentin hyväksyntä sopimukselle saatiin 11 päivänä joulukuuta 2012.

5.2 Asian kansallinen valmistelu

Sopimuksen neuvotteluvaiheita ja sopimustekstiä on käsitelty kauppapoliittisessa jaostossa. Eduskunnalle on annettu asiasta tietoja eri käsittelyvaiheiden aikana. Komissiolle annetusta neuvottelumandaatista assosiaatiosopimusneuvottelujen osalta annettiin tietoja E-kirjelmillä 31 päivänä tammikuuta 2007 (E 158/2006 vp.), mandaatin muuttumisesta kauppasopimukseksi 10 päivänä syyskuuta 2009 (E 112/2009 vp.) sekä jatkokirjelmällä sopimuksen sisällöstä 21 päivänä kesäkuuta 2011. Komission ehdotuksista neuvoston päätöksiksi sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta sekä tekemisestä toimitettiin 29 päivänä joulukuuta 2011 U-kirjelmä (U 75/2011 vp). Sopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista sekä tekemistä koskevan U-kirjelmän osalta suuri valiokunta yhtyi ulkoasiainvaliokunnan kannanoton mukaisesti valtioneuvoston kantaan (SuVX 4/2012 vp). Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot liikenne- ja viestintäministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Lausunnot saatiin liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Saaduissa lausunnoissa esitetyt huomiot on otettu huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö

Johdanto. Sopimuksen johdannossa vahvistetaan osapuolten sitoutuminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa esitettyihin periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Ilmaistaan osapuolten sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteeseen, johon kuuluvat talouskehitys, työntekijöiden oikeudet sekä ympäristönsuojelu osapuolten hyväksymien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Johdannossa todetaan halu edistää talouskehitystä rakentamalla toiminta Maailman kauppajärjestön, jäljempänä WTO, perustamisesta tehdystä Marrakeshin sopimuksesta johtuville oikeuksille ja velvollisuuksille.

I OSASTO: ALKUMÄÄRÄYKSET

1 LUKU Olennaiset osat

1 artikla. Artiklassa osapuolet vahvistavat sitoutumisensa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen demokraattisiin periaatteisiin ja ihmisen perusoikeuksiin sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Kohta on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi.

2 artikla. Artiklassa osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja sitoutuvat täytäntöön panemaan asiaan liittyvät kansainväliset velvoitteensa. Osapuolet sopivat, että tämä määräys on sopimuksen olennainen osa. Osapuolet sopivat myös toimivansa yhdessä aseistariisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien sopimusten saattamiseksi yleismaailmallisiksi ja niiden täytäntöönpanemiseksi.

2 LUKU Yleiset määräykset

3 artikla. Artiklassa perustetaan osapuolten välille vapaakauppa-alue tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXIV artiklan ja palvelukaupan yleissopimuksen V artiklan mukaisesti.

4 artikla. Artiklassa luetellaan sopimuksen tavoitteet, jotka koskevat tavara- ja palvelukauppaa, investointeja, pääomanliikkeitä, julkisia hankintoja, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua, vapaata kilpailua, riitojenratkaisumenettelyä, kansainvälisen kaupan ja kestävän kehityksen edistämistä, yhteistyötä teknisen avun osalta sekä osapuolten kaupallisten valmiuksien vahvistamista.

5 artikla. Artiklassa osapuolet vahvistavat WTO-sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa.

6 artikla. Artikla sisältää sopimuksen osapuolten määritelmän. Artiklan mukaan sopimuksen osapuoli on joko Euroopan unioni tai sen jäsenvaltio taikka Euroopan unioni ja sen jäsenvaltio niiden asianomaisilla toimivallan aloilla (EU-osapuoli), tai Andien yhteisöön kuuluva allekirjoittajamaa.

7 artikla. Artikla sisältää sopimuksen kattamat kauppa- ja taloussuhteet. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan Andien yhteisöön kuuluvan allekirjoittajamaan ja EU-osapuolen kahdenvälisiin suhteisiin, mutta ei Andien yhteisöön kuuluvien allekirjoittajamaiden välisiin suhteisiin. Edelleen osapuolten sopimuksessa vahvistamat oikeudet ja velvollisuudet eivät vaikuta Andien yhteisöön kuuluvien allekirjoittajamaiden välisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

8 artikla. Artiklassa osapuolet sitoutuvat sopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämiseen. Jos osapuoli ei noudata sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan, voi toinen osapuoli käyttää yksinomaan sopimuksen XII osaston riitojen ratkaisumenettelyä. Jos osapuoli rikkoo sopimuksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuja olennaisia osia, voi toinen osapuoli välittömästi toteuttaa asianmukaisia kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä, sen kuitenkaan rajoittamatta käyttämästä osapuolten välistä poliittista vuoropuhelua koskevia olemassa olevia mekanismeja. Ensisijaisesti tulee toteuttaa toimenpiteitä, jotka aiheuttavat vähiten häiriötä sopimuksen toiminnalle.

9 artikla. Artikla sisältää sopimuksen maantieteellisen soveltamisalan. Sopimusta sovelletaan EU:n osalta alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta niissä määrätyin edellytyksin, sekä Kolumbian ja Perun alueisiin.

10 artikla. Artiklassa osapuolet tunnustavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen sekä Andien yhteisön jäsenvaltioiden välisen yhdentymisprosessin merkityksen sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Artiklassa ilmaistaan osapuolten halu saavuttaa assosiaatio alueiden välille siinä vaiheessa, kun kaikki Andien yhteisön jäsenmaat ovat kauppasopimuksen osapuolia.

3 LUKU Yleisesti sovellettavat määritelmät

11 artikla. Artikla sisältää määritelmät siitä, mitä sopimuksessa tarkoitetaan päivillä, tavaroilla, tuotteella, oikeushenkilöllä, toimenpiteellä ja henkilöllä.

II OSASTO: INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET

12 artikla. Artiklassa sovitaan kauppakomitean perustamisesta, jäsenistä ja kokoontumisista. Komitea koostuu EU-osapuolen edustajista ja kunkin Andien yhteisöön kuuluvan allekirjoittajamaan edustajista. Kukin osapuoli toimii komitean puheenjohtajana vuorotellen yhden vuoden ajan. Komitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa ministeritasolla ja lisäksi tarvittaessa virkamiesten tasolla.

13 artikla. Artiklassa sovitaan kauppakomitean tehtävistä, joita ovat sopimuksen määräysten soveltamisen valvominen, artiklan 105 soveltamisen valvominen, perustettujen erityiselinten työn sekä sopimuksen kehittämisen valvominen, sopimuksen soveltamisesta saatujen tulosten ja osapuolten välisten kauppa- ja taloussuhteiden kehityksen arvioiminen, päätösten tekeminen asioissa, joita erityiselimet antavat komitean päätettäväksi, sopimuksessa käsiteltyihin asioihin liittyvien vaikeuksien ratkaiseminen, välimiesten työjärjestyksen ja käytännesääntöjen hyväksyminen sekä oman työjärjestyksensä ja kokouskäytäntönsä hyväksyminen. Lisäksi artiklassa sovitaan muista toimista, joihin kauppakomitea voi ryhtyä.

14 artikla. Artiklassa sovitaan kauppakomitean tekevän päätöksensä yksimielisesti.

15 artikla. Artiklassa sovitaan perustettavista alakomiteoista, joita ovat markkinoillepääsyn, maatalouden, kaupan teknisten esteiden, tullin, kaupan helpottamisen ja alkuperäsääntöjen, julkisten hankintojen, kaupan ja kestävän kehityksen, terveys- ja kasvinsuojelutoimien sekä teollis- ja tekijänoikeuksien alakomiteat. Sovitaan, että kauppakomitea voi perustaa myös muita alakomiteoita, työryhmiä ja muita erityiselimiä.

16 artikla. Artiklassa sovitaan, että kukin osapuoli nimeää sopimuksen koordinaattorin, ja luetellaan koordinaattorin tehtävät.

III OSASTO: TAVARAKAUPPA

1 LUKU Tavaroiden markkinoillepääsy

1 JAKSO YHTEISET MÄÄRÄYKSET

17–21 artikla. Artiklat kattavat luvun tavoitteet sekä sen aihepiirin kannalta keskeiset käsitteet. Osapuolten välinen tavarakauppa vapautetaan asteittain sopimuksen voimaantulosta alkavan siirtymäkauden aikana. Tullilla tarkoitetaan kaikkia tavaran tuonnin yhteydessä sovellettavia tulleja, veroja tai muita maksuja. Tavaroiden luokittelu toteutuu osapuolten tullinimikkeistöjen mukaisesti. Osapuolen on myönnettävä toisen osapuolen tavaroille kansallinen kohtelu, eli vähintään samanlainen kohtelu kuin omille tavaroilleen.

2 JAKSO TULLIEN POISTAMINEN

22 artikla. Artikla sisältää määräykset tavarakaupan tullien poistamisesta. Osapuolet poistavat toistensa alueilta peräisin olevien tavaroiden tullit sopimuksen liitteen I mukaisesti. Liitteessä vahvistettuja tullin perustasoja ei saa nostaa eikä uusia tulleja saa ottaa käyttöön. Osapuolet voivat neuvotella vastaisuudessa tullien poistamisen nopeuttamisesta tai laajentamisesta.

3 JAKSO MUUT KUIN TARIFFITOIMENPITEET

23–27 artikla. Artiklat sisältävät määräykset tuonti- ja vientirajoituksista, palkkioista ja maksuista, vientitulleista ja -veroista, tuonti- ja vientilisensoinnista sekä valtionkauppayrityksistä. Osapuolet vahvistavat WTO:n puitteissa tekemänsä sitoumukset kyseisissä aihepiireissä. Pääsääntöisesti tuonti- ja vientirajoituksia ei saa soveltaa, palkkiot ja maksut on suhteutettava tarjottujen palvelujen kustannuksiin, tavaratuontia ei saa ehdollistaa konsulipalveluille, tavaraviennille ei saa asettaa tulleja tai veroja pois lukien kansallisen kohtelun mukaisesti perityt sisäiset maksut, tuonti- ja vientilisensoinnissa ei saa poiketa WTO:n tuontilisensointisopimuksen määräyksistä, ja valtionkauppayritysten toiminnan on oltava kauppaa syrjimätöntä.

4 JAKSO MAATALOUSTUOTTEET

28 artikla. Jakson määräyksiä sovelletaan toimenpiteisiin, jotka otetaan käyttöön tai pidetään voimassa WTO:n maataloussopimuksen liitteessä I määriteltyjen maataloustuotteiden kaupassa sopimusosapuolten välillä.

29 artikla. Osapuolet sopivat erityisistä määräyksistä maatalouden suojatoimenpiteiden osalta. Maatalouden suojatoimenpiteitä ei saa kuitenkaan soveltaa samaan tavaraan samanaikaisesti myöhemmin 2 luvun 2 jaksossa määritellyn monenvälisen suojatoimenpiteen tai 3 jaksossa määritellyn kahdenvälisen suojatoimenpiteen kanssa. Artiklan määräyksen mukaan osapuolet eivät saa ottaa käyttöön tai pitää voimassa maatalouden suojatoimenpiteitä sopimuksen IV liitteessä (maatalouden suojatoimenpiteet) olevassa osapuolen luettelossa määrätyn siirtymäkauden päättymisen jälkeen.

30 artikla. Artikla sisältää määräykset sovellettavasta hintaluokkajärjestelmästä. Kolumbialla on oikeus soveltaa Andien yhteisön hintaluokkajärjestelmää. Perulla on oikeus soveltaa hintaluokkajärjestelmää, joka perustettiin määräyksellä 115–2001-EF (sisältäen sen muutokset).

31 artikla. Artikla sisältää määräykset tulohintajärjestelmästä, jota EU-osapuoli voi soveltaa.

32 artikla. Artiklassa määrätään vientituista ja muista vaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä. Artiklan määräykset kieltävät vientitukien käyttämisen ja määräävät niistä toimenpiteistä, joihin vientitukien vaikutusten torjumiseksi voidaan ryhtyä.

33 artikla. Artiklassa määrätään tullikiintiöiden hallinnointi ja täytäntöönpano.

5 JAKSO HALLINNOLLISTEN VIRHEIDEN KÄSITTELY

34 artikla. Artikla sisältää määräykset, joiden mukaan tuontitulleihin vaikuttavat hallinnolliset virheet pyritään korjaamaan yhteisymmärryksessä osapuolten kesken.

6 JAKSO ALAKOMITEAT

35 artikla. Perustetaan markkinoillepääsyalakomitea edistämään tavarakauppaa tämän sopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

36 artikla. Perustetaan maatalouden alakomitea edistämään osapuolten välistä maataloustuotteiden kauppaa.

2 LUKU Kaupan suojakeinot

1 JAKSO POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET JA TASOITUSTOIMENPITEET

37 artikla. Osapuolten välillä sovelletaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994:n VI artiklan soveltamista koskevaa sopimusta jäljempänä WTO:n polkumyyntisopimus, tukia ja tasoitustulleja koskevaa sopimusta jäljempänä WTO:n tuki ja tasoitustullisopimus, ja alkuperäsääntöjä koskevaa sopimusta jäljempänä WTO:n alkuperäsääntösopimus.

38 artikla. Artikla sisältää yleisiä avoimuuteen liittyviä määräyksiä tutkintamenettelyistä.. Osapuolet sitoutuvat siihen, että niiden kaupan suojakeinoja koskeva kansallinen lainsäädäntö on yhdenmukainen WTO:n sääntöjen kanssa.

39–40 artikla. EU ja Kolumbia sopivat yleisen edun huomioon ottamisesta ennen polkumyynti- tai tasoitustullien määräämistä, ja alhaisemman tullin periaatteen soveltamisesta tulleja määrättäessä.

41 artikla. Artiklassa todetaan kunkin osapuolen toimivaltaiset tutkintaviranomaiset.

42 artikla. Osapuolet sopivat, että ne eivät voi turvautua XII osastossa selostettuun riitojenratkaisumenettelyyn polkumyynti- ja tasoitustullitutkintoihin liittyvissä asioissa.

2 JAKSO MONENVÄLISET SUOJATOIMENPITEET

43 artikla. Osapuolten välillä sovelletaan WTO:n suojalausekesopimusta.

44 artikla. Artikla sisältää yleisiä avoimuuteen liittyviä määräyksiä tutkintamenettelyistä.

45 artikla. Osapuolet eivät saa soveltaa samaan aikaan samaan tavaraan 3 jakson mukaista kahdenvälistä suojatoimenpidettä ja tämän jakson mukaista monenvälistä suojatoimenpidettä.

46–47 artikla. Artikloissa todetaan kunkin osapuolen toimivaltaiset tutkintaviranomaiset. Osapuolet sopivat, että ne eivät voi turvautua monenvälisten suojatoimien osalta XII osastossa selostettuun riitojenratkaisumenettelyyn 45 artiklaa lukuun ottamatta.

3 JAKSO KAHDENVÄLINEN SUOJALAUSEKE

48 artikla. Osapuolet sopivat kahdenvälisen suojatoimenpiteen soveltamisen mahdollisuudesta. Artikla sisältää yleiset edellytykset tilanteista, joissa kahdenvälisen suojatoimenpiteen soveltaminen on mahdollista. Kahdenvälisen suojatoimenpiteen soveltaminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan siirtymäkauden aikana.

49–52 artikla. Artiklat sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä menettelyn aloittamisesta ja neuvotteluista, joita asianomaisen osapuolen on pidettävä ennen toimenpiteiden asettamista, toimenpiteistä, tutkintamenettelystä ja toimenpiteen edellytyksistä ja kestosta.

53 artikla. Tietyissä kriittisissä tilanteissa määrättyjen edellytysten vallitessa väliaikaisten toimenpiteiden soveltaminen on mahdollista tämän artiklan mukaisesti. Väliaikaisten toimenpiteiden enimmäiskesto on 200 päivää eikä sitä saa ylittää.

54–55 artikla. Osapuolet sopivat korvausta koskevista neuvotteluista tapauksissa, joissa joku osapuolista haluaa laajentaa kahdenvälistä suojatoimenpidettä, sekä toimenpiteen uudelleen soveltamisesta.

56 artikla. Tilanteissa, jossa Andien yhteisöön kuuluvista allekirjoittajamaista peräisin oleva tuonti Euroopan unionin syrjäisimmille alueille lisääntyy ja heikentää tai saattaa heikentää EU:n syrjäisimpien alueiden taloudellista tilannetta, on mahdollista soveltaa poikkeuksellisia menettelyjä.

57 artikla. Artiklassa todetaan kunkin osapuolen toimivaltaiset tutkintaviranomaiset.

3 LUKU Tullimenettelyjen ja kaupan helpottaminen

58–59 artikla. Osapuolet sopivat yhteistyön vahvistamisesta tullimenettelyjen ja kaupan helpottamisen alalla sen varmistamiseksi, että kunkin osapuolen sovellettava lainsäädäntö ja menettelyt sekä asianomaisten viranomaisten hallinnolliset valmiudet vastaavat tehokkaan valvonnan ja kaupan helpottamisen tavoitteita. Osapuolet vahvistavat tehokkaat, avoimet ja yksinkertaistetut menettelyt kulujen vähentämiseksi ja ennustettavuuden varmistamiseksi. Osapuolet sopivat, että niiden kauppa- ja tullilainsäädäntö ja–menettelyt perustuvat kansainvälisesti sovellettaviin välineisiin ja standardeihin, kuten tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista koskevaan Kioton yleissopimukseen, tavaroiden luokittelua koskevaan HS-yleissopimukseen sekä Maailman tullijärjestön jäljempänä WCO, tullitietomalliin. Lisäksi lainsäädännön perustana on kaupan suojelu ja helpottaminen, talouden toimijoita koskevat kohtuulliset, syrjimättömät ja petostentorjuntaan liittyvät vaatimukset, nykyaikaisen tullitekniikan käyttö, järjestelmien kehittäminen sähköisen tiedonvaihdon helpottamiseksi sekä kohtuulliset maksut ja palkkiot. Osapuolet pyrkivät parantamaan työskentelytapoja sekä takaamaan toiminnan syrjimättömyyden, avoimuuden, tehokkuuden, yhtenäisyyden ja vastuullisuuden, erityisesti yksinkertaistamalla tavaroiden nopeaa tulliselvitystä ja luovutusta koskevia vaatimuksia ja muodollisuuksia aina kun se on mahdollista ja huolehtimalla menettelyistä, joilla taataan muutoksenhakuoikeus tuontiin, vientiin ja kauttakuljetukseen vaikuttavien päätösten osalta.

60 artikla. Osapuolet antavat toimivaltaisten tulliviranomaistensa kautta kirjallisesta pyynnöstä ennen tavaran tuontia kirjallisen ennakkopäätöksen koskien tariffiluokitusta, alkuperää tai muita vastaavia seikkoja, jos osapuolet niiden osalta sopivat tällaisesta mahdollisuudesta. Muutoin ennakkopäätösten laatimisesta noudatetaan, mitä osapuolten omissa laeissa ja asetuksissa säädetään. Artiklassa määrätään, että tariffiluokitusta tai sovitussa määrin muita vastaavia seikkoja koskevat ennakkopäätökset julkaistaan niiltä osin kuin se osapuolten omaan lainsäädäntöön sisältyvien luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten rajoissa on mahdollista.

61 artikla. Osapuolet sopivat käyttävänsä riskinhallintajärjestelmiä, jotta tulliviranomaisilla on mahdollisuus keskittää tarkastustoimintansa suuren riskin toimiin ja nopeuttaa vähäisen riskin tavaroiden luovutusta. Osapuolten pyrkimyksenä on vaihtaa tietoja sovelletuista riskienhallintatekniikoista ja luovuttaa osaamistaan.

62 artikla. Edistetään WCO:n SAFE-normikehyksen mukaisen käsitteen ’valtuutettu talouden toimija’ käyttöönottoa. Valtuutetun talouden toimijan asema ja kaupan helpottumisesta koituvat hyödyt myönnetään toimijoille, jotka täyttävät osapuolen kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät tullin turvallisuusstandardit.

63 artikla. Osapuolet varmistavat tavaroiden vapaan kauttakuljetuksen oman alueensa kautta tähän parhaiten soveltuvaa reittiä pitkin. Jos sovelletaan rajoituksia, tarkastuksia tai muita vaatimuksia, niiden tulee olla syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja niiden soveltamisen tulee olla yhdenmukaista. Osapuolet ottavat käyttöön tullivalvonnassa tapahtuvaa kuljetusta koskevia järjestelmiä, jotka mahdollistavat tavaroiden kauttakuljetuksen ilman velvollisuutta suorittaa tulleja tai muita maksuja sillä edellytyksellä, että tavarasta annetaan asianmukaiset vakuudet.

64 artikla. Osapuolet varmistavat, että tullilainsäädäntö ja -menettelyt sekä tullit, palkkiot ja muut maksut ovat julkisesti saatavilla, mahdollisuuksien mukaan sähköisesti ja, että ne noudattavat kohtuullista siirtymäaikaa tehdessään muutoksia tullilainsäädäntöön tai -menettelyihin taikka tulleihin tai muihin maksuihin. Liike-elämälle tarjotaan mahdollisuuksia esittää huomautuksia tullilainsäädäntöehdotuksista ja tullimenettelyistä perustamalla kuulemismekanismi viranomaisten ja toimijoiden välille.

65 artikla. Tullausarvon määrittämisessä noudatetaan GATT 1994 - sopimuksen VII artiklan soveltamisesta tehtyä sopimusta (ns. WTO:n tullausarvosopimus).

66–68 artikla. Edistetään ja helpotetaan tullihallintojen yhteistyötä siten, että samalla säilytetään edellytykset valvonnan suorittamiseen. Yhteistyön keinoja ovat muun muassa tietojenvaihto tullilainsäädännöstä, -menettelyistä ja -tekniikoista sekä alalla toimivien viranomaisten välisen koordinaation edistäminen. Teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnan on oltava tämän sopimuksen VII osaston mukaista. Osapuolten hallintoviranomaiset antavat toisilleen hallinnollista apua tulliasioissa siten kuin sopimuksen liitteessä V (Keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa) määrätään. Perustetaan tullimenettelyjen, kaupan helpottamisen ja alkuperäsääntöjen alakomitea, jonka tehtävänä on muun muassa valvoa tämän luvun ja sopimuksen liitteen II (Käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittely ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät) täytäntöönpanoa ja hallinnointia. Alakomiteassa neuvotellaan ja keskustellaan kaikista tulleihin liittyvistä asioista, erityisesti tullimenettelyihin, tullausarvoon, tullinimikkeistöön sekä alkuperäsääntöihin liittyvistä asioista. Alkuperäsääntöjen osalta käsitellään erityisesti sopimuksen liitteen II 3 ja 4 artiklan mukaista alkuperäkumulaatiota koskevia pyyntöjä ja esitetään liitteen II muuttamista koskevat ehdotukset kauppakomitealle. Mikäli sopimuksen osapuolten välille syntyy erimielisyyksiä alkuperään tai tavaroiden luokitteluun liittyvissä asioissa, alakomiteassa pyritään löytämään erimielisyyksiin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Mikäli asiaa ei voida ratkaista alakomiteassa, se annetaan WCO:n harmonisoidun järjestelmän komitean käsiteltäväksi ja osapuolia sitovasti ratkaistavaksi.

69 artikla. Artikla sisältää määräykset tullimenettelyjen ja kaupan helpottamiseen liittyvästä teknisestä avusta.

70 artikla. Peru soveltaa 59 artiklan 2 kohdan f alakohdan määräystä järjestelmien asteittaisesta kehittämisestä sähköisen tiedonvaihdon helpottamiseksi sekä 60 artiklan ennakkopäätöksiä koskevia määräyksiä kaksi vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen.

4 LUKU Kaupan tekniset esteet

71–72 artikla. Artikloissa määrätään luvun 4 tavoitteista ja määritelmistä.

73–74 artikla. Osapuolet vahvistavat WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Kyseinen sopimus liitetään kauppasopimukseen sekä otetaan soveltuvin osin sen erottamattomaksi osaksi. Lukua sovelletaan osapuolten väliseen tavarakauppaan vaikuttavien teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiden valmisteluun, hyväksymiseen ja soveltamiseen.

75 artikla. Osapuolet tiivistävät yhteistyötään teknisen sääntelyn, standardisoinnin, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, akkreditoinnin, metrologian, tavarakauppaan liittyvän rajavalvonnan ja markkinavalvonnan aloilla.

76–78 artikla. Osapuolet sopivat käyttävänsä kansainvälisiä standardeja teknisten määräystensä laatimisen perustana, paitsi jos kyseiset kansainväliset standardit eivät ole tehokas tai sopiva tapa oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi. Osapuolet sitoutuvat artiklassa määriteltyihin vaatimustenmukaisuuden arviointia helpottaviin toimenpiteisiin.

79–80 artikla. Artikloissa määrätään teknisten määräysten ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen avoimuudesta ja ilmoitusmenettelystä sekä käytännöistä tavaroiden rajavalvonnassa ja markkinavalvonnassa.

81–84 artikla. Artikloissa määrätään käytännöistä tilanteissa, joissa osapuolet edellyttävät pakollista tuotemerkintää. Artikloja sovelletaan viimeistään vuoden kuluttua kauppasopimuksen voimaantulosta. Osapuolet tunnustavat kauppaan liittyvän teknisen avun ja valmiuksien kehittämisen merkityksen ja määrittelevät tämän painopisteitä, perustavat kaupan teknisten esteiden alakomitean ja määrittelevät sen tehtävät sekä sopivat tietojenvaihdon määräajoista.

5 LUKU Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

85 artikla. Artiklassa määritellään terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevat tavoitteet. Toimien tavoitteena on suojella ihmisten, eläinten tai kasvien elämää ja terveyttä osapuolten alueella ja helpottaa samalla osapuolten välistä kauppaa terveys- ja kasvinsuojelutoimien alalla. Tavoitteena on myös toimia yhteistyössä WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen jäljempänä SPS-sopimus, täytäntöönpanon jatkamiseksi ja varmistaa, että terveys- ja SPS-toimet eivät muodosta perusteettomia kaupan esteitä osapuolten välille. Lisäksi tavoitteena on kehittää mekanismeja ja menettelyjä, joiden tarkoituksena on ratkaista tehokkaasti osapuolten välillä terveys- ja kasvinsuojelutoimien kehittämisestä ja täytäntöönpanosta aiheutuvat ongelmat ja vahvistaa osapuolten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä terveys- ja kasvinsuojeluasioissa ja helpottaa erityis- ja erilliskohtelun täytäntöönpanoa ottaen huomioon osapuolten väliset epäsymmetrisyydet.

86–90 artikla. Oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistetaan olevan WTO:n terveys-ja kasvinsuojelutoimia koskevan SPS-sopimuksen mukaisia. Rajataan EU:n ja Perun sekä EU:n ja Kolumbian sopimuksessa SPS-sopimuksen mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisala kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa osapuolten väliseen kauppaan. Standardeihin, teknisiin määräyksiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin sovelletaan luvun 5 määräyksiä vain jos ne liittyvät terveys- ja kasvinsuojelutoimiin. Soveltamisala kattaa myös eläinten hyvinvoinnin. Ilmoitetaan, että luvussa 5 sovelletaan SPS-sopimuksen määritelmiä. Toimivaltaiset viranomaiset on lueteltu VI liitteen (Terveys- ja kasvinsuojelutoimet) 1 lisäyksessä. Sovitaan yleiset periaatteet, joiden mukaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia ei saa käyttää perusteettomina kaupan esteinä osapuolten välillä. Lisäksi yleisenä periaatteena ovat avoimuus, kohtuullisuus ja viivytysten välttäminen.

91–92 artikla. Määritellään tuontivaatimukset ja -menettelyt: syrjimättömyys, muutoksiin siirtymäajat, tuontiluvan antamiselle 90 työpäivän määräaika, tarkastusmaksujen kohtuullisuus ja perustelut maksumuutoksille, vaatimusten mukaisten laitosten ilmoittaminen eläintuotteiden tuonnin osalta, liitteen VI laitosten hyväksyminen sekä hylkäämisperusteista tiedottaminen.

93 artikla. Osapuolilla on oikeus suorittaa toisen osapuolen viranomaisten valvontajärjestelmän tai sen osan tarkastus. Kuluista vastaa tarkastuksen suorittava osapuoli. Tarkastuskäynnistä on ilmoitettava vähintään 60 päivää ennen käyntiä, paitsi jos kyseessä on hätätapaus tai osapuolet toisin sopivat. Asianomaisten osapuolten on sovittava kaikista tarkastuskäyntiin tehtävistä muutoksista.

94 artikla. Artiklassa osapuolet tunnustavat käsitteinä tuholaisista ja taudeista vapaat alueet sekä alueet, joissa esiintyy vain vähän tuholaisia ja tauteja, SPS-sopimuksen ja Maailman eläintautijärjestön jäljempänä OIE, sekä kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen jäljempänä IPPC, mukaisten standardien, suuntaviivojen tai suositusten mukaisesti.

95 artikla. Terveys- ja kasvinsuojelutoimien alakomitea voi laatia määräyksiä vastaavuudesta ja antaa kauppakomitealle vastaavasti suosituksia. Kyseinen alakomitea laatii myös vastaavuuden tunnustamismenettelyn.

96 artikla. Artiklassa määrätään avoimuudesta ja tietojen vaihdosta. Osapuolten yhteyspisteet on lueteltu VI liitteen (Terveys- ja kasvinsuojelutoimet) 4 lisäyksessä.

97 artikla. Artiklassa määrätään, että kukin osapuoli ilmoittaa toisille osapuolille kirjallisesti kahden työpäivän kuluessa kaikista vakavista tai merkittävistä riskeistä ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle, mukaan lukien elintarvikkeisiin liittyvät hätätilanteet.

98–99 artikla. Tuojaosapuoli voi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen liittyvän vakavan riskin takia toteuttaa ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden suojelun kannalta välttämättömiä tilapäisiä toimenpiteitä ja siirtymätoimenpiteitä ilman ennakkoilmoitusta. Lisäksi tuojan lisäehdoille voidaan tilannekohtaisten neuvottelujen perusteella sopia vaihtoehtoiset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet voivat perustua esimerkiksi kansainvälisiin standardeihin. Vaihtoehtoisia toimenpiteitä käytettäessä sovelletaan tiedonantovelvollisuutta.

100 artikla. Jos Andien yhteisöön kuuluvalla allekirjoittajamaalla on EU-osapuolen ilmoittamaan toimenpide-ehdotukseen liittyviä ongelmia sen soveltaessa SPS-sopimuksen 10 artiklaa, se voi tarvittaessa pyytää EU-osapuolelle SPS-sopimuksen 7 artiklan mukaisesti antamissaan huomautuksissa mahdollisuutta neuvotella ongelmista. Neuvotteluissa voidaan sopia vaihtoehtoisista tuontiehdoista, 101 artiklan mukaisesta teknisestä avusta ja/tai siirtymäkaudesta.

101 artikla. Artiklassa sovitaan teknisestä avusta ja kaupallisten valmiuksien tehostamisesta.

102-103 artikla. Terveys- ja kasvinsuojelutoimien alakomitean tehtävänä on edistää osapuolten välistä eläinten hyvinvointia koskevaa yhteistyötä. Perustetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimien alakomitea, joka kehittää ja seuraa tämän luvun täytäntöönpanoa ja voi tarvittaessa tarkastella tätä lukua uudelleen ja tehdä suosituksia. Terveys- ja kasvinsuojelutoimien alakomitea voi perustaa tilapäisiä työryhmiä erityistehtävien suorittamiseksi, ja se määrittää niiden tehtävät ja laatii niiden työjärjestyksen.

104 artikla. Artiklassa määrätään riitojen ratkaisemisesta.

6 LUKU Tavaroiden liikkuvuus

105 artikla. Edistetään osapuolista peräisin olevien tavaroiden vapaata liikkuvuutta Andien yhteisöön kuuluvien allekirjoittajamaiden välillä. Peru ja Kolumbia myöntävät toisilleen vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin ne myöntävät EU-osapuolelle ja edistävät tahollaan tavarakauppaa koskevien kansallisten säädöstensä ja menettelyidensä yhdenmukaistamista tai keskinäistä tunnustamista.

7 LUKU Poikkeukset

106 artikla. Artikla sisältää poikkeukset yleisiin määräyksiin osapuolten välisessä tavarakaupassa. Poikkeukset koskevat toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojelemiseksi tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, ihmisten ja eliöiden elämän tai terveyden suojelemiseksi, tai toimenpide liittyy kullan tai hopean tuontiin tai vientiin. Poikkeukset voivat koskea myös muun muassa vankityönä valmistettuja tuotteita tai taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelua. Artiklan sisältö vastaa GATTin tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT 1994) poikkeuksia käsittelevän XX artiklan sisältöä. Ennen tiettyjen kotimaisen tuotteiden saannin turvaamista koskevien poikkeustoimien toteuttamista on osapuolten pyrittävä kummankin hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun.

IV OSASTO:PALVELUKAUPPA, SIJOITTAUTUMINEN JA SÄHKÖINEN KAUPPA

1 LUKU Yleiset määräykset

107 artikla. Artiklassa määritellään osaston määräysten tavoite ja laajuus. Artiklassa suljetaan osaston määräysten ulkopuolelle muun muassa julkista valtaa käytettäessä tarjotut palvelut, julkiset hankinnat ja valtiontuet tai muut avustukset, mukaan lukien valtion tukemat lainat, vakuudet sekä vakuutukset. Lisäksi vahvistetaan osapuolten oikeus sääntelyyn oikeutettujen politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi. Osaston määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne velvoittaisivat julkisten yritysten yksityistämiseen tai siten, että niistä seuraisi oikeuksia luonnollisille henkilöille työmarkkinoille tuloon, kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai pysyvään työskentelyyn osapuolten alueella.

108 artikla. Artikla sisältää osastossa sovellettavat määritelmät.

109 artikla. Artikla antaa sopimuksen myötä perustettavalle kauppakomitealle mahdollisuuden tarvittaessa perustaa työryhmän, joka muun muassa käsittelisi sijoittautumista, palvelukauppaa ja sähköistä kauppaa koskevia sääntelykysymyksiä, edistäisi Perun ja Kolumbian liittymistä henkilötietojen suojaa koskevaan safe harbour–järjestelmään sekä edistäisi sähköisen kaupan kehitystä ja kehittäisi tähän liittyviä käytänteitä pyrkien muun muassa sähköisten liiketoimien ja sähköisen viranomaisasioinnin turvallisuuden parantamiseen.

2 LUKU Sijoittautuminen

110 artikla. Artikla sisältää luvussa sovellettavat määritelmät.

111 artikla. Suljetaan luvun velvoitteiden ulkopuolelle ydinaineita koskeva yritystoiminta, aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden tuotanto ja kauppa, audiovisuaaliset palvelut, kansallinen meriliikenteen kabotaasi, myrkyllisten jätteiden käsittely ja hävittäminen sekä lentoliikennepalvelut lukuun ottamatta tiettyjä lentoliikenteen oheispalveluja kuten ilma-alusten huolto- ja korjauspalvelut, myynti- ja markkinointi, tietokonepohjaisia varausjärjestelmiä koskevat palvelut sekä maahuolintapalvelut ja lentokenttäpalvelut.

112–114 artikla. Artiklat sisältävät yritysten sijoittautumisen osalta markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevat velvoitteet, joiden mukaan osapuolet myöntävät toisen osapuolen sijoittautuneille yrityksille ja sijoittajille vähintään sen kohtelun, joka on ilmoitettu osapuolten erityisiä sitoumuksia koskevissa, liitteeseen VII sisältyvissä sitoumusluetteloissa niissä ilmoitetuin ehdoin, rajoituksin ja edellytyksin. Liitteen VII mukaan Suomi tekee suhteessa Peruun ja Kolumbiaan WTO:n palveluiden kaupan yleissopimuksen, jäljempänä GATS, puitteissa tehtyjä erityisiä sitoumuksia pidemmälle meneviä sitoumuksia muun muassa maatalous-, metsätalous-, kalastus-, kaivos-, energia- ja teollisuustuotantoaloilla sekä lakipalveluissa, kirjanpitopalveluissa, tutkimus- ja kehityspalveluissa, teollisuustuotantoon ja energianjakeluun liittyvissä neuvonta- ja konsultointipalveluissa, huolto- ja korjauspalveluissa, posti- ja kuriiripalveluissa, rakennuspalveluissa, jakelupalveluissa, kuljetuspalveluissa, ympäristöpalveluissa ja energiapalveluissa. Siltä osin, kuin artiklojen määräykset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät määräykset myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyvät muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919), merilaki (674/1994), rautatielaki (304/2011), joukkoliikennelaki (869/2009), laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (693/2006) ja taksiliikennelaki (217/2007). Artiklat eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

115 artikla. Jakson määräykset eivät vaikuta osapuolten ja niiden sijoittajien velvollisuuksiin, joista määrätään Euroopan unionin jäsenvaltion ja Perun tai Kolumbian välisessä kansainvälisessä sijoituksia koskevassa sopimuksessa eikä tällaisten sopimusten riitojenratkaisumenettelyjä sovelleta luvun määräyksiin kohdistuviin rikkomuksiin. Suomella on voimassa oleva sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskeva sopimus Perun kanssa (SopS 33/1996).

116 artikla. Osapuolet pyrkivät edistämään sijoitustoiminnalle houkuttelevien olosuhteiden kehittämistä ja sitoutuvat tämän saavuttamiseksi tarkastelemaan sijoitusympäristöä viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta.

3 LUKU Rajat ylittävä palvelujen tarjonta

117 artikla. Artikla sisältää luvussa sovellettavat määritelmät.

118 artikla. Suljetaan luvun velvoitteiden ulkopuolelle 111 artiklaa vastaavasti audiovisuaaliset palvelut, kansallinen meriliikenteen kabotaasi sekä lentoliikennepalvelut lukuun ottamatta tiettyjä lentoliikenteen oheispalveluja.

119–121artikla. Artiklat sisältävät rajat yli tarjottavien palvelujen osalta markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevat velvoitteet, joiden mukaan osapuolet myöntävät toisen osapuolen palveluille ja palveluntarjoajille vähintään sen kohtelun, joka on ilmoitettu osapuolten erityisiä sitoumuksia koskevissa, VIII liitteeseen sisältyvissä sitoumusluetteloissa niissä ilmoitetuin ehdoin, rajoituksin ja edellytyksin. VIII liitteen mukaan Suomi tekee suhteessa Peruun ja Kolumbiaan GATSin puitteissa tehtyjä erityisiä sitoumuksia pidemmälle meneviä sitoumuksia muun muassa lakipalveluissa, kirjanpitopalveluissa, tutkimus- ja kehityspalveluissa, teollisuustuotantoon ja energianjakeluun liittyvissä neuvonta- ja konsultointipalveluissa, huolto- ja korjauspalveluissa, posti- ja kuriiripalveluissa, rakennuspalveluissa, jakelupalveluissa, kuljetuspalveluissa, ympäristöpalveluissa ja energiapalveluissa. Sopimuksen mukaan Suomi tekee lisäsidontoja yli GATS-sopimuksen myös sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta toimitusmuodossa 2 sekä yksityisesti rahoitettujen palveluiden että ammatillisten palveluiden osalta. Siltä osin, kuin artiklojen määräykset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät määräykset myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyvät muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta ja merilaki. Artiklat eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

4 LUKU Luonnollisten henkilöiden tilapäinen oleskelu tarjontaa varten

122–123 artikla. Artikloissa määritellään ne luonnollisten henkilöiden ryhmät, joita luvun velvoitteet koskevat.

124–128 artikla. Artiklat sisältävät velvoitteet kunkin 122–123 artikloissa määritellyn ryhmän osalta. Kukin osapuoli tekee sitoumuksia yritysten avainhenkilöstön sekä tutkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden osalta niillä aloilla, joilla se tekee (osaston 2 luvun mukaan) yritysten sijoittautumista koskevia sitoumuksia. Kukin osapuoli tekee lisäksi sitoumuksia palveluiden myyjien osalta niillä aloilla, joilla se tekee (osaston 2 tai 3 luvun mukaan) yritysten sijoittautumista tai rajat ylittäviä palveluja koskevia sitoumuksia. Sopimusperusteisten palveluntarjoajien sekä itsenäisten ammatinharjoittajien osalta kukin osapuoli tekee sitoumuksia erikseen mainituilla aloilla. Lisäksi osapuolet pyrkivät edistämään muiden lyhytaikaisten liikematkailijoiden maahantuloa ja tilapäistä maassa oleskelua. IX liitteessä ilmoitetaan kaikkia ryhmiä koskevat ehdot, edellytykset ja rajoitukset. Olemassa olevan käytännön mukaisesti Suomi tekee yritysten avainhenkilöstöä, tutkinnon suorittaneita harjoittelijoita sekä palveluiden myyjiä koskevat sitoumukset ilman saatavuusharkinnan soveltamismahdollisuutta, mutta sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien osalta varaa oikeuden saatavuusharkinnan soveltamiseen. Siltä osin, kuin artiklojen määräykset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät määräykset myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa merilaki. Artiklat eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

5 LUKU Sääntelykehys

1 JAKSO YLEISESTI SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET

129 artikla. Artiklassa sovitaan edellytyksistä, joiden täytyttyä osapuolet voivat aloittaa neuvottelut palveluntarjoajien ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevista sopimuksista.

130 artikla. Artiklassa sovitaan menettelyistä toisen osapuolen tietopyyntöihin vastaamiseksi ja luottamuksellisten tietojen käsittelystä tämän yhteydessä.

131 artikla. Artikla sisältää tiettyjä kansallista sääntelyä koskevia velvoitteita. Velvoitteet koskevat aloja, joilla osapuolet ovat tehneet erityisiä sitoumuksia. Osapuolet sitoutuvat huolehtimaan siitä, että näillä aloilla kaikkia IV osaston soveltamisalaan kuuluvia, palveluiden tarjontaa tai sijoittautumista koskevia yleisesti sovellettavia toimenpiteitä hallinnoidaan kohtuullisella, objektiivisella ja puolueettomalla tavalla. Tilanteissa, joissa palvelun tarjoaminen tai sijoittautuminen edellyttää lupaa, osapuolet sitoutuvat ilmoittamaan hakijalle kohtuullisessa ajassa hakemusta koskevasta päätöksestä. Osapuolten on lisäksi ylläpidettävä menettelyitä, jotka mahdollistavat hallinnollisten päätösten uudelleen tarkastelun sekä huolehdittava siitä, etteivät osapuolten soveltamat lupa- ja pätevyysvaatimukset, menettelyt tai tekniset standardit tee tyhjäksi niiden erityisiä sitoumuksia.

2 JAKSO TIETOKONEPALVELUT

132 artikla. Artikla sisältää tietokonepalveluja koskevia määritelmiä.

3 JAKSO POSTI- JA KURIIRIPALVELUT

133–138 artikla. Artiklat sisältävät posti- ja kuriiripalveluja koskevat määritelmät ja sääntelyperiaatteet. Periaatteet käsittelevät kilpailunvastaisten käytänteiden torjumista, yleispalveluvelvoitteen hallinnointia, yleispalvelun alaan kuuluvien toimilupien myöntämistä ja sääntelyelinten riippumattomuutta.

4 JAKSO TELEVIESTINTÄPALVELUT

139–150 artikla. Artiklat sisältävät velvoitteita televiestintäpalveluiden sääntelystä sekä määritelmiä jaksossa käytettävistä käsitteistä. Velvoitteet koskevat muun muassa suurten palveluntarjoajien toimintaa ja niille asetettavia velvoitteita, sääntelyviranomaisen riippumattomuutta, televiestintäpalvelujen tarjoamiseen tarvittavien lupien myöntämistä, verkkojen yhteen liittämistä, rajallisten voimavarojen kuten taajuuksien myöntämistä ja käyttöä, yleispalveluvelvoitteen hallinnointia, tietojen luottamuksellisuutta sekä televiestintäalaa koskevien riitojen ratkaisemista tietyissä tapauksissa.

5 JAKSO RAHOITUSPALVELUT

151 artikla. Artiklassa esitetään sääntelyperiaatteet, jotka koskevat 2, 3, ja 4 lukujen mukaisesti vapautettuja rahoituspalveluja.

152 artikla. Artiklassa määritellään rahoituspalveluja koskevat avainkäsitteet. Esimerkiksi käsitteellä ´rahoituspalvelu` tarkoitetaan vakuutustoimintaa oheispalveluineen sekä pankkipalveluja ja muita rahoituspalveluja, jotka määritellään artiklassa tarkemmin.

153 artikla. Artiklassa määrätään pääsystä toisen osapuolen selvitys- ja maksujärjestelmiin, joita käytetään tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Toisen osapuolen toimijoilla ei ole kuitenkaan pääsyä viimekäden rahoitukseen toisin sanoen keskuspankkirahoitukseen. Jos osapuoli vaatii, että palvelun tarjoajat osallistuvat erilaisiin itsesääntelyjärjestelmiin, pörsseihin tai vastaaviin organisaatioihin, niiden on varmistettava, että toisen osapuolen edustajat pääsevät niihin samoin edellytyksin.

154 artikla. Artiklassa määrätään vakauden ja luotettavuuden turvaamista koskevista poikkeuksista. Osapuolet voivat ottaa käyttöönsä tai ylläpitää sijoittajien, tallettajien ja vakuutuksenottajien suojelua tai rahoitusjärjestelmiensä luotettavuutta ja vakautta turvaavia toimenpiteitä. Toimenpiteet eivät saa kuitenkaan johtaa syrjivään kohteluun. Mikään sopimuksessa ei velvoita osapuolia paljastamaan yksittäisten asiakkaiden liiketoimiin ja tileihin liittyviä tai julkisten elinten hallussa olevia luottamuksellisia tai yksityisiä tietoja. Osapuolet voivat vaatia rajat ylittävien palvelujen tarjoajan rekisteröintiä tai toimilupaa.

155 artikla. Artiklassa määrätään, miten yleisesti sovellettavista toimenpiteistä sekä vaatimuksista, joita osapuolet soveltavat rahoituspalvelujen tarjoamista koskeviin hakemuksiin, ilmoitetaan. Lisäksi artiklassa määrätään hakijan oikeudesta saada tietoja hakemuksensa käsittelyvaiheesta ja lisätietojen antamisesta. Artiklan mukaan osapuolet pyrkivät ottamaan käyttöönsä rahoituspalvelualan sääntelyä ja valvontaa koskevat kansainvälisesti hyväksytyt normit ja soveltamaan niitä.

156 artikla. Artiklassa määrätään uusien rahoituspalvelujen tarjoamisesta. Osapuolen tulee sallia toisen osapuolen rahoituspalvelujen tarjoajan tarjota samantyyppisiä uusia rahoituspalveluja kuin mitä sen omat rahoituspalveluntarjoajat saavat kansallisen lainsäädännön nojalla tarjota vastaavissa olosuhteissa. Osapuolet voivat määrätä, että tällaisen palvelun tarjoamiseen vaaditaan tietty oikeudellinen yritysmuoto ja edellyttää, että palvelun tarjoamiseen hankitaan lupa. Lupa voidaan evätä vain toiminnan vakauden ja luotettavuuden turvaamiseen liittyvistä syistä.

157 artikla. Osapuolen tulee sallia toisen osapuolen rahoituspalvelujen tarjoajan siirtää tietojenkäsittelyssä tarvittavia tietoja alueelleen ja sieltä pois, mikäli tämä on tarpeen rahoituspalvelujen tarjoajan tavanomaisessa liiketoiminnassa. Osapuolet ottavat käyttöönsä asianmukaiset suojatoimenpiteet yksityisyyden ja perusoikeuksien sekä henkilöiden vapauden suojaamiseksi, erityisesti henkilötietojen siirron osalta.

158 artikla. Jos osapuoli tunnustaa minkä tahansa muun maan rahoituspalveluiden toiminnan vakautta ja luotettavuutta turvaavia toimenpiteitä, sen on tarjottava myös toiselle osapuolelle mahdollisuutta liittyä järjestelyyn sellaisissa olosuhteissa, joissa toisella osapuolella on vastaava rahoitusmarkkinoiden sääntely, valvonta, sääntelyn toimeenpano ja osapuolten keskinäinen tiedonjako.

159 artikla. Artiklassa määrätään erityispoikkeuksista, joiden mukaan sopimus ei estä osapuolia toteuttamasta tai tarjoamasta alueillaan lakisääteiseen eläke- tai sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa yksinomaista toimintaa (lukuun ottamatta tapauksia, joissa julkisten yhteisöjen tai yksityisten laitosten kanssa kilpailevat rahoituspalvelujen tarjoajat voivat osapuolten sisäisten sääntöjen mukaisesti harjoittaa tätä toimintaa). Sopimuksen määräyksiä ei sovelleta myöskään keskuspankin, rahaviranomaisten tai muun julkisen elimen raha- ja valuuttakurssipolitiikan yhteydessä toteuttamiin toimiin. Sopimus ei estä osapuolta itseään harjoittamasta palveluita yksinoikeudella. Sopimus ei myöskään estä osapuolen julkisia elimiä harjoittamasta toimintaa tai tarjoamasta palveluita yksinoikeudella, osapuolen lukuun taikka takauksella tai niiden myöntämin varoin.

6 JAKSO KANSAINVÄLISET MERILIIKENNEPALVELUT

160 artikla. Artikla sisältää kansainvälisiä meriliikennepalveluja koskevia velvoitteita, jotka koskevat muun muassa osapuolten palveluntarjoajien pääsyä meriliikennepalvelujen markkinoille, satamiin ja satamapalveluihin sekä lastinjakosopimusten kieltoa. Osapuolten tulee lisäksi sallia toisen osapuolen palveluntarjoajien sijoittautuminen alueelleen yhtä edullisin ehdoin kuin omat tai jonkin kolmannen maan palveluntarjoajat. Määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta ja laki yksityisistä yleisistä satamista (1156/1994). Artikla ei kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

161 artikla. Artikla sisältää osastossa meriliikennepalvelujen osalta sovellettavat määritelmät.

6 LUKU Sähköinen kaupankäynti

162–166 artikla. Artiklassa tunnustetaan sähköisen kaupan mahdollisuus lisätä kauppaa ja sovitaan sähköistä kauppaa koskevasta yhteistyöstä ja vuoropuhelusta, joka kattaa muun muassa sähköisiin allekirjoituksiin, henkilötietojen ja kuluttajansuojaan, paperittomaan kaupankäyntiin sekä sähköisen kaupan lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Osapuolet sopivat kehittävänsä sähköistä kauppaa kansainvälisten tietosuojastandardien mukaisesti ja sitoutuvat sähköisten toimitusten tullittomuuteen.

7 LUKU Poikkeukset

167 artikla. Artikla sisältää osaston määräysten osalta noudatettavat yleiset poikkeukset, joiden mukaan mikään ei estä osapuolia ottamasta käyttöön toimia, jotka ovat tarpeen muun muassa yleisen turvallisuuden suojelemiseksi, ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi tai harhaanjohtavien ja petollisten toimintatapojen ehkäisemiseksi.

V OSASTO:JUOKSEVAT MAKSUT JA PÄÄOMANLIIKKEET

168 artikla. Osapuolet hyväksyvät Kansainvälisen valuuttarahaston VIII artiklan mukaisesti vaihtotaseeseen liittyvien maksujen ja siirtojen suorittamisen osapuolten välillä vapaasti vaihdettavassa valuutassa.

169 artikla. Osapuolet hyväksyvät Kansainvälisen valuuttarahaston VIII artiklan mukaisesti juoksevien kansainvälisten liiketoimien edellyttämien maksujen ja siirtojen suorittamisen osapuolten välillä vapaasti vaihdettavassa valuutassa.

170 artikla. Jos osapuolten väliset maksut ja pääomanliikkeet poikkeuksellisissa olosuhteissa aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia raha- tai valuuttakurssipolitiikan toteuttamiselle EU:n jäsenvaltioissa taikka Perussa tai Kolumbiassa, ne voivat toteuttaa pääomanliikkeitä koskevia suojatoimenpiteitä enintään vuoden ajan. Kolumbiassa näitä suojatoimenpiteitä voidaan pitää perustelluista syistä voimassa tämän jälkeenkin. Kolumbian on kuitenkin esitettävä muille osapuolille perustelut toimenpiteiden voimassa pitämiselle. EU:ssa ja Perussa kyseiset suojatoimenpiteet voidaan ottaa uudelleen käyttöön, jos olosuhteet ovat erityisen poikkeukselliset ja niistä neuvoteltu etukäteen osapuolten välillä. Suojatoimia ei saa käyttää kaupan esteinä. Suojatoimenpiteiden toteuttamisesta on ilmoitettava muille osapuolille välittömästi.

171 artikla. Pitkäaikaisille sijoituksille on tarkoitus luoda vakaat puitteet. Osapuolet neuvottelevat jatkossa pääomanliikkeiden helpottamisesta välillään.

VI OSASTO: JULKISET HANKINNAT

172 artikla. Artikla määrittelee keskeiset julkisia hankintoja koskevat käsitteet.

173 artikla. Osaston määräyksiä sovelletaan osapuolten hankintoihin, jotka on määritelty XII liitteen 1 lisäyksessä. Tämä kattaa keskushallinnon sekä alue- ja paikallishallinnon hankintayksiköt, lain säätelemät elimet ja erityisalojen hankintayksiköt ja määrittelee sopimuksen piiriin kuuluvat tavara- ja palveluhankinnat, rakennus- ja käyttöoikeusurakat sekä soveltamisen poikkeukset.

174 artikla. Artikla sisältää osaston määräyksiä koskevat yleiset poikkeukset.

175 artikla. Artikla määrittelee sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa koskevat yleiset periaatteet. Osapuoli ja sen hankintayksiköt myöntävät toisen osapuolen tavaroille, palveluille ja toimittajille kansallisen kohtelun sekä kohtelevat näitä toimittajia tasapuolisesti. Hankintayksikkö käyttää avoimia, valikoivia ja suljettuja tarjouskilpailumenettelyjä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

176 artikla. Artikla sisältää määräykset hankintatietojen julkaisemisesta. Osapuolilla on velvollisuus julkaista viipymättä tiedot yleisesti sovellettavista hankintatoimista ja näiden muutoksista.

177–178 artikla. Artiklat sisältävät määräykset hankintailmoitusten julkaisemisesta ja hankintaan osallistumisen edellytyksistä.

179 artikla. Artikla sisältää määräykset valikoivasta tarjouspyyntömenettelystä eli rajoitetusta menettelystä. Hankintayksikkö valikoi tiettyjen objektiivisten ja tasapuolisten perusteiden mukaisesti ne toimittajat, joille varsinainen tarjouspyyntö lähetetään.

180 artikla. Artikla sisältää kestoluetteloa koskevat määräykset.

181–184 artikla. Artiklat sisältävät määräykset teknisten eritelmien käytöstä hankinnassa, tarjouspyyntöasiakirjoista, tarjouskilpailuihin liittyvistä määräajoista ja hankintaneuvottelujen käymisestä toimittajien kanssa.

185 artikla. Suljetun tarjouspyyntömenettelyn käyttö on mahdollista ainoastaan tietyin edellytyksin. Suljettu menettely tarkoittaa Suomen hankintalaissa mainittua suorahankintaa. EU-direktiiveissä suorahankinnasta käytetään nimitystä neuvottelumenettely, josta ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta.

186–188 artikla. Artiklat sisältävät määräykset ennen sähköisen huutokaupan aloittamista toimitettavista tiedoista, tarjousten käsittelystä ja hankintasopimuksen tekemisestä sekä hankintatietojen avoimuudesta.

189 artikla. Osapuolen on luovutettava hankintaa koskevia tietoja toisen osapuolen pyynnöstä tietyin rajauksin. Tiedot saanut osapuoli ei saa luovuttaa tietoja toimittajille ilman tiedot antaneen osapuolen suostumusta, jos niiden antaminen vaarantaisi kilpailun tulevissa tarjouskilpailuissa. Osapuoli eivätkä sen hankintayksiköt saa myöskään antaa toimittajille tietoa, joka saattaisi vaarantaa toimittajien välisen reilun kilpailun.

190 artikla. Osapuolilla on käytössä kansallinen muutoksenhakumenettely toimittajien valituksia varten. Kullakin osapuolella tulee olla vähintään yksi valituksia tutkiva puolueeton hallinto- tai oikeusviranomainen. Suomessa valitukset osoitetaan markkinaoikeudelle. Järjestely, jossa valituksen tutkii ensin muu viranomainen kuin tuomioistuin, on artiklan mukaan mahdollinen määrätyin edellytyksin. Kunkin osapuolen tulee säätää menettelyistä, jotka mahdollistavat toimittajan osallistumisen hankintaan pikaisin väliaikaisin toimin sekä tämän osaston määräysten rikkomisen korjaamisen tai vahingonkorvauksen.

191 artikla. Osapuolen on ilmoitettava soveltamisalan muutoksista kirjallisesti muille osapuolille. Jos toinen osapuoli ei hyväksy ilmoittajan ehdottamaa korvaavaa sitoumusten mukautusta, on sen esitettävä eriävä mielipide 30 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Sopimuksen liitettä muutetaan sen jälkeen, kun osapuolet ovat hyväksyneet sitoumusten muutokset kauppakomiteassa.

192 artikla. Artikla sisältää määräykset mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisesta julkisiin hankintoihin. Osapuolet sitoutuvat vaihtamaan tietoja ja toimimaan yhdessä helpottaakseen kyseisten yritysten osallistumista hankintoihin.

193 artikla. Artikla sisältää osapuolten välistä yhteistyötä koskevia määräyksiä.

194 artikla. Yhteistyöelimeksi perustetaan julkisten hankintojen alakomitea. Artikla määrittelee alakomitean tehtävät.

VII OSASTO: TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUDET

1 LUKU Yleiset määräykset

195 – 200 artikla. Artikloissa määritellään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat tavoitteet, velvoitteiden luonne ja soveltamisala, yleiset periaatteet, kansallinen kohtelu, suosituimmuuskohtelu ja oikeuksien sammuminen. Sopimus täydentää WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen jäljempänä TRIPS-sopimus, (SopS 4-5/1995) sekä muiden monenvälisten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sopimusten määräyksiä osapuolten välillä. Teollis- ja tekijänoikeuksilla tarkoitetaan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia, patentteja, tavaramerkkejä, toiminimiä, malleja, integroitujen piirien piirimalleja (topografiat), maantieteellisiä merkintöjä, kasvilajikkeita ja julkistamattoman tiedon suojaa. Lisäksi sopimus kattaa suojan vilpillistä kilpailua vastaan.

2 LUKU Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja perinteinen tieto

201 artikla. Artikla määrittelee osapuolten toimia alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen tietämyksen, keksintöjen ja menettelytapojen suojaamiseksi ja käytön edistämiseksi kansallisen lainsäädännön asettamissa rajoissa. Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että teollis- ja tekijänoikeudet tukevat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen geenivarojen ja niitä koskevan perinteisen tiedon osalta. Suomessa ei ole annettu asiaan liittyvää erityislainsäädäntöä, mutta luvun asia-alueen voidaan katsoa sivuavan tekijänoikeuslakia (404/1961), patenttilakia (550/1967) ja lakia kasvinjalostajanoikeudesta (1279/2009). EU:ssa on aloitettu geenivarojen saatavuuteen ja niiden käytöstä saatavien hyötyjenjakoon liittyvän asetusehdotuksen käsittely.

3 LUKU Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset

1 JAKSO TAVARAMERKIT

202–206 artiklat. Artiklat sisältävät määräykset kansainvälisten sopimusten noudattamisesta, rekisteröinnin edellytyksistä, rekisteröintimenettelystä, tunnetuista tavaramerkeistä, ja poikkeuksista tavaramerkillä myönnettyihin oikeuksiin. Osapuolet noudattavat Pariisin yleissopimuksen (SopS 43/1975) ja TRIPS-sopimuksen mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. TRIPS-sopimus sisältää 61 artiklan, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisesta määrättäviä rikosoikeudellisia seuraamuksia ja oikeuskeinoja. Näin ollen 202 artiklan 1 kohdan määräys liittyy jaettuun toimivaltaan kuuluviin rikosoikeudellisiin määräyksiin. Rikoslaki (39/1889), tavaramerkkilaki (7/1964) ja toiminimilaki (128/1979) täyttävät TRIPS-sopimuksessa asetetut velvoitteet, joten määräys ei aiheuta tarvetta muuttaa kansallista lainsäädäntöä. Madridin pöytäkirjaan liittymistä ja tavaramerkkilainsäädäntöä koskevan yleissopimuksen (Geneve, 1994) noudattamista koskevat määräykset 202 artiklan 2 ja 3 kohdassa eivät kohdistu EU:n jäsenvaltioihin.

2 JAKSO MAANTIETEELLISET MERKINNÄT

207–214 artikla. Artikloissa määritetään jakson soveltamisala, vakiintuneet maantieteelliset merkinnät, uusien maantieteellisten merkintöjen lisääminen suojan piiriin, suojan laajuus sekä suhde tavaramerkkeihin. Lisäksi jakso sisältää yleiset säännöt, määräyksiä yhteistyöstä ja avoimuudesta sekä määräyksen, jonka mukaan jakso ei vaikuta osapuolten aiemmin tunnustamiin kolmansien maiden oikeuksiin. Jakson velvoittavia määräyksiä, jotka pohjautuvat EU:n asetuksiin, sovelletaan maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin, viineihin, väkeviin alkoholijuomiin ja maustettuihin viineihin. XIII liitteen lisäys 1 sisältää luettelot tällä sopimuksella suojattavista Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun maantieteellisistä merkinnöistä ja ne liittyvät jaksoon erottamattomalla tavalla. Sopimuksen 257 artiklan mukaisesti perustettava teollis- ja tekijänoikeuksien alakomitea tekee kauppakomitealle ehdotukset uusien maantieteellisten merkintöjen lisäämisestä suojan piiriin. Osapuolille ei aseteta velvoitetta suojata muiden tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka sisältyvät XIII liitteen 2 lisäykseen. Muiden tuotteiden suojasta ei ole olemassa harmonisoitua EU:n lainsäädäntöä. Suomessa tavaramerkkilaki huomioi EU:ssa annetun maantieteellisten merkintöjen suojan.

3 JAKSO TEKIJÄNOIKEUS JA LÄHIOIKEUDET

215–223 artikla. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suoja määritellään niin, että se kattaa keskeisten tekijänoikeuden alan kansainvälisten yleissopimusten mukaisen suojan. Tätä suojaa täydennetään määräyksillä, jotka koskevat moraalisia oikeuksia, suoja-aikaa, oikeuksia yleisradiointiin ja yleisölle välittämiseen, teknisten toimenpiteiden ja oikeuksien hallinnointitietojen suojaa sekä taideteoksen jälleenmyyntikorvausta. Määräysten muotoilussa on otettu huomioon EU:n lainsäädäntö mm. siltä osin kuin EU:n jäsenvaltioissa noudatettava suoja-aika on pidempi kuin yleissopimusten mukainen suoja-aika. Moraalisista oikeuksista ei ole unionilainsäädäntöä. Suomessa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojasta säädetään tekijänoikeuslaissa.

4 JAKSO MALLIT

224–229 artikla. Artiklat sisältävät määräykset Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan liittymisestä, mallien suojaa koskevista vaatimuksista, rekisteröinnillä saavutettavista oikeuksista, suoja-ajasta, poikkeuksista ja suhteesta tekijänoikeuteen. Suomi on liittynyt Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan (SopS 50–51/2011). Suomessa mallisuojasta säädetään mallioikeuslailla (221/1971).

5 JAKSO PATENTIT

230 artikla. Artikla sisältää patentteja koskevat määräykset. Osapuolet noudattavat Budapestin sopimusta, joka koskee mikro-organismien tallettamisen kansainvälistä tunnustamista patentinhakumenettelyä varten. Artiklan 2 kohdan määräys, joka koskee patenttioikeuden muodollisia määräyksiä harmonisoineen patenttilakisopimuksen voimaantulon huomioimista, ei kohdistu suoraan EU:n jäsenvaltioihin. Artikla sisältää määräykset myös farmaseuttisten tuotteiden ja maatalouskemikaalien lupahakemusten käsittelystä sekä farmaseuttisten tuotteiden patenttien suoja-ajan mahdollisesta pidentämisestä (lisäsuojatodistus). Suomi on liittynyt Budapestin sopimukseen (SopS 56/1985) ja patenttilakisopimukseen (SopS 6-7/2006). Suomessa jakson määräykset sisältyvät patenttilakiin, ml. EU:n lisäsuojatodistusasetus, lääkelakiin (395/1987) ja kemikaalilakiin (744/1989).

6 JAKSO TIETTYJEN SÄÄNNELTYJEN TUOTTEIDEN TIETOSUOJA

231 artikla. Artikla sisältää määräykset farmaseuttisia tuotteita ja maatalouskemikaaleja koskevasta tietosuojasta. Suojaa annetaan markkinointiluvan myöntämistä varten toimitetuille julkaisemattomille testituloksille ja muille tiedoille. Suomessa artiklan määräyksistä säädetään laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978), lääkelaissa ja kemikaalilaissa.

7 JAKSO KASVILAJIKKEET

232 artikla. Osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön kasvilajikkeiden suojan osalta. Suomessa kasvilajikkeiden suojasta säädetään lailla kasvinjalostajanoikeudesta (1279/2009).

8 JAKSO VILPILLINEN KILPAILU

233 artikla. Artikla sisältää määräyksen suojasta vilpillistä kilpailua vastaan. Suomessa suoja sisältyy lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

4 LUKU Teollis- ja tekijänoikeuksien toimeenpano

1 JAKSO YLEISET MÄÄRÄYKSET

234 artikla. Artiklassa määritetään luvun soveltamisala ja osapuolten yleiset velvoitteet. Luvun soveltamisala rajataan tiettyihin teollis- ja tekijänoikeuksiin, joita ovat tekijänoikeus ja lähioikeudet, patentit, tavaramerkit, toiminimet, mallit, integroitujen piirien piirimallit, maantieteelliset merkinnät ja kasvilajikkeet.

2 JAKSO SIVIILIOIKEUDELLISET JA HALLINNOLLISET OIKEUSSUOJAKEINOT JA MENETTELYT

235–249 artikla. Artikloissa määritetään siviilioikeudelliset ja hallinnolliset oikeussuojakeinot ja menettelyt. Artikloihin sisältyy lisäksi määräykset oikeutetuista hakijoista, todistusaineistosta, toimista todistusaineiston suojaamiseksi, tiedonsaantioikeudesta, turvaamis- ja säilyttämistoimista, korjaavista toimista, kieltotuomioista, vaihtoehtoisista toimista, vahingonkorvauksista, oikeudenkäyntikuluista, tuomioistuimen päätösten julkistamisesta, tekijänoikeutta ja lähioikeutta koskevasta olettamasta, hallinnollisista menettelyistä sekä tulliviranomaisten toimista. Velvoitteet ovat voimassa olevan teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan EU:n direktiivin (2004/48/EY) ja EU:n tuoteväärennösasetuksen (1383/2003/EY) mukaisia. Suomessa siviilioikeudellisia säännöksiä sisältyy lakiin todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa (344/2000), oikeudenkäymiskaareen (4/1734), tekijänoikeuslakiin, tavaramerkkilakiin, toiminimilakiin, piirimallilakiin, mallioikeuslakiin, lakiin kasvinjalostajanoikeudesta, patenttilakiin ja hyödyllisyysmallilakiin (800/1991). Tulliviranomaisten toimista on säädetty Suomessa tullilailla (1466/1994).

3 JAKSO PALVELUNVÄLITTÄJIEN VASTUU

250–254 artikla. Artiklat sisältävät osapuolten velvoitteet palvelunvälittäjien vastuun osalta. Määräyksissä yksilöidään velvoitteet erilaisten palvelunvälittäjien suhteen. Toiminta jaotellaan pelkkään siirtotoimintaan, välimuistiin tallentamiseen ja säilytykseen. Yleisen valvontavelvoitteen asettaminen palvelunvälittäjille kielletään 254 artiklassa. Suomessa jakson velvoitteista säädetään lailla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002).

5 LUKU Teknologian siirto

255 artikla. Artiklan mukaisesti osapuolet vaihtavat teknologian siirtoon liittyviä kokemuksia ja tietoja. Artikla sisältää määräyksiä myös teknologian siirron ja levittämisen helpottamisesta sekä mm. tutkimusyhteistyön edistämisestä.

6 LUKU Yhteistyö

256–257 artikla. Artikloissa osapuolet sopivat teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta keskinäisestä yhteistyöstä. Osapuolet perustavat teollis- ja tekijänoikeuksien alakomitean tehtävänään seurata määräysten täytäntöönpanoa. Alakomitea vastaa myös uusien suojattavien maantieteellisten merkintöjen arvioinnista.

VIII OSASTO: KILPAILU

258 artikla. Artiklassa määritellään, että tässä kilpailua koskevassa osastossa kilpailuviranomaisella tarkoitetaan Euroopan komissiota ja Kolumbian ja Perun osalta niiden kansallisia kilpailuviranomaisia. Kilpailulainsäädännöllä tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloja 101, 102 ja 106, EY:n sulautuma-asetusta sekä näiden täytäntöönpanoasetuksia. Kolumbian ja Perun osalta tarkoitetaan 260 artiklan mukaista kansallista lainsäädäntöä.

259 artikla. Osapuolet toteavat vapaan kilpailun merkityksen ja sen, että osapuolten on sovellettava kilpailulainsäädäntöään. Osapuolet sopivat menettelytavoista, jotka eivät ole yhteensopivia sopimuksen kanssa, silloin kun ne voivat vaikuttaa kauppaan ja sijoituksiin osapuolten välillä. Yhteensopimattomia ovat sopimukset, päätökset, suositukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sekä yrityskeskittymät, jotka merkittävästi haittaavat tehokasta kilpailua erityisesti määräävän markkina-aseman luomisen tai vahvistumisen seurauksena. Osapuolet myös tunnustavat kilpailuviranomaistensa välisen yhteistyön ja koordinoinnin merkityksen ja edistävät toimenpiteitä, joilla kehitetään kilpailua.

260 artikla. Osapuolet sitoutuvat pitämään voimassa kilpailulainsäädännön, jolla puututaan 259 artiklassa tarkoitettuihin menettelytapoihin, ja määräämään asianmukaiset seuraamukset kyseisten menettelytapojen käytöstä. Osapuolet sitoutuvat pitämään toiminnassa kilpailuviranomaisen, jonka vastuulla on kilpailulainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Osapuolet pitävät tärkeänä, että kilpailulainsäädäntöä sovelletaan avoimesti, viivytyksettä ja syrjimättömästi. Kukin osapuoli voi itsenäisesti laatia kilpailulainsäädäntönsä ja panna sen täytäntöön.

261 artikla. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä kilpailuviranomaistensa välityksellä kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa. Osapuolet voivat vaihtaa lainsäädäntönsä asettamissa rajoissa tietoja helpottaakseen kilpailulainsäädäntönsä tehokasta soveltamista. Mikäli 259 artiklassa määritelty kilpailuvastainen menettelytapa vaikuttaa kielteisesti molempien osapuolten alueella tai osapuolten välisiin kauppasuhteisiin, osapuoli voi pyytää täytäntöönpanotoimenpiteiden aloittamista sen osapuolen alueella, jolla menettelytapa on ilmennyt.

262 artikla. Osapuolten kilpailuviranomaiset sitoutuvat ilmoittamaan hallintoresurssiensa sallimissa rajoissa toisen osapuolen kilpailuviranomaiselle kilpailulainsäädännön täytäntöönpanotoimista, jotka voivat vaikuttaa toisen osapuolen tärkeisiin etuihin.

263 artikla. Sopimuksen määräykset eivät estä osapuolia perustamasta lainsäädäntönsä mukaisia julkisia tai yksityisiä monopoleja tai valtionyrityksiä. Osapuolet huolehtivat siitä, että valtionyritykset ja nimetyt monopolit kuuluvat kilpailulainsäädännön soveltamisalaan siltä osin kuin tällaisen lainsäädännön soveltaminen ei oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä niitä suorittamasta niille määrättyjä julkisia erityistehtäviä. Osapuolet eivät kuitenkaan saa toteuttaa tai ylläpitää valtionyrityksiä tai nimettyjä monopoleja koskevia toimenpiteitä, jotka ovat tämän osaston määräysten vastaisia ja vääristävät kauppaa ja sijoituksia osapuolten välillä. Osapuolet sopivat, että Kolumbian "monopolios rentísticos" -monopolit kuuluvat nimettyjen monopolien ja valtionyritysten ryhmään.

264 artikla. Osapuolet tunnustavat teknisen avun merkityksen tässä osastossa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja edistävät aloitteita kilpailukulttuurin kehittämiseksi.

265 artikla. Osapuolen on toisen osapuolen pyynnöstä hyväksyttävä neuvottelujen aloittaminen näiden välisen ymmärryksen edistämiseksi tai tästä osastosta johtuvien erityisten kysymysten ratkaisemiseksi. Neuvottelut eivät kuitenkaan rajoita kilpailulainsäädännön mukaisia toimia tai itsenäistä päätöksentekoa. Neuvotteluja pyytävän osapuolen on ilmoitettava neuvottelujen syy ja sen vaikutus markkinoiden asianmukaiseen toimintaan, kuluttajiin sekä kauppaan ja sijoituksiin osapuolten välillä.

266 artikla. Osapuolet sopivat, etteivät ne voi vedota XII osaston (Riitojen ratkaiseminen) mukaiseen riitojen ratkaisemiseen tästä osastosta johtuvissa kysymyksissä.

IX OSASTO: KAUPPA JA KESTÄVÄ KEHITYS

267 artikla. Artiklassa edistetään kansainvälistä kauppaa siten, että edesautetaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tähän tavoitteeseen pyritään edistämällä osapuolten välistä yhteistyötä, tehostamalla kunkin osapuolen ympäristölainsäännön sekä kansainvälisten yleissopimusten sitoumusten noudattamista, vahvistamalla kaupan roolia luonnonvarojen säilyttämisessä ja kestävässä käytössä sekä sitoutumalla oikeudenmukaisen työelämän periaatteisiin. Tämän osaston määräyksiä ei saa tulkita tai soveltaa tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään osapuolten välillä taikka kaupan tai sijoitusten peiteltyyn rajoittamiseen.

268 artikla. Artiklassa tunnustetaan osapuolten oikeus vahvistaa 269 ja 270 artiklassa tarkoitettujen kansainvälisesti hyväksyttyjen normien ja sopimusten mukaiset kestävää kehitystä koskevat sisäiset politiikkansa ja painopisteensä ja omat ympäristönsuojelun ja työsuojelun tasonsa sekä oikeuden antaa asiaa koskevia lakeja, asetuksia ja toimintalinjoja tai muuttaa niitä.

269 artikla. Artiklassa vahvistetaan sitoutuminen kansainvälisesti tunnustettuihin, ILO:n keskeisissä yleissopimuksessa määriteltyihin työelämää koskeviin normeihin, sekä niiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Osapuolet vaihtavat tietoja tilanteestaan ja muutoksista, jotka koskevat ILO:n keskeisten yleissopimusten sekä sellaisten muiden yleissopimusten ratifiointia, jotka ILO on luokitellut ajan tasalla oleviksi.

270 artikla. Osapuolet vahvistavat panevansa tehokkaasti täytäntöön lainsäädännössään ja menettelytavoissaan ympäristöä koskevat monenväliset sopimukset, jotka on lueteltu sopimuksen artiklassa 270, kohdassa 2. Sopimus ei rajoita osapuolten oikeutta hyväksyä tai ylläpitää toimenpiteitä artiklan 270 kohdassa 2 lueteltujen sopimusten täytäntöön panemiseksi.

271–276 artikla. Artikloissa vahvistetaan että kaupan on edistettävä kestävää kehitystä. Tunnustetaan että biologisen monimuotoisuuden suojelu, metsälainsäädännön kehittäminen metsävarojen käytön osalta ja järkevä kalavarojen suojelu edistävät kestävää kehitystä ja kestävää resurssien hallintaa. Samalla tunnustetaan tarve yhteistyöhön alueellisissa kalastusjärjestöissä artiklan 274 kohdan 2 tavoitteiden saavuttamiseksi. Artikloissa tunnustetaan, että ilmastonmuutos edellyttää kaikkien maiden laajaa yhteistyötä ja osallistumista kansainvälisiin vastatoimiin. Osapuolet ottavat huomioon maailmanlaajuisen tavoitteen siirtyä vähähiiliseen talouteen ja edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä kauppa- ja sijoitustoimenpiteitä, joilla tuetaan parasta saatavilla olevaa teknologiaa. Edistetään siirtotyöläisten työskentelyolosuhteita.

277 artikla. Artiklassa osapuolet sopivat, että ne eivät jätä soveltamatta tai alenna ympäristö- ja työlainsäädäntönsä mukaista suojelunsa tasoa kaupan tai investointien edistämiseksi. Osapuolet eivät myöskään saa laiminlyödä ympäristö- tai työlainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa. Osapuolet tunnustavat oikeuden käyttää kohtuullista harkintavaltaa voimavarojen kohdentamisessa liittyen ympäristö- ja työsäännösten tutkintaan, valvontaan ja täytäntöönpanoon asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi osaston muiden velvoitteiden noudattamista. Määräyksissä ei valtuuteta osapuolten viranomaisia toteuttamaan työ- tai ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotoimenpiteitä toisen osapuolen alueella.

278 artikla. Artiklassa tunnustetaan tieteellisen ja teknisen tiedon sekä kansainvälisten standardien tai suositusten huomioonottamisen tärkeys työterveyteen ja ympäristön suojeluun tähtäävien toimenpiteiden valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Jos on olemassa vakavan tai peruuttamattoman vahingon vaara, turvaamistoimenpiteiden käyttöönottoa ei kuitenkaan saa lykätä ehdottoman tieteellisen varmuuden puuttumisen vuoksi (Peru soveltaa tätä Rion julistuksen periaatteen 15 mukaisesti).

279–285 artikla. Artikloissa määritetään sopimuksen tämän osaston toimeenpanon valvonta ja sopimusosapuolten välisten, tämän osaston soveltamiseen liittyvien kiistojen ratkaisumekanismit. Kukin osapuoli nimeää hallinnostaan yhteyspisteen kauppaan liittyvien kestävän kehityksen kysymysten täytäntöönpanoa varten. Perustetaan myös kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevän alakomitea, jonka tehtävänä on arvioida sopimuksen vaikutusta työ- ja ympäristökysymyksiin, esittää tarvittaessa suosituksia tämän osaston asianmukaista täytäntöönpanoa varten ja varmistaa yhteistyön tehokas toteutuminen rajoittamatta kuitenkaan 326 artiklan (tekninen apu) soveltamista. Alakomitea ratkaisee tämän osaston soveltamisalaan kuuluvat asiat rajoittamatta kuitenkaan hallitusten välisten neuvottelujen tai asiantuntijaryhmän toimintaa. Epäselvissä kysymyksissä osapuoli voi pyytää edellä mainittuja hallitusten välisiä neuvotteluja mistä tahansa yhteistä etua koskevasta osaston soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Tarvittaessa hallitusten välisten neuvottelujen keskusteluja voidaan jatkaa jälleen kaupan ja kestävän kehityksen alakomiteassa. Hallitusten välisiin neuvotteluihin osallistuva osapuoli voi 90 päivän kuluttua neuvottelupyynnön toimittamisen jälkeen pyytää, että asiantuntijaryhmä kutsutaan koolle tarkastelemaan asiaa, jota ei ole käsitelty neuvotteluissa tyydyttävästi. Asiantuntijaryhmä valitaan artiklan 283 artiklan 3 ja 4 kohtien vahvistettujen menettelyjen mukaan ja se ratkaisee, onko osapuoli täyttänyt tästä osastosta johtuvat velvoitteensa esittäen suosituksensa. Menettelyn kohde ilmoittaa tämän jälkeen alakomitealle asiantuntijaryhmän suosituksia koskevasta toimintasuunnitelmastaan niiden toteuttamiseksi ja alakomitea valvoo näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Tähän osastoon ei sovelleta XII osaston määräyksiä koskien riitojenratkaisua.

286 artikla. Artiklassa määritellään ympäristöön ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvästä yhteistyöstä ja yhteistoiminnasta. Osapuolet tunnustavat, että yhteistoiminta on tärkeää osaston täytäntöönpanon kannalta.

X OSASTO: AVOIMUUS JA HALLINTOMENETTELYT

287 artikla. Osapuolet sitoutuvat kahdenvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla yhteistyöhön avoimuuden lisäämiseksi kauppaan liittyvissä kysymyksissä.

288 artikla. Osapuolet sitoutuvat sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevien lakien, asetusten, tuomioistuinten päätösten, menettelyiden ja hallinnollisten päätösten julkaisuun tai niiden niille henkilöille saataville saattamiseen, joita asia koskee. Osapuolet sitoutuvat tarjoamaan niille henkilöille, joita asia koskee, mahdollisuuden esittää näkökantansa sekä tarkastelemaan tällaisia näkökantoja, jos ne ovat asian kannalta merkityksellisiä.

289 artikla. Artiklassa sovitaan, että sopimuksen määräykset eivät velvoita luottamuksellisten tietojen paljastamiseen tapauksissa, joissa se estäisi lain noudattamisen tai vaarantaisi yleisen edun tai yksittäisen yrityksen kaupalliset edut.

290 artikla. Osapuolet sopivat tietojen vaihdosta olennaisesti sopimukseen liittyvissä asioissa sekä luottamuksellisiksi määriteltyjen tietojen käsittelemisestä luottamuksellisina.

291 artikla. Osapuolet sitoutuvat 288 artiklan 1 kohdassa mainittuja toimenpiteitä soveltaessaan asianmukaiseen ilmoitukseen menettelyn aloittamisesta ja sen luonteesta, selvitykseen menettelyn aloittaneesta oikeusviranomaisesta sekä kuvaukseen riidanalaisista seikoista. Osapuolet sitoutuvat lisäksi varmistamaan menettelyiden lainmukaisuuden, sekä sen, että asianomaisille annetaan mahdollisuus esittää tosiasioita ja väitteitä näkemystensä tueksi. Artiklan määräykset liittyvät jaettuun toimivaltaan kuuluviin määräyksiin. Suomessa artiklassa tarkoitetun hallinto-oikeudellisen sääntelyn keskeiset säädökset sisältyvät hallintolakiin (434/2003), julkisuuslakiin (621/1999), kielilakiin (423/2003), Saamen kielilakiin (1086/2003) sekä lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003). Hallintolaki ei sisällä säännöstä viranomaisen velvollisuudesta antaa asianosaiselle ilmoitusta menettelyn aloittamisesta.

292 artikla. Osapuolet sopivat perustavansa tai ylläpitävänsä hallinnollisesta täytäntöönpanosta riippumattomia tuomioistuimia, joissa voidaan tarvittaessa korjata sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kaupan alaan liittyviä hallintotoimenpiteitä. Osapuolet sitoutuvat varmistamaan, että kyseisissä tuomioistuimissa osapuolilla on oikeus mahdollisuuteen puolustaa kantojaan sekä ratkaisuun, joka perustuu näyttöön. Lisäksi osapuolet sitoutuvat varmistamaan, että toimivaltainen viranomainen panee tuomioistuimen ratkaisun täytäntöön. Artiklan määräykset liittyvät jaettuun toimivaltaan kuuluviin määräyksiin. Suomessa artiklassa tarkoitetun hallinto-oikeudellisen sääntelyn keskeiset säädökset sisältyvät hallintolakiin, hallintolainkäyttölakiin (586/1996), julkisuuslakiin, kielilakiin, Saamen kielilakiin sekä lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Hallintolaki ei sisällä säännöstä viranomaisen velvollisuudesta antaa asianosaiselle ilmoitusta menettelyn aloittamisesta.

293 artikla. Osapuolet sitoutuvat varmistamaan tavarakauppaan liittyvien tukien avoimuuden julkaisemalla niistä määräajoin julkisilla verkkosivuilla kertomuksen hallituksen tai julkisten elinten myöntämistä tuista. Kauppakomitea tarkastelee osapuolten edistymistä tämän artiklan täytäntöönpanossa. Artiklan määräyksiä sovelletaan rajoittamatta WTO-sopimuksen asiaa koskevista määräyksistä johtuvia osapuolten oikeuksia soveltaa kaupan oikeussuojakeinoja, hakea riitojen ratkaisemista tai ryhtyä muihin asianmukaisiin toimiin. Osapuolet sopivat myös tietojen vaihdosta palveluiden kauppaan liittyviä tukia koskien. Artiklaan ei sovelleta XII osaston (riitojen ratkaiseminen) määräyksiä.

294 artikla. Todetaan, että tämän osaston määräysten soveltaminen ei vaikuta sopimuksen muissa osastoissa vahvistettuihin erityisiin sääntöihin.

XI OSASTO: YLEISET POIKKEUKSET

295 artikla. Osapuolet sopivat, että sopimuksen määräykset eivät velvoita osapuolia toimittamaan tietoja, joiden paljastamista se pitää tärkeiden turvallisuusetujensa vastaisena, eivät estä osapuolta ryhtymästä toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättöminä tärkeiden turvallisuusetujensa suojelemiseksi, eivätkä estä osapuolta täyttämästä velvoitteita kansainvälisen rauhan ylläpitämiseksi.

296 artikla. Osapuolet sopivat, että sopimusta sovelletaan verotukseen vain, jos se on tarpeen sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi. Sovitaan, että sopimuksella ei ole vaikutusta oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat EU:n jäsenvaltion ja Andien yhteisön allekirjoittajamaan välisestä verosopimuksesta, ja mikäli sopimus ja verosopimus ovat ristiriidassa, niin sovelletaan verosopimusta. Luetellaan ne toimenpiteet, joita sopimuksen määräykset eivät verotuksen osalta estä osapuolia toimeenpanemasta. Todetaan, että verotustermit ja -käsitteet, joita sopimuksessa ei ole määritelty, määräytyvät osapuolen kansallisen lainsäädännön tai vastaavien määritelmien ja käsitteiden mukaan.

297 artikla. Sovitaan, että jos osapuolella on vakavia maksutaseeseen liittyviä ongelmia, niin se voi ottaa käyttöön tavara- ja palvelukauppaan sekä sijoittautumiseen liittyviä rajoittavia toimenpiteitä. Sovitaan, että näiden toimenpiteiden tulee olla syrjimättömiä ja määräaikaisia, ne eivät saa olla laajempia kuin on tarpeen ja niiden tulee olla WTO-sopimuksessa vahvistettujen edellytysten ja tarvittaessa Kansainvälisen valuuttarahaston perustamissopimuksen mukaisia. Sovitaan, että osapuolet pyrkivät välttämään rajoittavien toimenpiteiden soveltamista, mutta mikäli niitä sovelletaan, niin asiasta neuvotellaan viipymättä kauppakomiteassa.

XII OSASTO: RIITOJEN RATKAISEMINEN

1 LUKU Tavoite, soveltamisala ja määritelmät

298 artikla. Todetaan, että tämän osaston tavoitteena on välttää ja ratkaista sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta osapuolten välille syntyviä riitoja.

299 artikla. Sovitaan, että osaston määräyksiä sovelletaan kaikkiin sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa esiintyviin erimielisyyksiin, ellei sopimuksessa toisin määrätä.

300 artikla. Artikla sisältää määritelmän siitä, mitä osastossa tarkoitetaan riidan osapuolella.

2 LUKU Neuvottelut

301 artikla. Osapuolet sopivat pyrkivänsä ratkaisemaan kaikki 299 artiklassa tarkoitettuja asioita koskevat riidat käymällä neuvotteluja. Artiklassa selostetaan neuvotteluiden aloittaminen, välimiesmenettelyyn siirtyminen, neuvotteluiden osapuolet, kesto ja kulku sekä neuvottelu alakomiteassa.

3 LUKU Riitojenratkaisumenettelyt

302–313 artikla. Artikloissa selostetaan välimiesmenettelyn aloittaminen, välimiespaneelin asettaminen, välimiesluettelon laatiminen, välimiehen vastustaminen, erottaminen ja korvaaminen, välimiesmenettelyn keskittäminen, välitystuomion antaminen ja täytäntöönpano, välitystuomion noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet ja noudattamatta jättämisen seuraukset, noudattamatta jättämisestä johtuva etujen keskeyttäminen, pyyntö välitystuomion selventämiseksi sekä välimiesmenettelyn keskeyttäminen ja päättäminen.

4 LUKU Yleiset määräykset

314 artikla. Sovitaan, että mikäli riidan osapuolet pääsevät yhteisesti sovittuun ratkaisuun, niin he ilmoittavat siitä kauppakomitealle, minkä jälkeen riitojenratkaisumenettely päättyy.

315 artikla. Sovitaan, että riitojenratkaisumenettelyissä noudatetaan työjärjestystä ja välimiesten menettelysääntöjä, jotka kauppakomitea hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan. Sovitaan, että välimiespaneelin kokoukset ovat yleisölle avoimia, ellei muuta sovita.

316 artikla. Sovitaan välimiespaneelin tietojenhankkimisoikeudesta sekä riidan osapuolen alueelle sijoittautuneiden valtiosta riippumattomien henkilöiden oikeudesta antaa amicus curiae- lausumia.

317 artikla. Sovitaan, että välimiespaneelin on tulkittava 299 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tavanomaisten, Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimukseen (SopS 33/1980) sisältyvien, tulkintasääntöjen mukaisesti.

318 artikla. Sovitaan, että välimiespaneeli pyrkii yksimielisiin ratkaisuihin. Jos ratkaisua ei voida tehdä yksimielisesti, niin asiasta päätetään äänten enemmistöllä. Lisäksi artiklassa selostetaan välitystuomioiden yksityiskohtia.

319 artikla. Artiklassa selostetaan sopimuksen tämän osaston suhdetta WTO:ssa sovittuihin oikeuksiin sekä riitojenratkaisufoorumin valintaa.

320 artikla. Sovitaan osastossa vahvistettujen määräaikojen laskemistavasta sekä osapuolten mahdollisuudesta pidentää määräaikoja yhteisestä sopimuksesta.

321 artikla. Sovitaan, että kauppakomitea voi muuttaa työjärjestystä ja menettelysääntöjä.

322 artikla. Sovitaan, että liitteen XIV mukaisesti osapuoli voi pyytää toista osapuolta aloittamaan sovittelumenettelyn koskien mitä hyvänsä III osaston (Tavarakauppa) soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyviä muita kuin tariffitoimenpiteitä.

323 artikla. Sovitaan, että osapuolet voivat sopia soveltavansa vaihtoehtoisena riitojenratkaisukeinona hyviä palveluksia tai sovittelua.

XIII OSASTO: TEKNINEN APU JA KAUPAN VALMIUKSIEN KEHITTÄMINEN

324 artikla. Artiklassa sitoudutaan tiivistämään osapuolten välistä yhteistyötä kestävän taloudellisen kehityksen saavuttamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Osapuolet painottavat mm yhteistyöaloitteita, joilla pyritään uusien kaupankäyntimahdollisuuksien luomiseen, kilpailukyvyn ja innovaatioiden edistämiseen, tuotannon uudenaikaistamiseen, kaupan helpottamiseen sekä mikro- ja pienten sekä keskisuurten yritysten kehittämiseen.

325 artikla. Yhteistyö toteutetaan osapuolten käytettävissä olevien välineiden, voimavarojen ja järjestelmien avulla voimassa olevia menettelyjä noudattaen. Yhteistyön toteuttamisesta vastaavat osapuolten elimet, joilla on toimivalta yhteistyösuhteiden toimeenpanoon.

326 artikla. Kauppakomitea seuraa edellä mainittujen tavoitteiden mukaista yhteistyön toteuttamista eri yhteistyöalueilla ja voi tarvittaessa antaa suosituksia yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyen.

XIV OSASTO: LOPPUMÄÄRÄYKSET

327 artikla. Todetaan, että sopimuksen liitteet, lisäykset, julistukset ja alaviitteet ovat sen erottamaton osa.

328 artikla. Sovitaan, että EU-osapuoli ilmoittaa Andien yhteisöön kuuluville allekirjoittajamaille, jos jokin maa hakee Euroopan unionin jäsenyyttä. EU-osapuoli ilmoittaa myös kaikista voimaantulleista liittymisistä Euroopan unioniin, ja kyseisten liittymisten vaikutuksia sopimukseen tarkastellaan kauppakomiteassa.

329 artikla. Selostetaan edellytykset ja menettelyt, joiden mukaisesti Andien yhteisön jäsenmaa, joka ei ole sopimuksen osapuoli sen tullessa voimaan EU-osapuolen ja vähintään yhden Andien yhteisön allekirjoittajamaan välillä, voi liittyä sopimukseen. Artiklassa käsitellään liittymisneuvottelut, asian käsittely kauppakomiteassa, liittymispöytäkirjan tekeminen, sopimuksen allekirjoittaminen ja sen voimaantulo.

330 artikla. Sovitaan, että osapuolet ilmoittavat sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjensä päätökseen saattamisesta muille osapuolille ja artiklassa 332 tarkoitetulle tallettajalle. Sopimus tulee voimaan EU-osapuolen ja kunkin Andien yhteisöön kuuluvan allekirjoittajamaan välillä sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuksen tallettaja vastaanottaa viimeisen ilmoituksen sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen EU-osapuolelta ja kyseiseltä Andien yhteisöön kuuluvalta allekirjoittajamaalta. Sovitaan, että sopimusta tai sen osaa voidaan soveltaa väliaikaisesti ennen sopimuksen voimaantuloa.

331 artikla. Sovitaan, että sopimus on voimassa määrittelemättömän ajan, mutta osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä muille osapuolille ja tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on saanut siitä ilmoituksen.

332 artikla. Sovitaan, että sopimuksen tallettaja on Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri.

333 artikla. Sovitaan osapuolten hyväksyvän, että sopimukseen sisällytetyt WTO-sopimuksen määräykset sisällytetään mahdollisin muutoksin, jotka ovat tulleet voimaan määräyksen soveltamisajankohtaan mennessä.

334 artikla. Sovitaan, että osapuolet voivat sopia sopimuksen muuttamisesta.

335 artikla. Sovitaan, että sopimukseen ei sallita valtiosopimusoikeutta koskevassa Wienin yleissopimuksessa tarkoitettuja varaumia.

336 artikla. Sovitaan, että sopimuksen määräykset eivät anna henkilöille muita oikeuksia tai aseta muita velvoitteita kuin osapuolten välillä kansainvälisen julkisoikeuden mukaisesti luodut oikeudet ja velvoitteet.

337 artikla. Sovitaan todistusvoimaisista teksteistä.

Liitteet:

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen erottamattomana osana on 14 liitettä. Hallituksen esitykseen liitetään mukaan VII-IX ja XIII liitteet, joihin sisältyy jaettuun toimivaltaan kuuluvia sitoumuksia.

Liite I (tullien poistaminen) sisältää osapuolten tavarakaupan asteittaisen vapauttamisen sekä kunkin osapuolen määräykset tavarakaupan tullien poistamisesta artiklan 22 mukaisesti.

Liite II sisältää käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyn ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät artiklan 68 mukaisesti.

Liite III sisältää hallinnollista yhteistyötä koskevia säännöksiä.

Liite IV (maatalouden suojatoimenpiteet) sisältää maatalouden suojatoimenpiteiden soveltamisen, sekä esittää toimenpidettä koskevat tiedot ja perusteet artiklojen 28–33 mukaisesti.

Liite V (keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa) sisältää osapuolten tulliyhteistyön, keskinäisen hallinnollisen avunannon tulliasioissa sekä osapuolten perustaman tullin, kaupan helpottamisen ja alkuperäsääntöjen alakomitean artiklojen 66–68 mukaisesti.

Liite VI (terveys- ja kasvinsuojelutoimet) sisältää terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevat osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä soveltamisalan artiklojen 86–90 mukaisesti.

Liite VII (sijoittautumista koskevat sitoumukset) sisältää osapuolten yritysten sijoittautumista koskevat sitoumukset ja niihin sovellettavat ehdot artiklojen 112–114 mukaisesti. Liite sisältää Suomen jättämän kaikkia toimialoja koskevan maantieteellistä aluetta koskevan varauman liittyen Ahvenanmaahan. Varaumassa todetaan, että ”Ahvenanmaalla on rajoitettu Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta vailla olevien luonnollisten henkilöiden sekä kaikkien oikeushenkilöiden vapautta sijoittautua ilman Ahvenanmaan toimivaltaisten viranomaisten lupaa.”

Liite VIII (rajat ylittävää palveluntarjontaa koskevat sitoumukset) sisältää osapuolten sitoumukset ja niihin sovellettavat ehdot rajat yli tarjottavien palvelujen osalta artiklojen 119–121 mukaisesti.

Liite IX (luonnollisten henkilöiden tilapäinen oleskelu liiketoimintaa varten) sisältää osapuolten sitoumuksiin yritysten avainhenkilöstön, tutkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden, palveluiden myyjien, sopimusperusteisten palveluntarjoajien, itsenäisten ammatinharjoittajien sekä lyhytaikaisten liikematkailijoiden osalta sovellettavat ehdot artiklojen 124–128 mukaisesti.

Liite X sisältää palvelukauppaa, sijoittautumisoikeutta ja sähköistä kaupankäyntiä koskevat tietopalvelupisteet.

Liite XI sisältää alakohdan ”julkisen hallinnon palvelutarjonta” tulkinnan artiklan 152 mukaisesti.

Liite XII (julkiset hankinnat) sisältää osapuolten keskinäiset julkisten hankintojen sitoumukset. Liite sisältää Suomen jättämän Ahvenanmaata koskevan varauman, jossa todetaan, että ”Suomi tekee varauman tämän sopimuksen VI osaston soveltamisesta Ahvenanmaahan.”

Liite määrittelee myös ilmoitusten julkaisukanavat, hankintailmoituksen sisällön, kestoluetteloon hakemista koskevan ilmoituksen sisällön, hankintamenettelyn määräajat, hankintasopimuksen myöntämistä koskevan ilmoituksen sisällön sekä tarjouspyyntöasiakirjat.

Liite XIII (maantieteelliset merkinnät) sisältää sopimuksella suojattavien maantieteellisten merkintöjen luettelot.

Liite XIV (sovittelumekanismi tullien ulkopuolisille esteille) sisältää sovittelujärjestelmän tavarakaupan soveltamisalaan kuuluvista muista kuin tariffitoimenpiteisiin liittyvistä asioista artiklan 322 mukaisesti.

2 Lakiehdotusten perustelut

2.1 Laki Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Suomessa sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten saattamisesta voimaan säädetään perustuslain 95 §:n 1 momentissa. Kyseisen perustuslain säännöksen mukaan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella. Asetuksen antaja määräytyy tällöin perustuslain 80 §:n mukaan siten, että jos asiasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Edellä olevan mukaisesti asetuksenantovaltuus on osoitettu valtioneuvostolle.

2.2 Laki Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamisesta

1 §. Pykälä mahdollistaa sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisen väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa. Väliaikaisesta soveltamisesta määrätään sopimuksen 330 artiklan 3 kohdassa, jossa todetaan, että osapuolet voivat soveltaa väliaikaisesti sopimusta joko kokonaan tai osittain. Kunkin osapuolen on ilmoitettava tallettajalle ja muille osapuolille sopimuksen väliaikaisen soveltamisen edellyttämien sisäisten menettelyjensä saattamisesta päätökseen.

2 §. Pykälän mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetus annetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Suomi on ilmoittanut sopimuksen loppumääräysten mukaisesti sopimuksen hyväksymisestä. Laki on voimassa siihen päivään saakka, jona laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta tulee voimaan. Laki on näin ollen voimassa vain siihen saakka, kunnes sopimuksen varsinainen voimaansaattamislaki tulee voimaan. Erillistä kumoamislakia ei siten ole tarvetta säätää.

3 Voimaantulo

Osapuolet hyväksyvät sopimuksen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimus tulee voimaan EU-osapuolen ja kunkin Andien yhteisöön kuuluvan allekirjoittajamaan välillä sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuksen tallettaja vastaanottaa viimeisen ilmoituksen sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen EU-osapuolelta ja kyseiseltä Andien yhteisöön kuuluvalta allekirjoittajamaalta. Toisin sanoen sopimus voi tulla kansainvälisesti voimaan eriaikaisesti toisaalta EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian välillä ja toisaalta EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Perun välillä. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö on tämän sopimuksen tallettaja. Hyväksymisestään ovat hallituksen esityksen antamisajankohtaan mennessä ilmoittaneet Viro, Peru, Slovakia ja Latvia.

Hallituksen esitykseen sisältyy luonnos blankettilaiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiseksi. Edellä selostetusta mahdollisesta sopimuksen eriaikaisesta voimaantulosta suhteessa Kolumbiaan ja Peruun johtuen valtioneuvoston asetuksella sopimus ja sen voimaansaattamislaki voidaan saattaa ensin voimaan suhteessa siihen Andien yhteisön valtioon, joka on hyväksynyt sopimuksen osaltaan. Jälkimmäisen Andien yhteisön valtion hyväksyttyä sopimuksen toisella valtioneuvoston asetuksella saatetaan puolestaan voimaan sopimus ja laki suhteessa jälkimmäiseen sopimuksen hyväksyneeseen Andien yhteisön valtioon. Jos kuitenkin sekä Kolumbia että Peru ilmoittavat sopimuksen hyväksymisestä ennen kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat suorittaneet omat hyväksymismenettelynsä ja EU:n oma ilmoitus on täten viimeinen, tulee sopimus kansainvälisesti voimaan samanaikaisesti sekä Kolumbian että Perun osalta ja sopimus ja sen voimaansaattamislaki saatetaan voimaan tavanomaisesti yhdellä valtioneuvoston asetuksella.

Sopimuksen 330 artiklan 3 kohdassa määrätään myös sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Kyseisen määräyksen mukaan sopimusta voidaan soveltaa väliaikaisesti joko kokonaan tai osittain. Kukin osapuoli ilmoittaa tallettajalle ja muille osapuolille tämän sopimuksen väliaikaisen soveltamisen edellyttämien sisäisten menettelyjensä saattamisesta päätökseen. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen EU-osapuolen ja Andien yhteisöön kuuluvan allekirjoittajamaan välillä alkaa sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tallettaja vastaanottaa viimeisen ilmoituksen EU-osapuolelta ja kyseiseltä Andien yhteisöön kuuluvalta allekirjoittajamaalta. Neuvoston päätöksessä sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta jätettiin väliaikaisen soveltamisen ulkopuolelle joukkotuhoaseita koskeva standardilauseke (2 artikla) ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan artiklan (202 artikla 1 kohta) määräys, joka sisältää viittauksen TRIPS-sopimukseen sekä hallintomenettelyitä koskevat määräykset (291 ja 292 artikla). Koska toimivallanjako sopimuksen alalla ei ole täysin selvä, Suomi jätti edellä mainittua neuvoston päätöstä hyväksyttäessä neuvoston pöytäkirjaan lausuman siitä, että se ei voi soveltaa väliaikaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ennen kuin sopimus on kansallisesti hyväksytty. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti EU:n ja Perun välillä 1 päivästä maaliskuuta 2013 lähtien. Kolumbia ei ole hallituksen esityksen antamisajankohtaan mennessä antanut vastaavaa ilmoitusta.

Sopimuksen kauppapolitiikan alaa käsittelevään osuuteen sisältyy määräyksiä, joilla on yhtymäkohtia Suomen liittymistä EU:iin koskevan sopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan nro 2 (SopS 103/1994), joka käsittelee Ahvenanmaan asemaa. Osa kyseisistä määräyksistä kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, mikä merkitsee, että Ahvenanmaan erityisasema on otettu huomioon jo kyseisiä sopimusmääräyksiä neuvoteltaessa. Sopimukseen on tämän mukaisesti sisällytetty Ahvenanmaata koskeva poikkeus liittyen sopimuksen julkisia hankintoja koskeviin sitoumuksiin. Suomella on varauma sopimuksen soveltamiseen Ahvenanmaan julkisiin hankintoihin. Varauman sanamuoto ei kuitenkaan sulje pois kokonaisuudessaan julkisia hankintoja koskevien määräysten soveltamista Ahvenanmaalla. Samoin palveluja ja sijoittautumista koskeviin erityisiin sitoumuksiin sisältyy poikkeus, joka koskee Ahvenanmaan oikeutta rajoittaa palveluiden tarjoamista alueellaan kotiseutuoikeuteen perustuen. Koska kuljetuspalveluiden katsotaan edelleen kuuluvan ainakin osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan ja koska kuljetuspalveluilla elinkeinotoimintaan liittyvänä asiana on vaikutusta Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluviin asioihin tulee sopimuksen voimaansaattamissäännökselle hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun kanssa tehty kauppasopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Jotkut näistä määräyksistä kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, toiset taas unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004 vp).

Toimivallan jako ei ole yksiselitteinen ja kysymys siitä, miltä osin kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset kuuluvat jäsenvaltion ja miltä osin unionin toimivaltaan, on Lissabonin sopimuksen voimaantultua 1 päivänä joulukuuta 2009 uudessa kehitysvaiheessa.

Sopimuksen yleisiä periaatteita koskeva 1 artikla ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva 2 artikla, jotka on myös nimetty sopimuksen olennaisiksi osiksi, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionilla on sopimuksen kauppaa koskevien määräysten (III osasto/tavarakauppa, IV osasto/palvelukauppa, sijoittautuminen ja sähköinen kauppa, VI osasto/julkiset hankinnat, VII osasto /teollis- ja tekijänoikeudet, IX osasto/kauppa ja kestävä kehitys, XIII osasto/tekninen apu ja kaupan valmiuksien kehittäminen) osalta toimivaltaa SEUT 207 artiklan perusteella. Lissabonin sopimuksella unionin yksinomaisen toimivallan ala laajeni ja kattaa tällä hetkellä tavarakaupan ohella palveluiden kauppaa, ulkomaisia suoria investointeja sekä henkisen omaisuuden kaupallisia näkökohtia koskevia kysymyksiä. Toimivallan jakautuminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Sopimuksessa ei ole määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten toimivalta tarkkaan ottaen jakautuu. Suomessa voi myös edelleen olla ja onkin voimassa lain säännöksiä myös unionin kauppapoliittiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

Vaikka kauppapolitiikka laaja-alaisesti kuuluu unionin toimivaltaan, sopimus sisältää myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Tällaisia voidaan katsoa sisältyvän palvelukauppaa ja sijoittautumista käsittelevän IV osaston määräyksiin siltä osin, kun nämä koskevat kuljetuspalveluja sekä VII osaston teollis- ja tekijäoikeuksiin liittyvissä määräyksissä, kuten tavaramerkeissä ja maantieteellisissä merkinnöissä.

Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan VII osastoon sisältyvä 202 artiklan 1 kohta sisältää viittauksen TRIPS-sopimukseen, joka on tehty sekasopimuksena ja joka sisältää muun muassa rikosoikeudellista sääntelyä. Tällainen rikosoikeudellinen sääntely kuuluu lähtökohtaisesti unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole halunneet unionin käyttävän rikosoikeudellista toimivaltaansa. Sopimuksen 202 artiklan 1 kohdan määräys kuuluu näin ollen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Lisäksi hallintomenettelyitä koskevat 291 ja 292 artikla kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset

Perustuslain 94 § 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtion sopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomen lailla annetun säädöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksessa 1 artiklassa todetaan, että sopimuksen olennaisen osan muodostavat demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa molempiin sopimuspuoliin sovellettavissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 45/2000 vp; PeVL 31/2001 vp), etteivät sellaiset yleispiirteiset ja julistuksenomaiset määräykset, joissa sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikuta Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen ihmisoikeuksien alalla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että tällaisilla määräyksillä on aikaisempaan verrattuna uudentyyppistä sitovaa merkitystä sopimukseen sisältyvän neuvottelu- ja sanktiomenettelyn vuoksi, ja tämän takia sopimuksen ihmisoikeusmääräysten oli katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan (ks. PeVL 31/2001 vp).

Perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitussa lausunnossa käsittelemän sopimuksen neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskevassa 96 artiklassa oli nimenomaisesti mainittu sopimuksen soveltamatta jättäminen viimeisenä keinona, jota voidaan käyttää tapauksessa, jossa toinen sopimuspuoli on rikkonut sopimuksen olennaiseksi osaksi määriteltyä ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatetta koskevaa sopimusmääräystä. Nyt kyseessä olevan sopimuksen velvollisuuksien täyttämistä koskevassa 8 artiklassa ei mainita suoranaisesti sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä toimenpiteenä, johon voitaisiin ryhtyä, jos toinen sopimuspuoli rikkoo olennaisesti sopimusta. Edellä mainittuun 8 artiklaan sisältyvä neuvottelu- ja sanktiomekanismia koskeva sopimusmääräys on siten kirjoitettu heikompaan muotoon kuin mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan tarkoittama neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskeva määräys oli kirjoitettu.

Hallituksen käsityksen mukaan nyt kyseessä olevan sopimuksen 8 artikla mahdollistaa kuitenkin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 60 artiklassa tarkoitetun valtiosopimuksen rikkomisesta johtuvan sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen kokonaisuudessaan tai osaksi. Lisäksi on otettava huomioon, että kyseisessä 8 artiklassa määrätään, että sopimuksen olennaisena rikkomisena pidetään sen olennaisiksi osiksi määriteltyjen sopimusmääräysten rikkomista. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen 8 artiklan määräysten soveltaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimuksen olennaiseksi osaksi määritellyllä 2 artiklalla on perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (ks. PeVL 31/2001 vp) tarkoittamaa uudentyyppistä sitovaa merkitystä ja tämän vuoksi sopimuksen ihmisoikeusmääräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva 2 artikla on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi. Kyseisen sopimusmääräyksen rikkomisessa on kyse sopimuksen olennaisesta rikkomisesta, joka mahdollistaa sopimuksen 8 artiklan mukaisen neuvottelu- ja sanktiomenettelyn käytön. Näin ollen kyseisellä määräyksellä voidaan yllä selostettujen perusteluiden valossa arvioida olevan perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 31/2001 vp tarkoitettua sitovaa merkitystä, minkä vuoksi sen olisi katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Palvelukauppaa ja sijoittautumista käsittelevän IV osaston määräysten kuljetuspalveluita koskevista osista säädetään Suomessa muun muassa laissa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta, merilaissa, rautatielaissa, joukkoliikennelaissa, laissa kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä ja taksiliikennelaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan, mutta eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan VII osastoon sisältyvien määräysten kattamista asioista puolestaan säädetään Suomessa muun muassa tavaramerkkilaissa ja tekijänoikeuslaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan, mutta eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

Hallituksen esityksen liitteeksi ei ole otettu lainkaan kauppasopimuksen liitteitä I-VI, X-XII ja XIV, joiden sisältöä on kuitenkin selostettu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Vakiintuneen käytännön mukaan eduskunta hyväksyy kansainväliset sopimukset kokonaisuudessaan (ks. esim. PeVL 13/2008 vp, s. 3/II ja PeVL 5/2007 vp, s. 4-5), mikä vastaa myös perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuotoa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että ei ole ehdotonta estettä sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain eduskunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Valiokunnan mielestä tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi olla kyse ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä niin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman kokonaisuuden. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei voi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008 vp). Kyseessä olevat hallituksen esityksen ulkopuolelle jätetyt liitteet ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä. Liitteiden jättämistä hallituksen esityksen ulkopuolelle voidaan perustella myös sillä, että eduskunta hyväksyy sekasopimukset vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan. Koska nyt kyseessä olevat liitteet kuuluvat unionin toimivaltaan, eivät ne vaadi eduskunnan hyväksyntää. Edellä sanotun mukaisesti hallituksen käsityksen mukaan kauppasopimuksen liitteet I-VI, X-XII ja XIV muodostavat siten sellaisen edellä selostetun perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisen teknisesti ja asiallisesti eriävän osion, joka ei sisällä lainsääsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä, joka voidaan jättää hallituksen esityksen ulkopuolelle.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 § 2 momentissa tai 95 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välillä Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 2012 tehdyn kauppasopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset