HE 194/2012

Hallituksen esitys eduskunnalle ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 2001 tehdyn ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen.

Yleissopimuksessa on sovittu maksutelevisiotoiminnassa käytettävien ehdollisen pääsyn järjestelmien oikeudellisesta suojasta. Sopimuksen hyväksyminen ei edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön, koska Suomen lainsäädäntöön on tehty sopimusta vastaavat muutokset jo aiemmin pantaessa täytäntöön EU:n ehdollisen pääsyn direktiivi.

Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan vuonna 2003. Suomen osalta sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä, kun Suomi on tallettanut liittymiskirjansa. Ehdotettu laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA JA ESITYKSEN TAVOITTEET 3
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET VAIKUTUKSET 4
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 4
4 ASIAN VALMISTELU 4
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 5
1 SOPIMUKSEN SISÄLTÖ JA SEN SUHDE SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN 5
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 6
3 VOIMAANTULO 7
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA KÄSITTELYJÄRJESTYS
LAKIEHDOTUS 8
1. Laki ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
SOPIMUSTEKSTI 9

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila ja esityksen tavoitteet

Sääntely Suomessa ja EU:ssa

Ehdollisen pääsyn järjestelmällä tai palvelulla tarkoitetaan järjestelmää, jota käytetään televisio- ja radiolähetysten tai muiden sisältöpalveluiden suojaamiseen. Käytännössä järjestelmillä suojataan maksullisten televisiokanavien jakelua, joissa useimmiten käytetään salauksenpurkukortteja. Lähetykset salataan tietyllä salausavaimilla ja katsojille myytävät kortit tai muut laitteet sisältävät salausavaimen, jolla salattuna lähetetty kanava avautuu katseltavaksi.

Televisiolähetysten suojaamiseksi käytettyjen ehdollisen pääsyn järjestelmien oikeudellisesta suojasta on EU:ssa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/84/EY (myöhemmin ehdollisen pääsyn direktiivi). Direktiivissä määritellään suojattu palvelu, ehdollinen pääsy ja laiton laite. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä laittomien laitteiden valmistaminen, tuonti, levittäminen, myynti, vuokraus tai hallussapito kaupallisessa tarkoituksessa, laittoman laitteen asentaminen, huolto tai vaihtaminen kaupallisessa tarkoituksessa sekä kaupallisen viestinnän käyttö laittomien laitteiden käytön edistämiseksi. Kiellon rikkomisen seuraamusten on oltava tehokkaita, vakuuttavia ja sääntöjen vastaisen toiminnan mahdolliseen vaikutukseen suhteutettuja.

Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annetulla lailla (1117/2001, myöhemmin suojauksenpurkulaki) ja rikoslain (39/1889) 38 luvun 8 b §:llä.

Suojauksenpurkulakia sovelletaan televerkon avulla tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen suojaamiseen niiden suojauksen purkujärjestelmien oikeudetonta käyttöä vastaan. Käytännössä tarkoituksena on suojata maksullisten televisiokanavien jakelussa käytettäviä ehdollisen pääsyn järjestelmiä, joita useimmin käytetään salauksenpurkukorteilla. Lähetykset salataan ja katsojille myytävät kortit taikka muut laitteet sisältävät salausavaimen, jolla salattuna lähetetty kanava avautuu katseltavaksi.

Suojauksenpurkulain 3 §:ssä kielletään suojauksen purkujärjestelmän oikeudeton hallussapito, käyttö, valmistus, maahantuonti, kaupanpito, vuokraus, levittäminen, myynninedistäminen, asentaminen ja huolto. Kieltoa valvoo lain 4 §:n mukaan Viestintävirasto, jolla on 7 §:n mukaan oikeus saada virka-apua poliisilta, tulliviranomaisilta ja rajavartiolaitokselta lain säännösten täytäntöönpanemiseksi.

Rikoslain 38 luvun 8 b §:n nojalla suojauksen purkujärjestelmärikokseen syyllistynyt voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Suojauksenpurkulain 6 §:n nojalla se, joka muutoin tahallaan rikkoo lain 3 §:ssä säädettyä kieltoa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, suojauksen purkujärjestelmärikkomuksesta sakkoon.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä suojauksen purkujärjestelmärikkomuksesta tai -rikoksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Käytännössä oikeudettomat salauksenpurkukortit eivät ole aiheuttaneet Suomessa ongelmia; Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikostilanne 2010-tutkimuksen liitetietojen mukaan poliisin tietoon ei ole vuosina 2001–2010 tullut yhtäkään suojauksen purkujärjestelmärikosta.

Euroopan neuvoston ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehty eurooppalainen yleissopimus (ehdollisen pääsyn yleissopimus) on tehty 24 päivänä tammikuuta 2001. Sopimus sisältää pääasiassa ehdollisen pääsyn direktiiviä vastaavat määräykset ehdollisen pääsyn järjestelmien oikeudellisesta suojasta. Esitystä annettaessa EU:n jäsenvaltioista yleissopimuksen ovat ratifioineet Alankomaat, Bulgaria, Kypros, Ranska, Luxemburg ja Romania.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset vaikutukset

Ehdollisen pääsyn yleissopimuksella pyritään suojaamaan maksutelevisiopalvelujen suojaamiseen käytettäviä ehdollisen pääsyn järjestelmiä niin, että pääsyn tarjoaminen salattuihin lähetyksiin ilman alkuperäisen lähettäjän lupaa laittomalla laitteella on kielletty. Sopimuksen mukaan sopimuksen osapuolten tulee kieltää laittomien suojauksenpurkulaitteiden valmistus sekä yleisölle tarjoaminen lainsäädännössään samalla tavoin kuin edellä tarkoitetussa ehdollisen pääsyn direktiivissä. Toisin kuin direktiivissä, sopimuksen 6 artikla sisältää määräyksen luvattomia suojauksenpurkulaitteita koskevan kiellon rikkomisen seurauksista, jotka kuuluvat rikosoikeuden alaan. Sopimuksen avulla oikeudellinen suoja pyritään levittämään laajalle alueelle.

Esityksen tavoitteena on mahdollistaa Suomen sitoutuminen sanottuun yleissopimukseen.

3 Esityksen vaikutukset

Ehdotetulla Suomen liittymisellä ehdollisen pääsyn yleissopimukseen ei ole vaikutusta Suomen lainsäädäntöön. Suomen voimassa oleva sääntely on yhteensopivaa EU:n ehdollisen pääsyn direktiivin kanssa ja täyttää sellaisenaan myös sopimuksesta johtuvat velvoitteet.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden liittyminen ehdollisen pääsyn yleissopimukseen nostaa sopimuksen painoarvoa ja todennäköisesti kannustaa myös EU:n ulkopuolisia valtioita liittymään sopimukseen. Ehdollisen pääsyn järjestelmien oikeudellisen suojan leviäminen myös sellaisiin eurooppalaisiin valtioihin, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita, voi vähentää luvattomilla maksutelevisiokorteilla harjoitettavaa piratismia.

4 Asian valmistelu

Euroopan komissio julkaisi 15 päivänä joulukuuta 2010 ehdotukset neuvoston päätöksiksi Euroopan neuvoston ehdollisen pääsyn yleissopimuksen allekirjoittamisesta (KOM(2010) 753 lopullinen) ja tekemisestä (KOM(2010) 755 lopullinen). Komission ehdotusta käsiteltiin neuvoston audiovisuaalisessa työryhmässä sekä oikeus- ja sisäasiain työryhmässä kevään ja syksyn 2011 aikana. Eduskuntaan toimitettiin tietoa asian valmistelusta E-kirjeellä 174/2010 vp, E-jatkokirjeellä LVM 07.07.2011 ja U-kirjelmällä U 50/2011 vp.

Euroopan unionin neuvosto teki 29 päivänä marraskuuta 2011 päätöksen ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskevan Euroopan Neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta. Päätös tehtiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 ja 218 artiklan 5 kohdan perusteella. Komissio on valittanut päätöksen oikeusperustasta EU:n tuomioistuimeen keväällä 2012 (asia C-137/12).

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Esitysluonnos lähetettiin lausunnolle ulkoasian-, opetus- ja kulttuuri- ja oikeusministeriöön. Lisäksi esitysluonnos oli kommentoitavana EU-asioiden viestintäjaostossa. Saadut lausunnot on otettu esityksen jatkovalmistelussa huomioon.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla.Kohde ja tarkoitus. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Sopimuksen tarkoituksena on, että tietyt toimet, jotka mahdollistavat luvattoman pääsyn suojattuihin palveluihin, tehdään osapuolten alueella laittomiksi ja lähentää asiaa koskevaa osapuolten lainsäädäntöä.

2 artikla.Määritelmät. Sopimuksen 2 artikla sisältää määritelmät, joissa on määritelty suojattu palvelu, ehdollinen pääsy, ehdollisen pääsyn mahdollistava laite ja laiton laite. Ehdollisella pääsyllä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla tehdään ymmärrettävässä muodossa oleviin palveluihin pääsy ehdolliseksi etukäteen annetusta luvasta. Laittomalla laitteella tarkoitetaan järjestelyjä, jotka on suunniteltu tai mukautettu mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun ymmärrettävässä muodossa ilman palvelun tarjoajan lupaa. Määritelmät vastaavat asiallisesti ehdollisen pääsyn direktiivin määritelmiä.

3 artikla.Suojan kohteet. Sopimuksen 3 artiklassa määritellään suojan kohteeksi kaikki suojatun palvelun tarjoajat.

4 artikla.Rikkomukset. Sopimuksen 4 artiklassa katsotaan laittomiksi laittomien laitteiden kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva valmistaminen, tuonti, levittäminen, myynti tai vuokraus, hallussapito, asentaminen, huolto tai vaihtaminen sekä markkinointi.

Sopimuksen määräykset vastaavat Suomen lainsäädäntöä. Sopimuksen 1–4 artiklan määräykset vastaavat asiallisesti suojauksenpurkulain 1–3 §:n säännöksiä, joissa määritellään tietoyhteiskunnan palvelut, suojauksen purkujärjestelmä ja suojauksen purkujärjestelmän oikeudettoman hallussapidon, käytön valmistuksen, maahantuonnin, vuokrauksen, levittämisen, myynninedistämisen, asentamisen ja huollon kielto. Suojauksenpurkulaissa käytetään sopimusta laajempaa tietoyhteiskunnan palvelun määritelmää, joka kattaa myös sopimuksessa käytetyn suojatun palvelun määritelmän.

Tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan televerkon avulla tarjottavaa, maksullista ja erityisellä teknisellä järjestelmällä suojattua televisiolähetystä, radiolähetystä ja vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavaa etäpalvelua sekä erityisellä teknisellä järjestelmällä toteutettavan suojauksen tarjoamista edellä mainittuihin palveluihin.

5 artikla.Laittomista toimista määrättävät seuraamukset. Sopimuksen 5 artiklassa määrätään laittomien toimien seuraamuksista. Artiklan mukaan osapuolet hyväksyvät toimenpiteitä, joilla tehdään laittomista toimista rangaistavia rikosoikeudellisin, hallinnollisin tai muin seuraamuksin. Toimenpiteiden on oltava tehokkaita, vakuuttavia ja laittoman toiminnan mahdolliseen vaikutukseen suhteutettuja.

Sopimuksen 5 artiklan määräys laittomista toimista määrättävistä seuraamuksista vastaa suojauksenpurkulain 6 ja rikoslain 38 luvun 8 b §:ää.

6 artikla.Menetetyksi tuomitsemista koskevat toimenpiteet. Sopimuksen 6 artiklassa määrätään laittomien laitteiden tai rikoksen tekoon käytetyn aineiston sekä taloudellisen hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta. Artiklan mukaan osapuolet hyväksyvät sellaisia asianmukaisia toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen laittomien laitteiden tai rikoksen tekemiseen käytetyn myynninedistämis-, markkinointi- tai mainosmateriaalin takavarikoimiseksi ja menetetyksi tuomitsemiseksi sekä laittoman toiminnan tuloksena saadun taloudellisen hyödyn ja voiton menetetyksi tuomitsemiseksi. Menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain 10 luvussa (875/2001) ja takavarikosta voimassa olevan pakkokeinolain (450/1987) 4 luvussa. Takavarikkoa koskevat säännökset sisältyvät 1 päivänä tammikuuta 2014 voimaantulevan uuden pakkokeinolain (806/2011) 7 lukuun.

7 artikla.Siviilioikeudelliset menettelyt. Sopimuksen 7 artiklassa todetaan että suojattujen palvelujen tarjoajat voivat käyttää myös siviilioikeudellisia keinoja. Sopimuksen 7 artiklan määräys siviilioikeudellisista menettelyistä vastaa sitä, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) ja oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetään vahingonkorvauksista ja turvaamistoimista.

8 artikla.Kansainvälinen yhteistyö. Sopimuksen 8 artiklaan sisältyy määräys osapuolten yhteistyöstä yleissopimuksen alalla. Osapuolet sitoutuvat tekemään rikosoikeuden tai hallinnon alalla tehtävää kansainvälistä yhteistyötä koskevien asiaankuuluvien kansainvälisten asiakirjojen sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti mahdollisimman laajaa yhteistyötä yleissopimuksen nojalla todettuihin rikosoikeudellisiin tai hallinnollisiin rikkomuksiin liittyvissä tutkimuksissa ja oikeudenkäynneissä. Suomessa kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa sääntelevät sekä kansallinen lainsäädäntö että kansainväliset sopimukset. Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994) on kansainvälistä rikosoikeusapua koskeva yhtenäinen säännöstö, jonka perusteella Suomen viranomaiset voivat antaa ja pyytää oikeusapua toisen valtion viranomaisilta. Keskeisimmät oikeusapua rikosasioissa koskevat sopimukset ovat vuoden 1959 keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 30/1981) ja EU:n jäsenvaltioiden välillä sovellettava keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehty yleissopimus (SopS 88/2005). Suomi on lisäksi saattanut voimaan ensiksi mainittuun sopimukseen vuonna 1978 tehdyn lisäpöytäkirjan (SopS 14/1985) ja toiseksi mainittuun sopimukseen vuonna 2001 tehdyn pöytäkirjan (SopS 44/2005).

9 artikla.Monenkeskiset neuvottelut. Sopimuksen 9 artikla sisältää määräyksen monenkeskisestä neuvottelukunnasta sopimuksen soveltamisen ja mahdollisten tarkastamistarpeiden selvittämiseksi.

10 artikla.Muutokset. Sopimuksen 10 artiklassa on määräykset sopimuksen muuttamisesta. Muutoksista sovitaan monenkeskisessä neuvottelukunnassa.

11 artikla.Suhde muihin yleissopimuksiin tai sopimuksiin. Sopimuksen 11 artiklassa sovitaan sopimuksen suhteesta muihin sopimuksiin. Artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan unionin jäsenvaltiot soveltavat keskinäisissä suhteissaan unionin sääntöjä. Jos tietystä asiasta ei ole unionin sääntöä, sovelletaan yleissopimusta.

12 artikla.Allekirjoitus ja voimaantulo. Sopimuksen 12 artiklassa on säännökset sopimuksen allekirjoittamisesta ja voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan siihen myöhemmin liittyvien valtioiden tai EU:n osalta hyväksymisilmoituksen päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä, kun se on ilmoittanut suostuvansa tulla yleissopimuksen sitomaksi.

13 artikla.Muiden kuin jäsenvaltioiden liittyminen yleissopimukseen. Sopimuksen 13 artiklassa on määräykset siitä, miten muut kuin Euroopan Neuvoston jäsenvaltiot voivat liittyä sopimukseen.

14 artikla.Maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksen 14 artiklassa on määräykset sen maantieteellisestä soveltamisesta annettavista ilmoituksista.

15 artikla.Varaumat. Sopimuksen 15 artiklan mukaan sopimukseen ei voi tehdä varaumia.

16 artikla.Riitojen ratkaiseminen. Sopimuksen 16 artiklassa määrätään osapuolten riitojen ratkaisusta, joka on tehtävä ensi sijassa neuvotteluin taikka välitystuomioistuimen avulla.

17 artikla.Irtisanominen. Sopimuksen 17 artiklan mukaan sopimus on irtisanottavissa ilmoituksella siten, että irtisanominen tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona Euroopan Neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

18 artikla.Tiedoksiannot. Sopimuksen 18 artiklassa on määräykset Euroopan neuvoston tiedoksiannoista neuvoston jäsenvaltioille, Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolille ja Euroopan unionille sopimuksen ratifioinneista, annetuista julistuksista ja muutosehdotuksista.

Sopimuksen artiklat 9–18 ovat valtiosopimuksille tyypillisiä loppumääräyksiä.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälän mukaan ehdollisen pääsyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Edellä tarkoitetulla tavalla sopimuksen hyväksyminen ei edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

2 §. Pykälän mukaan sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 Voimaantulo

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2003. Kunkin tätä myöhemmin sopimuksen hyväksyvän tai siihen liittyvän valtion tai Euroopan unionin osalta sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä, kun se on ilmoittanut tallettajana toimivalle Euroopan neuvoston pääsihteerille suostuvansa tulla yleissopimuksen sitomaksi. Sopimuksen voimaansaattamista koskevan lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus säätää tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee voimaan Suomen osalta.

Tavoitteena on, että Suomen liittymiskirja talletetaan kevään 2013 aikana, jolloin sopimus ja sen voimaansaattamislaki voitaisiin saattaa valtioneuvoston asetuksella voimaan kesällä 2013.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 19/2010 vp).

Sopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus. Sekasopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joissa osapuolena on sekä Euroopan unioni että yksi tai useampi unionin jäsenvaltio. Sekasopimuksiin rinnastetaan myös ne sopimukset, joissa unioni ei voi olla osapuolena, mutta joissa osapuolena olevat jäsenvaltiot käyttävät unionin puolesta sen toimivaltaa (PeVL 16/2004 vp). Eduskunta hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaan tällaisen sekasopimuksen vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (PeVL 16/2004 vp, PeVL 6/2005 vp, PeVL 56/2010 vp ja PeVL 62/2010 vp).

EU on käyttänyt toimivaltaansa sopimuksen kanssa samalla alalta antamalla ehdollisen pääsyn direktiivin. Direktiivin soveltamisalan osalta toimivalta päättää sopimukseen liittymisestä kuuluu EU:lle. Sopimuksen allekirjoittamisesta tehdyn neuvoston päätöksen neuvotteluissa menetetyksi tuomitsemista koskeva 6 artikla katsottiin rikosoikeudelliseksi ja näin ollen sen katsottiin kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Sopimuksen 6 artiklan tarkoittamista menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain 10 luvussa ja takavarikosta pakkokeinolain 4 luvussa. Kyseinen määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja näin ollen sopimukseen sitoutuminen edellyttää eduskunnan suostumusta.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta 24 päivänä tammikuuta 2001 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

1.

Laki ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta Strasbourgissa 24 päivänä tammikuuta 2001 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2012

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Asunto- ja viestintäministeri
Krista Kiuru

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.