HE 291/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa Kosovon kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kosovon kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa kesäkuussa 2010 tehdyn sopimuksen.

Sopimus vastaa pitkälti muita viime vuosina Suomen ja itäisen Euroopan maiden välillä tehtyjä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia, joiden päätarkoituksena on antaa toiselle sopimuspuolelle tietoja tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu sopimuspuolten tulliviranomaisten keskinäinen avunanto tullilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja sen vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tällaisia tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Käytännössä kyse on pääasiallisesti pyynnöstä hankittujen tai muutoin tulliviranomaisten hallussa olevien tietojen luovuttamisesta pyynnön esittäneen sopimuspuolen tulliviranomaiselle.

Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse suorittaneensa sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä vaihdettavien tietojen salassapidosta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 3
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 3
4 ASIAN VALMISTELU 4
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 4
1 SOPIMUKSEN JA SIIHEN LIITTYVÄN LIITTEEN SISÄLTÖ JA SUHDE SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN
1.1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön 4
1.2 Liitteen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön 10
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 11
3 VOIMAANTULO 11
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA KÄSITTELYJÄRJESTYS
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus 12
4.2 Käsittelyjärjestys 13
LAKIEHDOTUS 14
Kosovon kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta 14
SOPIMUSTEKSTI 15
LIITE 31

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Kosovon tulli teki 6 päivänä helmikuuta 2009 päivätyllä kirjeellään Suomen Tullihallitukselle virallisen aloitteen kahdenvälisen tulliyhteistyösopimuksen solmimiseksi maiden välillä. Kyseessä oli 17 päivänä helmikuuta 2008 itsenäiseksi julistautuneen uuden valtion ensimmäinen tulliyhteistyötä koskeva valtiosopimushanke. Itsenäinen Kosovon tulli perustettiin marraskuussa 2008. Sitä ennen (vv. 1999—2008) Kosovossa toimi YK:n hallinnoima UNMIK-tulli, jonka henkilöstö koostui ulkomaalaisista asiantuntijoista. Kosovon tullin toimintaa tukee EULEXin (EU Rule of Law Mission in Kosovo) tullikomponentti, jonka tehtävänä on arvioida ja kehittää Kosovon tullin toimintaa. Kosovon ja EU:n välillä ei ole voimassa olevia tulliyhteistyötä koskevia sopimuksia. Suomen ja Kosovon välisten suhteiden ja tulliyhteistyön tiivistämiseksi on siis perusteltua tehdä kahdenvälinen sopimus yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksen määräykset tähtäävät Suomen ja Kosovon tulliviranomaisten väliseen yhteistyöhön tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja mainittuja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Apua annetaan myös tullilakien soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisessa. Sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen tulliviranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja. Sopimuksen mukaan sopimuspuolten tulliviranomaiset suorittavat pyynnöstä tai oma-aloitteisesti myös konkreettisia valvontatoimenpiteitä ja pyynnöstä tutkimuksia. Sopimus sisältää myös määräykset sopimuksen nojalla saatujen tietojen ja asiakirjojen käytöstä sekä henkilötietojen suojaamisesta ja käytöstä. Koska Kosovo ei ole yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä tehdyn yleissopimuksen (SopS 36/1992) eli niin sanotun Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen sopimuspuoli, sopimukseen on otettu erillinen liite, joka koskee tietosuojan perusperiaatteita henkilötietojen osalta. Liite on erottamaton osa sopimusta, ja sen määräykset perustuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen 5—11 artikloihin.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Esitys sisältää lakiehdotuksen, jonka 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lain 2 § sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tai tuotettujen tietojen salassapitoa koskevat säännökset. Lain 3 §:ssä on säännös, joka koskee lain voimaantuloa. Säännöksen mukaisesti lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Sopimus ja laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti.

3 Esityksen vaikutukset

Sopimuksen mukaan tulliviranomaiset eivät vaadi toisiltaan korvausta niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta asiantuntijoille, todistajille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville tulkeille ja kääntäjille maksettavia palkkioita. Jos pyynnön täyttäminen aiheuttaa huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään määrittääkseen ne ehdot ja edellytykset, joiden puitteissa pyyntö toteutetaan, sekä kustannusten kohdistamistavan. Avunantoa koskevien pyyntöjen täyttämisestä ja muusta sopimuksen täytäntöönpanosta ei ole odotettavissa kuin vähäisiä kustannuksia, jotka ovat katettavissa tullilaitoksen toimintamenoista.

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

4 Asian valmistelu

Asiantuntijakeskustelut sopimusluonnoksesta käytiin Helsingissä 27—29 päivänä huhtikuuta 2009 ja Pristinassa 19—20 päivänä marraskuuta 2009. Sopimuksen sisällöstä päästiin yhteisymmärrykseen Pristinan neuvottelukierroksen aikana. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2010.

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ulkoasianministeriöltä, tietosuojavaltuutetulta ja Tullihallitukselta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen ja siihen liittyvän liitteen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
1.1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: tullilainsäädäntö, tullilainsäädännön vastainen teko, tulliviranomainen, pyynnön esittänyt tulliviranomainen, pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen, valvottu läpilasku, henkilötiedot, huumausaineet, psykotrooppiset aineet ja huumausaineiden lähtöaineet.

2 artikla. Sopimuksen soveltamisala. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta. Sen mukaan sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä ja sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi ja tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja niitä koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Lisäksi artiklan mukaan apua annetaan tapauksissa, jotka koskevat tullilakien soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamista.

Sopimuksessa on kyse kansainvälisestä rikosoikeusavusta siltä osin kuin se koskee rikosasian tutkintaa tai syyttämistä. Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevat yleiset säännökset sisältyvät kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994), jäljempänä rikosoikeusapulaki, ja sen nojalla annettuun asetukseen (13/1994), jäljempänä rikosoikeusapuasetus. Rikosoikeusapulain 30 §:n 2 momentissa on yleinen säännös kansainvälisten sopimusten ja lain välisestä suhteesta. Sen mukaan lain säännösten estämättä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa annetaan myös siten kuin oikeusavun antamisesta on erikseen sovittu tai säädetty.

Artiklassa määrätään, että sopimuksen puitteissa apua annetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sopimus rakentuu siten periaatteelle, että apua annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Artiklassa määrätään myös, että apua annetaan pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Tarvittaessa tulliviranomainen voi siirtää avunannon muun toimivaltaisen viranomaisen hoidettavaksi.

Lisäksi artiklassa määrätään, että sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää. Sopimus ei myöskään vaikuta rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamiseen, joita osapuolet ovat tehneet.

3 artikla. Avunannon soveltamisala. Artiklassa määrätään avunannon alasta. Sen mukaan tulliviranomaisten on toimitettava oma-aloitteisesti tai pyynnöstä toisilleen kaikki tiedot, jotka voivat auttaa tuonnin ja viennin yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja tulliviranomaisten kantamien muiden maksujen täsmällistä kantamista. Erityisesti on toimitettava sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa tavaroiden tullausarvon ja tariffinimikkeen määrittämisessä. Lisäksi tulliviranomaisten on toimitettava tietoja, jotka voivat auttaa tuontia, vientiä ja kauttakulkua koskevien kieltojen ja rajoitusten asianmukaisen noudattamisen valvomista sekä sellaisten alkuperäsäännösten asianmukaista soveltamista, jotka eivät sisälly jommankumman osapuolen tai molempien osapuolten tekemiin etuuskohtelusopimuksiin.

Edelleen artiklassa määrätään, että mikäli pyynnön vastaanottaneella tulliviranomaisella ei ole käytössään pyydettyä tietoa, se pyrkii hankkimaan tiedon käyttäen hyväksi pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön määräysten mukaisia keinoja. Lisäksi pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen pyrkii hankkimaan tiedot siten kuin toimiessaan omaan lukuunsa.

Artiklassa määrätään myös, että mikäli pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen ei ole toimivaltainen täyttämään pyyntöä, sen tulee asianmukaisten neuvotteluiden jälkeen joko välittää pyyntö viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle tai ohjata ja opastaa pyynnön esittänyt tulliviranomainen noudattamaan kyseisen pyynnön edellyttämää asianmukaista menettelyä.

Lisäksi artiklassa todetaan, että sopimuspuolet pyrkivät kansallisen lainsäädännön salliessa tekemään yhteistyötä myös tullin henkilöstölle tarkoitettujen koulutusohjelmien käynnistämisessä, kehittämisessä ja parantamisessa sekä uusien laitteiden ja menettelyiden arvioinnissa ja testauksessa.

4 artikla. Tiedot tavaroiden liikkumisesta. Artiklan mukaan tulliviranomaisten on ilmoitettava, onko sopimuspuolen alueelle tuodut tavarat viety laillisesti toisen sopimuspuolen alueelta ja onko sopimuspuolen alueelta viedyt tavarat tuotu laillisesti toisen sopimuspuolen alueelle, sekä se, mihin tullimenettelyyn tavarat on mahdollisesti asetettu. Lisäksi tulliviranomaisten on ilmoitettava onko tavarat, joille on myönnetty etuuskohtelu vietäessä ne sopimuspuolen alueelta, tuotu asianmukaisesti toisen sopimuspuolen alueelle. Tällöin tietoja annetaan myös kaikista tullivalvontatoimenpiteistä, joita tavaroihin on kohdistettu.

5 artikla. Tiedot tullilainsäädännön vastaisista teoista. Artiklan mukaan tulliviranomaiset ilmoittavat toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki sellaiset tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin liittyvät tiedot, joista voi olla niille hyötyä. Erityisesti tietoja annetaan luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, joiden tiedetään tai epäillään syyllistyvän tai syyllistyneen toisen sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin. Lisäksi tietoja annetaan tavaroista, joiden tiedetään tai epäillään olevan laittoman kaupankäynnin kohteena, sekä kuljetusvälineistä ja konteista, joita tiedetään tai epäillään käytettävän toisen sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisissa teoissa. Tietoja annetaan lisäksi myös uusista keinoista ja menetelmistä, joita tiedetään tai epäillään käytettävän tullilainsäädännön vastaisissa teoissa.

6 artikla. Tiedostot ja asiakirjat. Artikla koskee tiedostoja ja asiakirjoja. Tullilainsäädännön vastaisia tekoja koskevia tietoja voidaan toimittaa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kertomuksina, todistusasiakirjoina tai oikeaksi todistettuina asiakirjajäljennöksinä. Sopimuksessa tarkoitetut asiakirjat voidaan korvata tietokoneella tuotetulla aineistolla. Samalla tulee toimittaa kaikki aineiston käyttöä ja tulkintaa varten tarvittavat tiedot.

Alkuperäisiä tiedostoja ja asiakirjoja voidaan pyytää vain silloin, kun oikeaksi todistetut jäljennökset olisivat riittämättömiä. Alkuperäiset tiedostot ja asiakirjat palautetaan mahdollisimman pian sopimuspuolelle. Oikeuskäsittelyyn tai vastaaviin tarkoituksiin tarvittavat alkuperäiskappaleet on pyynnöstä palautettava välittömästi.

7 artikla. Henkilö-, tavara- ja kuljetusvälinevalvonta. Artiklan mukaan tulliviranomainen kohdistaa joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä tullivalvontaa henkilöihin, joiden tiedetään tai epäillään rikkovan toisen sopimuspuolen tullilainsäädäntöä. Lisäksi tullivalvontaa suoritetaan sellaisten tavaroiden tai maksuvälineiden liikkumiseen, joita tulliviranomainen epäilee sen alueelle tai alueelta tapahtuvan laittoman kaupan kohteeksi, tai kuljetusvälineisiin, joita tiedetään tai epäillään käytettävän tullilainsäädännön vastaisissa teoissa. Lisäksi tullivalvontaa kohdistetaan toimitiloihin, joita käytetään sellaisten tavaroiden varastoimiseen, jotka saattavat olla huomattavan laittoman kaupan kohteena toisen sopimuspuolen alueella.

Tulliviranomaiset myös estävät oman toimivaltansa puitteissa sellaisten tavaroiden viennin, joita tiedetään tai todennäköisin syin epäillään vietävän toisen sopimuspuolen valtion alueelle käytettäväksi siellä muihin tarkoituksiin kuin sopimuspuolten väliseen lailliseen kaupankäyntiin, samoin kuin niiden tavaroiden viennin, joiden tuonti sopimuspuolen alueelle on kielletty.

8 artikla. Valvottu läpilasku. Artikla koskee valvottua läpilaskua. Sopimuksen 1 artiklan f kohdan määritelmän mukaan valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla laittomien lähetysten kulku sopimuspuolten alueelta, alueen kautta tai alueelle sallitaan niiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa tullilakien vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden tunnistamiseksi. Tämä tutkintatekniikka mahdollistaa sen, että tulliviranomaiset voivat paljastaa laitonta kauppaa harjoittavat rikollisjärjestöt ja asettaa syytteeseen näissä järjestöissä toimivat keskeiset henkilöt sen sijaan, että ne esimerkiksi takavarikoisivat tavarat rajalla tai asettaisivat syytteeseen vain tavaroita kuljettaneen henkilön.

Valvottua läpilaskua koskevat päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti. Päätöstä tehtäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kesken tehdyt taloudelliset järjestelyt ja sopimukset. Artiklan mukaan laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on sovittu, voidaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella pysäyttää ja laskea eteenpäin koskematta kyseisiin tavaroihin tai poistaa ja takavarikoida ne. Tavarat voidaan myös korvata kokonaan tai osittain muilla tavaroilla.

Kansallisesti valvotusta läpilaskusta säädetään poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminasta annetussa laissa (687/2009). Laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 4 §:ssä käsitellään PTR-viranomaisten yhteistyötä ja menettelyä valvotun läpilaskun toteuttamisessa. Lisäksi hallituksen esitykseen 222/2010 vp esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi sisältyy ehdotus pakkokeinolain 10 luvun 41 ja 42 §:ään otettaviksi uusiksi säännöksiksi valvotuista läpilaskuista. Sopimuksen valvottua läpilaskua koskevaa 8 artiklaa vastaavia määräyksiä sisältyy myös muihin voimassa oleviin Suomen tekemiin kahdenvälisiin tulliyhteistyösopimuksiin ja muun muassa Wienissä vuonna 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen (SopS 44/1994). Valvottua läpilaskua ei ole pidetty pakkokeinona, jonka käyttäminen rikosoikeusapulain mukaan edellyttäisi kaksoisrangaistavuuden vaatimusta.

9 artikla. Tavaroiden laittoman kaupan vastaiset toimet. Artikla koskee erityisen merkittävien tavaroiden laittoman kaupan vastaisia toimia. Sen mukaan tulliviranomaiset toimittavat viipymättä toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia tekoja ja jotka koskevat muun muassa aseiden, ammusten ja räjähdysaineiden, erinäisten kansainvälisten järjestelyjen alaisten sensitiivisten ja strategisten tavaroiden, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden, historiallisesti, kulttuurillisesti ja arkeologisesti arvokkaiden taide- ja antiikinesineiden, myrkyllisten tai ympäristölle ja terveydelle vaarallisten tavaroiden ja aineiden, korkeiden tullien, verojen tai maksujen alaisten tavaroiden kuten erityisesti alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden tai teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden liikkumista.

10 artikla. Tutkinta. Artiklassa määrätään tutkintaa koskevasta avunannosta. Sen mukaan tulliviranomaisen on toisen sopimuspuolen pyynnöstä aloitettava viralliset tutkimukset toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia. Pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen on myös ilmoitettava näiden tutkimusten tuloksista pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle.

Artiklan mukaan tutkimukset suoritetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevien lakien mukaisesti ja pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomaiset toimivat siten kuin toimisivat omaan lukuunsa. Artiklassa määrätään myös, että pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen voi sallia, että pyynnön esittäneen tulliviranomaisen nimeämät virkamiehet voivat olla läsnä tutkittaessa pyynnön esittäneen sopimuspuolen tullilainsäädännön vastaisia tekoja.

Rikosoikeusapulaissa ei ole vastaavia säännöksiä tutkintaa koskevasta avunannosta, mutta sen 10 §:ssä säädetään pyynnön esittäneen valtion viranomaisen läsnäolo-oikeudesta oikeusapua annettaessa. Läsnäolo oikeus toteutettaisiin rikosoikeusapulain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

11 artikla. Asiantuntijat ja todistajat. Artikla koskee asiantuntijana tai todistajana esiintymistä toisen sopimuspuolen alueella. Artiklan mukaan toisen sopimuspuolen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi valtuuttaa virkamiehensä esiintymään annetun valtuutuksen puitteissa asiantuntijana tai todistajana tuomioistuin- tai hallintomenettelyissä pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella. Nämä virkamiehet antavat todistuksen virantoimituksessa havaitsemistaan seikoista. Pyynnöstä on käytävä ilmi, minkä vuoksi ja missä ominaisuudessa virkamies esiintyy. Lisäksi artiklan mukaan asiantuntijaksi tai todistajaksi kutsutulla virkamiehellä on oikeus kieltäytyä todistamasta tai antamasta lausuntoa, jos hänellä on siihen oikeus tai velvollisuus joko oman valtionsa tai pyynnön esittäneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan.

Rikosoikeusapulain 20 ja 22 §:ssä on säännökset vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta tapahtuvasta todistajien tai asiantuntijoiden kuulemisesta ja kieltäytymisoikeudesta, mutta lakiin ei sisälly erityisiä säännöksiä vieraan valtion viranomaisen kuulemisesta asiantuntijana tai todistajana.

12 artikla. Virkamiesten käyntejä koskevat järjestelyt. Artiklassa määrätään virkamiesten käyntejä koskevista järjestelyistä. Sen mukaan toisen sopimuspuolen virkamiesten ollessa tämän sopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella heidän on aina pystyttävä todistamaan virka-asemansa. He eivät saa käyttää virkapukua eivätkä kantaa aseita. Artiklan mukaan alueella voimassa oleva lainsäädäntö suojaa heitä samalla tavalla kuin kyseisen sopimuspuolen tullivirkamiehiä ja he ovat vastuussa rikoksista, johon he mahdollisesti syyllistyvät toisen sopimuspuolen alueella ollessaan.

Suomen kansallisen lainsäädännön osalta voidaan todeta, että tietyt rikoslain (39A/1889) säännökset soveltuvat myös Suomen alueella oleviin ulkomaisiin virkamiehiin, jotka toimivat Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo tai esitukintatehtävissä. Näitä säännöksiä on tarkemmin selvitetty hallituksen esityksessä 31/2003 vp., joka käsitteli vuoden 2000 sopimusta keskinäisestä avusta rikosasioissa Euroopan Unionin jäsenvaltioiden välillä, yksityiskohtaisien perusteluiden kohdassa 1.1. Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 15 artiklan osalta.

Lisäksi rikosoikeusapulain 25 b § sisältää säännöksen vastuusta ulkomaalaisen virkamiehen aiheuttamasta vahingosta

13 artikla. Tietojen ja asiakirjojen käyttö. Artikla koskee sopimuksen mukaisesti saatujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Sen mukaan saatuja tietoja, asiakirjoja ja muita ilmoituksia saa käyttää vain sopimuksessa mainittuihin tarkoituksiin. Tiedot, asiakirjat ja muut ilmoitukset saa välittää eteenpäin ainoastaan, jos tiedot toimittanut tulliviranomainen antaa etukäteen kirjallisen suostumuksen ja niitä koskee tämän viranomaisen asettamat rajoitukset. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tietoihin, asiakirjoihin ja muihin ilmoituksiin, jotka koskevat huumausaineisiin ja psykotrooppisiin aineisiin liittyviä rikoksia. Kyseisiä tietoja saadaan luovuttaa muille viranomaisille, jotka ovat suoranaisesti mukana huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastustamisessa. Suomessa näitä viranomaisia ovat erityisesti poliisi ja rajavartioviranomainen, joille voi olla tarvetta luovuttaa edellä mainittuja tietoja rikosten estämistä ja selvittämistä varten.

Kaikki sopimuksen mukaisesti, missä tahansa muodossa toimitetut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Niihin sovelletaan virkasalaisuusvelvoitetta, ja ne nauttivat samaa suojaa kuin vastaavat tiedot ja asiakirjat tiedot vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta säädetään tullilaissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Myös rikosoikeusapulain 27 §:ään sisältyy selventävä säännös salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta sekä tietojen käyttöä koskevista rajoituksista.

Edellä todetut määräykset eivät estä käyttämästä tietoja oikeus- ja hallintomenettelyissä, jotka on jälkeenpäin pantu vireille tullilainsäädännön rikkomisen vuoksi. Artiklassa määrätään lisäksi, että tulliviranomaiset voivat käyttää tämän sopimuksen tarkoituksen mukaisesti ja sen soveltamisalan rajoissa sopimuksen mukaan saatuja tietoja ja asiakirjoja todistusaineistona todistusasiakirjoissaan, kertomuksissaan ja todistajanlausunnoissaan sekä oikeudenkäynneissä. Näiden tietojen ja asiakirjojen käyttö todistusaineistona tuomioistuimissa ja niille annettava todistusvoima määräytyvät sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

14 artikla. Henkilötietojen suojaaminen ja käyttö. Artiklassa määrätään henkilötietojen suojaamisesta ja käytöstä. Sen mukaan sopimuksen nojalla vaihdettavien henkilötietojen suojaan sovelletaan sopimusosapuolten alueilla voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tiettyjä vähimmäisedellytyksiä. Henkilötietojen suojasta säädetään henkilötietolaissa (523/1999) sekä tullilaissa (1466/1994).

Henkilötietojen suojan vähimmäisedellytysten mukaisesti henkilötietoja ei saa toimittaa, jos tietojen välittäminen tai käyttö olisi vastoin jommankumman sopimuspuolen lakia tai erityisesti tietosuojalainsäädäntöä. Artiklan mukaan tästä vaatimuksesta ei voida poiketa silloinkaan, kun tietojen luovuttamisesta ei olisi haittaa kyseiselle henkilölle. Tiedot vastaanottaneen tulliviranomaisen on pyynnöstä ilmoitettava tiedot toimittaneelle tulliviranomaiselle tietojen käytöstä sekä saavutetuista tuloksista.

Artiklan mukaan henkilötietoja vastaanottanut tulliviranomainen saa toimittaa tietoja ainoastaan tulliviranomaisille ja muille lainvalvontaviranomaisille. Lisäksi henkilötietoja voidaan toimittaa syyttäjä- ja oikeusviranomaisille syyttämistarkoituksiin. Tietoja ei saa antaa muille henkilöille kuin niille, joilta niiden käyttämistä näihin tarkoituksiin vaaditaan, paitsi jos tiedot toimittava tulliviranomainen antaa tähän nimenomaisen suostumuksensa ja tiedonvälitys on sallittua vastaanottavien viranomaisten toimintaa sääntelevien lakien mukaisesti.

Artiklassa määrätään, että pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen on varmistettava lähetettävien henkilötietojen paikkansapitävyys ja oikeellisuus. Tiedot toimittava viranomainen varmistaa tietojen virheettömyyden ja ajantasaisuuden. Pyynnön esittänyt tulliviranomainen korjaa, hävittää tai poistaa virheelliset henkilötiedot tarvittaessa.

Tiedot toimittavan tulliviranomaisen on lähetettävä yhdessä henkilötietojen kanssa ilmoitus tietojen poistamiselle omassa lainsäädännössään asetetusta määräajasta. Henkilötiedot on kuitenkin poistettava aina heti, kun niiden käyttötarve lakkaa.

Sopimuspuolten tulliviranomaisten on pidettävä rekisteriä lähetetyistä tai vastaanotetuista henkilötiedoista. Niiden on myös huolehdittava henkilötietojen suojaamisesta luvattomalta käytöltä, muuttamiselta, julkaisemiselta, vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Sopimuspuolet varmistavat tietosuojan tason, joka vastaa vähintään tämän sopimuksen liitteen periaatteiden soveltamisesta syntyvää tasoa. Sopimusosapuolten on ilmoitettava toisilleen se toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolle henkilötietojen suojaa koskevia kyselyitä voidaan osoittaa. Suomessa henkilötietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Kosovossa tietosuojaviranomaisena toimii Suomen eduskunnan oikeusasiamiestä vastaava viranomainen (Institution of Peoples Advocate).

15 artikla. Asiakirjojen tiedoksi antaminen. Artiklassa määrätään tullilainsäädännön soveltamista koskevien hallintoviranomaisten toimenpiteisiin ja päätöksiin liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisesta asianomaisille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka asuvat tai ovat sijoittautuneet pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueelle. Tiedoksiannot toimitetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, mutta tiedoksiannoissa voidaan kuitenkin noudattaa pyynnössä esitettyä erityistä muotoa tai menettelyä, jos tämä ei ole pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lakien vastaista. Tiedoksiantotodistus voi olla asianomaisen henkilön antama vastaanottotodistus tai pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi tiedoksiantotapa ja -päivämäärä.

Rikosoikeusapulain 17 §:ään sisältyy vastaavat säännökset tiedoksiannon toimittamisesta Suomessa. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksessa on tarkempia säännöksiä tiedoksiannon toimittamisesta.

16 artikla. Avunantoa koskevien pyyntöjen muoto ja sisältö. Artikla sisältää määräykset avunantopyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Pyynnöt on tehtävä kirjallisesti, ja niihin on liitettävä tarvittavat asiakirjat. Suulliset pyynnöt voidaan hyväksyä kiireellisissä tapauksissa, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti. Pyynnöistä tulee käydä ilmi pyynnön esittävä tulliviranomainen, pyydettävät toimenpiteet, pyynnön tarkoitus ja aihe, asiaan liittyvä lainsäädäntö, säännöt ja muut oikeudelliset tekijät sekä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Lisäksi pyynnössä tulee olla yhteenveto asiaa koskevista seikoista lukuun ottamatta sopimuksen 15 artiklassa tarkoitettuja tapauksia. Pyynnöt on tehtävä englanniksi tai jollakin muulla pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen hyväksymällä kielellä.

Jos pyyntö ei täytä muotovaatimuksia, pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen voi vaatia sen korjaamista tai täydentämistä. Varotoimenpiteitä voidaan kuitenkin toteuttaa pyynnön täyttämisen mahdollistamiseksi.

Rikosoikeusapulain 7 § sisältää vastaavat säännökset oikeusapupyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Rikosoikeusapulain 8 §:ssä säädetään oikeusapupyynnöissä käytettävästä kielestä. Sen mukaan Suomeen tuleva oikeusapupyyntö tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä taikka siihen on sisällytettävä käännös jommallekummalle näistä kielistä. Rikosoikeusapulaissa mahdollistetaan kuitenkin oikeusavun antaminen muullakin kielellä, jollei pyynnön täyttämiselle rikosoikeusapulain mukaan muutoin ole estettä. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksen 9 §:n nojalla oikeusapupyyntöjä voidaan tehdä muun muassa englannin, ranskan ja saksan kielellä.

17 artikla. Poikkeukset avunantamisvelvollisuudesta. Artiklassa määrätään avunantamisvelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Sopimuspuolen tulliviranomainen voi kieltäytyä avunannosta kokonaan tai osittain tai suostua avunantoon vain tietyin ehdoin ja edellytyksin, jos avun antaminen saattaisi vahingoittaa valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä, oikeusjärjestyksen perusteita (order public), kansallisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteita tai muita olennaisia etuja, taikka merkitsisi teollisten, liike- tai ammattisalaisuuksien loukkaamista. Mikäli avunannosta kieltäydytään, sopimuspuolet sitoutuvat ilmoittamaan kirjallisesti ja viipymättä pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle kieltäytymispäätöksestä ja sen perusteluista.

Avunantamista voidaan lykätä, jos se haittaa käynnissä olevaa tutkintaa, syyttämistä tai oikeudenkäyntiä. Tässä tapauksessa sopimuspuolten tulliviranomaiset neuvottelevat selvittääkseen, voidaanko apua antaa pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen mahdollisesti asettamin ehdoin ja edellytyksin. Jos toisen sopimuspuolen tulliviranomainen pyytää sellaista apua, jota se ei itse voisi pyydettäessä antaa, sen tulee huomauttaa tästä seikasta pyynnössään. Tällöin avunantopyyntöön suostuminen jää pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen harkittavaksi sen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan sisältämät kieltäytymisperusteet vastaavat keskeisiltä osin rikosoikeusapulain 12 §:ssä säädettyjä kieltäytymisperusteita. Erona on se, että rikosoikeusapulain mukaan oikeusavusta tulisi aina kieltäytyä 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Rikosoikeusapulain 13 § sisältää lisäksi säännökset harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. Myös näiden kieltäytymisperusteiden voidaan katsoa olevan käytössä sopimusta sovellettaessa. Lisäksi rikosoikeusapulain 13 §:n 2 momenttiin sisältyy säännös oikeusapupyynnön toimeenpanon lykkäämisestä, joka vastaa artiklan 3 kappaleen määräystä.

Rikosoikeusapulaki ei edellytä vastavuoroisuutta oikeusavun antamisessa. Rikosoikeusapulain 16 ja 26 § sisältävät kuitenkin säännökset oikeusavun epäämisestä puuttuvan vastavuoroisuuden perusteella sekä vastavuoroisuuden vahvistamisesta. Säännökset liittyvät artiklan 4 kappaleen soveltamiseen.

18 artikla. Kustannukset. Artikla koskee sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Sopimuspuolten tulliviranomaiset vastaavat itse kustannuksista lukuun ottamatta asiantuntijoille, todistajille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville kääntäjille ja tulkeille maksettavia palkkioita. Mikäli pyynnön täyttäminen tulee aiheuttamaan huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään pyynnön toteuttamisen ehdoista ja edellytyksistä sekä kustannusten jaosta.

Rikosoikeusapulain 25 §:ssä säädetään oikeusavun antamisesta aiheutuvista kustannuksista. Sen mukaan kustannuksista ei peritä korvausta pyynnön esittäneeltä valtiolta, jollei asetuksella toisin säädetä. Rikosoikeus-apuasetuksen 20 §:ssä säädetään vieraasta valtiosta kuultavaksi kutsutun todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada valtion varoista korvausta kustannuksistaan.

19 artikla. Avunannon toteuttaminen. Artiklassa määrätään sopimuksen täytäntöönpanosta. Sen mukaan sopimuksen mukaista apua annetaan suoraan sopimuspuolten tulliviranomaisten kesken.

Artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat myös järjestää suoran yhteydenpidon tiettyjen yksikköjensä välille. Tulliviranomaiset vaihtavat keskenään luettelot tähän tarkoitukseen nimeämistään virkamiehistä.

Rikosoikeusapulain 4 ja 5 § sisältävät säännökset oikeusapupyyntöjen toimittamisessa noudatettavasta yhteydenpitojärjestyksestä. Säännökset sallivat suoran yhteydenpidon toimivaltaisten viranomaisten välillä.

20 artikla. Alueellinen soveltaminen; täytäntöönpano ja tulkinta. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalueesta. Sopimusta sovelletaan Suomen tasavallan ja Kosovon tasavallan tullialueella, siten kun ne on määritelty maiden kansallisessa lainsäädännössä ja hallinnollisissa määräyksissä. Artiklassa todetaan myös, ettei sopimus estä osapuolia antamasta toisilleen apua laajemmin muiden kansainvälisten sopimusten tai järjestelyiden taikka sopimuspuolten lainsäädännön mukaisesti. Tulliviranomaiset sopivat keskenään sopimuksen yksityiskohtaisista täytäntöönpanojärjestelyistä. Mahdolliset sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvat ongelmat ja epäselvyydet pyritään artiklan mukaan ratkaisemaan yhteisymmärryksessä. Jos mahdollinen ongelma ei näin menetellen ratkea, ratkaistaan asia diplomaattiteitse.

21 artikla. Täydentävyys. Artiklassa määrätään, että rajoittamatta 13 ja 14 artiklan soveltamista sopimus ei estä soveltamasta yhteisön säännöksiä Euroopan yhteisöjen komission toimivaltaisten yksikköjen ja Suomen tasavallan tulliviranomaisten välisestä sellaisten tietojen toimittamisesta, jotka koskevat tulliasioissa saatuja, yhteisölle mahdollisesti merkityksellisiä tietoja.

22 artikla. Voimaantulo ja päättyminen. Artikla sisältää sopimuksen voimaantuloa ja päättymistä koskevat tavanomaiset määräykset. Sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Mahdollinen irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Sopimuksen päättymisestä huolimatta käynnissä olevat menettelyt saatetaan päätökseen sopimuksen mukaisesti.

1.2 Liitteen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 kappale. Kappaleessa määritellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla käsiteltävien tietojen laatu. Tietojen tulee olla asianmukaisesti ja laillisesti hankittuja ja käsiteltyjä. Niiden on myös oltava määriteltyjä ja laillisiin tarkoituksiin tallennettuja, eikä niitä saa käyttää vastoin niiden varsinaista käyttötarkoitusta. Edelleen kappaleessa edellytetään, että tiedot ovat riittäviä, merkityksellisiä ja tarkoitukseensa nähden oikeasuhtaisia. Tietojen tulee olla oikeellisia ja tarvittaessa ajan tasalla, ja ne on säilytettävä niin, ettei tiedon kohteen yksilöinti ole mahdollista kauemmin kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on talletettu.

2 kappale. Kappale koskee arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely automaattisen tietojenkäsittelyn menetelmin on jo sellaisenaan omiaan vaarantamaan yksilön oikeudet ja edut. Tällaisiin tietoihin kuuluvat ne tiedot, joista käy ilmi rotu, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai muu vakaumus, terveys tai sukupuolielämä taikka jotka liittyvät rikosoikeudellisiin tuomioihin. Kappaleen mukaan kyseisiä tietoja ei saa käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, jollei kansallinen lainsäädäntö anna yksilölle riittävää oikeussuojaa.

3 kappale. Kappaleessa edellytetään ryhdyttäväksi asianmukaisiin turvatoimiin automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen suojaamiseksi luvattomalta hävittämiseltä ja tahattomalta katoamiselta. Samanlaisia toimenpiteitä tarvitaan luvattoman käytön muuttamisen tai levittämisen varalta.

4 kappale. Kappaleen sisältämät oikeusturvakeinot käsittävät rekisteröidyn suojelemiseksi tarvittavat toimet. Niiden mukaan jokaisen on voitava todeta automaattisesti käsiteltävän henkilörekisterin olemassaolo ja sen päätarkoitukset, rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja kotipaikka tai pääasiallinen toimipaikka. Edelleen jokaisen tulee voida kohtuullisin väliajoin ja ilman kohtuuttomia viivästyksiä tai kustannuksia saada vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja talletettu automaattisesti käsiteltävään rekisteriin sekä saada tällaiset tiedot ymmärrettävässä muodossa. Liitteen 1 ja 2 kappaleessa esitettyjä pääperiaatteita toteuttavan kansallisen lain vastaisesti käsitellyt tiedot tulee tarvittaessa saada oikaistuksi tai poistetuksi. Lisäksi jokaisella on oikeus oikeudellisiin toimenpiteisiin, jos vahvistusta, tiedonsaantia, oikaisua tai poistamista koskevaa pyyntöä ei noudateta.

5.1. kappale. Kappaleen mukaan liitteen 1, 2 ja 4 kappaleissa määriteltyihin tietosuojan perusperiaatteisiin ei sallita poikkeuksia muutoin kuin tässä kappaleessa määritellyissä rajoissa.

5.2. kappale. Kappaleen mukaan rajoitukset ovat sallittuja vain, jos niistä on säädetty kyseisen sopimuspuolen laissa ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden tai valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi taikka rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

5.3. kappale. Kappale antaa mahdollisuuden lailla rajoittaa 4 kappaleen b ja d alakohdissa lueteltuja oikeuksia silloin, kun kysymyksessä ovat sellaiset automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävät henkilörekisterit, joita käytetään tilastollisiin tarkoituksiin tai tieteelliseen tutkimukseen, jos tästä ei ilmeisesti aiheudu tietosuojan loukkaamisen vaaraa.

6 kappale. Sopimuspuolet velvoitetaan huolehtimaan siitä, että osapuolen oma lainsäädäntö sisältää tarpeelliset rangaistussäännökset ja oikeuskeinot tietosuojan perusperiaatteiden loukkauksen varalta.

7 kappale. Kappaleen mukaan rekisteröidylle voidaan myöntää laajempi suoja kuin mitä sopimus edellyttää.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälä sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen, asiakirjojen ja muiden ilmoitusten salassapitoa sekä niiden edelleen luovuttamista ja käyttöä koskevat säännökset. Sopimuksessa määrätään, että siinä tarkoitettua yhteistyötä varten tulliviranomaisen vastaanottamat, tuottamat tai lähettämät tiedot, asiakirjat ja muut ilmoitukset on pidettävä salassa, eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen etukäteen kirjallista suostumustaan. Näiltä osin sopimuksessa sitoudutaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännöksistä poikkeavaan menettelyyn, jossa sopimuksen määräykset edellyttävät sen puitteissa vaihdettujen tietojen osalta tehostettua suojaa. Lakiehdotuksen 2 §:n mukainen erityinen salassapitosäännös on siten tarpeen. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan siten otettavaksi salassapidosta nimenomainen säännös.

3 §. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimus sisältää useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan. Ensinnäkin sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyt määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta ja 20 artiklassa sopimuksen alueellisesta soveltamisalasta. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään tulliviranomaisten velvollisuudesta valvoa henkilöitä, tavaroita, kulkuneuvoja ja toimitiloja, jotka mahdollisesti liittyvät tullilainsäädännön vastaiseen toimintaan. Sopimuksen 10 artikla puolestaan koskee tulliviranomaisen velvollisuutta suorittaa tutkintaa toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä. Tällaisesta viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla. Myös sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan a—c alakohdan määräykset tulliviranomaisten velvollisuuksista hankkia tietoja toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä koskevat ainakin välillisesti viranomaisten velvollisuuksia käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artikla kuuluu lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että sen määräykset koskevat perusoikeuksia.

Sopimuksen 8 artikla koskee valvottua läpilaskua. Valvotussa läpilaskussa viranomainen pidättäytyy tietyin edellytyksin puuttumasta laittomaksi epäiltyyn kuljetukseen. Tämän vuoksi valvotusta läpilaskusta samoin kuin siinä noudatettavasta menettelystä tulee säätää lailla. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään asiantuntijana ja todistajana toimimisesta toisen sopimuspuolen alueella. Tällaisista seikoista tulee säätää lailla, minkä vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 12 artikla sisältää muun ohella määräyksen aseenkannosta toisen sopimuspuolen alueella sekä sopimuspuolen lainsäädännön suojan ulottamisesta alueellaan oleviin toisen sopimuspuolen virkamiehiin. Näistä asioista säädetään Suomessa lailla. Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 13 artikla koskee sopimuksessa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Artikla sisältää määräyksiä muun muassa siitä, missä rajoissa tietoja ja asiakirjoja voidaan luovuttaa edelleen, sekä siitä, että tiedot ovat luottamuksellisia ja salassapitosuojan alaisia. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä. Artiklan määräyksiä on myös muutoin pidettävä luonteeltaan sellaisina, että niiden kattamista asioista tulee säätää lailla. Artiklan määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 14 artikla sisältää henkilötietojen suojaa koskevia määräyksiä. Lisäksi sopimuksessa olevassa erottamattomassa liitteessä on säännökset tietosuojan perusperiaatteista henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Liitteen säännökset pohjautuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen artikloihin.

Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on käytännössään luonnehtinut perustuslain jättävän henkilötietojen suojaa tarkoittavan sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan (esim. PeVL 1/2002 vp). Hallintovaliokunnan lausunnoista (esim. HaVM 26 ja 27/2002 vp) ilmenee, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Lisäksi hallintovaliokunta on katsonut lailla säätämisen vaatimuksen ulottuvan myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Henkilötietojen suojasta säädetään tullilaissa ja henkilötietolaissa.

Sopimuksen 14 artikla sisältää muun muassa henkilötietojen käyttämistä, luovuttamista ja poistamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn perusteella lainsäädännön alaan. Sama koskee sopimuksen liitteen määräyksiä henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä. Sopimuksen 14 artiklan määräykset koskevat myös tietojen salassapitoa ja luovuttamista ja kuuluvat lainsäädännön alaan silläkin perusteella, että näistä seikoista on säädettävä lailla.

Sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan a—c alakohdat, 4 artikla, 5 artikla, 6 artikla ja 9 artikla koskevat tietoja, joita sopimuspuolten tulliviranomaisten tulee sopimuksen mukaan toimittaa toisilleen. Sopimuksen 6 artikla puolestaan velvoittaa toimittamaan toisen sopimuspuolen viranomaiselle muun muassa todistusaineistoa. On ilmeistä, että ainakin osa tällaisista tiedoista ja asiakirjoista on salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella. Niiden luovuttamisesta ulkomaan viranomaiselle on saman lain 30 §:n mukaan säädettävä lailla. Edellä mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että niistä voi seurata tulliviranomaiselle velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Kosovon viranomaisille. Avunantopyyntöjen muotoa ja sisältöä koskevan 16 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla pyynnössä on esitettävä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Myös tästä määräyksestä voi asiallisesti seurata velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Kosovon viranomaisille, ja se kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 15 artiklassa on asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat määräykset. Tiedoksi antamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä, joten artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 17 artiklassa on määräykset avunantovelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Edellä on todettu, että viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla, ja vastaavasti on arvioitava avunantovelvollisuutta koskevia poikkeuksia. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä, ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Kosovon tasavallan hallituksen välisestä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Kosovon kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Kosovon tasavallan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti tulliviranomaisen missä tahansa muodossa vastaanottamat, tuottamat tai lähettämät tiedot, asiakirjat tai muut ilmoitukset on pidettävä salassa, eikä niitä saa käyttää tai luovuttaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei tietojen luovuttaja ole antanut siihen etukäteen kirjallista suostumustaan.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Tapani Tölli

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.