HE 280/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuomareiden nimittämisestä annettua lakia sekä hovioikeuslakia, hallinto-oikeuslakia, vakuutusoikeuslakia ja markkinaoikeuslakia.

Nykyisin korkein oikeus nimittää määräaikaisen tuomarin hovioikeuteen ja käräjäoikeuteen vuodeksi tai sitä pidemmäksi määräajaksi. Korkein hallinto-oikeus nimittää vastaavaksi määräajaksi tuomarin hallinto-oikeuteen, vakuutusoikeuteen ja markkinaoikeuteen. Ehdotuksen mukaan ylimmillä tuomioistuimilla olisi nimitystoimivalta vain, jos nimitys tehtäisiin vuotta pidemmäksi määräajaksi. Ylimmät tuomioistuimet nimittäisivät edelleen tuomioistuimien päällikkötuomarit määräajaksi sen kestosta riippumatta.

Enintään vuoden määräajaksi tuomarin nimittäisi hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, vakuutusoikeudessa, työtuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa täysistunnon tai vastaavan monijäsenisen toimielimen asemesta asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari.

Käräjäoikeudessa sen laamanni nimittää jo nykyisin käräjätuomarin vastaavaksi määräajaksi.

Käräjäoikeuslakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset osaston johtajana toimivan käräjätuomarin ja hallinto-oikeuslakiin jaoston puheenjohtajana toimivan hallinto-oikeus-tuomarin tehtävään määräämisestä.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi eräitä hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden kokoonpanoa koskevia muutoksia. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi tuomareiden nimittämisestä annetun lain säännöksiä siitä, missä kokoonpanossa tuomioistuin antaa lausunnon tuomarinvalintalautakunnalle tuomarin nimittämistä koskevassa asiassa.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA JA EHDOTETUT MUUTOKSET 3
1.1 Määräaikaisten tuomareiden nimittäminen 3
Lainsäädäntö ja käytäntö 3
Ehdotus ja sen syyt 4
1.2 Johtamistehtävät käräjäoikeudessa ja hallinto-oikeudessa 6
Lainsäädäntö ja käytäntö 6
Ehdotus ja sen syyt 6
1.3 Hallinto-oikeuden kokoonpano eräissä tapauksissa 7
1.4 Tuomioistuimen lausunnon antaminen tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa 8
2 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 8
3 ASIAN VALMISTELU 9
4 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ 9
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 11
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT 11
1.1 Laki tuomareiden nimittämisestä 11
1.2 Hovioikeuslaki 12
1.3 Hallinto-oikeuslaki 12
1.4 Käräjäoikeuslaki 14
1.5 Vakuutusoikeuslaki 14
1.6 Markkinaoikeuslaki 14
2 VOIMAANTULO 15
3 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET 15
LAKIEHDOTUKSET 16
1. Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta 16
2. Laki hovioikeuslain 8§:n muuttamisesta 18
3. Laki hallinto-oikeuslain muuttamisesta 19
4. Laki käräjäoikeuslain muuttamisesta 21
5. Laki vakuutusoikeuslain 8 ja 14 §:n muuttamisesta 22
6. Laki markkinaoikeuslain muuttamisesta 23
LIITE1 23
RINNAKKAISTEKSTIT 24
1. Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta 24
2. Laki hovioikeuslain 8 §:n muuttamisesta 27
3. Laki hallinto-oikeuslain muuttamisesta 28
4. Laki käräjäoikeuslain muuttamisesta 31
5. Laki vakuutusoikeuslain 8 ja 14 §:n muuttamisesta 32
6. Laki markkinaoikeuslain muuttamisesta 33

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila ja ehdotetut muutokset
1.1 Määräaikaisten tuomareiden nimittäminen
Lainsäädäntö ja käytäntö

Perustuslain 102 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää vakinaiset tuomarit. Nimitysmenettelystä säädetään tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa (205/2000). Nimityspäätös tehdään valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Tuomarinvalintalautakunta valmistelee viran täyttämistä ja tekee siitä perustellun esityksen valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin viroista tällaisen esityksen tekee kuitenkin tuomioistuin itse. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit nimitetään ilman tällaista esitystä.

Tuomarinvalintalautakunta pyytää ennen nimitysesityksen tekemistä lausunnon viran hakijoista siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi. Jos täytettävänä on käräjätuomarin virka, lausunto pyydetään viran haettavaksi julistaneen hovioikeuden lisäksi myös asianomaiselta käräjäoikeudelta. Lautakunta voi hankkia hakijoista muitakin lausuntoja ja selvityksiä.

Tuomarinvalintalautakunta on riippumaton toimielin, jonka valtioneuvosto asettaa viideksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunnassa on eri tuomioistuimien ja tuomariryhmien, asianajajien sekä syyttäjien ja oikeustieteellisen tutkimuksen edustus.

Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet (tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §). Lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin päällikkötuomarin virkoihin sekä hovioikeuden ja vakuutusoikeuden laamannin virkaan nimitettävältä edellytetään lisäksi johtamistaitoa.

Tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa on säännökset myös määräaikaisten tuomareiden nimittämisestä. Lain 15 §:n mukaan vakinaisen tuomarin ollessa ilman viran hoitajaa taikka tuomarin ollessa estyneenä tai vuosilomalla voidaan virkaa hoitamaan nimittää tuomari määräajaksi. Tuomari voidaan nimittää määräajaksi myös, milloin se on käsiteltävien asioiden lukumäärän tai muusta erityisestä syystä tarpeen. Pykälän 3 momentin mukaan määräaikaisesti nimitetyn tuomarin kelpoisuudesta, virassapysymisoikeudesta sekä palkkauksen perusteista on voimassa, mitä vastaavasta vakinaisesta tuomarista on säädetty.

Määräaikaisen tuomarin nimitysmenettely poikkeaa kuitenkin siitä, mitä on säädetty vakinaisen tuomarin nimittämisestä. Ensinnäkin tasavallan presidentti nimittää määräajaksi vain ylimpien tuomioistuinten tuomarit. Päällikkötuomareita lukuun ottamatta muiden tuomareiden osalta nimitystoimivalta määräytyy sen mukaan, kuinka pitkäksi määräajaksi nimitys tehdään (18 §). Jos nimitys tehdään vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi, nimityksestä päättää korkein oikeus hovioikeuden laamannin ja hovioikeudenneuvoksen ja käräjätuomarin osalta. Sama koskee maaoikeusinsinöörin nimittämistä käräjäoikeuteen. Korkein hallinto-oikeus nimittää vastaavaksi määräajaksi tuomarin hallinto-oikeuteen, vakuutusoikeuteen ja markkinaoikeuteen. Nimitys tehdään sen tuomioistuimen esityksestä, jossa määräajaksi täytettävä virka on. Tuomarinvalintalautakunta ei osallistu tuomarin viran täyttämiseen määräajaksi.

Jos edellä tarkoitettu virka täytetään vuotta lyhyemmäksi ajaksi, nimitystoimivalta on asianomaisella tuomioistuimella itsellään. Nimitystoimivalta jakaantuu tällöin monijäsenisessä tuomioistuimessa siten, että tuomioistuimen päällikkötuomarilla on oikeus nimittää tuomari enintään kahdeksi kuukaudeksi. Kahta kuukautta pidemmäksi määräajaksi tuomarin nimittää puolestaan kunkin tuomioistuimen täysistunto tai sitä vastaava

monijäseninen toimielin (vakuutusoikeuden hallintoistunto). Monijäsenisillä tuomioistuimilla tarkoitetaan tässä hovioikeutta, hallinto-oikeutta, vakuutusoikeutta ja markkinaoikeutta.

Käräjäoikeudessa päätösvalta hallintoasioissa on yksinomaan käräjäoikeuden laamannilla. Siten laamannilla on toimivalta myös käräjätuomarin ja maaoikeusinsinöörin virkaa määräaikaisesti täytettäessä aina silloin, kun määräaikaisuus ei ole niin pitkä, että toimivalta on korkeimmalla oikeudella.

Ehdotus ja sen syyt

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuomareiden nimittämisestä annettua lakia siten, että se tuomioistuin, jossa määräaikaisesti täytettävä virka on, tekisi tuomarin virkaa koskevan nimityspäätöksen aina, kun virka täytetään enintään vuodeksi. Näin asianomaisella tuomioistuimella olisi toimivalta vielä silloin, kun virka täytetään kokonaiseksi vuodeksi. Nykyisin nimitystoimivalta on tällöin korkeimmalla oikeudella tai korkeimmalla hallinto-oikeudella.

Tuomioistuimet tekevät vuosittain huomattavan määrän oman tuomioistuimen tuomarinvirkaa koskevia määräaikaisia nimityksiä. Valtaosa tuomarinnimityksistä tehdään vuotta lyhyemmäksi ajaksi, jolloin nimitystoimivalta on sillä tuomioistuimella, jonka virka on määräajaksi täytettävänä. Kuitenkin jos saman viran määräaikaisuus on kestänyt tai tulisi nimityksen johdosta kestämään vähintään vuoden, on aikaisemman määräyksen jatkeeksi tuleva lyhyempikin määräaikainen nimitys saatettava ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toisaalta tuomarinvirkaa voidaan hoitaa määräaikaisesti pidemmänkin aikaa ilman, että nimitys tulee lainkaan ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näin on silloin, kun määräaikainen viranhoito on kohdistunut eri tuomarinvirkoihin.

Vuosina 2007 -2009 Korkeimmassa oikeudessa tehtiin vuosittain 78 - 85 alemman tuomioistuimen tuomarinvirkaa koskevaa nimitystä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vastaavana aikana nimityksiä tehtiin 32 - 40. Huomattava osa näistä nimityksistä tehtiin 12 kuukauden määräajaksi.

Muutosehdotuksen keskeisenä tavoitteena on selkeyttää ja keventää määräaikaisten tuomareiden nimitysmenettelyä. Tuomioistuinten omaa päätösvaltaa ehdotetaan lisättäväksi niin, että niiden toimivallan rajaksi tulisi enintään vuoden määräaikainen nimitys.

Uudistuksen käytännön merkitys ilmenee erityisesti siinä, että tuomioistuimet voisivat itse täyttää määräajaksi ne tuomarin virat, joista sovitaan tuomioistuinten ja oikeusministeriön vuosittaisissa tulosneuvotteluissa seuraavaa kalenterivuotta varten. Tulosneuvottelujen jälkeen tuomioistuimet julistavat niille osoitetut määräaikaiset tuomarin virat haettaviksi, valmistelevat virkahakemukset saatuaan nimitysasian ja tekevät asianomaiselle ylimmälle tuomioistuimelle nimitysesityksen. Käytettävissä olevan ajan vuoksi nimitysmenettelyn eri vaiheet joudutaan tekemään varsin kiireellisesti. Tiukka nimitysaikataulu vaikeuttaa myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisten pätevien lakimiesten rekrytoitumista tuomarin uralle, koska kiireisissä tilanteissa määräaikaisen tuomarin valinta helposti kohdistuu jo valmiiksi tuomioistuinlaitoksen palveluksessa työskenteleviin henkilöihin. Uudistus olisi omiaan avaamaan myös tuomarinuraa, kun hakumenettelyyn ja nimitysasian valmisteluun jää enemmän aikaa. Nimitystoimivallan laajentaminen vähentäisi myös ylimpien tuomioistuinten hallinnollisten tehtävien määrää ja ne voisivat entistä enemmän keskittyä lainkäyttötoimintaan.

Määräaikaisessa tuomarintehtävässä saatu kokemus on merkittävä ansio vakinaisia tuomarinvirkoja täytettäessä, joten nimitysperusteiden noudattaminen on tästäkin syystä hyvin tärkeää. Kun alempien tuomioistuinten omaa nimitystoimivaltaa näin laajennetaan, on haku- ja nimitysmenettelyn läpinäkyvyys, nimitysasioiden huolellinen valmistelu ja nimityspäätöksen perusteleminen entistä tärkeämpää.

Vaikka ylimpien tuomioistuinten nimitystoimivaltaa kavennettaisiin, olisi niiden nimityskontrollilla edelleen merkitystä. Se tulisi kohdistumaan nyt tavanomaista pitempiin määräaikaisiin tuomarinnimityksiin, joissa on erityinen tarve varmistautua siitä, että nimitysesityksissä hakijoita on arvioitu asianmukaisesti ja että esitys perustuu objektiivisiin ja hyväksyttäviin perusteisiin.

Toinen määräaikaisten virkojen nimitysmenettelyä koskeva muutosehdotus on se, että monijäsenisissä tuomioistuimissa eli hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, vakuutusoikeudessa ja markkinaoikeudessa tuomioistuimelle kuuluva tuomareiden nimitystoimivalta olisi yksinomaan päällikkötuomarilla. Täysistunnolla tai muulla vastaavan monijäsenisellä kokoonpanolla ei olisi siten enää nimitysvaltaa. Päällikkötuomareita ovat hovioikeudessa presidentti sekä hallinto-oikeudessa, vakuutusoikeudessa ja markkinaoikeudessa ylituomari. Muutosehdotus koskisi kaikkia kyseisille tuomioistuimille kuuluvia määräaikaisia tuomarin nimityksiä.

Muutoksen jälkeen nimitystoimivalta määräytyisi samalla tavoin sekä käräjäoikeudessa että mainituissa monijäsenisissä tuomioistuimissa. Virkanimitykset ovat keskeinen osa tuomioistuimen johtamista. Ne vaikuttavat olennaisesti toiminnan tuloksellisuuteen, josta kaikissa tuomioistuimissa vastaa päällikkötuomari. Perusteita johtamisen ydinalueen eli nimitystoimivallan järjestämiseen eri tavalla näissä tuomioistuimissa ei ole.

Tarkoitus on lisäksi se, että esittelijänä tai valmistelijana toimivan hovioikeuden viskaalin, hallinto-oikeuden hallinto-oikeussihtee-rin, vakuutusoikeuden kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin sekä markkinaoikeuden markkinaoikeussihteerin nimittäisi päällikkötuomari täysistunnon tai sitä vastaavan toimielimen asemesta. Muutos edellyttää vakuutusoikeuden osalta vakuutusoikeuslain muuttamista. Muiden monijäsenisten tuomioistuinten osalta nimittämistoimivallasta on säädetty asetuksessa. Markkinaoikeuslaissa on tästä nimenomainen asetuksenantovaltuussäännös.

Näitä tuomioistuimia koskevia asetuksia tultaisiin lisäksi muuttamaan siten, että kaikissa muissakin tuomioistuimen hallintoasioissa, vakinaisen tuomarin nimittämistä koskevia lausuntoasioita lukuun ottamatta, ratkaisuvalta olisi yksin päällikkötuomarilla. Lausunnon antamista lainsäädäntöasioissa ja lainsäädäntöaloitteiden tekemistä koskevissa asioissa päällikkötuomari voisi edelleen siirtää asian täysistunnon ratkaistavaksi.

Täysistuntoa voidaan pitää kokoonpanoltaan liian laajana toimielimenä käsittelemään nimitys- ja muita hallintoasioita. Esimerkiksi suurimmissa hovioikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa on useita kymmeniä vakinaisia tuomareita ja siten täysistuntoon osallistuvien jäsenten määrä voi olla huomattava. Ainakin suurimpien väestökeskusten tuomioistuinten tuomareiden lukumäärä voi lähivuosina entisestään lisääntyä.

Täysistunnon toimivalta nimitysasioissa poikkeaa paitsi siitä, miten asia on järjestetty käräjäoikeuksissa, myös vallitsevasta tilanteesta esimerkiksi muissa pohjoismaissa, joissa muutoksenhakutuomioistuinten täysistunnolla ei ole vastaavaa asemaa.

Tuomioistuimen päätösvaltaan kuuluvien nimityspäätösten tekeminen on olennainen osa tuomioistuimeen rekrytointia ja siten myös tuomioistuinten johtamista. Vakinaisiin tuomarintehtäviin pätevöidytään yleensä hankkimalla kokemusta ensin määräaikaisista tuomarintehtävistä. Nimitystoimivallan antaminen käräjäoikeuksien tavoin tuomioistuimen johdolle antaa parhaat edellytykset monipuoliselle ja oikeuslaitoksen tarpeita palvelevalle määräaikaisten tuomareiden rekrytoinnille. Koko tuomareiden nimitysjärjestelmänkin kannalta on tärkeää, että näihin tehtäviin saadaan kyvykkäitä ja osaavia henkilöitä, myös tuomioistuimen ulkopuolelta.

Tavoitteen toteuttamisen kannalta paras ratkaisu on siirtää nimitystoimivalta mainituissa monijäsenisissäkin tuomioistuimissa päällikkötuomarille, jolle vastuu toiminnan tuloksellisuudesta muutenkin kuuluu. Nimitysasiat olisi käsiteltävä tuomioistuimen johtoryhmässä, mikä turvaa hakijoiden ansioiden monipuolisen vertailun. Nimityspäätöksen valmistelu voidaan muutenkin järjestää eri tavoin niin, että siinä tulevat tarpeen mukaan erilaiset näkemykset otetuiksi huomioon.

Lausuntopalautteessa esitettiin yhdeksi vaihtoehdoksi nimitystoimivallan antamista täysistunnon keskuudestaan nimeämälle pienemmälle kokoonpanolle. Tämä ratkaisu tarkoittaisi kokonaan uuden hallinnollisen toimielimen perustamista, mikä olisi omiaan hämärtämään tehtävän- ja vastuunjakoa tuomioistuimissa. Yksi mahdollisuus olisi antaa nimitystoimivalta täysistunnon sijasta tuomioistuimen johtoryhmälle. Nykyisinkin hovioikeudenlaamannit ja hallinto-oikeuksien jaostojen puheenjohtajana toimivat hallinto-oikeustuomarit käyttävät päätösvaltaa, kun tuomioistuin antaa nimitystä valmistelevan lausunnon vakinaisen tuomarin nimittämistä koskevassa asiassa tuomarinvalintalautakunnalle. Varsinaisen nimitystoimivallan antaminen johtoryhmän jäsenille merkitsisi kuitenkin sitä, että neuvoa-antava johtoryhmä muuttuisi keskeisissä asioissa kollegiseksi päätöksentekoelimeksi. Tämä muuttaisi tuomioistuimen johtamisen vastuusuhteita tavalla, jota ei kaikilta osin voida pitää asianmukaisena. Parempi ratkaisu on, että johtoryhmä säilyisi tältäkin osin edelleen tärkeänä neuvoa-antavana toimielimenä. Huomattava myös on, että käräjä- ja hallinto-oikeuksissa päällikkötuomari määräisi tämänkin ehdotuksen mukaan johtoryhmän jäsenenä toimivat yksikön johtajat. Tähän ratkaisuun sopisi huonosti se, että päällikkötuomarin määräämillä yksikön johtajilla olisi johtoryhmän jäseninä nimitystoimivaltaa.

1.2 Johtamistehtävät käräjäoikeudessa ja hallinto-oikeudessa
Lainsäädäntö ja käytäntö

Käräjäoikeuslain 18 a §:n mukaan käräjäoikeudessa voi olla toimintayksikköinä osastoja. Osaston perustamisesta määrätään työjärjestyksessä. Jos osasto perustetaan kielellisin perustein, siitä päättää kuitenkin oikeusministeriö. Osastoja on perustettu etenkin suurimpiin käräjäoikeuksiin. Käräjäoikeudet on voitu jakaa osastoihin esimerkiksi käsiteltävien asioiden laadun mukaan. Käräjäoikeuksien lukumäärä on vuoden 2010 alusta vähentynyt ja käräjäoikeuksien yksikkökoko kasvanut. Osastojakoa käytetäänkin nyt entistä enemmän.

Käräjäoikeuslaissa tai käräjäoikeusasetuksessa ei ole säädetty mitään käräjäoikeuden osaston johtamisesta, vaan tämä on jäänyt täysin työjärjestyksen määräysten varaan. Käytännössä käräjäoikeuden laamanni on määrännyt jonkun käräjäoikeuden vakinaisista käräjätuomareista suostumuksensa mukaan määräajaksi toimimaan osaston johtajana. Osaston johtajana toimivan käräjätuomarin tehtävänä on lähinnä vastata lainkäyttötyön sujuvuudesta osastolla.

Hallinto-oikeuksissa tilanne on ollut samantapainen kuin käräjäoikeuksissa. Hallinto-oikeuslain 13 §:n mukaan hallinto-oikeus voi toimia jaostoihin jakaantuneena siten kuin työjärjestyksessä tarkemmin määrätään. Myöskään hallinto-oikeuslaissa tai hallinto-oikeusasetuksessa ei ole säädetty mitään jaoston johtamisesta. Hallinto-oikeuslain 16 §:n 2 momentissa on vain säännös hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajan oikeudesta siirtää lainkäyttöasia vahvennetun jaoston käsiteltäväksi.

Kaikki hallinto-oikeudet yhtä lukuun ottamatta (Rovaniemen hallinto-oikeus) toimivat nykyisin jaostoihin jakaantuneena. Jaostojako perustuu käsiteltäviin asiaryhmiin.

Hallinto-oikeuksissakin ylituomari määrää jaoston puheenjohtajan tehtävään määräajaksi jonkun hallinto-oikeuden hallinto-oikeustuomareista.

Ehdotus ja sen syyt

Käräjäoikeuden osaston johtajan ja hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajan tehtävät ovat hyvin tärkeitä näiden tuomioistuinten lainkäyttötoiminnan tuloksellisuuden kannalta. Järjestelmä, jossa käräjäoikeuden laamanni tai vastaavasti hallinto-oikeuden ylituomari on tehnyt tätä tehtävää koskevan henkilövalinnan, on osoittautunut käytännössä joustavaksi ja toimivaksi. Kysymyksessä on johtamistehtävä eikä erityinen tuomioistuimen johtamisvirka. Ehdotuksen mukaan tehtävään voidaan valita asianomaisen tuomioistuimen vakinainen tuomari, jolla on siten tuomarina perustuslain 103 §:ssä turvattu virassapysymisoikeus. Tätä asemaa ei horjuta se, että johtamistehtävä sinänsä on määräaikainen.

Asian valmistelussa on ollut esillä se vaihtoehto, että määräyksen käräjäoikeuden osaston johtajan tehtävään antaisi korkein oikeus ja vastaavasti määräyksen hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajan tehtävään korkein hallinto-oikeus. Tämä saattaisi lisätä jonkin verran nimityksen avoimuutta ja hyväksyttävyyttä. Käytännössä päällikkötuomarin asema olisi tällöinkin vahva, koska määräys tehtäisiin hänen esityksestään. Osaston johtajan ja jaoston puheenjohtajan tehtävät ovat lähinnä työnjohdollisia. Voidaan olettaa, että juuri päällikkötuomarilla on asemansa ja kokemuksensa perusteella hyvät edellytykset arvioida tehtävästä kiinnostuneiden tuomareiden johtamistaitoa ja kykyä selvitä johtamistehtävästä. Tämän vuoksi esityksessä on päädytty siihen, että nykykäytännön mukaisesti päällikkötuomari antaisi määräyksen osaston johtajan tai jaoston puheenjohtajan tehtävään. Lakiin tulisi selkeyden vuoksi ottaa kuitenkin nimenomaiset säännökset osaston johtajan ja jaoston puheenjohtajan tehtävistä, tehtävän kelpoisuusehdoista, tehtävään määräämisestä sekä määräyksen peruuttamisesta samoin kuin toimikauden pituudesta. Osaston johtajalle ja jaoston puheenjohtajalle tästä tehtävästä maksettavasta palkkauslisästä sovittaisiin edelleenkin virkaehtosopimuksessa.

Hovioikeudessa ja vakuutusoikeudessa sinänsä samankaltaisesta osaston johtamistehtävästä on säädetty toisella tavalla. Hovioikeudessa osastoa johtaa hovioikeudenlaamanni ja vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden laamanni. Kyseessä on vakinainen tuomarinvirka, johon nimitetään tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä. Viranhakumenettely on siis avoin. Laamanniksi nimitettävältä edellytetään mainitun lain 11 §:n mukaan samoin kuin päällikkötuomareilta myös johtamistaitoa.

Tässä yhteydessä ei ole tarpeen puuttua hovioikeudenlaamannin tai vakuutusoikeuden laamannin lakisääteiseen asemaan.

1.3 Hallinto-oikeuden kokoonpano eräissä tapauksissa

Hallinto-oikeuslain 15 §:n mukaan hallinto-oikeudessa voi olla vahvennettu istunto, joka on päätösvaltainen vähintään viisijäsenisenä. Kun asiantuntijajäsen lain mukaan osallistuu lainkäyttöasian käsittelyyn, hän osallistuu vastaavasti myös käsittelyyn vahvennetussa istunnossa (1 momentti). Vahvennetun istunnon kokoonpanosta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä (2 momentti).

Lain 16 §:n 2 momentin mukaan lainkäyttöasia voidaan siirtää vahvennetun istunnon käsiteltäväksi, jos se on tarpeen lainkäytön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi tai muusta perustellusta syystä.

Hallinto-oikeuksien vahvennettua istuntoa koskeva sääntely on nykyisin siis osittain laissa ja osittain hallinto-oikeuksien työjärjestyksissä. Eri hallinto-oikeuksien työjärjestysten vahvennettua istuntoa koskevat määräykset puolestaan eroavat selvästi toisistaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että aikanaan kaikissa hallinto-oikeuksissa jaostot eivät olleet viisijäsenisiä, joten vahvennettu istunto oli koottava muulla tavoin kuin koko jaoston kokoonpanona. Nykyään kuitenkin kaikissa niissä hallinto-oikeuksissa, joissa jaostoja on, jaostoissa on vähintään viisi tuomaria.

Tuomioistuimen kokoonpano on asia, josta tulisi säätää yksinomaan laissa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että vahvennettuja kokoonpanoja koskevat säännökset otetaan kokonaisuudessaan lakiin. Tämän lisäksi ehdotetaan, että vahvennettujen istuntojen käytöstä luovuttaisiin ja ne korvattaisiin koko jaoston istunnoilla. Tällaisessa istunnossa kokoonpanoon kuuluisivat kaikki ne hallinto-oikeustuomarit, jotka ovat sijoitettuna kyseiseen jaostoon, kun asia määrättiin käsiteltäväksi mainitunlaisessa kokoonpanossa. Kun lainkäyttöasian käsittelyyn lain mukaan osallistuu asiantuntijajäsen, hän osallistuu vastaavasti asian käsittelyyn koko jaoston istunnossa. Vesilain ja ympäristönsuojelulain asioissa tähän istuntoon osallistuvat luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneet jäsenet, jotka on määrätty käsittelemään kyseistä asiaa normaalissa kokoonpanossa.

Hallinto-oikeuslain 12 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus on pääsäännön mukaan toimivaltainen kolmijäsenisenä. Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, miten kolmijäseninen kokoonpano muodostetaan vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisissa ja lain 7 a §:n mukaisissa asioissa, joihin osallistuu asiantuntijajäsen. Edellä mainittu asia voidaan 12 §:n 2 momentin mukaan ratkaista myös lainkohdassa tarkoitetussa nelijäsenisessä kokoonpanossa, jos ratkaistavana olevan kysymyksen laatu sitä edellyttää.

Käytäntö on osoittanut, että nelijäseninenkin kokoonpano voi olla liian suppea laajoissa vesi- ja ympäristönsuojeluasioissa, joissa luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneitä jäseniä tarvitaan heidän erilaisten osaamisalueidensa vuoksi useampia. Tällaisissa tapauksissa on joskus turvauduttu vahvennetun jaoston kokoonpanoon. Nyt ehdotettu vahvennetun jaoston korvaava koko jaoston istunto ei ole välttämättä sovelias kokoonpano tällaisissa useanlaista erityisasiantuntemusta vaativissa asioissa, koska asiantuntijat saattavat olla kaikkien jaostojen yhteisiä. Koko jaoston istunto saattaa lisäksi olla turhan laaja kokoonpano. Tämän vuoksi ehdotetaan 12 §:n 2 momenttia täydennettäväksi niin, että laajaa ja monipuolista erityisasiantuntemusta vaativat asiat voidaan käsitellä sellaisessa kokoonpanossa, jossa on puheenjohtaja sekä riittävä määrä luonnontieteen ja tekniikan alaan perehtyneitä jäseniä ja yhtä monta lainoppinutta jäsentä. Lainoppineilla jäsenillä olisi siis aina enemmistö.

1.4 Tuomioistuimen lausunnon antaminen tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa

Tuomareiden nimittämisestä annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan tuomarinvalintalautakunnan on pyydettävä ennen nimitysesityksen tekemistä lausunto hakijoista siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi, ja käräjätuomarin viran hakijoista lisäksi siltä käräjäoikeudelta, jossa virka on haettavana.

Lain 10 §:ssä on säännökset siitä, missä kokoonpanossa tuomioistuin antaa lausuntonsa. Näihin kokoonpanoihin ehdotetaan tehtäväksi tässä esityksessä osin periaatteellisista ja osin käytännöllisistä syistä eräitä muutoksia.

Hovioikeus antaa lausuntonsa tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa kokoonpanossa, johon kuuluvat presidentti, hovioikeudenlaamannit ja kaksi täysistunnon vuodeksi kerrallaan valitsemaa jäsentä. Ehdotuksen mukaan täysistunnon valitsemista jäsenistä luovuttaisiin. Hovioikeuden näkemys hakijoista on riittävän monipuolinen, kun kokoonpanossa on presidentin lisäksi kaikki laamannit. Jäsenten suhteellinen osuus kaikista lausunnon antamiseen osallistuvista vaihtelee merkittävästi hovioikeuden koon ja siten hovioikeuden laamannien lukumäärän mukaan, mitä ei voida pitää täysin asianmukaisena. Täysistunnon valitsemien jäsenten osallistuminen lausunnon antamiseen voi aiheuttaa myös jääviyskysymyksiä, kun lausunto annetaan sellaisesta tuomarinvirasta, jota asianomainen jäsen voisi itsekin hakea. Päätösvaltaisuuden turvaamiseksi ehdotetaan, että jos laamanni on estynyt, hänen sijaisenaan toimiva hovioikeudenneuvos osallistuisi lausunnon antamiseen.

Hallinto-oikeudessa ja markkinaoikeudessa lausunnon antaa johtoryhmä, jonka kokoonpanosta voidaan antaa määräyksiä työjärjestyksessä. Esityksen mukaan tuomioistuimen kokoonpano tuomarin nimitystä koskevassa lausuntoasiassa ei voisi enää määräytyä osaksikaan työjärjestyksen perusteella. Hallinto-oikeuksissa ja vakuutusoikeudessa ehdotetaan siirryttäväksi samanlaiseen lausuntokokoonpanoon kuin hovioikeuden osalta ehdotetaan. Lausunto annettaisiin siis kokoonpanossa, johon hallinto-oikeudessa kuuluvat ylituomari ja jaostojen puheenjohtajat ja vakuutusoikeudessa ylituomari ja vakuutusoikeuden laamannit. Käräjäoikeuksissa lausunnon antaa käräjäoikeuden laamanni, mutta hänen on kuultava käräjäoikeuden tuomareita tai johtoryhmää. Ehdotuksen mukaan käräjäoikeuden laamannin olisi kuultava aina johtoryhmää, jos sellainen käräjäoikeudessa on. Jos johtoryhmää ei ole, laamannin on kuultava ennen lausunnon antamista muita tuomareita. Markkinaoikeudessa ja sellaisessa hallinto-oikeudessa, joka ei ole jakautunut jaostoihin, lausunnon antaisi ylituomari muita tuomareita kuultuaan.

2 Esityksen vaikutukset

Ehdotetut muutokset jossakin määrin nopeuttavat määräaikaisten tuomareiden nimittämismenettelyä ja vähentävät siitä tuomioistuimille aiheutuvaa työmäärää. Tämän seurauksena tuomarien työaikaa vapautuu varsinaisten lainkäyttötehtävien hoitamiseen.

Ehdotus luo nykyistä paremmat edellytykset sille, että tuomioistuimiin voidaan rekrytoida päteviä lakimiehiä myös tuomioistuinten ulkopuolelta.

Uudistukset selkeyttävät ja keventävät tuomioistuinten hallintoa ja parantavat näin ollen tuomioistuinten johtamisedellytyksiä.

3 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu oikeusministeriön vuonna 2008 asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus hovioikeuksien, käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien organisaatiosäädöksien sekä määräajaksi nimitettävien tuomareiden nimittämistä koskevien säädösten uudistamiseksi.

Työryhmä laati ensin ehdotuksen määräaikaisten tuomareiden nimittämistä koskevien sekä käräjäoikeuksien johtajana ja hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajana toimivien tuomareiden tehtäviä, kelpoisuusvaatimuksia ja valintamenettelyä koskevien säännösten uudistamiseksi. Näiden säännösten uudistamisella katsottiin olevan olennainen merkitys tuomioistuinten johtamisen kannalta. Käräjäoikeusverkoston uudistamisen voimaantulo osaltaan korosti näiden säännösten muuttamisen tärkeyttä.

Ehdotus valmistui tammikuussa vuonna 2010. Pyydetyn lausunnon antoivat valtiovarainministeriö, korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus, kaikki hovioikeudet ja hallinto-oikeudet, vakuutusoikeus ja markkinaoikeus sekä seitsemän käräjäoikeutta ja Suomen Tuomariliitto ry.

Työryhmän työ on lausunnonantajien keskuudessa pääosin nähty tarpeelliseksi ja uudistusten toteuttaminen tarkoituksenmukaiseksi. Työryhmämietinnön tavoitteet nimitysmenettelyn yksinkertaistamisesta ja keventämisestä on todettu kannatettaviksi. Eriäviä mielipiteitä on kuitenkin esitetty siitä, millä aikataululla ja missä muodossa tuomioistuinten organisaation ja hallinnollisten asioiden käsittelyn kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet tulisi suorittaa. Yhtäältä on esitetty, että ehdotetut muutokset tulisi suorittaa mahdollisimman pian. Toisaalta on taas koettu, että uudistuksia tulisi vielä harkita ja toteuttaa mahdollisesti vasta myöhemmin, kun työryhmä on saanut toimeksiantonsa suoritettua kokonaisuudessaan.

Suurin osa lausunnonantajista kannattaa työryhmän ehdotuksia ainakin osittain. Eniten arvostelua on esitetty korkeimman oikeuden ja Itä-Suomen hovioikeuden lausunnoissa.

Lausunnonantajien mielipiteet jakaantuivat erityisesti tuomareiden nimittämisestä annetun lain 18 §:ää koskevasta muutosehdotuksesta, jonka mukaan nimitysasioiden ratkaisuvalta keskitettäisiin myös kollegiaalisissa tuomioistuimissa päällikkötuomarille. Keskittämisen on useassa lausunnossa epäilty vaarantavan nimittämismenettelyn tasapuolisuuden ja viranhakijoiden oikeusturvan. Lisäksi on arvioitu, ettei keskitetty järjestelmä takaa riittävän monipuolista asian valmistelua, mikä takaisi ehdokkaiden ansioiden kattavan ja asiantuntevan arvioinnin. Toisaalta on todettu täysistunnon olevan liian suuri ja jäykkä elin ratkaisemaan nimittämisasioita tehokkaasti.

Erisuuntaisia näkökohtia on esitetty myös siitä, missä kokoonpanossa tuomioistuimen tulisi antaa lausuntonsa tuomarinvalintalautakunnalle tuomarin viran täyttöä koskevassa asiassa. Osa lausunnonantajista on ollut sitä mieltä, että hovioikeudessa täysistunnon valitsemista jäsenistä tulee luopua mietinnössä esitetyllä tavalla. Toisaalta on todettu, että nämä jäsenet tuovat lisäarvoa nimitysasioiden käsittelyyn ja että supistamisen sijaan näiden määrää tulisi lisätä.

Johtotehtäviä eli käräjäoikeuden osaston ja hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajan määräämistä ja määräyksen peruuttamista, hänen tehtäviään sekä kelpoisuusehtoja koskevista muutosehdotuksista on oltu varsin yksimielisiä. Lähes kaikki lausunnonantajat ovat kannattaneet työryhmän ehdottamia muutoksia sellaisenaan. Myös hallinto-oikeuksien tiettyihin kokoonpanoihin tehtävät muutokset ovat saaneet kannatusta.

Lausunnonantajat ovat esittäneet myös kehitys- ja lisäysehdotuksia nimittämismenettelyn sekä tuomioistuinten johtamisen jatkovalmistelua silmällä pitäen. Myös joitakin pykäläkohtaisia huomautuksia on annettu.

Esitys on valmisteltu hallituksen esitykseksi virkatyönä mainitun työryhmän ehdotuksen pohjalta.

4 Riippuvuus muista esityksistä

Oikeusministeriön asettaman vakuutusoikeuden kehittämistyöryhmän mietinnössä (Vakuutusoikeuden toiminnan kehittäminen; Työryhmämietintö 2009:10) ehdotetaan muutoksia muun muassa siihen, missä kokoonpanossa asiat ratkaistaan vakuutusoikeudessa. Mietintöön sisältyi ehdotuksia myös vakuutusoikeudelle kuuluvien hallintoasioiden ratkaisemisesta. Eduskunnalle annetaankin erillinen esitys vakuutusoikeuslain muuttamisesta. Tämän erillisen lakiesityksen yhteydessä tulee arvioitavaksi siihen sisältyvä vakuutusoikeuslain 10 §:n 3 momentiksi ehdotettu säännös vakuutusoikeuden esittelijän toimimisesta lakimiesjäsenenä esittelemissään asioissa.

Oikeusministeriön asettama työryhmä ehdottaa mietinnössään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien riita-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämisestä markkinaoikeuteen. Teollis- ja tekijänoikeuksien keskittäminen markkinaoikeuteen laajentaa merkittävästi markkinaoikeuden lainkäyttötehtäviä. Uudistus voi vaikuttaa lainkäytön organisaatioon markkinaoikeudessa, muun muassa jaostoihin jakautumiseen. Tämän vuoksi tämän esityksen yhteydessä ei ole otettu valmisteltavaksi markkinaoikeuden lainkäytön johtamistehtävien sääntelyä, vaikka markkinaoikeus voisi jo nyt toimia hallinto-oikeuden tavoin jaostoihin jakaantuneena, jos työjärjestyksessä niin määrättäisiin. Asia voidaan tältä osin valmistella mainitun uudistuksen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut
1.1 Laki tuomareiden nimittämisestä

10 §. Tuomioistuimen lausunnon antaminen. Pykälässä on säännökset tuomioistuimen lausunnon antamisesta tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että hovioikeus antaisi lausuntonsa kokoonpanossa, johon kuuluvat presidentti sekä hovioikeudenlaamannit. Täysistunto ei siis enää valitsisi jäseniä osallistumaan lausunnon antamiseen. Edelleen ehdotetaan, että hovioikeudenlaamannin ollessa estyneenä lausunnon antamiseen osallistuisi laamannin sijaisena toimiva hovioikeudenneuvos.

Momentin 2 kohdan mukaan hallinto-oikeuden lausuntoa ei enää antaisi johtoryhmä, vaan kokoonpano, johon kuuluisivat ylituomari sekä jaostojen puheenjohtajat, mikäli hallinto-oikeus on jakaantunut jaostoihin. Jos hallinto-oikeus ei ole jakaantunut jaostoihin, ylituomari antaisi lausuntonsa vakinaisia hallinto-oikeustuomareita kuultuaan.

Tässä esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi vakuutusoikeuden hallintoistunnosta, joka antaa nykyisin lausunnon. Momentin 3 kohdan mukaan vakuutusoikeus antaisi lausuntonsa kokoonpanossa, johon kuuluvat ylituomari ja vakuutusoikeuden laamannit.

Käräjäoikeuksissa lausunnon antaa nykyisin laamanni käräjätuomareita tai johtoryhmää kuultuaan. Ehdotuksen mukaan laamannin olisi kuultava aina johtoryhmää, jos sellainen on asetettu. Käräjäoikeusuudistuksen jälkeen suurimmassa osassa käräjäoikeuksia on johtoryhmä. Jos johtoryhmää ei ole, laamannin on kuultava sopivaksi katsomallaan tavalla käräjätuomareita. Kuulemisvelvollisuus kohdistuisi vakinaisiin käräjätuomareihin.

Markkinaoikeudessa lausunnon antaa johtoryhmä. Johtoryhmään kuuluu hallintopäällikkönä toimiva virkamies ja työjärjestyksessä määrättyä muuta henkilökuntaa. Ehdotuksen mukaan markkinaoikeuden ylituomari antaisi lausunnon markkinaoikeuden vakinaisia tuomareita kuultuaan.

16 §. Määräaikaisen tuomarin tehtävän julistaminen haettavaksi. Pykälässä on säännökset määräaikaisen tuomarin tehtävän julistamisesta haettavaksi. Hakumenettelyn avoimuuden lisäämiseksi olisi 1 momentin mukaan kaikki vähintään kuuden kuukauden mittaiset määräaikaiset tuomarin virat julistettava haettavaksi. Nykyisin haettavaksi on julistettava virka, joka täytetään vähintään vuodeksi. Selvää on, että kuutta kuukautta lyhyemmäksikin aikaa täytettävistä viroista on syytä ilmoittaa tarkoitukseen soveltuvalla tavalla.

18 §. Muiden tuomareiden nimittäminen määräajaksi. Pykälässä säännellään määräaikaisten tuomareiden nimittämistoimivallan jakoa. Voimassa olevan lain mukaan ylimmät tuomioistuimet nimittävät pykälässä tarkoitetut tuomarit vuodeksi tai sitä pidemmäksi määräajaksi.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että nimittämisestä tuomariksi enintään vuoden määräajaksi päättäisi se tuomioistuin, jossa tuomarin virka on. Tätä pidemmistä määräaikaisista tuomarinnimityksistä päättäisi joko korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus nimitystoimivaltansa mukaisesti. Ero nykyiseen on siis se, että vuoden määräaikaisesta nimityksestä tulisi päättämään ylimmän tuomioistuimen asemasta se tuomioistuin, jossa virka on.

Määräaika on edelleenkin ylimpien oikeuksien omaksuman yhdenmukaisen tulkinnan mukaan sidoksissa tiettyyn virkaan eikä tiettyyn henkilöön. Nimitystoimivalta on siis ylimmillä tuomioistuimilla silloin, kun saman viran hoitamisen määräaikaisuus kestää kerrallaan enemmän kuin vuoden tai kun saman viran määräaikaista hoitamista koskevien nimitysten yhteenlaskettu aika muodostuu vuotta pidemmäksi. Sitä vastoin silloin, kun sama henkilö on nimitetty määräaikaisesti hoitamaan eri virkoja yhteenlaskettuna vuotta pidemmäksi ajaksi, nimitysvalta ei siirry. Jos nimitysvalta on näin siirtynyt, se kuuluu ylimmälle tuomioistuimelle, vaikka saman viran hoitamista koskeva nimityspäätös tehdään tämän jälkeen lyhyemmäksikin määräajaksi.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös siitä, että esityksen tuomarin määräaikaisesta nimittämisestä vuotta pidemmäksi ajaksi tekisi ylimmälle tuomioistuimelle aina sen tuomioistuimen päällikkötuomari, jossa määräajaksi täytettävä virka on.

Pykälän 2 momentissa on säännökset nimitystoimivallan jakautumisesta siinä tuomioistuimessa, jossa virka on täytettävänä. Nimitystoimivalta olisi ehdotuksen mukaan aina päällikkötuomarilla. Tämän ehdotuksen vuoksi on tehtävä tarkistuksia eri tuomioistuimia koskeviin lakeihin ja asetuksiin. Käräjäoikeuksissa nimitystoimivalta on jo nykyisen lainsäädännön mukaan päällikkötuomarilla eli käräjäoikeuden laamannilla.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti. Sen mukaan hovioikeuden presidentin, käräjäoikeuden laamannin sekä hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden ylituomarin on kuultava johtoryhmää ennen nimityspäätöksen tekemistä. Jos johtoryhmää ei ole, esimerkiksi jossakin pienemmässä käräjäoikeudessa, asianomaisen päällikkötuomarin on kuultava vakinaisia tuomareita tarkoitukseen sopivalla tavalla. Päätöksenteon avoimuutta lisää, jos esittelymuistiosta tai nimityspäätöksestä ilmenee ainakin kuulemisen pääsisältö.

Kuuleminen ei ole tarpeen lähinnä silloin, jos päteviä hakijoita on vain yksi tai määräaikainen virkasuhde kestäisi vain lyhyen ajan.

19 §. Määräaikaisen tuomarin sidonnaisuuksien ilmoittaminen. Pykälässä on säännökset määräaikaisen tuomarin velvollisuudesta esittää valtion virkamieslainsäädännössä tarkoitettu ilmoitus sidonnaisuuksistaan. Nyt tällainen ilmoitus on annettava, jos nimitys tehdään vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi. Lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ainoastaan vuotta pidemmäksi määräajaksi nimitetyn tuomarin on tehtävä tällainen ilmoitus. Edellä 18 §:n kohdalla esitetyin tavoin ilmoitus sidonnaisuuksista olisi tehtävä myös silloin, kun saman viran määräaikaista hoitamista koskevien nimitysten yhteenlaskettu aika muodostuu vuotta pidemmäksi ajaksi. Ehdotettu muutos on siis yhteydessä 18 §:ssä ehdotettuun tuomioistuimen nimittämistoimivallaan laajennukseen. Valtion virkamieslainsäädännössä tarkoitettu ilmoitus tuomarin sidonnaisuuksista tulisi tehtäväksi näin ollen vain silloin, kun nimityksen tekee korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus.

1.2 Hovioikeuslaki

8 §. Pykälän 3 momentissa on säännökset hovioikeuden täysistunnon kokoonpanosta. Määräaikainen tuomari kuuluu nykyisin kokoonpanoon vain, jos hänet on nimitetty vähintään vuodeksi. Täysistuntoon voi siis osallistua vain korkeimman oikeuden määräajaksi nimittämä tuomari. Nimitystoimivaltaa koskevien muutosten vuoksi ehdotetaan, että määräajaksi nimitetty hovioikeudenneuvos kuuluisi kokoonpanoon vain, jos hänet on nimitetty vuotta pidemmäksi määräajaksi. Samalla lainkohtaa ehdotetaan selvyyden vuoksi tarkistettavaksi siten, että se ei koske määräajaksi nimitettyä hovioikeuden presidenttiä tai hovioikeudenlaamannia.

1.3 Hallinto-oikeuslaki

12 §. Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi yleisperusteluissa mainituista syistä säännökset mahdollisuudesta käsitellä asia hallinto-oikeudessa nelijäsenistä laajemmassa kokoonpanossa. Muutos koskee vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisten asioiden käsittelyä. Käytännössä ehdotettu erityiskokoonpano voi tulla kysymykseen lähinnä laajoissa vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa niissä tarvittavan monipuolisen erityisasiantuntemuksen vuoksi. Erityiskokoonpano määrättäisiinkin nimenomaan sen perusteella, kuinka monta luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtynyttä jäsentä asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen tarvitaan. Lainkohdassa edellytetään, että tällaiseen nelijäsenistä useampijäseniseen kokoonpanoon kuuluu aina paitsi lainoppinut jäsen puheenjohtajana asian laadun edellyttämä määrä luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneitä jäseniä ja yhtä monta lainoppinutta jäsentä. Työjärjestyksessä voidaan antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä siitä, miten kokoonpano määräytyy.

13 a§.Jaoston puheenjohtajan tehtävään määrääminen. Pykälässä säädettäisiin hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajan tehtävään määräämisestä ja määräyksen peruuttamisesta sekä kelpoisuusehdoista tähän tehtävään.

Pykälän 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden ylituomari määräisi jaoston puheenjohtajan tehtäväänsä enintään kolmen vuoden määräajaksi.

Tehtävä on julistettava niiden kyseisen hallinto-oikeuden vakinaisten hallinto-oikeustuomareiden haettavaksi, jotka ovat nimitettynä virkaan hakuajan päättyessä. Ratkaiseva on siis nimityksen ajankohta.

Tehtävään määrättävältä edellytettäisiin, että hänellä on siihen tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet ja johtamistaitoa.

Johtamistehtävään soveltuvilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitettaisiin erityisesti kykyä toimia jaoston hallinnollisena esimiehenä ja hallinto-oikeuden johtoryhmän jäsenenä. Hänellä on oltava tehtävänsä vuoksi myös hyvät tuomarin taidot ja tuomarin ammattieettiset ominaisuudet.

Johtamistehtävästä saatu kokemus ei ole välttämätöntä, vaan johtamistaitoa voisi hankkia myös osallistumalla johtamiskoulutukseen, erilaisiin koulutus- ja kehittämishankkeisiin sekä yhteistoimintaelinten työskentelyyn samoin kuin osoittamalla kiinnostusta lainkäytön ja tuomioistuimen toiminnan kehittämiseen.

Ehdotetun 2 momentin mukaan määräys jaoston puheenjohtajaksi voitaisiin painavasta syystä peruuttaa. Tällainen tilanne voisi olla käsillä erityisesti silloin, kun tehtävään määrätty sitä pyytää. Peruuttaminen saattaa tulla kysymykseen myös, jos osoittautuu, että jaoston puheenjohtaja ei kykene johtamistehtävää asianmukaisesti hoitamaan.

Tehtävään määräämisestä on hallintolain 45 §:n mukaisesti tehtävä perusteltu päätös. Tämä osaltaan turvaa valintamenettelyn läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta. Päätöksenteko vaatii huolellisen valmistelun, joka saattaa edellyttää henkilökunnan kuulemista.

13 b §.Jaoston puheenjohtajan tehtävät. Pykälän 1 momentin mukaan puheenjohtaja johtaisi jaoston työskentelyä. Erityisesti hänen tulisi huolehtia työn yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä jaostolla sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Lisäksi puheenjohtajan pitäisi valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta jaoston ratkaisuissa.

Pykälän 2 momentissa olisi säännös siitä, että jaostojen puheenjohtajat seuraavat virkaikäjärjestyksessä ylituomaria. Säännös vahvistaa nykyisen käytännön. Tehtävässä vanhin virantoimituksessa oleva jaoston puheenjohtaja hoitaa ylituomarin tehtäviä tämän ollessa estyneenä.

14 §. Täysistunto. Pykälässä on säännökset hallinto-oikeuden täysistunnon kokoonpanosta. Sen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ylituomarin, vakinaisten hallinto-oikeustuomarien ja mahdollisen asiantuntijajäsenen lisäksi ainoastaan vuotta pidemmäksi määräajaksi nimitetyt hallinto-oikeustuomarit kuuluisivat täysistunnon kokoonpanoon. Näin ollen täysistunnon kokoonpanoon voisi kuulua vain korkeimman hallinto-oikeuden määräajaksi nimittämä hallinto-oikeustuomari.

15 §. Koko jaoston istunto. Pykälässä säädettäisiin koko jaoston istunnon kokoonpanosta sekä päätösvaltaisuudesta. Tässä esityksessä vahvennetut istunnot ehdotetaan korvattaviksi koko jaoston istunnoilla.

Lainkohdan 1 momentin mukaan koko jaoston istuntoon osallistuisivat puheenjohtajana ylituomari tai jaoston puheenjohtaja ja muina jäseninä ne virantoimituksessa olevat hallinto-oikeustuomarit, jotka olivat jaoston jäsenenä silloin, kun asia määrättiin käsiteltäväksi koko jaoston istunnossa. Kun lainkäyttöasian käsittelyyn lain mukaan osallistuisi asiantuntijajäsen, tämä osallistuisi vastaavasti myös asian käsittelyyn koko jaoston istunnossa. Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa koko jaoston istuntoon osallistuvat ne luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneet jäsenet, jotka oli määrätty osallistumaan asian ratkaisemiseen normaalissa kokoonpanossa.

Ylituomari päättäisi osallistumisestaan koko jaoston istuntoon. Jos ylituomari ei siihen osallistu, kokoonpanon puheenjohtajana on jaoston puheenjohtaja.

Pykälän 2 momentissa olisi säännökset koko jaoston kokoonpanon päätösvaltaisuudesta. Sen mukaan koko jaoston istunto olisi päätösvaltainen vähintään viisijäsenisenä. Jos 1 momentin mukaisesti määräytyvässä ratkaisukokoonpanossa olisi vähemmän kuin viisi jäsentä, asia olisi siirrettävä käsiteltäväksi täysistunnossa.

16 §. Edellä 15 §:n kohdalla ehdotetaan, että hallinto-oikeuksissa luovuttaisiin vahvennetuista istunnoista ja ne korvattaisiin koko jaoston istunnoilla. Tämän vuoksi pykälän 2 momenttiin tulisi tehtäväksi tekninen

muutos, jonka mukaan ylituomari tai jaoston puheenjohtaja päättäisi lainkäyttöasian siirtämisestä käsiteltäväksi koko jaoston istuntoon.

1.4 Käräjäoikeuslaki

18 d ja 18 e §. Pykälissä säädettäisiin käräjäoikeuden osaston johtajan määräämismenettelystä, määräyksen peruuttamisesta sekä osaston johtajan tehtävään määrättävän kelpoisuusvaatimuksista samoin kuin osaston johtajan tehtävistä. Tältä osin voidaan viitata siihen, mitä hallinto-oikeuksien jaostojen puheenjohtajista on edellä lausuttu.

1.5 Vakuutusoikeuslaki

8 § ja 14 §. Esittelijät ja hallintoasiat. Vakuutusoikeudessa on voimassa olevan lain mukaan hallintoistunto, joka ratkaisee asetuksessa lueteltuja vakuutusoikeuden hallinto- ja talousasioita. Hallintoistunnon kokoonpanoon kuuluvat vakuutusoikeuden ylituomarin ja laamannien lisäksi vakuutusoikeuden vakinaiset tuomarit.

Vakuutusoikeudesta annetun lain 8 §:n mukaan kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittää vakuutusoikeuden hallinto-osasto. Vakuutusoikeuden ylituomari voi nimittää kansliapäällikön, asesorin ja vakuutusoikeussihteerin enintään kahden kuukauden määräajaksi.

Vakuutusoikeudesta annetun asetuksen 8 §:n mukaan hallintoistunnossa käsitellään lausunnon antaminen tuomarinvalintalautakunnalle tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa sekä määräaikaisen tuomarin nimitystä koskeva asia samoin kuin kansliapäällikön sekä asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittämistä koskeva asia.

Tuomareiden nimittämisestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutusoikeuden lausunto annettaisiin kokoonpanossa, johon kuuluu ylituomarin lisäksi vakuutusoikeuden laamannit. Mainittua lakia muutettaisiin lisäksi niin, että nimitystoimivalta määräaikaisissa tuomarinnimityksissä siirtyisi vakuutusoikeudessakin kokonaisuudessaan päällikkötuomarille eli vakuutusoikeuden ylituomarille. Muutenkin tarkoitus on, että vakuutusoikeuden ylituomarilla olisi päätösvalta kaikissa vakuutusoikeudelle kuuluvissa hallintoasioissa. Vakuutusoikeuden hallintoistunnosta tulisi siten luopua vakuutusoikeuden päätöksentekokokoonpanona.

Vakuutusoikeuslain 8 §:n 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittää vakuutusoikeuden ylituomari.

Vakuutusoikeuslain 14 §:ssä säädettäisiin vain siitä, että hallintoasiat ratkaisee ylituomari. Ylituomari voisi kuitenkin siirtää lausunnon antamista lainsäädäntöasiassa tai lainsäädäntöaloitteen tekemistä koskevan asian täysistunnon käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Päätöksentekoon osallistuisivat tällöin ne lääkärijäsenet ja sivutoimiset jäsenet, joiden toimialaan käsiteltävä asia kuuluu.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, missä asioissa ylituomari voi siirtää hallintoasian muun virkamiehen ratkaistavaksi.

1.6 Markkinaoikeuslaki

11 ja 12 §.Täysistunto ja täysistunnon päätösvaltaisuus. Markkinaoikeuslain 11 §:ssä säädetään markkinaoikeuden täysistunnosta ja 12 §:ssä täysistunnon päätösvaltaisuudesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuomareiden nimittämisestä annettua lakia siten, että myös markkinaoikeudessa sen tuomarin nimittäisi enintään vuoden määräajaksi ylituomari. Yleisen linjan mukaisesti ylituomarilla olisi toimivalta päättää kaikista muistakin markkinaoikeudelle kuuluvista hallintoasioista. Tämän mukaan täysistunnon toimivalta hallintoasioissa tulisi poistaa. Pykäliin ehdotetaankin tehtäviksi tästä johtuvat tarkistukset. Lain 11 §:n 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että ylituomari voisi siirtää lausunnon tekemistä lainsäädäntöasiassa tai lainsäädäntöaloitteen tekemistä koskevan asian täysistunnon päätettäväksi.

15 a§.Hallintoasiat. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 a §. Sen mukaan ylituomari ratkaisisi markkinaoikeudelle kuuluvat hallintoasiat. Oikeusministeriön asetuksella säädettäisiin ylituomarin oikeudesta siirtää hallintoasia muun virkamiehen ratkaistavaksi.

2 Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

3 Tarkemmat säännökset ja määräykset

Uudistuksen johdosta on muutettava asianomaisia tuomioistuimia koskevia asetuksia.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 10 §:n 1 momentti, 16 §:n 1 momentti sekä 18 ja 19 §,

sellaisina kuin niistä ovat 10 §:n 1 momentti laeissa 1544/2001 ja 133/2003 sekä 18 § osaksi laeissa 1183/2000 ja 133/2003, seuraavasti:

10 §
Tuomioistuimen lausunnon antaminen

Tuomioistuimen lausunnon tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa antaa:

1) hovioikeus kokoonpanossa, johon kuuluvat presidentti ja hovioikeudenlaamannit sekä hovioikeudenlaamannin estyneenä ollessa hänen sijaisenaan toimiva hovioikeudenneuvos;

2) hallinto-oikeus kokoonpanossa, johon kuuluvat ylituomari sekä jaostojen puheenjohtajat tai, jos hallinto-oikeus ei ole jakaantunut jaostoihin, ylituomari vakinaisia hallinto-oikeustuomareita kuultuaan;

3) vakuutusoikeus kokoonpanossa, johon kuuluvat ylituomari ja vakuutusoikeuden laamannit;

4) käräjäoikeudessa laamanni johtoryhmää tai, jos käräjäoikeudessa ei ole johtoryhmää, vakinaisia käräjätuomareita kuultuaan;

5) työtuomioistuimessa presidentti;

6) markkinaoikeudessa ylituomari vakinaisia markkinaoikeustuomareita kuultuaan.


16 §
Määräaikaisen tuomarin tehtävän julistaminen haettavaksi

Ennen määräaikaisen tuomarin nimittämistä on tehtävä julistettava tuomioistuimelta

haettavaksi, jos nimitys tehdään vähintään kuudeksi kuukaudeksi.


18 §
Muiden tuomareiden nimittäminen määräajaksi

Korkein oikeus nimittää vuotta pidemmäksi määräajaksi hovioikeuden presidentin esityksestä tuomarin hovioikeuteen, käräjäoikeuden laamannin esityksestä tuomarin käräjäoikeuteen ja maaoikeusinsinöörin maaoikeutena toimivaan käräjäoikeuteen sekä työtuomioistuimen presidentin esityksestä tuomarin työtuomioistuimeen. Korkein hallinto-oikeus nimittää vuotta pidemmäksi määräajaksi hallinto-oikeuden ylituomarin esityksestä tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuden ylituomarin esityksestä tuomarin markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuden ylituomarin esityksestä tuomarin vakuutusoikeuteen.

Enintään vuoden määräajaksi nimittää:

1) hovioikeuden presidentti tuomarin hovioikeuteen;

2) käräjäoikeuden laamanni tuomarin ja maaoikeusinsinöörin käräjäoikeuteen;

3) hallinto-oikeuden ylituomari tuomarin hallinto-oikeuteen;

4) markkinaoikeuden ylituomari tuomarin markkinaoikeuteen;

5) vakuutusoikeuden ylituomari tuomarin vakuutusoikeuteen;

6) työtuomioistuimen presidentti tuomarin työtuomioistuimeen.

Ennen kuin tuomari nimitetään 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa määräajaksi, on tuomioistuimen johtoryhmää tai, jos johtoryhmää ei ole, tuomioistuimen vakinaisia tuomareita kuultava, jollei se ole tarpeetonta nimityksen lyhytaikaisuuden tai muun syyn vuoksi.

19 §
Määräaikaisen tuomarin sidonnaisuuksien ilmoittaminen

Määräajaksi nimitettävän tuomarin on ennen nimittämistä ja virkasuhteensa aikana annettava 14 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset, jos nimitys tehdään vuotta pidemmäksi ajaksi. Henkilön, jota esitetään nimitettäväksi määräajaksi korkeimman oikeuden jäseneksi tai korkeimman hallinto-oikeuden jäseneksi, on aina ilmoitettava sidonnaisuutensa.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


2.

Laki hovioikeuslain 8§:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan hovioikeuslain (56/1994) 8 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 209/2000, seuraavasti:

8 §:n

Hovioikeuden täysistuntoon osallistuvat presidentti, hovioikeudenlaamannit sekä vakinaiset ja vuotta pidemmäksi määräajaksi nimitetyt määräaikaiset hovioikeudenneuvokset.

Täysistunto on päätösvaltainen, kun vähintään puolet virassa olevista jäsenistä on läsnä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


3.

Laki hallinto-oikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan hallinto-oikeuslain (430/1999) 12 §:n 2 momentti, 14 §:n 1 momentti sekä 15 ja 16 §, sellaisina kuin niistä ovat 12 §:n 2 momentti laissa 675/2006 ja 14 §:n 1 momentti laissa 211/2000, sekä

lisätään lakiin uusi 13 a ja 13 b § seuraavasti:

12 §
Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus

Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisten asioiden käsittelyssä kolmijäseniseen kokoonpanoon kuuluu kaksi lainoppinutta jäsentä ja luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtynyt jäsen sekä 7 §:ssä tarkoitettujen asioiden käsittelyssä kaksi lainoppinutta jäsentä ja asiantuntijajäsen. Jos asiassa ratkaistavana olevan kysymyksen laatu sitä edellyttää, hallinto-oikeus voi ratkaista asian myös nelijäsenisessä kokoonpanossa. Nelijäseniseen kokoonpanoon kuuluu vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa vähintään kaksi lainoppinutta jäsentä ja 7 §:ssä tarkoitetuissa asioissa kolme lainoppinutta jäsentä. Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukainen asia voidaan ratkaista laajemmassakin kokoonpanossa, jos asian erityinen laatu tai laajuus sitä edellyttää. Kokoonpanoon kuuluu tällöin puheenjohtajan lisäksi tarpeellinen määrä luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneitä jäseniä ja yhtä monta lainoppinutta jäsentä. Puheenjohtajana toimii aina lainoppinut jäsen.


13 a §
Jaoston puheenjohtajan tehtävään määrääminen

Ylituomari määrää jaoston puheenjohtajan tehtävään hallinto-oikeustuomarin enintään kolmeksi vuodeksi. Tehtävä on julistettava niiden hallinto-oikeuden vakinaisten hallinto-oikeustuomareiden haettavaksi, jotka on nimitetty virkaansa ennen hakuajan päättymistä. Tehtävään määrättävältä edellytetään, että hänellä on siihen tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet ja johtamistaitoa.

Määräys jaoston puheenjohtajaksi voidaan painavasta syystä peruuttaa.

13 b §
Jaoston puheenjohtajan tehtävät

Jaoston puheenjohtaja johtaa jaoston työskentelyä. Hän huolehtii erityisesti työn yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä jaostolla sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Hänen tulee valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta jaoston ratkaisuissa.

Ylituomarin estyneenä ollessa tämän tehtäviä hoitaa virkaiältään tehtävässä vanhin virantoimituksessa oleva jaoston puheenjohtaja.

14 §
Täysistunto

Hallinto-oikeuden täysistuntoon osallistuvat hallinto-oikeuden ylituomari puheenjohtajana sekä vakinaiset ja vuotta pidemmäksi määräajaksi nimitetyt hallinto-oikeustuomarit. Kun lainkäyttöasian käsittelyyn lain mukaan osallistuu asiantuntijajäsen, tämä osallistuu vastaavasti myös asian käsittelyyn täysistunnossa.


15 §
Koko jaoston istunto

Koko jaoston istuntoon osallistuvat puheenjohtajana ylituomari tai jaoston puheenjohtaja ja muina jäseninä ne virantoimituksessa olevat hallinto-oikeustuomarit, jotka olivat jaoston jäseninä silloin, kun asia määrättiin käsiteltäväksi koko jaoston istunnossa. Kun lainkäyttöasian käsittelyyn lain mukaan osallistuu asiantuntijajäsen, hän osallistuu vastaavasti myös asian käsittelyyn koko jaoston istunnossa. Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa koko jaoston istuntoon osallistuvat ne luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtyneet jäsenet, jotka oli määrätty osallistumaan kyseessä olevan asian ratkaisemiseen jaostossa.

Koko jaoston istunto on päätösvaltainen vähintään viisijäsenisenä. Jos 1 momentin mukaisesti määräytyvässä ratkaisukokoonpanossa olisi vähemmän kuin viisi jäsentä, asia on siirrettävä käsiteltäväksi täysistunnossa.

16 §
Asian siirtäminen käsiteltäväksi täysistunnossa tai koko jaoston istunnossa

Lainkäytön yhdenmukaisuuden kannalta tai muuten periaatteellisesti merkittävä tai laajakantoinen lainkäyttöasia tai sen osa voidaan siirtää käsiteltäväksi täysistunnossa tai koko jaoston istunnossa.

Lainkäyttöasian siirtämisestä käsiteltäväksi täysistunnossa päättää ylituomari ja koko jaoston istunnossa ylituomari tai jaoston puheenjohtaja.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat määräykset toimia jaoston puheenjohtajana ovat voimassa määräajan, enintään kuitenkin vuoden 2011 loppuun.


4.

Laki käräjäoikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään käräjäoikeuslakiin (581/1993) uusi 18 d ja 18 e § seuraavasti:

18 d §

Laamanni määrää osaston johtajan tehtävään käräjätuomarin enintään kolmeksi vuodeksi. Tehtävä on julistettava käräjäoikeuden niiden vakinaisten käräjätuomareiden haettavaksi, jotka on nimitetty virkaansa ennen hakuajan päättymistä. Tehtävään määrättävältä edellytetään, että hänellä on siihen tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet ja johtamistaitoa.

Määräys osaston johtajaksi voidaan painavasta syystä peruuttaa.

18 e §

Osaston johtaja johtaa osaston työskentelyä. Hän huolehtii erityisesti työn yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä osastolla sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Hänen tulee valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta osaston ratkaisuissa.

Tehtävässä vanhin virantoimituksessa oleva osaston johtaja hoitaa laamannin tehtäviä tämän ollessa estyneenä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat määräykset toimia osaston johtajana ovat voimassa määräajan, enintään kuitenkin vuoden 2011 loppuun.


5.

Laki vakuutusoikeuslain 8 ja 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vakuutusoikeuslain (132/2003) 8 §:n 4 momentti ja 14 § seuraavasti:

8 §
Esittelijät

Kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittää vakuutusoikeuden ylituomari

14 §
Hallintoasiat

Ylituomari ratkaisee vakuutusoikeudelle kuuluvat hallintoasiat.

Ylituomarin oikeudesta siirtää hallintoasia muun virkamiehen ratkaistavaksi säädetään oikeusministeriön asetuksella.

Ylituomari voi määrätä, että asia, joka koskee lausunnon antamista lainsäädäntöasiassa tai lainsäädäntöaloitteen tekemistä, käsitellään ja ratkaistaan täysistunnossa. Täysistunnon kokoonpanosta on tällöin voimassa, mitä 13 §:n 2 momentissa säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


6.

Laki markkinaoikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan markkinaoikeuslain (1527/2001) 11 ja 12 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 323/2010 sekä

lisätään lakiin uusi 15 a § seuraavasti:

11 §
Täysistunto

Markkinaoikeudessa on täysistunto lainkäyttöasioiden käsittelyä varten.

Ylituomari voi siirtää lainkäyttöasian lainkäytön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi täysistunnon käsiteltäväksi, jos asialla saattaa olla periaatteellista merkitystä lain soveltamisen kannalta.

Ylituomari voi määrätä, että asia, joka koskee lausunnon antamista lainsäädäntöasiassa tai lainsäädäntöaloitteen tekemistä käsitellään ja ratkaistaan täysistunnossa.

12 §
Täysistunnon päätösvaltaisuus

Markkinaoikeus on päätösvaltainen täysistuntona kokoonpanossa, jonka puheenjohtajana on ylituomari ja johon ottaa osaa vähintään puolet markkinaoikeuden lainoppineista jäsenistä.

Jos lainkäyttötäysistuntoon siirretty asia on oikeudelliselta laadultaan sellainen, että sen käsittelyyn osallistuu sivutoiminen asiantuntijajäsen, täysistuntoon osallistuu lainoppineiden jäsenten lisäksi vähintään yksi ja enintään kolme sivutoimista asiantuntijajäsentä. Asian aikaisempaan käsittelyyn osallistuneet jäsenet ja asiantuntijajäsenet osallistuvat asian käsittelyyn täysistunnossa. Ylituomari määrää muutoin asian käsittelyyn osallistuvat sivutoimiset asiantuntijajäsenet. Hän määrää myös lainsäädäntöasian käsittelyyn osallistuvat sivutoimiset asiantuntijajäsenet.

3 luku

Asioiden käsittely

15 a §
Hallintoasiat

Ylituomari ratkaisee markkinaoikeudelle kuuluvat hallintoasiat.

Ylituomarin oikeudesta siirtää hallintoasia muun virkamiehen ratkaistavaksi säädetään oikeusministeriön asetuksella.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Astrid Thors

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.