HE 256/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta sekä rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kahta lakia, joilla on saatettu voimaan eräiltä osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta.

Rakennuksen energiatodistuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi energiatodistuksen nähtäville laittamista koskevan velvoitteen osalta. Energiatodistus velvoitetaan laittamaan nähtäville pinta-alaltaan yli 1 000 neliömetrin suuruisissa tiloissa, joissa viranomainen tarjoaa julkisia palveluja.

Rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi tarkastusten määräajan osalta. Pakollisen rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden määräaikaistarkastuksen väliaikaa lyhennetään. Tarkastus tehtäisiin vähintään joka viides vuosi, kun nykyisin riittää kerran kymmenessä vuodessa tehty tarkastus.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
PERUSTELUT 3
1 Nykytila 3
1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin voimaan saattaminen 3
1.2 Komission selvityspyyntö 3
1.3 Vastaus selvityspyyntöön 4
1.4 Voimaan saattaminen Ahvenanmaalla 4
1.5 Voimaan saattaminen eräissä EU-maissa 4
Energiatodistuksen nähtäville laittaminen 4
Kylmälaitteiden määräaikaistarkistukset 5
2 Ehdotetut muutokset 5
2.1 Laki rakennuksen energiatodistuksesta 5
2.2 Laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta 7
3 Esityksen vaikutukset 7
3.1 Taloudelliset vaikutukset 7
3.2 Ympäristövaikutukset 8
3.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan 8
4 Asian valmistelu 9
5 Voimaantulo 9
LAKIEHDOTUKSET 11
rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta 11
rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamisesta 12
LIITE 13
RINNAKKAISTEKSTIT 13
rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta 13
rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamisesta 15

PERUSTELUT

1 Nykytila
1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin voimaan saattaminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta (2002/91/EY), jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi, on saatettu voimaan kolmella eri lailla ja niiden nojalla annetuilla alemmanasteisilla säädöksillä. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla on annettu tarpeelliset rakentamismääräysten muutokset. Lailla rakennuksen energiatodistuksesta (487/2007) on saatettu direktiivi voimaan rakennuksen energiatodistuksen osalta.

Lisäksi lailla rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta (489/2007) on saatettu voimaan direktiivi siltä osin kuin se koskee kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamista.

Energiatehokkuusdirektiivi on sittemmin uudelleenlaadittu (2010/31/EU). Uudelleenlaaditussa direktiivissä kohdistetaan uusia vaatimuksia muun muassa energiatodistusmenettelyyn. Esimerkiksi todistusten nähtäville laittamista koskeva vaatimus tulee portaittain tiukkenemaan. Kansallista voimaan saattamista koskevien säännösten tulee olla sovellettavissa tältä osin vuoden 2013 alusta. Ympäristöministeriössä on käynnistetty tarvittavia muutoksia koskeva säädösvalmistelutyö.

1.2 Komission selvityspyyntö

Alkuperäinen energiatehokkuusdirektiivi on saatettu voimaan edellä kuvatulla lainsäädännöllä. Täytäntöönpanosta on asianmukaisesti tehty ilmoitus Euroopan yhteisöjen komissiolle. Suomi on vastaanottanut komission virallisen huomautuksen sekä perustellun lausunnon direktiivin täytäntöönpanosta, joihin on myös asianmukaisesti vastattu.

Suomen viranomaiset ovat sittemmin vielä vastaanottaneet 12 päivänä huhtikuuta 2010 komission selvityspyynnön koskien direktiivin 7, 8 ja 9 artiklan täytäntöönpanoa. Aikaisemmat virallinen huomautus ja perusteltu lausunto eivät ole käsitelleet artikloiden 7 ja 9 täytäntöönpanoa.

Komissio toteaa selvityspyynnössään, että Suomi on ilmoittanut artiklan 7 osalta kaksi täytäntöönpanotoimenpidettä, jotka ovat laki rakennuksen energiatodistuksesta ja ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta (765/2007). Kuitenkaan kyseisen artiklan 3 kohtaa ei löydy komissiolle ilmoitetuista toimeenpanosäädöksistä. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kokonaishyötypinta-alaltaan yli 1 000 m2:n rakennuksiin, jotka ovat sellaisten julkisten viranomaisten ja laitosten käytössä, jotka tarjoavat julkisia palveluja suurelle joukolle ihmisiä ja joissa kyseiset ihmiset näin ollen toistuvasti käyvät, asetetaan energiatehokkuustodistus, joka saa olla enintään kymmenen vuotta vanha, näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä.

Artiklassa 9 velvoitetaan jäsenmaita säätämään toimenpiteistä ilmastointijärjestelmien tarkastamiseksi säännöllisesti. Komissio toteaa selvityspyynnössään, ettei laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta ole linjassa energiatehokkuusdirektiivin 9 artiklan kanssa. Lain 1 §:ssä säädettyä vaatimusta tarkastuksen aikavälistä, enintään 10 vuotta, ei komission näkemyksen mukaan voida pitää säännöllisenä tarkastuksena.

Kolmas komission selvityspyynnössä mainittu artikla on artikla 8, joka koskee lämmityskattiloiden tarkastuksia. Komissio toteaa, ettei sille ole tältä osin ilmoitettu lainsäädäntötoimia.

1.3 Vastaus selvityspyyntöön

Ympäristöministeriö on todennut vastauksessaan 15 päivänä kesäkuuta 2010 komissiolle direktiivin 7 artiklan osalta seuraavaa. Rakennusten energiatodistusta koskevan lainsäädännön valmisteluvaiheessa ja edelleenkin on Suomessa laajalti käytössä eri sektoreille kuten energia-alalla, kiinteistöalalla, kunta-alalla, liikenteessä, palvelualalla ja teollisuudessa vapaaehtoiset energiansäästösopimukset. Rakennusten energiakatselmukset sisältyvät keskeisesti energiansäästösopimusten velvoitteisiin. Lainsäädännön valmisteluajankohtana oli energiakatselmuksia tehty rakennustilavuudella mitattuna yli puoleen kuntien palvelurakennuksista ja energiakatselmuksissa löydetystä säästöpotentiaalista oli toteutettu jo noin kaksi kolmasosaa. Kuntia velvoitetaan energiakatselmusten tekemiseen sekä kannustetaan laatimaan energiatodistukset ja laittamaan ne esille vuosille 2008—2016 solmitussa kunta-alan energiatehokkuussopimuksessa.

Ympäristöministeriö on todennut kuitenkin, että syksyn 2010 aikana rakennuksen energiatodistuksesta annettuun lakiin valmistellaan tarvittava muutosehdotus, jolla energiatodistukset velvoitetaan laitettavaksi nähtäville yli 1 000 neliömetrin suuruisiin julkisiin rakennuksiin direktiivin edellyttämällä tavalla.

Energiatehokkuusdirektiivin 9 artiklan osalta on todettu, että ilmastointijärjestelmän tarkastuksia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa arvioitiin, että järjestelmien jäähdytyksen sähkökulutus oli hyvin pieni. Se vastaa suuruusluokaltaan vain 0,1—0,2 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Tarkastusten toteuttamiselle pyrittiin löytämään kustannustehokkaat ratkaisut. Kustannustehokkuuden tavoittelemiseksi haluttiin tehdä mahdolliseksi, että ilmastointijärjestelmän tarkastus voitaisiin yhdistää rakennuksen energiatodistuksen kanssa samaan aikaan tehtäväksi. Kun energiatodistusten voimassaoloaika säädettiin 10 vuodeksi, asetettiin tarkastuksen aikaväliksi myös 10 vuotta, jolloin tarkastuksen tekeminen olisi mahdollista energiatodistuksen laatimisen yhteydessä.

Ympäristöministeriö on todennut kuitenkin, että syksyn 2010 aikana valmistellaan tältäkin osin lainmuutosmuutosehdotus, jolla tarkastusten aikaväliä lyhennetään viiteen vuoteen. Lainmuutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alkupuoliskon aikana.

Energiatehokkuusdirektiivin 8 kohdan osalta ei katsota nyt lainmuutosta tarpeelliseksi. Suomessa on valittu direktiivin mahdollistama vaihtoehto, jossa täytäntöönpano perustuu muihin toimiin kuin lämmityskattiloiden tarkastamisen säätämiseen pakolliseksi. Toimia on selvitetty seikkaperäisesti vastauksessa komissiolle.

1.4 Voimaan saattaminen Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 7 kohdan mukaisesti ehdotuksessa käsitellyt asiat kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan maakunta on saattanut energiatehokkuusdirektiivin osaksi maakunnan lainsäädäntöä siten, että direktiivin toimeenpanoa koskevat Manner-Suomen lait ja niihin tehtävät muutokset tulevat sellaisinaan voimaan myös Ahvenanmaan maakunnassa.

1.5 Voimaan saattaminen eräissä EU-maissa
Energiatodistuksen nähtäville laittaminen

Esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Saksa ja Iso-Britannia ovat säätäneet kansallisesti velvollisuudesta laittaa energiatodistus nähtäville.

Ruotsissa velvollisuus todistuksen nähtäville laittoon koskee sellaisia rakennuksia, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 1 000 m2ja jotka luokitellaan erityisrakennuksiksi. Luokitteluun sovelletaan kiinteistöverolain (1979:1152) erityisrakennusten määrittelyä. Erityisrakennuksia voivat olla muun muassa puolustustarkoitukseen käytettävät rakennukset, lämpökeskukset, jäte- ja vedenpuhdistuslaitokset, liikennöintiin liittyvät rakennukset, sairaala- ja hoitolaitosrakennukset, koulut, kulttuurirakennukset sekä kuntien ja valtion yleisessä käytössä olevat rakennukset, joissa hoidetaan hallintotoimintaa, oikeudenkäyttöä tai järjestystä koskevia asioita.

Tanskan lainsäädännön mukaan energiatodistus tulee olla kaikilla kokonaispinta-alaltaan yli 1 000 neliömetrin suuruisilla rakennuksilla riippumatta siitä, ovatko ne julkisia rakennuksia vai muita rakennuksia.

Iso-Britanniassa tulee todistuksen kanssa olla näytteillä myös lista suosituksista, joilla voidaan parantaa rakennuksen energialuokkaa kustannustehokkaasti.

Kylmälaitteiden määräaikaistarkistukset

Esimerkiksi Ruotsissa vaaditaan osana pakollisia ilmanvaihtotarkastuksia tehtäväksi ehdotuksia siitä, miten energiatehokkuutta voitaisiin parantaa tarvittaessa myös ilmastoinnin kylmälaitteiden osalta. Tarvittaessa on ehdotettava uudistuksia, osien vaihtamista tai jopa koko järjestelmän vaihtamista. Pakolliset ilmanvaihtoa koskevat tarkastukset on tehtävä tilanteesta riippuen kerran kahdessa, kolmessa, kuudessa tai yhdeksässä vuodessa.

Tanskassa ja Iso-Britanniassa on ilmastointilaitteiden pakollisten määräaikaistarkastusten väliajaksi säädetty enintään viisi vuotta.

2 Ehdotetut muutokset
2.1 Laki rakennuksen energiatodistuksesta

5 §.Velvollisuus asettaa energiatodistus nähtäville. Rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain 5 § koskee velvollisuutta asettaa energiatodistus nähtäville. Myyjän tai vuokranantajan on myytäessä tai vuokrattaessa rakennusta, sen osaa tai niiden hallintaoikeutta asetettava mahdollisen ostajan tai vuokralaisen nähtäville voimassa oleva rakennuksen energiatodistus. Velvollisuus ei kuitenkaan koske rakennusta, jonka pinta-ala on enintään 50 neliömetriä, asuinrakennusta, joka on tarkoitettu käytettäväksi enintään neljän kuukauden ajan vuodessa, väliaikaista rakennusta, tiettyjä teollisuus-, korjaamo- ja maatilarakennuksia, tiettyjä suojeltuja tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia, kirkkoja tai tiettyjä uskonnolliseen käyttöön tarkoitettuja rakennuksia tai tiloja. Vaatimus ei myöskään koske ennen lain voimaantuloa valmistunutta, enintään kuuden asunnon asuinrakennusta tai rakennusryhmää.

Pykälän 2 momenttiin lisätään maininta suojelupäätöksistä, jotka annetaan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla. Laki on tullut voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.

5 a §.Velvollisuus asettaa energiatodistus nähtäville julkisissa rakennuksissa. Lakiin rakennuksen energiatodistuksesta ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a §, jolla saatetaan voimaan energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukainen vaatimus. Kun julkinen viranomainen tai laitos tarjoaa julkisia palveluja tiloissa, joiden yhtenäinen kerrosala yhdessä rakennuksessa ylittää 1 000 neliömetriä, tilojen omistajalle tulee vastuu siitä, että rakennuksen energiatodistus asetetaan nähtävillä. Sen tulee olla nähtävillä näkyvällä paikalla, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä.

Julkisilla viranomaisilla tarkoitetaan sellaisia toimielimiä, joilla on oikeudelliseen normiin perustuvia tehtäviä ja toimivaltaa. Tällaisia tehtäviä ja toimivaltaa on valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaisilla ja julkisoikeudellisilla laitoksilla. Lisäksi evankelis- luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on tällaisia tehtäviä ja toimivaltaa.

Valtion viranomaisiin lukeutuvat niin keskushallintoviranomaiset kuin paikallishallintoviranomaisetkin. Kunnallisia viranomaisia on esimerkiksi opetus- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonaloilla. Esityksessä tarkoitettuja julkisia laitoksia ovat sellaiset oikeushenkilöt, jotka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta. Tunnusomaista on myös, että päätösvalta laitoksissa on julkisyhteisöillä. Julkiset laitokset voivat olla myös yhtiömuotoisia. Julkisia laitoksia ovat esimerkiksi Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki. Valtion julkisia laitoksia ovat myös valtion tutkimuslaitokset ja -keskukset sekä asiantuntijalaitokset. Valtion liikelaitoksista, joita voidaan myös pitää julkisina laitoksina, on säädetty lailla. Valtion liikelaitoksia ovat esimerkiksi Senaatti-kiinteistöt ja Metsähallitus. Julkisia laitoksia ovat myös kunnalliset palveluliikelaitokset kuten kunnalliset joukkoliikenne- ja jätehuoltolaitokset sekä kunnalliset vesi- ja energiahuoltoa tuottavat laitokset.

Velvollisuus energiatodistuksen nähtäville laittamiseen koskee myös evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa. Kirkkorakennuksia sekä muita vain kokoontumiseen tai hartauden harjoittamiseen tai näitä palvelevaan toimintaan tarkoitettuja tiloja ei velvollisuus kuitenkaan koske.

Myöskään rakennuksia, jotka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisella kaavalla, rakennussuojelulain (60/1985), valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) mukaisella päätöksellä, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisella päätöksellä tai joka Museoviraston tekemässä inventoinnissa on määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi, ei velvollisuus koske.

Tilojen omistaja vastaa siitä, että todistus laitetaan nähtäville tarkoitetulla tavalla. Nähtäville laittovelvollisuus liittyisi sellaisiin tiloihin, jotka sijaitsevat julkisen viranomaisen tai laitoksen omistamassa rakennuksessa. Jos viranomainen tai laitos toimii vuokratuissa tiloissa, todistuksen nähtäville laittamiseen liittyvä velvollisuus koskee vain sellaisia tapauksia, joissa tiloja koskeva huoneenvuokrasopimus on solmittu lainmuutoksen voimaantulon jälkeen. Valtion ja kuntasektorin sisäisissä vuokraussuhteissa suositellaan todistuksen nähtäville laittoa siirtymäajasta huolimatta.

Todistuksen nähtäville laittaminen koskee vain tiloja, joissa tarjotaan julkisia palveluja. Tällaisia tiloja on esimerkiksi koulurakennuksissa, varuskuntien kasarmeissa, kulttuurirakennuksissa kuten teattereissa ja museoissa, sairaala- ja hoitorakennuksissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muissa rakennuksissa, asema- sekä terminaalirakennuksissa sekä urheilu- ja uimahalleissa. Toimistotiloja, tuotantotiloja tai vastaavia, pääasiallisesti vain oman henkilökunnan käytössä olevat tiloja, joissa ei ole yleisöpalvelua, ei nähtäville laittamisvelvoite koske.

Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaan nähtäville laittamisvelvollisuus voitaisiin rajata sellaisiin rakennuksiin, jotka ovat sellaisten julkisten viranomaisten ja laitosten käytössä, jotka tarjoavat julkisia palveluja suurelle joukolle ihmisiä ja joissa kyseiset ihmisen näin ollen toistuvasti käyvät. Rajausta siitä, että julkisten palveluiden tulee kohdistua suureen joukkoon ihmisiä ja ihmisten tulisi toistuvasti käydä tiloissa, ei ehdotukseen sisälly. Julkiset palvelut kohdistuvat jo luonteensa vuoksi usein suureen joukkoon ihmisiä. Lisäksi käsitteen suuri joukko määritteleminen ja rajaaminen voisi aiheuttaa tulkintaongelmia.

Velvollisuus koskee tiloja, joitten yhdessä rakennuksessa oleva pinta-ala ylittää 1 000 neliömetriä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan pinta-ala laskettaisiin kokonaishyötypinta-alasta. Suomessa tällaista pinta-alaa ei yleensä ole määritelty. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pinta-alana käytettäisiin kerrosalaa, josta tieto on helposti saatavissa. Pinta-alatietoa tarvitaan tässä vain sen arviointiin, syntyykö velvollisuus todistuksen nähtäville laittoon. Säädöksessä mainitun pinta-alan ei siten tarvitse olla sama, mitä käytetään laadittaessa energiatodistusta (ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta 1 §, 765/2007).

Nähtäville tulee laittaa voimassa oleva rakennuksen energiatodistus. Paikan tulee olla näkyvä siten, että todistus on selvästi yleisön nähtävissä. Tällaisessa paikassa todistus on, jos todistus tai värillinen jäljennös siitä on vähintään A 4 koossa esimerkiksi seinällä yleisön käyttämissä tiloissa. Todistus tai jäljennös siitä tulee olla esillä kielilain (423/2003) tai viranomaista koskevassa, muussa laissa määrätyllä kielellä. Pelkästään todistuksen digitaalisella esille laittamisella ei voida täyttää laissa tarkoitettua velvoitetta. Vapaaehtoisia energiamerkkejä voi käyttää energiatodistuksen rinnalla, mutta niiden nähtäville laittamisella ei voi korvata energiatodistuksen nähtäville laittamista.

Velvoitteen toteuttamatta jättämisestä ei tässä vaiheessa esityksen mukaan säädetä erityistä seuraamusta. Energiatodistusmenettelyyn liittyvä seuraamusjärjestelmä tulee laajemminkin valmisteltavaksi siinä yhteydessä, kun valmistellaan kansallinen lainsäädäntö uudelleenlaaditun energiatehokkuusdirektiivin voimaan saattamiseksi todistusmenettelyn osalta.

2.2 Laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta

1 §.Tarkastettavat ilmastointijärjestelmien kylmälaitteet. Ehdotetaan rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 1 §:n muuttamista siten, että pakollinen energiatehokkuustarkastus tulee tehdä vähintään joka viides vuosi. Tällöin energiatehokkuusdirektiivin velvoite suorittaa tarkastukset säännöllisesti tulee riittävällä tavalla täytettyä.

Lain 1 §:n mukaan pakollinen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden tarkastus koskee nimelliseltä jäähdytysteholtaan vähintään 12 kilowatin laitteita ja vain sellaisia kylmälaitteita, joiden teho perustuu kompressorin käyttöön. Pienet laitteet, joiden nimellisteho on alle 12 kilowattia, jäävät pakollisen tarkastuksen ulkopuolelle, elleivät ne yhdessä muodosta vähintään 12 kilowatin järjestelmää. Järjestelmää, joka käyttää kaukojäähdytystä, ei kuitenkaan tarvitse tarkastaa. Pakollisen tarkastuksen piiriin kuuluvat laitteet on tarkastettava nykyisin vähintään kerran 10 vuodessa.

Laitteiden määräaikaishuolto olisi hyvä tehdä joka vuosi. Huollon yhteydessä voidaan tehdä myös kylmäaineen vuototarkastus. Tämä tarkastus on pakollisena tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista antaman asetuksen (2006/842/EY) eli niin kutsutun F-kaasuasetuksenmukaan kerran vuodessa, jos kylmäainetta on yli kolme kiloa, kaksi kertaa vuodessa, jos kylmäainetta on yli 30 kiloa tai kolmen kuukauden välein, jos kylmäainetta on yli 300 kiloa. Samassa yhteydessä voidaan tehdä kustannustehokkaasti myös energiatehokkuuden tarkastus. Todistus tarkastuksesta voidaan liittää huoltopöytäkirjaan, joka edelleen liitetään talon huoltokirjaan.

Kylmälaitteiden huoltotoimintaa ja tarkastuksia tekevien pätevyysvaatimuksista on säädetty ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja sen nojalla otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (452/2009). Energiatehokkuuden tarkastajana voi olla sama henkilö, joka suorittaa kylmäaineen vuototarkastuksen. Rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 4 §:n mukaan ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden tarkastajalta vaaditaan samaa pätevyyttä kuin huollettaessa vähintään kolme kiloa kylmäainetta sisältäviä jäähdytys-, ilmastointilaite- ja lämpöpumppuja.

Velvollisuus huolehtia tarkastuksesta kuuluu rakennuksen omistajalle. Velvollisuuden laiminlyönnistä ei ole säädetty erikseen seuraamusta. Seuraamusta tullaan kuitenkin ehdottamaan siinä yhteydessä, kun ehdotetaan laajemminkin säädösmuutoksia uudelleenlaaditun energiatehokkuusdirektiivin voimaan saattamiseksi. Seuraamusjärjestelmän käyttöönotto tulee vaatimaan muun muassa hallinnollisia uudistuksia, joiden valmistelu vaatii aikaa.

5 §.Voimaantulo. Siirtymäjärjestelyihin ehdotetut muutokset on käsitelty voimaantuloa koskevassa kappaleessa 5.

3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset

Väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen perusteella voidaan arvioida, että valtion ja kuntien ja näiden liikelaitosten omistuksessa on noin 4 000 vain toimitila- tai tuotantokäytössä olevaa yli 1 000 neliömetrin rakennusta. Rakennusten kokonaisala ylittää 23 000 000 neliömetriä. Tilastojen perusteella ei kuitenkaan voida arvioida, mitä osuutta näistä rakennuksista käytetään julkisten palvelujen tarjoamiseen yleisölle.

Osalla rakennuksista on energiatodistukset, osalle todistus on laadittava. Todistus on olemassa uusilla rakennuksilla sekä sellaisilla rakennuksilla, joiden tiloja on ollut energiatodistuksesta annetun lain soveltamisaikana myynnissä tai vuokrattavana.

Suositeltavaa on, että tarvittavat energiatodistukset tehdään energiakatselmuksen pohjalta. Todistuksen antamisessa voidaan käyttää hyödyksi myös aiemmin tehtyjä energiakatselmuksia. Todistuksen hinta vaihtelee paljon sen mukaan, miten se tehdään. Jos ensin tehdään energiakatselmus tai tarkastus rakennuksen kunnon ja energiansäästömahdollisuuksien selvittämiseksi, sen kustannuksiksi voidaan arvioida noin 500—2 000 euroa. Pelkän todistuksen kirjoittamisen kustannukset ovat sinänsä vähäiset, mikäli se laaditaan olemassa olevien tietojen pohjalta tai ilman säästösuositusten esittämistä.

Julkisella palvelusektorilla energiakatselmusten myötä on arvioitu toteutuvan keskimäärin 8—9 prosentin energiansäästö lämmön kulutuksessa ja 4—5 prosentin säästö sähkön kulutuksessa. Toimenpiteiden takaisinmaksuaika on keskimäärin kaksi vuotta.

Liike- ja palvelurakennuksissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen on arvioitu vaativan 280—430 euron investointikustannuksen hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden. Kustannus riippuu talotyypistä.

Ilmastoinnin jäähdytyslaitteiden lukumäärästä ei ole olemassa tilastoja. Ilmastoinnin koneellista jäähdytystä käytetään kuitenkin tyypillisesti toimitila- ja palvelurakennuksissa. Jäähdytettyä rakennuskantaa arvioidaan olevan noin 100—150 miljoonaa kuutiometriä. Jäähdytysjärjestelmien lukumääräksi arvioidaan noin 40 000 kappaletta. Pakollisten tarkastusten väliajan lyhentyessä viiteen vuoteen tarkastuksia tehtäisiin noin 8 000 kappaletta vuodessa. Osana lakisääteiset vuototarkastukset kattavia huollon rutiineja lisäkustannus energiatarkastuksesta ja sen raportoinnista on noin 100—500 euroa. Raportti voi useimmissa tapauksissa syntyä osana huollon tavanomaisia toimia. Laajempi raportointi on tarpeen niissä tapasuksissa, joissa nähdään tarvetta suuremmille korjauksille.

Tarkastusten johdosta syntyy merkittäviä energiansäästövaikutuksia. Arvioidaan, että säästetyn energian taloudellinen arvo käyttäjille on vuositasolla yhteensä noin 2 000 000—3 000 000 euroa. Kylmälaitteiden energiatehokkuustarkastukset tukevat myös laitteiden ennakkohuoltojen teettämistä. Tämä vähentää virheellisistä toiminnoista aiheutuvien vikojen ja laitevaurioiden esiintymistä sekä pidentää olemassa olevan laitekannan käyttöikää.

Lämpötilan ollessa oikea myös viihtyisyys tiloissa paranee.

3.2 Ympäristövaikutukset

Energiatodistukset ovat yksi väline siinä työssä, jota tehdään rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Energiatodistuksella aikaan saatava vaikutus toteutuu silloin, kun energiatodistuksissa ehdotetut energiasäästötoimenpiteet toteutuvat.

Energiatodistuksen nähtäville laittaminen kiinnittää julkisten palveluiden tarjoajien ja käyttäjien huomiota rakennuksen energiatehokkuuskysymyksiin. Todistusten nähtävillä olo tekee myös energiatodistuksia tunnetuksi. Julkiselle sektorille kuuluu edelläkävijän ja esimerkinantajan rooli energiatehokkuuskysymyksissä.

Energiatodistuksen nähtäville laittoa koskeva velvoite tarkoittaa myös sitä, että energiatodistuksia tulee laadittavaksi muillekin kuin uudisrakennuksille. Viranomaisten käyttämiä rakennuksia ei myydä eikä vuokrata usein, joten todistuksia ei tarvita usein näiden toimien vuoksi.

Rakennusten jäähdytysjärjestelmien sähkönkulutus on noin 150 gigawattituntia vuodessa. Rakennuskannan edelleen kasvaessa ja uusiutuessa täyttämään paremmat sisäilmakriteerit, jäähdytyssähkön kulutus tulee edelleen kasvamaan. Voidaan arvioida, että pakollisten ilmastointijärjestelmien energiatehokkuustarkastusten vuotuiset vaikutukset ovat kuluvan vuosikymmenen lopun tilannetta tarkasteltaessa noin 20—30 gigawattituntia. Tämä tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vuotuista vähenemistä noin 7 500 tonnilla.

Ilmastointijärjestelmän oikea toiminta ja käyttö on myös peruslähtökohta pyrittäessä hyvään ja terveelliseen sisäilmastoon.

3.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Viranomaisen on huolehdittava, että sen omistamissa rakennuksissa energiatodistukset laitetaan nähtäville säädetyllä tavalla ja todistuksen puuttuessa se ensin laaditaan tai hankitaan. Velvollisuudesta tulee tiedottaa sopivalla tavalla siten, että tarkoitettuja tiloja omistavat tahot ovat tietoisia uudesta velvollisuudesta.

Velvollisuudesta nykyistä tiheämmin toistuviin kylmälaitteiden energiatehokkuustarkastuksiin tulee myös tiedottaa riittävästi. Tiedotus voidaan kytkeä osittain Motiva Oy:n vuototarkastuksia koskevaan tiedotukseen.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä.

Ympäristöministeriö on pyytänyt hallituksen esitysluonnoksesta lausunnon seuraavilta tahoilta: liikenne- ja viestintäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriö, asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, Energiateollisuus ry, Espoon kaupunki, Fise Oy, Greenpeace, Helsingin Energia, Helsingin kaupunki, Hyvinkään kaupunki, Kansaneläkelaitos, Kauhavan kaupunki, Kiinteistöalan koulutussäätiö, Kuopion kaupunki, Lahden kaupunki, Laihian kunta, Lempäälän kunta, Liikennevirasto, Lohjan kaupunki, LVI-talotekniikkateollisuus ry, LVI-tekniset urakoitsijat LVI-TU ry, Lämmitysenergia Yhdistys ry, Metsähallitus, Mikkelin kaupunki, Motiva Oy, Museovirasto, Nuohousalan keskusliitto ry, Ortodoksinen kirkollishallitus, Oulun kaupunki, Oulunsalon kunta, Pälkäneen kunta, Rakennustarkastusyhdistys ry RTY, Rakennusteollisuus RT ry, Rakennustietosäätiö, Rovaniemen kaupunki, Senaatti-kiinteistöt, Siilinjärven kunta, Sisäilmayhdistys, Suomen isännöintiliitto ry , Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Kylmäliikkeiden Liitto ry/Suomen kylmäyhdistys ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen LVI-liitto Sulvi ry, Suomen Pankki, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, Suomen Talokeskus Oy, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry, Tampereen kaupunki, Tampereen teknillinen yliopisto, Tekes, Teknologiateollisuus ry, Turun kaupunki, Turvatekniikan keskus, Vantaan kaupunki, VTT ja WWF Suomi.

Lausunnon antoi 30 tahoa. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä, joka on nähtävillä ympäristöministeriön internetsivuilla. Keskeisiä asioita lausunnoissa olivat energiatodistusten nähtäville laittovelvoitteen osalta 1 000 m2 pinta-alan määrittämistapa, kysymys siitä, sovelletaanko velvoitetta vuokrattuihin tiloihin sekä se, missä muodossa velvoite voidaan toteuttaa. Rakennusten ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastusten osalta ehdotettiin kahdessa lausunnossa, ettei tarkastuksia pitäisi vaatia, jos valvonta on digitaalista. Muutoin muutosehdotukset koskivat eri asioita.

Lausunnoista saadun palautteen perusteella tehtiin luonnokseen eräitä muutoksia. Esityksessä täsmennettiin 1 000 neliömetrin pinta-ala tarkoittamaan kerrosalaa, omistajan velvollisuutta energiatodistuksen nähtäville laittamiseen vuokraustilanteissa sekä sitä, mitä tarkoittaa lain mukainen nähtäville laittaminen. Lausuntojen antamisen jälkeen aikaistettiin noin vuodella nähtäville laiton määräaikaa uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin soveltamisen määräaikojen vuoksi. Kylmälaitteiden ensimmäisen pakollisen tarkastuksen määräaikaa tarkastettiin muuttamalla lain voimaantuloa koskevaa säännöstä.

5 Voimaantulo

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan1 päivänä maaliskuuta 2011.

Energiatodistusten nähtäville asettamista koskeva esitys tarkoittaa sitä, että osalle julkisen viranomaisen tai laitoksen omistuksessa olevista tai vuokraamista rakennuksista tulee tehdä energiatodistukset. Tämän vuoksi on tarpeen varata aikaa todistusten tekemistä varten. Ehdotetaan, että energiatodistus tulee olla laitettu nähtäville viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2012. Jos viranomainen tai laitos toimii vuokratuissa tiloissa, todistuksen nähtäville laittamiseen liittyvä velvollisuus koskisi vain sellaisia tapauksia, joissa tiloja koskeva huoneenvuokrasopimus on solmittu lainmuutoksen voimaantulon jälkeen. Koska energiatodistuksen laatimiseen tarvitaan sekä omistajan että vuokralaisen myötävaikutusta, velvollisuus todistuksen esille laittamiseen tulisi koskemaan niitä tiloja, joitten vuokrasopimusta solmittaessa velvollisuuteen voitaisiin varautua.

Laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta tuli voimaan vuoden 2008 alusta. Lain voimaantulosäännöksen mukaan kylmälaitteet, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 2000, on tarkastettava viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta eli vuonna 2013.

Ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden pakollisten tarkastusten väliajan lyhenemisen yhteydessä on tarpeen tehdä siirtymäjärjestelyjä. Muutoksen voimaan tultua ennen vuotta 2000 käyttöönotetut kylmälaitteet on tarkastettava viimeistään vuonna 2012 ja tämän jälkeen kerran viidessä vuodessa. Vuosina 2000—2007 käyttöönotetut kylmälaitteet on tarkastettava viimeistään kun käyttöönotosta on kulunut 10 vuotta, kuitenkin viimeistään vuonna 2012. Vuonna 2008 ja sen jälkeen käyttöönotetut laitteet on tarkastettava viiden vuoden kuluessa laitteen käyttöönotosta. Siirtymäjärjestely tarkoittaa eräitten vuosiluokkien tarkastusten aikaistamista ja joittenkin myöhentymistä nykyiseen säännökseen verrattuna.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain (487/2007) 5 §:n 2 momentti ja

lisätään lakiin uusi 5 a § seuraavasti:

5 §
Velvollisuus asettaa energiatodistus nähtäville

Energiatodistusta koskeva vaatimus ei koske:

1) rakennusta, jonka pinta-ala on enintään 50 neliömetriä;

2) asuinrakennusta, joka on tarkoitettu käytettäväksi enintään neljän kuukauden ajan vuodessa;

3) väliaikaista rakennusta, jonka suunniteltu käyttöaika on enintään kaksi vuotta;

4) teollisuus- tai korjaamorakennusta taikka muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettua maatilarakennusta, jossa energiantarve on vähäinen tai jota käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus;

5) rakennusta, joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisella kaavalla, rakennussuojelulain (60/1985), valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisella päätöksellä taikka joka Museoviraston tekemässä inventoinnissa on määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi; eikä

6) kirkkoa tai muuta uskonnollisen yhdyskunnan omistamaa rakennusta, jossa on vain kokoontumiseen tai hartauden harjoittamiseen taikka näitä palvelevaan toimintaan tarkoitettuja tiloja.


5 a §
Velvollisuus asettaa energiatodistus nähtäville julkisissa rakennuksissa

Kun viranomainen tai laitos tarjoaa julkisia palveluja tiloissa, joiden kerrosala yhdessä rakennuksessa ylittää 1 000 neliömetriä, tilojen omistaja vastaa siitä, että voimassa oleva rakennuksen energiatodistus asetetaan selvästi yleisön nähtäville alkuperäisenä tai värillisenä jäljennöksenä. Energiatodistusta ei kuitenkaan tarvitse asettaa nähtäville 5 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohdassa tarkoitetussa rakennuksessa.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Energiatodistus, joka koskee 5 a §:ssä tarkoitettuja tiloja, on oltava nähtävillä viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2012. Jos julkisia palveluja tarjotaan vuokratuissa tiloissa, velvollisuus asettaa energiatodistus nähtäville koskee vain niitä tiloja, joita koskeva huoneenvuokrasopimus on tehty tämän lain voimaantulon jälkeen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


2.

Laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain (489/2007) 1 § ja 5 §:n 2 momentti seuraavasti:

1 §
Tarkastettavat ilmastointijärjestelmien kylmälaitteet

Rakennuksen tai sen osan ilmastointijärjestelmän nimelliseltä jäähdytysteholtaan vähintään 12 kilowatin kylmälaitteet, joiden teho perustuu kompressorin käyttöön, on tarkastettava vähintään kerran viidessä vuodessa.

Jos nimellisteholtaan alle 12 kilowatin kylmälaitteet kytkeytyvät toiminnallisesti yhteen siten, että yhteenlaskettu jäähdytysteho on vähintään 12 kilowattia, on nämäkin kylmälaitteet tarkastettava vähintään kerran viidessä vuodessa.

Järjestelmää, joka käyttää kaukojäähdytystä, ei kuitenkaan tarvitse tämän lain mukaan tarkastaa.

5 §
Voimaantulo

Kylmälaitteet, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 2000, on tarkastettava viimeistään vuonna 2012. Vuosina 2000—2007 käyttöönotetut kylmälaitteet on tarkastettava viimeistään kun käyttöönotosta on kulunut 10 vuotta, kuitenkin viimeistään vuonna 2012. Vuonna 2008 ja sen jälkeen käyttöönotetut kylmälaitteet on tarkastettava viiden vuoden kuluessa kylmälaitteen käyttöönotosta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Paula Risikko

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.