HE 209/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta toukokuussa 2010 tehdyn pöytäkirjan.

Pöytäkirjalla muutetaan Euroopan neuvoston ja Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestön (OECD) vuonna 1988 laatimaa yleissopimusta niin, että sen tiedonvaihtoa koskevat määräykset vastaavat OECD:n asettamaa standardia. Pöytäkirja mahdollistaa myös sen, että Euroopan neuvostoon tai OECD:n kuulumattomat valtiot voivat liittyä yleissopimukseen.

Pöytäkirja ei ole vielä voimassa. Se on avoin yleissopimuksen allekirjoittajien allekirjoittamista varten. Pöytäkirja tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa, kun kolme kuukautta on kulunut sen päivän jälkeen, jona viisi yleissopimuksen sopimuspuolta on ilmaissut suostumuksensa siihen, että pöytäkirja sitoo niitä. Suostumuksensa myöhemmin ilmaisevan sopimuspuolen osalta pöytäkirja tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa, kun kolme kuukautta on kulunut sen päivän jälkeen, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
2 ESITYKSEN TALOUDELLISET VAIKUTUKSET 4
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 4
1 PÖYTÄKIRJAN SISÄLTÖ 4
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 6
3 VOIMAANTULO 6
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA SÄÄTÄMIS-JÄRJESTYS
LAKIEHDOTUS 8
Laki veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 8
PÖYTÄKIRJATEKSTI 9

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Suomi ratifioi veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen 15 päivänä joulukuuta 1994. Yleissopimus tuli sekä kansainvälisesti ja myös Suomen osalta voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995 (SopS 21/1995).

Yleissopimuksen muut osapuolet ovat Azerbaidzhan, Belgia, Tanska, Ranska, Islanti, Italia, Alankomaat, Norja, Puola, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Ukraina sekä vuoden 2010 joulukuun 1 päivästä alkaen myös Espanja. Georgia, Kanada ja Saksa ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen mutta eivät ole ratifioineet sitä.

Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin veroihin, poikkeuksena kuitenkin tulli-, tuonti- ja vientimaksut tai -verot, ja myös sosiaaliturvamaksuihin.

Yleissopimuksen mahdollistamat virka-apumuodot ovat tiedonvaihto mukaan lukien samanaikaiset veroselvitykset ja osallistumisen ulkomailla tapahtuviin veroselvityksiin, perintävirka-apu mukaan lukien turvaamistoimet sekä asiakirjojen tiedoksianto.

OECD käynnisti 1990-luvulla hankkeen haitallisen verokilpailun hillitsemiseksi. Sen tuloksena laadittiin tietojen vaihtamista veroasioissa koskeva mallisopimus ja muutettiin OECD:n malliverosopimuksen tiedonvaihtoa koskevaa 26 artiklaa. Niissä molemmissa on sama kriteeri sille, milloin sopimusvaltio voi pyytää tietoja toiselta sopimusvaltiolta. Lisäksi 2000-luvun loppupuolelta alkaen OECD-maat ovat käyneet neuvotteluja monien verokeitaiksi määriteltyjen alueiden kanssa verotietojen vaihtamista koskevien sopimusten tekemiseksi. Tiedonvaihtosopimusten tavoitteena on mahdollistaa sopimuspuolten veroviranomaisten tietojensaanti jäsenmaissa verovelvollisten henkilöiden sijoituksista ja tuloista näillä alueilla. Yleissopimuksen muuttaminen on osa tätä hanketta.

Suomella on voimassa oleva tulon ja varallisuuden kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus seuraavien OECD:n jäsenvaltioiden kanssa: Alankomaat (SopS 84/1997), Amerikan yhdysvallat (SopS 2/1991 ja 3/2008), Australia (SopS 91/2007), Belgia (SopS 66/1978 ja 54/1997), Espanja (SopS 67/1968, 14/1974, 39/1974 ja 109/1991), Irlanti (SopS 88/1993), Islanti (SopS 26/1997, 95/1997 ja 127/2008), Iso Britannia (SopS 2/1970, 31/1974, 26/1981, 8/1987, 2/1992 ja 63/1997), Israel (SopS 90/1998), Italia (SopS 55/1983), Itävalta (SopS 18/2001), Japani (SopS 43/1972, 111/1991 ja 76/1992), Kanada (SopS 2/2007), Kazakstan (SopS 85/2010), Etelä-Korea (SopS 75/1981) Kreikka (SopS 58/1981), Luxemburg (SopS 18/1983, 60/1992 ja 62/2010), Meksiko (SopS 65/1998), Norja (SopS 26/1997, 95/1997 ja 127/2008), Portugali (SopS 27/1971), Puola (SopS 26/1979, 13/1995 ja 21/2010), Ranska (SopS 8/1972), Ruotsi (SopS 26/1997, 95/1997 ja 127/2008), Saksa (SopS 18/1982), Slovakia (SopS 28/2000), Slovenia (SopS 69/2004), Sveitsi (SopS 90/1993 ja 92/2006), Tanska (myös Färsaaret; SopS 26/1997, 95/1997 ja 127/2008), Taekki (SopS 80/1995 ja 5/1996), Turkki (SopS 61/1988), Unkari (SopS 51/1981) ja Uusi Seelanti (SopS 49/1984 ja 16/1988), sekä seuraavien ei-jäsenvaltioiden kanssa: Arabiemiraattien liitto (SopS 90/1997), Argentiina (SopS 85/1996), Armenia (SopS 120/2007 ja 31/2008), Azerbaidzhan (SopS 94/2006), Barbados (SopS 79/1992) Bosnia-Hertsegovina (SopS 60/1987 ja 75/2005), Brasilia (SopS 92/1997), Bulgaria (SopS 11/1986), Egypti (SopS 12/1966 ja 56/1976), Etelä Afrikka (SopS 78/1995 ja 4/1996), Filippiinit (SopS 60/1981), Georgia (SopS 76/2008), Indonesia (SopS 4/1989), Intia (SopS 59/1984, 106/1999 ja 58/2010), Kiina (SopS 62/1987 ja 38/1998), Kirgisia (SopS 14/2004), Kosovo (SopS 60/1987 ja 70/2001), Kroatia (SopS 60/1987 ja 34/1995), Latvia (SopS 92/1993), Liettua (SopS 94/1993), Makedonia (SopS 23/2002 ja 116/2002), Malesia (SopS 16/1986), Malta (SopS 82/2001), Marokko (SopS 8/1980), Moldova (SopS 92/2008), Montenegro (SopS 60/1987 ja 45/2007), Pakistan (SopS 15/1996), Romania (SopS 7/2000), Sambia (SopS 28/1985), Serbia (SopS 60/1987 ja 70/2001), Singapore (SopS 115/2002 ja 41/2010), Sri Lanka (SopS 20/1984), Tansania (SopS 70/1978), Thaimaa (SopS 28/1986), Ukraina (SopS 82/1995 ja 6/1996), Uzbekistan (SopS 10/1999), Valko-Venäjä (SopS 84/2008), Venäjä (SopS 110/2002), Vietnam (SopS 112/2002) ja Viro (SopS 96/1993).

Kaikissa Suomen tuloverosopimuksissa on verotietojen vaihtamisen mahdollistava artikla (26 artikla). Alankomaiden, Amerikan yhdysvaltain, Australian, Belgian, Intian, Luxemburgin, Marokon ja Ranskan kanssa tehdyt tuloverosopimukset mahdollistavat myös veron perimisen.

Suomella on perinnön kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus voimassa seuraavien OECD:n jäsenvaltioiden kanssa: Alankomaat (SopS 48/1955), Amerikan yhdysvallat (SopS 18/1952), Islanti (SopS 83/1992 ja 103/1993; myös lahjavero), Norja (SopS 83/1992 ja 103/1993; myös lahjavero), Ranska (SopS 26/1959), Ruotsi (SopS 83/1992 ja 103/1993; myös lahjavero), Sveitsi (SopS 9/1957 ja Tanska (SopS 83/1992 ja 103/1993; myös lahjavero).

Perintöverosopimuksissa on joko perintöverotietojen vaihtamisen mahdollistava määräys tai viittaus tietojenvaihdon mahdollistavaan tuloverosopimuksen määräykseen.

Suomella on voimassa oleva verotietojen vaihtamisen mahdollistava virka-apusopimus seuraavien valtioiden ja alueiden kanssa: Bahama (SopS 87/2010), Bermuda (SopS 87/2009), Caymansaaret (SopS 34/2010), Gibraltar (SopS 49/2010), Guernsey (SopS 21/2009 ja tasavallan presidentin asetus 1148/2009), Jersey (SopS 78/2009), Mansaari (SopS 74/2008), Pohjoismaat (SopS 37/1991), Saksa (SopS 4/1936) ja San Marino (SopS 60/2010). Saksan kanssa tehty sopimus mahdollistaa myös perinnän.

Lisäksi tietoja voidaan pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioilta unionin säännösten perusteella, joita ovat neuvoston asetus (EY) N:o 2073/2004 hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla, neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta, neuvoston direktiivi 77/799/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1977, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla ja neuvoston direktiivi 2008/55/EY keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (kodifioitu toisinto).

Englannin- ja ranskankielinen pöytäkirja avattiin yleissopimuksen sopimuspuolten allekirjoitettavaksi Pariisissa 27 päivänä toukokuuta 2010, jolloin sen allekirjoittivat sopimuspuolet Tanska, Suomi, Islanti, Italia, Ranska, Alankomaat, Norja, Ruotsi, Ukraina (ei ole vielä ratifioinut sopimusta), Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Sopimuspuoli Puola allekirjoitti pöytäkirjan 9 päivänä heinäkuuta 2010. Etelä-Korea, Meksiko, Portugali ja Slovenia allekirjoittivat 27 päivänä toukokuuta sekä yleissopimuksen että pöytäkirjan.

2 Esityksen taloudelliset vaikutukset

Pöytäkirja ei koske verottamisoikeuden jakamista, joten pöytäkirjalla ei ole välitöntä vaikutusta verotuottoihin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Pöytäkirjan sisältö

I artikla.Artiklalla muutetaan yleissopimuksen johdannon teksti vastaamaan sitä uutta tilannetta, joka verotietojen vaihtamisessa ja sopimuksen maantieteellisen soveltamisalan osalta vallitsee.

II artikla. Tällä artiklalla muutetaan se yleissopimuksen III luvun (Virka-avun muodot) I osaston (Tietojenvaihto) 4 artiklassa (Yleiset määräykset) määrätty peruste, joka velvoittaa sopimuspuolen antamaan tietoja. Nykyisin tietoja on annettava (1 kappale), jos niillä voidaan olettaa olevan merkitystä verojen määräämiselle ja kannolle sekä verosaamisen perimiselle ja muille täytäntöönpanotoimenpiteille taikka menettelylle hallintoviranomaisessa tai menettelyn aloittamiselle lainkäyttöviranomaisessa. Tietoja, joilla todennäköisesti ei ole merkitystä näiden tavoitteiden kannalta, ei erillisen määräyksen mukaan vaihdeta. Lisäksi 2 kappaleen mukaan sopimuspuoli saa käyttää sopimuksen nojalla saamiaan tietoja todisteena rikosoikeudenkäynnissä vain, jos tiedot antanut sopimuspuoli on etukäteen antanut suostumuksensa tällaiseen käyttöön tai jos kaksi tai useampi sopimuspuoli on keskenään sopinut, ettei suostumusta vaadita. Uuden perusteen mukaan tietoja on vaihdettava, jos ne ovat ennalta arvioiden olennaisia sopimuspuolten sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön hallinnoimiseksi tai täytäntöön panemiseksi. Artikla 2 kappale kumotaan, joten tietojen käytöstä todisteena rikosoikeudenkäynnissä määrätään pöytäkirjan VI artiklalla muutetun 22 artiklan 2 kappaleessa, joka ei sinänsä erityisesti rajoita tietojen käyttöä rikosoikeudenkäynnissä.

III—IV artikla. Artikloissa on kielellisiä korjauksia yleissopimuksen IV luvun (Kaikkia virka-apumuotoja koskevia määräyksiä) 18 artiklan (Tiedot, jotka hakijavaltion on annettava) 1 kappaleen b kohtaan. Artikla 19 (Mahdollisuus olla suostumatta virka-apupyyntöön) poistetaan ja 18 artiklan 1 kappaleen g kohdassa oleva viittaus 19 artiklaan muutetaan viittaukseksi 21 artiklan 2 kappaleen g kohtaan, johon 19 artiklan asiasisältö siirretään.

V artikla.Tämä artikla korvaa uusilla määräyksillä yleissopimuksen IV luvun 21 artiklan (Henkilöiden suoja ja virka-avun antamisvelvollisuuden rajat). Artikla (2 kappale) sisältää ne perusteet, jotka poistavat virka-apupyynnön vastaanottaneen valtion velvollisuuden antaa virka-apua. Uudet määräykset poikkeavat eräiltä osin sanamuodoltaan voimassa olevista määräyksistä mutta vastaavat niitä asiasisällöltään. Artiklaan lisätään samalla kaksi uutta perustetta. Velvollisuutta antaa virka-apua ei ole, jos hakijavaltio ei ole käyttänyt kaikki kohtuullisia lakiensa tai hallintokäytäntönsä perusteella käytettävissä olevia toimenpiteitä, paitsi milloin turvautuminen niihin aiheuttaisi suhteettoman suuria vaikeuksia. Toisen perusteen mukaan tätä velvollisuutta ei ole, jos pyynnön vastaanottaneelle valtiolle aiheutuva hallinnollinen rasitus on selvästi suhteeton verrattuna siihen etuun, jonka hakijavaltio voi saada. Tämä peruste koskee vain perintävirka-apua.

Artiklaan lisätään myös 3 ja 4 kappale. Pyynnön vastaanottaneen valtion on käytettävä tiedonhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka se ei ehkä tarvitse kyseisiä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa, joten pyynnön vastaanottanut valtio ei voi vedota siihen, että sillä ei ole asiassa omaa verointressiä (3 kappale). Se ei myöskään voi kieltäytyä tietojen antamisesta sillä perusteella, että sillä ei ole asiassa kansallista intressiä (3 kappale). Yleissopimuksen määräykset, ja erityisesti artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset, eivät myöskään salli sitä, että pyynnön vastaanottanut valtio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat rahoituslaitosten tai edustuksen perusteella toimivien henkilöiden hallussa tai että ne koskevat omistusosuuksia henkilössä (4 kappale). Suomessa verotusmenettelylain (1995/1558) 3 luvun säännökset antavat toimivallan hankkia tällaisia tietoja.

VI artikla. Tällä artiklalla korvataan yleissopimuksen IV luvun 22 artiklan (Salassapito) 1 ja 2 kappale uusilla kappaleilla, joiden määräykset vastaavat OECD:n malliverosopimuksen ja OECD:n verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen salassapitoa koskevia määräyksiä. Erona on kuitenkin se, että jos henkilöä koskevien tietojen tarpeellisen suojatason varmistaminen sitä vaatii, tiedot saavan sopimuspuolen on noudatettava niitä tiedot antavan sopimuspuolen suojatoimia, jotka tiedot antava sopimuspuoli ilmoittaa ja joita sen lainsäädäntö edellyttää (1 kappale).

VII artikla. Tällä artiklalla korvataan VI luvun (Loppumääräykset) 27 artiklan (Muut kansainväliset sopimukset ja järjestöt) 2 kappale uudella kappaleella. Euroopan unionin jäseniin kuuluvien sopimuspuolten on nykyisin keskinäisissä suhteissaan aina sovellettava yhteisön voimassa olevia yhteisiä sääntöjä. Uuden määräyksen mukaan ne voivat soveltaa yleissopimuksen tarjoamia virka-apumahdollisuuksia, jos ne sallivat laajemman yhteistyön kuin sovellettavien Euroopan unionin sääntöjen tarjoamat mahdollisuudet. Koska Euroopan unionin sääntöjä on viime aikoina muutettu vastaamaan virka-avun yleistä kehitystä, yleissopimuksella ei ehkä käytännössä ole kovin suurta merkitystä tältä osin.

VIII artikla.Tällä artiklalla lisätään 28 artiklan (Yleissopimuksen allekirjoittaminen ja voimaantulo) loppuun 4—7 kappale.

Kappaleen 4 mukaan sellaisesta Euroopan neuvoston tai OECD:n jäsenestä, josta tulee yleissopimuksen sopimuspuoli pöytäkirjan voimaantulon jälkeen, tulee sopimuspuoli yleissopimukseen sellaisena kuin se on pöytäkirjalla muutettuna (yleissopimuksen uusi versio). Se voi kuitenkin liittyä yleissopimukseen sen muuttamattomassa muodossa, jos se ilmoittaa tästä tallettajalle.

Kappaleen 5 mukaan sellainen valtio, joka ei ole Euroopan neuvoston tai OECD:n jäsen, voi pyytää, että se kutsutaan allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimuksen uusi versio.

Kappale 6 koskee yleissopimuksen uuden version soveltamisen alkuajankohtaa. Versiota sovelletaan virka-apuun, joka koskee sopimuspuolikohtaista voimaantulovuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavia verokausia, ja jos verokautta ei ole, sinä päivänä tai sen jälkeen syntyviä verovaateita. Kaksi tai useampi sopimuspuoli voi kuitenkin sopia siitä, että uutta versiota sovelletaan myös tätä ajankohtaa edeltäviä verokausia tai -vaateita koskevaan virka-apuun.

Jos veroasiaan liittyy tahallinen menettely, josta virka-apua pyytävän sopimuspuolen rikoslakien mukaan voidaan nostaa syyte, yleissopimuksen uutta versiota sovelletaan 7 kappaleen mukaan aikaisempien verokausien tai -vaateiden osalta sopimuspuolikohtaisesta voimaantulopäivästä alkaen. Artikla kuitenkin lisää yleissopimuksen VI luvun 30 artiklan (Varaumat) 1 kappaleessa olevaan sallittujen varaumien luetteloon uuden f) kohdan, joka sallii sopimusvaltion jättää 7 kappaletta koskevan varauman. Varauman mukaan sopimusvaltio soveltaa uutta versiota vain virka-apuun, joka koskee sitä vuotta, jona uusi versio tuli sen osalta voimaan, edeltävän kolmannen vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavia verokausia ja tuolloin syntyviä verovaateita. Koska Suomi on verotietojen vaihtamisessa kannattanut mahdollisimman suurta avoimuutta, tällaista varaumaa ei ole syytä jättää.

Artiklalla myös lisätään yleissopimuksen VI luvun 32 artiklan (Tallettajat ja niiden tehtävät) 1 kappaleeseen sanat ja tämän yleissopimuksen sopimuspuolille, kun yleissopimus avataan Euroopan neuvoston ja OECD:n ulkopuolisille valtioille liittymistä varten.

IX artikla. Artikla sisältää pöytäkirjan voimaantulomääräykset.

X artikla. Artikla koskee tallettajien eli Euroopan neuvoston ja OECD:n tehtäviä.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentti edellyttää, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.

3 Voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa, kun kolme kuukautta on kulunut sen päivän jälkeen, jona viisi yleissopimuksen sopimuspuolta on ilmaissut suostumuksensa siihen, että pöytäkirja sitoo niitä.

Suostumuksensa myöhemmin ilmaisevan sopimuspuolen osalta pöytäkirja tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa, kun kolme kuukautta on kulunut sen päivän jälkeen, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

Yleissopimuksen uutta versiota sovelletaan — edellyttäen, että kaksi tai useampi sopimuspuoli eivät sovi sen taannehtivuudesta — virka-apuun, joka koskee uuden version voimaantulovuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavia verokausia, ja jos verokautta ei ole, sinä päivänä tai sen jälkeen syntyviä verovaateita. Jos veroasiaan liittyy yleissopimuksen uudessa versiossa tarkemmin määritelty rikollinen menettely, uutta versiota sovelletaan kuitenkin siitä päivästä alkaen, jona uusi versio tuli sopimuspuolen osalta voimaan, aikaisempien verokausien tai -vaateiden osalta, mutta vain, jos sopimuspuoli ei varaumalla rajaa taannehtivuutta kolmeen voimaantuloa edeltävään vuoteen.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Pöytäkirjan II, V ja VII artikla sisältävät määräyksiä, jotka joko suoraan tai välillisesti liittyvät verotukseen ja jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Pöytäkirjan määräykset edellyttävät näiltä osin eduskunnan hyväksymistä.

Pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, että ne edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Pariisissa 27 päivänä toukokuuta 2010 veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen muuttamisesta Pariisissa 27 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.