HE 113/2009

Hallituksen esitys Eduskunnalle Puolan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Puolan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi kesäkuussa 2009 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
2 ASIAN VALMISTELU 3
3 ESITYKSEN TALOUDELLISET VAIKUTUKSET 3
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 4
1 SOPIMUKSEN SISÄLTÖ 4
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 7
3 VOIMAANTULO 7
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS 7
LAKIEHDOTUS 9
Puolan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 9
SOPIMUSTEKSTI 10

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Suomen ja Puolan välillä on tällä hetkellä voimassa Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 1977 tehty sopimus (SopS 26/1979), jota on muutettu 28 päivänä huhtikuuta 1994 Helsingissä tehdyllä pöytäkirjalla (SopS 13/1995). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1980 toimitetussa verotuksessa ja pöytäkirjaa vuodelta 1996 toimitetussa verotuksessa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla, OECD:n malliverosopimuksessa ja verotietojenvaihdossa tapahtuneen kehityksen johdosta on Puolan kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että Puolan verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Puolan kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2 Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä huhtikuussa 2008, jolloin neuvottelujen päätteeksi valmistui englanninkielinen sopimusluonnos.

Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu kirjeenvaihdolla.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2009.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (mallisopimus). Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa koron, rojaltin, työtulon ja eläkkeen verottamista. Poikkeamat merkitsevät sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Suomi soveltaa hyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa, Puola vapautusmenetelmää.

3 Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Vuonna 2007 Suomesta maksettiin Puolaan osinkoa 118 396 euroa ja siitä kannettiin lähdeveroa 14 359 euroa. Rojaltin osalta vastaavat luvut olivat 25 201 euroa ja 220 euroa ja eläkkeiden osalta 608 950 euroa ja 35 878 euroa. Verovapaata korkoa maksettiin 21 317 euroa.

Uusi verosopimus ei merkittävästi muuta koron ja osingon verotusta, joten verotuottojen määräkään ei tästä syystä muutu. Koska rojaltin verokanta alenee puoleen nykyisestä, Suomi kantaa lähdeveroa aiempaa vähemmän, mutta joutuu toisaalta hyvittämään Puolasta Suomeen maksetusta rojaltista kannettua Puolan lähdeveroa aiempaa vähemmän. Suomi voi uuden sopimuksen mukaan verottaa Suomesta Puolaan maksettavia yksityissektorin eläkkeitä, mikä lisää verotuottoja. Vastaavasti Suomen on kuitenkin hyvitettävä Puolasta Suomeen maksettavista eläkkeistä kannettu Puolan lähdevero, mikä vähentää verotuottoa.

Näillä perusteilla esityksen taloudellisia vaikutuksia voidaan pitää vähäisinä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 22 artiklan määräykset ja tietojen vaihtamista koskevan 24 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Sanontaa yritys sovelletaan kaikkeen liiketoiminnan harjoittamiseen, joten itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan kuten liiketuloa (3 artiklan 1 kappaleen e kohta ja 7 artikla). Artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, sen julkisyhteisö ja paikallisviranomaisen. Sopimuksen 4 artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta lähinnä siinä, että oikeushenkilön asuinpaikka määritetään kaksoisasumistilanteessa toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella (3 kappale).

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta. Määritelmä vastaa OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain se tulo, joka on luettava kuuluvaksi itse kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Artiklan määräykset vastaavat OECD:n malliverosopimuksen määräyksiä.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimusta.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

Artikloihin 1—9 ei ole tehty merkittäviä muutoksia.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos puolalaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (21 artiklan 1 kappaleen b kohta).

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaan vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Muissa tapauksissa vero saa olla enintään 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artikla ei muuta osingon nykyistä verotusta ja vastaa OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa kaikilta osin.

11 artikla. Korko on nykyisen sopimuksen mukaan vapaa lähdeverosta.

Uuden sopimuksen mukaan korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Tämän kappaleen mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron saajana on sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai keskuspankki tai sopimusvaltion hallituksen kokonaan omistama laitos. Sama koskee korkoa vienninedistämislainalle, jonka myöntävät tai takaavat hallituksen laitokset tai viennin rahoitus- tai edistämislaitokset (4 kappale), pankkilainojen korkoa ja teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden luottomyynnin yhteydessä maksettavaa korkoa.

Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 5 prosenttia koron kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisten on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 11 artiklaa tai sen kommentaareja.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksesta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero saa silloin olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Voimassa olevassa sopimuksessa lähdeverokanta on 10 prosenttia. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden luovuttamisesta saatu myyntivoitto. Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, voidaan verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli paikan sijaintivaltiossa (3 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä merenkulussa ja ilmakuljetuksessa käytettyjen alusten tai ilma-alusten ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (4 kappale).

Voitosta, joka saadaan muun kuin artiklassa erikseen mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (5 kappale).

Nämä määräykset eivät merkittävästi muuta voimassa olevaa sopimuksen vastaavia määräyksiä ja vastaavat OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan tai artiklan kommentaarin määräyksiä.

14—16 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät työtuloa mukaan lukien maininta työvoiman vuokrauksesta (14 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

17 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä verotetaan nykyisen sopimuksen 19 artiklan mukaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa.

Uuden sopimuksen 17 artiklan mukaan verotetaan yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä tai muusta samanluonteisesta hyvityksestä vain saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan mukaan maksetusta eläkkeestä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkkeestä, ja muusta etuudesta sekä valtiosta kertyvästä elinkorosta voidaan kuitenkin verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale).

Nämä määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

18 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta eikä sisällä merkittäviä muutoksia.

19 artikla. Sopimuksen 19 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta eikä sisällä merkittäviä muutoksia.

20 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—19 artiklassa, verotetaan, OECD:n mallisopimuksen 20 artiklan mukaisesti, vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

21 artikla. Tämän artiklan mukaan Suomi käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisen päämenetelmänä hyvitysmenetelmää, Puola vapautusmenetelmää. Suomea koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Puolaa koskevat määräykset 2 kappaleessa. Artiklan 1 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Puolassa (lähdevaltio). Suomessa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Puolassa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Hyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 1 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Milloin Puolassa asuva henkilö saa tuloa, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Suomessa, Puolan on käyttämänsä vapautusmenetelmän (2 kappale) mukaisesti vapautettava tällainen tulo omasta verostaan. Jos tällainen henkilö saa tuloa tai myyntivoittoa, josta 10, 11, 12 tai 13 artiklan (osinko, korko, rojalti ja myyntivoitto) mukaan voidaan verottaa Suomessa, Puolan on vähennettävä henkilön tulosta tai myyntivoitosta kannettavasta verosta Suomessa maksettua veroa vastaava määrä.

22―25 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (22 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (23 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (24 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (25 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto ja tietojenvaihto koskevat kaikenlaatuisia veroja. Tietojenvaihtoartikla on OECD:n mallisopimuksen viimeisimmän laajan artiklan mukainen, ja myös muut artiklat vastaavat pääosin OECD:n mallisopimusta.

26 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

27 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Puolan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3 Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan molemmissa maissa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon ja varallisuuden verottamista koskevat 6—20 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 21 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 22―25 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2009 Suomen tasavallan ja Puolan tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Puolan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2009 Suomen tasavallan ja Puolan tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Naantalissa 7 päivänä elokuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.