HE 291/1994

Hallituksen esitys Eduskunnalle sovittelua ja välitystä ETYKin yhteydessä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi joulukuussa 1992 tehdyn yleissopimuksen sovittelusta ja välityksestä ETYKin yhteydessä.

Yleissopimuksella perustetaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) yhteyteen sovittelu- ja välitystuomioistuin ratkaisemaan sovittelemalla ja tarvittaessa välittämällä riidat, jotka sopimusvaltiot toimittavat sen käsiteltäväksi. Tuomioistuimen muodostavat sovittelijat ja välimiehet, jotka kukin sopimusvaltio nimittää sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Yleissopimus ja siihen liittyvä rahoitusta koskeva pöytäkirja tulevat voimaan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun kahdestoista ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Yleissopimus ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksymistä pyydetään, koska yleissopimuksen sisältämä pakollinen ja sitova yleinen riitojen ratkaisumenettely rajoittaa Suomen yleistä täysivaltaisuutta. Lisäksi yleissopimuksesta aiheutuu valtiolle jatkuvia menoja.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja asian valmistelu

Riitojen rauhanomaista ratkaisemista koskevia periaatteita sisältyy jo Helsingissä vuonna 1975 pidetyn ETYKin huippukokouksen päätösasiakirjaan, jossa päätettiin myös jatkaa olemassaolevien menetelmien täydentämiseen tähtäävän ja yleisesti hyväksyttävän riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen menetelmän kehittämistä. Asiasta järjestettiin kokous Montreuxissa vuonna 1978, Ateenassa vuonna 1984 ja Valettassa vuonna 1991. Valettan asiantuntijakokouksessa ja edelleen ETYKin ministerineuvoston kokouksessa Berliinissä hyväksyttiin raportti, joka sisälsi ETYKin riitojen rauhanomaista ratkaisemista koskevat periaatteet sekä mekanismin riitojen ratkaisemiseksi (niin sanottu Valettan mekanismi). Hyväksytyt periaatteet olivat kuitenkin melko yleisluontoisia ja mekanismi heikohko, koska pakollisesta ja sitoviin ratkaisuihin johtavasta kolmannen osapuolen osallistumisesta ETYKin osanottajavaltioiden välisten riitojen ratkaisemiseen ei päästy yhteisymmärrykseen.

Uusi aloite ETYKin riitojenratkaisujärjestelmän kehittämiseksi tehtiin ennen Helsingin seurantakokouksen alkua vuonna 1992.

Suomi on osallistunut ETYKin riitojen ratkaisua koskeviin aikaisempiin kokouksiin ja edelleen yleissopimuksen valmisteluun Helsingin seurantakokouksessa ja Genevessä järjestetyssä asiantuntijakokouksessa lokakuussa 1992.

ETYKin ministerineuvoston kokouksessa joulukuussa 1992 hyväksyttiin päätös riitojen rauhanomaisesta ratkaisemisesta, joka sisältää useita keinoja riitojen ratkaisemiseksi ETYKin yhteydessä. Päätöksen II liite sisältää yleissopimuksen sovittelusta ja välityksestä. Päätöksen I liite sisältää muutoksia niin sanottuun Valettan mekanismiin. III liite sisältää määräykset erityisestä ETYKin sovittelukomissiosta ja IV liite määräykset sovitteluun ohjaamisesta. Yleissopimuksen määräykset ovat itsenäisiä suhteessa muihin liitteisiin.

Yleissopimus avattiin ETYKin osanottajavaltioiden allekirjoittamista varten Tukholmassa 15 päivänä joulukuuta 1992 ETYKin ministerineuvoston hyväksyttyä yleissopimuksen. Suomi allekirjoitti sopimuksen tuolloin yhdessä 28 muun ETYKin osanottajavaltion kanssa. Tällä hetkellä allekirjoittajia on 33. Sopimuksen ovat ratifioineet Italia, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Monako, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Sveitsi ja Tanska.

Yleissopimukseen liittyvä rahoitusta koskeva pöytäkirja tehtiin Prahassa 28 päivänä huhtikuuta 1993. Pöytäkirja sitoo kaikkia valtioita, jotka tulevat yleissopimuksen sopimuspuoleksi.

Suomi on perinteisesti kannattanut kansainvälisissä suhteissaan pakollisia riitojenratkaisumenettelyjä. Tämä on heijastunut siinä, että Suomi on kannattanut pakollisten riitojenratkaisulausekkeiden sisällyttämistä sekä kahden- että monenvälisiin sopimuksiin. Suomi on myös tunnustanut Kansainvälisen tuomioistuimen pakollisen tuomiovallan vastavuoroisuuden ehdoin (SopS 1/56, SopS 29/58). Muita yleisiä monenvälisiä riitojenratkaisusopimuksia, joihin Suomi on liittynyt, ovat yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta (SopS 11/24) ja yleissopimuskirja, joka sisältää säännöksiä sovittelusta sekä riitojen oikeudellisesta ja välitysoikeudellisesta ratkaisusta (SopS 5/30). Nyt käsiteltävänä oleva sopimus noudattaa perusratkaisuiltaan näitä sopimuksia mutta sisältää joiltakin osin yksityiskohtaisempia määräyksiä.

Yleissopimuksen hyväksymistä koskeva hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä virkatyönä.

2. Yleissopimuksen pääasiallinen sisältö

Yleissopimuksella perustetaan ETYKin yhteyteen sovittelu- ja välitystuomioistuin ratkaisemaan sovittelemalla ja tarvittaessa välittämällä riidat, jotka sopimusvaltiot toimittavat sen käsiteltäväksi. Tuomioistuimen muodostavat sovittelijat ja välimiehet, jotka kukin sopimusvaltio nimittää sopimuksen voimaantulon jälkeen. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan jatkuvasti koolla, vaan kutakin riitaa varten valitaan sovittelijoiden tai välimiesten luettelosta erillinen sovittelukomissio tai välimiesoikeus.

Tuomioistuimen kotipaikka on Genevessä. Tuomioistuin nimittää itselleen pääsihteerin ja muut mahdollisesti tarvittavat virkailijat.

Tuomioistuimen toiminnasta johtuvat kustannukset jaetaan sopimusvaltioiden kesken. Kustannusten laskemista, tuomioistuimen vuotuista budjettia, kirjanpidon tarkastamista ja muut rahoitusta koskevat määräykset sisältyvät yleissopimukseen liittyvään rahoitusta koskevaan pöytäkirjaan. Pöytäkirja on hyväksytty myöhemmin kuin yleissopimus, mutta se sitoo kaikkia yleissopimuksen sopimuspuolia.

Sovittelijoista muodostettavan sovittelukomission käsiteltäväksi voidaan antaa sopimusvaltioiden välinen riita, jota ei ole kohtuullisen ajan kuluessa voitu ratkaista neuvottelemalla. Riidan luonnetta ei ole sopimuksessa rajoitettu. Sovittelukomission tehtävänä on avustaa riidan osapuolia ratkaisun löytämisessä kansainvälisen oikeuden ja ETYK-velvoitteiden mukaisesti. Sovittelumenettely on pakollinen, mutta komission sovintoehdotus ei sido riidan osapuolia.

Myöskään yleissopimuksen mukaiseen välitysmenettelyyn saatettavan riidan luonnetta ei ole rajoitettu. Välimiesoikeuden toimivalta voi perustua joko riidan osapuolten tekemään välityssopimukseen tai selitykseen, jolla sopimusvaltio on ilmoittanut hyväksyvänsä välimiesoikeuden pakollisen toimivallan vastavuoroisesti. Välimiesoikeuden päätös on lopullinen eikä siitä voida valittaa.

Yleissopimus sisältää myös määräyksiä, jotka mahdollistavat sen sisältämän sovittelu- tai välitysmenettelyn käyttämisen myös sellaisissa tapauksissa, että kaikki riidan osapuolena olevat ETYKin osanottajavaltiot eivät ole yleissopimuksen sopimuspuolia. Pyyntö menettelyn käyttämisestä perustuu tuolloin riidan osapuolten väliseen erityiseen sopimukseen, jossa päätetään riidan viemisestä yleissopimuksessa tarkoitettuun riitojen ratkaisumenettelyyn.

3. Yleissopimuksen merkitys

Yleissopimus korostaa ETYKin roolia keskeisenä turvallisuuspoliittisena yhteistyöfoorumina Euroopassa. Yleissopimus tuo merkittävän lisän osanottajavaltioiden mahdollisuuksiin ratkaista konfliktinsa rauhanomaisin keinoin. Yleissopimus liittyy myös ETYKin yhä tärkeämpään tehtävään konfliktien ehkäisyn ja kriisin hallinnan alueella. Yleissopimuksen merkitystä ja sen voimaantuloa on korostettu ETYKin poliittisissa elimissä.

Yleissopimus on merkittävä uusi instrumentti valtioiden välisten riitojen ratkaisemissa ja uusi ulottuvuus ETYKin osanottajavaltioiden välisissä järjestelyissä. Yleissopimus on ensimmäinen oikeudellisesti velvoittava sopimus ETYKin puitteissa. Se hyväksyttiin konsensuksella osana laajempaa riitojen ratkaisua ETYKin yhteydessä koskevaa päätöstä. Yleissopimus sitoo oikeudellisesti vain niitä ETYKin osanottajavaltioita, jotka ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen. Kuitenkin myös muut ETYKin osanottajavaltiot voivat tietyn riidan osalta sitoutua noudattamaan yleissopimuksen määräyksiä.

Yleissopimuksen ratifioiminen on Suomen omaksuman, pakollisia riitojenratkaisumenettelyjä kannattavan linjan mukaista.

4. Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Yleissopimuksen 13 artiklan mukaan tuomioistuimen kaikki kustannukset jaetaan sopimusvaltioiden kesken. Sopimukseen liittyvän rahoitusta koskevan pöytäkirjan 2 artiklan mukaan budjetin maksuosuudet jaetaan sopimusvaltioiden kesken ETYKissä sovellettavan jakotaulukon mukaisesti. Taulukkoa tarkistetaan sen mukaisesti, että kaikki ETYKin osanottajavaltiot eivät todennäköisesti ole sopimuksen osapuolia. Tuomioistuimen kustannuksia on mahdotonta tarkasti arvioida etukäteen. On odotettavissa, että tuomioistuimen kiinteät kustannukset pysyvät kohtuullisina, mutta sen varsinaiseen toimintaan liittyvät kustannukset tulevat riippumaan tuomioistuimen käsiteltäväksi tulevien tapausten lukumäärästä.

Pöytäkirjan 3 artiklan mukaan yleissopimuksen voimaantulovuoden budjetti on alustavasti vahvistettu 250.000 Sveitsin frangiksi. Pöytäkirjan neuvotteluissa esitettyjen tietojen valossa voidaan lopullisen budjetin kuitenkin arvioida nousevan tätä suuremmaksi eli noin 300.000―400.000 Sveitsin frangiksi (noin 1.200.000―1.500.000 markkaa). Ensimmäisen vuoden budjetin pääosa sisältää kertaluonteisia muun muassa tuomioistuimen perustamiseen ja tuomioistuimen sääntöjen laatimiseen liittyviä kustannuksia. Myöhempien toimintavuosien budjetti olisi näin ollen pienempi kuin ensimmäisen vuoden budjetti. Suomen maksuosuus ETYKin budjetista on 2,05 %. Sopimusvaltioiden määrän mukaisesti tarkistettu Suomen maksuosuus olisi tuomioistuimen ensimmäisinä toimintavuosina arviolta noin 6% (noin 70.000―90.000 markkaa).

Yleissopimuksesta johtuvat maksuosuudet on tarkoitus sisällyttää valtion talousarviossa ulkoasiainministeriön määrärahoihin.

Yleissopimuksen 17 artiklan mukaan riidan osapuolet vastaavat omista kustannuksistaan. Riidan käsittelystä tai päätöksistä johtuvat mahdolliset kustannukset ovat satunnaisia, eikä tällaisten kustannusten vaikutus valtiontalouteen ole arvioitavissa.

Yleissopimuksella ei ole organisatorisia vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Yleissopimuksen sisältö
I luku: Yleiset määräykset

1 artiklalla perustetaan ETYKin sovittelu ja välitystuomioistuin.

2 artiklan mukaan tuomioistuin muodostuu sopimusvaltioiden nimittämistä sovittelijoista ja välimiehistä. Yksittäisen riidan sovittelua varten perustetaan sovittelukomissio ja välitystä varten välimiesoikes.

3 artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset sovittelijoiden nimittämisestä. Kukin sopimusvaltio nimittää kaksi sovittelijaa, joista ainakin toisen tulee olla tuon valtion kansalainen.

4 artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset välimiesten nimittämisestä. Kukin valtio nimittää yhden välimiehen ja yhden varajäsenen. Nimittettävien henkilöiden tulee olla ETYKin osanottajavaltioiden kansalaisia.

5 artiklassa säädetään tuomioistuimen jäsenten ja pääsihteerin riippumattomuudesta.

6 artiklan mukaan tuomioistuimen jäsenet, pääsihteeri ja riidan osapuolten asiamiehet ja neuvonantajat nauttivat tehtäviään hoitaessaan samoja erioikeuksia ja vapauksia, jotka myönnetään Kansainvälisen tuomioistuimen yhteydessä toimiville henkilöille. Yleisluoteiset määräykset näistä erivapauksista sisältyvät Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklaan ja 42 artiklan 3 momenttiin. Erioikeudet ja vapaudet on tarkoitus saattaa voimaan Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä sekä eräille muillekin kansainvälisille elimille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista annetun lain (386/58) nojalla. Laissa olevan valtuuttavan säännöksen mukaan kansainvälisille järjestöille tai niiden määräämiä tehtäviä suorittaville henkilöille samoin kuin jäsenvaltioiden edustajille kuuluvat erioikeudet ja vapaudet voidaan saattaa voimaan asetuksella.

7 artiklan mukaan tuomioistuimella on viisijäseninen puheenjohtajisto. Tuomioistuimen puheenjohtaja johtaa puhetta myös puheenjohtajistossa.

8 artiklassa määrätään päätösten tekemisestä äänten enemmistöllä tuomioistuimen eri kokoonpanoissa.

9 artiklan mukaan tuomioistuimella on pääsihteeri ja muita mahdollisia virkailijoita, jotka tuomioistuin nimittää. Nämä hoitavat tuomioistuimen juoksevat asiat.

10 artiklan mukaan tuomioistuimen kotipaikka on Geneve. Komissiot ja välimiesoikeudet voivat pyydettäessä kokoontua myös muualla.

11 artiklassa määrätään, että tuomioistuin hyväksyy omat sääntönsä, jotka toimitetaan kuitenkin edelleen sopimuspuolten hyväksyttäviksi. Sääntöjen valmistelu on aloitettava 39 artiklan mukaan neljän kuukauden kuluessa sopimuksen voimaantulosta.

12 artiklan mukaan tuomioistuimen kieliä koskevat määräykset sisältyvät 11 artiklassa tarkoitettuihin tuomioistuimen sääntöihin.

13 artikla sisältää rahoitusta koskevan yleissäännön, jonka mukaan muut kuin 17 artiklassa tarkoitetut kustannukset jaetaan sopimusvaltioiden kesken. Yksityiskohtaiset määräykset budjetista, kustannusten jaosta ja kirjanpidosta sisältyvät rahoitusta koskevaan pöytäkirjaan.

14 artiklan mukaan puheenjohtajisto esittää ETYKin ministerineuvostolle vuosittain raportin tuomioistuimen toiminnasta.

15 artiklan mukaan kaikista tuomioistuimelle tulleista sovittelu- ja välityspyynnöistä ilmoitetaan ETYKin sihteeristölle, joka ilmoittaa niistä edelleen osanottajavaltioille.

16 artikla sisältää riidan osapuolia koskevan velvoitteen pidättyä kaikista tilannetta pahentavista toimenpiteistä riidan ollessa vireillä tuomioistuimessa. Sekä sovittelukomissiolla että välimiesoikeudella on mahdollisuus osoittaa väliaikaisia toimenpiteitä, joihin osapuolten tulisi ryhtyä.

17 artiklan mukaan riidan osapuolet ja väliintulijat vastaavat omista kustannuksistaan. Rahoitusta koskevan pöytäkirjan 11 artikla mahdollistaa sen, että taloudellisissa vaikeuksissa oleva riidan osapuoli saa ns. erityiseltä menotililtä avustusta riidan käsittelystä johtuviin kustannuksiinsa.

II luku: Toimivalta

18 artiklan mukaan sovitteluun voidaan saattaa mikä tahansa sopimusvaltioiden välinen riita, jota ei ole voitu kohtuullisen ajan kuluessa ratkaista neuvottelemalla. Käsiteltäviä riitoja ei ole näin ollen rajattu ainoastaan oikeudellisiin riitoihin. Välimiesoikeuden käsiteltäväksi saatettavien riitojen osalta viitataan 26 artiklan määräyksiin.

19 artiklaan on kirjattu määräykset, joilla on pyritty varmistamaan nyt hyväksyttävän sovittelu- ja välimiesmenettelyn yhteensopivuus muiden riitojenratkaisumenetelmien kanssa. Nimenomaisesti mainittujen toimivaltamääräysten lisäksi jokainen valtio voi lisäksi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan sopimuksen tai siihen liittyessään tehdä varauman, jolla varmistetaan mainittu yhteensopivuus. Liechtenstein, Puola, Saksa, Sveitsi ja Tanska ovat tehneet tässä kohdassa tarkoitetun varauman.

III luku: Sovittelu

20 artiklassa luetellaan eri menettelytavat, joilla riita voidaan saattaa sovittelukomission käsiteltäväksi. Sovittelukomission perustamista voidaan pyytää yksipuolisella hakemuksella tai riidan osapuolten välisellä sopimuksella. Sopimuksella voidaan saattaa käsiteltäväksi myös riita, jonka osapuolena on sellainen ETYKin osanottajavaltio, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli.

21 artikla sisältää määräykset sovittelukomission kokoonpanosta ja sovittelijoiden valinnasta. Kun riidan osapuolina on kaksi valtiota, sovittelukomissio on pääsääntöisesti viisijäseneninen. Riidan osapuolet valitsevat kumpikin yhden jäsenen ja puheenjohtajisto valitsee kolme jäsentä, joiden joukosta valitaan komission puheenjohtaja.

22 artiklassa määrätään, mitä seikkoja komission perustamista koskevan hakemuksen tai sopimuksen tulee sisältää.

23 artiklan mukaan sovittelumenettely on luottamuksellinen. Sovittelukomissio vahvistaa noudatettavan menettelyn kutakin riitaa varten erikseen ottaen kuitenkin huomioon yleissopimuksen määräykset ja tuomioistuimen menettelytapasäännöt. Riidan käsittelyyn voidaan kutsua osallistumaan myös kolmas osapuoli, jonka etua ratkaisu koskee.

24 artiklan mukaan sovittelun tarkoituksena on riidan osapuolten avustaminen ratkaisun löytämisessä kansainvälisen oikeuden ja heidän ETYK-velvoitteidensa mukaisesti.

25 artiklan mukaan riidan osapuolten hyväksyttävissä oleva sovitteluratkaisu kirjataan yhteenvetoon, jonka riidan osapuolet allekirjoittavat. Muussa tapauksessa sovittelukomissio laatii loppuraportin, joka sisältää komission ehdotuksen riidan ratkaisemiseksi. Osapuolille varataan 30 päivää aikaa harkita, hyväksyvätkö he ehdotetun ratkaisun. Jolleivat molemmat osapuolet hyväksy ehdotusta, raportti toimitetaan ETYKin virkamieskomitean välityksellä ministerineuvostolle, joka harkitsee, mihin toimenpiteisiin raportin johdosta tulee ryhtyä.

IV luku: Välitys

26 artiklan mukaan riita voidaan saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi sopimusvaltioiden välisellä sopimuksella. Myös riitaisuus, jossa toisella puolella on ETYKin osanottajavaltio, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli, voidaan saattaa välimiesoikeuden käsiteltäväksi sopimuksella. Sopimusvaltiot voivat tämän lisäksi milloin tahansa ilmoittaa tunnustavansa vastavuoroisesti välimiesoikeuden toimivallan pakolliseksi, ipso facto ja ilman erityistä sopimusta. Selitys voidaan antaa määräajaksi tai rajoittamattomaksi ajaksi. Selityksessä voidaan rajata tietyt 26 artiklassa luetellut riidat pakollisen toimivallan ulkopuolelle. Selityksen antamista Suomen osalta käsitellään erikseen jäljempänä.

27 artiklan mukaan välityspyynnöstä tulee ilmetä riidan kohde. Jos välityspyyntö tehdään hakemuksella tulee siitä ilmetä myös riidan osapuolet ja pääasialliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin hakemus perustuu.

28 artikla sisältää määräykset välimiesoikeuden kokoonpanosta ja välimiesten valinnasta. Riidan osapuolten välimiesten luetteloon nimittämät jäsenet ovat ex officio välimiesoikeuden jäseniä. Puheenjohtajiston nimittämiä jäseniä on vähintään yksi enemmän kuin riidan osapuolten nimittämiä jäseniä. Jos riidan osapuolena on valtio, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli, voi se nimittää välimiesoikeuteen jäsenen 4 artiklassa tarkoitetusta luettelosta tai nimittää muun ETYKin osanottajavaltion kansalaisen, joka täyttää jäsenten kelpoisuusehdot.

29 artikla sisältää välitysmenettelyä koskevat säännöt. Välitysmenettelyssä noudatetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Käsittely tapahtuu pääsääntöisesti suljetuin ovin. Välimiesoikeus voi ratkaista riidan myös sellaisessa tapauksessa, että kaikki riidan osapuolet eivät ole saapuneet asiaan käsittelyyn. ETYKin osanottajavaltiolla on mahdollisuus päästä väliintulijaksi riidan käsittelyyn.

30 artiklan mukaan välimiesoikeuden on ratkaistava riidat kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Asia voidaan ratkaista myös kohtuuden mukaan (ex aequo et bono), jos riidan osapuolet siihen suostuvat. Välimiesoikeuden ratkaisujen oikeudellinen perusta on näin ollen sama kuin kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisuissa.

31 artiklan mukaan välityspäätös on perusteltava. Päätös on lopullinen, eikä siitä voida valittaa. Välimiesoikeutta voidaan pyytää tulkitsemaan päätöksen sisältöä tai sen soveltamisalaa 6 kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Päätöksen tarkistamista voidaan pyytää välimiesoikeudelta 10 vuoden kuluessa sen antamisesta, mikäli ilmenee uusia seikkoja, joilla olisi ratkaiseva merkitys.

32 artiklan mukaan välityspäätös on julkinen.

V luku: Loppumääräykset

33―37 artiklat sisältävät tavanomaiset loppumääräykset yleissopimuksen allekirjoittamisesta, voimaantulosta, varaumista, yleissopimuksen muuttamisesta, irtisanomisesta ja tallettajan tehtäviin kuuluvista ilmoituksista ja tiedonannoista.

38 artiklassa vahvistetaan kansainvälisen oikeuden periaate, jonka mukaan sopimuksella ei voida luoda kolmansia valtioita velvoittavia määräyksiä.

39 artikla sisältää siirtymäsäännökset tuomioistuimen, isäntävaltion ja tallettajan tehtävistä yleissopimuksen voimaantulon jälkeen.

2. Välimiesoikeuden toimivallan tunnustamista koskeva selitys

Yleissopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltiot voivat milloin tahansa ilmoittaa yleissopimuksen tallettajalle tunnustavansa vastavuoroisesti välimiesoikeuden toimivallan pakolliseksi, ipso facto ja ilman erityistä sopimusta. Toistaiseksi sopimuksen ratifioineista valtioista vain Ruotsi ja Tanska ovat antaneet tällaisen ilmoituksen.

Tarkoituksena on, että myös Suomi ilmoittaa tunnustavansa vastavuoroisesti välimiesoikeuden toimivallan pakolliseksi, ipso facto ja ilman erityistä sopimusta. Tarkoituksena olisi, että selitys olisi voimassa kymmenen vuotta sen antamisesta lukien.

Suomi on tunnustanut kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovallan siten, että ilmoitus on voimassa viisi vuotta kerrallaan (SopS 29/58). Nyt annettava ilmoitus on uudistettava kymmenen vuoden kuluttua, mikäli Suomi haluaa edelleen tunnustaa välimiesoikeuden pakollisen toimivallan. Myös Ruotsi ja Tanska ovat antaneet ilmoituksensa kymmeneksi vuodeksi. Koska perustettavan uuden tuomioistuimen merkitystä ja toimintaa on mahdotonta arvioida tyhjentävästi etukäteen, on perusteltua, että 26 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen tarkoituksenmukaisuutta harkitaan nimenomaisesti uudelleen kymmenen vuoden kuluttua.

Suomen tulisi tukea tällä yleissopimuksella perustettua ETYKin riitojenratkaisumenettelyä ja erityisesti antaa tukensa välimiesoikeuden pakolliselle toimivallalle. Suomen ja muiden pohjoismaiden esimerkillä voi olla positiivinen vaikutus Keski- ja Itä-Euroopan valtioille. Pakollisen toimivallan hyväksymisellä olisi erityistä merkitystä juuri näille valtioille, koska muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ne eivät ole hyväksyneet kansainvälisen tuomioistuimen pakollista toimivaltaa.

Yleissopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen mukaan selityksen antava valtio voi rajata välimiesoikeuden toimivallan ulkopuolelle riidat, jotka koskevat valtion alueellista koskemattomuutta, kansallista puolustusta, itsemääräämisoikeutta maa-alueeseen tai kilpailevia vaatimuksia muita alueita koskevasta lainkäyttövallasta. Suomen osalta ei pidetä tarpeellisena rajoittaa välimiesoikeuden toimivaltaa mainituilta osin.

3. Voimaantulo

Yleissopimus ja rahoitusta koskeva pöytäkirja tulevat kansainvälisesti voimaan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun kahdestoista ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu sopimuksen edellyttämällä tavalla. Kahdestoista ratifioimiskirja talletettiin 5.10.1994 ja yleissopimus ja rahoitusta koskeva pöytäkirja tulevat siis kansainvälisesti voimaan 5.12.1994. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan kahden kuukauden kuluttua Suomen ratifioimiskirjan tallettamisesta. Tarkoituksena on, että Suomi ratifioi yleissopimuksen mahdollisimman pian.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Suomen tarkoituksena on ilmoittaa tunnustavansa yleissopimuksessa tarkoitetun välimiesoikeuden pakollinen toimivalta. Välimiesoikeuden päätökset ovat sitovia, eikä niistä voida valittaa. Suomen sitoutuminen tällaiseen pakolliseen ja sitovaan riitojenratkaisumenettelyyn merkitsee Suomen yleisen täysivaltaisuuden rajoittamista. Lisäksi yleissopimuksesta aiheutuu valtiolle jatkuvia menoja.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Tukholmassa 15 päivänä joulukuuta 1992 sovittelusta ja välityksestä ETYKin yhteydessä tehdyn yleissopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen, ja

että Eduskunta antaisi suostumuksensa siihen, että Suomi antaa yleissopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen mukaisen selityksen, jonka mukaan Suomi tunnustaa vastavuoroisesti välimiesoikeuden toimivallan pakolliseksi ipso facto ja ilman erityistä sopimusta kymmeneksi vuodeksi.

Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Heikki Haavisto

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.