23.2.1999

Turunseudun käräjäoikeuden päätös 22.9.1997

Virallisen syyttäjän syyttäessä A:ta pahoinpitelystä jutun asianomistaja B yhtyi syytteeseen ja vaati A:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta. A kiisti syytteen ja vaati sen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä.

Käräjäoikeus myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 20.8.1997 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle, mutta hylkäsi hänen pyyntönsä varatuomari Marja Uusiahon määräämisestä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, koska kysymyksessä oli yksinkertainen rikosasia, jossa ei ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, eikä asiassa ollut muitakaan sellaisia asianhaaroja, joiden perusteella syytetyn oikeusturva edellytti avustajan määräämistä.

Turun hovioikeuden tuomio 3.2.1998

A valitti hovioikeuteen toistaen avustajan määräämistä koskevan pyyntönsä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Perustelut

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, tuomioistuimen on määrättävä avustaja. Säännöksen 2 momentin 2 kohdan mukaan avustajaa ei saa määrätä yksinkertaisessa rikosasiassa, jossa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai jossa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä.

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta pahoinpitelystä. Asianomistaja B on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut A:lta vahingonkorvausta. A on jo esitutkinnassa kiistänyt syytteen. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä hän on kiistänyt myös korvausvaatimuksen. Käräjäoikeudessa on kuultu asianosaisten nimeämiä todistajia. Kirjallisina todisteina käräjäoikeudessa on esitetty lääkärintodistukset sekä B:stä että A:sta. Näyttö jutussa on ollut ristiriitaista.

A:ta on jutussa syytetty pahoinpitelystä, josta yleisen oikeuskäytännön mukaan on tavallisesti tuomittu sakkorangaistus. Asiaan on kuitenkin liittynyt sellaisia näyttökysymyksiä, joiden johdosta A:n oikeusturva on edellyttänyt avustajan käyttämistä käräjäoikeudessa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys ei ole ollut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yksinkertaisesta rikosasiasta. A:n oikeusturva on edellyttänyt avustajan määräämistä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n avustajan määräämistä koskeva pyyntö on hylätty. Varatuomari Marja Uusiaho määrätään maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla A:n oikeudenkäyntiavustajaksi 20.8.1997 lukien. Valtion varoista maksetaan Uusiaholle kohtuulliseksi palkkioksi A:n avustamisesta alemmissa oikeuksissa arvonlisäveroineen yhteensä 8 300 markkaa ja Korkeimmassa oikeudessa arvonlisäveroineen 1 500 markkaa, mitkä määrät B:n taloudelliset olot huomioon ottaen jäävät valtion vahingoksi.