27.5.2019

Esitutkinta - Ministeri - Oikeuskansleri - Sananvapaus

Ministerin tulee säilyttää arvokkuus myös kritiikkiä esittäessään

Oikeuskansleri moitti puolustusministeriä tämän epäasiallisesta kielenkäytöstä. Hän katsoi ministerin ylittäneen sanavalinnoillaan sen, mitä ministerin tehtävässä toimivalta voidaan edellyttää. Ministerin ei kuitenkaan ollut syytä epäillä syyllistyneen sellaiseen rikokseen, josta häntä ministerinä voitaisiin syyttää. Siksi asiassa ei oikeuskanslerin mukaan ollut edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle.

Ministeri oli kutsunut blogikirjoituksessaan helmikuussa 2019 valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita muun muassa ”perustuslakitalebaneiksi”, jotka ”verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun”. Lisäksi hän oli käsitellyt kriittisesti erään professorin motiiveja sekä tämän poliittista henkilöhistoriaa. Blogikirjoitus liittyi tiedustelulakien käsittelyyn eduskunnassa ja arvostelu kohdistui perustuslakivaliokunnan kuulemiin asiantuntijoihin.

Oikeuskansleri totesi, että hän voi arvioida ministerin menettelyä laillisuusvalvonnallisesti, koska menettelyllä on ollut oikeudellisesti merkityksellinen yhteys ministerin virka-asemaan ja virkatehtäviin. Ministeri oli ottanut kantaa asiassa, joka koski hänen johtamansa ministeriön toimialaan kuuluvien hallituksen esitysten käsittelyä eduskunnassa.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään sitä, millaista harkintaa valtioneuvoston jäseneltä voitiin esillä olevassa tilanteessa edellyttää. Oikeuskansleri katsoi, että ministerin käyttämät ilmaisut ovat olleet epäasiallisia. Ministeri olisi voinut esittää arvostelunsa myös tällaisiin ilmaisuihin turvautumatta. Ministerillä on ollut spontaania suullista puheenvuoroa paremmat mahdollisuudet harkita kirjallisessa muodossa esittämiensä lausumien sisältöä. Oikeuskansleri katsoi, että ministerin tulee säilyttää vakaus ja arvokkuus myös mielestään oikeutettua kritiikkiä esittäessään. Ministerin velvollisuuksiin voidaan katsoa kuuluvan pidättäytyä kyseessä olevan kaltaisesta kielenkäytöstä virkatoimeensa liittyvässä yhteydessä.

Oikeuskansleri totesi ministerillä olevan oikeus sananvapauteen, joka antaa vahvaa suojaa erityisesti poliittiseen toimintaan kuuluvalle viestinnälle ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiselle. Toisaalta ministerin tulee ottaa huomioon myös toisten oikeus sananvapauteen ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun. Liian kärkevä ja toisia loukkaava poliittinen keskustelu voi varsinkin ministerin taholta esitettynä muodostua esteeksi julkiseen keskusteluun osallistumiselle.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään myös sitä, voivatko ylimmät laillisuusvalvojat käyttää ministerivastuuasioissa esitutkintaa tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi muiden laillisuusvalvonta-asioiden tavoin. Hän piti perusteltuna tulkintaa, että voivat. Myös perustuslakivaliokunta on aiemmin esittänyt vastaavan näkemyksen. Tulkinnassa on oikeuskanslerin mukaan perusteltua ottaa huomioon asianosaisten oikeusturvan sekä asian puolueettoman ja mahdollisimman objektiivisen selvittämisen vaatimukset. Tämä korostuu, mikäli ministerivastuuasiassa on myös mahdollisen uhrin asemassa olevia asianomistajia. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Lisäksi siinä on huomioitava oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Oikeuskansleri piti tarpeellisena ja asianosaisten oikeusturvan kannalta jopa välttämättömänä, että asia on riittävän perusteellisesti ja monipuolisesti selvitetty kyseiset esitutkintaperiaatteet huomioiden ennen asian saattamista perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi ministerin virkatoimen lainvastaisuutta koskevaa kannanottoa varten.

Oikeuskansleri arvioi siten ministerin menettelyä ensin rikoslain kunnianloukkaussäännöksen valossa sen selvittämiseksi, oliko asiassa edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle. Kantelijana oleva asianomistaja oli pyytänyt oikeuskansleria kiinnittämään huomiota erityisesti niihin ministerin lausumiin, joissa on potentiaalisesti halveksuntaa aiheuttavalla tavalla kiistetty kantelijan asema ja integriteetti Suomen valtiosäännön ja kansainvälisten ihmisoikeuksien asiantuntijana. Kantelija viittasi tältä osin ilmaisuun ”Perustuslakitalebanit verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun”.

Oikeuskansleri totesi, että arvioitavana olevassa tapauksessa rangaistussäännöksenä kyseeseen voisi tulla lähinnä rikoslain kunnianloukkausta koskevan säännöksen 2 kohdan mukainen muunlainen halventaminen. Afganistanin talebanit ovat väkivaltainen ääriliike, jonka toiminnan olennaisena osana ovat yleismaailmallisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien polkeminen ja ihmisyksilöiden henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset. Oikeuskansleri katsoi, että tätä taustaa vasten ”perustuslakitaleban”-sanan käyttöä voitiin pitää loukkaavana.

Oikeuskansleri totesi, että toista halventavakin arvostelu voi kuitenkin olla rankaisematonta, jos sen kohteena on henkilön menettely tietyillä julkisen toiminnan alueilla. Kunnianloukkauksena ei rikoslain kunnianloukkaussäännöksen 3 momentin mukaan nimittäin pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn esimerkiksi politiikassa, tieteessä tai muussa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajoja. Säännöksen perustelujen mukaan kärkevä ja halventavakin arvostelu on lähtökohtaisesti sallittua, kun se kohdistuu henkilön toimintaan eikä häneen henkilönä. Näin on varsinkin silloin, kun arvostelua esitetään yhteiskunnallisesti merkittävässä asiayhteydessä. Vastaava periaate sisältyy myös EIT:n sananvapautta ja sen rajoituksia yksityiselämän ja kunnian suojaamiseksi koskevaan oikeuskäytäntöön. Oikeuskansleri piti asiantuntijoiden roolia yhteiskunnallisesti siinä määrin merkittävänä, että heidän toimintaansa on voitava kohdistaa arvostelua kunnianloukkaussäännöksen 3 momentin tarkoittamissa rajoissa.

Oikeuskanslerin mukaan ministerin selvityksestä ja blogikirjoituksen asiayhteydessä ilmenee, että ministerin tarkoituksena on ollut arvostella perustuslakiasiantuntijoiden julkista toimintaa tiedustelulakien käsittelyyn liittyen. Arvostelussa on kuitenkin käytetty osin henkilöön meneviä ilmaisuja. Oikeuskanslerin arvion mukaan ministerin sanavalinnat olivat epäasiallisia ja osin loukkaaviakin, mutta niiden ei voida katsoa ylittäneen hyväksyttävyyden rajoja lain tarkoittamalla tavalla selvästi. Sen vuoksi asiassa ei ole hänen mukaansa edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle. Hän perusteli kantaansa myös sillä, että perustuslaissa ministerisyytteelle on asetettu korotettu syyttämiskynnys. Esitutkintaa ei ole tarkoituksenmukaista käynnistää, jos näyttää ilmeiseltä, että tämä kynnys ei ylity. Oikeuskanslerin arvion mukaan esitutkinnan keinoin ei olisi saatavissa olennaista lisänäyttöä jo käytettävissä olevan aineiston lisäksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.