23.5.2006

Kanteluasiassa oli tuotu esiin epäkohtina pidettyjä näkökohtia, jotka liittyvät uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin soveltamiskäytäntöä ja alle yksivuotiaan lapsen uskonnollisen aseman merkitsemiseen väestötietojärjestelmään. Tehtäessä ilmoitus vastasyntyneestä väestötietojärjestelmään tulee ilmoittaa myös, mihin uskonnollisen yhdyskuntaan lapsi kuuluu täyttämällä ilmoituslomakkeen asianomaisen kohta. Kohta jää täyttämättä, jos lapsi ei kuulu mihinkään uskonnollisen yhdyskuntaan. Tämä voi perustua joko siihen, että lapsen huoltajat, jotka säännöksen mukaan päättävät yhdessä lapsen uskonnollisesta asemasta, ovat päättäneet olla liittämättä lasta mihinkään uskonnollisen yhdyskuntaa, tai siihen, että he eivät ole päässeet sopuun siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan lapsi liitettäisiin. Huoltajien yhteistä päätöstä olla liittämättä lapsi mihinkään uskonnollisen yhdyskuntaan ei kuitenkaan voi ilmoittaa lomakkeella eikä tällaisen päätöksen rekisteröintiä ole järjestetty. Tämä antaa lapsen huoltajana olevalle äidille mahdollisuuden jälkeenpäin ja vastoin uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin säännöstä päättää lapsen liittämisestä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan väittäen, ettei yhteistä päätöstä liittämättä jättämisestä ollut. Uskonnollisen yhdyskunnan on lähes mahdotonta selvittää, miten asia todellisuudessa on.

Hankittuaan asiassa tarpeelliseksi katsomansa selvityksen oikeuskansleri on todennut, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli uskonnonvapauslakiehdotuksen johdosta antamassaan mietinnössä 10/2002 vp kiinnittänyt huomiota tilanteisiin, joita voi aiheutua siitä, että määräysvalta siirtyy äidille, jos huoltajat eivät sovi lapsen uskonnollisesta asemasta. Tällöin pääsääntö tulee alisteiseksi äidin kantaan nähden. Tällöin toiseen uskontokuntaan kuuluva isä voi kokea olevansa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteena. Valiokunnan mielestä hallituksen on asiamukaista arvioida mainitun lain täydentämistä.

Oikeuskansleri on katsonut, että perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalla asetetun velvoitteen turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen voi tässä tapauksessa katsoa tarkoittavan sitä, että molemmilla lapsen huoltajina olevilla vanhemmilla tulisi olla yhtäläinen oikeus vaikuttaa siihen, miten alle yksivuotiaan lapsen uskonnollinen asema muotoutuu.

Lapsen huoltajina olevien vanhempien erimielisyyteen perustuvaan äidin määräämisvaltaan liittyvällä perusoikeusnäkökohdalla on liittymäkohta kantelussa esitettyyn tilanteeseen, sillä huoltajien yhteinen päätös - koskeepa se lapsen liittämättä jättämistä mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai liittämistä johonkin uskonnollisen yhdyskuntaan - sulkee pois äidin toissijaisen määräämisvallan, mikä voi käytännössä kuitenkin ilmetä niin, että lapsi esitetään äidin ilmoituksella liitettäväksi muuhun uskonnollisen yhdyskuntaan kuin mistä vanhemmat olivat tosiasiallisesti sopineet.

Asiantila johtuu siitä, että alle yksivuotiaan lapsen huoltajien yhteistä päätöstä koskeva menettely, jota noudattaen päätös olisi luotettavasti niiden saatavissa, jotka päättävät lapsen ottamisesta uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, on jäänyt tarkemmin säätelemättä. Tietämättömyys vanhempien aiemmasta päätöksestä saattaa, ainakin periaatteessa, johtaa siihen, että lapsi rajoituksesta huolimatta uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin vastaisesti otetaan jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi.

Oikeuskansleri on katsonut, että uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin soveltamisessa saattaa huoltajina olevien vanhempien yhteiseen päätökseen liittyvien todisteluvaikeuksien vuoksi ilmetä epäyhtenäistä käytäntöä ja muutakin epäselvyyttä. Vaikeuksia voi ilmetä myös sen vuoksi, että tiedon saaminen mahdollisesta päätöksestä näyttää jäävän osaltaan sattuman varaan. Tätä ei päätökseen kytkeytyvän oikeudellisen vaikutuksen vuoksi voida pitää asianmukaisena. Sen vuoksi ja koska kanteluasia liittyy osaltaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä käsiteltyyn asiaan, saattaa kanteluasiaa käsiteltäessä esille tulleilla näkökohdilla olla vaikutusta arvioitaessa perustuslakivaliokunnan toimenpide-ehdotusta.

Oikeuskansleri on todennut, että säädösmuutosten tarpeellisuuden ja lainsäädännön toimeenpanoa palvelevan lomakkeiston tarkistaminen kuuluvat asianomaisille ministeriöille. Asiaa koskevat säädökset ja lomakkeisto kuuluvat usean ministeriön toimialaan. Ottaen huomioon, että asiaa selviteltäessä ei ollut ilmennyt, että asiantilaan liittyisi ainakaan toistaiseksi todellisia tapauksia tai havaittavaa oikeudellista epävarmuutta, oikeuskansleri on katsonut, ettei asia antanut aihetta muuhun kuin että hän on saattanut asian opetusministeriön, oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön tietoon lähettämällä niille jäljennökset vastauksesta.