23.9.2002

Tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario oli jättäessään käräjäoikeudelle kantelijaa koskevan vangitsemisvaatimuksen jättänyt noudattamatta Sveitsin oikeusviranomaisten oikeusapuaineiston käyttämiselle asettaman rajoituksen. Kantelija oli tehnyt tutkinnanjohtajan menettelystä rikosilmoituksen, jonka johdosta oli käynnistetty esitutkinta.

Apulaisoikeuskansleri viittasi päätöksessään esitutkintalain esteellisyyssäännöksiin sisältyvään ns. yleislausekkeeseen. Sen mukaan tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen, "jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu". Säädöksellä tarkoitetaan mm. sitä, että poliisin esteellisyyttä arvioitaessa on aiheellista kiinnittää huomiota myös siihen, miltä toiminta näyttää ulospäin. Esitutkintaa toimittavan poliisin esteettömyyden tulee olla uskottavaa ulkopuolisen näkökulmasta.

Tässä esteellisyysarvioinnissa erityisesti tutkinnanjohtajan osalta on otettava huomioon tämän varsin laaja toimivalta. Tutkinnanjohtaja päättää esimerkiksi siitä, toimitetaanko esitutkinta ja missä laajuudessa sekä ratkaisee kysymyksen tutkijan esteellisyydestä. Tutkinnanjohtajan asema on nämä hänelle kuuluvat laajat oikeudet huomioon ottaen herkkä virkatoiminnan puolueettomuutta kohtaan tunnettavan luottamuksen suhteen.

Pelkkä tutkinnanjohtajasta tehty rikosilmoitus ei kuitenkaan automaattisesti johda siihen, että tutkinnanjohtaja tulee esteelliseksi. On mahdollista, että esimerkiksi rikosilmoitus on tehty pelkästään siinä tarkoituksessa, että tutkinnanjohtaja saataisiin tällä menettelyllä todetuksi esteelliseksi. Tällaisissa tapauksissa ei esitutkintalain mukainen tutkintakynnys yleensä ylity eikä esitutkinnan toimittamista aloiteta. Poliisin on toimitettava esitutkinta ainoastaan silloin, kun on "syytä epäillä, että rikos on tehty".

Voidaan puoltaa näkemystä, että nimenomaan esitutkinnan aloittamisella on merkitystä arvioitaessa tutkijan tai tutkinnanjohtajan esteellisyyttä. Tällöin on todettu olevan syytä epäillä rikosta. Toisaalta myös sillä seikalla, kuinka läheisesti tutkinnanjohtajaan kohdistuvassa rikosilmoituksessa kerrottu menettely liittyy käynnissä olevaan esitutkintaan, on merkitystä arvioitaessa tutkinnanjohtajan esteellisyyttä.

Tässä tapauksessa kantelijan tutkinnanjohtajan menettelystä tekemä rikosilmoitus on kohdistunut tutkinnanjohtajan menettelyyn samassa vireillä olevassa esitutkinnassa. Rikosilmoituksessa on katsottu tutkinnanjohtajan aiheuttaneen kantelijalle menettelyllään "erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa, esim. vapaudenriiston". Rikosilmoitusta ei voida katsoa tehdyn pelkästään siinä tarkoituksessa, että tutkinnanjohtaja saataisiin sen avulla todettua esteelliseksi ja tutkinnanjohtaja vaihdettua, koska tutkintakynnys on ylittynyt poliisin aloitettua esitutkinnan toimittamisen.

Rikoskomisarion kykyyn toimia puolueettomasti tutkinnanjohtajana kohdistuvan luottamuksen voidaan tässä tapauksessa objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuneen viimeistään sen jälkeen kun esitutkinnan toimittaminen rikoskomisarioon kohdistuneen rikosilmoituksen johdosta on aloitettu. Jälkikäteen arvioiden olisi siten ollut oikeudellisesti perusteltua, että rikoskomisario olisi siinä vaiheessa katsonut itsensä esteelliseksi jatkamaan tutkinnanjohtajana asiassa.

Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä esteellisyyssäännösten soveltamisesta rikoskomisarion tietoon.