30.5.1990

Kantelussa kerrotussa välikohtauksessa oli ilmennyt eturistiriita uskonnonharjoittajien ja mielenosoittajien välillä. Toisaalta uskonnonharjoittajat olivat pitäneet mielenosoitusta hartauskokousta häiritsevänä ja toisaalta mielenosoittajat olivat katsoneet heidän kokoontumisvapauttaan ja sananvapauttaan rajoitettavan. Mielenosoittajien ja uskonnonharjoittajien keskinäistä välikohtausta selvittäessään poliisimiehillä oli ollut oikeus määritellä hartauskokousalue, jonka sisällä helluntailiikkeessä ilmenevää kaupallisuutta vastustanut mielenosoitus oli omiaan häiritsemään uskonnonharjoitusta, ja kieltää mielenosoituksen toimeenpaneminen tuolla alueella.

1. KANTELU

A on oikeuskanslerille osoittamassaan 21.11.1989 päivätyssä kirjoituksessa ilmoittanut olevansa tyytymätön Hattulan piirin nimismiehen B:n 13.11.1989 tekemään päätökseen olla saattamatta asiaa syyttäjän ratkaistavaksi. Tuossa ratkaisussaan nimismies oli katsonut, etteivät Suomen helluntaiseurakunnan jäsenet C ja D olleet menetelleet lainvastaisesti kieltäessään eräitä henkilöitä järjestämästä helluntailiikkeessä ilmenevää kaupallisuutta vastustavaa mielenosoitusta 23.6.1988 Hattulassa helluntailiikkeen valtakunnallisen kokouksen juhla-alueella.

A on kertonut ja tänne toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että hän oli tehnyt asianmukaisen ilmoituksen mielenosoituksesta poliisille. Mielenosoittajien oli ollut tarkoitus kantaa erilaisilla iskulauseilla ja raamatunkohdilla varustettuja julisteita juhla-alueelle saapuneen juhlakulkueen jäljessä. A:n käsityksen mukaan se ei olisi häirinnyt tilaisuutta. C ja D olivat estäneet mielenosoittajia järjestämästä mielenosoitusta kieltämällä heitä suullisesti ja seisomalla heidän edessään. Tämä oli tapahtunut noin kilometrin päässä jumalanpalveluspaikasta. Nimismiehen viransijainen oli myöhemmin antanut heille luvan jakaa lentolehtisiä lähempänä. Juhla-alueen poikki kulki yleinen tie, jolla mielenosoittajien olisi tullut voida oleskella. A:n mielestä Hallitusmuodon Suomen kansalaisille takaamaa sanan- ja mielipiteen vapautta oli loukattu, kun heidän mielenosoituksensa yleisellä tiellä oli estetty.

Vuoden 1989 juhannuksena mainitun tien varteen oli pystytetty ilmoitustaulu, jossa juhla-alue oli määritelty laajemmaksi kuin vuonna 1988. Näin ollen lehtisten jakaminenkin oli kielletty siellä, missä se oli ollut edellisenä vuonna sallittua.

A on vaatinut, että oikeuskansleri ryhtyy toimenpiteisiin C:n ja D:n asettamiseksi syytteeseen mielenosoituksen estämiseen liittyvistä rikoksista.

2. SELVITYKSET

2.1. Tänne toimitetut asiakirjat

A on kantelukirjoituksensa ohessa toimittanut oikeuskanslerinvirastoon nimismies B:n 13.11.1989 tekemän päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Nimismiehen ratkaisu on tämän päätöksen liitteenä.

Nimismies B on antanut kantelun johdosta 28.12.1989 päivätyn selvityksen, johon hän on liittänyt edellä mainittuun ratkaisuunsa liittyvän Hattulan nimismiespiirin esitutkintapöytäkirjan nro 3826/S/10020/89. Tutkinta oli koskenut laitonta mielenosoituksen estämistä ja siinä oli kuultu rikoksesta epäiltyinä opistonjohtaja C:a ja saarnaaja D:a. Nimismies on oheistanut selvitykseensä myös eräitä Suomen helluntaiherätyksen toimintaa käsitteleviä kirjoituksia ja tapahtumapaikkaa kuvaavan kartan.

A on antanut nimismiehen selvityksen johdosta 4.4.1990 päivätyn vastineen, jossa hän on lisäksi arvostellut nimismies B:tä, koska tämä ei ollut hänen mielenosoitusta koskevan ilmoituksensa johdosta saattanut aiemmin hänen tietoonsa, että heidän mielenosoitustaan tultiin rajoittamaan.

2.2. Nimismiehen selvitys

Nimismies B on 28.12.1989 antamassaan selvityksessä todennut ottaneensa vastaan mielenosoitusta koskevan puhelinilmoituksen. Hän ei ollut osannut asettaa mielenosoitukselle muita ehtoja kuin että mielenosoituskulkueen tuli häiriön välttämiseksi pitää riittävä etäisyys juhlakulkueeseen.

Nimismiehen toimittamaan karttaan oli merkitty juhla-alueen rajat, joita oli vuonna 1989 noudatettu ja joita oli tarkoitus vastaisuudessa noudattaa. Alueella vieraili vuosittain noin 30.000 ihmistä. He majoittuivat alueella telttoihin ja asuntovaunuihin. Tilaisuudet järjestettiin alueella olevissa suurteltoissa. Nimismiehen käsityksen mukaan kysymyksessä oli uskonnollisen seurakunnan järjestämä hartaustilaisuus.

Nimismiehen mielestä se, että alueen poikki kulki maantie, ei voinut antaa mielenosoittajille vapaata mielenosoitusoikeutta, jota poliisi ei voi rajoittaa. Tie kulki niin keskeisesti juhla-alueen läpi, että nimismiehen mielestä mielenosoitus loukkasi hartaustilaisuuksia, jos se järjestettiin tiellä juhla-alueeksi rajatulla alueella.

Nimismies B on vielä ilmoittanut, että puheena olevaa välikohtausta tapahtumapaikalla selvittämässä olleen ylikonstaapeli Raimo Sirénin mukaan tilanne oli selvitetty neuvottelemalla ja asianosaiset olivat tyytyneet poliisin ratkaisuun rajata juhla-alue niin kuin se oli rajattu. Poliisin käsityksen mukaan mielenosoittajat olivat saaneet marssia juhlakulkueen jäljessä Hämeenlinnasta vajaan kymmenen kilometrin matkan aikomassaan tarkoituksessa ja mielenosoitukseen oli puututtu vasta juhla-alueen läheisyydessä.

3. RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

3.1. Sovellettavat säännökset

Suomen Hallitusmuodon 8 §:n mukaan Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tai hyviä tapoja ei loukata. Hallitusmuodon 10 §:ssä taataan Suomen kansalaiselle sananvapaus sekä oikeus ennalta lupaa hankkimatta kokoontua luvallisessa tarkoituksessa.

Yleisistä kokouksista annetun lain 1 §:ssä on ilmaistu Hallitusmuodon mukainen kokoontumisoikeus. Kokouslain 10 §:ssä säädetään, että mitä sanotussa laissa on säädetty yleisessä paikassa taivasalla pidettävästä kokouksesta, koskee myös julkisia juhlasaattoja ja kulkueita, joita toimeenpanevat yhdyskunnat, yhdistykset tai yksityiset henkilöt. Saman lain 3 §:ssä on säädetty velvollisuus ilmoittaa kokouksesta etukäteen poliisille.

Rikoslain 42 luvun 7 §:ssä säädetään, että joka yleisellä tiellä, kadulla, kulkuväylällä tai muussa julkisessa paikassa, taikka julkisessa toimituksessa tai yleisessä kokouksessa meluamalla tai kiroilemalla häiritsee rauhaa, tai harjoittaa muuta ilkivaltaa, rangaistakoon sakolla tai vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi.

Rikoslain 10 luvun 4 §:ssä (827/70) säädetään, että joka meluamalla tai muulla tavoin pahennusta aiheuttamalla tahallaan häiritsee jonkin Suomessa toimivan uskontokunnan jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai uskonnonharjoitusta, on tuomittava uskonnonharjoituksen häiritsemisestä sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Poliisilain (84/66) 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on laillisen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen suojaaminen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitäminen. Saman lain 19 §:n 1 momentin säännös oikeuttaa poliisimiehen poistamaan paikalta ja kiinniottamaan ja tilapäisesti säilössä pitämään henkilön, joka meluamalla tai muutoin käyttäytymisellään aiheuttaa välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.

Rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 ja 2 momenteissa on säädetty rangaistus sille, joka on luvattomasti tehnyt omankädenoikeutta taikka muuten ilman laillista oikeutta on ryhtynyt toimeen, jonka ainoastaan asianomainen virkamies saa tehdä.

3.2. Johtopäätökset

Hallituksen esityksessä eduskunnalle uskontorikoksia ja kirkollisten järjestysmääräysten rikkomista koskevan lainsäädännön uudistamisesta (nro 51/1970 v.p.) oli todettu, että uskonnonvapaus käsittää muun muassa oikeuden julkisesti ja yksityisesti kenenkään estämättä tai häiritsemättä harjoittaa uskontoa. Se edellyttää myös, ettei yksilön ole pakko alistua uskonnollisen vakaumuksensa julkisuudessa tapahtuvaan pilkkaamiseen tai ivaamiseen. Uskonnonvapaudesta on johdettavissa vaatimus uskonrauhan turvaamisesta, mikä käytännössä voidaan toteuttaa tehokkaimmin rangaistusuhkan avulla. Uskontorikosten suojelukohteeksi on katsottava kansalaisten uskonnollinen tunne ja uskonrauha yhteiskunnassa.

Mielenosoitusta koskeva lainsäädäntömme on puutteellinen. Mielenosoituksia sääteleviä erityisiä säännöksiä ei ole. Käytännössä mielenosoituksiin on sovellettu hallitusmuodon 10 §:ssä turvattuja kokoontumisvapautta ja sananvapautta koskevia säännöksiä, joita on muun muassa yleisistä kokouksista annetussa laissa. Mielenosoituksen toimeenpanemista ja siihen osallistumista on pidetty eräänä tapana käyttää kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvia kokoontumisvapautta ja sananvapautta.

Eduskunnan oikeusasiamies on eräässä päätöksessään (päätös nro 1049/6.9.1971, dnro 640/70) katsonut, että yleisistä kokouksista annetun lain säännökset eivät rajoita poliisin oikeutta tai velvollisuutta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen eikä lainmukaisten menettelytapojen ja pakkokeinojen käyttämiseen silloinkaan, kun yleinen kokous toimeenpannaan säädetyssä järjestyksessä yleisessä paikassa taivasalla. Kuitenkin tulee poliisin sanotussa tarkoituksessa suorittamien toimenpiteiden tällöin niin kuin aina muulloinkin olla toisaalta lain mukaan poliisin käytettävissä ja toisaalta niiden käyttämisen ajankohtana vallitsevan tilanteen valossa arvostellen todellisen tarpeen vaatimia.

Hallitusmuodon 10 §:n säännös takaa kokoontumisvapauden ja sananvapauden vain luvallisessa tarkoituksessa. Ilmoituksen tekeminen poliisille mielenosoituksesta ei oikeuta mielenosoitukseen osallistuvia henkilöitä tekemään mielenosoituksessa sellaisia tekoja, joihin he eivät muutoinkaan olisi oikeutettuja.

Käsiteltävänä olevassa välikohtauksessa oli ilmennyt eturistiriita uskonnonharjoittajien ja mielenosoittajien välillä. Toisaalta uskonnonharjoittajat olivat pitäneet mielenosoitusta hartauskokousta häiritsevänä ja toisaalta mielenosoittajat olivat katsoneet heidän kokoontumisvapauttaan ja sananvapauttaan rajoitettavan, kun heidän mielenosoituksensa järjestäminen hartauskokousalueella oli kielletty.

Katson, että mielenosoituksen järjestäminen hartauskokouksen yhteydessä saattaa toteuttaa rikoslain 10 luvun 4 §:ssä tarkoitetun uskonnonharjoituksen häiritsemisen tunnusmerkistön. Kysymyksessä on rikos, mikäli mielenosoitus häiritsee uskonnonharjoitusta yleisesti tai mikäli sillä loukataan joidenkin uskonnollisia tunteita. Hallitusmuodon 10 §:n kokoontumisvapautta ja sananvapautta koskeva säännös ei anna turvaa tällaiselle lainvastaisella tavalla toteutetulle mielenosoitukselle.

Edellä olevan johdosta katson, että mielenosoittajien ja uskonnonharjoittajien keskinäistä välikohtausta selvittäessään poliisimiehillä oli ollut oikeus määritellä hartauskokousalue, jonka sisällä helluntailiikkeessä ilmenevää kaupallisuutta vastustava mielenosoitus oli omiaan häiritsemään uskonnonharjoitusta, ja kieltää mielenosoituksen toimeenpaneminen tuolla alueella. Asiassa ei ole ilmennyt, että poliisin taholta olisi ylitetty sille kuuluva harkintavalta hartauskokousalueen rajoja määriteltäessä.

Mielenosoituksissa toteutettavan sananvapauden turvaamiseksi olisi edullista, mikäli poliisiviranomaisten taholta voitaisiin jo ennen mielenosoitusta tiedottaa mielenosoitukseen osallistujille niistä rajoituksista, joita poliisi asettaa mielenosoitukselle. Toisaalta puheena oleva mielenosoitus oli ollut uskonnonharjoittamisen häiritsemisen kannalta etukäteen vaikeasti arvioitavissa, eikä piirin nimismies B siten ollut menetellyt virheellisesti, vaikkei hän ollutkaan ennakkoilmoituksen perusteella rajoittanut mielenosoituksen toimeenpanemista enempää kuin hän oli tehnyt ilmoituksen vastaanottaessaan. Riittävää selvitystä hartauskokouksen häiritsemisestä poliisi oli saanut vasta, kun uskonnonharjoittajat olivat kieltäneet mielenosoituksen hartauskokousalueella.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella olen nimismies B:n kanssa samaa mieltä siitä, etteivät C ja D ole syyllistyneet rikoslain 16 luvun 14 §:ssä tarkoitettuun omankädenoikeuteen eivätkä muuhunkaan rikokseen asiakirjoista ilmenevällä menettelyllään kieltäessään mielenosoituksen hartauskokousalueella. Asiakirjoista ei käy ilmi, että he olisivat tuossa tilanteessa käyttäneet sellaisia menettelytapoja, joihin heillä ei olisi ollut oikeutta.

Edellä olevan johdosta ja kun kantelukirjoituksessa ei ole esitetty eikä asiassa ole ilmennyt muutakaan sellaista, mihin oikeuskanslerin olisi puututtava, kantelukirjoitus ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin puoleltani.