Tasavallan presidentin asetus ydinterrorismin torjumisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 3/2009 (Julkaistu 11.2.2009)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Ydinterrorismin torjumisesta New Yorkissa 14 päivänä syyskuuta 2005 tehty kansainvälinen yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 7 päivänä lokakuuta 2008 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 14 päivänä marraskuuta 2008 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 13 päivänä tammikuuta 2009, tulee voimaan 12 päivänä helmikuuta 2009 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Ydinterrorismin torjumisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 14 päivänä marraskuuta 2008 annettu laki (723/2008) tulee voimaan 12 päivänä helmikuuta 2009.
3 §
Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 12 päivänä helmikuuta 2009.
KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS YDINTERRORISMIN TORJUMISESTA
Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka
pitävät mielessä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet, jotka koskevat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä ja valtioiden välisten hyvän naapuruuden, ystävällisten suhteiden ja yhteistyön edistämistä,
palauttavat mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien 50-vuotisjuhlan yhteydessä 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun julistuksen,
tunnustavat kaikkien valtioiden oikeuden kehittää ja soveltaa ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin sekä niiden lailliset edut, jotka liittyvät ydinenergian rauhanomaisesta soveltamisesta saatavaan mahdolliseen hyötyyn,
pitävät mielessä ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista vuonna 1980 tehdyn yleissopimuksen,
ovat vakavasti huolissaan terroritekojen maailmanlaajuisesta leviämisestä niiden kaikissa ilmenemismuodoissa,
palauttavat myös mieliin kansainvälisen terrorismin poistamiseen pyrkiviä toimenpiteitä koskevan julistuksen, joka on yleiskokouksen 9 päivänä joulukuuta 1994 antaman päätöslauselman 49/60 liitteenä, ja jossa muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot juhlallisesti vahvistavat tuomitsevansa varauksetta kaikki terroriteot, -menetelmät ja -käytännöt rikollisina ja oikeuttamattomina, niiden tekopaikasta ja tekijästä riippumatta, mukaan lukien ne terroriteot, jotka vaarantavat valtioiden ja kansojen välisiä ystävällisiä suhteita ja uhkaavat valtioiden alueellista koskemattomuutta ja turvallisuutta,
toteavat , että julistuksessa kannustetaan valtioita myös arvioimaan kiireellisesti terrorismin kaikkien ilmenemismuotojen ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevien kansainvälisen oikeuden määräysten soveltamisalaa, tarkoituksenaan varmistaa, että oikeussäännöt kattavat kaikki asiaan liittyvät näkökohdat,
palauttavat mieliin yleiskokouksen 17 päivänä joulukuuta 1996 antaman päätöslauselman 51/210 sekä sen liitteenä olevan julistuksen, joka täydentää vuoden 1994 julistusta kansainvälisen terrorismin poistamiseen pyrkivistä toimenpiteistä,
palauttavat myös mieliin , että yleiskokouksen päätöslauselman 51/210 mukaisesti asetettiin erityiskomitea valmistelemaan muun muassa kansainvälistä yleissopimusta ydinterrorismin torjumisesta täydentämään olemassa olevia asiaan liittyviä kansainvälisiä asiakirjoja,
panevat merkille , että ydinterrorismin teot voivat johtaa mitä vakavimpiin seurauksiin ja uhata kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta,
panevat myös merkille , että olemassa olevien monenvälisten sopimusten määräyksissä ei oteta riittävästi huomioon tällaisia hyökkäyksiä,
ovat vakuuttuneita kiireellisestä tarpeesta tehostaa valtioiden kansainvälistä yhteistyötä tehokkaiden ja käytännöllisten toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, tarkoituksena ehkäistä tällaisia terroritekoja sekä syyttää ja tuomita niihin syyllistyneitä henkilöitä,
panevat merkille , että valtioiden puolustusvoimien toimintaa säätelevät kansainvälisen oikeuden määräykset, jotka eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, ja että tietyn toiminnan jättäminen tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ei oikeuta tai tee lailliseksi muutoin laittomia tekoja eikä estä syyttämistä muiden lakien nojalla,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
1. "Radioaktiivinen aine" tarkoittaa ydinaineita ja muita radioaktiivisia aineita, jotka sisältävät itsestään hajoavia nuklideja (prosessi, johon liittyy yhden- tai useammantyyppistä ionisoivaa säteilyä, kuten alfa , beeta-, neutroni- ja gammasäteilyä) ja jotka voivat radiologisten tai halkeamisominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa kuoleman, vakavan ruumiinvamman tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai ympäristölle.
2. "Ydinaine" tarkoittaa plutoniumia, lukuun ottamatta plutoniumia, jonka isotoopin plutonium-238-pitoisuus on suurempi kuin 80 prosenttia; uraani-233:a; isotoopilla 235 tai 233 rikastettua uraania; luonnossa esiintyvää isotooppien seosta sisältävää uraania muutoin kuin malmina tai malmijätteenä; tai yhtä tai useampaa edellä mainittua materiaalia sisältävää ainetta;
tällöin "isotoopilla 235 tai 233 rikastettu uraani" tarkoittaa uraania, joka sisältää isotooppia 235 tai 233 tai molempia siinä määrin, että näiden isotooppien ylimääräsumman suhde isotooppiin 238 on suurempi kuin isotoopin 235 suhde isotooppiin 238 luonnossa.
3. "Ydinlaitos" tarkoittaa:
(a) ydinreaktoria, mukaan lukien aluksiin, ajoneuvoihin, ilma-aluksiin tai avaruusesineisiin asennetut reaktorit, joita käytetään energianlähteenä kuljettamaan näitä aluksia, ajoneuvoja, ilma-aluksia tai avaruusesineitä taikka muuhun tarkoitukseen;
(b) laitosta tai kuljetuslaitetta, jota käytetään radioaktiivisen aineen tuottamiseen, varastointiin, käsittelyyn tai kuljetukseen.
4. "Laite" tarkoittaa:
(a) ydinräjähdettä; tai
(b) radioaktiivisen aineen hajotuslaitetta tai säteilylaitetta, joka voi radiologisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa kuoleman, vakavan ruumiinvamman tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai ympäristölle.
5. "Valtion laitos" tarkoittaa pysyvää tai väliaikaista laitosta tai kuljetusvälineitä, joita valtion edustajat, hallituksen jäsenet, lainsäädäntöelimet tai tuomioistuimet, valtion virkamiehet tai työntekijät, muut viranomaiset tai laitokset taikka hallitustenvälisen järjestön työntekijät tai virkamiehet käyttävät tai joita heillä on käytettävissään virkatehtäviensä yhteydessä.
6."Valtion puolustusvoimat" tarkoittavaa valtion asevoimia, jotka on järjestetty, koulutettu ja varustettu sen kansallisen lainsäädännön nojalla ensisijaisesti kansallista puolustusta tai turvallisuutta varten, sekä henkilöitä, jotka toimivat asevoimien hyväksi muodollisesti niiden komennossa, valvonnassa ja vastuulla.
2 artikla
1. Henkilö tekee tässä yleissopimuksessa tarkoitetun rikoksen, kun hän laittomasti ja tahallisesti
a) pitää hallussaan radioaktiivista ainetta tai valmistaa laitteen taikka pitää hallussaan laitetta
i) tarkoituksena aiheuttaa kuolema tai vakava ruumiinvamma, tai
ii) tarkoituksena aiheuttaa omaisuudelle tai ympäristölle huomattavaa vahinkoa,
b) käyttää jollakin tavoin radioaktiivista ainetta tai laitetta, taikka käyttää tai vahingoittaa ydinlaitosta siten, että radioaktiivista ainetta pääsee tai voi päästä ympäristöön,
i) tarkoituksena aiheuttaa kuolema tai vakava ruumiinvamma, tai
ii) tarkoituksena aiheuttaa omaisuudelle tai ympäristölle huomattavaa vahinkoa, tai
iii) tarkoituksena pakottaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kansainvälinen järjestö tai valtio suorittamaan toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteestä.
2. Henkilö syyllistyy rikokseen myös, jos hän
a) uhkaa olosuhteissa, joissa uhkaus vaikuttaa uskottavalta, tehdä tämän artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetun rikoksen, tai
b) vaatii laittomasti ja tahallisesti haltuunsa radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta uhkaamalla olosuhteissa, joissa uhkaus vaikuttaa uskottavalta, tai käyttämällä voimaa.
3. Henkilö syyllistyy rikokseen myös, jos hän yrittää tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua rikosta.
4. Henkilö syyllistyy rikokseen myös, jos hän
a) on tekijäkumppanina tämän artiklan 1, 2 tai 3 kappaleessa tarkoitetussa rikoksessa, tai
b) järjestää tai käskee muita tekemään tämän artiklan 1, 2 tai 3 kappaleessa tarkoitetun rikoksen, tai
c) muulla tavoin myötävaikuttaa yhteisen päämäärän puolesta toimivan ryhmän tekemään yhteen tai useampaan tämän artiklan 1, 2 tai 3 kappaleessa tarkoitettuun rikokseen; tällaisen myötävaikuttamisen on oltava tahallista, ja sen tarkoituksena on oltava joko ryhmän yleisen rikollisen toiminnan tai päämäärän edistäminen, tai sen on tapahduttava tietoisena ryhmän aikomuksesta tehdä kyseinen rikos tai kyseiset rikokset.
3 artikla
Tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun rikos tehdään yhden sopimuspuolen alueella, rikoksesta epäilty ja uhrit ovat kyseisen sopimuspuolen kansalaisia, rikoksesta epäilty tavataan kyseisen sopimuspuolen alueella, eikä toisella sopimuspuolella ole tämän yleissopimuksen 9 artiklan 1 tai 2 kappaleen nojalla perusteita käyttää lainkäyttövaltaansa, lukuun ottamatta 7, 12, 14, 15, 16 ja 17 artiklan määräyksiä, joita sovelletaan tarvittaessa näihin tapauksiin.
4 artikla
1. Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta muihin oikeuksiin, velvoitteisiin ja velvollisuuksiin, joita valtioilla ja yksityisillä henkilöillä on kansainvälisen oikeuden mukaan, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan.
2. Tämä yleissopimus ei koske kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säätelemää asevoimien toimintaa aseellisen selkkauksen aikana näiden käsitteiden humanitaarisen oikeuden mukaisessa merkityksessä, eikä valtion asevoimien toimintaa niiden hoitaessa virallisia tehtäviään, siltä osin kuin sitä säätelevät muut kansainvälisen oikeuden määräykset.
3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten ei tulkita oikeuttavan tai tekevän lailliseksi muutoin laittomia tekoja tai estävän syyttämistä muiden lakien nojalla.
4. Tämä yleissopimus ei koske eikä sen voida tulkita koskevan millään tavoin sopimuspuolten ydinaseiden käytön tai sillä uhkaamisen laillisuutta.
5 artikla
Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin:
a) säätääkseen 2 artiklassa tarkoitetut rikokset rangaistaviksi teoiksi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla;
b) säätääkseen näille rikoksille asianmukaiset rangaistukset, joissa otetaan huomioon rikosten vakavuus.
6 artikla
Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien tarvittaessa kansallinen lainsäädäntö, sen varmistamiseksi, että tämän yleissopimuksen alaan kuuluvat rikokset, erityisesti silloin, kun niillä aiotaan tai tarkoitetaan aiheuttaa pakokauhua kansalaisten, ihmisryhmän tai tiettyjen henkilöiden keskuudessa, eivät ole missään olosuhteissa oikeutettuja poliittisista, filosofisista, ideologisista, rotuun liittyvistä, etnisistä, uskonnollisista tai muista vastaavista syistä, ja että näistä rikoksista on säädetty niiden vakavuuden mukaiset rangaistukset.
7 artikla
1. Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä:
a) ryhtymällä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, muun muassa mukauttamalla tarvittaessa kansallista lainsäädäntöään, estääkseen alueellaan tapahtuvat valmistelut 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseksi alueellaan tai sen ulkopuolella sekä ryhtyäkseen vastatoimenpiteisiin, mukaan lukien toimenpiteet, joilla kielletään niiden alueella sellaisten henkilöiden, ryhmien ja järjestöjen laiton toiminta, jotka edistävät näitä rikoksia tai yllyttävät niihin, järjestävät tai tietoisesti rahoittavat niitä, antavat tietoisesti teknistä apua tai tietoja niitä varten taikka ovat osallisena niihin;
b) vaihtamalla täsmällisiä ja varmennettuja tietoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja tässä sopimuksessa säädettyjä ehtoja noudattaen, sovittamalla yhteen 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten havaitsemiseen, estämiseen, torjumiseen ja tutkimiseen tarvittavia hallinnollisia ja muita toimenpiteitä, sekä myös rikosoikeudenkäynnin vireille panemiseksi niitä henkilöitä vastaan, joiden epäillään syyllistyneen näihin rikoksiin. Sopimuspuolet ryhtyvät erityisesti asianmukaisiin toimenpiteisiin ilmoittaakseen viipymättä 9 artiklassa tarkoitetuille muille sopimuspuolille tietoonsa tulleesta 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemisestä ja niiden valmistelusta sekä ilmoittaakseen asiasta tarvittaessa kansainvälisille järjestöille.
2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisiin toimenpiteisiin suojatakseen niiden tietojen luottamuksellisuutta, joita ne saavat luottamuksellisina tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti toiselta sopimuspuolelta tai osallistuessaan toimintaan tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Jos sopimuspuolet antavat kansainväliselle järjestölle luottamuksellisia tietoja, on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näiden tietojen luottamuksellisuutta suojataan.
3. Tämä yleissopimus ei edellytä, että sopimuspuolet luovuttavat tietoja, joita ne eivät kansallisen lainsäädäntönsä mukaan saa luovuttaa tai jotka voisivat vaarantaa kyseisen sopimuspuolen turvallisuuden tai ydinaineiden fyysisen suojelun.
4. Sopimuspuolet ilmoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ne toimivaltaiset viranomaisensa ja yhteystahonsa, jotka vastaavat tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen lähettämisestä ja vastaanottamisesta. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri välittää nämä tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja yhteystahoista kaikille sopimuspuolille ja Kansainväliselle atomienergiajärjestölle. Näiden viranomaisten ja yhteystahojen on oltava jatkuvasti tavoitettavissa.
8 artikla
Tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen rikosten estämiseksi sopimuspuolet pyrkivät kaikin keinoin toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen radioaktiivisten aineiden suojelun, ottaen huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön asiaa koskevat suositukset ja toimet.
9 artikla
1. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa, kun:
a) rikos tehdään kyseisen sopimuspuolen alueella; tai
b) rikos tehdään kyseisen sopimuspuolen lippua käyttävällä aluksella tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröitynä kyseisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti rikoksen tekoajankohtana; tai
c) rikoksen tekee kyseisen sopimuspuolen kansalainen.
2. Sopimuspuoli voi myös saattaa minkä tahansa sellaisen rikoksen lainkäyttövaltaansa, kun:
a) rikos kohdistetaan kyseisen sopimuspuolen kansalaiseen; tai
b) rikos kohdistetaan kyseisen sopimuspuolen ulkomailla olevaan valtion laitokseen, mukaan lukien kyseisen sopimuspuolen suurlähetystö tai muut diplomaatti- tai konsulitilat; tai
c) rikoksen tekee kansalaisuudeton henkilö, jolla on kotipaikka kyseisen sopimuspuolen alueella; tai
d) rikoksen tarkoituksena on pakottaa kyseinen sopimuspuoli suorittamaan toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteestä; tai
e) rikos tehdään ilma-aluksessa, jota kyseisen sopimuspuolen hallitus käyttää.
3. Sopimuspuolet ilmoittavat tämän yleissopimuksen ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesta lainkäyttövallastaan, joka niillä on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla. Sopimuspuolet ilmoittavat välittömästi pääsihteerille mahdollisista lainkäyttövaltansa muutoksista.
4. Kukin sopimuspuoli ryhtyy myös tarvittaviin toimenpiteisiin 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa tapauksissa, joissa rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta tätä henkilöä rikoksen johdosta sellaiselle sopimuspuolelle, joka on saattanut rikokset lainkäyttövaltaansa tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaisesti.
5. Tämä yleissopimus ei sulje pois mitään sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti harjoitettavaa rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa.
10 artikla
1. Saatuaan tiedon siitä, että sopimuspuolen alueella on tehty tai tehdään 2 artiklassa tarkoitettu rikos tai että tällaisen rikoksen tehnyt tai tällaisesta rikoksesta epäilty henkilö voi olla sen alueella, kyseinen sopimuspuoli ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin tutkiakseen tiedoissa mainitut tosiasiat.
2. Sopimuspuoli, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen kyseisen henkilön läsnäolon syyttämistä tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten, kun sopimuspuoli on vakuuttunut siitä, että olosuhteet edellyttävät näitä toimenpiteitä.
3. Jokaisella, johon kohdistetaan tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja toimenpiteitä, on oikeus:
a) saada viipymättä yhteys lähimpään sen valtion asianmukaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on tai jolla muutoin on oikeus suojella hänen oikeuksiaan tai, jos hän on kansalaisuudeton henkilö, sen valtion edustajaan, jossa hänellä on kotipaikka;
b) tavata kyseisen valtion edustaja;
c) saada tietoa a ja b kohdan mukaisista oikeuksistaan.
4. Tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia käytetään sen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä lait ja määräykset mahdollistavat 3 kappaleen mukaisten oikeuksien tarkoituksen täysimääräisen toteutumisen.
5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräykset eivät rajoita 9 artiklan 1 kappaleen c kohdan ja 2 kappaleen c kohdan mukaisesti lainkäyttövaltaansa käyttävän sopimuspuolen oikeutta pyytää Punaisen ristin kansainvälistä komiteaa olemaan yhteydessä rikoksesta epäiltyyn ja tapaamaan hänet.
6. Kun sopimuspuoli on tämän artiklan nojalla ottanut henkilön säilöön, se ilmoittaa välittömästi kyseisen henkilön säilöön ottamisesta sekä kyseisen henkilön vangitsemista edellyttävistä olosuhteista suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä niille sopimuspuolille, jotka ovat saattaneet rikokset lainkäyttövaltaansa 9 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti, sekä muille asiaan liittyville sopimuspuolille, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi. Sopimuspuoli, joka suorittaa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun tutkinnan, ilmoittaa havainnoistaan viipymättä kyseisille sopimuspuolille ja mainitsee, aikooko se käyttää lainkäyttövaltaansa.
11 artikla
1. Sopimuspuoli, jonka alueella rikoksesta epäilty tavataan, on 9 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa poikkeuksetta ja riippumatta siitä, onko rikos tehty sen alueella, velvollinen saattamaan tapauksen viipymättä lainsäädäntönsä edellyttämässä järjestyksessä toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syyttämistä varten, jollei se luovuta tätä henkilöä rikoksen johdosta. Nämä viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavoin kuin muiden vakavien rikosten osalta tämän sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.
2. Jos sopimuspuolella on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla oikeus rikoksen johdosta tai muuten luovuttaa kansalaisensa ainoastaan sillä ehdolla, että tämä henkilö palautetaan kyseiseen sopimuspuoleen suorittamaan rangaistus, joka on määrätty siinä oikeudenkäynnissä, jota varten henkilön luovuttamista pyydettiin, ja tämä sopimuspuoli ja luovutuspyynnön esittänyt valtio sopivat tästä mahdollisuudesta ja muista tarpeellisiksi katsomistaan ehdoista, tällainen ehdollinen luovuttaminen riittää vapauttamaan sopimuspuolen tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta velvoitteesta.
12 artikla
Henkilölle, joka otetaan säilöön tai johon kohdistetaan muita toimenpiteitä tai oikeudenkäyntejä tämän yleissopimuksen nojalla, taataan oikeudenmukainen kohtelu, mukaan lukien kaikki oikeudet ja takeet, jotka hänelle kuuluvat sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän on läsnä, sekä sovellettavien kansainvälisen oikeuden määräysten mukaisesti, mukaan lukien kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat määräykset.
13 artikla
1. Sopimuspuolten välillä ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa voimassa olevissa sopimuksissa, jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista, yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitetut rikokset katsotaan rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimuspuolet sisällyttävät tällaiset rikokset kaikkiin myöhempiin keskinäisiin rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeviin sopimuksiinsa rikoksina, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.
2. Jos sopimuspuoli, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa luovutuspyynnön toiselta sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa sopimusta, pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi harkintansa mukaan katsoa tämän yleissopimuksen rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen oikeusperustaksi 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. Luovuttaminen tapahtuu pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännössä määrättyjen muiden ehtojen mukaisesti.
3. Sopimuspuolet, jotka eivät aseta rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskenään 2 artiklassa tarkoitetut rikokset rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa, luovutuspyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännössä määrättyjen ehtojen mukaisesti.
4. Kun on kyse rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sopimuspuolten välillä, 2 artiklassa tarkoitettuja rikoksia käsitellään tarvittaessa siten kuin ne olisi niiden tekopaikan lisäksi tehty myös niiden sopimuspuolten alueella, jotka ovat saattaneet ne lainkäyttövaltaansa 9 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti.
5. Kaikkien sopimuspuolten välisten rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien sopimusten ja järjestelyjen määräykset, jotka koskevat 2 artiklassa tarkoitettuja rikoksia, katsotaan muutetuiksi sopimuspuolten välillä siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.
14 artikla
1. Sopimuspuolet antavat toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvän tutkinnan, rikosoikeudenkäynnin tai rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen yhteydessä, mukaan lukien apu niiden hallussa olevan oikeudenkäynneissä tarvittavan todistusaineiston hankkimisessa.
2. Sopimuspuolet hoitavat tämän artiklan 1 kappaleen mukaiset velvoitteensa niiden välillä voimassa olevien keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti. Tällaisten sopimusten tai järjestelyjen puuttuessa sopimuspuolet antavat toisilleen muuta apua kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
15 artikla
Mitään 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista ei pidetä poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena päätettäessä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai keskinäisestä oikeusavusta. Tämän mukaisesti tällaiseen rikokseen perustuvaa luovuttamista tai keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä ei saa evätä pelkästään sillä perusteella, että se koskee poliittista rikosta, poliittiseen rikokseen liittyvää rikosta tai poliittisista vaikuttimista tehtyä rikosta.
16 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei tulkita velvoittavan luovuttamaan henkilöä rikoksen johdosta tai antamaan keskinäistä oikeusapua, jos pyynnön vastaanottaneella sopimuspuolella on perusteltua syytä uskoa, että 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai tällaisiin rikoksiin liittyvää keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön tarkoituksena on henkilön syyttäminen tai tuomitseminen hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisen mielipiteensä vuoksi, tai jos pyynnön noudattaminen vaikeuttaisi kyseisen henkilön asemaa tällaisesta syystä.
17 artikla
1. Henkilö, joka on vangittuna tai suorittaa rangaistusta jonkin sopimuspuolen alueella ja jonka läsnäoloa toisessa sopimuspuolessa pyydetään todistamista tai tunnistamista varten taikka muuten avun antamiseksi todistusaineiston hankkimisessa rikosten tutkintaa tai syytteen nostamista varten tämän yleissopimuksen nojalla, voidaan siirtää seuraavilla edellytyksillä:
a) henkilö antaa suostumuksensa tietoisena asiaan vaikuttavista seikoista; ja
b) molempien sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset sopivat siitä tarpeelliseksi katsomiensa ehtojen mukaisesti.
2. Tätä artiklaa sovellettaessa:
a) siirretyn henkilön vastaanottavalla sopimuspuolella on oikeus ja velvollisuus pitää henkilö säilössä, jollei luovuttava sopimuspuoli toisin pyydä tai oikeuta;
b) siirretyn henkilön vastaanottava sopimuspuoli panee viipymättä täytäntöön velvoitteensa palauttaa henkilö säilöön luovuttavaan sopimuspuoleen sen mukaan, mitä sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat etukäteen tai muutoin sopineet;
c) siirretyn henkilön vastaanottava sopimuspuoli ei vaadi luovuttavaa sopimuspuolta käynnistämään rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista kyseisen henkilön palauttamista varten;
d) siirretyn henkilön rangaistusajasta luovuttavassa sopimuspuolessa vähennetään aika, jonka hän on viettänyt säilössä vastaanottavassa sopimuspuolessa.
3. Jollei sopimuspuoli, josta henkilö siirretään tämän artiklan mukaisesti, anna suostumustaan, kyseistä henkilöä ei hänen kansallisuudestaan riippumatta aseteta syytteeseen tai pidetä vangittuna, eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan muuten rajoiteta vastaanottavan sopimuspuolen alueella sellaisten tekojen tai tuomioiden vuoksi, jotka on tehty tai annettu ennen hänen lähtöään luovuttaneen sopimuspuolen alueelta.
18 artikla
1. Kun sopimuspuoli takavarikoi tai ottaa muutoin hallintaansa radioaktiivisia aineita, laitteita tai ydinlaitoksia 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemisen jälkeen, sen on:
(a) ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tehdään radioaktiivinen aine, laite tai ydinlaitos vaarattomaksi;
(b) varmistettava, että ydinainetta säilytetään sovellettavien Kansainvälisen atomienergiajärjestön turvallisuusohjeiden mukaisesti; ja
(c) otettava huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön julkaisemat fyysistä suojelua koskevat suositukset sekä terveys- ja turvallisuusvaatimukset.
2. Saatettaessa päätökseen 2 artiklassa tarkoitettuun rikokseen liittyvät menettelyt tai tätä aiemmin, jos kansainvälinen oikeus sitä edellyttää, on radioaktiivinen aine, laite tai ydinlaitos palautettava kyseisten sopimuspuolten kanssa käytyjen (erityisesti palauttamis- ja varastointikäytäntöjä koskevien) neuvottelujen jälkeen siihen sopimuspuoleen, johon se kuuluu, tai siihen sopimuspuoleen, jonka kansalainen tämän radioaktiivisen aineen, laitteen tai laitoksen omistava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on tai jossa tällä on kotipaikka, taikka siihen sopimuspuoleen, jonka alueelta radioaktiivinen aine, laite tai ydinlaitos varastettiin tai muutoin saatiin laittomasti.
3(a) Jos kansallinen tai kansainvälinen lainsäädäntö kieltää sopimuspuolta palauttamasta tai ottamasta vastaan tällaista radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta, tai jos kyseiset sopimuspuolet niin sopivat, ja jollei tämän artiklan 3 kappaleen b kohdasta muuta johdu, radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta hallussaan pitävä sopimuspuoli jatkaa tämän artiklan 1 kappaleessa mainittujen toimenpiteiden toteuttamista; tällaista radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta saa käyttää ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.
3(b) Jos radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta hallussaan pitävä sopimuspuoli ei lain mukaan saa pitää sitä hallussaan, kyseinen sopimuspuoli varmistaa, että se sijoitetaan mahdollisimman pian sellaisen sopimuspuolen haltuun, joka lain mukaan saa pitää sitä hallussaan ja joka on tarvittaessa, näiden sopimuspuolten välisissä neuvotteluissa, antanut tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaiset takeet tämän radioaktiivisen aineen, laitteen tai ydinlaitoksen tekemisestä vaarattomaksi; tällaista radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta saa käyttää ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.
4. Jos tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettu radioaktiivinen aine, laite tai ydinlaitos ei kuulu millekään sopimuspuolelle eikä henkilölle, joka on sopimuspuolen kansalainen tai jolla on sopimuspuolessa kotipaikka, tai jos sitä ei ole varastettu tai muutoin saatu laittomasti sopimuspuolen alueelta, tai jos mikään sopimuspuoli ei halua ottaa sitä vastaan tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti, sen sijoittamisesta tehdään erillinen päätös, jollei tämän artiklan 3 kappaleen b kohdasta muuta johdu, kun asiasta on neuvoteltu kyseisten sopimuspuolten ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kesken.
5. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaletta sovellettaessa radioaktiivista ainetta, laitetta tai ydinlaitosta hallussaan pitävä sopimuspuoli voi pyytää apua ja yhteistyötä muilta sopimuspuolilta, erityisesti niiltä sopimuspuolilta, joita asia koskee, sekä asianomaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä, erityisesti Kansainväliseltä atomienergiajärjestöltä. Sopimuspuolia ja asianomaisia kansainvälisiä järjestöjä kehotetaan antamaan tämän kappaleen mukaista apua mahdollisimman paljon.
6. Sopimuspuolet, jotka ovat osallistuneet radioaktiivisen aineen, laitteen tai ydinlaitoksen sijoittamiseen tai haltuunottoon tämän artiklan mukaisesti, ilmoittavat Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajalle, miten se sijoitettiin tai otettiin haltuun. Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtaja välittää tiedon muille sopimuspuolille.
7. Jos 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen yhteydessä ympäristöön leviää radioaktiivisia aineita tai ydinaineita, mikään tässä artiklassa ei vaikuta millään tavoin kansainvälisen oikeuden sääntöihin ydinvahinkoja koskevasta vastuusta tai muihin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.
19 artikla
Sopimuspuoli, jossa rikoksesta epäilty on syytettynä, lähettää kansallisen lainsäädäntönsä tai sovellettavien menettelytapojen mukaisesti tiedonannon oikeudenkäynnin lopputuloksesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka välittää tiedon muille sopimuspuolille.
20 artikla
Sopimuspuolet neuvottelevat keskenään suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä, tarvittaessa kansainvälisten järjestöjen avustuksella, varmistaakseen tämän yleissopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon.
21 artikla
Sopimuspuolet täyttävät tähän yleissopimukseen perustuvat velvoitteensa valtioiden välisen suvereenin tasa-arvon ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden mukaisesti sekä puuttumatta muiden valtioiden sisäisiin asioihin.
22 artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei oikeuta sopimuspuolta käyttämään toisen sopimuspuolen alueella lainkäyttövaltaa eikä hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluvat yksinomaan tämän toisen sopimuspuolen viranomaisille sen kansallisen lainsäädännön mukaan.
23 artikla
1. Kahden tai useamman sopimuspuolen välinen riita, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja jota ei voida ratkaista neuvotteluin kohtuullisessa ajassa, saatetaan välimiesmenettelyyn jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät riidan osapuolet kuuden kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevasta pyynnöstä ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelyn järjestämisestä, jokainen riidan osapuoli voi saattaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tuomioistuimen perussäännön mukaisella hakemuksella.
2. Kukin sopimuspuoli voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen ilmoittaa, ettei se katso tämän artiklan 1 kappaleen sitovan itseään. Kyseisen kappaleen määräykset eivät sido muita sopimuspuolia sellaiseen sopimuspuoleen nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.
3. Sopimuspuoli, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa varauman ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
24 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 14 päivästä syyskuuta 2005 lukien 31 päivään joulukuuta 2006 Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.
2. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
3. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
25 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona kahdeskymmenestoinen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Kunkin sellaisen sopimuspuolen osalta, joka ratifioi tai hyväksyy yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kahdeskymmenestoinen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun sellainen sopimuspuoli on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.
26 artikla
1. Sopimuspuoli voi ehdottaa tämän yleissopimuksen muuttamista. Muutosehdotus toimitetaan tallettajalle, joka lähettää sen välittömästi kaikille sopimuspuolille.
2. Jos sopimuspuolten enemmistö pyytää tallettajaa kutsumaan koolle konferenssin käsittelemään muutosehdotuksia, tallettaja kutsuu kaikki sopimuspuolet osallistumaan konferenssiin, joka saa alkaa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua kutsun esittämisestä.
3. Konferenssi pyrkii kaikin keinoin varmistamaan, että muutokset hyväksytään yksimielisesti. Jollei tämä ole mahdollista, muutokset hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä kaikista sopimuspuolista. Tallettaja toimittaa konferenssissa hyväksytyt muutokset viipymättä kaikille sopimuspuolille.
4. Tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kunkin sellaisen sopimuspuolen osalta, joka tallettaa muutosta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut asianmukaisen asiakirjan. Sen jälkeen muutos tulee voimaan jokaisen sopimuspuolen osalta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kyseinen sopimuspuoli on tallettanut asianmukaisen asiakirjan.
27 artikla
1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
28 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan-, ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa sen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille sopimuspuolille.
TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka on avattu allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 14 päivänä syyskuuta 2005.