98/2005

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehty sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva

YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen KORKEAT SOPIMUSPUOLET, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita ja jotka

VIITTAAVAT 26 päivänä toukokuuta 1997 annettuun Euroopan unionin neuvoston säädökseen,

KATSOVAT, että jäsenvaltiot pitävät oikeudellisen yhteistyön kehittämistä lahjonnan torjumisessa yhteistä etua koskevana asiana, joka kuuluu perustamissopimuksen VI osastossa määrätyn yhteistyön alaan,

KATSOVAT, että neuvosto on 27 päivänä syyskuuta 1996 antamallaan säädöksellä laatinut pöytäkirjan, jonka tavoitteena on erityisesti sellaisen lahjonnan torjuminen, jossa on osallisina kansallisia tai yhteisöjen virkamiehiä ja joka vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja, ja

KATSOVAT, että jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön edistämiseksi rikosoikeuden alalla on tarpeen mainitun pöytäkirjan lisäksi tehdä sellaista lahjontaa yleisesti koskeva yleissopimus, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen tai jäsenvaltioiden virkamiehiä,

HALUAVAT varmistaa tämän yleissopimuksen yhtenäisen ja tehokkaan soveltamisen koko Euroopan unionin alueella,

OVAT SOPINEET SEURAAVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ:

1 artikla
Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) 'virkamiehellä' yhteisöjen tai kansallista virkamiestä tai toisen jäsenvaltion kansallista virkamiestä;

b) 'yhteisöjen virkamiehellä':

- henkilöä, joka on Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti virkaan nimitetty tai sopimuksella palvelukseen otettu,

- henkilöä, jonka jäsenvaltiot taikka julkinen tai yksityinen elin on asettanut Euroopan yhteisöjen käyttöön ja joka hoitaa vastaavia tehtäviä kuin Euroopan yhteisöjen virkamiehet tai muuhun henkilökuntaan kuuluvat.

Yhteisöjen virkamiehiin rinnastetaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaisesti perustettujen elinten jäsenet sekä näiden henkilökuntaan kuuluvat, sikäli kuin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilökuntaan kuuluvia koskevat palvelussuhteen ehdot eivät koske heitä;

c) ilmaisu 'kansallinen virkamies' määritellään viitaamalla 'virkamiehen' tai 'julkisen viranomaisen' määritelmään sen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa, jossa henkilö täyttää tämän tunnusmerkin kyseisen jäsenvaltion rikosoikeuden soveltamisessa tarkoitetulla tavalla.

Kun on kyse jäsenvaltion toisen jäsenvaltion virkamiestä koskevista oikeudellisista toimenpiteistä, ensiksi mainitun on kuitenkin sovellettava mainittua kansallisen virkamiehen määritelmää ainoastaan, jos se on sovitettavissa yhteen sen oman kansallisen oikeuden kanssa.

2 artikla
Lahjuksen ottaminen

1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan lahjuksen ottamisella virkamiehen tahallista tekoa, jolla hän vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä mitä tahansa etuja itselleen tai kolmannelle tai hyväksyy lupauksen sellaisista eduista korvaukseksi siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai jättää virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimatta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä suorittaessaan.

2. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut menettelyt määritellään rikoksiksi.

3 artikla
Lahjuksen antaminen

1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan lahjuksen antamisella tahallista tekoa, jolla luvataan tai annetaan suoraan taikka kolmannen välityksellä virkamiehelle itselleen tai kolmannelle minkä tahansa laatuinen etu siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai jättää virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimatta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä suorittaessaan.

2. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut menettelyt määritellään rikokseksi.

4 artikla
Rinnastaminen

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen rikosoikeudellisia tunnusmerkistöjä, jotka koskevat jäsenvaltion hallituksen ministerien, kansanedustuslaitoksen jäsenten, ylimpien tuomioistuinten jäsenten tai tilintarkastustuomioistuinten jäsenten tehtäviään suorittaessaan tekemiä tai heihin kohdistettuja 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia, sovelletaan myös Euroopan yhteisöjen komission, Euroopan parlamentin, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tai Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen jäsenten tehtäviään suorittaessaan tekemiin tai heihin kohdistettuihin rikoksiin.

2. Jos jäsenvaltio on antanut erityisiä lakeja teoista tai laiminlyönneistä, joista sen hallituksen ministerien on vastattava heillä tässä valtiossa olevan poliittisen erityisasemansa vuoksi, tämän artiklan 1 kohtaa voidaan olla soveltamatta näihin lakeihin edellyttäen, että jäsenvaltio takaa, että rikoslait, joilla 2 ja 3 artikla pannaan täytäntöön, koskevat myös Euroopan yhteisöjen komission jäseniä.

3. Mitä edellä 1 ja 2 kohdassa määrätään, ei rajoita rikosoikeudellista menettelyä ja toimivaltaisten tuomioistuinten määrittelyä koskevien kunkin jäsenvaltion säännösten soveltamista.

4. Tätä yleissopimusta sovelletaan noudattaen täysimääräisesti Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten asiaa koskevia säännöksiä, Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä sekä niiden soveltamiseksi annettuja tekstejä koskemattomuuden poistamisen osalta.

5 artikla
Seuraamukset

1. Kukin jäsenvaltio toteutta tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut teot sekä näihin tekoihin liittyvä avunanto ja yllytys säädetään tehokkain, suhteellisin ja vakuuttavin seuraamuksin rikoksina rangaistaviksi käsittäen ainakin törkeissä tapauksissa vankeusrangaistukset, joista voi seurata tekijän luovuttaminen.

2. Mitä edellä kohdassa määrätään, ei kuitenkaan rajoita kansallisin tai yhteisöjen virkamiehiin kohdistettavien, toimivaltaisten viranomaisten suorittamien kurinpidollisten toimenpiteiden soveltamista. Kansalliset tuomioistuimet voivat päättäessään määrättävästä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta ottaa kansallisen lainsäädäntönsä periaatteiden mukaisesti huomioon samalle henkilölle samoista teoista jo määrätyt kurinpitorangaistukset.

6 artikla
Yritysjohtajien rikosoikeudellinen vastuu

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen mahdollistamiseksi, että yritysjohtajat tai muut henkilöt, joilla on yrityksessä päätös- tai valvontavaltaa voitaisiin saattaa rikosoikeudellisesti vastuuseen jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen periaatteiden mukaisesti tapauksissa, joissa joku heidän käskyvaltaansa kuuluva henkilö on tehnyt 3 artiklassa tarkoitetut lahjuksen antamiseen liittyvät toimet yrityksen lukuun.

7 artikla
Toimivalta

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen toimivaltansa rikoksiin, joista se on säätänyt 2, 3 ja 4 artiklaan perustuvien velvoitteiden mukaisesti, kun:

a) rikos on tapahtunut kokonaan tai osittain sen alueella,

b) rikoksentekijä on sen kansalainen tai virkamies,

c) rikos on kohdistunut johonkin 1 artiklassa tarkoitetuista henkilöistä tai jonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhteisöjen toimielimen jäseneen, joka on samalla sen kansalainen,

d) rikoksentekijä on yhteisöjen virkamies, joka on Euroopan yhteisöjen toimielimen tai sellaisen Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaisesti perustetun elimen palveluksessa, jonka kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Antaessaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jäsenvaltio voi julistaa, että se ei sovella yhtä tai useampaa 1 kohdan b, c ja d alakohdassa ilmaistua toimivaltaa koskevaa sääntöä tai soveltaa niitä vain määrätyissä tapauksissa tai olosuhteissa.

8 artikla
Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen ja syytteen nostaminen

1. Jäsenvaltio, joka lainsäädäntönsä mukaan ei luovuta omia kansalaisiaan, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen toimivaltansa rikoksiin, joista se on säätänyt 2, 3 ja 4 artiklaan perustuvien velvoitteiden mukaisesti, kun rikoksen on tehnyt kyseisen valtion kansalainen tämän valtion alueen ulkopuolella.

2. Kun jonkin jäsenvaltion kansalaisen epäillään tehneen toisessa jäsenvaltiossa rikoksen, josta on säädetty 2, 3 tai 4 artiklaan perustuvien velvoitteiden mukaisesti, eikä tämä jäsenvaltio luovuta häntä toiseen jäsenvaltioon yksinomaan henkilön kansalaisuuden perusteella, tämän jäsenvaltion on saatettava asia omien toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytteen nostamista varten, jos siihen katsotaan olevan aihetta. Syytetoimia varten rikokseen liittyvät asiakirjat, tiedot ja todisteet toimitetaan rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan 13 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklassa määrättyjä menettelyjä noudattaen. Pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ilmoitetaan, mihin syytetoimiin on ryhdytty ja mihin ne ovat johtaneet.

3. Tässä artiklassa jäsenvaltion omilla kansalaisilla tarkoitetaan samaa kuin mitä asianomainen valtio on rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja saman artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti antamassaan julistuksessa ilmoittanut.

9 artikla
Yhteistyö

1. Jos rikoksiin, joista on säädetty 2, 3 ja 4 artiklaan perustuvien velvoitteiden mukaisesti, liittyvä oikeudellinen menettely koskee vähintään kahta jäsenvaltiota, nämä valtiot toimivat tehokkaasti yhdessä esitutkinnassa, syyttämisessä ja rikoksesta tuomitun seuraamuksen täytäntöönpanossa, esimerkiksi keskinäistä oikeusapua antamalla, luovuttamalla rikoksen johdosta taikka siirtämällä asian käsittelyn tai toisessa jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden täytäntöönpanon.

2. Jos rikos kuuluu useamman jäsenvaltion toimivaltaan ja nämä voivat ryhtyä pätevästi syytetoimiin samojen tosiseikkojen perusteella, kyseiset jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä päättääkseen, mikä niistä ryhtyy syytetoimiin rikoksentekijää tai -tekijöitä vastaan, pyrkien keskittämään syytetoimet mikäli mahdollista yhteen jäsenvaltioon.

10 artikla
Ne bis in idem

1. Jäsenvaltiot soveltavat kansallisessa rikoslainsäädännössään “ne bis in idem” -periaatetta, jonka mukaan henkilöä, jota koskeva oikeudenkäynti on saatettu loppuun yhdessä jäsenvaltiossa, ei voida asettaa syytteeseen samojen tosiseikkojen perusteella toisessa jäsenvaltiossa, mikäli rangaistus, jos sellainen oli määrätty, on pantu täytäntöön tai sitä ollaan panemassa täytäntöön taikka sitä ei enää voida panna täytäntöön sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa tuomio annettiin.

2. Antaessaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jäsenvaltio voi julistaa, ettei tämän artiklan 1 kohta sido sitä yhdessä tai useammassa seuraavista tapauksista:

a) jos seikat, joihin ulkomailla annettu tuomio perustuu, tapahtuivat kokonaan tai osittain sen omalla alueella; jälkimmäisessä tapauksessa tätä poikkeusta ei sovelleta, jos teot tapahtuivat osittain sen jäsenvaltion alueella, jossa tuomio annettiin,

b) jos teot, joihin ulkomailla annettu tuomio perustuu, muodostavat rikoksen tämän jäsenvaltion turvallisuutta tai muuta yhtä keskeistä etua vastaan,

c) jos teot, joihin ulkomailla annettu tuomio perustuu, teki tämän jäsenvaltion virkamies toimiessaan virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

3. Jos henkilö, jota koskeva oikeudenkäynti on saatettu loppuun toisessa jäsenvaltiossa, asetetaan jäsenvaltiossa uudelleen syytteeseen samojen tosiseikkojen perusteella, näiden tosiseikkojen perusteella viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa kärsitty vapaudenmenetys tulee vähentää mahdollisesti langetettavasta seuraamuksesta.

Kansallisten lainsäädäntöjen sallimissa rajoissa otetaan huomioon henkilön myös muutoin kuin vapauden menetyksenä jo kärsimät seuraamukset.

4. Poikkeuksia, joista on ilmoitettu julistuksella 2 kohdan mukaisesti, ei sovelleta, kun kyseinen jäsenvaltio on samojen tosiseikkojen osalta pyytänyt toista jäsenvaltiota ryhtymään syytetoimiin tai on suostunut kyseisen henkilön luovuttamiseen.

5. Tämä artikla ei vaikuta voimassa oleviin jäsenvaltioiden välisiin asiaa koskeviin kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin.

11 artikla
Kansalliset säännökset

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä jäsenvaltioita antamasta kansallisia säännöksiä, jotka sisältävät laajempia velvoitteita kuin tästä yleissopimuksesta johtuvat.

12 artikla
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

1. Tämän yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat jäsenvaltioiden väliset riidat, joita ei ole voitu ratkaista kahdenvälisessä menettelyssä, on ratkaisun löytämiseksi ensi vaiheessa tutkittava neuvostossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa määrättyä menettelyä noudattaen. Ellei ratkaisua ole saavutettu kuuden kuukauden kuluessa, joku riidan osapuolista voi saattaa asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

2. Joku riidan osapuolista voi saattaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi yleissopimuksen 1 artiklaa, lukuun ottamatta sen c kohtaa, sekä 2, 3 ja 4 artiklaa koskevat yhden tai useamman jäsenvaltion ja Euroopan yhteisöjen komission väliset riidat, joita ei ole voitu ratkaista neuvotteluteitse, sikäli kuin niissä on kyse yhteisön oikeuteen kuuluvasta kysymyksestä tai yhteisöjen taloudellisista eduista, tai joihin liittyy Euroopan yhteisöjen tai niiden perustamissopimusten mukaisesti perustettujen laitosten tai elinten jäseniä tai näiden virkamiehiä.

3. Jäsenvaltion tuomioistuin voi pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta antamaan ennakkoratkaisun ratkaistavanaan olevan asian yhteydessä esille tulleesta tämän yleissopimuksen 1-4 sekä 12-16 artiklan tulkintaa koskevasta kysymyksestä, jos ratkaistavana olevaan asiaan liittyy Euroopan yhteisöjen taikka niiden perustamissopimusten mukaisesti perustettujen laitosten tai elinten virkatehtävissään toimivia jäseniä tai virkamiehiä, kun tuomioistuin katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksensä.

4. Edellä 3 kohdassa määrätty yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta edellyttää, että kyseinen jäsenvaltio on sen hyväksynyt tätä tarkoittavalla julistuksella joko 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä tai sen jälkeen.

5. Jäsenvaltio, joka antaa 4 kohdan mukaisen julistuksen, voi rajoittaa mahdollisuuden pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua niihin tuomioistuimiin, joiden päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta.

6. Euroopan yhteisön tuomioistuimen perussääntöä ja työjärjestystä noudatetaan. Tämän perussäännön mukaisesti jäsenvaltiolla, riippumatta siitä, onko se antanut edellä 4 kohdassa tarkoitetun julistuksen, sekä komissiolla on oikeus toimittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle kirjelmä tai kirjallisia huomautuksia niissä asioissa, jotka on 3 kohdan nojalla saatettu tämän käsiteltäviksi.

13 artikla
Voimaantulo

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämä yleissopimus valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille kunkin valtion valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisten, tämän yleissopimuksen hyväksymiseksi tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

3. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun viimeisenä tämän muodollisuuden suorittava jäsenvaltio on tehnyt 2 kohdan mukaisen ilmoituksen.

4. Tämän yleissopimuksen voimaantuloon asti kukin jäsenvaltio voi 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä tai sen jälkeen ilmoittaa, että yleissopimusta, sen 12 artiklaa lukuun ottamatta, sovelletaan jäsenvaltion suhteisiin niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat tehneet saman ilmoituksen. Tätä yleissopimusta sovelletaan tällaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion suhteen sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa ilmoituksen tallettamispäivästä alkavan yhdeksänkymmenen päivän ajanjakson päättymistä.

5. Jäsenvaltio, joka ei ole tehnyt 4 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, voi kahdenvälisten sopimusten perusteella soveltaa tätä yleissopimusta muiden sopimuspuolina olevien valtioiden suhteen.

14 artikla
Uusien jäsenvaltioiden liittyminen

1. Tähän yleissopimukseen voi liittyä jokainen valtio, josta tulee Euroopan unionin jäsen.

2. Tämän yleissopimuksen teksti, joka on laadittu siihen liittyvän valtion kielellä Euroopan unionin neuvostossa, on todistusvoimainen.

3. Liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

4. Tämä yleissopimus tulee voimaan jokaisen siihen liittyvän valtion osalta yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona valtio on tallettanut liittymiskirjansa, tai tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä, jos se ei ole vielä tullut voimaan kyseisen yhdeksänkymmenen päivän määräajan päättyessä.

5. Jos tämä yleissopimus ei ole vielä tullut voimaan liittymiskirjan tallettamishetkellä, tähän yleissopimukseen liittyviin valtioihin sovelletaan 13 artiklan 4 kohdan määräyksiä.

15 artikla
Varaumat

1. Muun kuin 7 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun varauman teko ei ole sallittua.

2. Varauman tehnyt jäsenvaltio voi milloin hyvänsä peruuttaa sen kokonaan tai osaksi toimittamalla tätä koskevan ilmoituksen tallettajalle. Peruuttaminen tulee voimaan sinä päivänä, jona tallettaja vastaanottaa ilmoituksen.

16 artikla
Tallettaja

1. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri on tämän yleissopimuksen tallettaja.

2. Tallettaja julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tiedot tämän yleissopimuksen hyväksymisistä ja liittymisistä, julistuksista ja varaumista sekä kaikista muista tähän yleissopimukseen liittyvistä ilmoituksista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.