26/1986

Suomen ja Australian välinen SOPIMUS tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen hallitus ja Australian hallitus,

haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöt joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Australiassa:

Australian tulovero, siihen luettuna yksityisen yhtiön jakokelpoisen tulon jakamattomasta määrästä suoritettava lisävero;

b) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero;

4) merimiesvero; ja

5) lähdevero.

2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Suomen tai Australian lainsäädännön mukaan suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on mahdollisimman pian kunkin kalenterivuoden päätyttyä ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista, jotka koskevat veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "Australia" tarkoittaa Australian liittovaltiota ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, käsittää:

1) Norfolkinsaaren territorion;

2) Joulusaaren territorion;

3) Kookos- (Keeling-) saarten territorion;

4) Ashmore- ja Cartiersaarten territorion;

5) Korallimeren saarten territorion; sekä

6) Australian tai edellä mainittujen territorioiden aluerajoihin rajoittuvat alueet, joilla kansainvälisen oikeuden mukaisesti on nykyisin voimassa Australian, sen osavaltion, Australian osan tai mainittujen territorioiden lainsäädäntö, joka koskee mannerjalustan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen hyväksikäyttöä;

b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomea tai Australiaa, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään yhtiönä tai oikeushenkilönä;

f) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota Suomessa asuva henkilö harjoittaa tai yritystä, jota Australiassa asuva henkilö harjoittaa, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

g) "vero" tarkoittaa Suomen veroa tai Australian veroa, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

h) "Australian vero" tarkoittaa veroa, jota on suoritettava Australiassa ja johon tätä sopimusta 2 artiklan mukaan sovelletaan;

i) "Suomen vero" tarkoittaa veroa, jota on suoritettava Suomessa ja johon tätä sopimusta 2 artiklan mukaan sovelletaan;

j) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa Australian osalta "the Commissioner of Taxation" nimistä viranomaista tai hänen valtuuttamaansa edustajaa, ja Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnat "Suomen vero" ja "Australian vero" eivät käsitä sakkomaksua tai korkoa, joka määrätään jommankumman sopimusvaltion sellaisia veroja koskevan lainsäädännön perusteella, joihin tätä sopimusta 2 artiklan mukaan sovelletaan.

3. Kun sopimusvaltio soveltaa tätä sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole tässä sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Kotipaikka

1. Henkilö on tätä sopimusta sovellettaessa sopimusvaltiossa asuva, jollei 2 kappaleesta muuta johdu:

a) Australian osalta, jos henkilö Australian verolainsäädäntöä sovellettaessa on Australiassa asuva; ja

b) Suomen osalta, jos henkilö Suomen lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

2. Henkilö ei ole sopimusvaltiossa asuva tätä sopimusta sovellettaessa, jos hän on verovelvollinen tässä valtiossa vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella.

3. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa olevan henkilö, joka asuu siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja tämän artiklan määräysten mukaan asui kuolinhetkellään.

4. Milloin luonnollinen henkilö on tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) hänen katsotaan asuvan ainoastaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto;

b) jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan ainoastaan siinä sopimusvaltiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät.

5. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan henkilön asuvan ainoastaan siinä sopimusvaltiossa, jossa se on rekisteröity, perustettu tai järjestäytynyt.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan yrityksen osalta kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan;

g) Australiassa sijaitsevan omaisuuden, jota käytetään maatalouteen tai metsätalouteen;

h) paikan, jossa harjoitetaan yli kahdentoista kuukauden ajan kestävää rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaa.

3. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa ainoastaan seuraavien seikkojen perusteella:

a) sellaisten järjestelyjen käyttäminen, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitäminen ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitäminen ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitäminen ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitäminen ainoastaan luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan, kuten mainonnan tai tieteellisen tutkimuksen, harjoittamiseksi yritykselle.

4. Yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka sopimusvaltiossa ja harjoittavan liiketoimintaa tästä kiinteästä toimipaikasta, jos:

a) yritys harjoittaa tässä valtiossa yli kahdentoista kuukauden ajan valvontatoimintaa, joka liittyy tässä valtiossa harjoitettuun rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan; tai

b) yritys käyttää tahi sen lukuun tai yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella käytetään huomattavaa laitteistoa tässä valtiossa yli kahdentoista kuukauden ajan luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön tahi toimintaan, joka liittyy tällaiseen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön.

5. Henkilön, joka olematta sellainen itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan olevan yrityksen kiinteä toimipaikka ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) hänellä on tässä valtiossa valtuus tehdä yritystä sitovia sopimuksia ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen toimintaan, joka mainitaan 3 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan; tai

b) hän tässä toiminnassaan valmistaa, muokkaa tai jalostaa yrityksen lukuun sille kuuluvia tavaroita.

6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, jos tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa tällaisena välittäjänä tai edustajana.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

8. Tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa esitettyjä periaatteita sovelletaan tämän sopimuksen 11 artiklan 5 kappaletta ja 12 artiklan 5 kappaletta sovellettaessa sen ratkaisemiseksi, onko kiinteää toimipaikkaa katsottava olevan molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella, ja onko yrityksellä, joka ei ole sopimusvaltiossa asuva, katsottava olevan kiinteä toimipaikka sopimusvaltiossa.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, joka saadaan kiinteästä omaisuudesta, siihen luettuna Suomessa olevasta maataloudessa tai metsätaloudessa käytetystä omaisuudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä valtiossa, jossa tämä omaisuus on.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonnalla "kiinteä omaisuus":

a) on Australian osalta se merkitys, joka sanonnalla on Australian lainsäädännön mukaan; sanonta käsittää myös:

1) vuokraoikeuden ja muun osuuden tai oikeuden maahan, riippumatta siitä, onko maa viljeltyä vai ei;

2) oikeuden määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, öljy- tai kaasulähteiden, louhoksien tai muiden sellaisten paikkojen, joissa luonnonvaroja louhitaan tai käytetään hyväksi, hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön;

b) tarkoitetaan Suomen osalta omaisuutta, joka Suomen lainsäädännön mukaan katsotaan kiinteäksi omaisuudeksi; sanonta käsittää aina:

1) kiinteän omaisuuden tarpeiston;

2) maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston;

3) oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä;

4) kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, kivennäislähteiden, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Vuokraoikeuden ja muun osuuden tai oikeuden maahan sekä muun oikeuden tai omaisuuden, jota tarkoitetaan 2 kappaleen eri kohdissa, katsotaan olevan siellä, missä maa, kivennäisesiintymä, kivennäislähde, öljy- tai kaasulähde, louhos, luonnonvarat tai omaisuus on.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

5. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan kiinteää omaisuutta, joka kuuluu yhtiölle ja on Suomessa, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa Suomessa.

6. Tämän artiklan 1 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7. Tämän artiklan 5 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on, tai muiden yritysten kanssa, joihin se on liikesuhteissa.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet yrityksen menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, jotka olisivat vähennyskelpoisia, jos kiinteä toimipaikka olisi itsenäinen henkilö, joka maksaisi nämä menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista jakamismenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen, joka koskee henkilön verottamista tapauksissa, joissa tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömiä kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavan tulon määräämiseksi, edellyttäen että tätä lainsäädäntöä sovelletaan, sikäli kuin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot sen sallivat, tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

8. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

9. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion vakuutustoiminnasta saadun tulon verottamista koskevan lainsäädännön soveltamiseen sellaisen henkilön osalta, joka ei ole siellä asuva. Jos kuitenkin jommankumman sopimusvaltion tämän sopimuksen allekirjoittamisajan kohtana voimassa olevaa lainsäädäntöä muutetaan (muutoin kuin vähäisessä määrin vaikuttamatta sen yleiseen luonteeseen), on sopimusvaltioiden neuvoteltava keskenään sopiakseen tähän kappaleeseen tehtävästä tarpeellisesta muutoksesta.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voidaan tällaisesta tulosta verottaa toisessa sopimusvaltiossa, jos tulo saadaan sellaisesta laivojen tai ilma-alusten käyttämisestä, joka rajoittuu ainoastaan tässä toisessa valtiossa oleviin paikkoihin.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan osuuteen laivojen tai ilma-alusten käyttämisestä saadusta tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa osallistumisestaan pooliin, yhteiseen kuljetustoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa käsitellään tuloa, joka saadaan sopimusvaltiossa laivaan tai ilmaalukseen otettujen matkustajien ja siellä lastatun elävän irtaimiston, postin tai tavaran kuljettamisesta laivalla tai ilma-aluksella toiseen tässä valtiossa olevaan paikkaan, tulona, joka saadaan vain tässä valtiossa oleviin paikkoihin rajoittuvasta laivojen tai ilma-alusten käyttämisestä.

5. Sopimusvaltiossa tämän artiklan 2 kappaleen mukaan verotettava määrä ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia määrästä, joka on maksettu tai maksettava sellaisesta kuljetustoiminnasta ja josta on vähennetty alennukset.

6. Tämän artiklan 5 kappaletta ei sovelleta tuloon, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa laivojen käyttämisestä, jos:

a) hänen pääasiallinen liikepaikkansa on toisessa sopimusvaltiossa; tai

b) tämä tulo on saatu muusta toiminnasta kuin matkustajien, lastin tai postin kuljettamisesta.

Näissä tapauksissa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa on voimassa ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä voidaan olettaa olevan voimassa sellaisten riippumattomien yritysten välillä, jotka ylläpitävät täysin riippumattomia liikesuhteita keskenään, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen, joka koskee henkilön verottamista, siihen luettuna ratkaisun tekeminen tapauksissa, joissa tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömiä yritykseen kuuluvaksi luettavan tulon määräämiseksi, edellyttäen että tätä lainsäädäntöä sovelletaan, sikäli kuin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot sen sallivat, tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

3. Milloin tulo on sopimusvaltiossa 1 kappaleen määräysten mukaisesti luettu yrityksen tuloon, toisen sopimusvaltion on, toisen asiassa osallisen yrityksen vaatimuksesta ja oman lainsäädäntönsä mukaisesti, otettava huomioon tämä tosiseikka ja harkittava huojennuksen myöntämistä verotuksessa tälle toiselle yritykselle sen tulon osalta, jonka toinen valtio katsoo tuloksi, joka ilman 1 kappaleessa tarkoitettuja erityisiä ehtoja olisi kertynyt ensiksi mainitulle yritykselle. Tällaista huojennusta myönnettäessä on otettava huomioon tulon luonnetta koskevat muut tämän sopimuksen määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

10 artikla
Osinko

1. Osingosta, jonka maksaa yhtiö, jolla on verotuksellinen kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, on tässä toisessa valtiossa asuva.

2. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavalla yhtiöllä on verotuksellinen kotipaikka, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, sekä muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa voiton jakavalla yhtiöllä on verotuksellinen kotipaikka, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön maksama osinko vapautetaan toisen sopimusvaltion verosta, jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, ei ole tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva, paitsi mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tätä kappaletta ei kuitenkaan sovelleta osinkoon, jonka maksaa yhtiö, joka Australian verolainsäädäntöä sovellettaessa on Australiassa asuva ja joka Suomen verolainsäädäntöä sovellettaessa on myös Suomessa asuva.

6. Tämä sopimus ei estä sopimusvaltiota määräämästä veroa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön saamasta tulosta niiden 2 artiklassa tarkoitettujen ensiksi mainitun sopimusvaltion verojen lisäksi, joita ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön on suoritettava, edellyttäen että tällainen lisäksi suoritettava vero ei ole suurempi kuin 15 prosenttia siitä määrästä, jolla ensiksi mainitun yhtiön verotettava tulo tulovuonna ylittää sen veron, joka on suoritettava tästä verotettavasta tulosta ensiksi mainitussa valtiossa. Vero, joka sopimusvaltiossa on suoritettava toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön jakamattomasta voitosta, on laskettava samalla tavalla kuin jos yhtiö ei olisi velvollinen suorittamaan tässä kappaleessa tarkoitettua lisäksi suoritettavaa veroa ja se olisi maksanut osinkoa sellaisen määrän, että tätä lisäksi suoritettavaa veroa vastaava määrä olisi ollut suoritettava verona osingosta tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

11 artikla
Korko

1. Korosta, joka kertyy toisesta sopimusvaltiosta ja johon toisessa sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Sanonta "korko" käsittää tässä artiklassa koron, joka saadaan valtion antamista arvopapereista tahi obligaatioista tai debentuureista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen voitosta vai ei. Sanonta käsittää myös koron, joka saadaan kaikenlaatuisista muista saamisista sekä kaiken muun tulon, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tahi tämän valtion tai sen valtiollisen osan julkisyhteisö, taikka henkilö, jolla on verotuksellinen kotipaikka tässä valtiossa. Jos kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa tai molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta koron maksamisen perusteena oleva velka on aiheutunut, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan velkaan nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksetun koron osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jollei tämän sopimuksen muista määräyksistä muuta johdu.

12 artikla
Rojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja johon toisessa sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa maksua tai hyvitystä, riippumatta siitä onko se suoritettava toistuvasti vai ei ja riippumatta siitä miksi sitä nimitetään tai miten se lasketaan, sikäli kuin se suoritetaan korvauksena:

a) tekijänoikeuden, patentin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän, tavaramerkin tahi muun vastaavan omaisuuden tai oikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

b) teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

c) teollisesta, kaupallisesta tai tieteellisestä osaamisesta tai tiedoista;

d) avustamisesta, joka on a) kohdassa mainittuun omaisuuteen tai oikeuteen tahi b) kohdassa mainittuun välineistöön taikka c) kohdassa mainittuun osaamiseen tai tietoon nähden avustava ja liitännäinen, ja jolla mahdollistetaan sellaisen omaisuuden tai oikeuden, välineistön, osaamisen tai tiedon soveltaminen tai hyödyntäminen;

e) 1) elokuvafilmin;

2) televisiolähetyksessä käytettävän filmin tai videonauhan; tai

3) radiolähetyksessä käytettävän nauhan käyttämisestä tai käyttöoikeudesta; tai

f) luopumisesta kokonaan tai osaksi tässä kappaleessa tarkoitetun omaisuuden tai oikeuden käytöstä.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen tai hyvittämisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tahi tämän valtion tai sen valtiollisen osan julkisyhteisö taikka henkilö, jolla on verotuksellinen kotipaikka tässä valtiossa. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa tai molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos maksetun tai hyvitetyn rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen tai hyvittämisen perusteeseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksetun tai hyvitetyn rojaltin osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jollei tämän sopimuksen muista määräyksistä muuta johdu.

13 artikla
Omaisuuden luovutuksesta saatu tulo

1. Tulosta, joka saadaan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä omaisuus on.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonnalla "kiinteä omaisuus":

a) on Australian osalta se merkitys, joka sanonnalla on Australian lainsäädännön mukaan; sanonta käsittää myös:

1) vuokraoikeuden tai muun välittömän osuuden tai oikeuden maahan;

2) oikeuden luonnonvarojen hyväksikäyttöön tai tutkimiseen; ja

3) sellaisen yhtiön osakkeet tai vastaavat osuudet, jonka varat kokonaan tai pääasiallisesti koostuvat välittömästä osuudesta tahi oikeudesta sopimusvaltiossa sijaitsevaan maa-alueeseen, tahi oikeudesta sopimusvaltiossa olevien luonnonvarojen hyväksikäyttöön tai tutkimiseen; ja

b) on Suomen osalta sama merkitys kuin sanonnalla on 6 artiklaa sovellettaessa; sanonta käsittää myös yhtiön osakkeet tai muut yhtiöosuudet, jotka oikeuttavat tällaisten osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan kiinteää omaisuutta, joka kuuluu yhtiölle ja joka on Suomessa.

3. Kiinteän omaisuuden katsotaan olevan:

a) milloin se koostuu välittömästä osuudesta tai oikeudesta maa-alueeseen, siinä sopimusvaltiossa, jossa maa-alue on;

b) milloin se koostuu oikeudesta luonnonvarojen hyväksikäyttöön tai tutkimiseen, siinä sopimusvaltiossa, jossa luonnonvarat ovat tai jossa tutkimusta voidaan suorittaa;

c) milloin se koostuu sellaisen yhtiön osakkeista tai niihin verrattavista yhtiöosuuksista, jonka varat kokonaan tai pääasiallisesti koostuvat välittömästä osuudesta tai oikeudesta sopimusvaltiossa olevaan maa-alueeseen tai oikeudesta sopimusvaltiossa olevien luonnonvarojen hyväksikäyttöön tai tutkimiseen, siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön varat tai pääasialliset varat ovat; ja

d) milloin se koostuu 6 artiklan 2 kappaleen b) kohdassa tarkoitetusta oikeudesta tai omaisuudesta tahi 6 artiklan 5 kappaleessa tarkoitetuista osakkeista tai muista yhtiöosuuksista, Suomessa.

14 artikla
Itsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa vapaan ammatin tai muun vastaavan itsenäisen toiminnan harjoittamisesta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava tästä kiinteästä paikasta harjoitettuun toimintaan kuuluvaksi.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää itsenäisen tieteellisen kirjallisen ja taiteellisen toiminnan harjoittamisen, kasvatus- ja opetustoiminnan harjoittamisen sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artikla
Yksityinen palvelus

1. Jollei 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää tämän toisen valtion tulovuoden aikana;

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei ole tässä toisessa valtiossa asuva;

c) hyvitys ei ole vähennyskelpoinen työnantajan tässä toisessa valtiossa olevan kiinteän toimipaikan tai kiinteän paikan verotettavaa tuloa määrättäessä; ja

d) hyvitys on, tai siitä tulee tätä artiklaa sovellettaessa veronalaista tuloa ensiksi mainitussa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.

16 artikla
Johtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja vastaavasta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka taiteilija (kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilija sekä muusikko) ja urheilija saa tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

18 artikla
Eläke ja elinkorko

1. Jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä tai elinkorosta, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vain tässä valtiossa.

2. Sanonnalla , "elinkorko" tarkoitetaan vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai muutoin yksilöitynä tahi määriteltävissä olevana ajanjaksona toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen suorittaa maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.

3. Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa tai sopimusvaltion tahi sen valtiollisen osan julkisyhteisö taikka tämän valtion paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle tälle valtiolle, valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle tehdyn työn perusteella, sekä eläkkeestä ja muusta suorituksesta, joka maksetaan sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan, voidaan verottaa tässä valtiossa. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan vain luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat sen sopimusvaltion kansalaisia, josta maksu suoritetaan.

4. Elatusavusta tai muusta avustuksesta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

19 artikla
Julkinen palvelus

1. Hyvityksestä (eläkettä ja elinkorkoa lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tahi tämän valtion tai sen valtiollisen osan julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa. Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa ja saaja on tässä valtiossa asuva henkilö,

a) joka on tämän valtion kansalainen; tai

b) josta ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta hyvitykseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen tahi tämän valtion tai sen valtiollisen osan julkisyhteisön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä. Tässä tapauksessa sovelletaan 15 artiklan tai 16 artiklan määräyksiä.

20 artikla
Opiskelijat

Opiskelijaa, joka asuu sopimusvaltiossa tai joka asui siellä välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee väliaikaisesti tässä toisessa valtiossa yksinomaan koulutuksensa vuoksi, ei tässä toisessa valtiossa veroteta rahamääristä, jotka hän saa elatustaan tai koulutustaan varten, jos rahamäärät kertyvät tämän toisen valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

21 artikla
Tulo, jota ei ole nimenomaisesti mainittu

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei ole nimenomaisesti mainittu tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tällaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tulosta, joka kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä, voidaan kuitenkin verottaa myös tässä toisessa valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamaan tuloon, jos tämä tulo tosiasiallisesti liittyy toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

22 artikla
Tulon lähde

1. Suomessa asuvan henkilön saama tulo, josta 6-8 artiklan, 10-19 artiklan ja 21 artiklan mukaan voidaan verottaa Australiassa, yhden tai useamman artiklan mukaan, katsotaan Australian tuloverolainsäädännön mukaan tuloksi, joka on saatu Australiassa olevasta lähteestä.

2. Australiassa asuvan henkilön saama tulo, josta 6-8 artiklan, 10-19 artiklan ja 21 artiklan mukaan voidaan verottaa Suomessa, yhden tai useamman artiklan mukaan, katsotaan 23 artiklan 1 kappaleen ja Australian tuloverolainsäädännön mukaan tuloksi, joka on saatu Suomessa olevasta lähteestä.

23 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

1. Jollei Australiassa kulloinkin voimassa olevasta lainsäädännöstä, joka koskee muussa maassa kuin Australiassa maksetun veron vähentämistä Australian verosta, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), vähennetään muu Suomen vero kuin tämän artiklan 2 kappaleen c) kohdan mukaan suoritettu vero, ja joka Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti on suoritettu joko välittömästi tai vähennyksenä Australiassa asuvan henkilön Suomessa olevasta lähteestä saamasta tulosta (lukuun ottamatta osingon osalta veroa voitosta, josta osinko maksetaan), siitä Australian verosta, joka on suoritettava tästä tulosta.

2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Australiassa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Australiassa tulosta maksettua veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Australiassa;

b) Osinko, jonka Australiassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia;

c) Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Australiassa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan Suomen veron osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaisesti vähennettävä Suomen verosta se Australian vero, joka on maksettu tulosta. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen;

d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaisesti vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

24 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut tämän sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on tämän sopimuksen vastainen, vältetään. Tehty ratkaisu pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi.

25 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden niitä veroja, joihin sopimusta sovelletaan, koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan, tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia; ja näitä tietoja on käytettävä vain tällaisiin tarkoituksiin.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka antamaan tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.

26 artikla
Diplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten kansainvälisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

27 artikla
Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenäensimmäisenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot diplomaattista tietä suoritetulla noottienvaihdolla ilmoittavat, että viimeinen Suomessa ja Australiassa tämän sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on suoritettu. Tätä sopimusta on tämän jälkeen sovellettava:

a) Australiassa:

1) sellaisen veron osalta, joka pidätetään henkilön, joka ei ole Australiassa asuva, saamasta tulosta, tuloon, joka saadaan sitä kalenterivuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muun Australian veron osalta, tuloon, joka saadaan sitä kalenterivuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta tulovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

28 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa ilman aikarajoitusta, mutta kumpikin sopimusvaltio voi 5 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, antaa toiselle sopimusvaltiolle kirjallisen irtisanomisilmoituksen diplomaattista tietä viimeistään kunkin kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Australiassa:

1) sellaisen veron osalta, joka pidätetään henkilön, joka ei ole Australiassa asuva, saamasta tulosta, tuloon, joka saadaan sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muun Australian veron osalta, tuloon, joka saadaan sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta tulovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Canberrassa 12 päivänä syyskuuta 1984 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena, jotka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.