63/1984

Annettu: 15.12.1984

Asetus Asetus ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan eräiden muutosten voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/81) sekä siihen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan (SopS 35/81) eräät muutokset, jotka on hyväksytty Lontoossa 20 päivänä marraskuuta 1981 pidetyssä Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitean 45 istunnossa ovat voimassa 1 päivästä syyskuuta 1984 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1984.

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 1984

Muutokset vuoden 1974 kansainväliseen YLEISSOPIMUKSEEN ihmishengen turvallisuudesta merellä

Sisällysluettelo

II-1 LUKU

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO JA SÄHKÖLAITTEET

Osa A Yleistä

Osa B Osastoiminen ja vakavuus

Osa C Koneistot

Osa D Sähkölaitteet

Osa E Ajoittain miehittämättömiä koneistotiloja koskevat lisävaatimukset

II-2 LUKU

RAKENNE - PALOSUOJELU, PALON HAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS

Osa A Yleistä

Osa B Matkustaja-alusten paloturvallisuusvaatimukset

Osa C Lastialusten paloturvallisuusvaatimukset

Osa D Säiliöalusten paloturvallisuusvaatimukset

III LUKU

HENGENPELASTUSLAITTEET, YM.

IV LUKU

RADIOSÄHKÖTYS JA RADIOPUHELINTOIMINTA

V LUKU

MERENKULUN TURVALLISUUS

VI LUKU

VILJAN KULJETUS

Osa A Yleiset määräykset

Osa B Oletettujen kallistusmomenttien laskeminen

Muutokset vuoden 1974 kansainväliseen YLEISSOPIMUKSEEN ihmishengen turvallisuudesta merellä

II-1 luku

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO

JA SÄHKÖLAITTEET II-1 luvun aikaisempi teksti korvataan seuraavalla: OSA A YLEISTÄ

1 sääntö
Soveltaminen

1.1 Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, tätä lukua sovelletaan aluksiin, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavassa rakennusvaiheessa syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen.

1.2 Tässä luvussa sanonta "vastaavanlainen rakennusvaihe" tarkoittaa vaihetta, jolloin

.1 määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen alkaa, ja

.2 kyseisen aluksen kokoaminen on aloitettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaispainosta, pienemmän luvun mukaisesti.

1.3 Tässä luvussa

.1 sanonta "alukset, jotka on rakennettu" tarkoittaa aluksia, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa.

.2 sanonta "kaikki alukset" tarkoittaa syyskuun 1. päivänä 1984, sitä ennen tai sen jälkeen rakennettuja aluksia.

3 rakennusajankohdasta riippumatta lastialus, joka muutetaan matkustaja-alukseksi, katsotaan matkustaja-alukseksi, joka on rakennettu sinä päivänä, jolloin muutostyö alkaa.

2 Ellei nimenomaan toisin määrätä

.1 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut alukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen*

*Ihmishengen turvallisuutta merellä käsitelleen vuoden 1974 kansainvälisen konferenssin hyväksymän tekstin mukaan.

11-1 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin, ottaen kuitenkin huomioon säännön 2.2 määräykset;

.2 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut säiliöalukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn ja vuonna 1981 muutettuun kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan liitteen 11-1 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin.

3 Kaikkien alusten, joille tehdään korjauksia, muutoksia tai muunnoksia ja näihin liittyvää varustelua, on edelleen täytettävä vähintään ne vaatimukset, joita näihin aluksiin on aikaisemmin sovellettu. Tällaisten ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennettujen alusten on yleensä täytettävä sinä päivänä tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavat vaatimukset vähintään samassa laajuudessa kuin ennen kyseisiä korjauksia, muutoksia tai muunnoksia taikka varustelua. Huomattavat korjaukset, muutokset ja muunnokset sekä näihin liittyvä varustelu on tehtävä siten, että ne vastaavat syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavia vaatimuksia siinä määrin kuin viranomainen pitää sitä aiheellisena ja toteuttamiskelpoisena.

4 Asianomaisen valtion viranomainen voi, jos se, ottaen huomioon kulkuvesien suojaisen luonteen ja ne olosuhteet, joiden vallitessa matka suoritetaan, katsoo tämän luvun jonkin tietyn määräyksen soveltamisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi, vapauttaa tällaisen määräyksen soveltamisesta maata lippuvaltionaan pitävät yksittäiset alukset tai alustyypit, jotka matkallaan eivät etene 20 meripeninkulmaa kauemmaksi lähimmästä maasta.

5 Matkustaja-aluksen, jolla säännön III/27(c) nojalla on oikeus kuljettaa suurempi määrä henkilöitä kuin käytettävissä oleviin pelastusveneisiin mahtuu, on täytettävä säännön 6.5 osastoimista koskevat erikoisvaatimukset ja niihin liittyvät säännön 5.4 täyttymää koskevat erikoismääräykset, jollei viranomainen, ottaen huomioon matkan luonteen ja ne olosuhteet, katso tämän luvun ja II-2-luvun sääntöjen muiden määräysten noudattamista riittäväksi.

6 Kun kyseessä ovat matkustaja-alukset, joita käytetään erityismatkoilla kuljettamaan suuria määriä tällaisten matkojen matkustajia, kuten pyhiinvaellusmatkalla, voi sen maan, joka on tällaisten alusten lippuvaltio, viranomainen todettuaan, että tämän luvun määräysten täyttämisen vaatiminen ei ole mahdollista, vapauttaa tällaiset alukset näistä vaatimuksista, sikäli kuin ne täyttävät täysin ne ehdot, jotka on esitetty.

.1 erityismatkojen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehtyyn sopimukseen liittyvissä säännöissä, ja

.2 erityismatkojen matkustaja-alusten tilavaatimuksista vuonna 1973 tehtyyn pöytäkirjaan liittyvissä säännöissä.

2 sääntö
Määritelmät

Ellei nimenomaan toisin määrätä, tässä luvussa

1.1 "Osastoimislastiviiva" on vesiviiva, jota käytetään aluksen osastoimista määrättäessä.

1.2 "Ylin osastoimislastiviiva" on se vesiviiva, joka vastaa suurinta syväystä, jonka kulloinkin sovellettavat osastoimismääräykset sallivat.

2 "Aluksen pituus" on ylimmän osastoimislastiviivan päätepisteiden kautta kulkevien pystysuorien välinen pituus.

3 "Aluksen leveys" on kaarien ulkoreunojen välinen suurin leveys ylimmän osastoimislastiviivan kohdalla tai sen alapuolella.

4 "Syväys" on pystysuora etäisyys malliperusviivasta keskilaivassa kulloinkin kysymyksessä olevaan osastoimislastiviivaan.

5 "Laipiokansi" on ylin kansi, johon vedenpitävät poikittaislaipiot ulottuvat.

6 "Upporaja" on viiva, joka kulkee pitkin aluksen kylkeä vähintään 76 millimetriä laipiokannen yläpinnan alapuolella aluksen sivussa.

7 "Täyttymä" on se prosentuaalinen osa jonkin tilan tilavuudesta, joka voi täyttyä vedellä. Jos tila ulottuu upporajan yläpuolelle, mitataan sen tilavuus vain mainittuun rajaan saakka.

8 "Koneistotilan" on katsottava ulottuvan malliperusviivasta upporajaan ja olevan niiden äärimmäisten vedenpitävien poikittaisten päälaipioiden välissä, jotka rajoittavat alusta kuljettaville pää- ja apukoneille, kuljetuskoneistoon kuuluville kattiloille ja kaikille varsinaisille hiilisäiliöille varattuja tiloja.

Tavallisuudesta poikkeavan järjestelyn ollessa kysymyksessä voi viranomainen määrätä koneistotilan rajat.

9 "Matkustajatiloja" ovat ne tilat, jotka on tarkoitettu matkustajien asumista ja käyttöä varten lukuun ottamatta matkatavara-, varasto-, muona- ja postisuojia.

Sovellettaessa tämän luvun 5 ja 6 sääntöä pidetään upporajan alapuolella olevia laivaväen asumista ja käyttöä varten tarkoitettuja tiloja matkustajatiloina.

10 Tilavuudet ja pinta-alat on kaikissa tapauksissa laskettava malliviivoihin saakka.

11 "Säätiivis" tarkoittaa, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen minkäänlaisissa sääolosuhteissa merellä.

3 sääntö
Osiin C, D ja E liittyvät määritelmät

Ellei nimenomaan toisin määrätä, osissa C, D ja E:

1 "Ohjauslaitteen valvontajärjestelmä" tarkoittaa laitteita, joilla välitetään käskyt komentosillalta ohjauslaitteen voimansiirtoyksikköön. Ohjauslaitteen valvontajärjestelmään kuuluu lähettimet, vastaanottimet, hydrauliset pumput moottoreineen, moottorin valvontalaitteet, kyseiset putkistot ja kaapelit.

2 "Pääohjauslaitteita" ovat koneisto, peräsinkäynnistimet, ohjauslaitteen voimanlähteet, jos sellaisia on, ja apuvälineet sekä peräsimen vääntölaitteet (peräsinkampi tai neljännesympyrä) joita tavallisissa käyttöolosuhteissa tarvitaan liikuttamaan peräsintä aluksen ohjaamiseksi.

3 "Ohjauslaitteen voimanlähteitä" ovat

.1 sähköohjauslaitteissa sähkömoottori ja siihen liittyvät sähkölaitteet;

.2 sähköhydraulisissa ohjauslaitteissa sähkömoottori siihen liittyvine sähkölaitteineen ja siihen yhdistetty pumppu;

. 3 muissa hydraulisissa ohjauslaitteissa käyttömoottori ja siihen yhdistetty pumppu.

4 Apuohjauslaitteita" ovat muut kuin pääasialliseen ohjauslaitteistoon kuuluvat laitteet, joita tarvitaan aluksen ohjaamiseen pääohjauslaitteen mennessä epäkuntoon, mutta niihin ei lueta peräsinkampea, neljännesympyrää taikka muita vastaavaan tarkoitukseen käytettyjä osia.

5 "Normaaleita käyttö- ja asumisolosuhteita" ovat olosuhteet, joissa alus kokonaisuudessaan, koneisto, toiminnot, kuljetuslaitteet ja -apuvälineet, ohjailtavuus, turvallinen navigointi, paloja vuototurvallisuus, sisäinen ja ulkoinen viestintä ja merkinanto, poistumistiet ja pelastusvenevinssit, samoin kuin suunniteltu asumismukavuus ovat käyttökunnossa ja toimivat normaalisti.

6 "Hätätilanne" on tilanne, jossa normaaleihin käyttö- ja asumisolosuhteisiin tarvittavista toiminnoista jokin on epäkunnossa sähköenergian päälähteessä esiintyvän vian tai häiriön takia.

7 "Sähköenergian päälähde" on voimanlähde, joka on tarkoitettu tuottamaan sähkövoimaa pääkytkintauluun jaettavaksi kaikkiin toimintoihin, joita tarvitaan aluksen pitämiseksi normaalissa käyttö- ja asumiskunnossa.

8 "Kuollut tila" on tila, jossa aluksen pääkuljetuskoneisto, kattilat ja apulaitteisto eivät toimi voiman puutteen takia.

9 "Päägeneraattoriasema" on tila, jossa sähköenergian päälähde sijaitsee.

10 "Pääkytkintaulu" on kytkintaulu, jonne voima tulee suoraan sähköenergian päälähteestä ja joka jakaa aluksen toimintoihin tarvittavan sähköenergian.

11 "Varakytkintaulu" on kytkintaulu, jonne pääasiallisen sähköntuotantojärjestelmän epäkuntoon joutuessa tulee voima suoraan sähköenergian varalähteestä tai väliaikaisesta voimanlähteestä ja joka jakaa aluksen hätätoimintoihin tarvittavan sähköenergian.

12 "Sähköenergian varalähde" on sähkövoimanlähde, joka sähköenergian päälähteessä olevan vian tai häiriön sattuessa tuottaa sähkövoimaa varakytkintauluun.

13 "Voimankäyttöjärjestelmä" on hydraulinen laitteisto, joka välittää voiman peräsintukin kääntämiseen, ja siihen kuuluu yksi tai useampia ohjauslaitteen voimanlähteitä asianmukaisine putkistoineen ja kiinnittimineen sekä peräsinkäynnistin. Voimankäyttöjärjestelmillä voi olla yhteisiä mekaanisia osia kuten peräsinkampi, neljännesympyrä tai samaa tarkoitusta varten olevia osia.

14 "Suurin kulkunopeus eteenpäin" on suurin nopeus, jota alus on suunniteltu käyttämään merellä suurimmalla syväyksellään.

15 "Suurin kulkunopeus taaksepäin" on se nopeus, jonka aluksen arvioidaan voivan saavuttaa suurimmalla peruutustehollaan ja suurimmalla syväyksellään.

16 "Koneistotiloja" ovat kaikki A-luokan koneistotilat sekä kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneistoa, kattiloita, polttoöljyn käsittelylaitteistoa, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteita, öljyntäyttöasemia, jäähdytys-, vakavointi-, tuuletus- ja ilmastointikoneistoa sekä vastaavanlaiset tilat ja näihin johtavat kuilut.

17 "A-luokan koneistotiloja" ovat ne tilat ja niihin johtavat kuilut, jotka sisältävät

.1 pääkuljetuskoneistona käytettyjä polttomoottoreita; tai

.2 muuhun tarkoitukseen kuin pääkuljetuskoneistoon käytettyjä polttomoottoreita, joiden kokonaisteho on vähintään 375 kW; tai

.3 öljykäyttöisen kattilan tai polttoöljyn käsittelylaitteistoa.

18 "Valvonta-asemia" ovat ne tilat, joissa aluksen radio- tai tärkeimmät merenkulkulaitteet taikka varavoimanlähde sijaitsevat, tai joihin on sijoitettu palonhavaitsemis- tai palontorjuntalaitteisto.

19 "Kemikaalisäiliöalus" on lastialus, joka on rakennettu tai muunnettu kuljettamaan irtolastina mitä tahansa nestemäistä tuotetta, joka on lueteltu vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön vähimmäisvaatimusten yhteenvedossa, minkä koodin meriturvallisuuskomitea hyväksyy järjestön yleiskokouksen päätöslauselmallaan A.490(XII) valtuuttamana. Koodista käytetään tästä lähtien nimitystä "kemikaalialuskoodi", ja järjestö voi vielä muuttaa sitä. Lastina voi myös olla mikä tahansa kansainvälisen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen liiteosan II liitteessä II lueteltu tai alustavasti luokkiin A, B tai C sijoitettu neste.

20 "Kaasusäiliöalus" on lastialus, joka on rakennettu tai muunnettu kuljettaman irtolastina mitä tahansa nesteytettyä kaasua tai muuta ainetta, joka on lueteltu nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön XIX luvussa, minkä säännöstön järjestön yleiskokous hyväksyi päätöslauselmallaan A.328(IX), ja mistä tästä lähtien käytetään nimitystä "kaasualuskoodi", sellaisena, joksi järjestö sen on muuttanut tai joksi se voi sen muuttaa. 21 "Kantavuus" on tonneissa ilmaistu ero aluksen uppoaman ja kevytpainon välillä mitattuna ominaispainoltaan 1,025 olevassa vedessä alukselle määrättyä kesävaralaitaa vastaavan lastivesiviivan kohdalla.

22 "Kevytpaino" on aluksen tonneissa ilmaistu uppoama ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makean veden varastoa, syöttövesivarastoa ja muonavarastoa sekä ilman matkustajia ja miehistöä tavaroineen.

II-1 luku

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO

JA SÄHKÖLAITTEET II-1 luvun aikaisempi teksti korvataan seuraavalla: OSA B OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS*

4 sääntö
Vuoropituus matkustaja-aluksissa

1 Vuotopituus aluksen pituuden joka kohdassa on määritettävä laskumenetelmällä, jossa otetaan huomioon kysymyksessä olevan aluksen muoto, syväys ja muut ominaispiirteet.

2 Aluksessa, jossa on yhtäjaksoinen laipiokansi, on vuotopituus tietyssä kohdassa se suurin osa aluksen pituudesta, keskipisteenä kysymyksessä oleva kohta, joka voi täyttyä vedellä 5 säännössä määrätyin olettamuksin aluksen painumatta upporajaa syvemmälle.

3.1 Jollei aluksessa ole yhtäjaksoista laipiokantta, voidaan jokaisen kohdan vuotopituus määrätä käyttämällä oletettua yhtäjaksoista upporajaa, joka ei millään kohdalla ole vähempää kuin 76 mm sen kannen yläpintaa alempana (aluksen sivussa), johon kysymyksessä olevat laipiot sekä laidoitus ulottuvat vedenpitävinä.

3.2 Jos osa oletetusta upporajasta on huomattavasti sen kannen alapuolella, johon laipiot ulottuvat, voi viranomainen myöntää rajoitettuja helpotuksia niiden laipion osien vedenpitävyydestä, jotka ovat upporajan yläpuolella ja välittömästi ylemmän kannen alapuolella.

*Matkustaja-alusten osastoimista ja vakavuutta koskevia määräyksiä, jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla on A.265 (VIIl) samanarvoisiksi ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan vuoden 1960 kansainvälisen yleissopimuksen Il luvun B osan sääntöjen kanssa voidaan, jos niitä sovelletaan kokonaisuudessaan, käyttää tämän osan määräysten asemesta.

(Osaa B sovelletaan matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin niin kuin säännöissä sanotaan.)

5 sääntö
Täyttymä matkustaja-aluksissa

1.1 Ne olettamukset, joihin 4 säännössä on viitattu, tarkoittavat upporajan alapuolella olevien tilojen täyttymiä.

1.2 Vuotopituutta määrättäessä on käytettävä tasaista keskitäyttymää aluksen jokaisen upporajan alapuolella olevan, seuraavassa mainitun osan koko pituudelta:

.1 koneistotilassa, niin kuin se on määritelty 2 säännössä;

.2 koneistotilan keulapuolella olevassa osassa; ja

.3 koneistotilan peräpuolella olevassa osassa.

2.1 Tasainen keskittäytymä koko koneistotilassa on määrättävä seuraavan kaavan mukaan:

85 + 10 (a-c)

----

v

jossa

a = niiden 2 säännön mukaisesti määriteltyjen, upporajan alapuolella olevien matkustajatilojen tilavuus, jotka sijaitsevat koneistotilan rajojen sisällä;

c = niiden upporajan alapuolella koneistotilan rajojen sisällä olevien välikansitilojen tilavuus, jotka on tarkoitettu lastille, hiilille tai varastoille;

v = koneistotilan kokonaistilavuus upporajan alapuolella.

2.2 Jos viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että yksityiskohtaisella laskelmalla määrätty keskittäytymä on pienempi kuin kaavan avulla saatu, voidaan käyttää yksityiskohtaisella laskelmalla saatua arvoa. Tässä laskelmassa on matkustajatiloille, sellaisina kuin ne on määritelty 2 säännössä, otettava täyttymäksi 95, kaikille lasti-, hiili- ja varastotiloille 60, kun taas kaksoispohja-, polttoöljy- ja muiden tankkien täyttymät otetaan sellaisiksi, kuin ne kussakin eri tapauksessa hyväksytään.

3 Lukuun ottamatta tapausta, jota tarkoitetaan 4 kohdassa, on tasainen keskittäytymä aluksen koko sen osan pituudelta, joka on koneistotilan keula- tai peräpuolella, määrättävä seuraavan kaavan mukaan:

63 + 35 a

-

v

jossa

a = niiden 2 säännön mukaisesti määriteltyjen, upporajan alapuolella sijaitsevien matkustajatilojen tilavuus, jotka sijaitsevat koneistotilan keula- tai peräpuolella; ja

v = aluksen koko sen osan tilavuus, joka sijaitsee upporajan alapuolella koneistotilan keula- tai peräpuolella.

4.1 Jos aluksella säännön III / 27(c) mukaan on oikeus kuljettaa henkilöitä suurempi määrä kuin pelastusveneiden tilavuus edellyttää, ja sen on säännön 1.5 mukaan täytettävä erityisiä vaatimuksia, on tasainen keskitäyttymä koko sille aluksen osalle, joka on koneistotilan keula- tai peräpuolella, määrättävä seuraavan kaavan mukaan:

95 - 35 b

-

v

jossa

b = niiden koneistotilan keula- tai peräpuolella olevien tilojen tilavuus, jotka sijaitsevat upporajan alapuolella ja, tapauksesta riippuen, pohjatukkien yläreunan, sisäpohjan tai soppitankkien yläpuolella ja jotka on tarkoitettu käytettäviksi ja joita käytetään lastitiloina, hiilisäiliöinä, polttoöljytankkeina, varasto-, matkatavara- ja postisuojina, kettinkisäiliöinä ja suolattoman veden tankkeina;

v = aluksen koko sen osan tilavuus, joka sijaitsee upporajan alapuolella koneistotilan keula- tai peräpuolella.

Kun on kysymys aluksista, joita käytetään liikenteeseen, jossa lastiruumissa ei yleensä ole huomattavia määriä lastia, ei lastitilojen mitään osaa saa ottaa lukuun laskettaessa "b":n arvoa.

5 Tavallisuudesta poikkeavia järjestelyjä koskevissa tapauksissa viranomainen voi sallia tai vaatia yksityiskohtaisen laskelman koneistotilan keula- tai peräpuolella olevien aluksen osien keskitäyttymästä. Tässä laskelmassa matkustajatiloille, sellaisina kuin ne on määritelty 2 säännössä, on otettava täyttymäksi 95, koneistoja sisältäville tiloille 85, kaikille lasti-, hiili- ja varastotiloille 60, kun taas kaksoispohja-, polttoöljy- ja muiden tankkien täyttymät otetaan sellaisiksi kuin ne kussakin eri tapauksessa hyväksytään.

6 Jos välikannella kahden vedenpitävän poikittaislaipion välisessä osastossa on matkustaja- tai laivaväen tiloja, on koko tätä osastoa pidettävä matkustajatilana, kuitenkin lukuun ottamatta kiinteiden teräslaipioiden täydellisesti ympäröimää tilaa, joka on varattu muihin tarkoituksiin. Jos kuitenkin kysymyksessä oleva matkustaja- tai laivaväen tila on kokonaan kiinteiden teräslaipioiden ympäröimä, vain näin rajoitettua tilaa on pidettävä matkustajatilana.

6 sääntö
Osastojen sallittu pituus matkustaja-aluksissa

1 Alukset on osastoitava mahdollisimman tehokkaasti, ottaen huomioon niiden käyttötarkoitus. Osastoimisasteen on vaihdeltava aluksen pituuden ja käyttötarkoituksen mukaan siten, että tiheintä osastoimista sovelletaan pituudeltaan suurimpiin aluksiin, joita käytetään pääasiallisesti matkustajien kuljetukseen.

2 Osastoimistekijä

2.1 Osaston suurin sallittu pituus, sen keskipisteen ollessa missä kohdassa aluksen pituutta tahansa, saadaan vuotopituudesta kertomalla viimeksi mainittu sopivalla kertoimella, jota sanotaan osastoimistekijäksi.

2.2 Osastoimistekijän on oltava riippuvainen aluksen pituudesta ja tietyllä pituudella sen on vaihdeltava aluksen käyttötarkoituksen mukaan. Osastoimistekijän on pienennyttävä säännöllisellä ja jatkuvalla tavalla:

.1 aluksen pituuden kasvaessa ja

.2 tekijästä A, jota sovelletaan pääasiallisesti lastia kuljettaviin aluksiin, tekijään B, jota sovelletaan pääasiallisesti matkustajia kuljettaviin aluksiin.

2.3 Tekijöiden A ja B vaihtelut saadaan kaavoista 1 ja 2, joissa L on aluksen pituus sellaisena, kuin se on määritelty 2 säännössä:

58.2

----

A = L-60 + .18(L = 131 m tai suurempi) (1)

30.3

----

B = L-42 + .18 (L = 79m tai suurempi) (2)

3 Käyttötunnus

3.1 Tietyn pituisen aluksen sopivan osastoimistekijän määrää käyttötunnusluku (jäljempänä tunnusluku), joka saadaan kaavoista 3 ja 4, joissa

Cs = tunnusluku.

L = aluksen pituus (metreissä) sellaisena kuin se on määritelty 2 säännössä;

M = koneistotilan tilavuus (kuutiometreinä), sellaisena kuin tämä tila on määritelty 2 säännössä, lisättynä kaikkien kaksoispohjan yläpuolella ja koneistotilan keula- tai peräpuolella sijaitsevien kiinteiden polttoöljytankkien tilavuudella;

P = matkustajatilojen kokonaistilavuus (kuutiometreinä) upporajan alapuolella, sellaisena kuin nämä on määritelty 2 säännössä;

V = aluksen kokonaistilavuus (kuutiometreinä) upporajan alapuolella;

P1 = KN, missä

N = se matkustajamäärä, jota alus saa kuljettaa ja

K = 0,056 L

3.2 Jos KN:n arvo on suurempi kuin P:n ja upporajan yläpuolella olevien todellisten matkustajatilojen summa, on P : n arvoksi otettava mainittu summa tai 2/3 KN, sen mukaan kumpi niistä on suurempi.

Jos P1 on suurempi kuin P, on:

M + 2P

------

Cs = 72 V + P1 - P.......................(3)

ja muissa tapauksissa

M 2P1 .......................(4)

------

Cs = 72 V

3.3 Aluksissa, joissa ei ole yhtäjaksoista laipiokantta, on tilavuudet laskettava niihin todellisiin upporajoihin, joita on käytetty vuotopituuksia määrättäessä.

4 Osastoimismääräykset aluksille, joita säännön 5 kohta ei koske.

4.1 Osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on 131 metriä tai suurempi ja joiden tunnusluku on enintään 23, on määrättävä tekijällä A, joka saadaan kaavasta 1; aluksissa, joiden tunnusluku on 123 tai suurempi, tekijällä B, joka saadaan kaavasta 2, ja aluksissa, joiden tunnusluku on 23 ja 123 välillä, tekijällä F, joka saadaan lineaarisella interpolaatiolla, tekijöiden A ja B väliltä käyttämällä kaavaa

(A-B)(C,-23)

-----------

F = A - 100 .................(5)

Kuitenkin jos tunnusluku on 45 tai suurempi ja samanaikaisesti kaavasta 5 laskettu osastoimistekijä on 0,65 tai pienempi mutta suurempi kuin 0,50, on osastoiminen keulasopen peräpuolella määrättävä tekijällä 0,50.

4.2 Jos tekijä F on pienempi kuin 0,40 ja viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että on mahdotonta käyttää tekijää F aluksen koneistotilan suhteen, voidaan tällaisen tilan osastoimisessa käyttää suurempaa tekijää, joka ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 0,40.

4.3 Osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 131 metriä mutta ei pienempi kuin 79 metriä, on määrättävä tekijällä yksi, jos tunnusluku on yhtä kuin S, kun

3,574 - 25L

----------

S = 13

tekijällä B, joka saadaan kaavasta 2, jos aluksen tunnusluku on 123 tai suurempi; ja tekijällä F, joka saadaan lineaarisella interpolaatiolla ykkösen ja tekijän B väliltä, käyttämällä kaavaa:

(1 - B)(C - S)

------------

F = 1 - 123 - S .................(6)

jos aluksen tunnusluku on S:n ja 123 välillä.

4.4 Osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 131 metriä mutta ei pienempi kuin 79 metriä ja joiden tunnusluku on pienempi kuin S sekä kaikissa aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 79 metriä, on määrättävä tekijällä yksi, jollei jommassa kummassa tapauksessa viranomaiselle ole osoitettavissa, että on käytännössä mahdotonta soveltaa tätä tekijää johonkin aluksen osaan/missään aluksen osassa. Tällaisessa tapauksessa viranomainen voi myöntää sellaisia helpotuksia, jotka kaikki olosuhteet huomioon ottaen saattavat näyttää oikeutetuilta.

4.5 Kohdan 4.4 määräyksiä on sovellettava kaikenpituisiin aluksiin, joiden sallittu matkustajamäärä on suurempi kuin 12 mutta ei suurempi kuin pienempi seuraavista kahdesta luvusta:

L2

---

650 , tai 50.

5 Erityiset määräykset osastoimisesta niille aluksille, joilla säännön III/27(c) mukaisesti on oikeus kuljettaa henkilöitä suurempi määrä kuin pelastusveneiden tilavuus edellyttää, ja joiden säännön 1,5 mukaisesti on täytettävä erityisiä vaatimuksia.

5.1.1 Aluksissa, joita pääasiallisesti käytetään matkustajien kuljetukseen, on osastoiminen keulasopen peräpuolella määrättävä tekijällä 0,50 tai tekijällä, joka on määrätty kohtien 3 ja 4 mukaisesti, jos se on pienempi kuin 0,50.

5.1.2 Milloin tällaisten alusten pituus on pienempi kuin 91,5 metriä ja viranomainen on vakuuttunut siitä, että tällaisen tekijän soveltaminen on jonkin osaston suhteen käytännössä mahdotonta, voi viranomainen sallia tämän osaston pituuden määräämisessä käytettävän suurempaa tekijää ehdolla, että käytetty tekijä on näissä olosuhteissa pienin käytännössä mahdollinen ja mielekäs.

5.2 Jos aluksessa - riippumatta siitä onko sen pituus pienempi kuin 91,5 metriä vai ei - on välttämätöntä kuljettaa huomattavia lastimääriä, ja tämä aiheuttaa sen, että käytännössä on mahdotonta vaatia osastoimista keulasopen peräpuolella määrättäväksi tekijällä, joka on enintaan 0,50, on osastoiminen määrättävä seuraavien .1 - . 5 alakohtien mukaisesti, kuitenkin niin, että viranomainen, jos se on vakuuttunut näiden määräysten tarkan noudattamisen vaatimisen olevan jossakin suhteessa kohtuutonta, voi suostua sellaiseen vedenpitävien laipioiden vaihtoehtoiseen järjestelyyn, joka näyttää olevan perusteltu ja joka ei heikennä osastoimisen yleistä tehokkuutta.

.1 Kohdan 3 tunnuslukua koskevia määräyksiä on noudatettava sellaisella poikkeuksella, että P1:n arvoa laskettaessa hyttimatkustajien kohdalta on K:lla oltava se arvo, joka on määritelty kohdassa 3 tai 3,5 kuutiometriä sen mukaan kumpi niistä on suurempi, ja kansimatkustajain kohdalta on K:lla oltava arvo 3,5 kuutiometriä.

.2 Tekijä B kohdassa 2 on korvattava tekijällä BB, joka määrätään seuraavasta kaavasta:

17,6

-----

BB = L - 33 + 20 (L = 55 m tai suurempi)

.3 osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on 131 metriä tai suurempi ja joiden tunnusluku on enintään 23, on määrättävä tekijällä A kaavasta kohdassa 2.3; aluksissa, joiden tunnusluku on 123 tai suurempi, tekijällä BB, joka saadaan 5.2.2 olevasta kaavasta, ja aluksissa, joiden tunnusluvut ovat 23 ja 123 välillä, tekijällä F, joka saadaan lineaarisella interpolaatiolla tekijöiden A ja BB väliltä käyttämällä kaavaa

(A - BB)(Cs - 23)

-----------------

F = A- 100

Jos näin saatu tekijä F on pienempi kuin 0,50, on käytettävä joko tekijää 0,50 tai tekijää, joka on laskettu 4.1 mukaisesti käyttämällä sitä, joka on pienempi.

.4 Osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 131 metriä mutta ei pienempi kuin 55 metriä, on määrättävä tekijällä yksi, jos tunnusluku on yhtä kuin S1, kun

3,712 - 25L

--------

S1 = 19

tekijällä BB, joka saadaan kohdan 5.2.2 kaavasta, jos aluksen tunnusluku on 123 tai suurempi; ja tekijällä F, joka saadaan lineaarisella interpolaatiolla ykkösen ja tekijän BB väliltä, käyttämällä kaavaa:

(1 - BB)(Cs - S1)

----------------

F = 1- 123 - S1

jos aluksen tunnusluku on S1:n ja 123 välillä. Jos kummassakin viimeksi mainitussa tapauksessa näin saatu tekijä on pienempi kuin 0,50, voidaan osastoiminen määrätä tekijällä, joka ei ole suurempi kuin 0,50.

.5 Osastoiminen keulasopen peräpuolella aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 131 metriä mutta ei pienempi kuin 55 metriä ja joiden tunnusluku on pienempi kuin S1, sekä kaikissa aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 55 metriä, on määrättävä tekijällä yksi, jollei viranomaista tyydyttävällä tavalla osoiteta, että käytännössä on mahdotonta soveltaa tätä tekijää aluksen tiettyyn osastoon. Tällaisessa tapauksessa viranomainen voi myöntää näiden osastojen suhteen sellaisia helpotuksia, jotka kaikki olosuhteet huomioon ottaen näyttävät oikeutetuilta, kuitenkin ehdolla, että perimmäinen osasto ja mahdollisimman monta keulanpuoleista osastoa (keulasopen ja koneistotilan perälaipion välillä) pidetään vuotopituuden rajoissa.

7 sääntö
Matkustaja-alusten osastoimista koskevat erityiset määräykset

1 Jos vedenpitävät laipiot aluksen joissakin osissa ulottuvat ylempään kanteen kuin muualla aluksessa ja tätä laipioiden ulottuvuutta halutaan käyttää hyväksi vuotopituuksia laskettaessa, voidaan jokaista tällaista aluksen osaa varten käyttää erillisiä upporajoja ehdolla:

.1 että aluksen laidat on sen koko pituudelta ulotettu ylempää upporajaa vastaavaan kanteen ja kaikkien aukkojen laidoituksessa tämän kannen alapuolella aluksen koko pituudelta katsotaan tämän luvun 17 säännön tarkoittamassa mielessä olevan upporajan alapuolella; ja

.2 että kumpikin laipiokannen askelmaan rajoittuvista osastoista on oman upporajansa mukaisesti lasketun sallitun pituuden rajoissa ja lisäksi niiden pituus yhteensä ei ole suurempi kuin alemman upporajan mukaisesti laskettu kaksinkertainen sallittu pituus

2. 1 Osaston pituus voi ylittää 6 säännön mukaan määrätyn sallitun pituuden ehdolla, että mikään toisiinsa rajoittuva osastopari, jolle kysymyksessä oleva osasto on yhteinen, ei ylitä yhteispituudeltaan vuotopituutta taikka kaksinkertaista sallittua pituutta, pienemmän luvun mukaisesti

2.2 Jos toinen kahdesta toisiinsa rajoittuvasta osastosta on koneistotilan sisäpuolella ja toinen sen ulkopuolella, ja aluksen sen osan, jossa jälkimmäinen sijaitsee, keskitäyttymä eroaa koneistotilan keskitäyttymästä, on näiden kahden osaston yhteinen pituus korjattava vastaamaan aluksen niiden osien keskitäyttymien keskiarvoa, joissa mainitut osastot sijaitsevat.

2.3 Jos kahdella toisiinsa rajoittuvalla osastolla on eri osastoimistekijät, näiden osastojen yhteinen pituus on määrättävä suhteellisesti niiden mukaan.

3 Aluksissa, joiden pituus on 100 metriä tai suurempi, on yksi keulasopen peräpuolella olevista poikittaisista päälaipioista sijoitettava enintään suurimman sallitun pituuden etäisyydelle keulapystysuorasta.

4 Poikittaisessa päälaipiossa saa olla syvennys ehdolla, että syvennyksen kaikki osat ovat niiden pystysuorien pintojen sisäpuolella, joiden etäisyys laidoituksesta mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimisvesiviivan tasossa on viidesosa 2 säännössä määritellystä leveydestä. Jokaista näiden rajojen ulkopuolelle jäävää syvennyksen osaa on käsiteltävä askelmana kohdan 5 mukaisesti.

5 Poikittaisessa päälaipiossa saa olla askelma, edellyttäen, että se täyttää jonkin seuraavista ehdoista:

.1 niiden kahden osaston yhteinen pituus, jotka kysymyksessä oleva laipio erottaa, ei saa olla suurempi kuin 90 prosenttia vuotopituudesta tai kaksinkertainen sallittu pituus, kuitenkin niin, että aluksissa, joiden osastoimistekijä on suurempi kuin 0,90, sanottujen osastojen yhteinen pituus ei saa ylittää sallittua pituutta;

.2 askelman kohdalla on lisätty osastoimista yhtä suuren turvallisuuden saavuttamiseksi kuin mihin tasolaipiota käyttäen olisi päästy;

.3 osasto, jonka yli askelma ulottuu, ei saa olla pitempi kuin sallittu pituus, joka vastaa 76 millimetriä askelman alapuolella olevaa upporajaa.

6 Jos poikittaisessa päälaipiossa on syvennys tai askelma, on osastoimista määrättäessä tällaisen laipion sijasta käytettävä vastaavaa tasolaipiota.

7 Jos kahden lähekkäisen poikittaisen päälaipion tai niitä vastaavien tasolaipioiden tai laipioiden toisiaan lähellä oleviin askelmien osiin yhtyvien poikittaisten tasojen välinen etäisyys on pienempi kuin joko 3,0 metriä, sen mukaan kumpi niistä on pienempi, on vain toisen näistä laipioista katsottava olevan osana aluksen osastoimisessa 6 säännön mukaisesti.

8 Jos poikittaisessa vedenpitävässä pääosastossa on paikallista osastoimista ja viranomaista tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että mistään oletetusta sivun vauriosta, jonka ulottuvuus pituussuunnassa on joko 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä, sen mukaan kumpi niistä on pienempi, ei ole seurauksena koko pääosaston täyttyminen vedellä, voidaan tällaisen osaston muutoin vaadittuun sallittuun pituuteen tehdä suhteellinen lisäys. Tällaisessa tapauksessa oletettu tehokas kantava tilavuus vahingoittumattomalla sivulla ei saa olla suurempi kuin se on oletettu olevan vahingoittuneella sivulla.

9 Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50 tai pienempi, ei mikään kahden toisiinsa rajoittuvan osaston yhteinen pituus saa olla suurempi kuin vuotopituus.

8 sääntö
Vahingoittuneen matkustaja-aluksen vakavuus

1.1 Vahingoittumattoman aluksen vakavuuden on kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa oltava riittävä kestämään päättynyt vuoto missä tahansa pääosastossa, jonka vaaditaan olevan vuotopituuden rajoissa.

1.2 Jos kahden toisiinsa rajoittuvan pääosaston välisessä laipiossa on 7.5.1 säännön mukaisesti tehty askelma, on vahingoittumattoman aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto molemmissa näissä pääosastoissa.

1.3 Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50 tai pienempi mutta suurempi kuin 0,33, on vahingoittumattoman aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto missä tahansa kahdessa toisiinsa rajoittuvassa pääosastossa.

1.4 Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,33 tai pienempi, on vahingoittumattoman aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto missä tahansa kolmessa toisiinsa rajoittuvassa pääosastossa.

2.1 1 kohdan vaatimukset on määritettävä laskelmilla, jotka suoritetaan 3, 4 ja 6 kohtien mukaisesti ja joissa otetaan huomioon aluksen mittasuhteet ja suunnittelun erikoispiirteet sekä vahingoittuneiden osastojen sijainti ja muoto. Näitä laskelmia suoritettaessa on aluksen edellytettävä olevan vakavuuden kannalta huonoimmissa oletettavissa olevissa käyttöolosuhteissa.

2.2 Jos alukseen aiotaan rakentaa kansia, sisälaidoituksia tai pitkittäislaipioita, jotka ovat tarpeeksi tiiviitä olennaisesti ehkäisemään veden virtausta, on viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitettava, että tämä on asianmukaisesti otettu huomioon laskelmissa.

2.3 Jos viranomainen pitää vahingoittuneen aluksen vakavuuslaajuutta epäilyttävänä, se voi vaatia asian tutkimista.

3 Vahingoittuneen aluksen vakavuuslaskelmissa on yleensä käytettävä seuraavia tilavuus- ja pintatäyttymän arvoja:


Tilat                Täyttymä
Lastille, hiilille ja varastoille
varatut tilat            60
Asuntotilat             95
Koneistotilat            85
Nesteille tarkoitetut tilat 0 tai 95*

* Käytetään sitä arvoa, joka aiheuttaa ankarammat vaatimukset.

Tiloissa, jotka sijaitsevat lähellä vahingoittumisen aiheuttamaa vesiviivaa ja joissa ei ole sanottavasti asuntoja tai koneistoja tai joissa ei yleensä ole huomattavia määriä lastia tai varastoja, on oletettava olevan edellistä suuremmat pintatäyttymät.

4 Vauriolla on oletettava olevan seuraava ulottuvuus:

1 pituussuunnassa: 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä, sen mukaan kumpi niistä on pienempi. Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,33 tai pienempi, oletetun vaurion ulottuvuutta pituussuuntaan on lisättävä tarvittaessa niin, että se ulottuu minkä tahansa kahden peräkkäisen vedenpitävän poikittaisen päälaipion ohi;

2 poikittaissuunnassa (mitattuna sisäänpäin aluksen laidasta kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa): viidesosa aluksen leveydestä, joka on määritelty säännön 2 mukaan; ja

.3 pystysuunnassa: perusviivasta ylöspäin rajoituksetta.

.4 jos jostakin vauriosta, jonka ulottuvuus on pienempi kuin kohdissa 4.1, 4.2 ja 4.3 on määritelty, olisi seurauksena suurempi kallistuma tai suurempi vaihtokeskuskorkeuden menetys, on tällainen vaurio otettava huomioon laskelmissa.

5 Vuodon aiheuttama epäsymmetrinen täyttyminen on tehokkailla toimenpiteillä pidettävä mahdollisimman pienenä. Jos on välttämätöntä tasata suuria kallistuskulmia, on tähän käytettyjen laitteiden mikäli mahdollista oltava itsetoimivia. Jos aluksessa on laitteita vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan, on niiden säätöelimiä joka tapauksessa voitava käyttää laipiokannen yläpuolelta. Näiden laitteiden ja niiden säätöelimien niin myös suurimman kallistuman ennen sen tasaamista, on oltava viranomaisen hyväksymät. Jos vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet vaaditaan, ei kallistuman tasaamiseen kuluva aika saa olla pitempi kuin 15 minuuttia. Tarvittavat ohjeet poikittaisjohtamislaitteiden käytöstä on annettava aluksen päällikölle.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.266 (VIII) vahvistamaan suositukseen vakiomenetelmästä matkustaja-alusten vuotoveden poikittaislaitteita koskevien määräysten täyttämisestä.

6 Aluksen lopullisen tilan vaurion jälkeen epäsymmetrisen täyttymisen ollessa kysymyksessä, sen jälkeen kun kallistuman tasaamistoimenpiteet on suoritettu, on oltava seuraavan mukainen:

.1 symmetrisen täyttymisen ollessa kysymyksessä jäljellä olevan vaihtokeskuskorkeuden on oltava positiivinen ja suuruudeltaan vähintään 50 mm laskettuna vakiouppouma-menetelmällä;

.2 epäsymmetrisen täyttymisen ollessa kysymyksessä ei kokonaiskallistuma saa olla suurempi kuin 7°, kuitenkin niin, että viranomainen erityisissä tapauksissa voi sallia lisäkallistuman, joka riippuu epäsymmetrisestä kallistusmomentista, mutta missään tapauksessa lopullinen kallistuma ei saa olla suurempi kuin 15.

.3 upporaja ei saa missään tapauksessa painua vedenpinnan alle täyttymän loppuvaiheessa. Jos on otaksuttavissa, että upporaja voi painua vedenpinnan alle täyttymän jossakin välivaiheessa, voi viranomainen vaatia sellaisia tutkimuksia ja järjestelyjä, jotka se katsoo välttämättömiksi aluksen turvallisuuden kannalta.

7 Aluksen päällikölle on annettava ne tiedot, jotka ovat tarpeen vahingoittumattoman aluksen vakavuuden pitämiseksi käyttöolosuhteissa riittävän suurena kestämään kriitillisen vaurion. Aluksissa, joissa vuotoveden johtamislaitteet ovat tarpeen vaatimat, on aluksen päällikölle annettava tiedot niistä vakavuustiloista, joihin kallistumalaskelmat perustuvat, ja kiinnitettävä hänen huomiotaan siihen, että aluksen vaurioituessa epäedullisemmissa olosuhteissa seurauksena voi olla liian suuri kallistuma.

8.1 Viranomainen ei saa myöntää minkäänlaisia helpotuksia vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksista, ellei osoiteta, että sellainen vahingoittumattoman aluksen vaihtokeskuskorkeus, joka vastaisi näitä vaatimuksia kaikissa käyttöolosuhteissa, on turhan suuri aluksen aiotussa käytössä.

8.2 Helpotuksia vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksista voidaan myöntää vain poikkeustapauksissa ja sillä ehdolla, että viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että aluksen mittasuhteet, järjestelyt ja muut erikoispiirteet ovat parhaat mahdolliset, jotka käytännössä voidaan kohtuudella hyväksyä näissä erityisissä olosuhteissa vaurion jälkeistä vakavuutta ajatellen.

9 sääntö
Painolastin ottaminen matkustaja-aluksiin

1 Vesipainolastia ei yleensä pitäisi kuljettaa polttoöljylle tarkoitetuissa tankeissa. Aluksiin, joiden on käytännössä mahdotonta välttää veden ottamista polttoöljytankkeihin, on asennettava viranomaista tyydyttävä öljynsekaisen veden erotuslaite, tai järjestettävä jokin muu vaihtoehtoinen viranomaisen hyväksymä keino, kuten tyhjennys maavastaanottolaitteisiin, öljynsekaisen painolastiveden poistamiseksi aluksesta.

2 Tämän säännön määräykset eivät vaikuta voimassaolevan kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiin aluksen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä.

10 sääntö
Soppi- ja koneistotilan laipiot, akselitunnelit ym. matkustaja-aluksissa

1 Keulasoppi- tai törmäyslaipion on oltava ja ulotuttava vedenpitävänä laipiokanteen saakka. Tämä laipio on sijoitettava niin, että sen etäisyys keulapystysuorasta on vähintään 5 prosenttia aluksen pituudesta ja enintään 3 metriä lisättynä viidellä prosentilla aluksen pituudesta.

2 Jos mikä tahansa vesiviivan alapuolella oleva aluksen osa ulottuu keulapystysuoran etupuolelle, kuten keulabulbi, on kohdassa 1 määrätyt etäisyydet mitattava pisteestä, joka on

.1 tällaisen ulokkeen puolivälissä; tai

.2 1,5 prosenttia aluksen pituudesta keulapystysuoran etupuolella; tai

.3 3 metriä keulapystysuorasta eteenpäin; sen mitan mukaan, joka näistä on lyhin.

3 Jos aluksessa on pitkä keulakoroke, on keulasoppi- tai törmäyslaipion jatkuttava saatiivinä lähinnä laipiokannen yläpuolella olevaan kanteen. Tämän jatkeen ei tarvitse olla suoraan alapuolella olevan laipion yläpuolella, jos se sijaitsee kohdissa 1 ja 2 määriteltyjen rajojen puitteissa, ottaen huomioon kohdassa 4 sallitun poikkeuksen, ja jos se osa laipiokannesta, joka muodostaa askelman, tehdään täysin säätiiviiksi.

4 Jos aluksessa on keulaportti ja kalteva lastausluiska on osa laipiokannen yläpuolelle ulottuvasta törmäyslaipiosta, saa se liuskan osa, joka on ylempänä kuin 2,3 metriä laipiokannen yläpuolella, ulottua kohtien 1 ja 2 määräämien rajojen etupuolelle. Luiskan on oltava koko pituudeltaan säätiivis.

5 Aluksessa on oltava peräsoppilaipio sekä laipiot, jotka erottuvat 2 säännön mukaisesti määritellyn koneistotilan sen keula- ja peräpuolella olevista lasti- ja matkustajatiloista, on myös oltava ja tehtävä vedenpitäviksi laipiokanteen saakka. Peräsoppilaipio voi kuitenkin päättyä laipiokannen alapuolella, jollei aluksen turvallisuus osastoimisen suhteen siten heikkene.

6 Akselihylsät on joka tapauksessa sijoitettava kooltaan kohtuullisiin vedenpitäviin tiloihin. Akselin tiivistysholkki on sijoitettava vedenpitävään akselitunneliin tai muuhun vedenpitävään tilaan, joka on osassa akselihylsätilasta ja jonka tilavuus on sellainen, että sen täyttyminen tiivistysholkin kautta tapahtuvasta vuodosta ei aiheuta upporajan painumista veden alle.

11 sääntö
Lastialusten törmäyslaipiot

1 Tässä säännössä sanonnat "varalaitakansi", "aluksen pituus" ja "keulapystysuora" tarkoittavat samaa kuin voimassaolevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määritelmissä.

2 Aluksessa on oltava törmäyslaipio, joka on vedenpitävä varalaitakanteen asti. Tämän laipion on sijaittava keulapystysuorasta peräänpäin etäisyydellä, joka on vähintään 5 prosenttia aluksen pituudesta, tai 10 metriä, pienemmän luvun mukaisesti, ja, paitsi milloin viranomainen toisin sallii, korkeintaan 8 prosenttia aluksen pituudesta.

3 Jos mikä tahansa vesiviivan alapuolella oleva aluksen osa ulottuu keulapystysuoran etupuolelle, kuten keulabulbi, on kohdassa 2 määrätyt etäisyydet mitattava pisteestä, joka on

.1 tällaisen ulokkeen puolivälissä; tai

.2 1,5 prosenttia aluksen pituudesta keulapystysuoran etupuolella; tai

.3 3 metriä keulapystysuorasta eteenpäin; sen mitan mukaan, joka näistä on lyhin.

4 Laipiossa voi olla askelmia ja syvennyksiä edellyttäen, että ne sijaitsevat kohtien 2 tai 3 määräämissä rajoissa. Törmäyslaipion läpi meneviin putkiin on asennettava sopivat venttiilit, jotka ovat säädettävissä varalaitakannen yläpuolelta, ja venttiilin pesä on kiinnitettävä laipioon keulapiikin sisäpuolelle. Venttiilit saa asentaa törmäyslaipion peräpuolelle edellyttäen, että niiden luo on kaikissa käyttöolosuhteissa helppo päästä, ja että tila, jossa ne sijaitsevat, ei ole lastitila. Kaikkien venttiilien tulee olla terästä, pronssia tai muuta hyväksyttyä sitkeää ainetta. Tavallisesta valuraudasta tai vastaavanlaisesta aineesta valmistettuja venttiilejä ei hyväksytä. Tähän laipioon ei saa sijoittaa ovia, miesluukkuja, ilmanvaihtokuiluja tai muita aukkoja.

5 Jos aluksessa on pitkä keulakoroke, on törmäyslaipion jatkuttava säätiiviinä lähinnä laipiokannen yläpuolella olevaan kanteen.Tämän jälkeen ei tarvitse olla suoraan alapuolella olevan laipion yläpuolella, jos se sijaitsee kohdissa 2 ja 3 määriteltyjen rajojen puitteissa, ottaen huomioon kohdassa 6 sallitun poikkeuksen, ja jos se osa laipiokannesta, joka muodostaa askelman, tehdään täysin säätiiviiksi.

6 Jos aluksessa on keulaportti ja kalteva lastausluiska on osa laipiokannen yläpuolelle ulottuvasta törmäyslaipiosta, saa se luiskan osa, joka on ylempänä kuin 2,3 metriä varalaitakannen yläpuolella, ulottua kohdan 2 tai 3 määräämien rajojen etupuolelle. Luiskan on oltava koko pituudeltaan säätiivis.

7 Törmäyslaipion jatkeessa varalaitakannen yläpuolella olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava mahdollisimman pieneksi ottaen huomioon aluksen suunnittelun ja tavanomaisen käytön. Kaikki tällaiset aukot on voitava sulkea säätiiviisti.

12 sääntö
Kaksoispohjat matkustaja-aluksissa

1 Aluksessa on oltava kaksoispohja keulasoppilaipiosta peräsoppilaipioon saakka, mikäli tämä on käytännössä mahdollista ja soveltuu aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön.

.1 Aluksiin, joiden pituus on vähintään 50 metriä mutta alle 61 metriä, on rakennettava kaksoispohja ainakin koneistotilasta keulasoppilaipioon tai niin lähelle sitä kuin käytännössä on mahdollista.

.2 Aluksiin, joiden pituus on vähintään 61 metriä mutta alle 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja ainakin koneistotilan ulkopuolelle ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioihin saakka tai niin lähelle niitä kuin käytännössä on mahdollista.

.3 Aluksiin, joiden pituus on vähintään 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja keskiosaan ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioihin saakka tai niin lähelle niitä kuin käytännössä on mahdollista.

2 Jos kaksoispohja vaaditaan, on sen korkeuden oltava viranomaisen hyväksymä. Sisäpohjan on ulotuttava aluksen kylkiin saakka niin, että se suojaa pohjaa kuvun taipeeseen asti. Suojaus katsotaan riittäväksi, jos kaksoispohjan reunalevyn ulkosyrjän ja kupulevyn leikkausviiva ei missään kohdassa ole sen vaakasuoran tason alapuolella, joka kulkee nollakaaren ja sen poikittaisen diagonaaliviivan leikkauspisteen kautta, joka on vedetty 25 asteen kulmassa perusviivaa vastaan pisteestä, jonka etäisyys aluksen keskiviivasta on puoli mallileveyttä.

3 Pienet kaivot, jotka on rakennettu kaksoispohjan lastisuojien ym. tyhjennystä varten, eivät saa ulottua syvemmälle kuin on välttämätöntä. Missään tapauksessa ei kaivon syvyys saa olla suurempi kuin kaksoispohjan korkeus keskiviivalla vähennettynä 460 millimetrillä; kaivo ei myöskään saa ulottua kohdassa 2 mainitun vaakasuoran tason alapuolelle. Ulkopohjaan saakka ulottuva kaivo sallitaan kuitenkin akselitunnelin peräpäässä. Viranomainen voi sallia muitakin kaivoja, kuten voiteluöljykaivoja pääkoneiden alla, jos se katsoo, että nämä järjestelyt antavat yhtä hyvän suojan kuin tämän säännön mukainen kaksoispohja.

4 Kaksoispohjaa ei tarvitse rakentaa kooltaan kohtalaisiin vedenpitäviin osastoihin, joita käytetään yksinomaan nesteiden kuljetukseen, edellyttäen, että aluksen turvallisuus pohja- tai kylkivaurion sattuessa ei viranomaisen mielestä täten heikkene.

5 Kun on kysymys aluksista, joihin säännön 1.5 määräyksiä sovelletaan ja joita käytetään säännölliseen liikenteeseen lyhyen kansainvälisen matkan rajoissa, joka on määritelty säännössä III/2, voi viranomainen olla vaatimatta kaksoispohjaa sellaiseen aluksen osaan, joka on osastoitu käyttämällä osastoimistekijää, joka ei ole suurempi kuin 0,50, jos se katsoo, että kaksoispohjan rakentaminen aluksen tuohon osaan ei sovellu aluksen rakenteeseen eikä sen tarkoitettuun käyttöön.

13 sääntö
Osastoimislastiviivojen määrääminen, merkitseminen ja kirjaaminen matkustaja-aluksissa

1 Vaaditun osastoimistiheyden pysyttämiseksi alukselle on määrättävä ja sen kylkiin merkittävä hyväksyttyä osastoimissyväystä vastaava lastiviiva. Alukselle, jossa on vaihtoehtoisesti joko matkustajien tai lastin kuljetukseen soveltuvat erityiset tilat, voidaan, jos laivanomistaja niin haluaa, edellisen lisäksi määrätä ja merkitä yksi tai useampia osastoimislastiviivoja vastaamaan niitä osastoimissyväyksiä, jotka viranomainen saattaa hyväksyä tällaista vaihtoehtoista käyttöä varten.

2 Määrätyt ja merkityt osastoimislastiviivat on mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa sekä ilmaistava merkinnällä C. 1, kun alusta pääasiallisesti käytetään matkustajien kuljetukseen, ja merkinnällä C.2, C.3 jne. muuta vaihtoehtoista käyttöä varten.

3 Jokaista tällaista lastiviivaa vastaava varalaita on mitattava samassa kohdassa ja samasta kansiviivasta kuin voimassa olevan kansainvälisen lastiviivasopimuksen mukaan määrätyt varalaidat.

4 Jokaista hyväksyttyä osastoimislastiviivaa vastaava varalaita ja sen käyttö, jota varten tämä varalaita on hyväksytty, on selvästi mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa.

5 Missään tapauksessa ei osastoimislastiviivan merkkiä saa asettaa sen ylimmän suolaisen veden lastiviivan yläpuolelle, joka on määrätty aluksen lujuuden tai voimassa olevan kansainvälisen lastiviivasopimuksen perusteella.

6 Siitä riippumatta missä kohdassa osastoimislastiviivojen merkit ovat, alusta ei missään tapauksessa saa lastata niin syvälle, että voimassa olevan kansainvälisen lastiviivasopimuksen mukaan kysymyksessä olevaa vuodenaikaa ja aluetta varten määrätty lastiviivamerkki joutuu vedenpinnan alle.

7 Alusta älköön missään tapauksessa lastattako niin syvälle, että sen ollessa suolaisessa vedessä, tiettyä matkaa ja käyttöä vastaavan osastoimislastiviivan merkki joutuu vedenpinnan alle.

14 sääntö
Vedenpitävien laipioiden ym. rakenne ja ensimmäinen koestus matkustaja- ja lastialuksissa

1 Jokainen poikittainen tai pitkittäinen vedenpitävä osastoimislaipio on niin rakennettava, että se riittävällä varmuudella kykenee kestämään suurimman vesipatsaan paineen, joka siihen voi kohdistua aluksen vahingoittumistapauksessa, mutta vähintään upporajan korkeuteen saakka ulottuvan vesipatsaan paineen. Näiden laipioiden on rakenteeltaan täytettävä viranomaisen vaatimukset.

2.1 Laipioissa olevien askelmien ja syvennysten on oltava vedenpitävät ja yhtä lujat kuin niihin liittyvät laipiot.

2.2 Jos kaaria tai palkkeja menee vedenpitävän kannen tai laipion läpi, on sellainen kansi tai laipio tehtävä rakenteeltaan vedenpitäväksi käyttämättä puuta tai sementtiä.

3 Pääosastojen koestaminen täyttämällä ne vedellä ei ole pakollinen. Jos koestusta vedellä täyttämällä ei suoriteta, on koestus vesisuihkulla pakollinen. Tämä koestus on suoritettava mahdollisimman myöhäisessä rakennusvaiheessa. Vedenpitävien laipioiden yksityiskohtainen tarkastus on joka tapauksessa suoritettava.

4 Keulasoppi, kaksoispohjat (tunnelikölit niihin luettuina) ja sisälaidoitukset on koestettava 1 kohdan vaatimuksia vastaavan vesipatsaan paineella.

5 Tankit, jotka on tarkoitettu nesteiden säilytykseen ja muodostavat osan aluksen osastoimisesta, on tiiviyden toteamiseksi koestettava vesipatsaan paineella, jonka korkeus vastaa ylimpään osastoimislastiviivaan ulottuvaa vesipatsasta tai vesipatsasta, joka vastaa kahta kolmannesta kölin ja upporajan välisestä korkeudesta tankkien kohdalla, käyttämällä sitä niistä suurempaa, kuitenkin niin, että koestuspainekorkeus ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin 0,9 metriä tankin kannen yläpuolella.

6 Kohdissa 4 ja 5 mainitut koestukset tarkoittavat varmuuden saamista siitä, että osastoimisen rakenteelliset osat ovat vedenpitävät. Niitä ei ole pidettävä koestuksina jonkin osaston soveltuvuudesta polttoöljyn säilytykseen tai muihin erityisiin tarkoituksiin, jota varten voidaan vaatia tiukempi koestus, riippuen siitä korkeudesta, johon neste voi nousta tankissa tai siihen liittyvissä putkissa.

15 sääntö
Aukot vedenpitävissä laipioissa matkustaja-aluksissa

1 Vedenpitävissä laipioissa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista. Näissä aukoissa on oltava kunnolliset sulkemislaitteet.

2.1 Jos putkia, valumaputkia, sähköjohtoja ym. johdetaan vedenpitävien osastoimislaipioiden läpi, on laipioiden vedenpitävyys sopivin keinoin varmistettava.

2.2 Venttiilejä, jotka eivät kuulu putkistoon, ei sallita vedenpitävissä osastoimislaipioissa.

2.3 Lyijyä tai kuumuutta kestämätöntä muuta ainetta ei saa käyttää vedenpitävien osastoimislaipioiden läpi kulkevissa putkistoissa, jos tällaisten putkistojen vahingoittuminen tulipalon sattuessa saattaisi heikentää laipioiden vedenpitävyyttä.

3.1 Ovi-, kulku- tai muita pääsyaukkoja ei sallita:

.1 törmäyslaipioissa upporajan alapuolella: eikä

.2 vedenpitävissä poikittaislaipioissa, jotka erottavat lastitilan sen viereisestä lastitilasta tai varsinaisesta tai varahiilisäiliöstä, lukuun ottamatta kohdassa 12 ja säännössä 16 mainittuja tapauksia.

3.2 Kohdassa 3.3 mainituin poikkeuksin voidaan törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johtaa enintään yksi putki keulasoppitankissa olevia nesteitä varten, ehdolla, että putkessa on sulkuventtiili, jota voidaan käsitellä laipiokannen yläpuolelta ja jonka pesä on kiinnitetty törmäyslaipioon keulasopen sisäpuolelle.

3.3 Jos keulasoppi on jaettu kahden erilaisen nesteen säilyttämistä varten, voi viranomainen sallia törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johdettavan kaksi putkea, joista kummankin on oltava siten asennettu kuin kohdassa 3.2 on määrätty, kuitenkin vain ehdolla, että viranomaisen käsityksen mukaan käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa toisen putken asentamiselle ja, ottaen huomioon keulasopen lisätyn osastoimisen, aluksen turvallisuus säilyy.

4.1 Varsinaisten ja varahiilisäiliöiden välisissä laipioissa olevien vedenpitävien ovien on aina oltava luoksepäästäviä, lukuun ottamatta sitä, mitä kohdassa 11.2 tarkoitettujen välikannella olevien hiilisäiliöiden ovista on määrätty.

4.2 Riittävin toimenpitein, suojuksia käyttämällä tai muilla keinoilla, on estettävä hiiliä vaikeuttamasta hiilisäiliöiden vedenpitävien ovien sulkemista.

5 Tiloissa, joihin on sijoitettu aluksen kuljetukseen tarpeellinen pää- ja apukoneisto kattiloineen ja kaikki varsinaiset hiilisäiliöt, älköön mihinkään poikittaiseen päälaipioon tehtäkö enempää kuin yksi ovi, lukuun ottamatta ovia hiilisäiliöihin ja akselitunneleihin. Jos aluksessa on kaksi tai useampia potkureita, on akselitunnelien välillä oltava suora käytäväyhteys. Koneistotilan ja akselitunnelitilojen välillä saa olla vain yksi ovi aluksissa, joissa on kaksi potkuriakselia ja vain kaksi ovea, jos potkuriakseleita on enemmän kuin kaksi. Kaikkien näiden ovien on oltava liukuovia ja ne on sijoitettava niin, että niiden kynnykset ovat mahdollisimman korkealla. Käsikäyttöinen koneisto, jolla näitä ovia liikutellaan laipiokannen yläpuolelta, on sijoitettava koneistoja sisältävien tilojen ulkopuolelle, jos tämä on mahdollista tarpeellisten laitteiden asianmukaisen asennuksen kannalta.

6.1 Vedenpitävien ovien on oltava liukuovia, saranaovia tai muuta samanarvoista ovityyppiä. Levyovia, jotka kiinnitetään vain pulteilla, ja ovia, jotka sulkeutuvat pudottamalla tai putoavan painon vaikutuksesta, ei sallita.

6.2 Liukuovet voivat olla:

joko pelkästään käsin käytettäviä, tai

sekä koneellisesti että käsin käytettäviä.

6.3 Sallitut vedenpitävät ovet voidaan täten jakaa kolmeen luokkaan:

1 luokka -- saranaovet;

2 luokka -- käsikäyttöiset liukuovet;

3 luokka -- sekä kone- että käsikäyttöiset liukuovet.

6.4 Vedenpitävien ovien liikuttamislaitteiden olkoonpa ovi kone- tai käsikäyttöinen, on kyettävä sulkemaan ovi aluksen ollessa kallistuneena 15 astetta kummalle puolelle tahansa.

6.5 Kaikkia vedenpitäviä ovia varten on oltava osoitinlaitteet, jotka ilmaisevat kaikissa niissä käyttöpaikoissa, joista ovia ei voida nähdä, ovatko ne kiinni vai auki. Jollei jokin vedenpitävä ovi, olkoon se minkä luokan ovi tahansa, ole niin rakennettu, että se voidaan sulkea yhteisestä säätökeskuksesta, on ovi varustettava mekaanisella, sähköisellä, puhelin- tai muulla tarkoituksenmukaisella suoralla viestiyhteydellä, jonka avulla vahdissa oleva päällystön jäsen voi nopeasti ottaa kosketuksen henkilöön, joka ennakolta annettujen määräysten mukaisesti on vastuussa kysymyksessä olevan oven sulkemisesta.

7 Saranaovet (1 luokka) on varustettava nopeasti toimivilla sulkemislaitteilla, kuten salvoilla, joita voidaan käsitellä laipion molemmilta puolilta.

8 Käsikäyttöiset liukuovet (2 luokka) voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Liikuttamiskoneistoa on voitava käyttää oven luona sen kummaltakin puolelta ja sen lisäksi hyvin luoksepäästävästä paikasta laipiokannen yläpuolelta. Koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollain muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka on taatusti yhtä varma. Vaatimuksesta, että ovea on voitava liikuttaa molemmilta puolilta, voidaan sallia poikkeuksia, jos mainittu vaatimus on mahdoton täyttää tilojen sijoittelun vuoksi. Ovea käsikoneistolla suljettaessa ei aika, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen aluksen ollessa suorassa, saa olla pitempi kuin 90 sekuntia.

9.1 Konekäyttöiset liukuovet (3 luokka) voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Jos oven on oltava koneellisesti liikuteltavissa säätökeskuksesta, on koneisto tehtävä sellaiseksi, että ovea voidaan liikuttaa koneellisesti myös molemmilta puolilta. Järjestelmän on oltava sellainen, että ovi sulkeutuu automaattisesti, jos se avataan paikallisilla laitteilla sen jälkeen kun se on suljettu säätökeskuksesta ja myös sellainen, että jokainen ovi voidaan paikallisilla laitteilla pitää suljettuna niin, ettei sitä voida avata ylemmästä säätöpaikasta. Laipion kummallekin puolelle on varattava oven koneellisen sulkemislaitteen yhteyteen paikalliset säätörivat, joiden on oltava niin sijoitetut, että ovesta kulkevat henkilöt voivat pitää molemmat säätörivat avoasennossa, eivätkä voi vahingossa panna sulkemiskoneistoa käyntiin. Konekäyttöiset liukuovet on varustettava. käsikäyttöisellä koneistolla, jota voidaan käyttää itse oven luona oven kummaltakin puolelta sekä hyvin luoksepäästävästä paikasta laipiokannen yläpuolelta. Koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollakin muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka on taatusti yhtä varma. Äänimerkkilaittein on annettava varoitus siitä, että ovi on alkanut sulkeutua ja että se jatkaa liikettään, kunnes se on täysin sulkeutunut. Oven sulkeutumisajan on oltava tarpeeksi pitkä turvallisuuden varmistamiseksi.

9.2 Aluksessa on oltava ainakin kaksi itsenäistä tarpeeksi tehokasta voimanlähdettä kaikkien säätökeskuksesta valvottavien ovien avaamista ja sulkemista varten; kummankin niistä on oltava niin tehokas, että se yksin kykenee samanaikaisesti liikuttamaan kaikkia ovia. Molempia voimanlähteitä on voitava säätää komentosillalla olevasta keskuksesta, jossa pitää olla kaikki tarpeelliset mittarit sen tarkistamiseksi, että kumpikin näistä voimanlähteistä kykenee hyvin suoriutumaan siltä vaaditusta tehtävästä.

9.3 Jos ovia liikutetaan hydraulisesti on kumpanakin voimanlähteenä oltava niin tehokas pumppu, että se kykenee sulkemaan kaikki ovet enintään 60 sekunnin kuluessa. Niiden lisäksi on aluksessa oltava koko järjestelmää varten hydrauliset painesäiliöt, joiden teho riittää liikuttamaan kaikkia ovia ainakin kolme kertaa, siis sulkemaan -- avaamaan sulkemaan. Käytettävän nesteen on oltava sellaista, joka ei jäädy missään lämpötilassa, jonka voidaan edellyttää ilmenevän aluksen käytön aikana.

10.1 Matkustajia ja laivaväkeä varten tarkoitetuissa tiloissa samoin kuin työskentelytiloissa saa olla vedenpitäviä saranaovia (1 luokka) vain sellaisen kannen yläpuolella, jonka alapinta alimmassa kohdassa aluksen sivussa on vähintään 2,0 metriä ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella.

10.2 Vedenpitävien ovien, joiden kynnykset ovat ylimmän lastiviivan yläpuolella ja kohdassa 10.1 määritellyn viivan alapuolella, on oltava liukuovia. Ne voivat olla käsikäyttöisiä (2 luokka) muissa aluksissa paitsi niissä, jotka liikennöivät lyhyillä kansainvälisillä matkoilla ja joiden osastoimiskertoimien on oltava 0,50 tai pienempi. Näissä on kaikkien tällaisten ovien oltava konekäyttöiset. Jos jäähdytetyn lastin yhteydessä tarvittavia kuiluja sekä ilmanvaihto- ja keinotekoisen vedon kanavia johdetaan useamman kuin yhden vedenpitävän osastoimispäälaipion läpi, on tällaisten aukkojen sulkemisluukkujen oltava konekäyttöiset.

11.1 Sellaisten vedenpitävien ovien, joita joskus joudutaan avaamaan merellä oltaessa ja joiden kynnykset ovat ylimmän osastoimislastiviivan alapuolella, on oltava liukuovia. Tällöin on sovellettava seuraavia määräyksiä:

.1 Jos tällaisten ovien lukumäärä, lukuun ottamatta ovia akselitunneleihin, on suurempi kuin viisi, on kaikkien näiden ovien sekä akselitunneleihin tai ilmanvaihtokuiluihin tai keinotekoisen vedon kanaviin johtavien ovien oltava konekäyttöiset (3 luokka) ja ne on voitava samanaikaisesti sulkea komentosillalla olevasta säätökeskuksesta.

.2 jos tällaisten ovien lukumäärä, lukuun ottamatta ovia akselitunneleihin, on suurempi kuin yksi mutta ei suurempi kuin viisi ja

. 2.1 jos aluksessa ei ole matkustajatiloja laipiokannen alapuolella, voivat kaikki edellä mainitut ovet olla käsikäyttöisiä (2 luokka);

.2.2 jos aluksessa on matkustajatiloja laipiokannen alapuolella, kaikkien edellä mainittujen ovien on oltava konekäyttöiset (3 luokka) ja ne on voitava samanaikaisesti sulkea komentosillalla olevasta säätökeskuksesta.

.3 Jos aluksessa on vain kaksi tällaista vedenpitävää ovea ja ne sijaitsevat koneistotiloissa tai sellaista tilaa rajoittavissa laipioissa, voi viranomainen sallia, että nämä ovet ovat vain käsikäyttöisiä (2 luokka).

11.2 Jos välikannella olevien hiilisäiliöiden välillä on laipiokannen alapuolelle sijoitettu vedenpitäviä liukuovia, jotka on toisinaan merellä pidettävä avoinna hiilien käsittelyä varten, ovien on oltava konekäyttöiset. Ovien avaamisesta ja sulkemisesta on tehtävä merkintä viranomaisen määräämään laivapäiväkirjaan.

12.1 Hyväksyttyä rakennetta olevia vedenpitäviä ovia voidaan sijoittaa vedenpitäviin laipioihin, jotka erottavat toisistaan välikannen lastitiloja, jos viranomainen pitää niitä välttämättöminä. Nämä ovet saavat olla sarana-, tulla- tai liukuovia, mutta ne eivät saa olla kauko-ohjattuja. Ne on sijoitettava mahdollisimman korkealle tasolle ja niin kauas aluksen sivulaidoituksesta kuin suinkin mahdollista. Missään tapauksessa ei sivua lähinnä olevan pystysuoran ovenpielen etäisyys laidoituksesta saa olla pienempi kuin viidennes aluksen leveydestä, joka on määritelty 2 säännössä. Etäisyys on mitattava kohtisuoraan aluksen keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa.

12.2 Nämä ovet on suljettava ennen matkan alkua ja pidettävä suljettuina merellä oltaessa. Ovien avaamisesta satamassa ja sulkemisesta ennen aluksen lähtöä satamasta on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan. Jos tällaisen oven luokse voi päästä matkan aikana, on ovi varustettava laitteella, joka estää oven luvattoman avaamisen. Jos tällaisia ovia suunnitellaan, viranomaisen on erityisesti harkittava niiden lukumäärää ja järjestelyä.

13 Laipioissa ei sallita irroitettavia levyjä muualla kuin koneistotiloissa. Näiden levyjen on aina oltava paikoillaan ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa poistaa paikoiltaan merellä oltaessa, ellei tähän ole pakottavaa tarvetta. Levyjä paikoilleen asetettaessa on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että liitokset saadaan vedenpitäviksi.

14 Kaikki vedenpitävät ovet on merellä oltaessa pidettävä suljettuina, paitsi jos ne aluksen käytön vuoksi on välttämättä avattava. Tällöin niiden on oltava välittömästi suljettavissa.

15.1 Jos sellaiset kuilut tai tunnelit, jotka on tehty kulkua varten laivaväen asunnoista kattilatilaan tai putkijohtoja tai muita tarkoituksia varten menevät vedenpitävien poikittaisten päälaipioiden läpi, on niiden oltava vedenpitävät ja täytettävä säännön 19 vaatimukset. Jos tällaisia tunneleita tai kuiluja käytetään kulkuteinä merellä, pääsy jokaiseen niistä ainakin toisesta päästä on järjestettävä kuilun kautta, joka vedenpitävänä ulottuu niin korkealle, että siihen päästään upporajan yläpuolelta. Pääsy kuilun tai tunnelin toiseen päähän voi tapahtua sen tyyppisen vedenpitävän oven kautta, jota oven sijainti aluksessa edellyttää. Tällaisia kuiluja tai tunneleita ei saa viedä törmäyslaipion peräpuolella ensimmäisenä olevan osastoimislaipion läpi.

15.2 Jos keinotekoista vetoa varten ehdotetaan tehtäviksi tunneleita tai kuiluja, jotka menevät vedenpitävien poikittaisten päälaipioiden läpi, on viranomaisen erityisesti harkittava tällaisia toimenpiteitä.

16 sääntö
Kuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä kuljettavat matkustaja-alukset

1 Tätä sääntöä sovelletaan matkustaja-aluksiin, jotka on suunniteltu tai muutettu kuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä kuljettamaan, alusten rakennusajankohdasta riippumatta, milloin muiden henkilöiden kuin säännössä 1/2 (e) (i) ja (ii) määriteltyjen, kokonaislukumäärä aluksessa on suurempi kuin 12.

2 Jos tällaisessa aluksessa matkustajien kokonaislukumäärä, mukaan lukien kuljetusajoneuvojen henkilöstö, ei ole suurempi kuin N = 12 + A/25, mistä A = niiden tilojen kokonaiskansipinta-ala (neliömetreinä), jotka ovat käytettävissä kuljetusajoneuvojen kuljetukseen, ja missä vapaa korkeus ahtauspaikalla ja tällaisten tilojen sisäänpääsyn kohdalla on vähintään 4 m, sovelletaan säännön 15.12 määräyksiä vedenpitävistä ovista, paitsi että ovet voidaan lastitiloja osastoivissa vedenpitävissä laipioissa sijoittaa mille tasolle tahansa. Lisäksi vaaditaan, että komentosillalla on osoittimet, jotka automaattisesti näyttävät, milloin jokainen ovi on kiinni ja kaikki ovien kiinnityslaitteet varmistettu.

3 Sovellettaessa tämän säännön määräyksiä tällaiseen alukseen on N se suurin matkustajalukumäärä, joka voidaan alukselle tämän säännön mukaan vahvistaa.

4 Sovellettaessa sääntöä 8 huonoimpiin käyttöolosuhteisiin on kuljetusajoneuvojen ja konttien kuljetukseen tarkoitettujen lastitilojen täyttymä johdettava laskelmista, joissa oletetaan, että kuljetusajoneuvot ja kontit eivät ole vedenpitäviä ja niiden täyttymä 65. Erityistoimintoihin käytetyissä aluksissa saadaan kuljetusajoneuvojen tai konttien todellista täyttymää käyttää. Missään tapauksessa ei kuljetusajoneuvojen ja konttien kuljetukseen käytettyjen lastitilojen täyttymäksi saa ottaa pienempää lukua kuin 60.

17 sääntö
Aukot matkustaja-alusten ulkolaidoituksessa upporajan alapuolella

1 Aluksen ulkolaidoituksessa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista.

2 Kaikkien ulkolaidoituksessa olevien aukkojen sulkemislaitteiden rakenteen ja tehokkuuden on vastattava niiden aiottua tarkoitusta ja sijoituspaikkaa. Yleensä niiden on vastattava viranomaisen vaatimuksia.

3.1 Voimassaolevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti valoventtiilejä ei saa sijoittaa siten, että niiden alareuna on alempana kuin laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntainen viiva, jonka alin kohta on 2,5 prosenttia aluksen leveydestä tai 500 mm, ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella, suuremman mitan mukaisesti.

3.2 Kaikkien valoventtiilien, joiden alareunat ovat upporajan alapuolella siten kuin kohdan 3.1 mukaan sallitaan, on oltava rakenteeltaan sellaisia, että niitä ei voi avata ilman aluksen päällikön suostumusta.

3.3.1 Jos välikannella jonkin kohdassa 3.2 mainitun valoventtiilin alareuna aluksen lähtiessä satamasta on sen viivan alapuolella, joka laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntaisena on alimmassa kohdassaan 1,4 metriä lisättynä 2,5 prosentilla aluksen leveydestä vedenpinnan yläpuolella, on kaikki tämän välikannen valoventtiilit suljettava vedenpitävästi ja lukittava ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa avata ennen sen saapumista seuraavaan satamaan. Tätä kohtaa sovellettaessa voidaan tehdä tavanmukainen suolattoman veden vähennys.

3.3.2 Aika, jolloin tällaiset valoventtiilit avataan satamassa sekä suljetaan ja lukitaan ennen aluksen lähtöä satamasta, on merkittävä viranomaisen määräämään laivapäiväkirjaan.

3.3.3 Alukselle, jossa yksi tai useampia valoventtiilejä on niin sijoitettu, että kohdan 3.3.1 vaatimukset ovat sovellettavissa aluksen uidessa ylimmän osastoimislastiviivan tasalla, voi viranomainen määrätä suurimman keskisyväyksen, jolla näiden valoventtiilien alareunat ovat sen viivan yläpuolella, joka laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntaisena on alimmassa kohdassaan 1,4 metriä lisättynä 2,5 prosentilla aluksen leveydestä suurinta keskisyväystä vastaavan vesiviivan yläpuolella ja jolla syväyksellä niin ollen saadaan lähteä satamasta valoventtiilejä sitä ennen sulkematta ja lukitsematta ja päällikön vastuulla avata ne merellä matkalla seuraavaan satamaan. Voimassa olevassa kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa määritellyissä trooppisissa vyöhykkeissä voidaan tätä suurinta syväystä lisätä 0,3 metrillä.

4 Kaikkiin valoventtiileihin on asennettava tehokkaat sisäpuoliset saranalliset sokkoluukut, jotka voidaan helposti ja varmasti sulkea vedenpitävästi kuitenkin niin, että keulapystysuorasta yhtä aluksen pituuden kahdeksasosaa peremmällä ja sen viivan yläpuolella, joka laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntaisena on alimmassa kohdassaan 3,4 metriä lisättynä 2,5 prosentilla aluksen leveydestä ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella, voivat sokkoluukut muissa kuin välikansimatkustajille tarkoitetuissa matkustajasuojissa olla irroitettavia, jollei voimassa olevassa kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa vaadita, että ne on kiinnitettävä pysyvästi paikoilleen. Irroitettavat sokkoluukut on säilytettävä lähellä niiden valoventtiilien yhteydessä, joihin ne kuuluvat.

5 Valoventtiilit ja niiden sokkoluukut, joiden luo matkan aikana ei päästä, on suljettava ja varmistettava ennen kuin alus lähtee satamasta.

6.1 Valoventtiilejä ei saa asentaa suojiin, jotka on varattu yksinomaan lastin tai hiilen kuljetukseen.

6.2 Valoventtiilejä saadaan kuitenkin asentaa tiloihin, jotka on varattu vaihtoehtoisesti lastin tai matkustajien kuljetukseen. Niiden on oltava rakenteeltaan sellaiset, että kukaan ei voi avata niitä eikä niiden sokkoluukkuja ilman aluksen päällikön suostumusta.

6.3 Jos sellaisissa tiloissa kuljetetaan lastia, on valoventtiilit ja niiden sokkoluukut suljettava vedenpitävästi ja lukittava ennen lastin ottamista alukseen. Sulkemisesta ja lukitsemisesta on tehtävä merkintä viranomaisen määräämään laivapäiväkirjaan.

7 Automaattisia tuuletusventtiilejä ei saa asentaa ulkolaidoitukseen upporajan alapuolelle ilman viranomaisen erityistä lupaa.

8 Ulkolaidoituksessa olevien valumisaukkojen, viemäri- ja muiden sellaisten aukkojen lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä joko yhdistämällä kuhunkin poistojohtoon mahdollisimman monta viemäri- tai muuta putkea tai jollakin muulla sopivalla tavalla.

9.1 Kaikki ulkolaidoituksessa olevat tulo- ja poistojohdot on varustettava tehokkailla ja luoksepäästävillä laitteilla, joilla voidaan estää vesi vahingossa pääsemästä alukseen.

9.2.1 Kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen vaatimusten mukaisesti, kohdassa 9.3 mainituin poikkeuksin, on jokainen erillinen poistojohto, joka on viety ulkolaidoituksen läpi upporajan alapuolella olevista tiloista, varustettava joko yhdellä automaattisella takaiskuventtiilillä, jossa on laipiokannen yläpuolelta käsiteltävä tehokas sulkemislaite tai, ilman mainittua sulkemislaitetta kahdella automaattisella takaiskuventtiilillä, joista ylempi on niin sijoitettu ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolelle, että sitä pääsee aluksen käytön aikana aina tarkastamaan. Jos aluksessa on tehokkaalla sulkulaitteella varustettu venttiili, on sen laipiokannen yläpuolella sijaitsevaan käyttöpaikkaan aina oltava helppo pääsy, ja se on varustettava laitteella, joka osoittaa, onko venttiili auki vai suljettu.

9.2.2 Upporajan yläpuolella olevista tiloista ulkolaidoituksen läpi meneviin poistojohtoihin sovelletaan voimassaolevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräyksiä.

9.3 Veden ottoa varten merestä samoin kuin sen poistoa varten tarkoitetut pää- ja apujohdot, jotka ovat koneiston kanssa yhteydessä, on varustettava putkien ja ulkolaidoituksen tai putkien ja ulkolaidoitukseen kiinnitettyjen keskuslaatikoiden väliin asennetuilla hanoilla tai venttiileillä, joiden luokse pääsee helposti. Hanat ja venttiilit saavat olla paikalla säädettäviä, ja niissä on oltava laitteet, jotka osoittavat ovatko ne auki vai kiinni.

9.4 Kaikkien tässä säännössä vaadittujen ulkolaidoitukseen liittyvien varusteiden sekä venttiilien ja hanojen on oltava terästä, pronssia tai muuta hyväksyttyä sitkeää ainetta. Tavallisesta valuraudasta tai vastaavasta aineesta valmistetttuja venttiilejä ja hanoja ei hyväksytä. Kaikkien tässä säännössä mainittujen putkien on oltava terästä tai muuta samanarvoista viranomaisen hyväksymää ainetta.

10.1 Upporajan alapuolella olevien kulku-, lasti- tai hiilestysporttien on oltava tarpeeksi lujat. Ne on suljettava tehokkaasti ja varmistettava vedenpitäviksi ennen aluksen lähtöä satamasta ja pidettävä suljettuina aluksen ollessa merellä.

10.2 Tällaisia portteja ei missään tapauksessa saa sijoittaa niin, että niiden alin kohta on ylimmän osastoimislastiviivan alapuolella.

11.1 Jokaisen tuhka-, jäte- ym. kuilun sisäpuolisessa aukossa on oltava tehokas kansi.

11.2 Jos tämä sisäpuolinen aukko on upporajan alapuolella, on kannen oltava vedenpitävä ja kuiluun on lisäksi asennettava automaattinen takaiskuventtiili ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella olevaan helposti luoksepäästävään paikkaan. Kun kuilua ei käytetä, on sekä kansi että venttiili pidettävä suljettuna ja varmistettuna.

18 sääntö
Matkustaja-alusten ja lastialusten vedenpitävien ovien, valoventtiilien ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

1 Matkustaja-aluksissa

.1 Kaikkien näissä säännöissä mainittujen vedenpitävien ovien, valoventtiilien, kulku-, lasti-ja hiilestysporttien, venttiilien, putkien sekä tuhkan ja jätteiden poistokuilujen suunnittelun, ainesten ja rakenteen on oltava viranomaisen vaatimusten mukaiset.

.2 Pystysuorien vedenpitävien ovien kehysten alaosassa ei saa olla uraa, johon lika voi kerääntyä ja estää ovea sulkeutumasta kunnolla.

2 Matkustaja-aluksissa ja lastialuksissa on jokainen vedenpitävä ovi koestettava laipiokanteen tai varalaitakanteen saakka ulottuvan vesipatsaan paineella. Koestus on tehtävä ennen kuin alus otetaan käyttöön, joko ennen oven paikoilleen asentamista tai sen jälkeen.

19 sääntö
Matkustaja-alusten ja lastialusten vedenpitävien kansien, kuilujen ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

1 Vedenpitävien kansien, kuilujen, tunnelien, tunnelikölien ja ilmanvaihtokanavien tulee olla yhtä lujat kuin vastaavalla tasolla olevat vedenpitävät laipiot. Menetelmien, joita käytetään niiden tekemiseen vedenpitäviksi, samoin kuin niissä olevien aukkojen sulkemislaitteiden on vastattava viranomaisten vaatimuksia. Vedenpitävät ilmanvaihtokanavat ja kuilut on ulotettava ylöspäin ainakin laipiokanteen saakka matkustajaaluksissa ja varalaitakanteen saakka lastialuksissa.

2 Valmistuttuaan on vedenpitävät kannet koestettava vesisuihkulla tai vesipeitteellä sekä vedenpitävät kuilut, tunnelit ja ilmanvaihtokanavat vesisuihkulla.

20 sääntö
Matkustaja-alusten vedenpitävyys upporajan yläpuolella

1 Viranomainen voi vaatia, että on ryhdyttävä kaikkiin järkeviin ja käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin veden pääsyn ja leviämisen rajoittamiseksi laipiokannen yläpuolelle. Sellaiset toimenpiteet voivat käsittää osalaipioiden tai kehys. kaarien asentamisen. Kun vedenpitäviä osalaipioita tai kehyskaaria asennetaan laipiokannelle osastoimispäälaipioiden yläpuolelle tai niiden välittömään läheisyyteen, niiden liitokset ulkolaidoitukseen ja laipiokanteen on tehtävä vedenpitäviksi rajoittamaan veden virtausta kantta pitkin aluksen ollessa kallistuneena vahingoittuneessa tilassa. Jos vedenpitävä osalaipio ei ole suoraan sen alapuolella olevan laipion kohdalla, välillä oleva laipiokansi on tehtävä täysin vedenpitäväksi.

2 Laipiokannen tai sen yläpuolella olevan kannen on oltava säätiivis. Kaikissa suojattoman sääkannen aukoissa on oltava riittävän korkeat ja lujat kehykset sekä tehokkaat laitteet, joilla aukot voidaan nopeasti sulkea säätiiviisti. Tyhjennysportteja ja avoimia kaiteita tai valumisaukkoja on tehtävä riittävästi veden poistamiseksi nopeasti sääkannelta kaikenlaisella säällä.

3 Valoventtiilien, kulku-, lasti- ja hiilestysporttien ja muiden ulkolaidoituksessa upporajan yläpuolella olevien aukkojen sulkemislaitteiden on oltava malliltaan ja rakenteeltaan tarkoituksenmukaiset ja tarpeeksi lujat ottaen huomioon ne tilat, joihin ne on asennettu, sekä niiden sijainti suhteessa ylimpään osastoimislastiviivaan.

4 Kaikkiin valoventtiileihin niissä tiloissa, jotka ovat laipiokannen ja ensimmäisen sen yläpuolella olevan kannen välillä, on asennettava tehokkaan sisäpuoliset sokkoluukut, jotka voidaan helposti ja tehokkaasti sulkea ja varmistaa vedenpitäviksi.

21 sääntö
Tyhjennyslaitteet

1 Matkustaja-alukset ja lastialukset

1.1 Aluksessa on oltava tehokkaat tyhjennyslaitteet, jotka kaikissa käyttöolosuhteissa voivat imeä ja tyhjentää vedestä aluksen jokaisen vedenpitävän osaston, joka ei ole tarkoitettu pysyvästi makean veden, painolastiveden, polttoöljyn tai nestemäisen polttoaineen kuljetukseen, ja jota varten on olemassa erillinen toimiva pumppausjärjestelmä. Eristettyjen lastisuojien tyhjentämiseksi vedestä on oltava tehokkaat laitteet.

1.2 Saniteetti-, painolasti- ja yleispumput voidaan hyväksyä itsenäisiksi koneellisiksi tyhjennyspumpuiksi, jos ne on asianmukaisesti yhdistetty tyhjennysjärjestelmään.

1.3 Kaikkien tyhjennysputkien, jotka ovat hiilisäiliöissä tai polttoöljytankeissa tai niiden alla taikka kattila- tai koneistotiloissa, niihin luettuna tilat, joissa on öljynselkenemistankkeja tai polttoöljyn pumppuamiskoneistoja, on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

1.4 Tyhjennys- ja painolastipumppausjärjestelmät on tehtävä sellaisiksi, että vettä ei pääse merestä eikä painolastitankeista lasti- tai koneistotiloihin eikä osastosta toiseen. Järjestelyiden on oltava sellaiset, että estetään tyhjennys. ja painolastijärjestelmiin liitettyjen syvätankkien tahaton merivedellä täyttyminen, kun ne sisältävät lastia, tai tyhjentyminen tyhjennyspumppujen kautta, kun niissä on painolastivettä.

1.5 Kaikki tyhjennysjärjestelmään liittyvät venttiilikeskukset ja käsikäyttöiset hanat ja venttiilit on sijoitettava paikkoihin, joihin on tavallisissa olosuhteissa helppo päästä.

2 Matkustaja-alukset

2.1 Kohdassa 1.1 vaaditun tyhjennyslaitteiston on kyettävä toimimaan merivaurion jälkeen kaikissa käytännössä esiintyvissä olosuhteissa riippumatta siitä, onko alus suorassa vai kallistunut. Tätä tarkoitusta varten on alus yleensä varustettava kupujen tyhjennysputkilla lukuunottamatta kapeita osastoja aluksen päissä, joissa yksi tyhjennysputki voi olla riittävä. Muodoltaan epätavallisissa osastoissa voidaan vaatia useampia tyhjennysputkia. On huolehdittava siitä, että vesi osastossa pääsee esteettä valumaan tyhjennysputkiin. Milloin viranomainen katsoo, että tyhjentämistä koskevan vaatimuksen soveltaminen joihinkin erityisiin osastoihin ei ole paikallaan, voi se luopua vaatimuksista edellyttäen, että laskelmat, jotka on tehty sääntöjen 8.2.1 - 8.2.3 ehtojen mukaisesti, osoittavat, että aluksen selviytymiskyky ei ole tästä heikentynyt.

2.2 Päätyhjennysputkeen on yhdistettävä vähintään kolme konepumppua, joista yksi saa olla kytkettynä kuljetuskoneistoon. Milloin aluksen tunnusluku on 30 tai suurempi, on aluksessa lisäksi oltava yksi itsenäinen konepumppu.

2.3 Koneelliset tyhjennyspumput on, jos tämä käytännössä on mahdollista, sijoitettava erillisiin vedenpitäviin osastoihin. Niiden järjestelyn tai sijainnin on oltava sellainen, että nämä osastot eivät täyty vedellä saman vaurion johdosta, Jos pääkuljetuskoneisto, apukoneisto ja höyrykattilat sijaitsevat kahdessa tai useammassa vedenpitävässä osastossa, on tyhjennykseen käytettävät pumput mahdollisuuksien mukaan sijoitettava eri kohtiin näissä osastoissa.

2.4 Aluksessa, jonka pituus on 91,5 metriä tai enemmän tai jonka tunnusluku on 30 tai suurempi, on tyhjennysjärjestelmän oltava sellainen, että ainakin yksi konekäyttöinen tyhjennyspumppu on käytettävissä kaikissa täyttymisolosuhteissa, jotka aluksen on kestettävä, seuraavasti:

.1 yksi vaadituista tyhjennyspumpuista on luotettava, tyypiltään veden alla toimiva hätäpumppu, jonka voimanlähde sijaitsee laipiokannen yläpuolella, tai

.2 pumput ja niiden voimanlähteet on sijoitettava pitkin aluksen pituutta siten, että ainakin yksi vahingoittumattomassa osastossa oleva pumppu on käytettävissä.

2.5 Jokaisen vaaditun tyhjennyspumpun, lukuun ottamatta yksinomaan keula- ja peräsoppea varten tarkoitettuja lisäpumppuja, on voitava imeä vettä jokaisesta osastosta, joka kohdan 1.1 mukaan on voitava tyhjentää.

2.6 Jokaisen koneellisen tyhjennyspumpun on kyettävä antamaan vaaditun suuruisessa päätyhjennysputkessa virtaavalle vedelle vähintään 2 metrin nopeus sekunnissa. Koneistotiloihin sijoitetuilla itsenäisillä koneellisilla tyhjennyspumpuilla on oltava välittömät imujohdot näistä tiloista, kuitenkin niin, että samasta tilasta ei vaadita enempää kuin kaksi imujohtoa. Jos tällaisia imujohtoja on kaksi tai useampia, niistä ainakin yhden on oltava aluksen vasemmalla ja yhden aluksen oikealla sivulla. Viranomainen voi vaatia, että muihinkin tiloihin sijoitetuilla itsenäisillä koneellisilla tyhjennyspumpuilla on oltava erilliset välittömät imujohdot. Välittömät imujohdot on sijoitettava tarkoituksenmukaisesti. Koneistotiloissa olevien välittömien imujohtojen läpimitta ei saa olla päätyhjennysputkelta vaadittua pienempi.

2.7.1 Sen tai niiden välittömien imuputkien lisäksi, jotka kohdassa 2.6 on määrätty, koneistotilassa on oltava välitön, takaiskuventtiilillä varustettu imujohto pääkiertovesipumpusta koneistotilan alimmalle tyhjennystasolle. Tämän välittömän imuputken läpimitan on höyryaluksessa oltava ainakin kaksi kolmannesta pumpun tuloputken läpimitasta ja moottorialuksessa yhtä suuri kuin tuloputken läpimitta.

2.7.2 Jos viranomaisen mielestä pääkiertovesipumppu ei ole sovelias tähän tarkoitukseen, on suurimmasta käytettävissä olevasta itsenäisestä konepumpusta vedettävä välitön hätätyhjennysputki koneistotilan alimmalle tyhjennystasolle. Imuputken läpimitan on oltava yhtä suuri kuin käytetyn pumpun päätuloputken läpimitta. Viranomainen määrää kuinka paljon näin kytketyn pumpun tehon on oltava vaatimusten mukaisen tyhjennyspumpun tehoa suurempi.

2.7.3 Meriveden tuloputken ja välittömien imuputkien venttiilien karojen on ulotuttava riittävän korkealle konehuoneen turkkitason yläpuolelle.

2.8 Tyhjennysimuputkiston on pumppuliitäntöihin asti oltava kokonaan muista putkistoista erillinen.

2.9 Päätyhjennysputken halkaisija d on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti. Kuitenkin päätyhjennysputken todellinen sisähalkaisija saadaan pyöristää viranomaisen hyväksymän lähimmän standardimitan mukaiseksi:

d = 25 + 1.68 L(B + D)

jossa

d = päätyhjennysputken sisähalkaisija millimetreinä

L ja B ovat 2 säännössä määritellyt aluksen pituus ja leveys metreinä, ja

D = aluksen mallikorkeus laipiokanteen metreinä.

Tyhjennysputkien haarautumien halkaisijoiden on oltava viranomaisen vaatimusten mukaiset.

2.10 On ryhdyttävä toimenpiteisiin sen estämiseksi, että tyhjennysputkella varustettu osasto täyttyy vedellä, jos tyhjennysputki jossakin toisessa osastossa yhteentörmäyksessä tai karilleajossa katkeaa tai muutoin vahingoittuu. Tässä tarkoituksessa on putki, jos se joltakin kohdaltaan on lähempänä aluksen sivua kuin viidennes aluksen leveydestä - siten kuin se määritellään säännössä 2 ja mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa - tai putkitunnelissa, varustettava takaiskuventtiilillä siinä osastossa, jossa sen avoin pää on.

2.11 Kaikki tyhjennysjärjestelmään kuuluvat venttiilikeskukset, hanat ja venttiilit on sijoitettava siten, että yhtä tyhjennyspumppua voidaan tarvittaessa käyttää tyhjentämään mitä tahansa osastoa. Tämän lisäksi ei pumpun tai sen ja päätyhjennysputken välisen putken vahingoittuminen sen viivan laidanpuolella, joka on vedetty aluksen leveyden viidenneksen päähän laidoituksesta, saa saattaa tyhjennysjärjestelmää toimintakyvyttömäksi. Jos aluksessa on vain yksi kaikille pumpuille yhteinen putkijärjestelmä, on tyhjennysputkien säätämiseen käytettäviä hanoja ja venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta. Jos päätyhjennysjärjestelmän lisäksi on olemassa hätätyhjennysjärjestelmä, on sen oltava riippumaton päätyhjennysjärjestelmästä ja niin järjestetty, että yksi pumppu kykenee imemään mistä tahansa osastosta veden tunkeutuessa siihen, kuten kohdassa 2.1 esitetään. Tässä tapauksessa on vain hätätyhjennysjärjestelmän käyttöä varten tarpeellisia hanoja ja venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta.

2.12 Kaikkien kohdassa 2.11 mainittujen, laipiokannen yläpuolelta käsiteltävissä olevien hanojen ja venttiilien säätölaitteet on selvästi merkittävä niiden käyttöpaikalla ja varustettava laitteilla, jotka näyttävät, ovatko ne auki vai kiinni.

3 Lastialukset

Lastialuksissa on oltava vähintään kaksi päätyhjennysjärjestelmään liitettyä konekäyttöistä pumppua, joista toisen voimanlähde saa olla kuljetuskoneisto. Jos viranomainen on vakuuttunut, että aluksen turvallisuus ei heikkene, voidaan jotkin tietyt osastot jättää tyhjennysjärjestelmän ulkopuolelle.

22 sääntö
Matkustaja-alusten ja lastialusten vakavuustiedot*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A. 167 (ES.IV) vahvistamaan suositukseen alle 100 metrin pituisten ja vahingoittumattomien matkustaja- ja lastialusten vakavuudesta sekä järjestön päätöslauselmalla A.206 (VII) tähän suositukseen hyväksymiin lisäyksiin.

1 Jokaisella matkustaja-aluksella koosta riippumatta, ja jokaisella lastialuksella, jonka pituus voimassaolevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaan määritettynä on 24 metriä tai enemmän, on aluksen valmistuttua suoritettava kallistuskoe ja määrättävä aluksen vakavuuden perustekijät. Aluksen päällikölle on annettava sellaiset viranomaista tyydyttävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä hänelle, jotta hän voi nopealla ja yksinkertaisella menetelmällä saada tarkan selvityksen aluksen vakavuudesta erilaisissa käyttöolosuhteissa. Jäljennös näistä tiedoista on toimitettava viranomaiselle.

2 Jos aluksessa tehdään sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttavat päällikölle annettuihin vakavuustietoihin, on hänelle toimitettava oikaistut vakavuustiedot. Tarvittaessa alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe.

3 Viranomainen voi vapauttaa tietyn aluksen kallistuskokeesta ehdolla, että sen sisaraluksen kallistuskokeessa saadut vakavuuden perusarvot ovat käytettävissä ja viranomaista tyydyttävästi osoitetaan, että näistä perusarvoista voidaan saada luotettavat vakavuustiedot vapautettua alusta varten.

4 Viranomainen voi niinikään vapauttaa kallistuskokeesta tietyn aluksen tai alustyypin, joka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan irtolastina nesteitä tai malmia, jos vertailu saatavissa oleviin samanlaisten alusten arvoihin selvästi osoittaa, että vaihtokeskuskorkeus aluksen mittasuhteista ja järjestelyistä johtuen kaikissa todennäköisissä lastitilanteissa on enemmän kuin riittävä.

23 sääntö
Matkustaja-aluksen vaurion valvontakaaviot

Aluksessa on oltava pysyvästi julkipantuina, vahtipäällystölle ohjeeksi, kaaviot, jotka osoittavat selvästi jokaisen kannen ja jokaisen lastiruuman osalta vedenpitävien osastojen rajat, niissä olevat aukot sulkemislaitteineen sekä näiden säätölaitteiden paikat, samoin kuin laitteet, joilla vuodon aiheuttama kallistuma korjataan. Kaavioiden lisäksi on aluksen päällystön saatavissa pidettävä kirjasia, joissa edellä mainitut tiedot on esitetty.

24 sääntö
Matkustaja-alusten vedenpitävien ovien ym. merkintä, määräaikainen kokeilu ja tarkastus

1 Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin aluksiin.

2.1 Vedenpitävien ovien, valoventtiilien, venttiilien sekä valumisaukkojen, tuhkan ja jätteiden poistotorvien sulkemislaitteiden käyttöharjoituksia on pidettävä kerran viikossa. Aluksissa, joiden matka kestää kauemmin kuin viikon, on pidettävä täydellinen harjoitus ennen aluksen lähtöä satamasta ja sen jälkeen matkan aikana vähintään kerran viikossa.

2.2 Kaikkia sellaisia poikittaisissa päälaipioissa olevia vedenpitäviä konekäyttöisiä ovia ja saranaovia, joita käytetään merellä oltaessa, on kokeiltava päivittäin.

3.1 Vedenpitävät ovet ja kaikki niihin kuuluvat liikuttamiskoneistot ja osoitinlaitteet, kaikki venttiilit, joiden sulkeminen on tarpeen osaston saattamiseksi vedenpitäväksi ja kaikki venttiilit, joiden käyttö vauriotapauksessa on tarpeellinen vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan, on tarkastettava merellä oltaessa määräajoin, ainakin kerran viikossa.

3.2 Tällaiset venttiilit, ovet ja liikuttamiskoneistot on merkittävä sopivalla tavalla sen varmistamiseksi, että niitä käytetään oikein ja saavutetaan mahdollisimman suuri turvallisuus.

25 sääntö
Merkinnät matkustaja-alusten laivapäiväkirjaan

1 Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin aluksiin.

2 Saranaovet, irroitettavat levyt, valoventtiilit, kulku-, lasti- ja hiilestysportit sekä muut aukot, jotka näiden sääntöjen mukaisesti on merellä oltaessa pidettävä suljettuina, on suljettava ennen aluksen lähtöä satamasta. Sulkemisaika ja avaamisaika (jos avaaminen on näiden sääntöjen mukaan sallittua) on merkittävä viranomaisen määräämään laivapäiväkirjaan.

3 Laivapäiväkirjaan on tehtävä merkintä kaikista tämän luvun 24 säännössä määrätyistä harjoituksista ja tarkastuksista sekä tarkka merkintä kaikista puutteellisuuksista, jotka ehkä havaitaan.

II-1 luku

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO

JA SÄHKÖLAITTEET II-1 luvun aikaisempi teksti korvataan seuraavalla: OSA C KONEISTOT

26 sääntö
Yleistä

1 Koneiston, kattiloiden ja muiden paineastioiden sekä niihin kuuluvien putkistojen ja kiinnikkeiden suunnittelun ja rakenteen on sovittava siihen käyttöön, johon ne on tarkoitettu, ja ne on asennettava ja suojattava tavalla, joka mahdollisimman suuressa määrin vähentää aluksessa oleviin henkilöihin kohdistuvia vaaroja, ottaen huomioon liikkuvat osat, kuumat pinnat ja muut vaaratekijät. Suunnittelussa on otettava huomioon rakentamiseen käytettävät aineet, laitteiden käyttötarkoitukset, työolosuhteet, joissa niitä käytetään, sekä aluksessa vallitsevat olosuhteet ja ympäristö.

2 Viranomaisen tulee erityisesti harkita, miten luotettavia yksittäiset olennaiset kuljetuskoneiston osat ovat, ja se saattaa vaatia erillistä kuljetusvoiman lähdettä, joka kykenee antamaan alukselle ohjailua varten riittävän nopeuden, erityisesti jos kyseessä ovat tavanomaisesta poikkeavat järjestelyt.

3 Aluksessa on oltava mahdollista ylläpitää tai saattaa uudelleen kuntoon kuljetuskoneiston tavanomainen käyttö, vaikka jokin oleellisista lisälaitteista tulisikin käyttökelvottomaksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä toimintahäiriöihin.:

.1 generaattorikoneistossa, joka toimii sähköenergian päälähteenä;

.2 höyrynsyöttölähteissä;

.3 kattilan syöttövesilaitteissa;

.4 kattiloiden tai koneiden polttoöljynsyöttölaitteissa;

.5 voiteluöljyn paineistimissa;

.6 veden paineistimissa;

.7 lauhdepumpussa ja alipaineen ylläpitoon käytettävissä laitteissa;

.8 kattiloiden koneellisessa ilmansyötössä;

.9 ilmakompressorissa ja ilmasäiliöissä käynnistystä tai säätöä varten;

.10 pääkuljetuskoneiston, mukaanlukien säätösiipipotkurit, säätöön käytettävissä hydraulisissa, pneumaattisissa tai sähkökäyttöisissä laitteissa. Viranomainen voi kuitenkin, yleiset turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen, hyväksyä kuljetuskyvyn osittaisen vähentymisen verrattuna normaalikäyttöolosuhteisiin.

4 Aluksessa on oltava laitteet, jotka varmistavat että koneisto saadaan käynnistettyä kuolleessa tilassa ilman ulkoista apua.

5 Kaikki kattilat, kaikki koneiston osat, kaikki höyry-, hydrauliikka-, pneumatiikka- ja muut laitteistot asianmukaisine varusteineen, joissa on sisäinen paine, on koestettava sopivalla menetelmällä mukaan lukien painekoe ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa.

6 Aluksen pääkuljetuskoneiston sekä kaiken aluksen kululle ja turvallisuudelle olennaisen apukoneiston on alukseen asennettuna oltava suunniteltu toimimaan aluksen ollessa suorassa ja sen ollessa kallistuneena aina 15 asti kummallekin laidalle staattisissa olosuhteissa ja aina 22,5° asti dynaamisissa olosuhteissa (keinuminen) ja samanaikaisesti keula-peräsuunnassa (jyskintä) aina 7,5° asti. Viranomainen voi sallia näistä kulmista poikkeamisen ottaen huomioon aluksen tyypin, koon ja käyttöolosuhteet.

7 Pääkuljetuskoneiston sekä koneiston, mukaan lukien höyrykattilat ja paineastiat, puhdistusta tarkastusta ja ylläpitoa on aluksessa helpotettava

8 Kuljetuskonelaitteiston suunnitteluun, rakentamiseen ja asentamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jottei mikään niiden värähtelymuoto normaalikäytön puitteissa aiheuta tässä koneistossa ylimääräisiä rasituksia.

(Paitsi milloin nimenomaan toisin määrätään, osaa C sovelletaan matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin)

27 sääntö
Koneisto

1 Milloin on olemassa koneiston ryntäämisen vaara, on varmistettava, ettei turvallista käyttökierrosnopeutta voida ylittää.

2 Milloin pää- tai apukoneistossa mukaan lukien paineastiat, tai tällaisen koneiston osissa on sisäistä painetta, ja vaarallista ylipainetta voi syntyä, on ne, milloin se on käytännössä mahdollista, suojattava tällaista ylipainetta vastaan.

3 Kaikki vaihteistot ja jokainen akseli ja kytkin, jota käytetään voimansiirtoon sellaiselle koneistolle, joka on olennainen aluksen kuljettamisen ja turvallisuuden kannalta tai aluksessa olevien henkilöiden turvallisuuden kannalta, on suunniteltava ja rakennettava siten, että ne kestävät suurimpia ajateltavissa olevia käyttörasituksia kaikissa käyttöolosuhteissa, ja samalla on tarpeellisessa määrin otettava huomioon niiden koneiden tyyppi, jotka niitä käyttävät tai joihin ne kuuluvat.

4 Polttomoottorit, joiden sylinterin halkaisija on 200 mm tai kampikammion tilavuus on 0,6 m3 tai enemmän, on varustettava sopivan tyyppisellä kampikammioräjähdyksen varoventtiilillä, jolla on riittävä purkaustila (relief area). Varoventtiilit on järjestettävä siten tai varmistettava laitteilla, jotka varmistavat, että niiden päästösuunta vähentää ihmisvahingon mahdollisuuksia.

5 Pääturbiinikuljetuskoneisto ja soveltuvin osin pääpolttomoottorikuljetuskoneisto apukoneistoineen on varustettava automaattisilla pysäytyslaitteilla toimintahäiriöitä silmällä pitäen. Tällainen on esimerkiksi voiteluöljyn syöttöhäiriö, joka saattaa nopeasti johtaa täydelliseen epäkuntoon, vakavaan vahinkoon tai räjähdykseen. Viranomainen voi sallia järjestelyitä, joilla syrjäytetään automaattiset pysäytyslaitteet.

28 sääntö
Peräytyslaitteet

1 Aluksella on oltava riittävästi tehoa taaksepäin kulkua varten niin, että alusta voidaan asianmukaisesti ohjailla kaikissa tavanomaisissa olosuhteissa.

2 Koneiston kyky muuttaa potkurin työnnön suuntaa riittävän nopeasti, jotta alus voidaan pysäyttää riittävän lyhyellä matkalla suurimmasta kulkunopeudesta eteenpäin, on osoitettava ja todistettava kirjallisesti.

3 Aluksessa on päällikön tai tehtävään määrätyn henkilöstön saatavilla oltava tiedot kokeissa todetuista pysäyttämisajoista, ohjaussuunnista ja välimatkoista, sekä useampipotkurisissa aluksissa kokeisiin perustuvat tiedot aluksen ohjaus- ja liikuntakyvystä kun yksi tai useampi potkuri on toimintakyvytön.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.209 (VII) hyväksymään suositukseen ohjauskirjaan sisällytettävistä tiedoista.

4 Milloin aluksessa on lisälaitteet ohjailua tai pysäyttämistä varten, on näiden lisälaitteiden tehokkuus osoitettava ja todistettava kuten kohdissa 2 ja 3 mainitaan.

29 sääntö
Ohjauslaitteet

1 Paitsi milloin nimenomaan toisin määrätään on jokaisessa aluksessa oltava viranomaista tyydyttävä pää- ja varaohjauslaite. Pääohjauslaite ja varaohjauslaite on asennettava siten, että jos toinen menee epäkuntoon, se ei tee toista toimintakyvyttömäksi.

2.1 Ohjauslaitteen kaikkien osien ja peräsintukin on oltava viranomaista tyydyttävää hyvää ja luotettavaa rakennetta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden oleellisten osien soveltuvuuteen, jotka esiintyvät vain yksin kappalein. Jokaisessa tällaisessa oleellisessa osassa on milloin soveliasta käytettävä kitkattomia laakereita kuten kuulalaakereita, rullalaakereita tai liukulaakereita, joiden on oltava pysyvästi voideltuja tai varustettuja voitelulaitteilla.

2.2 Sellaisen putkiston ja sellaisten ohjauslaitteen osien, joissa vallitsee sisäinen hydraulipaine, mitoituslaskelmissa on käytettävä suunnittelupaineena painetta, joka on vähintään 1,25 kertaa suurin odotettavissa oleva työpaine niissä käyttöolosuhteissa, jotka on määritelty kohdassa 3.2. Samalla on otettava huomioon järjestelmän matalapainepuolella mahdollisesti vallitsevat paineet. Viranomaisen harkinnan mukaisesti on putkiston ja osien suunnittelussa sovellettava väsymiskriteerejä ja otettava huomioon dynaamisista kuormituksista aiheutuvat paineen vaihtelut.

2.3 Mikä tahansa hydraulisen laitteiston osa, joka on eristettävissä ja jossa painetta voidaan synnyttää voimanlähteestä tai ulkoisin lähtein, on varustettava varoventtiileillä. Varoventtiilien toimintapaine ei saa ylittää suunnittelupainetta. Venttiilien on oltava riittävää kokoa ja siten järjestetyt, että ne estävät paineen nousun yli suunnittelupaineen.

3 Pääohjauslaitteen ja ruoritukin on

.1 oltava riittävän lujat, ja niillä on voitava ohjata alusta suurimmalla kulkunopeudella eteenpäin, mikä on osoitettava;

.2 kyettävä kääntämään peräsin 35 asteen kulmasta toiselta puolelta 35 asteen kulmaan toiselle puolelle aluksen kulkiessa suurimmassa syväyksessään eteenpäin suurimmalla kulkunopeudellaan, ja samoissa olosuhteissa enintään 28 sekunnissa 35 asteen kulmasta toiselta puolelta 30 asteen kulmaan toiselle puolelle.

.3 oltava konevoimalla toimiva, milloin se on välttämätöntä kohdan 3.2 vaatimusten täyttämiseksi, ja aina kun viranomainen vaatii, että peräsintukin halkaisijan on peräsimen kääntövarren kohdalla oltava vähintään 120 mm, jäissäkulkuvahvistukset poislukien; ja

.4 oltava suunnitellut siten, etteivät ne vaurioidu aluksen kulkiessa suurimmalla nopeudellaan taaksepäin. Tämän suunnitteluvaatimuksen täyttämistä ei kuitenkaan tarvitse kokeissa osoittaa suurimmalla peruutusnopeudella ja suurimmalla peräsinkulmalla.

4 Varaohjauslaitteen on

.1 oltava riittävän luja, sillä on voitava ohjata alusta ohjailunopeudella, ja se on hätätilanteessa voitava ottaa nopeasti käyttöön;

.2 kyettävä kääntämään peräsin 15 asteen kulmasta toiselta puolelta 15 asteen kulmaan toiselle puolelle vähintään 60 sekunnissa aluksen kulkiessa suurimmassa syväyksessään eteenpäin puolella suurimmasta kulkunopeudestaan tai 7 solmun nopeudella, sen mukaan, kumpi on suurempi; ja

. 3 oltava konevoimalla toimiva, milloin se on välttämätöntä kohdan 4.2 vaatimusten täyttämiseksi, ja aina kun viranomainen vaatii, että peräsintukin halkaisijan on peräsimen kääntövarren kohdalla oltava vähintään 230 mm, lukuunottamatta jäissäkulkua varten tarvittavia vahvistuksia.

5 Pää- ja apuohjauslaitteiden voimanantoyksiköiden

.1 on oltava asennetut automaattiseen uudelleenkäynnistykseen, kun voima katkon jälkeen palautuu; ja

.2 voitava käynnistää komentosillalla olevasta paikasta. Jos jossakin ohjauslaitteen voimanantoyksikössä on voimakatko, on komentosillalle tultava kuuluva ja näkyvä hälytys.

6.1 Milloin pääohjauslaitteeseen kuuluu kaksi tai useampia samanlaisia voimanantoyksiköitä, ei apuohjauslaitteita tarvita, edellyttäen, että

.1 matkustaja-aluksessa pääohjauslaitteella kyetään käyttämään peräsintä kohdan 3.2 vaatimusten mukaisesti minkä tahansa voimanantoyksikön ollessa toimintakyvytön;

.2 lastialuksessa pääohjauslaitteella kyetään käyttämään peräsintä kohdan 3.2 vaatimusten mukaisesti minkä tahansa voimanantoyksikön ollessa toimintakyvytön;

.3 pääohjauslaite on järjestetty siten, että kun sen putkistossa tai yhdessä voimanantoyksikössä on häiriö, niin tästä aiheutuva vika on eristettävissä siten, että alus on edelleen ohjailtavissa tai sen ohjattavuus on nopeasti palautettavissa.

6.2 Viranomainen voi syyskuun 1. päivään 1986 asti sallia sellaisen ohjauslaitteen asentamisen, joka on todistettavasti ollut luotettava, mutta jonka hydrauliikkalaitteisto ei täytä kohdan 6.1.3 vaatimuksia.

6.3 Muun kuin hydrauliikkaan perustuvan ohjauslaitteen on viranomaista tyydyttävällä tavalla täytettävä tämän säännön tasoa vastaavat vaatimukset.

7 Aluksessa on oltava ohjauslaitteen tarkkailulaite

.1 pääohjauslaitetta varten sekä komentosillalla että ohjauskonehuoneessa;

.2 milloin pääohjauslaite on kohdan 6 mukainen, aluksessa on oltava kaksi toisistaan riippumatonta komentosillalta säädettävää valvontajärjestelmää. Tämä ei edellytä ruorin tai ohjausvivun kaksoiskappaleiden asentamista. Milloin valvontajärjestelmään sisältyy hydraulinen kaukosäätölaite ei toista itsenäistä laitteistoa tarvitse asentaa paitsi säiliöalukseen, kemikaalisäiliöalukseen tai kaasusäiliöalukseen, jonka bruttovetoisuus on 10 000 tonnia tai enemmän.

.3 Varaohjauslaitetta varten ohjauskonehuoneessa, ja jos se on konevoimalla toimiva, sitä on voitava käyttää myös komentosillalta, ja sen on oltava pääohjauslaitteen valvontajärjestelmästä riippumaton.

8 Komentosillalta käytettävän pää- ja varaohjauslaitteen valvontajärjestelmän on

.1 jos se on sähkötoiminen, toimittava omassa erillisessä virtapiirissään, jonka voimanlähde on ohjauslaitteen virtapiirissä ohjauskonehuoneessa, taikka suoraan kytkintaulusta, josta virta tulee ohjauslaitteen virtapiiriin, taulun kohdasta, jonka vierestä kytketään virta ohjauslaitteen virtapiiriin;

.2 oltava ohjauskonehuoneessa varustettu laitteella, jolla voidaan kytkeä komentosillalta käytettävä valvontajärjestelmä irti ohjauslaitteestaan;

.3 laitteisto on voitava käynnistä komentosillalla olevasta paikasta;

.4 jos sähkövoiman tulo valvontajärjestelmään keskeytyy, on komentosillalle tultava kuuluva ja näkyvä hälytys; ja

.5 ohjauslaitteen valvontajärjestelmän virtapiirit on suojattava vain oikosulun varalta.

9 Tässä säännössä ja säännössä 30 vaaditut sähkövirtapiirit ja ohjauslaitteen valvontajärjestelmä asiaankuuluvine osineen, johtoineen ja putkineen on koko pituudeltaan pidettävä mahdollisimman hyvin toisistaan erillään.

10 Komentosillan ja ohjauskonehuoneen välillä on oltava viestiyhteys.

11 Peräsinkulman on

.1 jos pääohjauslaite on konevoimalla toimiva, oltava nähtävissä komentosillalla. Peräsinkulman osoittimen on oltava riippumaton ohjauslaitteen valvontajärjestelmästä.

.2 oltava havaittavissa ohjauskonehuoneessa.

12 Hydrauliseen konevoimalla toimivaan ohjauslaitteeseen on kuuluttava

.1 laitteet hydrauliikkanesteen puhtauden ylläpitämiseksi ottaen huomioon hydrauliikkajärjestelmän tyyppi ja suunnittelu;

.2 alhaisen nestetason hälytys kussakin hydraulinestesäiliössä, jotta mahdollisimman varhain saataisiin tieto hydraulinestevuodoista. Komentosillalla ja koneistotiloissa on oltava kuuluva ja näkyvä hälytys siten, että ne heti havaitaan; ja

.3 kiinteä varastosäiliö, jonka tilavuus on riittävä vähintään yhden voimankäyttölaitteiston täyttämiseen, nestesäiliö mukaan lukien, jos pääohjauslaitteen on oltava konevoimalla toimiva. Varastosäiliön on oltava pysyvästi yhdistetty putkistoon siten, että hydrauliikkalaitteistot ovat heti täytettävissä ohjauskonehuoneesta, ja se on varustettava sisällön määrän mittauslaitteella.

13 Ohjauskonehuoneeseen on

.1 oltava helppo pääsy, ja sen on mahdollisuuksien mukaan sijaittava koneistotiloista erillään; ja

.2 järjestettävä työn edellyttämä pääsy ohjauskoneistoon ja säätölaitteille. Järjestelyiden on käsitettävä käsikaiteita ja ritilöitä tai muita liukastussuojapintoja, jotta varmistetaan sopivat työolosuhteet hydraulinestevuodon sattuessa.

14 Milloin peräsintukin tulee peräsimen kääntövarren kohdalla olla läpimitaltaan yli 230 mm, jäävahvistukset poislukien, on aluksessa oltava vaihtoehtoinen voimanlähde, joka riittää vähintään kohdan 4.2 vaatimukset täyttävän ohjauslaitteen voimanantoyksikön sekä siihen liittyvän valvontajärjestelmän ja peräsinkulman osoittimen korvaamiseen automaattisesti 45 sekunnissa, joko sähköenergian hätälähteestä tai ohjauskonehuoneessa sijaitsevasta itsenäisestä voimanlähteestä. Tätä itsenäistä voimanlähdettä saa käyttää vain tähän tarkoitukseen. Jokaisessa bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin aluksessa on vaihtoehtoisen voimanlähteen kapasiteetin riitettävä ainakin 30 minuutin jatkuvaan toimintaan, muissa aluksissa vähintään 10 minuutin toimintaan.

15 Jokaisessa säilöaluksessa, kemikaalisäiliöaluksessa tai kaasusäiliöaluksessa, joka on bruttovetoisuudeltaan 10 000 tonnia tai suurempi, ja jokaisessa muussa bruttovetoisuudeltaan vähintään 70 000 tonnin aluksessa on pääohjauslaitteeseen kuuluttava kaksi tai useampia kohdan 6 vaatimukset täyttäviä voimanlähteitä.

16 Jokaisen säiliöaluksen, kemikaalisäiliöaluksen tai kaasusäiliöaluksen, joka on bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnia, on kohdan 17 määräykset huomioon ottaen noudatettava seuraavaa:

.1 pääohjauslaite on järjestettävä siten, että jos alus menettää ohjattavuutensa johtuen yksittäisestä häiriöstä jossakin pääohjauslaitteen käyttövoimalaitteistossa, lukuun ottamatta peräsimen kääntövartta, neljännesympyrää tai samaa tarkoitusta palvelevia osia taikka peräsinliikuttajien juuttumista, ohjattavuus on palautettavissa enintään 45 sekuntia sen jälkeen kun yksi käyttövoimalaitteisto on mennyt epäkuntoon;

.2 pääohjauslaitteeseen on kuuluttava joko

.2.1 kaksi toisistaan riippumatonta ja erillistä käyttövoimalaitteistoa, joista kumpikin täyttää kohdan 3.2 vaatimukset; tai

.2.2 vähintään kaksi samanlaista käyttövoimalaitteistoa, jotka tavanomaisessa käytössä yhtäaikaa toimien täyttävät kohdan 3.2 vaatimukset. Milloin se tämän vaatimuksen täyttämiseksi on tarpeen, on hydrauliset käyttövoimalaitteet yhdistettävä toisiinsa. Hydrauliikkanesteen vuotaminen jommasta kummasta laitteesta on voitava havaita ja viallinen laite automaattisesti eristää siten, että toinen käyttövoimalaite tai toiset käyttövoimalaitteet pysyvät täysin toimintakelpoisina;

.3 muiden kuin hydraulisten ohjauslaitteiden on oltava vastaavan tasoiset.

17 Säiliöaluksissa, kemikaalisäiliöaluksissa ja kaasusäiliöaluksissa, joiden bruttovetoisuus on 10 000 tonnia tai enemmän, mutta joiden kantavuus on vähemmän kuin 100 000 tonnia, voidaan sallia kohdasta 16 poikkeavia ratkaisuja, jolloin ei ole pakko soveltaa ainoana onnettomuuskriteerinä peräsimenliikuttimen tai -liikuttimien toimintaa, edellyttäen, että aluksella on vastaava turvallisuustaso ja että

.1 jossakin putkiston osassa tai jossakin voimayksikössä tapahtuvasta yksittäisestä häiriöstä johtuva ohjattavuuden menetys palautuu 45 sekunnissa; ja

. 2 milloin peräsinlaitteeseen kuuluu vain yksi peräsimenliikutin, kiinnitetään suunnittelun pohjana olevaan jännitysanalyysiin erityistä huomiota, mukaan lukien soveltuvin osin käytetyn aineen väsymisanalyysi ja murtumismekaniikan analyysi, samoin kuin tiivistystapaan, koestukseen ja tarkastukseen sekä tehokkaaseen huoltoon. Edellisiä käsitellessään viranomainen on antava määräyksiä, joihin sisältyvät järjestön hyväksymät ohjeet bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin mutta kantavuudeltaan alle 100 000 tonnin säiliöalusten, kemikaalisäiliöalusten ja kaasusäiliöalusten yhden peräsimenliikuttimen hyväksymisestä*.

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.467 (XII) hyväksymiin ohjeisiin bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin mutta kantavuudeltaan alle 100 000 tonnin säiliöalusten, kemikaalisäiliöalusten ja kaasusäiliöalusten yhden peräsimenliikuttimen hyväksymisestä.

18 Viranomainen voi syyskuun 1. päivään 1986 asti hyväksyä säiliöalukselle, kemikaalialukselle ja kaasusäiliöalukselle, joka on bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnia, mutta jonka kantavuus on alle 70 000 tonnia ohjauslaitteiston, joka on todistettavasti ollut luotettava, mutta joka ei täytä kohdan 16 vaatimuksia, jotka koskevat hydrauliikkalaitteiston yksittäistä häiriötä.

19 Jokaisen ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetun bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin säiliöaluksen, kemikaalisäiliöaluksen ja kaasusäiliöaluksen on viimeistään syyskuun

1. päivänä 1986 noudatettava seuraavaa:

.1 kohtien 7.1, 8.2, 8.4, 10, 11, 12.2, 12.3 ja

13.2 vaatimuksia;

.2 aluksessa on oltava kaksi itsenäistä ohjauslaitteen valvontajärjestelmää, joista kumpikin on käytettävissä komentosillalta. Tämä ei merkitse sitä, että vaadittaisiin kaksi ruoria tai kaksi ohjausvipua;

.3 jos käytössä olevassa ohjauslaitteen valvontajärjestelmässä ilmenee häiriö, on toinen valvontajärjestelmä voitava välittömästi käynnistää komentosillalta; ja

.4 jokaisen ohjauslaitteen valvontajärjestelmän, jos se on sähkökäyttöinen, on saatava virtaa omasta erillisestä virtapiiristään, joka saa virtansa ohjauslaitteen virtapiiristä tai suoraan kytkintaulusta, josta virta ohjataan ohjauslaitteen virtapiiriin, kohdasta, joka on ohjauslaitteen virtapiirikytkimen vieressä.

20 Kohdassa 19 esitettyjen vaatimusten täyttämisen lisäksi on jokaisen ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetun bruttovetoisuudeltaan vähintään 40 000 tonnin säiliöaluksen, kemikaalisäiliöaluksen ja kaasusäiliöaluksen ohjauslaitteen oltava ennen syyskuun 1. päivää 1988 siten järjestetty, että jos putkistossa tai jossakin käyttövoimayksikössä ilmenee yksittäinen vika tai häiriö, aluksen ohjattavuus voidaan säilyttää tai peräsimen liike rajoittaa siten, että ohjattavuus saadaan nopeasti palautettua. Tämä on saavutettava

.1 peräsimen hallintaan tarkoitetulla erillisellä laitteella; tai

.2 nopeasti toimivilla venttiileillä, jotka voivat olla käsisäätöisiä ja joilla eristetään peräsimenliikutin tai -liikuttimet niiden ulkoisista hydraulisista putkista, ja joihin on yhdistetty laite, johon kuuluu kiinteä itsenäinen konevoimalla toimiva pumppu ja putkisto peräsinliikuttimien välittömän uudelleen täyttämiseen; taikka

.3 sellaisella järjestelyllä, joka havaitsee yhteenliitetyissä hydraulisissa laitteistoissa hydraulinesteen vuodon jommassa kummassa, jolloin viallinen laitteisto eristetään joko automaattisesti tai komentosillalta siten, että toinen laitteisto on edelleen täysin toimintakelpoinen.

30 sääntö
Sähkökäyttöisiä ja sähköhydraulisia ohjauslaitteita koskevat lisävaatimukset

1 Komentosillalle ja sopivaan pääkoneiston tarkkailukohtaan on asennettava laite, joka osoittaa, että sähkökäyttöisen ja sähköhydraulisen ohjauslaitteen moottorit ovat käynnissä.

2 Jokaisella sähkökäyttöisellä ja sähköhydraulisella ohjauslaitteella, johon kuuluu yksi tai useampia käyttövoimayksiköitä, on oltava vähintään kaksi yksinomaan tähän tarkoitukseen osoitettua virtapiiriä, joihin virta tulee suoraan pääkytkintaulusta. Yhteen virtapiiriin saa virta kuitenkin tulla hätäkytkintaulusta. Sähkökäyttöinen tai sähköhydraulinen apuohjauslaite, joka liittyy sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen pääohjauslaitteeseen, saadaan kytkeä yhteen tähän pääohjauslaitteeseen virtaa syöttävään virtapiiriin. Sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen ohjauslaitteeseen virtaa toimittavat virtapiirit on mitoitettava siten, että ne kykenevät käyttämään kaikkia niitä moottoreita, jotka voidaan yhtäaikaa liittää niihin, ja joiden samanaikainen käyttö saattaa olla tarpeen.

3 Tällaiset virtapiirit ja moottorit on varustettava oikosulkusuojauksella ja ylikuormitushälyttimellä. Jos laite käsittää myös käynnistysvirran kattavan ylivirtasuojauksen, sen tulee kattaa vähintään kaksinkertaisesti näin suojatun moottorin tai virtapiirin täyskuormitus, ja suojaus on järjestettävä siten, että kyseeseen tulevat käynnistysvirrat eivät häiriinny. Milloin kolmivaihevirtasyöttöä käytetään on siihen liitettävä hälytin, joka toimii häiriön sattuessa missä tahansa syöttövaiheista. Tässä kohdassa vaadittujen hälyttimien on toimittava kuuluvasti ja näkyvästi, ja ne on sijoitettava helposti havaittavaan paikkaan pääkoneistotiloihin tai siihen valvontahuoneeseen, josta pääkoneistoa tavallisesti käytetään ja lisäksi säännön 51 vaatimusten mukaisesti.

4 Milloin bruttovetoisuudeltaan pienemmässä kuin 1 600 tonnin aluksessa säännössä 29.4.5 voimakoneella toimivaksi edellytetty varaohjauslaite ei ole sähkökäyttöinen, tai milloin sen käyttövoimaa antava sähkömoottori on ensisijaisesti tarkoitettu muuhun käyttöön, voi pääohjauslaitteen virransyöttö tapahtua yhdestä virtapiiristä pääkytkintaulusta. Milloin tällainen ensisijaisesti muuhun käyttöön tarkoitettu sähkömoottori on tällaisen varaohjauslaitteen voimalähteenä, voi viranomainen myöntää poikkeamisen kohdan 3 vaatimuksesta, jos se hyväksyy suojausjärjestelyt ja katsoo apuohjauslaitteita koskevat sääntöjen 29.5.1 ja 2 sekä 29.73 vaatimukset täytetyiksi.

31 sääntö
Koneiston valvonta

1 Aluksen kuljettamiselle ja turvallisuudelle olennaiset pää- ja apukoneistot on varustettava tehokkailla käyttö- ja valvontalaitteilla.

2 Milloin komentosillalla on kuljetuskoneiston kauko-ohjaus ja konetilat on tarkoitettu miehitetyiksi, on noudatettava seuraavaa:

.1 potkurin pyörimisnopeus, työntösuunta ja soveltuvin osin sen nousu on voitava säätää täydellisesti komentosillalta kaikissa käyttöolosuhteissa, ohjailu mukaan lukien;

.2 kunkin itsenäisen potkurin kaukosäädön on toimittava siten suunnitellulla ja rakennetulla säätölaitteella, etteivät sen käyttö ja toiminta edellytä erityistä huomiota koneiston osien toimintaan. Milloin useampia potkureita on suunniteltu samanaikaiseen toimintaan niitä voidaan säätää yhdellä säätölaitteella;

.3 komentosillalla on oltava pääkuljetuskoneiston hätäpysäytyslaite, jonka on oltava riippumaton komentosillalla olevista valvontalaitteista;

.4 komentosillalta pääkuljetuskoneistoon menevät konekäskyt on nähtävä pääkoneiston valvontahuoneessa tai ohjaustasanteella sen mukaan kumpi aluksessa on;

.5 kuljetuskoneiston kaukosäätöä on voitava tehdä vain yhdestä paikasta kerrallaan; tällaisissa paikoissa saa olla toisiinsa liitettyjä valvontapisteitä. Kussakin kaukosäätöpaikassa on oltava laite, joka osoittaa mistä paikasta kuljetuskoneistoa milloinkin säädetään. Säädön siirto komentosillan ja koneistotilojen välillä on oltava mahdollista suorittaa vain pääkoneistotilasta tai pääkoneiston valvontahuoneesta. Tässä järjestelmässä on oltava laite, joka estää huomattavat muutokset potkurin työnnössä, kun säätö siirtyy paikasta toiseen;

.6 kuljetuskoneistoa on voitava säätää paikallisesti myös siinä tapauksessa, että kaukosäätölaitteiston jossakin osassa on häiriö;

.7 kaukosäätölaitteisto on suunniteltava siten, että se epäkuntoon mennessään antaa hälytyksen. Potkurin ennalta asetetun pyörimisnopeuden ja työntösuunnan on tällöin, ellei se viranomaisen mielestä ole käytännössä mahdotonta, pysyttävä ennallaan kunnes paikallinen säätö on toiminnassa;

.8 komentosillalle on asennettava osoittimet, jotka näyttävät

.8.1 potkurien pyörimisnopeuden ja pyörimissuunnan, jos aluksessa on kiinteät nousupotkurit;

.8.2 potkurien pyörimisnopeuden ja noususuhteen, jos aluksessa on säädettävät nousupotkurit;

.9 komentosillalla ja koneistotilassa on oltava hälytyslaite, joka osoittaa alhaisen käynnistysilmanpaineen ja joka on säädettävä osoittamaan tilaa, jolloin pääkone on käynnistettävissä. Jos kuljetuskoneiston kaukosäätölaite on suunniteltu automaattikäynnistystä varten, on rajoitettava automaattisten perättäisten turhien käynnistyskertojen lukumäärää, jotta turvataan riittävä käynnistysilmanpaine paikallista käynnistämistä varten.

3 Milloin pääkuljetuskoneistossa ja siihen kuuluvissa laitteissa, sähköenergian päälähteet mukaan lukien, on eriasteisia automaattisia tai kaukosäätöisiä laitteita, ja niitä jatkuvasti valvotaan manuaalisesti valvontahuoneesta, on järjestelyt ja säätölaitteet suunniteltava, varustettava ja asennettava siten, että koneiston toiminta ja käyttö on yhtä turvallista ja tehokasta kuin se koneiston välittömässä valvonnassa on; tätä tarkoitusta varten sovelletaan sääntöjä 46 - 50 soveltuvin osin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tällaisten tilojen suojaamiseen tulipalolta ja vedellä täyttymiseltä.

4 Automaattisiin käynnistys-, käyttö- ja valvontajärjestelmiin tulee yleensä sisältyä mahdollisuus automaattisten säätöjen manuaaliseen ohittamiseen. Häiriö tai vika missä tahansa tällaisen laitteiston osassa ei saa estää manuaalista ohittamista.

32 sääntö
Höyrykattilat ja kattiloiden syöttöjärjestelmät

1 Jokaisessa höyrykattilassa ja jokaisessa polttamattomassa höyrygeneraattorissa on oltava vähintään kaksi riittävän tehon omaavaa turvaventtiiliä. Ottaen huomioon kattilan tai polttamattoman höyrygeneraattorin ruoton tai jonkin muun ominaisuuden viranomainen voi kuitenkin sallia vain yhden turvaventtiilin asentamisen, jos viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että ylipainesuojaus täten on riittävä.

2 Jokaisessa öljykäyttöisessä kattilassa, joka on tarkoitettu toimimaan ilman manuaalista valvontaa, on oltava turvallisuusjärjestelyt polttoöljyn tulon keskeyttämiseksi ja hälytyksen antamiseksi alhaisen veden tason, ilmansyöttöhäiriön tai polttimen liekkihäiriön ilmaantuessa.

3 Turbiinikuljetuskoneistoa käyttävissä vesiputkikattiloissa on oltava korkean veden tason hälytin.

4 Kukin höyryntuottolaitteisto, jonka toiminta on aluksen turvallisuutta ajatellen oleellinen, tai joka syöttövesilaitteistossa sattuvan häiriön takia voi olla vaarallinen, on varustettava vähintään kahdella erillisellä syöttövesilaitteistolla pumput mukaan lukien, ottaen huomioon että höyrylieriössä yksikin läpimeno on hyväksyttävissä. Paitsi milloin ylipaine estyy pumpun ominaisuuksista johtuen on laitteisto varustettava laitteella, joka estää ylipaineen laitteiston jokaisessa osassa.

5 Kattiloissa on oltava laitteet syöttöveden laadun valvontaa ja tarkkailua varten. Sopivin järjestelyin on mahdollisimman tehokkaasti estettävä öljyn tai muiden kattilaan haitallisesti vaikuttavien aineiden pääsy siihen.

6 Jokainen aluksen turvallisuutta ajatellen oleellinen kattila, joka on suunniteltu sisältämään vettä määrärajaan asti, on varustettava vähintään kahdella veden tason mittauslaitteella, joista ainakin toisen on oltava suoraan luettava mittalasi.

33 sääntö
Höyryputkistot

1 Jokainen höyryputki ja siihen liittyvä kiinnike, mistä höyry saattaa kulkea, on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että se kestää suurinta mahdollista työpainetta, joka siihen saattaa kohdistua.

2 Kunkin höyryputken valuttamiseen on oltava laitteet, jos siinä muuten saattaa ilmetä vaarallista vesi-iskuja.

3 Jos höyryputki tai siihen liittyvä kiinnike voi jostakin lähteestä saada höyryä suuremmalla paineella kuin mitä varten se on suunniteltu, on siihen asennettava sopiva paineenalennusventtiili, varoventtiili ja painemittari.

34 sääntö
Paineilmalaitteisto

1 Jokaisessa aluksessa on oltava laitteet, joilla estetään ylipaineen syntyminen mihin tahansa paineilmalaitteiston osaan, ja kaikkialla missä vesivaippa tai kotelo ilmakompressorin tai jäähdyttäjän ympärillä saattaa joutua vaaralliseen ylipainetilaan mahdollisessa paineilmalaitteiston osan vuodossa. Kaikissa laitteistoissa on oltava sopivat paineensäätöjärjestelyt.

2 Pääkuljetuspolttomoottorin pääasialliset käynnistysilmalaitteet on riittävästi suojattava käynnistysilmaputkissa tapahtuvien takaiskujen ja sisäisten räjähdyksien vaikutuksilta.

3 Kaikkien käynnistysilmakompressorista lähtevien putkien on johdettava suoraan käynnistysilmasäiliöihin, ja kaikkien näistä säiliöistä pää- tai apukoneistoon johtavien käynnistysilmaputkien on oltava kompressorista lähtevistä putkista täysin erillään.

4 Järjestelyiden on oltava sellaiset, että öljyn pääsy paineilmalaitteistoon vähenee mahdollisimman pieneksi, ja että laitteisto voidaan tyhjentää ja kuivata.

35 sääntö
Koneistotilojen ilmanvaihtojärjestelmät

A-luokan koneistotiloissa on oltava riittävä ilmanvaihto, jotta niissä olevien koneiden tai kattiloiden toimiessa täydellä teholla missä tahansa sääolosuhteissa, matalapaineet mukaan lukien, riittävä ilmansaanti on ylläpidettävissä henkilöstön turvallisuutta ja mukavuutta sekä koneiston toimintaa silmällä pitäen. Kaikissa muissa koneistotiloissa on oltava niiden käyttötarkoitukseen nähden riittävä ilmanvaihto.

36 sääntö
Meluntorjunta*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.468 (XII) hyväksymään alusten melutasoa koskevaan säännöstöön.

Koneistosta aiheutuva melu koneistotiloissa on vähennettävä viranomaisen määräämään hyväksyttävään tasoon. Jos tätä melua ei voida riittävästi vähentää, on kyseessä oleva melulähde sopivalla tavalla eristettävä, erotettava tai melulla on oltava oma pakenemiskuilu, jos tilan on oltava miehitettynä.

Henkilöstön, jonka on työskenneltävä tällaisissa tiloissa, käytettävissä on tarvittaessa oltava kuulosuojaimia.

37 sääntö
Yhteydet komentosillan ja koneistotilan välillä

Aluksissa on oltava vähintään kahdet erilliset viestiyhteydet käskyjen välittämiseksi komentosillalta siihen paikkaan koneistotiloissa tai niiden valvontahuoneessa, josta koneita yleensä säädetään. Toisen näistä on oltava konekäskynvälitin, joka antaa näkyviin käskyt ja vastaukset sekä koneistotiloissa ja komentosillalla. Sopivat viestiyhteydet on järjestettävä kaikkiin muihinkin paikkoihin, joista koneita voidaan valvoa.

38 sääntö
Konemestarin hälytys

Koneiston valvontahuoneesta tai ohjaustasanteelta, riippuen siitä kumpi aluksessa on, on järjestettävä konemestarin hälytys konepäällystön asuntotiloihin.

39 sääntö
Varalaitteiden sijoitus matkustaja-aluksiin

Törmäyslaipion keulapuolelle ei saa sijoittaa sähköenergian hätälähdettä, palopumppuja eikä tyhjennyspumppuja lukuunottamatta nimenomaan törmäyslaipion keulapuolella käytettäväksi tarkoitettuja, ei myöskään luvussa IV-2 vaadittuja kiinteitä palonsammutuslaitoksia eikä muita hätälaitteita, jotka ovat oleellisia aluksen turvallisuutta ajatellen. Poikkeuksena on ankkurivintturi.

II-1 luku

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO

JA SÄHKÖLAITTEET II-1 luvun aikaisempi teksti korvataan seuraavalla: OSA D SÄHKÖLAITTEET

40 sääntö
Yleistä

1 Sähkölaitteiden on oltava sellaiset, että:

.1 kaikki sähköiset aputoiminnot, jotka ovat välttämättömiä aluksen pitämiseksi tavanomaisessa käyttö- ja asuttavuuskunnossa, voidaan ylläpitää turvautumatta sähköenergian hätälähteeseen.

.2 turvallisuuden kannalta oleelliset sähkötoiminnot ovat varmasti käytettävissä erilaisissa hätätilanteissa; ja

.3 matkustajien, miehistön ja aluksen turvallisuus varmistetaan sähkön aiheuttamilta vaaroilta.

2 Viranomaisen on ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin taatakseen yhdenmukaisen käytännön tämän luvun sähkölaitteita koskevien määräysten toteuttamisessa ja soveltamisessa. *

*Tässä viitataan Kansainväliseen elektroteknisen toimikunnan IECn julkaisemiin suosituksiin, etenkin julkaisuun 92. Electrical Installations in Ships - Alusten sähkölaitteet.

(Paitsi milloin nimenomaan toisin määrätään, osaa D sovelletaan matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin)

41 sääntö
Sähköenergian- ja valaistuslaitteiden päälähde

1.1 Aluksen sähköenergian päälähteen kapasiteetti on oltava riittävä kaikkien säännössä 40.1.1 mainittujen toimintojen sähkövoimalla varustamiseen. Sähköenergian päälähteen on käsitettävä vähintään kaksi generaattorikoneikkoa.

1.2 Näiden generaattorikoneikkojen on oltava kapasiteetiltaan sellaisia, että jos yksi niistä pysäytetään, jäljelläolevat kykenevät edelleen toimittamaan tarvittavan sähkön toimintoihin, jotka ovat välttämättömiä tavanomaista aluksen kulkua ja turvallisuutta varten. Samanaikaisesti on asumisolosuhteissa taattava vähimmäismukavuudet, johon kuuluvat ainakin riittävä sähkönsaanti ruoanlaittoon, lämmitykseen, jäähdytykseen, mekaaniseen ilmanvaihtoon, käymäläveteen ja makeaan veteen.

1.3 Aluksen sähköenergian päälähde on toteutettava siten, että säännössä 40.1.1 mainitut toiminnot voidaan ylläpitää kuljetuskoneiston tai akseliston käyttönopeudesta ja kiertosuunnasta riippumatta.

1.4 Lisäksi generaattorikoneikkojen on oltava sellaiset, että minkä tahansa generaattorin tai sen ensisijaisen voimanlähteen ollessa poissa toiminnasta, edelleen toimivat generaattorikoneikot kykenevät taatusti hoitamaan ne sähkötoiminnot, jotka ovat välttämättömiä pääkuljetuskoneiston käynnistämiseksi täydellisessä pysäytystilassa. Sähköenergian hätälähdettä saa käyttää täydellisessä pysäytystilassa käynnistykseen, jos sen teho joko sellaisenaan tai yhdistettynä johonkin muuhun voimanlähteeseen on riittävä tuottamaan sähköä niihin toimintoihin joita säännöissä 42.2.1 - 42.2.3 tai 43.2.1 - 43.2.4 vaaditaan.

1.5 Milloin muuntajat ovat tässä kohdassa vaadittavan sähköntuottolaitteiston oleellinen osa, on laitteet järjestettävä siten, että se takaa saman jatkuvuuden sähköntuotossa kuin tässä kappaleessa on määrätty.

2.1 Sähköenergian päälähteestä on toimitettava sähkö päävalaistusverkostoon, jonka tulee kauttaaltaan valaista ne aluksen osat, jonne matkustajilla tai miehistöllä on normaalisti pääsy ja joita he käyttävät.

2.2 Päävalaistusverkoston järjestelyiden on oltava sellaiset, että sähköenergian päälähteen siihen mahdollisesti liittyvän, muuntajalaitteiston, pääkytkintaulun ja päävalaistuskytkintaulun sisältävissä tiloissa sattuva tulipalo tai muu onnettomuus ei tee säännöissä 42.2.1 ja 42.2.2 tai 43.2.1, 43.2.2 ja 43.2.3 vaadittua hätävalaistusverkostoa käyttökelvottomaksi.

2.3 Hätävalaistusverkoston järjestelyiden on oltava sellaiset, että sähköenergian hätälähteen, siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, hätäkytkintaulun ja hätävalaistuskytkintaulun sisältävissä tiloissa sattuva tulipalo tai muu onnettomuus ei tee tässä säännössä vaadittua päävalaistusverkostoa käyttökelvottomaksi.

3 Johonkin päägeneraattoriasemaan nähden pääkytkintaulu on sijoitettava siten, että mahdollisuuksien mukaan normaaliin sähköntuottoon voi vaikuttaa haitallisesti vain yhdessä tilassa sattuva tulipalo tai muu onnettomuus. Pääkytkintaulua ympäröivää suljettua tilaa, kuten koneiston valvontahuonetta, joka on tilan osastoivien rakenteiden sisäpuolella, ei voida pitää kytkintaulua generaattoreista erottavana.

4 Milloin päägeneraattorikoneikkojen yhteenlaskettu asennettu teho on suurempi kuin 3 MW, on päävirtakiskot jaettava vähintään kahteen osaan, jotka normaalisti ovat siirtolinkillä tai muulla hyväksyttävällä tavalla toisiinsa kytketyt; niin suuressa määrin kuin käytännössä mahdollista on generaattorikoneikkojen ja minkä tahansa muun kaksin kappalein käytetyn laitteen liitännät jaettava tasaisesti eri osille. Viranomaisen hyväksymässä laajuudessa voidaan samanarvoisia järjestelyitä sallia.

42 sääntö
Matkustaja-alusten sähköenergian hätälähde

1.1 Aluksessa on oltava itsesäätyvä sähköenergian hätälähde.

1.2 Sähköenergian hätälähteen, siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, väliaikaisen sähköenergian hätälähteen, hätäkytkintaulun ja hätävalaistuskytkintaulun on sijaittava ylimmän kokonaisen kannen yläpuolella ja niille on oltava helppo pääsy avokannelta. Ne eivät saa sijaita törmäyslaipion keulapuolella.

1.3 Sähköenergian hätälaitteen ja siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, väliaikaisen sähköenergian hätälähteen, hätäkytkintaulun ja hätävalaistuskytkintaulun on sähköenergian päälähteeseen, siihen mahdollisesti liittyvään muuntajalaitteistoon ja pääkytkintauluun nähden sijaittava siten, että viranomainen on vakuuttunut siitä, että sähköenergian päälähteen ja siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston sekä pääkytkintaulun sisältävissä tiloissa taikka A-luokan koneistotiloissa sattuva tulipalo tai muu onnettomuus ei häiritse hätäsähköenergian tuottoa, säätöä ja jakelua. Sikäli kun käytännössä on mahdollista on sähköenergian hätälähteet ja niihin mahdollisesti liittyvät muuntajalaitteistot, väliaikainen sähköenergian hätälähde ja varakytkintaulu sijoitettava tiloihin, jotka eivät rajaudu A-luokan koneistotilojen osastoiviin rakenteisiin, eivätkä niihin tiloihin, jotka sisältävät sähköenergian päälähteen siihen mahdollisesti liittyvät muuntajakoneistot, tai pääkytkintaulun.

1.4 Edellyttäen, että sopivin toimenpitein taataan kaikissa olosuhteissa erillisten hätätoimenpiteiden suoritusmahdollisuus, saadaan hätägeneraattoria poikkeuksellisesti lyhyen aikaa käyttää sähkönsyöttöön muille kuin hätävirtapiireille.

2 Käytettävissä olevan sähkövoiman on oltava riittävä ylläpitämään kaikkia hätätilanteessa turvallisuuden kannalta välttämättömiä toimintoja, ottaen huomioon myös sellaiset toiminnot, joiden samanaikainen käyttö voi olla tarpeen. Sähköenergian hätälähteen on käynnistysvirrat ja määrättyjen kuormitusten hetkelliset esiintymiset huomioon ottaen kyettävä samanaikaisesti tuottamaan sähköä ainakin seuraavassa mainittuihin toimintoihin tässä määritellyn ajan, sikäli kun toiminnot ovat sähkövoimasta riippuvia;

2.1 Hätävalaistus 36 tunnin ajaksi

.1 jokaisella kannella olevalla poistumisasemalla ja laitojen yli sääntöjen III/19 ja III/30 vaatimusten mukaan;

.2 kaikissa oleskelu- ja asuintilojen käytävissä, portaikoissa ja uloskäytävissä sekä henkilöitä kuljettavissa hisseissä;

.3 koneistotiloissa ja päägeneraattoriasemilla niiden valvontatilat mukaan lukien;

.4 kaikilla valvonta-asemilla, koneiston valvontatiloissa ja jokaisella pää- ja hätäkytkintaululla;

.5 kaikissa palomiehen varusteiden varastopaikoissa.

.6 ohjauslaitteilla; ja

.7 palopumpulla, sprinkleripumpulla ja varatyhjennyspumpulla, jotka mainitaan kohdassa

2.4, sekä niiden moottorien käynnistyspaikoilla.

2.2 36 tunnin ajaksi merenkulkuvalot ja muut voimassaolevien kansainvälisten sääntöjen yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vaatimat valot.

2.3 36 tunnin ajaksi

.1 kaikki hätätilanteessa vaadittavat sisäiset yhteydenpidon laitteet;

.2 säännössä V/ 12 vaaditut merenkulkulaitteet; jos viranomainen katsoo tämän määräyksen kohtuuttomaksi tai käytännössä mahdottomaksi, se voi luopua tästä vaatimuksesta, kun kyseessä on alus, jonka bruttovetoisuus on pienempi kuin 5 000 tonnia;

.3 palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitteet sekä palo-ovien avaus- ja sulkulaitteet; ja

.4 päiväviestityslampun jaksottainen käyttö, aluksen vihellin, käsikäyttöiset palohälyttimet ja kaikki hätätilanteessa vaaditut sisäiset hälytykset; paitsi milloin näitä toimintoja varten on olemassa 36 tunnin käytön ajaksi erillinen voimanlähdeakusto, jonka sijainti on hätätilakäyttöön sopiva.

2.4 36 tunnin ajaksi

.1 yksi säännössä II-2/4.3.1 ja 4.3.3 vaadituista palopumpuista

.2 automaattinen sprinkleripumppu, jos aluksessa on sellainen, ja

.3 hätätyhjennyspumppu sekä kaikki sähkökäyttöisten kaukosäädettävien tyhjennysventtiilien käyttöä varten oleelliset varusteet.

2.5 Säännössä 29.14 vaadituksi ajaksi ohjauslaitteet, sikäli kun kyseisessä säännössä näin vaaditaan.

2.6 Puolen tunnin ajaksi

.1 kaikki vedenpitävät ovet, joiden säännön 15 mukaan on oltava konevoimalla toimivia, osoittimineen ja hälytyksineen. Edellyttäen että säännön 15.9.2 vaatimukset on täytetty voidaan ovien sarjassa tapahtuva käyttö sallia, jos kaikki ovet voidaan sulkea 60 sekunnissa.

.2 hätätilannejärjestelyt henkilöitä kuljettavien hissien nostamiseksi kansitasolle ihmisten pelastamiseksi. Hätätilanteessa saadaan henkilöitä kuljettavat hissit nostaa kansitasolle sarjassa.

2.7 Säännöllisesti lyhyillä matkoilla kulkevilla aluksissa viranomainen voi, jos sitä tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että riittävä turvallisuus on taattu, hyväksyä kohdissa 2.1 - 2.5 määriteltyä 36 tunnin jaksoa lyhyemmän ajan, ei kuitenkaan lyhyempää aikaa kuin 12 tuntia.

3 Sähköenergian hätälähteenä voi olla joko generaattori tai akkuparisto, joiden on oltava seuraavan mukainen:

3.1 Milloin sähköenergian hätälähde on generaattori, sen on oltava

.1 sopivalla voimakoneella käyvä, jolla on erillinen polttoainevarasto. Polttoaineen leimahduspiste (suljetun astian menetelmä) ei saa olla pienempi kuin 43°C

.2 automaattisesti käynnistyvä sähköenergian päälähteen sähköntuoton häiriintyessä ja automaattisesti hätäkytkintauluun kytketty. Kohdassa

4 mainittujen toimintojen on silloin automaattisesti siirryttävä hätägeneraattorikoneikkoon. Automaattisen käynnistysjärjestelmän ja voimakoneen ominaisuuksien on oltava sellaiset, että hätägeneraattorilla on niin pian kuin se turvallisuutta ajatellen ja käytännössä on mahdollista sen täyttä tehoa vastaava kuormitus, kuitenkin enintään 45 sekunnissa. Ellei aluksessa ole toista itsenäistä laitetta hätägeneraattorin käynnistämistä varten, on varastoidun energian ainoa lähde suojattava siten, ettei automaattinen käynnistysjärjestelmä voi sitä täysin tyhjentää; ja

.3 varustettu väliaikaisella sähköenergian hätälähteellä kohdan 4 mukaisesti.

3.2 Milloin sähköenergian hätälähde on akkuparisto, sen on kyettävä

.1 kestämään uudelleen lataamatta hätäsähkövirran purkaus ja samalla ylläpitämään pariston jännitettä purkujakson ajan 12 prosentin poikkeaman rajoissa nimellisjännitteestä;

.2 automaattisesti kytkeytymään hätäkytkintauluun sähköenergian päälähteessä sattuvan häiriön takia; ja

.3 välittömästi toimittamaan sähköä ainakin kohdassa 4 määriteltyihin toimintoihin.

4 Kohdassa 3.1.3 vaaditun väliaikaisen sähköenergian hätälähteen on käsitettävä hätätilannekäyttöä varten sopivasti sijoitettu akkuparisto, jonka on toimittava ilman uudelleen lataamista ja ylläpidettävä pariston jännitettä purkujakson ajan 12 prosentin poikkeaman rajoissa nimellisjännitteestä. Akkupariston kapasiteetin tulee olla riittävä ja sen on oltava niin järjestetty, että jos joko sähköenergian pää- tai hätälähteessä tapahtuu häiriö, se automaattisesti toimittaa sähköenergiaa ainakin seuraaviin toimintoihin, sikäli kun niiden toiminta edellyttää sähköenergian lähdettä:

4.1 Puoleksi tunniksi

.1 kohdissa 2.1 ja 2.2 vaadittuun valaistukseen;

.2 kaikkiin kohdissa 2.3.1, 2.3.3 ja 2.3.4 vaadittuihin toimintoihin, paitsi jos näitä toimintoja varten on olemassa määrätyn ajan toimiva erillinen voimanlähde hätätilannekäyttöön sopivasti sijoitetussa akkupatteristossa.

4.2 Vedenpitävien ovien sulkemiseen sekä niiden kohdassa 2.6.1 vaadittujen osoittimien ja hälytysten käyttöön. Ovia ei välttämättä tarvitse sulkea yhtäaikaisesti.

5.1 Hätäkytkintaulu on asennettava niin lähelle sähköenergian hätälähdettä kuin on käytännössä mahdollista.

5.2 Milloin sähköenergian hätälähde on generaattori, on hätäkytkintaulu sijoitettava samaan tilaan, paitsi jos tämä haittaisi hätäkytkintaulun käyttöä ja toimintaa.

5.3 Mitään tämän säännön mukaisesti asennettua akkuparistoa ei saa sijoittaa hätäkytkintaulun kanssa samaan tilaan. Pääkytkintauluun tai koneiston valvontahuoneeseen on sopivaan paikkaan asennettava osoitin, joka näyttää purkautuuko niiden paristojen lataus, jotka ovat joko sähköenergian hätälähteenä tai kohdassa 3.1.3 tai

4 viitattuna väliaikaisena sähköenergian hätälähteenä.

5.4 Normaalikäytössä syötetään sähkö hätäkytkintauluun pääkytkintaulusta yhdyssyöttökaapelilla, joka on pääkytkintaulusta suojattava riittävästi ylikuormitusta ja oikosulkua vastaan ja joka hätäkytkintaulussa automaattisesti kytkeytyy irti kun sähköenergian päälähteessä on häiriö. Jos järjestelmässä on takaisinkytkentä, on yhdysjohto myös hätäkytkintaulussa suojattava ainakin oikosulkua vastaan.

5.5 Jotta varmistetaan, että sähköenergian hätälähde on välittömästi käytettävissä, on tarvittaessa tehtävä järjestelyt muiden kuin hätävirtapiirien automaattiseksi irtikytkemiseksi hätäkytkintaulusta sen varmistamiseksi, että hätävirtapiireissä on tarvittava sähkövoima.

6 Hätägeneraattori ja sitä käyttävä voimakone sekä mahdolliset hätäakkuparistot on suunniteltava ja järjestettävä siten, että varmistetaan niiden toiminta täydellä kuormituksella aluksen ollessa pystysuorassa tai kallistuneena jommalle kummalle laidalle 22,5° asti taikka 10° viippauksessa, tai missä tahansa kallistuskulmassa näiden rajojen puitteissa.

7 Hätäjärjestelmien toiminta kokonaisuudessaan on aika ajoin kokeiltava, ja tämän tulee käsittää myös automaattisten käynnistysjärjestelmien kokeilu.

43 sääntö
Lastialusten sähköenergian hätälähteet

1.1 Aluksessa on oltava erillinen sähköenergian hätälähde

1.2 Sähköenergian hätälähteen siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, hätäkytkintaulun ja hätävalaistuskytkintaulun on sijaittava ylimmän yhtäjaksoisen kannen yläpuolella, ja sijoituspaikkaan on oltava helppo pääsy avoimelta kannelta. Niitä ei saa sijoittaa törmäyslaipion keulapuolelle, paitsi milloin viranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa salli tämän.

1.3 Sähköenergian hätälähteen, siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, väliaikaisen hätävoimanlähteen, hätäkytkintaulun ja hätävalaistustaulun sijainnin on, suhteessa sähköenergian päälähteeseen ja siihen mahdollisesti liittyvään muuntajalaitteistoon ja pääkytkintauluun oltava sellainen, että viranomaista tyydyttävällä tavalla on osoitettu, ettei sähköenergian päälähteen ja siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston sekä pääkytkintaulun sisältävissä tiloissa tai A-luokan koneistotiloissa sattuva tulipalo tai muu onnettomuus häiritse hätäsähköenergian jakelua, säätöä ja valvontaa. Sikäli kun käytännössä on mahdollista on sähköenergian hätälähteen, siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston, väliaikaisen sähköenergian hätälähteen ja hätäkytkintaulun sisältävien tilojen sijaittava erillään A-luokan koneistotilojen osastoivista rakenteista sekä niistä tiloista, jotka sisältävät sähköenergian päälähteen, siihen mahdollisesti liittyvän muuntajalaitteiston ja pääkytkintaulun.

1.4 Edellyttäen, että sopivin toimenpitein taataan kaikissa olosuhteissa erillisten hätätoimenpiteiden suoritusmahdollisuus, saadaan hätägeneraattoria poikkeuksellisesti lyhyen aikaa käyttää sähkönsyöttöön muille kuin hätävirtapiireille.

2 Käytettävissä olevan sähkövoiman on oltava riittävä ylläpitämään hätätilanteessa turvallisuuden kannalta välttämättömiä toimintoja, ottaen huomioon myös sellaiset toiminnot, joiden samanaikainen käyttö voi olla tarpeen. Sähköenergian hätälähteen on käynnistysvirrat ja määrättyjen kuormitusten hetkelliset esiintymiset huomioon ottaen kyettävä samanaikaisesti tuottamaan sähköä ainakin seuraavassa mainittuihin toimintoihin tässä määritellyn ajan, sikäli kun toiminnat on sähkövoimasta riippuvia:

2.1 Hätävalaistus kolmeksi tunniksi jokaisella kannella olevalla poistumisasemalla ja laitojen yli sääntöjen III/19 ja III/38 vaatimusten mukaan.

2.2 Hätävalaistus 18:ksi tunniksi:

.1 kaikissa oleskelu- ja asuintilojen käytävissä, portaikoissa ja uloskäytävissä, henkilöitä kuljettavissa hisseissä ja näiden kuiluissa;

.2 koneistotiloissa ja päägeneraattoriasemilla niiden valvontatilat mukaan lukien;

.3 kaikilla valvonta-asemilla, koneiston valvontahuoneissa sekä jokaisella pää- ja hätäkytkintaululla;

.4 kaikissa palomiesten varusteiden varastopaikoissa;

.5 ohjauslaitteilla; ja

.6 kohdassa 2.5 mainitulla palopumpulla, aluksessa mahdollisesti olevalla ruiskutuspumpulla, sekä mahdollisella varatyhjennyspumpulla ja niiden moottorien käynnistyspaikalla.

2.3 18 tunnin ajaksi voimassaolevissa kansainvälisissä säännöissä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vaaditut merenkulku- ja muut valot.

2.4 18 tunnin ajaksi

.1 kaikki hätätilanteessa vaadittavat sisäiset yhteydenpidon laitteet;

.2 säännössä V/ 12 vaaditut merenkulkulaitteet; jos viranomainen katsoo tämän määräyksen kohtuuttomaksi tai käytännössä mahdottomaksi, se voi luopua tästä vaatimuksesta kun kyseessä on alus, jonka bruttovetoisuus on pienempi kuin 5 000 tonnia;

.3 palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitteet sekä palo-ovien avaus- ja sulkulaitteet; ja

.4 päiväviestityslampun jaksottainen käyttö, aluksen vihellin, käsikäyttöiset palohälyttimet ja kaikki hätätilanteessa vaaditut sisäiset hälytykset: paitsi milloin näitä toimintoja varten on olemassa 18 tunnin käytön ajaksi erillinen voimanlähde akkupatteristossa, jonka sijainti on hätätilakäyttöön sopiva.

2.5 18 tunnin ajaksi yksi säännössä 11-2/4.3.1 ja

4.3.3. vaadituista palopumpuista, jos se on riippuvainen voimanlähteenään olevasta hätägeneraattorista.

2.6.1 Säännössä 29.14 vaadituksi ajaksi ohjauslaitteet, jos ne saavat täten käyttövoimansa kyseisen säännön mukaan.

2.6.2 Säännöllisesti lyhyillä matkoilla kulkevilla aluksilla viranomainen voi, jos sitä tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että riittävä turvallisuus on taattu, hyväksyä kohdissa 2.2 - 2.5 vaadittua 18 tunnin jaksoa lyhyemmän ajan, ei kuitenkaan lyhyempää aikaa kuin 12 tuntia.

3 Sähköenergian hätälähde voi olla joko generaattori tai akkuparisto, joiden on oltava seuraavan mukaisia:

3.1 Milloin sähköenergian hätälähde on generaattori, sen on oltava

.1 sopivalla voimakoneella käyvä, jolla on erillinen polttoainevarasto. Polttoaineen leimahduspiste ei saa olla pienempi kuin 43°C;

.2 automaattisesti käynnistyvä sähköenergian päälähteen sähköntuoton häiriintyessä, paitsi jos aluksessa on kohdan 3.1.3 mukainen väliaikainen sähköenergian hätälähde; jos hätägeneraattori on automaattisesti käynnistyvä, sen on automaattisesti kytkeydyttävä hätäkytkintauluun. Tällöin kohdassa 4 mainittujen toimintojen on automaattisesti kytkeydyttävä hätägeneraattoriin. Ellei aluksessa ole toista erillistä hätägeneraattorin käynnistyslaitetta, on varastoidun energian ainoa lähde suojattava siten, ettei automaattinen käynnistysjärjestelmä voi sitä täysin tyhjentää; ja

.3 olla varustettu kohdassa 4 määritellyllä väliaikaisella sähköenergian hätälähteellä, paitsi milloin aluksessa on hätägeneraattori, joka riittää sekä ylläpitämään sanotussa kohdassa mainitut toiminnot että käynnistymään automaattisesti ja tuottamaan vaaditun sähköenergian niin nopeasti kuin on turvallisuutta ajatellen ja käytännössä mahdollista, kuitenkin enintään 45 sekunnissa.

3.2 Milloin sähköenergian hätälähde on akkuparisto, sen on kyettävä

.1 kestämään uudelleen lataamatta hätäsähkövirran purkaus ja samalla ylläpitämään pariston jännitettä purkausjakson ajan 12 prosentin poikkeaman rajoissa nimellisjännitteestä;

.2 automaattisesti kytkeytymään hätäkytkintauluun, sähköenergian päälähteessä sattuvan häiriön takia; ja

.3 välittömästi toimittamaan sähköä ainakin kohdassa 4 määriteltyihin toimintoihin.

4 Jos kohdassa 3.1.3 vaaditaan väliaikainen sähköenergian hätälähde, tulee sen olla hätätilakäyttöä varten sopivasti sijoitettu akkuparisto, jonka on toimittava ilman uudelleen lataamista ja ylläpidettävä pariston jännitettä purkujakson ajan 12 prosentin poikkeaman rajoissa nimellisjännitteestä. Akkupariston kapasiteetin tulee olla riittävä ja sen on oltava niin järjestetty niin että jos joko sähköenergian pää- tai hätälähteessä tapahtuu häiriö, se kykenee puolen tunnin ajan toimittamaan sähköä ainakin seuraaviin toimintoihin, sikäli kun niiden toiminta edellyttää sähköenergian lähdettä.

.1 kohdissa 2.1, 2.2 ja 2.3 vaadittu valaistus. Tätä siirtymävaihetta varten voidaan tarvittava hätävalaistus koneistotiloissa sekä asunto- ja oleskelutiloissa järjestää käyttämällä pysyvästi kiinnitettyjä, erillisiä, automaattisesti latautuvia releohjattuja akkulamppuja;

.2 kaikki kohdissa 2.4.1, 2.4.3 ja 2.4.4 vaaditut toiminnot paitsi jos näitä toimintoja varten on erillinen voimanlähde määräajaksi, joka on hätätilannekäyttöä ajatellen sopivasti sijoitettu akkupatteristoon.

5.1 Hätäkytkintaulu on sijoitettava mahdollisimman lähelle sähköenergian hätälähdettä.

5.2 Milloin sähköenergian hätälähde on generaattori, on hätäkytkintaulu sijoitettava samaan tilaan, paitsi jos tämä haittaisi hätäkytkintaulun käyttöä ja toimintaa.

5.3 Mitään tämän säännön mukaisesti asennettua akkuparistoa ei saa sijoittaa hätäkytkintaulun kanssa samaan tilaan. Pääkytkintauluun tai koneiston valvontahuoneeseen on sopivaan paikkaan asennettava osoitin, joka näyttää purkautuuko niiden paristojen lataus, jotka ovat joko sähköenergian hätälähteenä tai kohdassa 3.2 tai 4 viitattuna väliaikaisena sähköenergian hätälähteenä.

5.4 Normaalikäytössä syötetään sähkö hätäkytkintauluun pääkytkintaulusta yhdyssyöttökaapelilla, joka on pääkytkintaulussa suojattava riittävästi ylikuormitusta ja oikosulkua vastaan ja joka hätäkytkintaulussa automaattisesti kytkeytyy irti kun sähköenergian päälähteessä on häiriö. Jos järjestelmässä on takaisinkytkentä on yhdyssyöttökaapeli myös hätäkytkintaulussa suojattava ainakin oikosulkua vastaan.

5.5. Jotta varmistetaan että sähköenergian hätälähde on välittömästi käytettävissä, on tarvittaessa tehtävä järjestelyt muiden kuin hätävirtapiirien automaattiseksi irtikytkemiseksi hätäkytkintaulusta sen varmistamiseksi, että hätävirtapiireissä on tarvittava sähkövoima.

6 Hätägeneraattori ja sitä käyttävä voimakone sekä mahdolliset hätäakkuparistot on suunniteltava ja järjestettävä siten, että varmistetaan niiden toiminta täydellä kuormituksella aluksen ollessa pystysuorassa tai kallistuneena jommalle kummalle laidalle 22,5° asti tai 10° viippauksessa, tai missä tahansa kallistuskulmassa näiden rajojen puitteissa.

7 Hätäjärjestelmien toiminta kokonaisuudessaan on aika ajoin kokeiltava ja tämän tulee käsittää automaattisten käynnistysjärjestelmien kokeilu.

44 sääntö
Hätägeneraattorikoneikkojen käynnistysjärjestelyt

1 Hätägeneraattorikoneikot on voitava helposti käynnistää kylmänä 0°C asteen lämpötilassa. Jos tämä on käytännössä työlästä, tai jos on todennäköistä, että joudutaan kylmempiin lämpötiloihin, on lämmityslaitteiden ylläpitämiseksi suoritettava viranomaisen hyväksyttävissä olevat järjestelyt, jotta varmistetaan generaattorikoneikkojen välitön käynnistys.

2 Jokainen generaattorikoneikko, joka on automaattisesti käynnistettävissä, on varustettava viranomaisen hyväksymillä käynnistyslaitteilla, joiden varastoitu energiamäärä riittää ainakin kolmeen perättäiseen käynnistykseen. Lisäksi on kolmea muuta käynnistystä varten puolen tunnin aikana oltava toinen voimanlähde, paitsi milloin voidaan osoittaa, että käsikäynnistys toimii tehokkaasti.

3 Varastoitua energiaa on jatkuvasti ylläpidettävä käyttökunnossa hätäkytkintaulusta tulevalla sähkövoimalla;

.1 sähköiset ja hydrauliset käynnistyslaitteet on pidettävä käyttökunnossa hätäkytkintaulusta tulevalla sähkövoimalla;

.2 paineilmakäyttöiset käynnistyslaitteet voidaan pitää käyttökunnossa paineilman pää- tai varasäiliöistä sopivan takaiskuventtiilin kautta taikka hätäpaineilmakompressorilla. Milloin viimeksi mainittu on sähkökäyttöinen, on sähkö syötettävä siihen hätäkytkintaulusta;

.3 kaikkien näiden käynnistys-, lataus- ja energianvarauslaitteiden on sijaittava hätägeneraattoritilassa; näitä laitteita ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin hätägeneraattorikoneikkojen käyttämiseen. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että hätägeneraattorikoneikon paineilmasäiliöön voidaan toimittaa paineilmaa pääasiallisesta tai varapaineilmajärjestelmästä hätägeneraattoritilaan asennetun takaiskuventtiilin kautta.

4.1 Milloin automaattikäynnistys ei ole pakollinen, voidaan käsikäynnistys sallia. Tähän kuuluvat käynnistyskammet, vauhtipyöräkäynnistimet, käsinladattavat hydrauliset akut tai ruutipanokset, milloin ne voidaan osoittaa tehokkaiksi.

4.2 Milloin käsikäynnistys ei ole käytännössä mahdollista, on kohtien 2 ja 3 vaatimukset täytettävä, paitsi että käynnistyksen valmistelu voi tapahtua käsin.

45 sääntö
Varotoimenpiteet sähköiskuja, tulipaloja ja muita sähkön aiheuttamia vaaroja vastaan

1.1 Sähkökoneiden ja -laitteiden suojaamattomat metalliosat, joita ei ole tarkoitettu jännitteisiksi, mutta jotka voivat häiriötilassa saada jännitteen, on maadoitettava, paitsi milloin kyseiset koneet tai laitteet ovat:

.1 korkeintaan 55 V jännitteellä ja tasavirralla toimivia tai vaihejännitteen neliöllinen keskiarvo on korkeintaan 55 V; säätömuuntajia ei saa käyttää tämän jännitteen aikaansaamiseksi; tai

.2 korkeintaan 250 V jännitteellä toimivia jolloin turvaeristysmuuntajat antavat virtaa vain yhteen käyttölaitteeseen; tai

.3 kaksinkertaisen eristyksen periaatteen mukaan rakennettuja.

1.2 Viranomainen voi vaatia muita varotoimenpiteitä, kun kyseessä on kannettavat sähkölaitteet, joita käytetään rajoitetuissa tai poikkeuksellisen kosteissa tiloissa, missä johtavuudesta voi aiheutua erityisvaaroja.

1.3 Kaikki sähkölaitteet on rakennettava ja asennettava siten, etteivät ne käsiteltäessä tai kosketettaessa tavanomaiseen tapaan aiheuta vahinkoa.

2 Pääkytkintaulu ja hätäkytkintaulu on sijoitettava siten, että tarvittavaan laitteistoon ja varusteisiin on helppo pääsy ilman että henkilöstö joutuu vaaralle alttiiksi. Kytkintaulujen sivut ja takaosa, sekä milloin välttämätöntä etuosa, on sopivalla tavalla suojattava. Suojaamattomia jännitteisiä osia, joiden jännite maata vastaan ylittää viranomaisen määrittämän jännitteen, ei saa asentaa näiden kytkintaulujen etusivulle. Jos on tarpeellista on johtamattomia mattoja tai ritilöitä asetettava kytkintaulun etu- ja takaosaan.

3.1 Säiliöaluksessa ei mihinkään tarkoitukseen saa käyttää aluksen runkoa paluujohtimena käyttävää jakelujärjestelmää eikä bruttovetoisuudeltaan 1 600 tonnia tai sitä suuremmassa aluksessa voimalähteenä, lämmitykseen tai valaistukseen.

3.2 Kohdassa 3.1 esitetty vaatimus ei estä viranomaisen hyväksymissä olosuhteissa seuraavien käyttöä:

.1 virtavaikutteisia katodisuojajärjestelmiä;

.2 rajoitettuja ja paikallisesti maadoitettuja järjestelmiä; tai

.3 eristystason säätölaitteita edellyttäen, että virtapiirin sähkövirta ei vaikeimmissa ajateltavissa olevissa käyttöolosuhteissa ole suurempi kuin 30 mA.

3.3 Milloin aluksessa on runkoa paluujohtimena käyttävä sähkön jakelujärjestelmä on kaikkien lopullisten alavirtapiirien, toisin sanoen kaikkien viimeisen suojalaitteen taakse asennettujen virtapiirien, oltava kaksijohteisia, ja näiden suhteen on noudatettava erityisiä varojärjestelmiä, jotka tyydyttävät viranomaista.

4.1 Säiliöaluksessa ei saa käyttää maadoitettuja jakelujärjestelmiä. Viranomainen voi poikkeuksellisesti sallia, että säiliöaluksessa maadoitetaan 3 000 V (johtimien välinen jännite) ja sitä voimakkaamman vaihtovirtaverkoston nollajohdin edellyttäen, että tästä mahdollisesti aiheutuva sähkövirta ei suoraan johdu minkään vaarallisen tilan läpi.

4.2 Milloin aluksessa on käytössä joko ensisijainen tai toissijainen voiman, lämmityksen tai valaistuksen jakelujärjestelmä, jossa ei ole maadoitusta, on siinä oltava laite, joka jatkuvasti säätää maadoituseristystä ja antaa kuuluvan tai näkyvän hälytyksen, jos eristysarvot ovat poikkeuksellisen alhaiset.

5.1 Paitsi milloin viranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa antaa poikkeusluvan, on sähkökaapeleiden metallipäällysteiden ja -paikkojen oltava sähköisesti johtavia ja ne on maadoitettava.

5.2 Kaikki laitteiden ulkopuoliset sähkökaapelit ja johdot on tehtävä vähintään paloahidastavasta aineesta, ja ne on asennettava siten, ettei niiden alkuperäiset paloahidastavat ominaisuudet huonone. Milloin tämä on välttämätöntä erityistarkoituksiin voi viranomainen sallia erityistyyppisten kaapeleiden käytön kuten radiotaajuuskaapeleiden, jotka eivät ole edellisen mukaisia.

5.3 Kaapelit ja johdot, jotka liittyvät pääasialliseen tai varallaolevaan voima-, valaistus-, yhteydenpito- tai hälytysjärjestelmään on mahdollisimman suuressa määrin johdettava laivakeittiöiden, pesuloiden, A-kategorian koneistotilojen ja niiden kuilujen sekä muiden erittäin palovaarallisten alueiden ohitse. Palopumput hätäkytkintauluun yhdistävien kaapeleiden on oltava tulenkestävää tyyppiä kohdissa, jossa ne menevät erittäin palovaarallisten alueiden läpi. Milloin käytännössä on mahdollista tulisi kaikki tällaiset kaapelit johtaa siten, että estetään niiden käyttökelvottomaksi tuleminen johtuen sellaisesta laipioiden kuumenemisesta, joka voi aiheutua viereisessä tilassa sattuvan tulipalon takia.

5.4 Jos määrätyissä olosuhteissa vaarallisiin tiloihin asennetut kaapelit saattavat aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen vaaran näissä tiloissa tapahtuvassa sähköhäiriössä, on hallintoa tyydyttävällä tavalla tällaisissa tiloissa ryhdyttävä sopiviin varotoimiin.

5.5 Kaapelit ja johtimet on asennettava ja kiinnitettävä niin, etteivät ne pääse hankautumaan tai muutoin vahingoittumaan.

5.6 Kaikkien johtimien päät ja liitäntäkohdat on tehtävä siten, etteivät niiden alkuperäiset sähköiset, mekaaniset, paloahidastavat ja, milloin välttämätöntä, tulenkestävät ominaisuudet muutu.

6.1 Jokainen erillinen virtapiiri on suojattava oikosululta ja ylikuormitukselta, paitsi milloin säännöt 29 ja 30 toisin sallivat taikka milloin viranomainen poikkeuksellisesti sallii muuta.

6.2 Jokaisen virtapiirin ylikuormasuojalaitteen nimellis- tai asetusarvo on pysyvästi merkittävä suojalaitteen sijaintipaikassa.

7 Valaistusvarusteet on sijoitettava siten, että estetään kaapeleita ja johtoja mahdollisesti vahingoittava lämpötilan nousu sekä ympäröivän materiaalin ylikuumeneminen.

8 Kaikki hiilisäiliöön tai lastitilaan päättyvät valaistus- ja virtapiirit on varustettava tilan ulkopuolella olevalla moninapakytkimellä, jolla tällaiset virtapiirit voidaan kytkeä irti.

9.1 Akkuparistot on sijoitettava sopiviin tiloihin ja ensisijaisesti niiden sijoituspaikkana käytettyjen tilojen on oltava tarkoituksenmukaisesti rakennettuja ja niissä on oltava tehokas ilmanvaihto.

9.2 Sähkö- ja muita laitteita, jotka voivat aiheuttaa syttyvien höyryjen leimahtamisen, ei sallita näissä tiloissa, paitsi kohdan 10 mukaisesti.

9.3 Akkuparistoja ei saa sijoittaa nukkumatiloihin paitsi milloin ne on viranomaista tyydyttävästi hermeettisesti eristetty.

10 Mitään sähkölaitteita ei saa asentaa sellaiseen tilaan, johon todennäköisesti kerääntyy herkästi syttyviä seoksia. Tällaisiin tiloihin luetaan säiliöalukset tai osastot, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu akkuparistoille, maalikaapit, asetyleenivarastot tai vastaavat tilat. Jos näihin tiloihin asennetaan sähkölaitteita, on hallinnolle osoitettava, että tällaiset laitteet ovat:

.1 toiminnallisesti välttämättömät;

.2 tyypiltään sellaisia, etteivät ne sytytä kyseistä seosta;

.3 kyseisiin tiloihin sopivia; ja

.4 todistettavasti turvallisia käytettäväksi sellaisessa pölyssä, höyryssä tai kaasussa, jota tilaan todennäköisesti kerääntyy.

11 Matkustaja-aluksessa on sähkönjakelulaitteiston oltava siten järjestetty, ettei missään säännön 2- / 3.4 mukaan määritellyssä pääpalovyöhykkeessä syttyvä tulipalo häiritse toimintoja, jotka ovat muiden tällaisten vyöhykkeiden turvallisuutta ajatellen oleellisia. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi jos pää- ja hätäsyöttöjohdot, jotka kulkevat minkä tahansa pääpalovyöhykkeen läpi, on sekä vaakasuoraan että pystysuoraan sijoitettu mahdollisimman kauas toisistaan erilleen.

II-1 luku

RAKENNE - OSASTOIMINEN JA VAKAVUUS, KONEISTO

JA SÄHKÖLAITTEET II-1 luvun aikaisempi teksti korvataan seuraavalla: OSA E AJOITTAIN MIEHITTÄMÄTTÖMIÄ KONEISTOTILOJA KOSKEVAT LISÄVAATIMUKSET

46 sääntö
Yleistä

1 Aluksen järjestelyiden on oltava sellaiset, että aluksen turvallisuus kaikissa käyttöolosuhteissa, ohjailu mukaan lukien, on yhtä hyvä kuin miehitetyn konehuoneen omaavilla aluksilla.

2 Viranomaisen hyväksymin toimenpitein on varmistettava, että laitteiden toiminta on luotettavaa ja että säännölliset toistuvat katsastukset ja rutiinikokeet on tyydyttävästi järjestetty jatkuvan luotettavan toiminnan varmistamiseksi.

3 Jokaisessa aluksessa on oltava asiakirjat, joista viranomaista tyydyttävällä tavalla ilmenee aluksen toimintakyky ajoittain miehittämättömillä koneistotiloilla.

(Osaa E sovelletaan lastialuksiin, paitsi että 54 sääntö koskee matkustaja-aluksia)

47 sääntö
Varotoimenpiteet tulipaloa ajatellen

1 Aluksessa on oltava laitteet, joilla varhaisessa vaiheessa voidaan havaita tulipalo ja antaa hälytys sen sattuessa.

.1 kattiloiden ilmanotto- ja pakokaasukuiluissa; ja

.2 kuljetuskoneiston huuhteluilmaputkissa, paitsi milloin viranomainen erityistapauksessa katsoo tämän tarpeettomaksi.

2 Teholtaan 2 250 kW ja sitä suuremmat, tai sylinterin iskunpituudeltaan 300 mm ja sitä suuremmat polttomoottorit on varustettava kampikammion öljysumun ilmaisimilla tai laakerien lämpötila-antureilla taikka vastaavilla laitteilla.

48 sääntö
Täyttymissuojaus

1 Ajoittain miehittämättömien koneistotilojen pohjakaivot on sijoitettava ja niitä on valvottava siten, että tavanomaisissa kallistus- ja viippauskulmissa havaitaan nesteiden kerääntyminen, ja niiden on oltava kylliksi suuret vetämään helposti miehittämättömän jakson aikana normaalisti kerääntyvät nesteet.

2 Jos aluksen tyhjennyspumput ovat automaattisesti käynnistyviä, on aluksessa oltava laitteet, jotka osoittavat milloin nesteentulo ylittää pumpun tyhjennyskapasiteetin, tai milloin pumppu toimii tavanomaista useammin. Tällaisissa tapauksissa voidaan sallia käytettäväksi pienempiä tyhjennyskaivoja tarkoituksenmukaisen ajanjakson kattamiseksi. Milloin aluksessa on automaattisesti säädetyt tyhjennyspumput on erityistä huomiota kiinnitettävä öljyntorjuntaan kuuluvan vaatimuksiin.

3 Merivedenottoaukkoon, vesiviivan alapuolella sijaitsevaan poistoaukkoon tai pilssin tyhjennysjärjestelmään (bilge injection system) kuuluvan venttiilin tai hanan säätimien on sijaittava siten, että veden valuessa kyseiseen tilaan on riittävästi aikaa käyttää niitä, ottaen huomioon niiden luokse pääsemiseen ja niiden käyttämiseen todennäköisesti kuluva aika. Jos tämän tilan mahdollinen täyttymä aluksen ollessa täydessä lastissa niin edellyttää, on varmistettava, että säätimiä voidaan käyttää tätä tasoa ylemmällä olevasta paikasta.

49 sääntö
Kuljetuskoneiston valvonta, komentosillalta

1 Potkurien pyörimisnopeuden, työntösuunnan ja soveltuvin osin nousun on kaikissa olosuhteissa (ohjaus mukaan lukien) oltava täysin säädettävissä ohjaussillalta.

1.1 Tämä kaukosäätö on suoritettava kunkin potkurin erillisellä säätölaitteella, joka automaattisesti suorittaa kaikki säätämiseen kuuluvat toiminnot, tarvittaessa myös kuljetuskoneiston ylikuormituksen estämisen.

1.2 Pääkuljetuskoneisto on varustettava komentosillalla sijaitsevalla hätäpysäytyslaitteella, jonka toiminnan on oltava riippumaton komentosillan valvontajärjestelmästä.

2 Komentosillalta tulevien konekäskyjen on oltava havaittavissa pääkoneiston valvontahuoneessa tai kuljetuskoneiston valvontapaikasta, riippuen siitä kumpi aluksessa on.

3 Kuljetuskoneistoa on voitava kaukosäätää vain yhdestä paikasta kerrallaan; näissä paikoissa sallitaan toisiinsa yhdistetyt säätölaitteet. Kussakin paikassa on oltava osoitin, joka näyttää miltä paikalta kuljetuskoneistoa kulloinkin säädetään. Säädön siirtäminen komentosillan ja koneistotilojen välillä saa olla suoritettavissa pelkästään pääkoneistotilasta tai pääkoneiston valvontahuoneesta. Laitteistoon on kuuluttava mahdollisuus estää potkurityönnön huomattavat muutokset siirrettäessä säätö paikasta toiseen.

4 Kaikkea aluksen turvallista käyttöä varten välttämätöntä koneistoa on voitava säätää paikallisesti, myös siinä tapauksessa, että jokin osa automaatti- tai kaukosäätölaitteistosta menee epäkuntoon.

5 Kaukosäätöisen automaattisen valvontalaitteiston tulee olla siten suunniteltu, että häiriö toiminnassa aiheuttaa hälytyksen. Paitsi milloin viranomainen pitää järjestelyä epätarkoituksenmukaisena on potkurin ennalta säädetyn nopeuden ja työntösuunnan tällöin pysyttävä ennallaan siksi kunnes paikallinen säätö on toiminnassa.

6 Komentosillalla on oltava osoittimet, jotka näyttävät

.1 kiinteäsiipisten potkurien nopeuden ja työntösuunnan; tai

.2 säätösiipipotkurien nopeuden ja nousun.

7 Riittävän käynnistysilmapaineen varmistamiseksi on perättäisten epäonnistuneiden automaattisten käynnistysten lukumäärää rajoitettava. Alhaisen käynnistysilmanpaineen osoittamiseksi on aluksessa oltava hälytin, joka hälyttää ilmapaineessa, jolloin kuljetuskoneiston käynnistäminen on vielä mahdollista.

50 sääntö
Yhteydenpito

Pääkuljetuskoneiston valvontahuoneen tai kuljetuskoneiston säätöpaikan ja komentosillan sekä konepäällystön asuintilojen välillä on oltava luotettava ääniyhteyslaite.

51 sääntö
Hälytyslaitteet

1 Aluksessa on oltava hälytyslaitteet, jotka osoittavat kaikki korjaamista vaativat viat ja häiriöt, jotka:

.1 antavat pääkuljetuskoneiston valvontahuoneessa tai kuljetuskoneiston säätöpaikalla kuuluvan hälytyksen ja sopivassa paikassa näkyvästi osoittavat kunkin erillisen hälyttimen toiminnan;

.2 ovat valitsijakytkimen kautta yhteydessä konepäällystön oleskelutiloihin ja jokaiseen konepäällystöhyttiin, siten että yhteys ainakin yhteen hyttiin on taattu. Viranomainen voi sallia tätä vastaavia muita järjestelyitä;

.3 aiheuttavat komentosillalla kuuluvan ja näkyvän hälytyksen sellaisessa tilanteessa, joka edellyttää vahdissa olevan päällystön jäsenen toimintaa tai huomiota.

.4 ovat mahdollisimman suuressa määrin ehdottomasti varmistetun periaatteen (fail-to-safety) mukaan suunnitellut;

.5 aiheuttavat säännössä 38 vaaditun konepäällystöhälytyksen, ellei annettu hälytys määrätyssä ajassa aiheuta paikallisia toimenpiteitä.

2.1 Hälytyslaitteiston on oltava jatkuvasti toiminnassa, ja sen on automaattisesti välittömästi saatava käyttövoimansa hätävoimanlähteestä, jos normaali voimanlähde lakkaa toimimasta.

2.2 Hälytyslaitteiston tavanomaisessa voimalähteessä olevan häiriön tulee ilmetä hälytyksellä.

3.1 Hälytyskoneiston on voitava samanaikaisesti osoittaa useampi kuin yksi vika tai häiriö, eikä yhden hälytyksen vastaanotto saa estää toista hälytystä.

3.2 Kohdassa 1 mainituissa paikoissa tapahtuvan hälytyksen vastaanoton on näyttävä myös niissä paikoissa, joissa hälytys näkyy. Hälytyksen on oltava havaittavissa kunnes se on otettu vastaan, ja yksittäisten hälyttimien hälytysten on oltava näkyvissä kunnes ne aiheuttanut vika tai häiriö on korjattu. Tällöin hälytyslaitteiston on automaattisesti palattava tavanomaiseen käyttötilaansa.

52 sääntö
Turvallisuusjärjestelyt

Aluksessa on oltava turvallisuusjärjestelmä, jolla varmistetaan, että välitöntä vaaraa aiheuttavat vakavat häiriöt koneiston tai kattiloiden toiminnassa käynnistävät laitteiston viallisen osan automaattisen pysäyttämisen ja antavat hälytyksen. Kuljetuslaitteiston pysäyttäminen ei saa käynnistyä automaattisesti paitsi milloin vakava vaurio, täydellinen epäkunto tai räjähdys saattaa seurata. Jos aluksessa on laitteet pääkuljetuskoneiston pysäyttämisen ohittamiseksi, niiden tulee olla sellaiset, ettei niiden tahaton käyttö ole mahdollista. Aluksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat milloin mainittua ohituslaitetta käytetään.

53 sääntö
Koneistoa, kattiloita ja sähköasennuksia koskevat erityisvaatimukset

1 Koneistoon, kattiloihin ja sähköasennuksiin kohdistettavien erityisvaatimusten on oltava viranomaisen hyväksymiä, ja niihin on kuuluttava ainakin tämän säännön vaatimukset.

2 Sähköenergian päälähteen on oltava seuraavan mukainen:

2.1 Milloin tarvittava sähkövoima on tavallisesti tuotettavissa yhdellä generaattorilla, siinä on oltava sopivat kuormituksenohjausjärjestelyt, jotta varmistetaan virran saanti aluksen kuljettamista ja ohjausta varten sekä sen turvallisuutta ajatellen tarpeellisia toimintoja varten. Milloin toiminnassa oleva generaattori menee epäkuntoon, on aluksessa oltava järjestelmä, jolla riittävän tehokas varageneraattori automaattisesti käynnistyy ja kytkeytyy pääkytkintauluun siten, että aluksen kuljettaminen ja ohjaus on edelleen mahdollista ja että aluksen turvallisuus on taattu oleellisten aputoimintojen automaattisella uudelleen käynnistyksellä mukaanlukien useampivaiheiset toiminnot, jos tällaiset ovat tarpeen. Mikäli tätä vaatimusta ei bruttovetoisuudeltaan alle 1 600 tonnin aluksessa katsota mahdolliseksi toteuttaa, voi viranomainen myöntää luvan poiketa siitä.

2.2 Milloin aluksen sähkövoiman normaalisti tuottaa useampi kuin yksi generaattori ja nämä toimivat samanaikaisesti rinnakkain, on esimerkiksi kuormitusohjauksella järjestettävä siten, että yhden generaattorikoneiston mennessä epäkuntoon jäljellä olevat käyvät edelleen ilman ylikuormitusta aluksen kuljettamisen, ohjauksen sekä turvallisuuden varmistaen.

3 Milloin muita aluksen kuljettamiselle oleellisia apukoneita varten tarvitaan varakoneet, niihin on oltava automaattiset siirtokytkimet.

4 Automaattiset valvonta- ja hälytyslaitteistot

4.1 Valvontalaitteiston on oltava sellainen, että pääkuljetuskoneiston ja sen lisälaitteiden toimintaan tarvittavat toiminnot varmistetaan vaadittavin automaattisin järjestelyin.

4.2 Automaattisen siirtokytkimen toiminnan on annettava hälytys.

4.3 Aluksella on oltava säännön 51 mukainen hälytyslaitteisto kaikkia tärkeitä paineita, lämpötiloja sekä nestepinnan korkeuksia ja muita oleellisia tekijöitä varten.

4.4 Aluksessa on oltava keskitetty valvontapaikka, jonne välttämättömät hälytystaulut ja häiriötilan osoitinlaitteet on sijoitettu.

5 Aluksessa on oltava laitteet käynnistysilmanpaineen pitämiseksi vaadittavalla tasolla, jos polttomoottoreita käytetään pääkuljetuskoneistona.

54 sääntö
Matkustaja-aluksia koskevat erityiskysymykset

Matkustaja-alusten ollessa kyseessä on viranomaisen erikseen harkittava voiko niiden koneistotiloja ajoittain pitää miehittämättöminä, ja jos näin on, tarvitaanko näiden sääntöjen vaatimusten lisäksi muita vaatimuksia, jotta saavutettaisiin vastaava turvallisuus kuin aluksessa, jonka koneistotilat ovat tavanomaisesti miehitetyt.

II-2 LUKU

RAKENNE - PALOSUOJELU, PALONHAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS II-2 luvun nykyinen teksti korvataan seuraavalla: OSA A YLEISTÄ

1 sääntö
Soveltaminen

1.1 Ellei nimenomaan toisin määrätä, tätä lukua sovelletaan aluksiin, joiden kölit lasketaan tai jotka ovat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen.

1.2 Tässä luvussa sanonta vastaavanlainen rakennusvaihe" tarkoittaa vaihetta, jolloin:

.1 määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen alkaa; ja

.2 kyseisen aluksen kokoaminen on alettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä pienemmän luvun mukaisesti.

1.3 Tässä luvussa

.1 sanonta "alukset, jotka on rakennettu" tarkoittaa aluksia, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa;

.2 sanonta kaikki alukset" tarkoittaa syyskuun 1. päivänä 1984, sitä ennen tai sen jälkeen rakennettuja aluksia;

.3 rakennusajankohdasta riippumatta lastialus, joka muutetaan matkustaja-alukseksi, katsotaan matkustaja-alukseksi, joka on rakennettu sinä päivänä, jolloin muutostyö alkaa.

2 Ellei nimenomaan toisin määrätä:

.1 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut alukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen*

*Ihmishengen turvallisuutta merellä käsitelleen vuoden 1974 kansainvälisen konferenssin hyväksymän tekstin mukaan.

II-2 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin, ottaen kuitenkin huomioon kohdan 2.2 määräykset;

.2 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut säiliöalukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan liitteen II-2 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin.

3 Kaikkien alusten, joille tehdään korjauksia, muutoksia tai muunnoksia ja näihin liittyvää varustelua, on edelleen täytettävä vähintään ne vaatimukset, joita näihin aluksiin on aikaisemmin sovellettu. Tällaisten ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennettujen alusten on yleensä täytettävä sinä päivänä tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavat vaatimukset vähintään samassa laajuudessa kuin ennen kyseisiä korjauksia, muutoksia, muunnoksia tai varustelua. Huomattavat korjaukset, muutokset ja muunnokset sekä näihin liittyvä varustelu on tehtävä siten, että ne täyttävät syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavat vaatimukset siinä määrin kuin viranomainen katsoo tarkoituksenmukaiseksi ja käytännössä mahdolliseksi.

4.1 Asianomaisen valtion viranomainen voi, jos se katsoo matkan suojaisen luonteen ja olosuhteiden olevan sellaiset, että tämän luvun joidenkin tiettyjen vaatimusten soveltaminen on kohtuutonta tai tarpeetonta, vapauttaa näistä vaatimuksista kyseisen maan lippua kantavat yksittäiset alukset tai alustyypit, jotka eivät kulje 20 meripeninkulmaa etäämpänä lähimmästä maasta.

4.2 Asianomaisen valtion viranomainen voi, jos se toteaa, ettei tämän luvun vaatimusten noudattamista käytännössä voi tehdä pakolliseksi, vapauttaa näistä vaatimuksista erityismatkoilla (kuten pyhiinvaellusmatkoilla) suuria määriä erityismatkojen matkustajia kuljettavat kyseistä maata lippuvaltionaan pitävät matkustaja-alukset edellyttäen, että ne täysin täyttävät ne vaatimukset, jotka on esitetty:

.1 erityismatkojen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehdyn sopimuksen liitteen säännöissä; ja

.2 erityismatkojen matkustaja-alusten tilavaatimuksista vuonna 1973 tehdyn pöytäkirjan liitteen säännöissä.

2 sääntö
Pääperiaatteet

1 Tämän luvun tarkoituksena on saada aikaan aluksissa mahdollisimman korkeatasoinen palosuojelu, palonhavaitseminen ja palonsammutus.

2 Seuraavat pääperiaatteet ovat tämän luvun sääntöjen pohjana,ja ne on soveltuvin osin ilmaistu säännöissä, ottaen huomioon eri alustyypit ja kyseeseen tulevan palovaaran:

.1 aluksen jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin kuumuutta kestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.2 asuntotilojen erottaminen aluksen muista osista kuumuutta kestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.3 palavien aineiden rajoitettu käyttö;

.4 palon havaitseminen siinä vyöhykkeessä, jossa se on alkanut;

.5 palon rajoittaminen siihen tilaan, jossa se on alkanut, ja sammuttaminen siellä;

.6 poistumisteiden ja palonsammutukseen pääsyn suojaaminen;

.7 palonsammutuslaitteiden välitön käytettävissäolo;

.8 lastista kehittyvän tulenaran höyryn syttymisvaaran pitäminen mahdollisimman pienenä.

3 sääntö
Määritelmät

Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, niin tässä luvussa:

1 "Palamaton aine" on aine, joka ei pala eikä kehitä kuumennettuna noin 750°C palavia höyryjä itsesyttymiseen riittävää määrää, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä viranomaista tyydyttävällä tavalla. * Jokainen muu aine on palava aine.

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.472(XII) vahvistamaan parannettuun suosisukseen laivanrakennusaineiden palamattomuuden vahvistamiseksi käytettävästä koemenetelmästä.

2 "Normaali polttokoe" on koe, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia aika-lämpötilakäyrää. Koekappaleen tulen puoleisen pinnan on oltava vähintään 4,65 m2 ja korkeuden (tai kannen pituuden) 2,44 m ja sen on vastattava mahdollisimman hyvin tarkoitettua rakennetta ja, jos rakenteeseen kuuluu liitoksia, siinä on oltava ainakin yksi liitos. Normaali aika-lämpötilakäyrä määritellään käyränä, joka kulkee jatkuvana seuraavien uunin alkulämpötilan suhteen mitattujen lämpötilapisteiden kautta:


 5 minuutin kuluttua 556°C
10  ,,    ,,         659°C
15  ,,    ,,         718°C
30  ,,    ,,         821°C
60  ,,    ,,         925°C

3 "A"-luokan osastoja" ovat osastot, jotka muodostuvat laipioista ja kansista, jotka täyttävät seuraavaa:

.1 Ne on rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

.2 ne on jäykistettävä tarkoituksenmukaisesti;

.3 ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin polttokokeen loppuun saakka;

.4 ne on eristettävä hyväksytyillä palamattomilla aineilla siten, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitoskohdat mukaanlukien - enempää kuin 180°C alkulämpötilaa korkeammaksi alla esitetyssä ajassa:

"A-60" luokka 60 minuutissa

"A-30" luokka 30 minuutissa

"A-15" luokka 15 minuutissa

"A-0" luokka 0 minuutissa

.5 viranomainen voi vaatia prototyyppilaipion tai -kannen koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset.

4 "B" -luokan osastoja" ovat osastot, jotka muodostuvat laipioista, kansista, välikatoista tai vuorauksista, jotka täyttävät seuraavaa:

.1 ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka; * Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163 (ES.IV) ja A.215 (VIII) vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelyistä.

.2 niiden eristysarvon on oltava sellainen, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitokset mukaanlukien - enempää kuin 225 C alkulämpötilaa korkeammaksi alla esitetyssä ajassa:

"B-15" luokka 15 minuutissa

"B-0" luokka 0 minuutissa

.3 ne on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista ja kaikkien B-luokan rajapintojen rakenteessa ja asennuksessa käytettävien aineiden on oltava palamattomia, mutta palavia pinnoitteita voidaan kuitenkin käyttää, mikäli ne täyttävät tämän luvun muut vaatimukset.

.4 viranomainen voi vaatia prototyyppirajapinnan koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset. *

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163(ES.IV) ja A.215 (VII) vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelyistä.

5 "C"-luokan osastot" ovat osastoja, jotka on rakennettu hyväksytyistä palamattomista aineista. Niiden ei tarvitse täyttää vaatimuksia savun ja liekin läpipääsyn eikä lämpötilanousun rajoitusten suhteen. Palavia pinnoitteita saa käyttää, mikäli ne täyttävät tämän luvun muut vaatimukset.

6 "Jatkuvat "B"-luokan välikatot tai vuoraukset" ovat sellaisia "B"-luokan välikattoja tai vuorauksia, jotka päättyvät ainoastaan "A"- tai "B"-luokan rajapintaan.

7 "Teräs tai muu samanarvoinen aine". Kun sanonta , , teräs tai muu samanarvoinen aine" esiintyy, tarkoittaa "samanarvoinen aine" palamatonta ainetta, jolla on sellaisenaan tai käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoiset rakenne- ja tiiviysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa polttokokeessa kyseeseen tulevan pituisen altistuksen lopussa (esim. alumiiniseos sopivasti eristettynä).

8 "Huono palonlevittämiskyky" tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on sellainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä viranomaista tyydyttävällä tavalla.

9 "Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä" ovat sellaiset osastot, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettu A-luokan rajapinnoilla ja joiden keskipituus ei millään kannella yleensä ole suurempi kuin 40 metriä.

10 "Asuntotiloja" ovat kokoontumistilat, käytävät, saniteettitilat, hytit, toimistot, sairaalat, elokuvateatterit ja harrasteluhuoneet, parturit ja kampaamot, pentterit, joissa ei ole keittolaitteita, sekä vastaavanlaiset tilat.

11 "Kokoontumistiloja" ovat ne asuntotilojen osat, joita käytetään halleina, ruokailuhuoneina ja salonkeina sekä muut vastaavanlaiset pysyvästi rajatut tilat.

12 "Työskentelytiloja" ovat keittiöt, pentterit, joissa on keittolaitteita, säilytyshuoneet postin- ja arvoesineiden säilytystilat, varastohuoneet, muut kuin koneistotiloihin kuuluvat työpajat sekä muut vastaavanlaiset tilat ja niihin johtavat kuilut.

13 "Lastitiloja" ovat kaikki lastin kuljetukseen käytettävät tilat, lastiöljytankit mukaan luettuina, ja niihin johtavat kuilut.

14 "Ro/ro-lastitilat" ovat tiloja, joita yleensä ei ole jaettu osastoihin ja joiden pituus on huomattava tai jotka ulottuvat yli koko aluksen pituuden ja joihin tavarat (pakattuina tai irtolastina, kiskoilla tai tiellä liikkuvissa kulkuneuvoissa (maantiesäiliöajoneuvot ja rautatiesäiliövaunut mukaanlukien), perävaunuissa, konteissa, kuormalavoilla, kuljetussäiliöissä ja vastaavanlaisissa ahtausyksiköissä tai muissa astioissa) voidaan lastata ja joista ne voidaan purkaa yleensä vaakasuorassa suunnassa.

15 "Avoimet ro/ro-lastitilat" ovat ro/ro-lastitiloja, jotka ovat joko avoimia molemmista päistään tai avoimia toisesta päästään ja kaikkialla tiloissa on viranomaista tyydyttävä riittävä luonnollinen ilmanvaihto laidoituksessa tai yläpuolisessa kannessa olevien ei-suljettavien aukkojen kautta.

16 "Suljetut ro/ro-lastitilat" ovat ro/ro-lastitiloja, jotka eivät ole avoimia ro/ro-lastitiloja eivätkä sääkansia.

17 "Sääkansi" on kansi, joka ylhäältä ja vähintään kahdelta sivulta on säältä täysin suojaamaton.

18 "Erityistiloja" ovat laipiokannen ylä- tai alapuolella olevat suljetut tilat, jotka on tarkoitettu sellaisten kulkuneuvojen kuljettamiseen, joiden kuljetuskoneiston polttoainesäiliöissä on polttoainetta, sekä joihin ja joista tällaiset kulkuneuvot voidaan ajaa ja joihin matkustajat pääsevät.

19 "A-kategorian koneistotiloja" ovat niihin johtavine kuiluineen tilat, joissa on:

.1 polttomoottorikoneisto, jota käytetään pääkuljetuskoneistona; tai

.2 polttomoottorikoneisto, jota käytetään muuna kuin pääkuljetuskoneistona, kun sellaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 375 kW; tai

.3 öljylämmitteinen kattila tai polttoöljynetusyöttölaite.

20 "Koneistotiloja" ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljynetusyöttölaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

21 "Polttoöljynetusyöttölaite" on laite, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen kattilaan, ja laite, jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvat kaikki öljypumput, öljysuodattimet ja öljykuumentimet, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 0,18 N/mm2.

22 "Tarkkailuasemia" ovat tilat, joihin on sijoitettu aluksen radio tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai varavoimanlähde tai joihin on keskitetty palonseuranta- tai palontorjuntalaitteistoja.

23 "Huoneet, joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita" ovat tämän luvun 26 säännössä huoneita (joko hyttejä, kokoontumistiloja, toimistoja tai muita asuntotiloja), joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita, mikä tarkoittaa, että:

.1 kaikki kiintokalusteet - kuten kirjoituspöydät, vaatekaapit, pukeutumispöydät, toimistopöydät, keittiökaapit - rakennetaan kokonaan hyväksytyistä palamattomista aineista sillä poikkeuksella, että näiden työtasoissa voidaan käyttää enintään 2 mm paksuista palavaa pinnoitetta;

.2 kaikissa irtokalusteissa - kuten tuoleissa, sohvissa, pöydissä - rungot ovat palamatonta ainetta;

.3 kaikki pintaverhoiluaineet, verhot ja muut riippuvat neuletuotteet ovat viranomaista tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden liekinlevitysominaisuudet eivät ole huonommat kuin villalla, jonka pintatiheys on 0,8 kg/m2*;

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.471 (XII) vahvistamaan suositukseen riippuvien tekstiilien ja kalvojen liekinkeston määritykseen käytettävästä koemenetelmästä.

.4 kaikki lattiapäällysteet ovat viranomaista tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden liekinlevitysominaisuudet eivät ole huonommat kuin samaan käyttöön tarkoitetulla samanarvoisella villa-aineella;

.5 kaikki laipioiden, vuorausten ja välikattojen näkyvissä olevat pinnat ovat huonosti paloalevittäviä; ja

.6 kaikkien pehmustettujen huonekalujen syttymisherkkyys ja liekinlevitysominaisuudet ovat viranomaista tyydyttävät.

24 "Laipiokansi" on ylin kansi, jolle vedenpitävät poikittaislaipiot ulottuvat.

25 "Kantavuus" on aluksen uppouman, joka on mitattu määrättyä kesävaralaitaa vastaavalla lastivesiviivalla vedessä, jonka tiheys on 1,025, ja aluksen kevytpainon välinen erotus metrisinä tonneina.

26 "Kevytpaino" on aluksen uppouma metrisinä tonneina ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makeavesivarastoa ja syöttövesivarastoa, käyttövarastoa sekä ilman matkustajia ja miehistöä sekä heidän tavaroitaan.

27 "Yhdistelmäalus" on säiliöalus, joka on tarkoitettu kuljettamaan irtolastina öljyä tai vaihtoehtoisesti kiinteitä irtolasteja.

28 "Raakaöljy" on mitä tahansa maaperässä luonnollisesti esiintyvää öljyä riippumatta siltä, onko sitä käsitelty kuljetuskelpoiseksi vai ei, ja se käsittää:

.1 raakaöljyn, josta on mahdollisesti poistettu tiettyjä tislausjakeita; ja

.2 raakaöljyn, johon on mahdollisesti lisätty tiettyjä tislausjakeita.

29 "Vaarallisia aineita" ovat säännössä VII/2 mainitut aineet.

30 "Kemikaalisäiliöalus" on säiliöalus, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään kuljettamaan irtolastina sellaista tulenarkaa nestettä, joka on mainittu Vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön vähimmäisvaatimusten yhteenvedossa. Meriturvallisuuskomitea hyväksyy säännöstön päätöslauselman A.490 (XII) mukaisesti järjestön yleiskokouksen valtuuttamana, ja järjestö voi muuttaa säännöstöä. Säännöstöstä käytetään jäljempänä nimitystä "kemikaalialuskoodi".

31 "Kaasusäiliöalus" on säiliöalus, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään kuljettamaan irtolastina sellaisia nesteytettyjä kaasuja tai tiettyjä muita tulenarkoja aineita, jotka on mainittu Nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön XIX luvussa. Järjestö hyväksyi säännöstön päätöslauselmallaan A.328 (IX), jota se on muuttanut ja voi edelleen muuttaa. Säännöstöstä käytetään jäljempänä nimitystä "kaasusäiliöaluskoodi".

4 sääntö
Palopumput, sammutusvesiputkisto, palopostit ja letkut

1 Jokaisessa aluksessa on oltava tämän säännön vaatimukset soveltuvin osin täyttävät palopumput, sammutusvesiputkisto, palopostit ja -letkut.

2 Palopumppujen teho

2.1 Vaadittujen palopumppujen on kyettävä antamaan palontorjuntaa varten kohdassa 4 mainitulla paineella alla mainittu vesimäärä:

.1 matkustaja-alusten pumppujen vähintään kaksi kolmannesta siitä vesimäärästä, jonka tyhjennyspumppujen vaaditaan imevän, kun niitä käytetään aluksen tyhjentämiseen; ja

.2 lastialusten pumppujen - muiden kuin hätäpumppujen - vähintään neljä kolmannesta siitä vesimäärästä, joka samankokoisen matkustaja-aluksen kunkin itsenäisen tyhjennyspumpun tulee säännön II-1/21 mukaan antaa alusta tyhjennettäessä, kuitenkin niin, ettei palopumppujen vaaditun kokonaistehon missään lastialuksessa tarvitse ylittää 180 m3/h.

2.2 Kunkin vaaditun palopumpun (lukuun ottamatta kohdassa 3.3.2 lastialuksille vaadittuja hätäpumppuja) tehon on oltava vähintään 80 prosenttia vaaditusta kokonaistehosta jaettuna vaadittujen palopumppujen vähimmäislukumäärällä mutta kuitenkin vähintään 25 m3/h, ja jokaisen tällaisen pumpun on kaikissa tilanteissa kyettävä antamaan ainakin vaaditut kaksi vesisuihkua. Näiden palopumppujen on kyettävä syöttämään sammutusvesiputkistoon vettä vaadituin ehdoin. Kun alukseen on asennettu vaadittua vähimmäismäärää useampi pumppu, on tällaisten lisäpumppujen tehon oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Palopumppujen ja sammutusvesiputkiston järjestelyt

3.1 Aluksissa on oltava itsenäisesti toimivia palopumppuja seuraavasti:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 4000 tonnin matkustaja-alukset vähintään kolme

.2 bruttovetoisuudeltaan alle 4000 tonnin matkustaja-alukset ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 lastialukset vähintään kaksi

.3 bruttovetoisuudeltaan alle 1000 tonnin lastialukset viranomaisen riittäväksi katsoma määrä.

3.2 Saniteetti-, painolasti-, tyhjennys- tai yleispumput voidaan hyväksyä palopumpuiksi, edellyttäen ettei niitä yleensä käytetä öljyn pumppaamiseen ja että, jos niitä tilapäisesti käytetään öljypolttoaineen siirtoon tai pumppaamiseen, niihin asennetaan sopivat vaihtolaitteet.

3.3 Pohjaventtiilit, palopumput ja niiden tehonlähteet on järjestettävä siten, että varmistutaan siitä, että:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 tonnin matkustaja-aluksissa tulipalo missään osastossa ei saata kaikkia palopumppuja toimintakyvyttömiksi.

.2 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 2000 tonnin lastialuksissa, jos tulipalo jossakin osastossa voi saattaa kaikki pumput toimintakyvyttömiksi, on oltava vaihtoehtoinen menetelmä, johon kuuluu kiinteä itsenäinen hätäpumppu, joka kykenee antamaan kaksi vesisuihkua viranomaisen riittäväksi katsomalla tavalla. Pumpun ja sen sijoituksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

. 2.1 Pumpun teho ei saa olla pienempi kuin 40 prosenttia tässä säännössä vaadittujen palopumppujen kokonaistehosta, eikä missään tapauksessa pienempi kuin 25 m3 / h.

.2.2 Kun pumppu antaa kohdassa 3.3.2.1 vaaditun vesimäärän, on paineen kaikissa paloposteissa oltava ainakin yhtä suuri kuin kohdassa

4.2 mainittu vähimmäispaine.

. 2.3 Kukin pumpun dieselkäyttöinen tehonlähde on voitava käynnistää helposti kylmänä käsikammella aina 0°C lämpötilaan asti. Jos tämä on mahdotonta tai jos alempien lämpötilojen esiintyminen on ilmeistä, on helpon käynnistämisen varmistamiseksi harkittava lämmityksen järjestämistä ja ylläpitoa viranomaisen hyväksymällä tavalla. Jos käsikäynnistystä ei käytännössä voida tehdä, voi viranomainen sallia muita käynnistystapoja. Näiden on oltava sellaisia, että dieselkäyttöinen tehonlähde voidaan käynnistää ainakin 6 kertaa 30 minuutissa, ja ainakin kahdesti ensimmäisen 10 minuutin kuluessa.

.2.4 Kussakin polttoainesäiliössä on oltava riittävästi polttoainetta pumpun käyttämiseksi täydellä teholla vähintään kolmen tunnin ajan, ja pääkonehuoneen ulkopuolella on oltava käytettävissä polttoainevarasto, joka riittää pumpun käyttämiseksi täydellä teholla lisäksi 15 tunnin ajan.

.2.5 Pumpun kokonaisimukorkeus ei missään käytännössä todennäköisesti esiintyvässä kallistumassa tai viippauksessa saa olla yli 4,5 m ja imuputkisto on suunniteltava sellaiseksi, että imuhäviöt ovat mahdollisimman vähäiset.

.2.6 Palopumpun sisältävän tilan rakenteet on eristettävä sellaisen rakenteellisen palosuojelun tasoon, joka säännössä 44 vaaditaan tarkkailuasemalta.

.2.7 Koneistotilan ja hätäpalopumpun sekä sen tehonlähteen sisältävän tilan välillä ei sallita suoraa kulkuyhteyttä. Kun tällainen järjestely on käytännössä kohtuutonta toteuttaa, voi viranomainen hyväksyä järjestelyn, jossa kulku on tuulikaapin kautta, jonka kumpikin ovi on itsestään sulkeutuva, tai vedenpitävän oven kautta, jota voidaan käyttää sellaisesta koneistotilasta ja hätäpalopumpun sisältävästä tilasta etäällä olevasta tilasta, jonne kulkua tulipalo mainituissa tiloissa ei todennäköisesti katkaise. Tällöin on hätäpalopumpun ja sen tehonlähteen sisältäviin tiloihin oltava toinen kulkutie.

.2.8 Hätäpalopumpun itsenäisen tehonlähteen sisältävän tilan ilmanvaihtojärjestelyiden on oltava sellaiset, että ne niin hyvin kuin käytännössä mahdollista estävät koneistotilan tulipalossa kehittyvän savun kulkeutumisen tai imun tähän tilaan.

.3 Jos bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin matkustaja-alusten ja alle 2 000 tonnin lastialusten jossakin osastossa tulipalo voisi saattaa kaikki pumput toimintakyvyttömiksi, on tällaisissa aluksissa oltava viranomaisten riittäväksi katsoma, vaihtoehtoinen järjestely veden saamiseksi palontorjuntaa varten.

.4 Lisäksi lastialuksissa, joiden koneistotilassa on muita pumppuja kuten yleiskäyttö-, tyhjennys- ja painolasti- ym. pumppuja, on oltava järjestelyt sen varmistamiseksi, että näistä pumpuista ainakin yksi, jolla on kohdissa 2.2 ja 4.2 mainittu teho ja paine, pystyy antamaan vettä sammutusvesiputkistoon.

3.4 Järjestelyjen veden saamiseksi välittömästi on oltava:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 000 tonnin matkustaja-aluksissa sellaiset, että vähintään yksi tehokas vesisuihku on saatavissa välittömästi mistä tahansa sisätiloissa sijaitsevasta palopostista ja että vedensaannin jatkuminen varmistetaan vaaditun palopumpun automaattisella käynnistymisellä.

.2 lastialuksissa ja bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin matkustaja-aluksissa viranomaisen sopiviksi katsomat.

.3 lastialuksissa, joissa on ajoittain miehittämätön koneistotila tai joissa tarvitaan vain yksi henkilö vahdissa, on sammutusvesiputkistosta oltava saatavissa välittömästi vettä sopivalla paineella joko yhden pääpalopumpun kaukokäynnistyksellä komentosillalta ja mahdolliselta palontorjunta-asemalta tai pitämällä sammutusvesiputkisto yhdellä pääpalopumpulla jatkuvasti paineellisena, paitsi että viranomainen voi luopua tästä vaatimuksesta bruttovetoisuudeltaan alle

1 600 tonnin lastialusten kohdalla, jos koneistotilan kulkuteiden järjestelyt tekevät sen tarpeettomaksi;

.4 matkustaja-aluksissa, joissa on ajoittain miehittämättömät koneistotilat säännön 11-1154 mukaisesti, viranomainen antaa näiden tilojen kiinteistä vesisammutusjärjestelyistä määräykset, joiden tulee olla samanarvoiset yleensä miehitettyjen koneistotilojen vaatimusten kanssa.

3.5 Kaikkien palopumppujen yhteydessä on oltava varoventtiilit, jos pumput kykenevät kehittämään suuremman paineen kuin mille vesiputket, palopostit ja letkut on suunniteltu. Nämä venttiilit on sijoitettava ja säädettävä siten, että ne estävät liiallisen paineen sammutusvesijärjestelmän kaikissa osissa.

3.6 Säiliöaluksissa on erotusventtiilejä asennettava sammutusvesiputkistoon suojattuun paikkaan peräkorokekannen keulaosaan sekä säiliökannelle ainakin 40 metrin välein sammutusvesijärjestelmän eheyden säilyttämiseksi tulipalon tai räjähdyksen sattuessa.

4 Sammutusvesiputkiston halkaisija ja paine

4.1 Sammutusvesiputkiston pääputken ja siitä paloposteihin lähtevien vesiputkien halkaisijoiden on oltava riittävän suuria antamaan kahden samanaikaisesti käynnissä olevan palopumpun suurimman vaaditun vesimäärän saamiseksi tehokkaasti käyttöön, kuitenkin niin, että lastialuksissa halkaisijan ei tarvitse olla suurempi kuin virtausmäärä 140 m3/h edellyttää.

4.2 Kahden pumpun antaessa samanaikaisesti vettä kohdan 8 mukaisista suihkuputkista kohdassa 4.1 määritellyn vesimäärän mistä tahansa kahdesta vierekkäisestä palopostista, on paineen kaikissa paloposteissa pysyttävä vähintään seuraavana:

Matkustaja-aluksessa:

Bruttovetoisuus vähintään 4000 tonnia 0,31 N/ mm2 Bruttovetoisuus vähintään 1 000 tonnia, mutta alle 4000 tonnia 0,27 N/mm2 Bruttovetoisuus alle 1 000 tonnia viranomaisen riittäväksi katsoma

Lastialuksissa:

Bruttovetoisuus vähintään 6000 tonnia 0,27 N/ mm2 Bruttovetoisuus vähintään 1 000 tonnia mutta alle 6000 tonnia 0,25 N/mm2 Bruttovetoisuus alle 1 000 tonnia viranomaisen riittäväksi katsoma

4.3 Paine missään palopostissa ei saa olla suurempi kuin se paine, jolla paloletkua voidaan tehokkaasti hallita.

5 Palopostien lukumäärä ja sijainti

5.1 Palopostien lukumäärän ja sijainnin on oltava sellaiset, että vähintään kaksi eri paloposteista tulevaa vesisuihkua, joista toinen yksikappaleisesta letkusta, ulottuu aluksen kaikkiin niihin osiin, joihin matkustajat tai miehistö matkan aikana tavallisesti pääsevät, ja mihin tahansa osaan tyhjässä lastitilassa, ro-ro-lastitilassa ja erityistilassa - viimeksimainitussa tapauksessa siten, että kaksi yksikappaleisesta letkusta tulevaa suihkua ulottuu tällaisen tilan jokaiseen kohtaan. Lisäksi tällaiset palopostit on sijoitettava suojattavien tilojen sisäänkäyntien läheisyyteen.

5.2 Matkustaja-alusten asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja koneistotiloissa on palopostien lukumäärän ja sijaintien oltava sellaiset, että kohdan

5.1 vaatimukset voidaan täyttää, kun kaikki vedenpitävät ovet ja kaikki pystysuuntaisten päävyöhykkeiden rajalaipioiden ovet ovat suljettuina.

5.3 Kun matkustaja-aluksessa johonkin A-kategorian koneistotilaan on pääsytie matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on kaksi palopostia sijoitettava koneistotilan kyseisen sisäänkäyntikohdan läheisyyteen mutta sen ulkopuolelle. Kun tällainen kulkutie on muista tiloista, on yhdessä näistä tiloista oltava kaksi palopostia A.kategorian koneistotilaan johtavan sisäänkäyntikohdan lähellä. Näitä ei kuitenkaan vaadita, jos tunneli tai viereiset tilat eivät ole osana poistumisreitissä.

6 Putket ja palopostit

6.1 sammutusvesiputkistoa ei saa tehdä aineesta, joka menettää kuumuuden vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa, ellei putkia ole suojattu riittävästi. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että paloletkut voidaan kytkeä helposti niihin. Putket ja palopostit on järjestettävä siten, että vältetään jäätymismahdollisuus. Aluksissa, joissa saatetaan kuljettaa kansilastia, on palopostien oltava paikoissa, joihin on aina helppo päästä, ja putket on, mikäli se käytännössä on mahdollista, asennettava niin, että kansilasti ei pääse niitä vahingoittamaan. jollei aluksen jokaista palopostia varten ole varattu omaa letkua ja suihkuputkea, on aluksen kaikkien letkuliittimien ja suihkuputkien oltava täysin vaihtokelpoisia keskenään.

6.2 Kutakin paloletkua varten on oltava venttiili, jotta mikä tahansa paloletku voidaan irrottaa palopumppujen ollessa käynnissä.

6.3 Koneistotilojen ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan on asennettava erotusventtiilit erottamaan pääpalopumpun tai -pumput sisältävässä koneistotilassa oleva sammutusvesiputkiston osa sammutusvesiputkiston muista osista. Sammutusvesiputkisto on järjestettävä sellaiseksi, että aluksen kaikkiin paloposteihin edellä mainitussa koneistotilassa sijaitsevia paloposteja lukuunottamatta saadaan vettä mainitun koneistotilan ulkopuolella olevasta palopumpusta putkia pitkin, jotka eivät kulje mainitun tilan kautta. Viranomainen voi poikkeustapauksessa sallia hätäpalopumpun imu- ja painepuolen putkiston kulkevan lyhyen matkan mainitun koneistotilan läpi, jos sen vetäminen ulkopuolisesti on epäkäytännöllistä, edellyttäen että sammutusvesiputkiston kestävyys ylläpidetään ympäröimällä putkisto vahvalla teräskotelolla.

7 Paloletkut

7.1 Paloletkujen on oltava viranomaisen hyväksymää ainetta ja tarpeeksi pitkiä antamaan vesisuihku joka paikkaan, jossa niitä voidaan tarvita. Viranomainen määrää letkujen suurimman pituuden. jokaiseen letkuun tulee kuulua suihkuputki ja tarpeelliset liittimet. Letkut, joita tässä luvussa sanotaan "paloletkuiksi", on kaikkine tarpeellisine laitteineen ja työkaluineen pidettävä käyttövalmiina hyvin näkyvissä paikoissa palopostien tai kytkentäkohtien lähellä. Lisäksi on matkustaja-alusten, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36, sisätiloissa paloletkujen oltava jatkuvasti kytkettyinä paloposteihin.

7.2 Aluksissa on oltava paloletkut, joiden lukumäärän ja halkaisijan viranomainen katsoo riittäviksi.

7.3 Matkustaja-aluksissa on oltava ainakin yksi paloletku kutakin kohdassa 5 vaadittua palopostia kohden, ja näitä paloletkuja saadaan käyttää vain palon sammuttamiseen tai palonsammutuslaitteiston kokeiluun palontorjuntaharjoituksissa ja katsastuksissa.

7.4.1 Lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava yksi letku liittimineen ja suihkuputkineen aluksen pituuden jokaista 30 m kohden sekä lisäksi yksi varalle. Letkuja ei kuitenkaan saa olla vähempää kuin viisi. Tähän lukumäärään eivät sisälly koneja kattilahuoneisiin vaaditut letkut. Varmistaakseen sen, että tarpeellinen määrä letkuja aina on käytettävissä ja saatavilla voi viranomainen, ottaen huomioon aluksen tyypin ja sen liikenteen laadun, johon alusta käytetään, vaatia letkujen lukumäärää lisättäväksi.

7.4.2 Bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin lastialuksissa on oltava paloletkuja viranomaisen riittäväksi katsoma lukumäärä.

8 Suihkuputket

8.1 Tätä lukua sovellettaessa on suihkuputkien suuttimien normaalihalkaisijoiden oltava 12 mm, 16 mm ja 19 mm tai mahdollisimman lähellä näitä mittoja. Suurempia suutinkokoja voidaan sallia viranomaisen suostumuksella.

8.2 Asunto- ja työskentelytiloissa ei vaadita suurempaa kuin 12 mm suuttimia.

8.3 Koneistotiloja ja ulkotiloja varten on suuttimien koon oltava sellainen, että kahdesta suuttimesta saadaan suurin vesimäärä, jonka pienin palopumppu kykenee antamaan kohdan 4 mukaisella paineella, mutta 19 mm suurempia suutinkokoja ei tarvitse käyttää.

8.4 Kaikkien suihkuputkien on oltava hyväksyttyjä yhdistelmäsuihkuputkia (so. antaa sumusuihkun ja suorasuihkun) ja niissä on oltava sulkulaite.

9 Muihin palonsammutusjärjestelmiin kuuluvien vesipumppujen yms. laitteiden sijoitus ja järjestely

Veden syöttämiseksi muihin tässä luvussa vaadittuihin palonsammutusjärjestelmiin tarvittavat pumput, niiden tehonlähteet ja säätölaitteet on sijoitettava tällaisten järjestelmien suojaamien tilojen ulkopuolelle ja ne on järjestettävä siten, että suojatuissa tiloissa sattuva tulipalo ei saa sellaisia järjestelmiä toimintakyvyttömiksi.

5 sääntö
Kiinteät kaasusammutuslaitokset

1 Yleistä

1.1 Sellaisen palonsammutusaineen, joka viranomaisen mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmiselle, käyttöä ei hyväksytä.

1.2 Sammutusaineen johtamiseksi suojattaviin tiloihin tarvittavissa putkissa on oltava säätöventtiilit tai -hanat, joissa on selvät merkinnät ilmaisemassa ne osastot, joihin putket johtavat. Aineen laskeminen vahingossa johonkin osastoon on sopivin toimenpitein estettävä. Kun lastitilaa, jossa on kaasusammutuslaitos, käytetään matkustajatilana, on sinne johtavat kaasuputket suljettava umpilaipoin sellaisen käytön ajaksi.

1.3 Palonsammutusaineen jakeluputkisto on järjestettävä ja purkaussuuttimet sijoitettava siten, että aine saadaan leviämään tasaisesti.

1.4 Kaikkien aukkojen, joista ilmaa voi päästä suojattuun tilaan tai joista kaasua voi päästä sieltä pois, on oltava suljettavissa.

1.5 jos jossain tilassa on ilmasäiliöissä olevan ilman vapaatilavuus sellainen, että sen purkautuessa tällaiseen tilaan tulipalon yhteydessä tällainen ilmanpurkautuminen vaikuttaisi vakavasti kiinteän palonsammutuslaitoksen tehokkuuteen, niin viranomaisen on vaadittava lisäerä palonsammutusainetta.

1.6 Aluksessa on oltava laitteet, jotka automaattisesti antavat kuuluvia varoitusmerkkejä, kun palonsammutusainetta lasketaan sellaiseen tilaan, jossa henkilökunta tavallisesti työskentelee tai johon he pääsevät. Hälytyksen on oltava päällä sopivan pituisen ajan ennen aineen laukaisua.

1.7 Kaikkien kiinteiden kaasusammutuslaitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. jokaisessa sijoituspaikassa on oltava henkilökunnan turvallisuuden kannalta selvät laitoksen käyttöohjeet.

1.8 Palonsammutusaineen automaattilaukaisu ei ole sallittu paitsi mitä kohdassa 3.3.5 sallitaan ja lukuunottamatta kohdissa 3.4 ja 3.5 mainittuja automaattisia kohdesammutuslaitteita.

1.9 Kun palonsammutusainemäärä vaaditaan suojaamaan useampaa kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan ainemäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurin määrä, jota tarvitaan mihin tahansa yksittäiseen näin suojattuun tilaan.

1.10 Paitsi mitä kohdissa 3.3, 3.4 tai 3.5 sallitaan toisin, on palonsammutusaineen - höyryä lukuunottamatta - säilytykseen käytettävien painesäiliöiden oltava suojattavien tilojen ulkopuolella kohdan 1.13 mukaisesti.

1.11 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöissä oleva ainemäärä.

1.12 Palonsammutusaineen säilytykseen käytettävät säiliöt ja niihin liittyvät paineelliset osat on mitoitettava viranomaisen hyväksymän paineastiasäännöstön mukaisesti, ottaen huomioon niiden sijoitukset ja käyttöolosuhteissa odotettavissa olevat korkeimmat ympäristölämpötilat.

1.13 Kun palonsammutusaine säilytetään suojatun tilan ulkopuolella, se on säilytettävä huoneessa, jonka sijainti on turvallinen ja helppopääsyinen ja jossa on tehokas ilmanvaihto viranomaista tyydyttävästi. Tällaiseen säilytyshuoneeseen tulee kulkuteiden olla mieluiten ulkokannelta, ja niiden on joka tapauksessa oltava suojatusta tilasta riippumattomia. Käyntiovien on auettava ulospäin, ja tällaisten huoneitten ja viereisten suljettujen tilojen välisissä rajapinnoissa olevien laipioiden ja kansien - ovet ja muut sulkulaitteet mukaan lukien - on oltava kaasutiiviitä. Sääntöjen 26, 27, 44 ja 58 paloluokkataulukoita käytettäessä tällaisia säilytyshuoneita pidetään tarkkailuasemina.

1.14 Aluksessa on oltava varaosia laitokseen viranomaista tyydyttävästi.

2 Hiilidioksidilaitos

2.1 Lastitiloja varren käytettävissä olevan hiilidioksidin määrän on - ellei toisin määrätä oltava riittävä antamaan vapaata kaasua tilavuus, joka on vähintään 30 prosenttia aluksen suurimman, näin suojatun lastitilan kokonaistilavuudesta.

2.2 Koneistotiloja varten on olevan hiilidioksidimäärän oltava riittävä antamaan vapaata kaasua määrä, joka on vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:

.1 40 prosenttia näin suojatun suurimman koneistotilan kokonaistilavuudesta, johon ei lasketa konekuilun sitä osaa, joka on konekuilun sellaisen tason yläpuolella, jossa konekuilun vaakasuuntainen pinta-ala on enintään 40 prosenttia kyseisen tilan vaakasuuntaisesta pinta-alasta, joka on mitattu tankinkaton ja konekuilun alimman kohdan puolivälistä; tai

.2 35 prosenttia suurimman suojatun koneisto. tilan kokonaistilavuudesta kuilu mukaan lukien; Edellä mainitut prosenttimäärät voidaan vähentää 35 ja vastaavasti 30 prosentiksi lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 2 000 tonnia. jos kahta tai useampaa A-kategorian koneistotilaa ei ole täysin erotettu toisistaan, niiden katsotaan muodostavan yhden osaston.

2.3 Tässä kappaleessa vapaan hiilidioksidin ominaistilavuudeksi lasketaan 0,56 m3/kg.

2.4 Koneistotilojen kiinteän putkiston tulee olla sellainen, että 85 prosenttia kaasusta voidaan laskea kyseiseen tilaan 2 minuutissa.

3 Halonilaitokset

3.1 Halogenoitujen hiilivetyjen (halonien) käyttö sammutusaineena on sallittua ainoastaan koneistotiloissa, pumppuhuoneissa ja sellaisissa lastitiloissa, jotka on tarkoitettu pelkästään sellaisten ajoneuvojen kuljetukseen, joissa ei ole lastia.

3.2 Kun halogenoituja hiilivetyjä käytetään sammutusaineena tilasammutuslaitoksissa:

.1 laitoksessa saa olla vain käsinkäynnistyvä laukaisukoneisto;

.2 Jos oleva halonimäärä vaaditaan suojaamaan useampaa kuin yhtä tilaa, on sen varastointi- ja laukaisujärjestelyjen oltava sellaiset, että kussakin tilassa täytetään kohtien 3.2.9 tai 3.2.10 vaatimukset.

.3 Järjestelyjen on oltava sellaiset, että kaikki suojattavaa tilaa palvelevat ilmanvaihtotuulettimet pysähtyvät automaattisesti ennen aineen laukaisemista.

.4 Suojattavaa tilaa palvelevan ilmanvaihtolaitoksen kaikki palopellit on voitava sulkea käsin.

.5 Purkausjärjestelyt on suunniteltava sellaisiksi, että kohdissa 3.2.9 tai 3.2.10 vastaavasti lastitiloille tai koneistotiloille vaadittu vähimmäismäärä voidaan purkaa nestemäisenä käytännöllisesti katsoen kokonaan enintään 20 sekunnin nimellisajassa.

.6 Järjestelmä on suunniteltava toimimaan viranomaisen riittäväksi katsomalla lämpötila-alueella.

.7 Purkautuminen ei saa vaarantaa henkilökuntaa, joka on huoltamassa laitteita tai joka käyttää tilan tavanomaisia kulkuteitä ja poistumisteitä.

.8 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöiden paine.

.9 Pelkästään kuormaamattomia ajoneuvoja varten tarkoitettujen lastitilojen sammutusaineen määrä lasketaan taulukon 5.1 mukaisesti. Tämän määrän on perustuttava suojattavan tilan kokonaistilavuuteen. Halonien 1301 ja 1211 osalta määrä on laskettava tilavuussuhteessa ja halonin 2402 osalta massan suhteessa tilavuusyksikköön.


Taulukko 5.1
Haloni   Vähimmäis-   Enimmäis-
         pitoisuus   pitoisuus
1301     5 prosenttia  7 prosenttia
1211     5 prosenttia  5,5 prosenttia
2402     0,23 kg/m3   0,30 kg/m3

10 Koneistotilojen sammutusaineen määrä lasketaan taulukon 5.2 mukaan. Tämän on kuilu mukaan lukien perustuttava vähimmäispitoisuudella tilan kokonaistilavuuteen ja enimmäispitoisuudella nettotilavuuteen. Halonien 1301 ja 1211 osalta määrä on laskettava tilavuussuhteessa, halonin 2042 osalta massan suhteessa tilavuusyksikköön.


Taulukko 5.2
Haloni   Vähimmäis-    Enimmäis-
         pitoisuus     pitoisuus
1301     4,25 prosenttia  7 prosenttia
1211     4,25 prosenttia  5,5 prosenttia
2402     0,20 kg/m3    0,30 kg/m3

.11 Kohdissa 3.2.9 ja 3.2.10 lasketaan halonin 1301 ominaistilavuudeksi 0,16 m3/kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m3/kg.

3.3 Vain halonia 1301 saadaan säilyttää suojattavassa koneistotilassa. Säiliöt on jaettava yksilöllisesti koko tilaan ja seuraavat vaatimukset on täytettävä:

.1 Laitoksella on oltava käsinkäynnistyvä laukaisukoneisto, joka sijaitsee suojattavan tilan ulkopuolella. Laukaisukoneistolla on oltava kaksi tehonlähdettä, joiden on oltava suojattavan tilan ulkopuolella, ja niiden on oltava välittömästi käytettävissä. Koneistotilojen ollessa kyseessä voi toinen tehonlähde sijaita suojattavassa tilassa.

.2 Säiliöihin kytketyissä virtapiireissä on oltava valvontalaitteet vikojen ja tehon häviämisen havaitsemiseksi. Näiden ilmoittamiseen on käytettävä näkö- ja kuuloaistiin perustuvia hälytyslaitteita.

.3 säiliöihin kytkettyjen pneumaattisten tai hydraulisten piirien on oltava kaksinkertaiset. Laitteissa, jotka kehittävät pneumaattisen tai hydraulisen paineen, on oltava valvontalaite, jolla paineen häviäminen havaitaan. Tämän ilmoittamiseen on käytettävä näkö- ja kuuloaistiin perustuvia hälytyslaitteita.

.4 Suojatussa tilassa on järjestelmän laukaisun kannalta tarpeellisten sähköpiirien oltava kuumuuttakestäviä, kuten mineraalieristeinen kaapeli tai vastaava. Laitoksen laukaisun kannalta tarpeelliset putkistot, jotka on suunniteltu toimimaan hydraulisesti tai pneumaattisesti, on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta kuumuuttakestävästä aineesta viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.5 Jokaisessa painesäiliössä on oltava automaattinen ylipainevarolaite, joka päästää säiliön sisällön turvallisesti suojattavaan tilaan, jos säiliö joutuu tulipalon vaikutukseen ja laitosta ei ole saatettu toimintaan.

.6 Säiliöiden sekä kunkin laitoksen laukaisemiseksi välttämättömien sähköpiirien ja putkistojen järjestelyn on oltava sellainen, että suojattavassa tilassa sattuvan tulipalon tai räjähdyksen vahingoittaessa mitä tahansa yhtä laukaisupiiriä, so. kun yksittäinen vika ilmenee - ainakin kaksi kolmasosaa kohdissa 3.2.9 tai 3.2.10 vaaditusta kyseiseen tilaan tarkoitetusta sammutusainemäärästä voidaan vielä laukaista siten, että vaatimus aineen tasaisesta jakautumisesta koko tilaan täytetään. Vain yhden tai kaksi säiliötä vaativien tilojen laitosten järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttäviä.

.7 Missään painesäiliössä ei saa olla enempää kuin kaksi purkaussuutinta, ja kunkin säiliön sisältämän sammutusaineen enimmäismäärän on oltava viranomaista tyydyttävä siten, että vaatimus aineen tasaisesta jakautumisesta koko tilaan täytetään.

.8 Säiliöissä on oltava valvontalaitteet, jotka havaitsevat vuodosta ja purkautumisesta aiheutuvan paineen alenemisen. Tällaisen tilanteen osoitusta varten on suojattavalla alueella ja komentosillalla tai siinä tilassa, johon palonvalvontalaitteisto on keskitetty, oltava näkyvän ja kuuluvan hälytyksen antavat laitteet, mutta lastitilojen osalta tällaiset hälytyslaitteet vaaditaan vain komentosillalla tai siinä tilassa, jonne palonvalvontalaitteisto on keskitetty.

3.4 Mahdollisesti vaaditun kiinteän palonsammutuslaitoksen lisäksi ja siitä riippumattomasti koneistotilojen suljetuille alueille, joissa on suuri palovaara, asennetut paikalliset automaattiset kiinteät palonsammutuslaitteet, joissa käytetään halonia 1301 tai 1211, voidaan hyväksyä seuraavin ehdoin:

.1 Tilan, jossa on tällainen ylimääräinen kohdesuojaus, on mieluiten oltava yhdellä työtasolla ja samalla tasolla kuin sisäänkäynti. Viranomaisen harkinnan mukaan voidaan yhtä useampi työtaso sallia, mikäli jokaisella tasolla on sisäänkäynti.

.2 Tilan koon sekä sen sisäänkäyntien ja siellä olevan koneiston järjestelyjen on oltava sellaiset, että kaikkialta tilasta voidaan poistua 10 sekunnin kuluessa.

.3 Kunkin laitteen toiminnasta on saatava näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki koneistotilan jokaisen sisäänkäynnin ulkopuolella, ja komentosillalla tai siinä tilassa, jonne palonvalvontalaitteisto on keskitetty.

.4 Tilan jokaisen sisäänkäynnin ulkopuolella on oltava merkkitaulu, joka ilmoittaa tilan sisältävän yhden tai useampia automaattisia palonsammutuslaitteita sekä niissä käytetyn aineen.

.5 Purkaussuuttimet on suunnattava siten, että purkaus ei aiheuta vaaraa henkilökunnalle, joka käyttää osaston normaalisti käytettäviä portaita tai poistumisteitä. Lisäksi on koneistoa huoltava henkilökunta suojattava aineen vahingossa tapahtuvalta purkaukselta.

.6 Palonsammutuslaitteet on suunniteltava toimiviksi viranomaista tyydyttävällä lämpötila-alueella.

.7 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöiden paine.

.8 Paikallisten automaattisten sammutuslaitteiden sammutusaineen kokonaismäärän on oltava sellainen, että 20°C lämpötilassa suljetun tilan nettotilavuuteen perustuva pitoisuus ei ylitä 7 prosenttia halonilla 1301 eikä 5,5 prosenttia halonilla 1211. Tätä vaatimusta sovelletaan, kun joko paikallinen automaattinen sammutuslaite tai kohdan 3.2 mukainen kiinteä laitos on lauennut, mutta ei silloin, kun kummatkin ovat lauenneet. Halonin 1301 ominaistilavuudeksi lasketaan 0,16 m3/kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m3/kg.

.9 Laitteen purkautumisaika, jolla tarkoitetaan nestefaasin purkautumista, saa olla enintään 10 sekuntia.

.10 Paikallisten automaattisten palonsammutuslaitteiden järjestelyjen on oltava sellaiset, että niiden laukaisu ei aiheuta sähkötehon häviämistä tai aluksen ohjattavuuden heikkenemistä.

3.5 Mahdollisesti vaaditun kiinteän palonsammutuslaitoksen lisäksi ja siitä riippumattomasti koneistotiloissa suuren palovaaran omaavien laitteiden suojana oleva, kohdan 3.4 mukainen automaattinen palonsammutuslaite voidaan hyväksyä, mikäli täytetään kohdat 3.4.3 - 3.4.6, 3.4.9 ja 3.4.10 sekä seuraavaa:

.1 Paikallisten automaattisten sammutuslaitteiden sammutusaineen määrän on oltava sellainen, että niiden lauetessa samanaikaisesti koneistotilan kokonaistilavuuteen perustuva kaasupitoisuus ei 20 C lämpötilassa ylitä 1,25 prosenttia.

.2 Halonin 1301 ominaistilavuudeksi lasketaan 0,16 m3/kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m3/kg.

4 Höyryjärjestelmät

Viranomaisten ei tule yleensä sallia höyryn käyttöä sammutusaineena kiinteissä palonsammutuslaitoksissa. jos viranomainen sallii höyryn käytön, on sitä käytettävä ainoastaan rajoitetuilla alueilla vaaditun sammutusaineen lisänä ja sillä edellytyksellä, että höyryn syöttämiseen käytettävissä olevassa höyrykattilassa tai höyrykattiloissa kehittyy höyryä suurimman niin suojatun tilan kokonaistilavuuden kutakin 0,75 m3 kohden vähinrään 1 kg tunnissa. Edellä mainittujen vaatimusten täyttämisen lisäksi on laitokset kaikin puolin tehtävä viranomaisen määräysten mukaisesti ja sitä tyydyttävällä tavalla.

5 Muut kaasujärjestelmät

5.1 Jos muuta kaasua kuin hiilidioksidia tai halogenoituja hiilivetyjä tai kohdan 4 mukaan sallitulla tavalla käytettävää höyryä kehitetään aluksessa ja käytetään palonsammutusaineena, niin sen on oltava polttoaineen polton kaasumainen tuote, jossa happipitoisuus, hiilimonoksidipitoisuus, syövyttävät aineosaset ja kaikki kiinteät palavat hiukkaset on vähennetty pienimpään sallittuun määrään.

5.2 Jos tällaista kaasua käytetään palonsammutusaineena koneistotilojen suojana olevassa kiinteässä palonsammutuslaitoksessa, on sen annettava samanarvoinen suoja kuin kiinteällä hiilidioksidilaitoksella saataisiin.

5.3 Jos tällaista kaasua käytetään palonsammutusaineena lastitilojen suojana olevassa kiinteässä palonsammutuslaitoksessa, on tällaista kaasua oltava saatavissa riittävästi syötettäväksi 72 tunnin ajan tunnissa vapaata kaasua määrä, joka on vähintään 25 prosenttia suurimman näin suojatun tilan kokonaistilavuudesta.

6 sääntö
Tulensammuttimet

1 Kaikkien tulensammuttimien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja rakennetta.

1.1 Vaadittujen nestekäsisammuttimien tilavuus ei saa olla suurempi kuin 13,5 1 eikä pienempi kuin 9 1. Muiden sammuttimien on oltava yhtä helposti käsiteltäviä kuin 13,5 1 nestesammutin ja sammutustehoonsa nähden vähintään yhtä tehokkaita kuin 9 1 nestesammutin.

1.2 Viranomaisen on määrättävä mitkä tulensammuttimet ovat samanarvoisia.

2 Varalatauksia on pidettävä aluksessa viranomaisen vaatima määrä.

3 Tulensammuttimia, joissa oleva sammutusaine viranomaisen mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmisille, ei hyväksytä.

4 Kannettavassa vaahdonkehitinyksikössä on oltava induktorityyppinen ilmanvaahtosuutin, joka voidaan liittää paloputkistoon paloletkulla, sekä siirrettävä säiliö, jossa on vähintään 20 1 vaahtonestettä, ja yksi varasäiliö. Suuttimen on kyettävä kehittämään tehokasta vaahtoa, joka sopii öljypalon sammuttamiseen, vähintään 1,5 m 1 minuutti.

5 Tulensammuttimet on tarkastettava määräajoin ja koeteltava viranomaisen vaatimalla tavalla.

6 Yksi näistä käsisammuttimista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin tietyssä tilassa, on sijoitettava lähelle tämän tilan sisäänkäytävää.

7 Asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla on oltava sopivan tyyppiset käsisammuttimet, joita on oltava viranomaisen riittäväksi katsoma määrä. Bruttovetoisuudeltaan vähintään

1 000 tonnin aluksissa on oltava ainakin viisi käsisammutinta.

7 sääntö
Koneistotilojen palonsammutusjärjestelyt

1 Öljylämmitteisiä kattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita sisältävät tiiat

1.1 A-kategorian koneistotiloissa, joissa on öljylämmitteisiä kattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita, on oltava jokin seuraavista kiinteistä sammutuslaitteista

1 kaasusammutuslaitos, joka täyttää säännön 5 määräykset;

2 kevytvaahtosammutuslaitos, joka täyttää 9 säännön määräykset:

3 hajasuihkusammutuslaitos, joka täyttää säännön 10 määräykset. Jos kone- ja kattilahuoneita ei ole täysin erotettu toisistaan tai jos polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konehuoneeseen, on kone- ja kattilahuoneita pidettävä yhtenä tilana.

1.2 Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi kannettava vaahdonkehitinyksikkö, joka täyttää säännön 6.4 määräykset.

1.3 Jokaisen kattilahuoneen kunkin lämmityspaikan luona ja jokaisessa tilassa, jossa on jokin polttoöljynkäsittelylaitteiston osa, on oltava ainakin kaksi vaahtokäsisammutinta tai muu samanarvoinen sammutin. jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi hyväksytty vaahtosammutin, jonka vetoisuus on vähintään 135 1, tai muu samanarvoinen sammutin. Näissä sammuttimissa on oltava keloille käärittävät letkut, joiden pituus on riittävä sammutusaineen saamiseksi kattilahuoneen kaikkiin paikkoihin. Lastialusten teholtaan alle 175 kW, talouskäytössä olevien kattiloiden osalta viranomainen voi harkita helpotuksia tämän kohdan vaatimuksiin.

1.4 Kunkin lämmityspaikan luona on oltava astia, jossa on viranomaisen vaatima määrä hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuivaa ainetta. Vaihtoehtona sille voidaan pitää hyväksyttyä käsisammutinta.

2 Polttomoottoreita sisältävät tilat

Polttomoottoreita sisältävissä A.kategorian koneistotiloissa on oltava seuraavaa:

.1 Jokin kohdassa 1.1 vaadituista palonsammutuslaitoksista.

.2 Ainakin yksi säännön 6.4 vaatimukset täyttävä kannettava vaahdonkehitinyksikkö.

.3 Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtosammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 1, tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotta vaahtoa tai muuta samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa poltto- ja voiteluöljyn painejärjestelmän, vaihteiston ja muiden palovaarallisten kohteiden kaikkiin kohtiin. Lisäksi on oltava riittävä lukumäärä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 m pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo. jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava vähintään kaksi tällaista sammutinta. Lastialusten pienehköille tiloille viranomainen voi harkita helpotuksia tästä vaatimuksesta.

3 Höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita sisältävät tilat

Tiloissa, joissa on höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita, joita käytetään joko pääkuljetuskoneistoina tai muihin tarkoituksiin, kun tällaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 375 kW, on oltava seuraavaa:

.1 Hyväksyttyjä vaahtopalonsammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 1, tai muita samanarvoisia sammuttimia lukumäärältään riittävästi, jotta vaahtoa tai samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa painevoitelujärjestelmän kaikille pinnoille, turbiinien, koneiden tai näihin liittyvän vaihteiston painevoitelujärjestelmän sisälleen sulkevien koteloiden pinnoille ja muihin palovaarallisiin kohteisiin. Kuitenkaan tällaisia sammuttimia ei vaadita, jos kohdan 1.1 vaatimukset täyttävällä kiinteällä palonsammutuslaitoksella aikaansaadaan vähintään samanarvoinen suojaus.

.2 Riittävä määrä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia,jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 m pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo ja että jokaisessa sellaisessa tilassa on vähintään kaksi tällaista sammutinta, mutta tällaisia sammuttimia ei vaadita kohdan 1.3 mukaan vaadittujen sammuttimien lisänä.

4 Palonsammutuslaitteet muissa koneistotiloissa

Jos jossain koneistotilassa, jolle ei ole esitetty mitään erityisvaatimuksia palonsammutuslaitteille kohdissa 1, 2 ja 3, on viranomaisen mielestä palovaara, on siellä tai siihen liittyvässä tilassa oltava hyväksyttyjä käsisammuttimia tai palonsammuttamiseksi muita välineitä sellainen lukumäärä, jonka viranomainen katsoo riittäväksi.

5 Kiinteät palonsammutuslaitokset, joita ei vaadita tässä luvussa

Jos asennetaan kiinteä palonsammutuslaitos, jota ei vaadita tässä luvussa, niin sellaisen laitoksen on oltava viranomaista tyydyttävä.

6 A-kategorian koneistotilat matkustaja-aluksissa

Enemmän kuin 36 matkustajaa kuljettavien matkustaja-alusten jokaisessa A-kategorian koneistotiloissa on oltava ainakin kaksi sopivaa vesisumuputkea.*

* Vesisumuputken voi muodostaa metallinen L-muotoinen putki, jonka pitkä osa on noin 2 m pituinen ja voidaan liittää paloletkuun sekä jonka lyhyt osa on noin 250 mm pitkä varustettuna kiinteällä vesisumusuuttimella tai mahdollisuudella kiinnittää vesisuihkusuutin.

8 sääntö
Koneistotilojen kiinteät raskasvaahtopalonsammutuslaitokset

1 Kun johonkin koneistotilaan asennetaan säännön 7 vaatimusten lisäksi kiinteä raskasvaahtopalonsammutuslaitos, tällaisen laitoksen on kyettävä purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta enintään viidessä minuutissa vaahtomäärä, joka riittää peittämään 150 mm paksuisella kerroksella suurimman yksittäisen alueen, jolle polttoöljyä saattaa levitä. Laitoksen on kyettävä kehittämään öljypalojen sammuttamiseen sopivaa vaahtoa. Vaahto on saatava jakautumaan tehokkaasti putkiston ja säätöventtiilit tai -hanat sisältävän kiinteän järjestelmän kautta sopiviin purkausaukkoihin ja vaahto on saatava tehokkaasti suunnatuksi kiinteillä hajoittimilla suojattavassa tilassa oleviin muihin palovaarallisiin kohtiin. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 12:1.

2 Kaikkien tällaisten laitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

9 sääntö
Koneistotilojen kiinteät kevytvaahtosammutuslaitokset

1.1 Koneistotilojen vaadittujen kiinteiden kevytvaahtosammutuslaitosten on kyettävä nopeasti purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta vaahtoa määrä, joka riittää täyttämään suurinta suojattavaa tilaa vähintään syvyysvauhdilla 1 m minuutissa. Käytettävissä olevan vaahtonesteen määrän on riitettävä muodostamaan vaahtoa tilavuuden, joka on viisi kertaa suurimman suojattavan tilan tilavuus. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 1 000:1.

1.2 Viranomainen voi sallia vaihtoehtoiset järjestelyt ja purkausmäärät, jos sen mielestä saavutetaan samanarvoinen suojelu.

2 Vaahdonsyöttökanavien, vaahdonkehittimen ilmanottoaukkojen ja vaahtoyksikköjen lukumäärän on oltava viranomaisen mielestä sellaiset, että saavutetaan tehokas vaahdonmuodostuminen ja -leviäminen.

3 Vaahdonkehittimien siirtokanavisto on suunniteltava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta vaahdon kehittämisessä käytettäviin laitteisiin.

4 Vaahdonkehittimen, sen voimanlähteiden, vaahtonesteen ja laitoksen säätölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

10 sääntö
Koneistotilojen kiinteät hajasuihkusammutuslaitokset

1 Koneistotilaan vaaditussa kiinteässä hajasuihkusammutuslaitoksessa on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat hajasuihkusuuttimet.

2 Hajasuihkusuuttimien lukumäärän ja sijoituksen on oltava viranomaista tyydyttävät ja sellaiset, että taataan suojattaviin tiloihin tehokas keskimääräinen vedenjakaantuminen jonka on oltava vähintään 5 1/m2 minuutissa. Katsottaessa korotetut vesimäärät tarpeellisiksi on näiden oltava viranomaista tyydyttävät. Suuttimia on asennettava kupujen, tankinkaton ja muiden sellaisten pintojen yläpuolelle, joille polttoöljyä saattaa levitä sekä myös koneistotiloissa olevien muiden erityisesti palolle alttiiden kohteiden yläpuolelle.

3 Laitos voidaan jakaa lohkoihin, joiden jakeluventtiilejä on voitava säätää suojattavien tilojen ulkopuolella olevista paikoista, joihin on helppo päästä ja joihin pääsyä tulipalo ei heti estä.

4 Laitoksessa on pidettävä tarpeellinen paine ja siihen vettä antavan pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alentuessa laitoksessa.

5 Pumpun on kyettävä antamaan tarpeellisella paineella vettä samanaikaisesti kaikille laitoksen lohkoille samassa suojattavassa osastossa. Pumppu säätölaitteineen on sijoitettava sen tilan tai niiden tilojen ulkopuolelle, joita on suojattava. Hajasuihkusammutuslaitoksella suojattavassa tilassa tai tiloissa oleva tulipalo ei saa saattaa laitosta toimintakyvyttömäksi.

6 Pumppua voidaan käyttää itsenäisellä polttomoottorikoneistolla, mutta jos se on riippuvainen säännön II-1/44 tai vastaavasti säännön II-1/45 vaatimusten mukaisen hätägeneraattorin syöttämästä tehosta, on tällaisen generaattorin käynnistyttävä itsestään vian tullessa pääverkkoon siten, että kohdassa 5 pumpulle vaadittu teho on heti saatavissa. Kun pumppua käyttää itsenäinen polttomoottorikoneisto, on se sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

7 On ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, että vedessä oleva lika tai putkissa, suuttimissa, venttiileissä ja pumpussa muodostuva ruoste ei tuki suuttimia.

11 sääntö
Erityisjärjestelyt koneistotiloissa

1 Tämän säännön määräyksiä sovelletaan A-kategorian koneistotiloihin ja - jos viranomainen katsoo aiheelliseksi - muihin koneistotiloihin.

2.1 Valoarkkujen, ovien, tuulettimien, poistoilmanvaihtoa varten savupiipussa olevien aukkojen ja koneistotilojen muiden aukkojen lukumäärän on oltava niin pieni kuin ilmanvaihdon ja aluksen kunnollisen ja turvallisen toiminnan tarpeet sallivat.

2.2 Valoarkkujen on oltava terästä eikä niissä saa olla lasiruutuja. Sopivat järjestelyt on oltava, jotta suojattavasta tilasta voidaan päästää savua tulipalon sattuessa.

2.3 Matkustaja-aluksissa ovet on koneellisesti toimivia, vesitiiviitä ovia lukuun ottamatta järjestettävä siten, että taataan tulipalon ollessa tilassa varma sulkeutuminen koneellisesti toimivin sulkulaittein tai asentamalla itsestään sulkeutuvat ovet, jotka kykenevät sulkeutumaan sulkeutumista vastustavan kallistuman ollessa 3,5 ja joissa on toimintavarmat aukipitolaitteet, jotka voidaan laukaista kaukosäätölaittein.

3 Konekuilun koneistotilan rajapintoihin ei saa asentaa ikkunoita. Tämä ei estä lasin käyttöä koneistotiloissa olevilla tarkkailuasemilla.

4 Säätölaitteet on oltava

1 valoarkkujen avaamista ja sulkemista varren, savupiipussa olevien, yleensä poistotuuletuksen sallivien aukkojen sulkemista varten ja tuulettimien sulkupeltien sulkemista varten;

2 savutuuletuksen mahdollistamiseksi;

3 koneellisesti toimivien ovien sulkemista varten tai koneellisesti toimivia vesitiiviitä ovia lukuunottamatta muiden ovien laukaisumekanismia varten;

.4 ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä varten; ja

5 koneellisesti ja vapaasti toimivien tuulettimien, polttoöljynsiirtopumppujen, polttoöljynetusyöttöyksikön pumppujen ja muiden vastaavanlaisten polttoainepumppujen pysäyttämistä varten

5 Kohdassa 4 ja säännössä 15.2.5 vaaditut säätölaitteet on sijoitettava kyseeseen tulevan tilan ulkopuolelle paikkaan, jossa ne eivät tule toimintakelvottomiksi tulipalon ollessa niiden palvelemassa tilassa. Matkustaja-aluksissa tällaiset säätölaitteet ja kunkin vaaditun palonsammutuslaitoksen käyttölaitteet on sijoitettava viranomaista tyydyttävästi yhteen tarkkailupaikkaan tai ryhmiteltävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin. Tällaisiin paikkoihin on oltava turvallinen sisäänkäynti avokannelta.

6 Kun A.kategorian koneistotilaan on pääsytie matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on akselitunnelissa lähellä vesitiivistä ovea oltava kevyt teräksinen palolta suojaava ovi, jota voidaan käyttää sen molemmilta puolilta.

7 Lastialusten ajoittain miehittämättömien koneistotilojen osalta viranomaisen on kiinnitettävä erityistä huomiota koneistotilojen palotiiviyden säilyttämiseen, palonsammutuslaitosten käyttölaitteiden sioittamiseen ja keskittämiseen, vaadittuihin sulkujärjestelyihin (esim. ilmanvaihto, polttoainepumput jne.) ja viranomainen voi vaatia ylimääräisiä sammuttimia sekä muuta palontorjuntakalustoa ja hengityslaitteita. Matkustajaaluksissa näiden vaatimusten tulee olla vähintään samanarvoisia normaalisti miehitettyjen koneistotilojen vaatimusten kanssa.

8 Hyväksytty automaattinen palonhavaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka täyttää säännön 14 vaatimukset, on asennettava jokaiseen koneistotilaan:

.1 jossa automaattisten ja kaukosäätöisten järjestelmien ja laitteiden käyttö on hyväksytty tilan jatkuvan miehityksen sijaan; ja

.2 jossa pääkuljetuskoneistolla ja siihen liittyvällä koneistolla pääsähkönlähde mukaanlukien on erinäisissä määrin automaatti- tai kaukosäätöjä ja henkilöt valvovat jatkuvasti tarkkailuhuoneesta kyseisiä koneistoja.

12 sääntö
Automaattiset sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

1.1 Vaaditun automaattisen sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen on oltava aina toimintavalmis eikä sen käynnistäminen saa vaatia mitään toimenpiteitä laivaväen taholta. Sen on oltava märkäputkityyppinen, mutta pienet suojaamattomat lohkot voivat olla kuivaputkityyppisiä, jos tämä on viranomaisen mielestä välttämätön varotoimenpide. Laitoksen kaikki kohdat, jotka voivat käytössä joutua alttiiksi jäätymiselle, on suojattava sopivalla tavalla jäätymistä vastaan. Se on pidettävä täytettynä ja tarpeellisen paineen alaisena ja sille on varmistettava tämän säännön mukaisesti keskeytymätön veden saanti.

1.2 Jokaisessa sprinklerilohkossa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan automaattisesti antaa näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki yhden tai useamman näyttölaitteen luona, kun jokin sprinklerisuutin alkaa toimia. Tällaisten hälytysjärjestelmien on oltava sellaisia, että ne osoittavat kaikki järjestelmässä ilmenevät viat.

1.2.1 Matkustaja-aluksessa tällaisten näyttölaitteiden on ilmaistava tulipalo ja sen sijainti kaikissa laitoksen palvelemissa tiloissa, ja ne on keskitettävä komentosillalle tai pääpaloasemalle, joiden on oltava siten miehitettyjä ja varustettuja, että varmistutaan siitä, että laitoksen kaikista hälytyksistä saadaan välittömästi tieto jollekin vastuulliselle miehistön jäsenelle.

1.2.2 Lastialuksissa tällaisten näyttölaitteiden on osoitettava, missä laitoksen palvelemassa lohkossa tulipalo on, ja ne on keskitettävä komentosillalle ja lisäksi laitteesta tulevan näkyvän ja kuuluvan hälytyksen antavat laitteet on sijoitettava muualle kuin komentosillalle siten, että varmistutaan siitä, että miehistö saa välittömästi ilmoituksen tulipalosta.

2.1 Sprinklerisuuttimet on ryhmitettävä erillisiin lohkoihin, joista missään ei saa olla yli 200 sprinklerisuutinta. Matkustaja-aluksissa mikään sprinklerilohko ei saa palvella kahta useampaa kantta eikä se saa olla yhtä useammassa pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä. Viranomainen voi kuitenkin sallia tällaisen sprinklerilohkon palvelevan useampaa kuin kahta kantta tai olevan useammassa kuin yhdessä pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene.

2.2 Jokainen sprinklerilohko on voitava sulkea pelkästään yhdellä sulkuventtiilillä. jokaisen lohkon sulkuventtiilin on oltava helposti luokse päästävissä ja sen sijainti on merkittävä selvästi ja pysyvästi. Sulkuventtiilien käyttö on estettävä asiaan kuulumattomilta henkilöiltä.

2.3 Jokaisen lohkon sulkuventtiilin luona ja keskusasemalla on oltava laitoksessa olevaa painetta osoittava mittari.

2.4 Sprinklerisuuttimet eivät saa syöpyä meriilmastossa. Asunto- ja työskentelytiloissa sprinklerisuuttimien on alettava toimia lämpötila-alueella 68 - 79°C, mutta sellaisissa tiloissa kuten kuivaushuoneissa, joissa korkeat lämpötilat ovat odotettavissa, voidaan toimintalämpötilaa nostaa enintään 30°C tilan yläosassa vallitsevaa lämpötilaa korkeammaksi.

2.5 Jokaisen näyttölaitteen luona on oltava esillä luettelo tai kaavio, jossa on esitetty kunkin lohkon kattamat tilat ja vyöhykkeen sijainti. Käytettävissä on oltava sopivat kokeilu- ja huolto-ohjeet.

3 Sprinklerisuuttimet on sijoitettava tilan yläosaan ja ryhmitettävä sopiviin kuvioihin siten, että sprinklerisuuttimien kattamalle nimellispinnalle saadaan vähintään 5 l/m2 minuutissa suuruinen keskimääräinen virtaama. Viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi sprinklerisuuttimia, joista saadaan sellainen vaihtoehtoinen, sopivasti jakautunut vesimäärä, että sen voidaan osoittaa viranomaista tyydyttävästi olevan vähintään yhtä tehokas.

4.1 Aluksessa on oltava painesäiliö, jonka tilavuus on vähintään kaksi kertaa tässä kohdassa määritetyn vesimäärän tilavuus. säiliössä on pidettävä jatkuvasti makeaa vettä määrä, joka vastaa sitä vesimäärää, jonka kohdassa 5.2 mainittu pumppu syöttäisi yhdessä minuutissa, ja säiliössä on ylläpidettävä sellainen ilmanpaine, että säiliössä jatkuvasti pidettävän makean veden tultua käytetyksi paine varmasti ei tule pienemmäksi kuin sprinklerisuuttimien käyttöpaine lisättynä paineella, jonka säiliön pohjan ja laitoksen ylimmän sprinklerisuuttimen välinen vesipatsas aiheuttaa. Säiliöön on voitava sopivalla tavalla lisätä painetta ilmanpaineen alennuttua ja makeaa vettä vesimäärän vähennyttyä. Säiliössä on oltava oikean vedenkorkeuden osoittamista varten mittalasi.

4.2 Meriveden pääsy säiliöön on estettävä.

5.1 Itsenäinen koneellinen pumppu on oltava pelkästään sitä varten, että sen avulla voidaan automaattisesti jatkaa veden purkautumista sprinklerisuuttimista. Pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alennuttua laitoksessa ennen kuin painesäiliössä jatkuvasti pidettävä makea vesi on kokonaan kulutettu.

5.2 Pumpun ja putkiston on kyettävä ylläpitämään tarvittava paine ylimmän sprinklerisuuttimen tasolla, jotta voidaan taata jatkuva vedensyöttö, joka riittää samanaikaisesti vähintään 280 m2 pinnalle käytettäessä kohdan 3 mukaista virtaamaa.

5.3 Pumpun syöttöpuolella on oltava tarkistusventtiili, jossa on lyhyt avonainen laskuputki. Venttiilin ja putken tehollisen pinta-alan on oltava sellainen, että näiden kautta voidaan laskea pumpulta vaadittu vesimäärä siten, että samanaikaisesti ylläpidetään laitoksessa kohdassa

4.1 määritetty paine.

5.4 Pumppuun johtavan merivedensyöttöputken on mikäli mahdollista oltava tilassa, jossa pumppu on, ja sen on oltava sellainen, että aluksen ollessa vedessä ei ole tarpeen sulkea meriveden syöttöä pumppuun muusta syystä kuin pumpun tarkastuksen tai korjauksen takia.

6 Sprinkleripumppu ja säiliö on sijoitettava paikkaan, joka on kohtuullisen etäällä A-kategorian koneistotiloista, eikä niitä saa sijoittaa sellaiseen tilaan, joka vaaditaan suojattavaksi sprinklerilaitoksella.

7.1 Matkustaja-aluksissa merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja havaitsemislaitosta varten on oltava vähintään kaksi tehonlähdettä. Kun pumpun tehonlähteet ovat sähköisiä, on niinä oltava päägeneraattori ja tehon varalähde. Pumpun toinen tehonsyöttö on otettava pääkytkintaulusta ja toinen varakytkintaulusta pelkästään tätä tarkoitusta varten olevilla syöttöjohdoilla. On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi, ja niiden on kuljettava lähellä sprinkleripumppua olevaan automaattiseen vaihtokytkimeen. Tämän kytkimen avulla on saatava tehonsyöttö pääkytkintaulusta niin kauan kuin sieltä on saatavissa tehoa, ja vian tullessa tähän tehonsyöttöön se kytkee automaattisesti syötön tulemaan varakytkintaulusta. Pääkytkintaulussa ja varakytkintaulussa on kytkimet merkittävä selvästi ja ne on yleensä pidettävä kytkettyinä. Näihin syöttöjohtoihin ei saa laittaa muita kytkimiä. Hälytys- ja havaitsemislaitoksen yhtenä tehonlähteenä on oltava hätälähde. Polttomoottorin ollessa pumpun yhtenä voimanlähteenä on se sen lisäksi, että sille on voimassa kohdan 6 vaatimukset - sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

7.2 Lastialuksissa merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja havaitsemislaitosta varten on oltava vähintään kaksi tehonlähdettä. jos pumppu on sähkökäyttöinen, niin se on kytkettävä pääsähkölähteeseen, jota voi syöttää ainakin kaksi generaattoria. On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi. Hälytys- ja havaitsemislaitoksen yhtenä tehonlähteenä on oltava hätälähde. Polttomoottorin ollessa pumpun yhtenä voimanlähteenä on se - sen lisäksi, että sille on voimassa kohdan 6 vaatimukset - sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

8 Aluksen pääpaloputkesta on oltava sprinklerilaitokseen yhdysputki, jossa on lukittava ja säädettävä takaiskuventtiili, joka estää virtauksen sprinklerilaitoksesta pääpaloputkeen.

9.1 Jokaisen sprinklerilohkon automaattisen hälytyksen kokeilua varten on oltava koeventtiili, jonka kautta saadaan yhden sprinklerisuuttimen toimintaa vastaava vedenvirtaus. jokaisen lohkon koeventtiili on sijoitettava lohkon sulkuventtiilin lähelle.

9.2 Laitoksen paineen alenemisesta aiheutuva pumpun automaattinen käynnistyminen on voitava kokeilla.

9.3 Yhdessä kohdassa 1.2 mainitussa näyttölaitteessa on oltava kytkimet, joiden avulla voidaan kokeilla jokaisen sprinklerilohkon hälytyslaitteet ja osoittimet.

10 Kutakin sprinklerilohkoa varten on oltava varasprinklerisuuttimia viranomaisen vaatima määrä.

13 sääntö
Kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

1 Yleiset vaatimukset

1.1 Vaaditun kiinteän palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen hälytyspainikkeineen on oltava aina välittömässä toimintavalmiudessa.

1.2 Laitoksen toiminnan kannalta välttämättömiä tehonlähteitä ja sähköpiirejä on valvottava tehon häviämisen tai vikojen havaitsemiseksi. Vian ilmetessä on keskusyksikköön tultava näkyvä ja kuuluva vikahälytys, jonka on oltava erilainen kuin palohälytys.

1.3 Palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen sähkölaitteilla on oltava ainakin kaksi tehonlähdettä, joista yhden on oltava hätälähde. Tehonsyöttö on hoidettava pelkästään tähän tarkoitetuilla syöttöjohdoilla. Tällaisten syöttöjohtojen on kuljettava palonhavaitsemislaitoksen keskusyksikössä tai sen lähellä olevaan vaihtokytkimeen.

1.4 Ilmaisimet ja hälytyspainikkeet on ryhmiteltävä lohkoiksi. Minkä tahansa ilmaisimen tai hälytyspainikkeen laukeamisen on käynnistettävä näkyvä ja kuuluva palohälytys keskusyksikössä ja näyttötauluissa. jos tämä hälytys ei ole kahden minuutin kuluessa johtanut toimenpiteisiin, on miehistön asuntotiloissa ja työskentelytiloissa, tarkkailuasemilla ja A-kategorian koneistotiloissa automaattisesti kuuluttava palohälytys. Tämän palohälytyslaitoksen ei tarvitse olla palonhavaitsemislaitoksen elimellinen osa.

1.5 Keskusyksikkö on sijoitettava komentosillalle tai pääpaloasemalle.

1.6 Näyttötaulujen on osoitettava se lohko, jossa ilmaisin tai hälytyspainike on lauennut. Ainakin yksi taulu on sijaittava siten, että miehistön vastuullinen jäsen pääsee aina sen luo merellä tai satamassa, paitsi kun alus ei ole käytössä. Yksi näyttötaulu on sijoitettava komentosillalle, jos keskusyksikkö sijaitsee pääpaloasemalla.

1.7 Jokaisessa näyttötaulussa tai sen läheisyydessä on oltava selvä ilmoitus sen kattamista tiloista ja lohkojen sijainnista.

1.8 Yleensä ei sallita sellaisia lohkoja, jotka kattavat useamman kuin yhden kannen asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla lukuunottamatta lohkoa, joka kattaa suljetun portaikon. jotta vältyttäisiin aikaviiveeltä palon alkulähteen paikantamisessa, on kunkin lohkon suljettujen tilojen lukumäärä rajoitettava viranomaisen määräysten mukaisesti. Missään tapauksessa missään lohkossa ei sallita enempää kuin viisikymmentä suljettua tilaa.

1.9 Matkustaja-aluksessa ilmaisinlohko ei saa palvella aluksen sekä vasemmalla että oikealla laidalla olevia tiloja eikä useammalla kuin yhdellä kannella olevia tiloja ja se saa olla ainoastaan yhdessä pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä. Viranomainen voi sallia tällaisen ilmaisinlohkon palvelevan aluksen sekä vasenta että oikeaa laitaa tai useampaa kuin yhtä kantta, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene.

1.10 Tarkkailuaseman, työskentelytilan tai asuntotilan kattavaan ilmaisinlohkoon ei saa kuulua A-kategorian koneistotilaa.

1.11 Ilmaisimien toiminnan on perustuttava lämpöön, savuun tai muihin palamistuotteisiin, liekkiin, taikka näiden tekijöiden yhdistelmään. Viranomainen voi harkita sallittaviksi muita alkavaa paloa osoittavia ilmaisimia, mikäli ne ovat vähintään yhtä herkkiä kuin edellämainitut. Liekinilmaisimia saa käyttää vain savu- tai lämpöilmaisimien lisänä.

1.12 Kokeilua ja huoltoa varten on oltava sopivat ohjeet ja varaosia.

1.13 Havaitsemislaitoksen toimintaa on kokeiltava määräajoin viranomaista tyydyttävällä tavalla laitteilla, jotka kehittävät sopivan lämpöistä kuumaa ilmaa tai savua taikka sumua, jonka tiheysjakauma tai hiukkaskoot ovat sopivia, taikka muun alkavaan paloon liittyvän ilmiön, johon ilmaisin on suunniteltu reagoimaan. Kaikkien ilmaisimien on oltava sellaista tyyppiä, että niiden oikea toiminta voidaan kokeilla ja että ne voidaan palauttaa normaalitilaan ilman osien vaihtoa.

1.14 Palonhavaitsemislaitosta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen, mutta paloovien sulkeminen ja vastaavat toimet voidaan kuitenkin sallia suoritettaviksi keskusyksiköstä.

2 Asennusmääräykset

2.1 Hälytyspainikkeita on sijoitettava asuntotiloihin, työskentelytiloihin ja tarkkailuasemille. Yksi hälytyspainike on oltava kunkin uloskäynnin luona. Hälytyspainikkeiden luokse on päästävä helposti käytävillä kaikilla kansilla siten, että mikään käytävän osa ei ole kauempana kun 20 m hälytyspainikkeesta.

2.2 Savuilmaisimia on asennettava kaikkiin portaikkoihin, käytäviin ja poistumisteille asuntotiloissa. Erityiskäyttöisten savuilmaisimien sijoittamista ilmanvaihtokanaviin on harkittava.

2.3 Kun muiden kuin kohdassa 2.2 mainittujen tilojen suojaamiseen vaaditaan kiinteä palonhavaitsemis- ja hälytyslaitos, on kuhunkin tällaiseen tilaan asennettava ainakin yksi kohdan 1.11 mukainen ilmaisin.

2.4 Ilmaisimet on sijoitettava siten, että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. On vältettävä niiden sijoittamista palkkien ja ilmanvaihtokanavien lähelle tai muihin sellaisiin paikkoihin, joissa ilmavirtaukset voisivat vaikuttaa haitallisesti toimintaan, sekä sellaisiin paikkoihin, joissa iskut tai fyysiset vauriot ovat todennäköisiä. Yleensä tilojen yläosaan sijoitettujen ilmaisimien on oltava vähintään 0,5 m etäisyydellä laipioista.

2.5 Ilmaisimien enimmäisvälimatkojen on oltava allaolevan taulukon mukaisia:


Ilmai-  Enimmäis-  Keskikohtien   Enimmäis-
sin-    lattiapinta- enimmäis-    etäisyys
laji    ala ilmai-  välimatka    laipioista
        sinta kohti
Lämpö   37 m2           9 m       4,5 m
Savu    74 m2          11 m       5,5 m

Viranomainen voi vaatia tai sallia muita välimatkoja ilmaisimien ominaisuuksia esittävien koetietojen perusteella.

2.6 On vältettävä laitokseen kuuluvien sähköjohtojen vetämistä keittiöiden, A-kategorian koneistotilojen ja muiden erittäin palovaarallisten suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä tällaisten tilojen palonhavaitsemista tai palohälytystä varten tai sopivaan tehonlähteeseen kytkentää varten.

3 Mitoitusvaatimukset

3.1 Laitos ja varusteet on mitoitettava sopivalla tavalla kestämään syöttöjännitteen vaihtelua ja kytkentähuippuja, ympäristölämpötilan muutoksia, tärinää, kosteutta, iskuja, törmäyksiä ja korroosiota, joita aluksissa esiintyy tavanomaisesti.

3.2 Kohdassa 2.2 vaadittujen savunilmaisimien on todistettavasti toimittava ennenkuin savuvoimakkuus ylittää 12,5 prosenttia täydellisestä läpinäkymättömyydestä metrin matkalla, mutta ei ennenkuin savuvoimakkuus ylittää 2 prosenttia täydellisestä läpinäkymättömyydestä metrin matkalla. Muihin tiloihin asennettavien savunilmaisimien on toimittava viranomaista tyydyttävällä herkkyysalueella siten, että vältetään ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

3.3 Lämpöilmaisimien on todistettavasti toimittava ennenkuin lämpötila ylittää 78°C mutta ei ennenkuin lämpötila ylittää 54°C, kun lämpötila nousee näihin rajoihin nopeudella, joka on alle 1°C minuutissa. Suuremmilla lämpötilannousunopeuksilla lämpöilmaisimen on toimittava viranomaista tyydyttävällä tavalla siten, että vältetään ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

3.4 Mikäli viranomainen katsoo aiheelliseksi, lämpöilmaisimien sallittua toimintalämpötilaa voidaan nostaa tilan yläosan korkeimman lämpötilan yli 30 C verran kuivaushuoneissa ja vastaavanlaisissa tiloissa, joissa on tavallisesti korkea lämpötila.

14 sääntö
Kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset ajoittain miehittämättömissä koneistotiloissa

1 Ajoittain miehittämättömiin koneistotiloihin on asennettava säännön 13 asiaa koskevien vaatimusten mukainen kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos.

2 Tämä palonhavaitsemislaitos on suunniteltava sellaiseksi ja ilmaisimet sijoitettava siten, että palon alkaminen missä tahansa tällaisissa tiloissa havaitaan nopeasti koneiston kaikissa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja ympäristölämpötilan mahdollisen vaihtelualueen edellyttämissä ilmanvaihtomuutoksissa. Pelkästään lämpöilmaisimia sisältäviä havaitsemislaitoksia ei sallita lukuunottamatta matalahkoja tiloja ja paikkoja, joissa niiden käyttö on erityisen soveliasta. Havaitsemislaitoksen on käynnistettävä kuuluvat ja näkyvät hälytykset, jotka kummassakin suhteessa erottuvat kaikkien muiden tulipaloa ilmentävien järjestelmien hälytyksistä, riittävän monessa paikassa sen varmistamiseksi, että hälytykset kuulee ja huomaa komentosillalla oleva ja vastuullinen konemestari. Kun komentosilta on miehittämätön on hälytyksen kuuluttava paikassa, jossa vastuullinen miehistön jäsen on vahtivuorossa.

3 Asentamisen jälkeen on laitos kokeiltava erilaisissa koneenkäyttö- ja ilmanvaihto-olosuhteissa.

15 sääntö
Polttoöljyn, voiteluöljyn ja muiden palavien öljyjen järjestelyt

1 Rajoitukset öljyn käytössä polttoaineena

Käytettäessä öljyä polttoaineena on noudatettava seuraavia rajoituksia.

.1 Polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C, ei saa käyttää, ellei sitä ole erikseen tässä kohdassa sallittu.

.2 Hätägeneraattoreissa saa käyttää polttoöljyä, jonka leimahduspiste ei ole alle 43°C.

.3 Viranomainen voi kuitenkin sallia yleisesti käytettäväksi polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C mutta vähintään 43°C, vaatimalla sellaisia lisävarotoimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, ja ehdolla, että tilan, jossa tällaista polttoainetta säilytetään tai käytetään, lämpötilan on pysyttävä vähintään 10°C polttoaineen leimahduspisteen alapuolella.

.4 Lastialuksissa voidaan sallia käytettäväksi polttoainetta, jonka leimahduspiste on alempi kuin mitä tässä kohdassa muuten määrätään, esimerkiksi raakaöljyä, mikäli tällaista polttoainetta ei varastoida missään koneistotilassa ja edellyttäen, että viranomainen hyväksyy laitteiston kokonaisuudessaan.

Öljyn leimahduspiste määritetään hyväksytyllä suljetun astian menetelmällä.

2 Polttoöljyjärjestelyt

Aluksessa, jossa käytetään polttoöljyä, on järjestelyjen oltava polttoöljyn varastointia, jakelua ja käyttöä varten sellaiset, että taataan aluksen ja aluksessa olevien henkilöiden turvallisuus, ja niiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

.1 Kuumennettua öljyä, jonka paine on yli 0,18 N/mm2, sisältävän polttoöljyjärjestelmän mitään osaa ei saa - mikäli mahdollista sijoittaa sellaiseen katvepaikkaan, että vioittumisia ja vuotoja ei voida havaita helposti. Polttoöljyjärjestelmän tällaisten osien alueella on koneistotilan oltava riittävästi valaistu.

.2 Koneistotilojen ilmanvaihdon on kaikissa tavanomaisissa olosuhteissa oltava riittävä estämään öljyhöyryn kerääntyminen.

.3 Mikäli mahdollista, on polttoöljytankkien oltava aluksen rakenteen osana ja ne on sijoitettava A-kategorian koneistotilojen ulkopuolelle. Kun polttoöljytankkeja, lukuun ottamatta kaksoispohjatankkeja, on välttämättä sijoitettava A-kategorian koneistotilojen viereen tai sisäpuolelle, on ainakin säiliön yhden pystysivun yhdyttävä koneistotilan rajapintaan ja säiliöillä on mieluummin oltava yhteinen rajapinta kaksoispohjatankkien kanssa ja koneistotilan kanssa yhteisen rajapinnan pinta-alan on oltava mahdollisimman pieni. Jos tällaisia tankkeja on A-kategorian koneistotilojen rajapintojen sisäpuolella, niin niissä ei saa olla polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C. Irrallisten polttoöljysäiliöiden käyttöä on yleensä vältettävä. Kun tällaisia säiliöitä käytetään, on niiden käyttö kiellettyä matkustajaalusten A-kategorian koneistotiloissa. Niiden ollessa sallittuja ne on sijoitettava riittävän suureen öljytiiviiseen valumisaltaaseen, josta sopiva valumisputki johtaa sopivankokoiseen ylivuototankkiin.

.4 Mitään öljytankkia ei saa sijoittaa paikkaan, jossa valuminen tai vuoto niistä muodostaisi vaaratilanteen joutumalla kuumennetuille pinnoille. Varotoimenpiteisiin on ryhdyttävä estämällä öljyä, joka saattaa vuotaa paineenalaisena jostain pumpusta, suodattimesta tai lämmityslaitteesta, joutumasta kosketukseen kuumentuneiden pintojen kanssa.

.5 Jokaiseen polttoöljyputkeen, joka vaurioituessaan sallisi öljyn vuotaa kaksoispohjan yläpuolella olevista varasto-, selkenemis- tai päivätankeista, on asennettava välittömästi tankin päälle hana tai venttiili, joka voidaan sulkea kyseisen tilan ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta tulipalon syttyessä tilassa, johon on sijoitettu sellaisia tankkeja. Erityisesti silloin kun syvätankkeja on sijoitettu johonkin akseli- tai putkitunneliin tai vastaavanlaiseen tilaan, on tankkien päällä oltava venttiilit, mutta tulipalon yhteydessä tapahtuvaa valvontaa voidaan tehostaa asentamalla lisäventtiili putkeen tai putkiin tunnelin tai vastaavanlaisen tilan ulkopuolelle. Jos tällainen lisäventtiili asennetaan koneistotilaan, niin sitä on voitava käyttää tällaisen tilan ulkopuolella olevasta paikasta.

.6 Jokaisessa polttoöljytankissa olevan polttoöljyn määrän toteamista varten on oltava turvalliset ja tehokkaat laitteet. Peilausputket eivät saa päättyä sellaisiin tiloihin, joissa peilausputkesta valuva öljy saattaisi syttyä. Erityisesti ne eivät saa päättyä matkustaja- tai miehistötiloihin. Peilausputket, joissa on sopivat sulkulaitteet, voidaan sallia, jos niiden yläpäät ovat turvallisissa paikoissa. Polttoöljytankeissa olevan polttoöljyn määrän toteamiseksi voidaan sallia muitakin laitteita:

.6.1 matkustaja-aluksissa, jos ne eivät vaadi tankin lävistämistä muualta kuin yläosasta ja mikäli niiden vioittuminen tai tankkien ylitäyttö eivät aiheuta polttoaineen vuotamista.

.6.2 lastialuksissa, mikäli sellaisten laitteiden vioittuminen tai tankkien ylitäyttö eivät aiheuta polttoaineen vuotamista. Sylinterimäisten mittalasien käyttö on kiellettyä. Viranomainen voi sallia käytettäviksi öljypintamittalaitteet, joissa on tasolasit ja itsesulkeutuvat venttiilit mittalaitteiden ja öljytankkien välillä.

Tällaisten muiden laitteiden on oltava viranomaisen hyväksymiä ja ne on pidettävä hyvässä kunnossa niiden jatkuvan täsmällisen toiminnan varmistamiseksi käytössä.

7 On huolehdittava siitä, että ylipaineen muodostuminen estyy jokaisessa öljytankissa tai polttoöljyjärjestelmän jokaisessa osassa täyttöputket mukaan lukien. Kaikki varoventtiilit ja ilma- tai ylivuotoputket on johdettava paikkaan, joka on viranomaisen mielestä turvallinen.

8 Polttoöljyputkien venttiileineen ja varustimineen on oltava terästä tai muuta hyväksyttyä ainetta, mutta taipuisien putkien rajoitettu käyttö sallitaan kohdissa, joissa viranomainen katsoo niiden olevan välttämättömiä. Tällaiset taipuisat putket ja niiden liittimet on tehtävä hyväksytyistä, palonkestävistä ja riittävän lujista aineista ja niiden rakenteen on oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Voitelujärjestelyt

Painevoitelujärjestelmissä käytettävän öljyn varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus, ja A-kategorian koneistotiloissa ja - mikäli mahdollista - muissa koneistotiloissa on järjestelyjen täytettävä ainakin kohtien 2.1, 2.4, 2.5, 2.6, 2.7 ja 2.8. vaatimukset, mutta tämä ei kuitenkaan estä virtauslasien käyttöä voiteluöljyjärjestelmissä, mikäli kokeellisesti osoitetaan niillä olevan sopiva palokestävyys.

4 Muiden palavien öljyjen järjestelyt

Voimansiirtolaitteissa, tarkkailu- ja toimilaitteissa sekä lämmityslaitteissa paineellisina käytettävien muiden palavien öljyjen varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus. Paikoissa, joissa on syttymislähteitä, on tällaisten järjestelyjen täytettävä ainakin kohtien 2.4 ja 2.6 vaatimukset sekä lujuuden ja rakenteen osalta kohtien 2.7 ja 2.8 vaatimukset.

5 Ajoittain miehittämättömät koneistotilat

Kohtien 1 - 4 vaatimusten lisäksi on polttoöljyja voiteluöljyjärjestelmien täytettävä seuraavaa:

.1 Siellä missä on tarpeen, on poltto- ja voiteluöljyputkistot suojustettava tai muuten sopivalla tavalla suojattava siten, että vältetään mahdollisimman hyvin öljyn suihkuaminen tai vuoto kuumille pinnoille tai koneiston ilmanottoaukkoihin. Näissä putkistoissa on liitosten määrä pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja mikäli mahdollista on vuodot korkeapaineisista polttoöljyputkista kerättävä ja tästä saatava hälytys.

.2 Jos polttoöljyn päivätankit täyttyvät automaattisesti tai kauko-ohjauksessa, niin on oltava laitteet, jotka estävät ylivuodon. Muilla palavia nesteitä automaattisesti käsittelevillä laitteilla (esim. polttoöljyn puhdistuslaitteet, jotka mahdollisuuksien mukaan on asennettava erityiseen puhdistuslaitteita ja niiden lämmittimiä varten varattuun tilaan) on oltava järjestelyt, joilla estetään ylivuoto.

.3 Jos polttoöljyn päivätankeilla tai selkenemistankeilla on lämmitys, niin lämpötilan ylärajalta on saatava hälytys, jos polttoöljyn leimahduspiste voidaan ylittää.

16 sääntö
Ilmanvaihtolaitokset aluksissa lukuunottamatta yli 36 matkustajan matkustaja-aluksia

1 Ilmanvaihtokanavien on oltava palamatonta ainetta. Kuitenkaan lyhyiden kanavien, jotka eivät yleensä ole yli 2 m pitkiä ja poikkileikkaukseltaan yli 0,02 m2, ei tarvitse olla palamatonta ainetta, mikäli ne täyttävät seuraavat ehdot:

.1 näiden kanavien on oltava ainetta, jolla viranomaisen mielestä on vähäinen palovaara;

.2 niitä saa käyttää ainoastaan ilmanvaihtolaitteen loppupäässä;

.3 ne eivät saa olla kanavaa pitkin mitattuna 600 mm lähempänä aukkoa, joka on A- tai B-luokan rajapinnassa mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

2 Kun ilmanvaihtokanavat,joiden poikkileikkaus ylittää 0,02 m2, kulkevat A-luokan laipioiden tai kansien läpi, on aukko vuorattavaa teräsvaipalla - elleivät laipioiden tai kansien läpi kulkevat kanavat ole terästä laipion tai kannen läpimenokohdan läheisyydessä - ja kanavien ja teräsvaippojen on tältä osin täytettävä seuraavaa:

.1 Vaippojen paksuuden on oltava vähintään 3 mm ja pituuden vähintään 900 mm. Laipioiden läpi kulkiessaan on tämä pituus mieluiten jaettava siten, että laipion kummallakin puolella on 450 mm. Näissä kanavissa tai tällaisten kanavien vaipoissa on oltava paloeristys. Eristyksen on oltava vähintään yhtä palonkestävä kuin laipio tai kansi, jonka läpi kanava kulkee. Samanarvoista läpiviennin suojausta voidaan käyttää viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.2 Kanavissa, joiden poikkileikkaus ylittää 0,075 m2 on kohdan 2.1 vaatimusten lisäksi oltava palopellit. Palopellin on toimittava automaattisesti, mutta se on voitava sulkea myös käsin laipion tai kannen kummaltakin puolelta. Pelti on varustettava osoittimella, joka näyttää, onko läppä auki vai kiinni. Kuitenkaan palopeltejä ei vaadita kanavien kulkiessa A-luokan rajapintojen rajaamien tilojen läpi palvelematta näitä tiloja, mikäli tällaisilla kanavilla on sama palonkestävyys kuin rajapinnoilla, joiden läpi ne kulkevat.

3 A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, autokansitilojen, ro/ro-lastitilojen tai erityistilojen ilmanvaihtoon käytettävät kanavat eivät saa kulkea asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien kautta, elleivät ne täytä jäljempien alakohtien .1.1-.1.4 tai .2.1 ja 2.2 vaatimuksia:

.1.1 tehty teräksestä, jonka paksuus on vähintään 3 mm ja 5 mm, kun kanavien leveys tai halkaisija on vastaavasti enintään 300 mm ja vähintään 760 mm ja jos tällaisten kanavien leveys tai halkaisija on 300 mm ja 760 mm välillä, niin paksuus saadaan interpoloimalla;

.1.2 sopivalla tavalla tuettu ja jäykistetty;

.1.3 varustettu automaattisilla palopelleillä, jotka ovat lähellä kanavien läpäisemiä rajapintoja; ja

.1.4 eristetty A-60 luokan mukaisesti koneistotiloista, keittiöistä, autokansitiloista, ro/ro-lastitiloista tai erityistiloista alkaen vähintään 5 m ohi kunkin palopellin;

.2.1 tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti; ja

.2.2 eristetty A-60 luokan mukaisesti kaikkialla asuntotiloissa, työskentelytiloissa tai tarkkailuasemilla:

mutta kuitenkin pääpalovyöhykkeiden rajapintojen läpivientien on täytettävä myös kohdan 8 vaatimukset.

4 Asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien ilmanvaihtoon käytettävät kanavat eivät saa kulkea A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, autokansitilojen, ro/ro-lastitilojen tai erityistilojen kautta, elleivät ne täytä jäljempien alakohtien .1-.1.3 tai .2.1 ja .2.2 vaatimuksia:

.1.1 kanavat A-kategorian koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ro-lastitilan tai erityistilan läpi kulkevalta osalta on tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti;

.1.2 automaattiset palopellit on asennettu niiden läpäisemien rajapintojen läheisyyteen; ja

.1.3 koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ ro-lastitilan tai erityistilan rajapintojen tiiviys säilyy läpivientikohdissa; tai

.2.1 kanavat A-kategorian koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ro-lastitilan tai erityistilan läpi kulkevalta osalta on tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti; ja

.2.2 on eristetty A-60 luokan mukaisesti koneistotilassa, keittiössä, autokansitilassa, ro/ro-lastitilassa tai erityistilassa;

mutta kuitenkin pääpalovyöhykkeiden rajapintojen läpivientien on täytettävä myös kohdan 8 vaatimukset.

5 Ilmanvaihtokanavat, joiden poikkileikkaus on yli 0,02 m2 ja jotka kulkevat B-luokan laipioiden läpi, on vuorattava teräsvaipalla 900 mm pituudelta - mieluiten jaettuna 450 mm laipion kummallekin puolelle - ellei kanava ole terästä tältä osin.

6 Koneistotilan ulkopuolella oleviin tarkkailuasemiin nähden on ryhdyttävä käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulipalon sattuessa säilyy ilmanvaihto, näkyvyys ja savuttomuus siten, että niissä olevia koneita ja laitteita voidaan tarkkailla ja että niiden toiminta jatkuu tehokkaasti. Ilman sisäänpuhallusta varten on oltava vaihtoehtoiset ja erilliset laitteet; näiden kahden puhalluslaitteen tuloilma-aukot on sijoitettava siten, että vaara savun imeytymisestä kumpaankin tuloilma-aukkoon samanaikaisesti on mahdollisimman vähäinen. Viranomainen voi asiaa harkittuaan sallia, että näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tarkkailuasemiin, jotka ovat avokannella ja joista on aukkoja avokannelle päin, tai jos paikalliset sulkulaitteet olisivat yhtä tehokkaat.

7 Keittiöiden poistoilmakanavat on tehtävä A-luokan rajapinnoista, jos ne kulkevat asuntotilojen tai palavia aineita sisältävien tilojen kautta. Jokaisessa poistoilmakanavassa on oltava:

.1 rasvanerotin, joka voidaan irrottaa helposti puhdistusta varten;

.2 palopelti kanavan alapäässä;

.3 poistoilmatuulettimen pysäytyslaitteet, joita voidaan käyttää keittiöstä; ja

.4 kiinteät laitteet, joilla voidaan sammuttaa kanavassa syttynyt palo.

8 Kun matkustaja-aluksessa ilmanvaihtokanavan on välttämättä kuljettava pystysuuntaisen päävyöhykkeen rajapinnan läpi, on rajapinnan kohdalle asennettava toimintavarma, itsestään sulkeutuva palopelti. Pelti on voitava sulkea myös käsin rajapinnan kummaltakin puolelta. Säätökohdan luo on päästävä helposti ja se on merkittävä punaisella valoa heijastavalla värillä. Rajapinnan ja pellin välisen kanavan on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta ja - jos tarpeen - eristettävä siten, että säännön 18.1.1 vaatimukset täyttyvät. Pellillä on oltava ainakin rajapinnan toisella puolella osoitin, joka näyttää, onko pelti auki-asennossa.

9 Kaikkien ilmanvaihtolaitosten päätuloaukot ja pääpoistoaukot on voitava sulkea niiden tilojen ulkopuolelta, joiden ilmanvaihtoon niitä käytetään. 10 Asuntotilojen, työskentelytilojen, lastitilojen, tarkkailuasemien ja koneistotilojen koneellinen ilmanvaihto on voitava pysäyttää helposti luopäästävästä paikasta näiden palvelemien tilojen ulkopuolelta. Pääsy tällaiseen paikkaan ei saa estyä helposti tulipalon ollessa näiden palvelemissa tiloissa. Koneistotilojen koneellisen ilmanvaihdon pysäytyslaitteiden on oltava täysin erillään muiden tilojen ilmanvaihdon pysäytyslaitteista.

17 sääntö
Palomiehen varusteet

1 Palomiehen varusteisiin kuuluu:

1.1 Henkilökohtaiset varusteet:

.1 Suojavaatetus sellaisesta aineesta, joka suojaa ihoa palon synnyttämältä lämpösäteilyltä ja höyrystä aiheutuvilta palovammoilta ja polttohaavoilta. Ulkopinnan on oltava vettähylkivä.

.2 Saappaat ja käsineet kumista tai muusta sähköäjohtamattomasta aineesta.

.3 Jäykkärakenteinen kypärä, joka antaa tehokkaan suojan iskuja vastaan.

.4 Hyväksyttyä tyyppiä oleva varmuussähkölamppu (käsilyhty), jonka valaisuaika on vähintään kolme tuntia.

.5 Viranomaisen vaatimusten mukainen kirves.

1.2 Hyväksyttyä tyyppiä oleva hengityslaite, joka voi olla joko:

.1 savukypärä tai savunaamari, johon kuuluu sopiva ilmapumppu ja niin pitkä ilmaletku, että se ulottuu avokannelta lastiruumien tai koneistotilojen kaikkiin kohtiin letkun kulkiessa luukkujen ja oviaukkojen kautta esteettömästi. Jos tämän kohdan vaatimusten täyttämiseksi tarvittaisiin yli 36 m pitkä ilmaletku, on - sen mukaan mitä viranomainen määrää näiden laitteiden sijasta tai niiden lisäksi oltava itsenäinen ilmahengityslaite; tai

.2 itsenäinen paineilmahengityslaite, jonka säiliöiden sisältämän ilman tilavuus on vähintään 1200 l, tai muu itsenäinen hengityslaite, joka toimii vähintään 30 minuuttia. Aluksella on oltava viranomaista tyydyttävä määrä varalatauksia, jotka sopivat aluksella oleviin laitteisiin.

2 Jokaista hengityslaitetta varten on oltava riittävän pitkä ja luja tulenkestävä turvaköysi, joka voidaan kiinnittää säppihaalla laitteen kantohihnoihin tai - jotta vältyttäisiin hengityslaitteen irtoamiselta käytettäessä turvaköyttä - erilliseen vyöhön.

3 Kaikissa aluksissa on oltava ainakin kahdet kohdan 1 vaatimukset täyttävät palomiehen varusteet.

3.1 Lisäksi on oltava:

.1 matkustaja-aluksissa matkustajatilojen ja työskentelytilojen yhteispituuden kutakin 80 metriä tai sen osaa kohden kannelle, jolla tällaiset tilat ovat, tai, jos sellaisia kansia on enemmän kuin yksi, niin sellaiselle kannelle, jonka yhteispituus on suurin, kahdet palomiehen varusteet ja kaksi erää henkilökohtaisia varusteita, joista kuhunkin erään kuuluu kohdissa 1.1.1, 1.1.2 ja

1.1.3 määrätyt välineet.

.2 säiliöaluksissa kahdet palomiehen varusteet.

3.2 Yli 36 matkustajan matkustaja-aluksissa on jokaista hengityslaiteparia kohden oltava yksi vesisumuputki, jota on säilytettävä näiden laitteiden läheisyydessä.

3.3 Viranomainen voi vaatia useampia henkilökohtaisia varuste-eriä ja hengityslaitteita aluksen koon ja lajin perusteella.

4 Palomiehen varusteet tai henkilökohtaiset varuste-erät on säilytettävä siten, että ne ovat helposti saatavilla ja käyttövalmiina, ja - kun aluksessa on useampia kuin yhdet palomiehen varusteet tai useampi kuin yksi henkilökohtainen varuste-erä - ne on sijoitettava toisistaan erillään oleviin paikkoihin. Matkustaja-aluksissa vähintään kahdet palomiehen varusteet ja yksi henkilökohtainen varuste-erä on oltava kussakin tällaisessa paikassa.

18 sääntö
Erinäisiä määräyksiä

1.1 Kun sähköjohtoja, putkia, kuiluja, kanavia, jne. tai vyötteitä, palkkeja tai muita rakenneosia viedään A-luokan rajapintojen läpi, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene huomioon ottaen säännön 30.5 määräykset.

1.2 Kun B-luokan rajapintoihin on tehty aukkoja sähköjohtojen, putkien, kuilujen, kanavien, jne. läpivientiä varten tai ilmanvaihtoventtiilin, valaisimen tai vastaavanlaisen laitteen asentamisen takia, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene.

2.1 A- tai B-luokan rajapintojen läpi kulkevien putkien on oltava ainetta, jonka viranomainen on hyväksynyt ottaen huomioon lämpötilan, jonka tällaisten rajapintojen vaaditaan kestävän.

2.2 Paikoissa, joissa viranomainen saattaa sallia öljyn tai palavien nesteiden johtamisen asunto- ja työskentelytilojen kautta, on öljyn tai palavien nesteiden johtamiseen käytettävien putkien oltava ainetta, jonka viranomainen on hyväksynyt ottaen huomioon palovaaran.

2.3 Kuumuudessa helposti kelvottomiksi tulevia aineita ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, saniteettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat lähellä vesiviivaa ja joihin palon yhteydessä syntynyt vika lisäisi vuotovaaraa.

3 Mikäli sähkölämmittimiä käytetään, niiden on oltava kiinteästi asennettuja ja niiden rakenteen on oltava sellainen, että palovaara on mahdollisimman pieni. Sähkölämmittimissä ei saa olla sellaisia elementtejä, joista tuleva lämpö voi kärventää tai sytyttää tuleen vaatteita, verhoja tai muita vastaavanlaisia aineita.

4 Filmejä, joiden perusaineena on selluloosanitraatti, ei saa käyttää elokuvalaitteissa.

5 Kaikki jäteastiat on tehtävä palamattomista aineista ja niiden laidoissa tai pohjissa ei saa olla aukkoja.

6 Tiloissa, jonne öljytuotteita voi päästä, on eristeaineiden pintojen oltava öljyä tai öljyhöyryjä imemättömiä.

19 sääntö
Kansainvälinen laituriliitin *

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.470

(XII) hyväksymään suositukseen "Kansainvälinen laituri

liitin (rannan puoli)".

1 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin aluksissa on oltava vähintään yksi kansainvälinen laituriliitin, joka täyttää kohdan 3 määräykset.

2 Järjestelyjen on oltava sellaiset, että laituriliitintä voidaan käyttää aluksen kummallakin sivulla.

3 Kansainvälisen laituriliittimen laippojen standardimittojen on oltava seuraavan taulukon mukaiset:


Mittakohde     Mitta
Ulkohalkaisija 178 mm
Sisähalkaisija  64 mm
Pulttien jako-
ympyrän
halkaisija     132 mm
Laipan ovet   4 reikää halkaisijaltaan 19 mm yhtä kaukana
              toisistaan pulttien jakoympyrällä, jonka
              halkaisija on yllä mainittuna, ja
              jyrsittyinä auki laipan ulkoreunaan saakka
Laipan paksuus Vähintään 14,5 mm
Pultit ja
mutterit      4 kappaletta halkaisijaltaan 16 mm
              ja pituudeltaan 50 mm

4 Liitin on on tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta ja se on suunniteltava 1,0 N/mm2 käyttöpaineelle. Laipan toisen puolen on oltava tasapinta ja sen toisella puolella tulee olla pysyvästi kiinnitetty liitin, joka sopii aluksen paloposteihin ja letkujen liittimiin. Laituriliitin on säilytettävä aluksessa yhdessä tiivisteen kanssa, joka sopii käyttöpaineelle 1,0 N/mm2, sekä neljän 16 mm paksuisen ja 50 mm pituisen pultin ja kahdeksan aluslevyn kanssa.

20 sääntö
Palontorjuntakaaviot

1 Kaikissa aluksissa on oltava pysyvästi julkipantuina aluksen päällystölle ohjeiksi yleisjärjestelypiirustukset, jotka osoittavat selvästi jokaisella kannella olevat tarkkailuasemat, A-luokan rajapintojen ympäröimät erilaiset palo-osastot, B-luokan rajapintojen ympäröimät osastot, sekä yksityiskohtaiset tiedot palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksista, sprinklerilaitoksesta, palonsammutuslaitteet, eri osastoihin, kansille ynnä muihin paikkoihin johtavat kulkutiet sekä ilmanvaihtojärjestelmän tieroineen tuulettimien kytkimien sijainneista, palopeltien sijanneista ja kuhunkin osastoon kuuluvien ilmanvaihtotuulettimien tunnusnumeroista. Vaihtoehtoisesti voidaan edellä mainitut yksityiskohtaiset tiedot julkaista viranomaisen suostumuksella kirjasena, josta yksi kappale on annettava jokaiselle päällystöön kuuluvalle ja yksi kappale on pidettävä aina saatavilla aluksessa paikassa, johon pääsee helposti. Kaaviot ja kirjaset on pidettävä ajan tasalla ja kaikki muutokset on merkittävä niihin niin pian kuin mahdollista. Tällaisissa kaavioissa ja kirjasissa on merkinnöissä käytettävä lippuvaltion virallista kieltä. Jos tämä kieli ei ole englanti eikä ranska, niin käännös on oltava lisäksi jommalle kummalle näistä kielistä. Lisäksi on ohjeet kaikkien palontorjuntaa ja palonrajoittamista varten aluksella olevien varusteiden ja laitteiden huollosta ja käytöstä pidettävä saatavilla yksissä kansissa paikassa, johon pääsee helposti.

2 Kaikissa aluksissa on pysyvästi säilytettävä ylimääräinen palontorjuntakaavio tai nämä tiedot sisältävä kirjanen selvästi merkityssä säätiiviissä kotelossa kansirakennuksen ulkopuolella maista tulevan palontorjuntahenkilöstön avuksi.

21 sääntö
Palonsammutuslaitteiden käyttövalmius

Kaikissa aluksissa on palonsammutuslaitteet pidettävä hyvässä kunnossa ja niiden on oltava käyttövalmiita joka hetki matkan aikana.

22 sääntö
Vastaavuuksien hyväksyminen

1 Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin aluksiin.

2 Kun tässä luvussa on johonkin alukseen määrätty jokin erityistä tyyppiä oleva laite, koje, sammutusaine tai järjestely, voidaan muunkin tyyppinen laite jne. sallia, mikäli se ei viranomaisen mielestä ole teholtaan heikompi.

II-2 LUKU

RAKENNE - PALOSUOJELU, PALONHAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS II-2 luvun nykyinen teksti korvataan seuraavalla: OSA B MATKUSTAJA-ALUSTEN PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET

23 sääntö
Rakenne

1 Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Säännössä 3.7 esitetyn terästä tai muuta samanarvoista ainetta koskevan määritelmän soveltamisesta on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava sääntöjen 26 ja 27 taulukoiden tiiviys- ja eristysarvojen mukainen. Kun esimerkiksi rajapinnoilla - kuten kansilla tai kansirakennusten sivuilla ja päädyillä - sallitaan olevan B-0 palotiiviys, on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava puolen tunnin pituinen.

2 Siinä tapauksessa, että jokin osa rakenteesta on alumiiniseosta noudatetaan kuitenkin seuraavaa:

.1 lukuun ottamatta rakenteita, jolta viranomainen ei pidä kantavina, on A- ja B-luokan rajapinnoissa alumiiniseosteisten osien eristyksen oltava sellainen, että rakenteen sisäosan lämpötila ei nouse yli 200°C ympäristön lämpötilaa korkeammaksi missään vaiheessa kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana normaalissa polttokokeessa.

.2 Pilareiden, palkkien ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilytys-, vesillelaskuja veneisiin ja lauttoihin siirtymistä varten olevia alueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseosteisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi:

.2.1 että sellaisille osille, jotka kannattavat pelastusvene- ja pelastuslautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, kohdassa 2.1 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa yhden tunnin ajan; ja

.2.2 että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, kohdassa 2.1 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa puolen tunnin ajan.

3 A-kategorian koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja konekuilut on rakennettava teräksestä ja eristettävä riittävästi ja niissä mahdollisesti olevat aukot on palon leviämisen estämiseksi järjestettävä ja suojattava asianmukaisesti.

24 sääntö
Pystysuuntaiset päävyöhykkeet ja vaakasuuntaiset vyöhykkeet

1.1 Yli 36 matkustajaa kuljettavien alusten runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin A-luokan rajapinnoilla. Askelmien ja syvennysten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, mutta niiden ollessa välttämättömiä on myös niiden oltava A-luokan rajapintoja. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava säännön 26 taulukoiden mukaisia.

1.2 Enintään 36 matkustajaa kuljettavien alusten runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava asunto- ja työskentelytilojen kohdalta A-luokan rajapinnoilla pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava säännön 27 taulukoiden mukaisia.

2 Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä laipiokannen yläpuolella rajoittavien laipioiden on mahdollisimman suuressa määrin oltava samassa linjassa kuin välittömästi laipiokannen alapuolella olevat vedenpitävät osastoimislaipiot.

3 Näiden laipioiden on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoihin asti.

4 Kun pystysuuntainen päävyöhyke on jaettu vaakasuuntaisilla A-luokan rajapinnoilla vaakasuuntaisiin vyöhykkeisiin muodostamaan tarkoituksenmukaisen rajan aluksen sprinklerein varustettujen ja niitä ilman olevien vyöhykkeiden välille, on rajapintojen oltava yhtenäisiä pystysuuntaisen päävyöhykkeen muodostavien vierekkäisten laipioiden välillä, niiden on ulotuttava aluksen ulkolaidoitukseen tai muihin ulkopintoihin ja ne on eristettävä taulukossa 26.3 tai 27.2 esitettyjen paloeristys- ja palotiiviysarvojen mukaisesti.

5.1 Erityisiä tarkoituksia varten suunnitelluissa aluksissa, kuten auto- ja junalautoissa, joissa pystysuuntaiset päävyöhykkeet muodostavien laipioiden sijoittaminen tekisi aluksen käytön aiottuun tarkoitukseen mahdottomaksi, on näiden sijasta käytettävä samanarvoisia ja viranomaisen erikseen hyväksymiä järjestelyjä tulipalon hallitsemiseksi ja rajoittamiseksi.

5.2 Aluksessa, jossa on erityistiloja, on tällaisten tilojen kuitenkin oltava säännön 37 asianomaisten määräysten mukaisia ja mikäli näiden määräysten täyttäminen olisi ristiriidassa tämän osan muiden vaatimusten kanssa, niin noudatetaan 37 säännön vaatimuksia.

25 sääntö
Laipiot pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisällä

1.1 Yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa on kaikkien laipioiden, joiden ei tarvitse olla A-luokan rajapintoja, oltava ainakin B- tai C-luokan rajapintoja säännön 26 taulukoiden määräysten mukaisesti.

1.2 Enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa on kaikkien niiden asunto- ja työskentelytiloissa olevien laipioiden, joiden ei tarvitse olla A-luokan rajapintoja, oltava ainakin B- tai C-luokan rajapintoja säännön 27 taulukoiden määräysten mukaisesti.

1.3 Kaikki tällaiset rajapinnat saadaan säännön 34 määräyksiä noudattaen päällystää palavilla aineilla.

2 Kaikkien käytävälaipioiden, joiden ei vaadita olevan A-luokan rajapintoja, on oltava kannesta kanteen ulottuvia B-luokan rajapintoja seuraavin poikkeuksin:

.1 kun laipion kummallekin puolelle on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, on jatkuvan välikaton tai vuorauksen takana olevan laipion osan oltava ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteissa mutta joiden vaaditaan täyttävän B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin, kuin viranomainen katsoo järkeväksi ja käytännössä mahdolliseksi.

.2 kun alus on suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, niin B-luokan aineista tehdyt käytävälaipiot voivat päättyä käytävän välikattoon sikäli kuin tällainen välikatto on ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteissa. 26 ja 27 sääntöjen vaatimuksista huolimatta tällaisten laipioiden ja välikattojen on täytettävä B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin kuin viranomainen katsoo järkeväksi ja käytännössä mahdolliseksi. Kaikkien tällaisissa laipioissa olevien ovien ja niiden kehyksien on oltava palamatonta ainetta ja ne on rakennettava ja asennettava paikoilleen siten, että saadaan aikaan viranomaista tyydyttävä tehokas tulenkestävyys.

3 Käytävälaipioita lukuun ottamatta kaikkien laipioiden, joiden on oltava B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

26 sääntö
Yli 36 matkustajaa kuljettavien alusten laipioiden ja kansien palonkestävyys

1 Sen lisäksi, että täytetään muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen, kuin taulukoissa 26.1 - 26.4 on esitetty. Kun aluksen erityisten rakennejärjestelyjen takia esiintyy vaikeuksia määritettäessä taulukoista joidenkin rajapintojen palonkestävyyden vähimmäisarvoa, on tämä arvo määritettävä viranomaista tyydyttävällä tavalla.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoa 26.1 käytetään laipioille, jotka rajoittavat pystysuuntaisia päävyöhykkeitä tai vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.2 käytetään laipioille, jotka eivät rajoita pystysuuntaisia päävyöhykkeitä eivätkä vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.3 käytetään kansille,jotka muodostavat pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä tai rajoittavat vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.4 käytetään kansille, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

.2 vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (14) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, on sitä käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä.

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

Tilat, joihin on keskitetty varakuulutusasemia ja -laitteita.

(2) Portaikot

Matkustajia ja miehistöä varten olevat sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut.

Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(3) Käytävät

Matkustajien ja laivaväen käytävät ja eteistilat

(4) Pelastusveneiden ja pelastuslauttojen käsittely- ja siirtymisasemat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka muodostavat asemat, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan.

(5) Avokansitilat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka ovat erillään asemista, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella oleva tila).

(6) Vähäisen palovaaran omaavat asuntotilat

Hytit, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Toimistot ja lääkintätilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on pienempi kuin 50 m2.

(7) Kohtalaisen palovaaran omaavat asuntotilat

Samat kuin luokassa (6), mutta niissä olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on muu kuin rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 m2.

Erilliset kaapit ja pienet varastohuoneet asuntotiloissa.

Myymälät.

Elokuvaprojektorihuoneet ja filmien säilytystilat.

Erikoiskeittiöt (joissa ei ole avoliekkiä).

Siivousvälinekomerot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä).

Laboratoriot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä).

Apteekit.

Pienet kuivaushuoneet (kansipinta-ala enintään 4 m2).

Arvoesineiden säilytystilat.

(8) Suurehkon palovaaran omaavat asuntotilat

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on muu kuin rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 m2.

Parturiliikkeet ja kauneussalongit.

(9) Saniteetti- ja vastaavanlaiset tilat

Yleiset saniteettitilat, suihkuhuoneet, kylpyhuoneet, WC:t jne.

Pienet pesulat.

Sisäuima-altaan alue.

Leikkaussalit.

Asuntotiloissa sijaitsevat erilliset apukeittiöt, joissa ei ole keittolaitteita.

Yksityiskäytössä olevien saniteettitilojen katsotaan olevan osa siitä tilasta, jossa ne sijaitsevat.

(10) Tankit, tyhjät tilat ja apukoneistotilat, joissa palovaara on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan.

Vesitankit, jotka muodostavat osan aluksen rakenteesta.

Tyhjät tilat ja kuivatankit.

Apukoneistot, joissa ei ole koneistoa, jossa ei ole painevoitelujärjestelmää ja joissa palavien aineiden säilytys on kielletty, kuten:

ilmanvaihto- ja ilmastointikonehuoneet; vinturihuoneet; peräsinkonehuone; vakainhuone; huone, jossa on sähköinen potkurimoottori; huoneet, joissa on lohkokytkintauluja ja puhtaasti sähköisiä laitteita lukuun ottamatta öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA); akselitunnelit ja putkitunnelit; tilat pumpuille ja jäähdytyskoneistolle (joissa ei käsitellä eikä käytetä palavia nesteitä).

Edellä mainittuja tiloja palvelevat suljetut kuilut. Muut suljetut kuilut kuten putki- ja kaapelikuilut.

(11) apukoneistotilat, lastitilat, erityistilat, lasti- ja muut öljytankit sekä muut vastaavanlaiset tilat, joissa on kohtalainen palovaara

Lastiöljytankit.

Lastiruumat, lastikuilut ja -luukut.

Kylmähuoneet.

Polttoöljytankit (kun ne on asennettu erilliseen tilaan, jossa ei ole koneistoa).

Akselitunnelit ja putkitunnelit, joissa saa säilyttää palavia aineita.

Luokan (10) apukoneistotilat, joissa on koneisto, jolla on painevoitelujärjestelmä, tai jossa saa säilyttää palavia aineita.

Polttoöljytäyttöasemat.

Tilat, joissa on öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA).

Tilat, joissa on turbiinin ja mäntähöyrykoneen käyttämiä apugeneraattoreita ja teholtaan enintään 11 kW polttomoottorin käyttämiä hätägeneraattoreita, sprinkleri-, hajasuihkulaitos- tai palopumppuja, tyhjennyspumppuja jne.

Erityistilat (käytetään ainoastaan taulukoita 26.1. ja 26.3).

Yllämainittuja tiloja palvelevat suljetut kuilut.

(12) Koneistotilat ja pääkeittiöt

Tilat, joissa on pääkuljetuskoneisto (muu kuin sähköinen potkurimoottori), ja kattilahuoneet.

Muut kuin luokkien (10) ja (11) apukoneistotilat, joissa on polttomoottorikoneisto tai muita laitteita, joilla poltetaan, kuumennetaan tai pumpataan öljyä.

Pääkeittiöt ja niihin liittyvät aputilat. Yllämainittuihin tiloihin johtavat kuilut ja konekuilut.

(13) Varastohuoneet, työpajat, tarjoiluhuoneet jne.

Päätarjoiluhuoneet, jotka eivät ole keittiöiden yhteydessä.

Pääpesula.

Suuret kuivaushuoneet (kansipinta-ala yli 4 m2).

Sekalaiset varastot.

Posti- ja matkatavarahuoneet.

Jätehuoneet.

Työpajat (ei osa koneistotiloista, keittiöistä jne.)

(14) Muut tilat, joissa säilytetään palavia nesteitä

Lamppuhuoneet

Maalivarastot

Varastot, joissa on palavia nesteitä (mukaan lukien väriaineet, lääkkeet jne).

Laboratoriot (joissa säilytetään palavia nesteitä).

.3 Kun kahden tilan välisen rajapinnan palonkestävyydelle on esitetty vain yksi arvo, niin tätä arvoa käytetään kaikissa tapauksissa.

.4 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään suurempaa määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on kahden tilan välillä, jotka ovat pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä, jota ei ole suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, tai joka on tällaisten vyöhykkeiden välillä, joista kumpaakaan ei ole siten suojattu.

.5 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään pienempää määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella suojatussa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien kahden tilan välissä tai joka on siten suojattujen vyöhykkeiden välissä. Kun sprinkleröity vyöhyke ja sprinkleröimätön vyöhyke ovat vierekkäin asunto- ja työskentelytiloissa, käytetään vyöhykkeiden väliselle rajapinnalle taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta suurempaa.

.6 Säännön 35 määräyksistä huolimatta rajapintojen aineelle tai palonkestävyydelle ei ole erityismääräyksiä, kun taulukoissa on pelkästään viiva.

.7 Viranomainen määrää luokan (5) tilojen suhteen, käytetäänkö kansirakennusten ja ylärakenteiden päädyissä taulukon 26.1 tai 26.2 eristysarvoja ja käytetäänkö sääkansille taulukon 26.3 tai 26.4 eristysarvoja. Missään tapauksessa taulukoiden 26.1 - 26.4 vaatimukset tilaluokalle (5) eivät vaadi suljettavaksi tiloja, joita viranomaisen mielestä ei tarvitse sulkea.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Hyväksyessään rakenteellisen palosuojelun yksityiskohtia on viranomaisen huomioitava lämmönsiirtymisen vaara vaadittujen lämmönsiirtymistä estävien rajapintojen liitos- ja päätykohdissa.

(Taulukot jätetty tästä pois)

27 sääntö
Enintään 36 matkustajaa kuljettavien alusten laipioiden ja kansien palonkestävyys

1 Sen lisäksi että muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset ovat voimassa, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen kuin taulukossa 27.1 ja taulukossa 27.2 on esitetty.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 taulukkoja 27.1 ja 27.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (11) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä.

Ohjaamo ja karttahuone.

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Matkustajien ja laivaväen käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut. Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m2, kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuun ottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastitilat

Kaikki lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (mukaan lukien lastiöljytankit) sekä niihin johtavat lastikuilut, lukuunottamatta erityistiloja.

(9) Työskentelytilat (suuri vaara)

Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot a varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m2 sekä työpajat lukuun ottamatta niitä, jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

Taulukko (jätetty tästä pois)

(11) Erityistilat

Säännön 3.18 määrittämät tilat.

.3 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään suurempaa määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on kahden tilan välillä, jotka ovat pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä, jota ei ole suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, tai joka on kahden tällaisen vyöhykkeen välillä, joista kumpaakaan ei ole siten suojattu.

.4 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään pienempää määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella suojatussa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien kahden tilan välissä tai joka on siten suojattujen vyöhykkeiden välissä. Kun sprinkleröity ja sprinkleröimätön vyöhyke ovat vierekkäin asunto- ja työskentelytiloissa käytetään vyöhykkeiden väliselle rajapinnalle taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta suurempaa.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämät, joiden on säännön 23.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

28 sääntö
Poistumistiet

Kaikista matkustaja- ja miehistötiloista sekä tiloista, joissa miehistö tavallisesti työskentelee, koneistotiloja lukuun ottamatta, on oltava siten järjestettyjä portaikkoja ja tikkaita, että niitä myöten pääsee helposti kannelle, jolta siirrytään pelastusveneisiin ja -lauttoihin. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

.1 Laipiokannen alapuolella on jokaisesta vedenpitävästä osastosta tai vastaavasti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen on riippumaton vedenpitävistä ovista. Poikkeustapauksessa viranomainen voi olla vaatimatta toista poistumistietä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

.2 Laipiokannen yläpuolella on jokaisesta pystysuuntaisesta päävyöhykkeestä tai vastaavasti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava vähintään kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen johtaa pystysuuntaisen pakotien muodostavaan portaikkoon.

.3 Jos radioasemalta ei pääse suoraan avokannelle, niin sellaiselta asemalta on oltava kaksi poistumis- tai sisäänmenotietä, joista toinen voi olla riittävän iso valoventtiili tai ikkuna tai muu viranomaisen hyväksymä poistumistie.

.4 Käytävä tai sen osa, josta on vain yksi poistumistie, saa olla korkeintaan:

13 metrin pituinen yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa, ja

7 metrin pituinen enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa.

.5 Ainakin toisen kohdissa 1.1 ja 1.2 vaadituista poistumisteistä on oltava suljettu portaikko, johon on helppo päästä ja joka muodostaa yhtäjaksoisen suojan tulipaloa vastaan portaikon alapäästä niille kansille, joilta siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, tai portaikon yläpäähän - kumpi vain on korkeammalla. Jos viranomainen on myöntänyt erivapauden kohdan 1.1 määräysten nojalla, on poistumisen voitava kuitenkin tapahtua tätä ainoata poistumistietä myöten turvallisesti viranomaista tyydyttävällä tavalla. Portaikkojen leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava viranomaista tyydyttävä.

.6 Porraskuiluista alueille, joissa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, johtavat kulkutiet on suojattava viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.7 Portaikkojen, jotka palvelevat ainoastaan yhtä tilaa ja siinä olevaa parveketta, ei katsota muodostavan vaadittua poistumistietä.

2.1 Erityistiloissa on poistumisteiden lukumäärän ja sijoituksen oltava sekä laipiokannen alapuolella että yläpuolella viranomaista tyydyttäviä, ja yleensä on pääsyn kannelle, jossa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään, oltava vähintään yhtä turvallinen kuin kohdissa 1.1, 1.2, 1.5 ja 1.6 vaaditaan.

2.2 Koneistotilojen, joissa laivaväki yleensä työskentelee, yhdessä poistumisreitissä on vältettävä suoraa pääsyä erityistilaan.

3.1 Jokaisesta koneistotilasta on oltava kaksi poistumistietä. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

.1 Tilan ollessa laipiokannen alapuolella on kahden poistumistien muodostuttava:

.1.1 kaksista mahdollisimman etäällä toisistaan olevista terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joiden kautta päästään, kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Toisissa näistä tikkaista on oltava yhtäjaksoinen suoja tulipaloa vastaan tilan alaosasta tilan ulkopuolella olevaan turvalliseen paikkaan saakka; tai

.1.2 yksistä terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa olevalle ovelle, jonka kautta päästään kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, ja lisäksi tilan alaosassa ja mainituista tikkaista erillään olevasta teräsovesta, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on turvallinen kulkureitti tilan alaosasta kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin.

.2 Tilan ollessa laipiokannen yläpuolella on kahden poistumistien oltava mahdollisimman etäällä toisistaan ja ovien, joihin tällaiset poistumistiet johtavat, on oltava paikoissa, joista päästään kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Jos tällaiset poistumistiet vaativat käytettäväksi tikkaita, on niiden oltava terästä.

3.2 Bruttovetoisuudeltaan alle 1000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien ottaen erityisesti huomioon tilan yläosan laajuuden ja järjestelyt; bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien mistä tahansa tällaisesta tilasta sikäli kuin joko ovelta tai terästikkailta on turvallinen poistumisreitti kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, ottaen erityisesti huomioon tilan luonteen ja sijainnin sekä sen, työskenteleekö tällaisessa tilassa tavallisesti ihmisiä.

4 Hissien ei katsota missään tapauksessa muodostavan vaadittua poistumistietä.

29 sääntö
Portaikkojen ja hissien suojaaminen asunto- ja palvelutiloissa

1 Kaikkien portaikkojen on oltava teräskehysrakennetta paitsi milloin viranomainen sallii jonkin muun samanarvoisen aineen käyttämisen, ja niiden on oltava A-luokan rajapintojen muodostamissa kuiluissa, joissa olevissa aukoissa on varmat sulkemislaitteet, seuraavin poikkeuksin:

.1 ainoastaan kaksi kantta yhdistävän portaikon ei tarvitse olla suljettu edellyttäen, että kannen palonkestävyys säilytetään asentamalla yhteen kohtaan kansien välille asianmukaiset laipiot ja ovet. Kun portaikko on suljettu kansien väliltä yhdessä kohdassa, on tällainen porraskuilu suojattava säännöissä 26 tai 27 kansille esitettyjen taulukoiden mukaisesti.

.2 kokoontumistilaan saa rakentaa avoimia portaikkoja edellyttäen, että ne ovat kokonaan tällaisen kokoontumistilan sisäpuolella.

2 Porraskuiluista on oltava suora yhteys käytäviin ja niiden pinta-alan on oltava riittävä tungoksen syntymisen estämiseksi huomioon ottaen niitä hätätilanteessa todennäköisesti käyttävien henkilöiden lukumäärän. Siinä määrin kuin mahdollista, ei porraskuiluista saa päästä suoraan hytteihin, työvälinekomeroihin tai muihin suljettuihin tiloihin, joissa on palavia aineita ja joista tulipalo saattaa alkaa.

3 Hissikuilut on rakennettava siten, että savun ja liekkien pääsy kannelta toiselle estyy, ja niissä on oltava sulkulaitteet, joiden avulla voidaan estää vetoa ja savun kulkeutumista.

30 sääntö
Aukot A-luokan rajapinnoissa

1 Lastitilojen, erityistilojen, varastotilojen ja matkatavaratilojen välisiä sekä näiden tilojen ja sääkansien välisiä luukkuja lukuun ottamatta on kaikissa aukoissa oltava kiinteästi asennetut sulkulaitteet, joiden on oltava tulenkestävyydeltään vähintään yhtä tehokkaita kuin rajapinnat, joihin ne on asennettu.

2 A-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehysten sekä laitteiden, joilla varmistetaan ovien pysyminen suljettuina, on siinä määrin kuin käytännössä on mahdollista oltava yhtä tulenkestäviä ja estettävä savun ja liekkien läpipääsy yhtä tehokkaasti kuin laipiot, joissa ovet ovat. Tällaiset ovet ja ovikehykset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

3 Yhden henkilön on yksin kyettävä avaamaan ja sulkemaan jokainen ovi laipion kummaltakin puolelta.

4 Pystysuuntaisten päävyöhykkeiden laipioissa ja porraskuiluissa olevien palo-ovien lukuun ottamatta koneellisesti toimivia vedenpitäviä ovia ja ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on oltava itsestään sulkeutuvia ja niiden on kyettävä sulkeutumaan sulkemista vastustavan kallistuman ollessa 3,5°. Tarvittaessa on oven sulkeutumisvauhtia säädettävä siten, että estetään aiheeton vaara ihmisille. Lukuun ottamatta ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on kaikki ovet voitava laukaista vapaaksi aukiasennosta joko samanaikaisesti tai ryhmittäin tarkkailuasemalta ja myös yksittäin oven luota. Laukaisumekanismin on oltava sellainen, että ovi sulkeutuu itsestään tarkkailujärjestelmän rikkoutuessa; hyväksytyt koneellisesti toimivat vedenpitävät ovet katsotaan kuitenkin sopiviksi tähän tarkoitukseen. Kiinnipitohakoja, joita ei voida vapauttaa tarkkailuasemalta, ei sallita. Sallittaessa käytettäväksi kaksoisheitto-ovia on niissä oltava sellainen sulkemislaite, joka kytkeytyy itsestään käytettäessä ovilaukaisujärjestelmää.

5 Kun tila on suojattu 12 säännön määräysten mukaisella automaattisella sprinklerilaitoksella tai siihen on asennettu jatkuva B-luokan välikatto, on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä A-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin kuin viranomaisen mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista.

6 A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin.

31 sääntö
Aukot B-luokan rajapinnoissa

1 B-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehyksien sekä laitteiden, joilla ovet pysyvät suljettuina, on oltava sellaiset, että niiden tulenkestävyys on siinä määrin kuin mahdollista yhtä tehokas kuin rajapinnalla, mutta ilmanvaihtoaukkoja voidaan sallia tällaisten ovien alaosissa. Kun tällainen aukko on ovessa tai sen alapuolella, ei tällaisen aukon tai tällaisten aukkojen kokonaisreikäpinta-ala saa ylittää 0,05 m2. Kun oveen on tehty tällainen aukko, on siihen laitettava palamattomasta aineesta tehty ritilä. Ovien on oltava palamattomia.

2 B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin. Enintään 36 matkustajan aluksissa viranomainen voi sallia käytettäväksi palavia aineita ovissa, jotka ovat hyttien ja niiden saniteettitilojen kuten suihkuhuoneiden välillä.

3 Kun on asennettu 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerilaitos:

.1 on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä B-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin kuin viranomaisen mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista; ja

.2 B-luokan aineista tehdyissä käytävälaipioissa olevat aukot on suojattava 25 säännön määräysten mukaisesti.

32 sääntö
Ilmanvaihtolaitokset

1 Yli 36 matkustajan matkustaja-alukset

1.1 Yli 36 matkustajan matkustaja-aluksen ilmanvaihtolaitoksen on tämän säännön tämän osan vaatimusten lisäksi täytettävä myös säännön 16.2. - 16.9. vaatimukset.

1.2 Ilmanvaihtotuulettimet on yleensä sijoitettava siten, että eri tiloihin johtavat kanavat pysyvät saman pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisäpuolella.

1.3 Ilmanvaihtolaitoksen kulkiessa kansien läpi on sen lisäksi, mitä säännöissä 18.1.1 ja 30.5 vaaditaan kansien palotiiviydeltä, ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, joilla pienennetään todennäköisyyttä, että savu ja kuumat kaasut kulkeutuisivat välikansitilasta toiseen laitoksen kautta. Tässä säännössä esitettyjen eristysvaatimusten lisäksi on pystysuuntaiset kanavat eristettävä 26 säännön kyseeseen tulevien taulukoiden vaatimusten mukaisesti.

1.4 Muualla kuin lastitiloissa on ilmanvaihtokanavat tehtävä seuraavista aineista:

.1 kanavat, joiden poikkipinta-ala on vähintään 0,075 m2, ja pystysuuntaiset kanavat, jotka palvelevat useamman kuin yhden kannen tiloja, on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

.2 kohdassa 1.4.1 mainittuja pystysuuntaisia kanavia lukuunottamatta on kanavat, joiden poikkipinta-ala on pienempi kuin 0,075 m2 tehtävä palamattomista aineista. Kun tällaiset kanavat kulkevat A- tai B-luokan rajapintojen läpi, on kiinnitettävä erityistä huomiota rajapinnan palotiiviyden varmistamiseen;

.3 Lyhyiden kanavaosien, joiden poikkipintaala on enintään 0,02 m2 ja pituus enintään 2 m yleensä, ei tarvitse olla palamattomia sikäli kuin on täytetty kaikki seuraavat ehdot:

.3.1 kanavat on tehty viranomaista tyydyttävästi aineista, joilla on vähäinen palovaara;

.3.2 kanavaa käytetään ainoastaan ilmanvaihtolaitoksen loppupäässä; ja

.3.3 kanava ei ole kanavaa pitkin mitattuna 600 mm lähempänä kohtaa, jossa kanava lävistää A- tai B-luokan rajapinnan mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

1.5 Kun porraskuilussa on ilmanvaihto, on kanava tai kanavat johdettava tuuletinhuoneesta ilmanvaihtolaitoksen muista kanavista riippumattomasti, eivätkä ne saa palvella mitään muuta tilaa.

1.6 Lukuun ottamatta koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtoa ja sellaista vaihtoehtoista laitosta, joka saatetaan vaatia säännön 16.6 nojalla, on kaikissa koneellisissa ilmanvaihtolaitteissa oltava ohjauslaitteet, jotka on ryhmitelty siten, että kaikki tuulettimet voidaan pysäyttää kahdesta erillisestä paikasta, joiden on sijaittava mahdollisimman kaukana toisistaan. Koneistotilojen koneellisen ilmanvaihdon ohjauslaitteet on myös ryhmiteltävä siten, että niitä voidaan käyttää kahdesta paikasta, joista toisen on oltava tällaisten tilojen ulkopuolella. Lastitilojen koneellisen ilmanvaihdon tuulettimet on voitava pysäyttää tällaisten tilojen ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta.

2 Enintään 36 matkustajan matkustaja-alukset

2.1 Enintään 36 matkustajan matkustaja-alusten ilmanvaihtolaitoksen on täytettävä säännön 16 vaatimukset.

33 sääntö
Ikkunat ja valoventtiilit

1 Asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien lukuunottamatta tiloja, joihin sovelletaan 30.6 säännön ja 31.2 säännön määräyksiä - sisäpuolella olevissa laipioissa olevat ikkunat ja valoventtiilit on rakennettava siten, että näiden laipioiden vaadittu palotiiviys säilyy.

2 Tämän luvun 26 ja 27 sääntöjen taulukoissa esitetyistä vaatimuksista huolimatta:

.1 asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien ulkoseinissä on kaikkien ikkunoiden ja valoventtiilien kehykset tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta. Lasi on kiinnitettävä metallisella lasituslistalla tai -kulmalla;

.2 erityistä huomiota on kiinnitettävä palonkestävyyteen ikkunoissa, jotka ovat avointen tai suljettujen pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirtymispaikkojen luona, ja ikkunoissa, jotka ovat tällaisten paikkojen alapuolella sellaisessa kohdassa, että niiden rikkoutuminen tulipalon aikana estäisi pelastusveneiden laskemisen tai niihin siirtymisen.

34 sääntö
Palavien aineiden käyttörajoitus

1 Muualla kuin lastitiloissa, postihuoneissa, matkatavarahuoneissa tai työskentelytilojen jäähdytysosastoissa on kaikkien vuorausten, lattioiden, välikattojen ja eristeiden oltava palamatonta ainetta. Myös osittaisten laipioiden tai kansien, joita käytetään jakamaan tila käyttötarkoituksen tai taiteellisten näkökohtien takia, on oltava palamatonta.

2 Eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä kylmiölaitteiden putkiston eristyksen ei tarvitse olla palamatonta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava viranomaista tyydyttävä kyky vastustaa liekin leviämistä.

3 Seuraavien pintojen on oltava huonosti paloalevittäviä:*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.

.1 käytävien ja portaikkojen sekä kaikkien asunto- ja työskentelytilojen ja tarkkailuasemien laipioiden, seinien ja välikattojen esillä olevat pinnat; .2 näkymättömissä tai luoksepääsemättömissä olevat tilat asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla.

4 Palavasta aineesta olevien päällysteiden, listojen, koristeiden ja pinnoitteiden kokonaistilavuus ei saa ylittää missään asunto- tai työskentelytilassa seinien ja välikattojen yhteenlasketun pinnan peittävän 2,5 mm paksun pinnoitteen tilavuutta. Aluksissa, joissa on 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerilaitos, voi edellä mainittuun tilavuuteen kuulua myös C-luokan rajapinnan kokoamisessa mahdollisesti käytetty palava aine.

5 Kohdan 3 pintojen ja vuorausten pinnoitteiden enimmäislämpöarvo saa olla enintään 45 MJ/m2 käytetyllä paksuudella.

6 Käytävillä ja portaikoissa on kalusteiden määrä pidettävä mahdollisimman pienenä.

7 Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävien maalien, lakkojen ja muiden viimeistelyaineiden on oltava sellaisia, että ne eivät kehitä liiallisessa määrin savua ja myrkyllisiä aineita.

8 Asunto- ja työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla mahdollisesti käytettävien kansialusmassojen on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei syty helposti tai lisää korkeissa lämpötiloissa myrkyllisyys- tai räjähdysvaara.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä

35 sääntö
Rakenteiden yksityiskohtia

1 Asunto- ja työskentelytiloissa, tarkkailuasemilla, käytävissä ja portaikoissa:

.1 välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava sopivasti tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 m.

.2 tällaisten suljettujen ilmatilojen, mukaan lukien portaikkojen, kuilujen yms. vuorausten takana olevat tilat, on oltava pystysuunnassa suljettuja jokaisen kannen kohdalla.

2 Välikaton ja laipion rakenteen on oltava sellainen, että palosuojelun tehokkuutta vähentämättä palovartijat voivat havaita savun, joka on peräisin piilossa olevista ja luoksepääsemättömistä paikoista, jollei viranomainen katso, että näissä paikoissa ei ole palonsyttymisvaaraa.

36 sääntö
Automaattiset sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset tai kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

1 Jokaisessa aluksessa, johon tätä osaa sovelletaan, on asennettava kaikkialle jokaisessa erillisessä vyöhykkeessä - sekä pystysuuntaisessa että vaakasuuntaisessa - kaikkiin asunto- ja työskentelytiloihin ja, jos viranomainen katsoo tarpeelliseksi, tarkkailuasemille, mutta ei tiloihin (kuten tyhjät tilat, saniteettitilat yms.), joissa ei ole ilmeistä palovaaraa, joko:

.1 hyväksyttyä tyyppiä oleva, 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se suojaa tällaisia tiloja; tai

.2 hyväksyttyä tyyppiä oleva, 13 säännön määräysten mukainen kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se ilmaisee tällaisissa tiloissa olevan tulipalon, mutta säännössä 13.2.2 vaadittuja savuilmaisimia ei kuitenkaan tarvitse asentaa.

37 sääntö
Erityistilojen suojaaminen

1 Sekä laipiokannen yläpuolella että alapuolella oleviin erityistiloihin soveltuvat vaatimukset

1.1 Yleistä

1.1.1 Tämän säännön määräykset perustuvat pääperiaatteeseen, että - koska tavanomainen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin jako ei ehkä ole käytännöllinen erityistiloissa - tällaisiin tiloihin täytyy saada samanarvoinen suojelu lähtien vaakasuuntaisten vyöhykkeiden perusajatuksesta ja käyttämällä niissä tehokkaita kiinteitä palonsammutuslaitoksia. Tässä säännössä vaakasuuntaiseen vyöhykkeeseen voi kuulua useammalla kannella olevia erityistiloja sillä ehdolla, että kulkuneuvoja varten oleva vapaa kokonaiskorkeus ei ylitä 10 m.

1.1.2 Säännöissä 16, 18, 30 ja 32 esitettyjä vaatimuksia pystysuuntaisten vyöhykkeiden tiiviyden säilyttämisestä on sovellettava yhtäläisesti niihin kansiin ja laipioihin, jotka muodostavat vaakasuuntaiset vyöhykkeet toisistaan ja aluksen muista osista erottavat rajapinnat.

1.2 Rakenteellinen suojelu

1.2.1 Erityistiloja rajoittavat laipiot on eristettävä taulukossa 26.1 tai taulukossa 27.1 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja vaakasuuntaiset rajapinnat taulukossa 26.3 tai taulukossa 27.2 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

1.2.2 Komentosillalla on oltava osoitinlaitteet, joiden on osoitettava, onko jokin erityistiloihin tai niistä pois johtava palo-ovi suljettu.

1.3 Kiinteä palonsammutuslaitos*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.123 (V) vahvistamaan suositukseen erityistilojen kiinteistä palonsammutuslaitoksista.

Jokaiseen erityistilaan on asennettava hyväksytty kiinteä hajasuihkusammutuslaitos, joka on käsinohjattu ja suojaa tällaisessa tilassa kunkin kannen ja mahdollisesti ajoneuvotasojen kaikkia kohtia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi jotakin muuta kiinteätä palonsammutuslaitosta, joka on täysmittakaavassa tehdyllä kokeella, jossa olosuhteet ovat olleet erityistilassa olevaa vuotavan bensiinin paloa vastaavat, osoitettu vähintään yhtä tehokkaaksi tällaisessa tilassa olevan tulipalon hallitsemisessa.

1.4 Kiertovartiointi ja havaitseminen

1.4.1 Erityistiloissa on oltava tehokas kiertovartiointijärjestelmä. Jokaisessa tällaisessa tilassa, jossa jatkuvaa palovahtia ei ylläpidetä kiertovartioinnilla koko matkan ajan, on oltava hyväksyttyä tyyppiä oleva kiinteä palonhavaitsemislaitos.

1.4.2 Palonhälytyspainikkeita on oltava tarpeellinen määrä sopivasti sijoitettuina erityistiloihin ja yksi on sijoitettava tällaisten tilojen jokaisen poistumistien luo.

1.5 Palonsammutuslaitteet Jokaisessa erityistilassa on oltava:

.1 vähintään kolme vesisumuputkea;

.2 yksi säännön 6.4 mukainen kannettava kehitinyksikkö edellyttäen, että aluksessa on käytettävissä tällaisissa tiloissa vähintään kaksi sellaista yksikköä: ja

.3 käsisammuttimia sellainen määrä, joka on viranomaisen mielestä riittävä siten, että vähintään yksi käsisammutin on tällaisten tilojen kunkin sisäänkäynnin luona.

1.6 Ilmanvaihtolaitos

1.6.1 Erityistiloja varten on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa. Tällaisten tilojen ilmanvaihtolaitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun tällaisissa tiloissa on kulkuneuvoja. Viranomainen voi vaatia suuremman ilmanvaihtoluvun kulkuneuvoja lastattaessa ja purettaessa. Kutakin tehokkaasti suljettavissa olevaa erityistilaa varten on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Laitosta on voitava säätää tällaisten tilojen ulkopuolelta.

1.6.2 Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

1.6.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai heikkenemisen.

1.6.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

1.6.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

2 Ainoastaan laipiokannen yläpuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

2.1 Valumisaukot

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannelle tai kansille kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, on valumisaukot asennettava siten, että varmistetaan sellaisen veden nopea poistuminen suoraan yli laidan.

2.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

2.2.1 Laitteet, joka voivat muodostaa palavan höyryn syttymislähteen, ja erityisesti sähkölaitteet ja -johdotus on asennettava vähintään 450 mm kannen yläpuolelle jokaisella sellaisella kannella, jolla kuljetetaan kulkuneuvoja ja jolle räjähtäviä kaasuja voidaan odottaa kerääntyvän. Korkeammalle kuin 450 mm kannen yläpuolelle asennettujen sähkölaitteiden on oltava tyyppiä, joka on suljettu ja suojattu siten, että kipinöinti estyy. Jos viranomainen katsoo, että sellaisten sähkölaitteiden tai -johdotusten asentaminen alle 450 mm korkeudelle kannesta on tarpeen aluksen turvallisen käytön vuoksi, niin sellaisten sähkölaitteiden ja -johdotusten asennus voidaan tehdä, mikäli ne ovat hyväksyttyjä käytettäväksi räjähtävässä bensiinin ja ilman seoksessa.

2.2.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavassa oleva läpivienti on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

3 Ainoastaan laipiokannen alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

3.1 Kupuveden pumppaus ja tyhjennyslaitteet

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannelle tai tankkikatolle kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, voi viranomainen vaatia enemmän pumppaus- ja tyhjennyslaitteita kuin säännöissä II-1/21 vaaditaan.

3.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

3.2.1 Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

3.2.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavan ulostulopää on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

38 sääntö
Muiden lastitilojen kuin erityistilojen suojaus kun niissä on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön

Jokaisen lastitilan (muu kuin erityistila), jossa on moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön, on oltava seuraavien määräysten mukainen:

1 Palohavaitseminen

Tilassa on oltava hyväksytty automaattinen palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Tällaisen laitoksen suunnittelu ja järjestelyt on huomioitava kohdassa 3 esitettyjen ilmanvaihtovaatimusten yhteydessä.

2 Palonsammutusjärjestelyt

2.1 Tilaan on asennettava kiinteä palonsammutuslaitos, jonka on täytettävä 5 säännön vaatimukset, kuitenkin niin, että jos se on hiilidioksidilaitos saatavilla olevan kaasun määrän on oltava riittävä muodostamaan vapaata kaasua vähintään 45 prosenttia suurimman tällaisen suljettavissa olevan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyjen on varmistettava, että vähintään kaksi kolmannesta kyseisessä tilassa tarvittavasta kaasusta saadaan päästettyä sinne 10 minuutissa. Muu kiinteä kaasupalonsammutuslaitos tai kiinteä kevytvaahtopalonsammutuslaitos voidaan asentaa, mikäli se antaa samanarvoisen suojauksen. Lisäksi jokaiseen lastitilaan, joka on suunniteltu vain kuormattomia ajoneuvoja varten, saadaan asentaa kiinteät halogenisammutuslaitokset, jotka täyttävät säännön 5 vaatimukset.

2.2 Vaihtoehtoisesti saadaan asentaa säännön 37.1.3 mukainen laitos, mikäli myös vastaavasti säännön 37.2.1 tai 37.3.1 vaatimukset täytetään.

2.3 Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava käytettävissä käsisammuttimia sellainen määrä, jonka viranomainen katsoo riittäväksi. Tällaisen tilan kunkin sisäänkäynnin luo on sijoitettava vähintään yksi käsisammutin.

3 Ilmanvaihtolaitos

3.1 Tilassa on oltava koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa ja enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa 6 ilmanvaihtoa tunnissa. Sellaisten lasti-tilojen laitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun näissä tiloissa on kulkuneuvoja. Kutakin tehokkaasti suljettavissa olevaa tällaista tilaa varten on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Laitosta on voitava säätää tällaisten tilojen ulkopuolelta.

3.2 Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

3.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai vähenemisen.

3.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

3.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä, ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

4 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

4.1 Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen ei sallita.

4.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavan ulostuloaukko on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

4.3 Valumisaukkoja ei saa johtaa koneistotiloihin tai muihin tiloihin, joissa saattaa olla syttymislähteitä.

39 sääntö
Kiinteät palonsammutuslaitteet lastitiloissa

1 Paitsi mitä kohdassa 3 määrätään, on bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 000 tonnin alusten lastitilat suojattava säännön 5 määräysten mukaisella kiinteällä kaasusammutuslaitoksella tai samanarvoisen suojauksen antavalla kiinteällä kevytvaahtosammutuslaitoksella.

2 Kun osoitetaan viranomaista tyydyttävästi, että alusta käytetään niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että kohdan 1 vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta, ja myös kun aluksen bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on lastitilojen järjestelyjen oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Vaarallisia aineita kuljettavan aluksen lastitiloissa on oltava säännön 5 määräykset täyttävä kiinteä kaasusammutuslaitos tai palonsammutuslaitos, joka viranomaisen mielestä antaa samanarvoisen suojauksen kuljetettaville lasteille.

40 sääntö
Palokiertovartiointi ja palonhavaitsemis-, palohälytys- ja kuulutuslaitokset

1 Asunto- ja työskentelytiloihin on sijoitettava ympäriinsä hälytyspainikkeita, jotka antavat hälytyksen välittömästi komentosillalle tai pääpaloasemalle.

2 Aluksessa on oltava hyväksytty palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka ilmaisee automaattisesti yhdessä tai useammassa sopivassa paikassa tai asemalla tulipalon tai sen oireet ja sen sijainnin kussakin lastitilassa, johon viranomaisen mielestä ei pääse, paitsi kun viranomaista tyydyttävästi osoitetaan alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta.

3 Kaikkien alusten on niiden ollessa merellä tai satamassa (paitsi kun alus ei ole käytössä) oltava jatkuvasti miehitettyjä ja varustettuja siten, että joku vastuullinen miehistön jäsen varmuudella vastaanottaa välittömästi jokaisen palohälytyksen.

4 Aluksessa on oltava komentosillalta tai paloasemalta annettava erityishälytys miehistön kokoonkutsumiseksi. Tämä hälytys voi olla aluksen yleishälytyslaitoksen osa, mutta se on voitava antaa matkustajatiloihin annettavasta hälytyksestä riippumatta.

5 Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on oltava kuulutuslaitos tai muu tehokas tiedotustapa.

6 Yli 36 matkustajaa kuljettavissa aluksissa on pidettävä tehokasta kiertovartiointia, jotta palon syttyminen voidaan havaita nopeasti. Kiertovartion jokainen jäsen on koulutettava siten, että hän tuntee aluksen järjestelyt sekä sijainniltaan ja toiminnaltaan jokaisen laitteen, jota hänet saatetaan määrätä käyttämään.

41 sääntö
Vaarallisia aineita kuljettavia aluksia koskevat erityisvaatimukset

Säännön 54 vaatimuksia noudatetaan soveltuvin osin vaarallisia aineita kuljettavissa matkustajaaluksissa.

II-2 LUKU

RAKENNE - PALOSUOJELU, PALONHAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS II-2 luvun nykyinen teksti korvataan seuraavalla: OSA C LASTIALUSTEN PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET

42 sääntö
Rakenne

1 Kohdan 4 määräykset huomioon ottaen on runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

2 Lukuun ottamatta rakenteita joita viranomainen ei pidä kantavina on A- ja B-luokan rajapinnoissa alumiiniseosteisten osien eristyksen oltava sellainen, että rakenteen sisäosan lämpötila ei nouse yli, 200°C ympäristön lämpötilaa korkeammaksi missään vaiheessa kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana normaalissa polttokokeessa.

3 Pilareiden, palkkien ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilytys-, vesillelasku- ja veneisiin ja lauttoihin siirtymistä varten olevia alueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseosteisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi:

.1 että sellaisille osille, jotka kannattavat pelastusvene- ja pelastuslautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, kohdassa 2 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa yhden tunnin ajan; ja

.2 että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, kohdassa 2 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa puolen tunnin ajan.

4 A-kategorian koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja konekuilut on rakennettava teräksestä ja eristettävä riittävästi ja niissä mahdollisesti olevat aukot on palon leviämisen estämiseksi järjestettävä ja suojattava asianmukaisesti.

5 Asunto- ja työskentelyalueilla on käytettävä yhtä seuraavista suojelumenetelmistä:

.1 Menetelmä IC - Kaikki sisäiset osastoivat laipiot on rakennettava palamattomista B- tai C-luokan rajapinnoista. Tällöin ei yleensä tarvitse asentaa automaattista sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja hälytyslaitosta asunto- ja työskentelytiloihin, paitsi mitä säännössä 52.1 vaaditaan; tai

.2 Menetelmä IIC - Alukseen on asennettava säännön 52.2 vaatima automaattinen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palonhälytyslaitos palon havaitsemiseksi ja sammuttamiseksi kaikissa tiloissa, joissa palon voidaan olettaa alkavan. Tällöin sisäisten osastoivien laipioiden laadulle ei yleensä aseteta rajoituksia; tai

.3 Menetelmä IIIC - Alukseen asennetaan säännön 52.3 vaatima kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos kaikkiin tiloihin, joissa palon voidaan olettaa alkavan. Tällöin sisäisten osastoivien laipioiden laadulle ei yleensä aseteta rajoituksia, mutta A- tai B-luokan rajapintojen rajoittaman asuntotilan tai asuntotilojen pinta-ala ei kuitenkaan saa olla yli 50 m2. Viranomainen voi harkita tämän pinta-alan suurentamista kokoontumistiloissa.

6 Palamattomien aineiden käyttöä koneistotilojen, tarkkailuasemien, työskentelytiloja ja muiden tilojen rajalaipioiden rakenteessa ja eristyksessä sekä portaikkojen ja käytävien suojausta koskevat vaatimukset ovat samat kaikilla kolmella kohdassa 5 esitetyillä menetelmillä.

(Tämän osan sääntöä 54 noudatetaan myös matkustaja-aluksissa soveltuvin osin kun se on tarpeen)

43 sääntö
Asunto- ja työskentelytilojen sisäiset laipiot

1 Kaikkien laipioiden, joiden on oltava B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

2 Menetelmä IC - Kaikkien laipioiden, joiden ei tässä säännössä tai tämän osan muissa säännöissä vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, on oltava vähintään C-luokan rakenteita.

3 Menetelmä IIC - Sellaisten laipioiden, joiden ei tässä säännössä tai tämän osan muissa säännöissä vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, rakenteelle ei ole rajoituksia. Yksittäistapauksissa taulukon 44.1 mukaan vaaditaan kuitenkin C- luokan laipioita.

4 Menetelmä IIIC - Sellaisten laipioiden, joiden ei tässä osassa vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, rakenteelle ei ole rajoituksia, mutta jatkuvan A- tai B-luokan rajapinnan rajoittaman asuntotilan tai asuntotilojen pinta-ala ei saa kuitenkaan olla yli 50 m2. Yksittäistapauksissa taulukon 44.1 mukaan vaaditaan kuitenkin C-luokan laipioita. Viranomainen voi harkita tämän pinta-alan suurentamista kokoontumistiloissa.

44 sääntö
Laipioiden ja kansien palonkestävyys

1 Sen lisäksi että muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset ovat voimassa, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen kuin taulukossa 44.1 ja taulukossa 44.2 on esitetty.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoja 44.1 ja 44.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (11) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä.

TAULUKKO 44.1 VIEREKKÄISTEN TILOJEN VÄLISTEN LAIPIOIDEN PALONKESTÄVYYS

Huomautukset: Käytetään taulukoihin 44.1 ja 44.2 soveltuvissa kohdissa.

a) Palosuojelumenetelmissä IIC ja IIIC ei ole erityisvaatimuksia.

b) Menetelmässä IIIC on B-0 laipiot oltava yli 50 m2 pinta-alaltaan olevien tilojen tai tilaryhmien välillä.

c) Selvennykseksi siitä, mihin käytetään, katso sääntöjä 43 ja 46.

d) Kun tiloilla on sama tilaluokka ja yläviite d esiintyy, vaaditaan taulukoissa esitetyn paloluokan mukainen laipio tai kansi ainoastaan kun kyseisillä vierekkäisillä taloilla on erilainen käyttötarkoitus, esimerkiksi tilaluokassa (9) keittiö toisen keittiön vieressä ei edellytä välille laipiota, mutta keittiö maalihuoneen vieressä edellyttää välille A-0 laipion.

e) Ohjaamoa, karttahuonetta ja radiohyttiä toisistaan erottavat laipiot saavat olla B-0 paloluokkaa.

f) A-0 luokkaa saa käyttää, jos tarkoituksena ei ole kuljettaa vaarallisia aineita tai jos sellaiset aineet ahdataan vaakasuuntaan mitattuna vähintään 3 m etäisyydellä tällaisesta laipiosta.

g) Sääntö 54.2.8 pätee lastitiloille, joissa on tarkoitus kuljettaa vaarallisia aineita.

h) Ro/ro-lastitiloja erottavat laipiot ja kannet on voitava sulkea kohtuullisen kaasutiiviisti ja tällaisten rajapintojen on täytettävä A-luokan vaatimukset siinä määrin, kuin viranomainen pitää kohtuullisena ja käytännössä mahdollisena.

i) Paloeristystä ei tarvita, jos tilaluokan (7) koneistotilalla on viranomaisen mielestä vähäinen palovaara tai ei lainkaan palovaaraa.

* Kun taulukoissa on asteriski, rajapinnan vaaditaan olevan terästä tai muuta samanarvoista ainetta, mutta sen ei vaadita olevan A-luokkaa.

TAULUKKO 44.2 - VIEREKKÄISTEN TILOJEN VÄLISTEN KANSIEN PALONKESTÄVYYS

Ohjaamo ja karttahuone.

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut.

Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m2, kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuunottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastitilat

Kaikki lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (mukaan lukien lastiöljytankit) sekä niihin johtavat lastikuilut ja lastiluukut.

(9) Työskentelytilat (suuri vaara)

Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot ja varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m2 sekä työpajat lukuun ottamatta niitä jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

(11) Ro/ro-lastitilat

Säännön 3.14 määrittämät tilat. Lastitilat, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämät, joiden on säännön 42.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

45 sääntö
Poistumistiet

1 Kaikista asuntotiloista sekä koneistotiloja lukuun ottamatta tiloista, joissa miehistö tavallisesti työskentelee, on oltava siten järjestettyjä portaikkoja ja tikkaita, että niitä myöten pääsee helposti avokannelle ja sieltä edelleen pelastusveneille ja pelastuslautoille. Erityisesti on täytettävä seuraavat yleismääräykset:

.1 Jokaisella asuntotilatasolla on oltava vähintään kaksi toisistaan erillään olevaa poistumistietä jokaisesta rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä.

.2.1 Alimman avokannen alapuolella pääasiallisena poistumistienä on oltava portaikko ja toissijaisena poistumistienä voi olla kuilu tai portaikko.

.2.2 Alimman avokannen yläpuolella poistumisteinä on oltava portaikkoja tai avokannelle johtavia ovia taikka näiden yhdistelmiä.

.3 Poikkeustapauksessa viranomainen voi olla vaatimatta toista poistumistietä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

.4 Yli 7 metrin pituisia umpikäytäviä ei sallita. Umpikäytävä on käytävä tai käytävänosa, josta on vain yksi poistumistie.

.5 Poistumisteiden leveyden ja jatkuvuuden on oltava viranomaista tyydyttäviä.

.6 Jos radioasemalta ei pääse suoraan avokannelle, niin sellaisella asemalla on oltava kaksi sisäänmeno- tai poistumistietä, joista toinen voi olla riittävän iso valoventtiili tai ikkuna tai muu viranomaista tyydyttävä hätätie.

2 Kaikissa ro/ro-lastitiloissa, joissa miehistö yleensä työskentelee, on avokannelle johtavien poistumisteiden lukumäärän ja sijainnin oltava viranomaista, tyydyttäviä, mutta missään tapauksessa niitä ei saa olla vähemmän kuin kaksi ja niiden on oltava etäällä toisistaan.

3 Paitsi mitä kohdassa 4 määrätään, on jokaisesta A-kategorian koneistotilasta oltava kaksi poistumistietä. Erityisesti on täytettävä jompi kumpi seuraavista vaatimuksista:

.1 mahdollisimman etäällä toisistaan olevat terästikkaat, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joiden kautta pääsee avokannelle. Toisen näistä tikkaista on yleensä muodostettava jatkuva palosuoja tilan alaosasta turvalliseen paikkaan tilan ulkopuolelle. Viranomainen voi kuitenkin olla vaatimatta tätä suojaa, jos koneistotilan erityisjärjestelyistä tai koosta johtuen tällaisen tilan alaosasta on turvallinen poistumisreitti. Tämän suojan on oltava terästä, tarvittaessa viranomaista tyydyttävästi eristetty ja sen ,alaosassa on oltava itsestäänsulkeutuva teräsovi; tai

.2 yhdet terästikkaat, jotka johtavat tilan yläosassa olevalle ovelle, jonka kautta pääsee avokannelle ja lisäksi tilan alaosassa mainituista tikkaista erillään sijaitseva teräsovi, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on turvallinen poistumistie tilan alaosasta avokannelle.

4 Bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen kohdassa 3 vaadituista poistumisteistä, ottaen erityisesti huomioon tilan yläosan koon ja järjestelyt.

5 Muista kuin A-kategorian koneistotiloista on oltava poistumisreittejä viranomaista tyydyttävästi ottaen huomioon tilan luonteen ja sijainnin sekä työskenteleekö siellä tavallisesti henkilöitä.

6 Hissiä ei pidetä tämän säännön vaatimana poistumistienä.

46 sääntö
Asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien portaikkojen ja hissikuilujen suojaus

1 Vain yhden kannen läpi menevät portaikot on suojattava ainakin yhdellä tasolla vähintään B-0 luokan rajapinnoin ja itsestään sulkeutuvin ovin. Hissit, jotka kulkevat vain yhden kannen läpi, on ympäröitävä A-0 luokan rajapinnoin ja teräsovin kummallakin tasolla. Portaikot ja hissikuilut, jotka kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi, on ympäröitävä vähintään A-0 luokan rajapinnoin ja suojattava kaikilla tasoilla itsestään sulkeutuvilla ovilla.

2 Korkeintaan 12 henkeä majoittavilla aluksilla, joissa portaikot kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi ja joissa on jokaisella asuntotasolla vähintään kaksi avokannelle johtavaa poistumisreittiä, voi viranomainen harkita kohdassa 1 mainitun A-0 vaatimuksen lieventämistä B-0:ksi.

3 Kaikkien portaikkojen on oltava teräskehysrakennetta paitsi milloin viranomainen antaa luvan jonkin muun samanarvoisen aineen käyttämiseen.

47 sääntö
Ovet tulenkestävissä rajapinnoissa

1 Ovien tulenkestävyyden on oltava mahdollisimman suuressa määrin samanarvoinen kuin rajapinnalla, johon ne on asennettu. Ovet ja oven kehykset A-luokan rajapinnoissa on tehtävä teräksestä. B-luokan rajapinnoissa ovien on oltava palamattomia. A-kategorian koneistotiloja rajoittaviin laipioihin asennettujen ovien on oltava kohtalaisen kaasutiiviitä, kestäviä ja itsestään sulkeutuvia. Menetelmällä IC rakennetuissa aluksissa viranomainen voi sallia palavien aineiden käytön ovissa, jotka ovat hyttien ja niiden erillisten saniteettitilojen, kuten suihkuhuoneiden, välillä.

2 Oviin, joiden vaaditaan olevan itsestään sulkeutuvia, ei saa asentaa aukipitohakoja. Varmatoimisin kaukolaukaisulaittein varustettuja aukipitojärjestelyitä saa kuitenkin käyttää.

3 Käytävälaipioissa voidaan sallia ilmanvaihtoaukkoja pelkästään hyttien ja kokoontumistilojen ovissa ja ovien alapuolella. Aukot saavat sijaita ainoastaan oven alapuoliskossa. Kun tällainen aukko on ovessa tai sen alapuolella, kaikkien tällaisten aukkojen kokonaisreikäpinta-ala ei saa olla suurempi kuin 0,05 m2. Kun ovessa on tällainen aukko, siihen on asennettava palamattomasta aineesta tehty ritilä.

4 Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

48 sääntö
Ilmanvaihtolaitokset

Lastialusten ilmanvaihtolaitosten on täytettävä säännön 16 määräykset kohtaa 8 lukuun ottamatta.

49 sääntö
Palavien aineiden käyttörajoitus

1 Käytävien ja portaikkojen esillä olevien pintojen sekä asunto- ja työskentelytilojen ja tarkkailuasemien näkymättömissä tai luoksepääsemättömissä olevien pintojen, lattiat mukaan lukien, on oltava huonosti paloa levittämiä.* Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on välikattojen näkyvien pintojen oltava huonosti paloalevittäviä.

* Tässä viitataan järjestön päätöslausumalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.

2 Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävät maalit, lakat ja muut viimeistelyaineet eivät saa olla huomattavan palonarkoja viranomaisen arvion mukaan eikä niistä saa tulla huomattavaa savumäärää.

3 Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla mahdollisesti käytettävien kansialusmassojen on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei syty helposti.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.

50 sääntö
Rakenteiden yksityiskohtia

1 Menetelmä IC -- Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on kaikkien vuorausten, vedonestimien, välikattojen ja niihin liittyvien tukirakenteiden oltava palamatonta ainetta.

2 Menetelmät IIC ja IIIC -- Asunto- ja palvelutiloihin sekä tarkkailuasemiin liittyvissä käytävissä ja portaikoissa on välikattojen, vuorausten, vedonestimien ja niihin liittyvien tukirakenteiden oltava palamatonta ainetta.

3 Menetelmät IC, IIC, ja IIIC

3.1 Lukuunottamatta lastitiloja ja työskentelytilojen jäähdytysosastoja on käytettävien eristysaineiden oltava palamattomia. Kylmiölaitteiden eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä kylmiölaitteiden putkistojen eristyksen ei tarvitse olla palamatonta ainetta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava viranomaista tyydyttävä kyky vastustaa liekin leviämistä.

3.2 Kun asunto- ja työskentelytiloissa on palamattomia laipioita, vuorauksia ja välikattoja, niissä saa olla palava pinnoite, jonka paksuus on enintään 2,0 mm, mutta käytävissä, portaikoissa ja tarkkailuasemilla pinnoitteen paksuus saa olla enintään 1,5 mm.

3.3 Välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 m. Tällaisten ilmatilojen, mukaan lukien portaikkojen, kuilujen yms. vuorausten takana olevat tilat on oltava pystysuunnassa suljettuja jokaisen kannen kohdalla.

51 sääntö
Kaasumaisen polttoaineen järjestelyt talouskäytössä

Kun kaasumainen polttoaine on talouskäytössä, on polttoaineen varastointi-, jakelu- ja käyttöjärjestelyjen oltava sellaiset, että aluksen ja siinä olevien henkilöiden turvallisuus on taattu ottaen huomioon tällaisen polttoaineen käyttöön liittyvän palo- ja räjähdysvaaran.

52 sääntö
Kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

Automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

1 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IC, on säännön 13 kyseeseen tulevien määräysten mukainen savunhavaitsemislaitos asennettava ja järjestettävä suojaamaan asuntotilojen kaikkia käytäviä, portaita ja poistumisreittejä.

2 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IIC, on säännön 12 kyseeseen tulevat määräykset täyttävä hyväksytty automaattinen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos asennettava ja järjestettävä suojaamaan asuntotiloja, keittiöitä ja muita työskentelytiloja, lukuun ottamatta tiloja, joiden palovaara on vähäinen, kuten tyhjät tilat, saniteettitilat, jne. Lisäksi säännön 13 kyseeseen tulevien määräysten mukainen savunhavaitsemislaitos on järjestettävä ja asennettava suojaamaan asuntotilojen käytäviä, portaita ja poistumisreittejä.

3 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IIC, on säännön 13 kyseeseen tulevat määräykset täyttävä hyväksytty kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos asennettava ja järjestettävä havaitsemaan palo kaikissa asuntotiloissa ja työskentelytiloissa, paitsi tiloissa, joiden palovaara on vähäinen, kuten tyhjät tilat, saniteettitilat jne.

4 Edellä olevista määräyksistä huolimatta viranomaisen ei tarvitse vaatia säännön 13.2.2 määräysten mukaisten ilmaisimien asentamista ennen 1. syyskuuta 1985.

53 sääntö
Lastitilojen palosuojelujärjestelyt

1 Yleistä

1.1 Lukuunottamatta kohdissa 2 ja 3 käsiteltyjä lastitiloja on lastitilat bruttovetoisuudeltaan vähintään 2 000 tonnin aluksissa suojattava säännön 5 määräysten mukaisella kiinteällä kaasusammutuslaitoksella tai samanarvoisen suojauksen antavalla sammutuslaitoksella.

1.2 Viranomainen voi vapauttaa kohdan 1.1 vaatimuksista sellaisen aluksen lastitilat, jotka on rakennettu ja tarkoitettu yksinomaan malmin, hiilen, viljan, kostean puutavaran ja palamattoman lastin tai viranomaisen mielestä vähäisen palovaaran omaavien lastien kuljetukseen. Tällaiset vapautukset voidaan myöntää ainoastaan, jos aluksessa on teräksiset luukunkannet ja tehokkaat kaikkien ilmanvaihtotorvien ja muiden lastitiloihin johtavien aukkojen sulkulaitteet.

1.3 Riippumatta kohdan 1.1 määräyksistä on vaarallisia aineita kuljettavan aluksen lastitiloissa oltava säännön 5 määräykset täyttävä kiinteä kaasusammutuslaitos tai sammutuslaitos, joka viranomaisen mielestä antaa samanarvoisen suojauksen kuljetettaville lasteille.

2 Ro/ro-lastitilat

2.1 Palonhavaitseminen

Aluksessa on oltava kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Tällaisen laitoksen suunnittelu ja järjestelyt on huomioitava kohdassa 23 esitettyjen ilmanvaihtovaatimusten yhteydessä.

2.2 Palonsammutusjärjestelyt

2.2.1 Tiiviisti suojattavissa ro/ro-lastitiloissa on oltava kiinteä kaasusammutuslaitos, joka täyttää säännön 5 määräykset, mutta kuitenkin:

.1 jos asennetaan hiilidioksidilaitos, niin saatavissa olevan kaasumäärän on oltava riittävä antamaan vapaata kaasua vähintään määrä, joka vastaa 45 prosenttia suurimman tällaisen tiiviisti suljettavan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyjen on varmistettava, että ainakin kaksi kolmannesta kyseiseen tilaan vaadittavasta kaasumäärästä saadaan sinne 10 minuutissa;

.2 halogenoituja hiilivetyjä käyttävää laitosta saa käyttää vain tiloissa, jotka on tarkoitettu yksinomaan kuormattomille ajoneuvoille;

.3 mikä tahansa muu kiinteä kaasusammutuslaitos tai kiinteä kevytvaahtosammutuslaitos saadaan asentaa, jos viranomainen katsoo, että se antaa samanarvoisen suojauksen;

.4 vaihtoehtoisesti voidaan asentaa säännön 37.1.3 vaatimukset täyttävä laitos. Tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on kuitenkin oltava sellaiset, että vapaita nestepintoja ei pääse syntymään. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

*Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

Nämä tiedot on liitettävä aluksen päällikölle säännön II-1/22 vaatimusten mukaan toimitettaviin vakavuustietoihin.

2.2.2 Ro/ro-lastitiloissa, joita ei voi sulkea tiiviisti, on oltava säännön 37.1.3 vaatimukset täyttävä laitos. Tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on kuitenkin oltava sellaiset, että vapaita nestepintoja ei pääse syntymään. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

*Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

Nämä tiedot on liitettävä aluksen päällikölle säännön II-1/22 vaatimusten mukaa

n toimitettaviin vakavuustietoihin.

2.2.3 Jokaisessa ro/ro-lastitilassa on oltava käytettävissä viranomaisen riittäväksi katsoma määrä käsisammuttimia. Vähintään yksi käsisammutin on sijoitettava tällaisen lastitilan kunkin sisäänkäynnin luo.

2.2.4 Jokaisessa ro/ro-lastitilassa, jossa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliössä on polttoainetta omaan käyttöön, on oltava seuraavaa:

.1 vähintään kolme vesisumuputkea;

.2 yksi säännön 6.4 mukainen kannettava vaahdonkehitinyksikkö, edellyttäen, että aluksessa on ainakin kaksi tällaista yksikköä käytettäväksi tällaisissa ro/ro-lastitiloissa.

2.3 Ilmanvaihtolaitos

2.3.1 Suljetuissa ro/ro-lastitiloissa on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihto, joka riittää vähintään kuuteen ilmanvaihtoon tunnissa tyhjässä lastiruumassa. Ilmanvaihtotuulettimien on yleensä oltava jatkuvasti toiminnassa, kun aluksessa on ajoneuvoja. Jos tämä on käytännössä mahdotonta toteuttaa, niin niitä on käytettävä päivittäin rajoitetun ajan sen mukaan kuin sää sallii, ja ainakin kohtuullisen aikaa ennen purkamista, minkä käytön jälkeen ro/ro-lastitila on todettava kaasuvapaaksi. Tätä tarkoitusta varten aluksessa on oltava yksi tai useampia kannettavia palavan kaasun mittalaitteita. Laitoksen on oltava täysin erillinen muihin ilmanvaihtolaitoksiin nähden. Jokaisella tiiviisti suljettavalla ro/ro-lastitilalla on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Viranomainen voi vaatia suuremman ilmanvaihtoluvun ajoneuvoja lastattaessa tai purettaessa. Laitosta on voitava säätää lastitilojen ulkopuolelta.

2.3.2 Ilmanvaihto on järjestettävä siten, ettei ilman kerrostumia eikä ilmataskuja pääse syntymään.

2.3.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden heikkenemisen.

2.3.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

2.3.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä, ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

2.4 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan.

Suljettujen ro/ro-lastitilojen, joissa kuljetetaan polttoainetta omaan käyttöönsä sisältäviä ajoneuvoja, on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:

.1 Lukuun ottamatta mitä kohdassa 2.4.2 määrätään, on sähkölaitteiden ja -johdotuksen oltava sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa.

.2 Vaihtoehtoisesti sallitaan vähintään 450 mm korkeudella kannesta siten koteloituja ja suojattuja sähkölaitteita, ettei niistä pääse kipinöitä, edellyttäen, että ilmanvaihtolaitos on suunniteltu sellaiseksi ja sitä käytetään siten, että saadaan jatkuvana ilmanvaihtona vähintään kymmenen ilmanvaihtoa tunnissa, kun aluksessa on ajoneuvoja.

.3 Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

.4 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotuksen on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi bensiinin ja ilman seoksissa, ja jokaisen poistoilmakanavan ulostuloaukko on sijoitettava turvalliseen paikkaan huomioon ottaen mahdolliset syttymislähteet.

.5 Valumisaukkoja ei saa johtaa koneistotiloihin eikä muihin tiloihin, joissa saattaa olla syttymislähteitä.

3 Lastitilat, ro/ro-lastitiloja lukuun ottamatta, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön

Tilojen, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön, on täytettävä kohdan 2 vaatimukset, mutta kohtaa 2.4.2 ei kuitenkaan tarvitse täyttää.

54 sääntö
Vaarallisia aineita kuljettavien alusten erityisvaatimukset

1 Yleistä

1.1 Sen lisäksi että kohdassa 1.2 mainittujen aluslajien ja lastitilojen on lastialusten osalta täytettävä säännön 53 vaatimukset ja matkustajaalusten osalta sääntöjen 38 ja 39 vaatimukset soveltuvin osin, on vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen aluslajien ja lastitilojen soveltuvin osin täytettävä tämän säännön vaatimukset, paitsi kun ne kuljettavat rajoitettuja määriä* vaarallisia aineita, ellei näitä vaatimuksia täytetä jo muualla tässä luvussa olevien vaatimusten mukaan. Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytetyt aluslajit ja kuljetustavat mainitaan kohdassa 1.2 ja taulukossa 54.1, jonka ylärivillä mainitaan kohdassa 1.2 esiintyvät luvut.

* Tässä viitataan kansainvälisen säännösyön vaarallisten aineiden kuljettamisesta merellä (IMDG-koodi) yleisen johdannon lukuun 18, jossa määritellään sanonta "rajoitetut määrät".

1.2 Taulukoissa 54.1 ja 54.2 käytetään seuraavia aluslajeja ja lastitiloja:

.1 Alukset ja lastitilat, joita ei ole erityisesti suunniteltu konttien kuljetukseen, mutta jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen pakatussa muodossa kontit ja kuljetussäiliöt mukaan lukien.

.2 Varsinaiset konttialukset ja konttilastitilat, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen konteissa ja kuljetussäiliöissä.

.3 Vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetut ro/ro-alukset ja ro/ro-lastitilat

.4 Kiinteiden vaarallisten aineiden kuljetukseen irtolastina tarkoitetut alukset ja lastitilat.

.5 Muiden vaarallisten aineiden kuin nesteiden ja kaasujen irtolastikuljetukseen käytettävien proomujen kuljetukseen tarkoitetut alukset ja lastitilat.

2 Erityisvaatimukset

Ellei toisin mainita, on - vaarallisten aineiden ahtaamiseen sekä kannelle että kannen alle noudatettava seuraavia vaatimuksia sovellettaessa taulukoita 54.1, 54.2 ja 54.3, joiden ensimmäisessä sarakkeessa mainitaan seuraavien kohtien numerot.

TAULUKKO 54.1 - 54.2 - 54.3 painettuna

2.1 Vesilähteet

2.1.1 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että varmistetaan välitön veden saanti pääpaloputkistosta vaaditulla paineella joko jatkuvalla paineistamisella tai palopumppujen sopivasti sijoitettujen kaukokäynnistyslaitteiden avulla.

2.1.2 Saatavissa olevan vesimäärän on riitettävä syöttämään neljää säännössä 4 määrätyn kokoista suihkuputkea siinä määrätyllä paineella, ja vettä on saatava tyhjän lastitilan kaikkiin kohtiin. Tämä vesimäärä voidaan suihkuttaa viranomaista tyydyttävällä samanarvoisella järjestelyllä.

2.1.3 Kyseinen kannenalainen lastitila on voitava jäähdyttää suurilla vesimäärillä joko kiinteillä hajasuihkusuuttimilla tai täyttämällä lastitila vedellä. Viranomaisen harkinnan mukaan voidaan pienissä lastitiloissa ja suurehkojen lastitilojen pienillä alueilla käyttää paloletkuja tähän tarkoitukseen. Joka tapauksessa on tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen oltava sellaiset, että vapaiden nestepintojen muodostuminen estyy. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A. 123 (v) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

2.1.4 Kohdassa 2.1.3 esitetyt vaatimukset voidaan korvata järjestämällä mahdollisuus täyttää kyseinen kannen alla oleva lastitila sopivalla erityisaineella.

2.2 Syttymislähteet

Suljettuihin lastitiloihin, suljettuihin ajoneuvokansitiloihin tai avoimiin ajoneuvokansitiloihin ei saa asentaa sähkölaitteita eikä -johdotusta, ellei se viranomaisen mielestä ole oleellista käytön kannalta. Jos tällaisiin tiloihin kuitenkin asennetaan sähkölaitteita, niiden tulee olla todistettavasti turvallisia** käytettäviksi vaarallisissa olosuhteissa, joihin ne saattavat joutua, paitsi kun sähkölaitteisto voidaan täydellisesti erottaa (poistamalla laitteistosta muita liitäntöjä kuin sulakkeita). Kaapeleiden kansi- ja laipioläpiviennit on eristettävä kaasu- ja höyrytiiviiksi. Lastitiloissa on kaapeleiden läpiviennit ja kaapelivedot suojattava iskun aiheuttamalta vahingoittumiselta. Mitään muita laitteita, jotka saattavat muodostaa palavan höyryn syttymislähteen, ei sallita.

2.3 Havaitsemislaitos Kaikkiin suljettuihin lastitiloihin, suljetut ajoneuvokansitilat mukaan lukien, on asennettava hyväksytty palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Jos havaitseminen perustuu tällaisista lastitiloista imettyihin ilmanäytteisiin, on oltava järjestelyt, jotka estävät lastivuodon sattuessa saastuneen ilman kulkeutumisen näytteenottolaitteiston kautta tilaan, jossa havaitsemislaite on. Laitoksen luona on oltava pysyvästi esillä ohje, jonka mukaan ilmanäytteet on poistettava ulkoilmaan kuljetettaessa myrkyllisiä höyryjä kehittäviä lasteja.

** Tässä viitataan Kansainvälisen sähköteknillisen komission (IEC) julkaisemiin suosituksiin ja erityisesti julkaisuun 92 Laivojen sähkölaitteet.

2.4. Ilmanvaihto

2.4.1 Suljetuissa lastitiloissa on oltava riittävä koneellinen ilmanvaihto. Järjestelyn on oltava sellainen, että saadaan vähintään kuusi ilmanvaihtoa tunnissa kyseisessä lastitilassa laskettuna tyhjän lastitilan perusteella ja että höyryt voidaan poistaa tarvittaessa lastitilan ylä- tai alaosasta.

2.4.2 Tuulettimien on oltava sellaisia, että palavien höyryjen syttymismahdollisuudelta vältytään. Ilmanvaihdon sisäänotto- ja poistoilmaaukoissa on oltava sopivat teräsverkot.

2.5 Tyhjennyspumppaus

Kun suljetuissa lastitiloissa on tarkoitus kuljettaa palavia tai myrkyllisiä nesteitä, on tyhjennysputkisto suunniteltava niin, ettei tällaisia nesteitä voi tahattomasti pumpata koneistotilan putkiston tai pumppujen kautta. Kun tällaisia nesteitä kuljetetaan suuria määriä, on harkittava näiden lastitilojen tyhjentämistä varten lisäjärjestelyjä. Näiden järjestelyjen on oltava viranomaista tyydyttäviä.

2.6 Henkilöiden suojaus

2.6.1 Säännössä 17 vaadittujen palomiehen varusteiden lisäksi on oltava neljä kemikaalisuojapukua. Suojapuvun on peitettävä koko iho siten, ettei mikään ruumiinosa jää suojaamattomaksi.

2.6.2 Säännössä 17 vaadittujen hengityslaitteiden lisäksi on oltava vähintään kaksi paineilmahengityslaitetta.

2.7 Käsisammuttimet

Lastitiloja varten on oltava vähintään 12 kg jauhekäsisammuttimia tai samanarvoisia käsisammuttimia. Nämä sammuttimet ovat muualla tässä luvussa vaadittujen käsisammuttimien lisänä.

2.8 Koneistotilan rajapintojen eristys

Lastitilojen ja A-kategorian koneistotilojen väliset laipiot on eristettävä A-60 luokan mukaisesti, ellei vaarallisia aineita ahdeta vähintään 3 m vaakasuoraan mitattuna vähintään 3 m päähän näistä laipioista. Muut tällaisten tilojen väliset rajapinnat on eristettävä A-60 luokan mukaisesti.

2.9 Hajasuihkulaitos

Jokaisessa avoimessa ro / ro-lastitilassa, jonka yläpuolella on kansi, ja jokaisessa tilassa, joka katsotaan suljetuksi ro / ro-lastitilaksi, jota ei voi sulkea tiiviisti, on oltava hyväksytty käsikäyttöinen kiinteä hajasuihkulaitos, joka suojaa tällaisen tilan jokaisen kannen ja ajoneuvotasanteen kaikkia kohtia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi jonkin toisen kiinteän sammutuslaitoksen, joka on täysmittakaavakokeessa osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi. Joka tapauksessa tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on oltava sellaiset, että vapaiden nestepintojen muodostuminen estyy. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

3 Asiakirja sääntöjen noudattamisesta

Viranomainen antaa alukselle asianmukaisen asiakirjan todisteena siitä, että sen rakenne ja varustus täyttävät tämän säännön vaatimukset.

II-2 LUKU

RAKENNE - PALOSUOJELU, PALONHAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS II-2 luvun nykyinen teksti korvataan seuraavalla: OSA D SÄILIÖALUSTEN PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET

55 sääntö
Soveltaminen

1 Ellei nimenomaan toisin määrätä, sovelletaan tätä osaa säiliöaluksiin, jotka kuljettavat raakaöljyä ja öljytuotteita, joiden leimahduspiste on korkeintaan 60° C (suljetun astian menetelmä) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistekojeella ja joiden Reid-höyrynpaine on pienempi kuin vastaava ilmanpaine, sekä muita vastaavalla tavalla palovaarallisia nestemäisiä tuotteita.

2 Jos aluksessa on tarkoitus kuljettaa muita kuin kohdassa 1 mainittuja nestemäisiä lasteja taikka nesteytettyjä kaasuja, jotka aiheuttavat ylimääräisen palovaaran, on vaadittava lisäturvatoimenpiteitä viranomaista tyydyttävästi ottaen erityisesti huomioon kemikaalialuskoodin ja kaasualuskoodin määräykset.

3 Tätä kohtaa sovelletaan kaikkiin aluksiin, jotka ovat yhdistelmäaluksia. Tällaisissa aluksissa ei saa kuljettaa kiinteitä lasteja elleivät kaikki lastitankit ole öljystä tyhjiä ja kaasuvapaita tai jolleivät kussakin tapauksessa toimeenpannut järjestelyt ole viranomaista tyydyttäviä ja suojakaasulaitosohjeiden* sisältämien kyseeseen tulevien toiminnallisten vaatimusten mukaisia.

*Tässä viitataan Suojakaasulaitosohjeisiin, jotka meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt 44. istunnossaan toukokuussa 10980 (MSC/Circ.282).

4 Säiliöalusten, jotka kuljettavat öljytuotteita, joiden leimahduspiste on yli 60° C (suljetun astian menetelmä) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistekojeella, on täytettävä osan C määräykset, lukuun ottamatta sitä, että säännössä 53 vaaditun kiinteän sammutuslaitoksen sijasta ne on varustettava kiinteällä kansivaahtolaitoksella, jonka on täytettävä säännön 61 määräykset.

5 Säännön 60 suojakaasulaitoksia koskevia vaatimuksia ei tarvitse soveltaa kaikkiin kemikaali- tai kaasusäiliöaluksiin, kun niissä kuljetetaan kohdassa 1 mainittuja lasteja, mikäli aluksessa on järjestön vastaisuudessa kehittämät järjestelyt.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.473 (XII) vahvistamaan öljytuotteita kuljettavien kemikaalisäiliöalusten suojakaasulaitoksia käsittelevään väliaikaiseen sääntöön.

6 Kemikaali- ja kaasusäiliöalusten on täytettävä tämän osan vaatimukset, paitsi jos niissä on viranomaista tyydyttävästi vaihtoehtoisia ja lisäjärjestelyjä, ottaen erityisesti huomioon kemikaalialuskoodin ja kaasualuskoodin määräykset.

(Tämän osan vaatimukset ovat lisänä osan C vaatimuksiin, lukuun ottamatta sääntöjä 53 ja 54, joita ei sovelleta säiliöaluksiin, ja lukuun ottamatta säännöissä 57 ja 58 annettuja muita määräyksiä)

56 sääntö
Tilojen sijoitus ja erottelu

1 A-kategorian koneistotilat - lukuun ottamatta tiloja, joissa on keulaohjailupotkureita ja niihin liittyviä laitteita on sijoitettava lastitankkien ja likatankkien peräpuolelle; ne on sijoitettava myös lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle, mutta ei välttämättä polttoainetankkien peräpuolelle. Kaikki A-kategorian koneistotilat on eroteltava lastitankeista ja jätetankeista kuivatankilla, lastipumppuhuoneella tai polttoainetankilla. Pumppuhuoneen alaosa voi kuitenkin muodostaa syvennyksen A-kategorian koneistotiloihin päin pumppujen sijoittamista varten edellyttäen, että syvennyksen kattona oleva kansi on yleensä enintään mallisivukorkeuden kolmasosan verran kölin yläpuolella, paitsi jos aluksen kantavuuden ollessa enintään 25 000 tonnia tämä voidaan osoittaa käytännössä mahdottomaksi toteuttaa kulkuteiden ja tyydyttävien putkistojärjestelyjen kannalta, niin viranomainen voi sallia edellä mainittua korkeamman syvennyksen, mutta ei puolta mallisivukorkeutta korkeammalle kölistä.

2 Asuntotilat, päälastinvalvonta-asemat, tarkkailuasemat ja työskentelytilat (lukuunottamatta erillisiä lastinkäsittelyvälinekaappeja) on sijoitettava kaikkien lastitankkien, jätetankkien, lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle, jotka erottavat lasti- tai jätetankit A-kategorian koneistotiloista. Kaikkien yhteisten laipioiden, jotka erottavat lastipumppuhuoneen lastipumppuhuoneen sisäänkäyntikohta mukaan lukien - asunto- ja työskentelytiloista sekä tarkkailuasemista, on oltava A-60 luokan rakennetta. Jos katsotaan välttämättömäksi, niin asuntotiloja, tarkkailuasemia, muita kuin A-kategorian koneistotiloja ja työskentelytiloja voidaan sallia sijoitettavan kaikkien lastitankkien, jätetankkien, lastinpumppuhuoneiden ja kuivatankkien keulapuolelle sillä ehdolla, että alukseen järjestetään samanarvoinen turvallisuustaso ja sopiva palonsammutusvälineiden saatavuus viranomaista tyydyttävästi.

3 Jos ohjailupaikan sijoittaminen lastisäiliöalueen yläpuolelle osoitetaan välttämättömäksi, se on varattava ainoastaan ohjailukäyttöön ja erotettava lastitankkikannesta avoimella tilalla, jonka korkeus on vähintään 2 m. Sellaisen ohjailupaikan palosuojauksen on lisäksi täytettävä ne vaatimukset, jotka on esitetty tarkkailuasemille säännöissä 58.1 ja 58.2 sekä tämän osan muissa soveltuvissa määräyksissä.

4 Aluksessa on oltava järjestelyt, joilla estetään kansille tulleiden vuotojen kulkeutuminen asunto- ja työskentelyalueille. Tämä voidaan toteuttaa pysyvästi asennetuilla, jatkuvalla, sopivan korkuisella ja laidasta laitaan ulottuvalla korokelevyllä. Erityistä huomiota on kohdistettava järjestelyihin lastauksen tapahtuessa perän yli.

5 Ylärakenteiden ja kansirakennusten, joiden sisällä on asunto- ja työskentelytiloja, ja myös tällaisten asuntotilojen kansien, joiden alla on vapaa ilmatila, ulkoseinämät on eristettävä A-60 luokan mukaisesti koko siltä alueelta, joka on lastiöljytankkeihin päin, ja 3 m matkalta perään päin etureunasta. Näiden ylärakenteiden ja kansirakennusten sivut on eristettävä siihen korkeuteen asti, jonka viranomainen katsoo välttämättömäksi.

6.1 Asuntotilojen, palvelutilojen sekä tarkkailuasemien sisäänkäynnit, ilmanottoaukot ja muut aukot eivät saa olla lastialueelle päin. Ne on sijoitettava lastialueesta poispäin olevaan päätylaipioon taikka ylärakenteen tai kansirakennuksen ulkosivulle ylärakenteen tai kansirakennuksen lastialueelle päin olevasta päädystä etäisyydelle, joka on vähintään 4 prosenttia aluksen pituudesta mutta ei alle 3 m. Tämän etäisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla yli 5 m.

6.2 Kohdassa 6.1 mainitulla raja-alueella ei sallita ovia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia ovia sellaisiin tiloihin, joista ei pääse asuntotiloihin, työskentelytiloihin eikä tarkkailuasemille, kuten lastinvalvonta-asemille, muonavarastoihin eikä varastotiloihin. Jos tällaisia ovia asennetaan, on kyseeseen tulevan tilan seinämät eristettävä A-60 luokan mukaisesti. Kohdassa 6.1 mainitulle raja-alueelle saa asentaa koneiston siirtämiseen tarvittavia, pultein kiinnitettäviä levyjä. Ohjaamon ovet ja ikkunat saavat sijaita kohdassa 6.1 mainitulla raja-alueella mikäli ne on suunniteltu sellaisiksi, että ohjaamo kyetään nopeasti ja tehokkaasti sulkemaan kaasu- ja höyrytiiviiksi.

6.3 Lastialueelle päin olevien sekä ylärakenteiden ja kansirakennusten sivuille kohdassa 6.1 mainitulle raja-alueelle sijoitettujen valoaukkojen on oltava tyypiltään kiinteitä (aukeamattomia). Pääkannella on ensimmäisen kerroksen tällaisiin valoaukkoihin sisätilan puolelle kuuluttava teräksestä tai samanarvoisesta aineesta tehty peitelevy.

57 sääntö
Rakenne, asunto- ja työskentelytiloissa olevat laipiot sekä rakenteen yksityiskohtia

1 Sovellettaessa sääntöjen 42, 43 ja 50 vaatimuksia säiliöaluksiin saadaan käyttää vain säännössä 42.5.1 määriteltyä menetelmää IC.

2 Lastipumppuhuoneiden valoarkkujen on oltava terästä, niissä ei saa olla lainkaan lasia ja ne on voitava sulkea pumppuhuoneen ulkopuolelta.

58 sääntö
Laipioiden ja kansien palonkestävyys

1 Säännön 44 sijasta ja muualla tässä osassa laipioiden ja kansien palonkestävyydelle esitettyjen erityismääräysten lisäksi on laipioiden ja kansien vähimmäispalonkestävyyden oltava taulukoiden 58.1 ja 58.2 mukainen.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoja 58.1 ja 58.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) (10) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä. Ohjaamo ja karttahuone. Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita. Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat. Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo. Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut. Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m2, kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuunottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastipumppuhuoneet

Tilat, joissa on lastipumppuja, sekä niiden sisäänkäynnit ja niihin johtavat kuilut.

(9) Työskentelytilat (suun vaara) Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot ja varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m2 sekä työpajat lukuun ottamatta niitä, jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämiin, joiden on säännön 57.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

5 Lastipumppaushuoneet ja muut tilat toisistaan erottavissa laipioissa ja kansissa voidaan sallia pysyviä hyväksyttyjä kaasutiiviitä valoarkkuja lastitilojen valaisemiseksi, edellyttäen että ne ovat riittävän kestäviä ja että laipion tai kannen eheys ja kaasutiiviys säilyy.

59 sääntö
Huohottaminen, kaasuttaminen, kaasuvapaaksi tekeminen ja ilmanvaihto

1 Lastisäiliöiden huohottaminen

1.1 Lastitankkien huohotuslaitteiden on oltava täysin erillisiä aluksen muiden osastojen ilmaputkiin nähden. Lastitankkikannen aukot, joiden kautta palavia höyryjä saattaa purkaantua, on järjestettävä ja sijoitettava siten, että palavilla höyryillä on mahdollisimman pieni mahdollisuus päästä sellaisiin suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähteitä tai kerääntyä kansikoneiston ja -varusteiden läheisyyteen, missä saattaa olla syttymisvaara. Tämän yleisperiaatteen mukaan sovelletaan kohtien 1.2 - 1.10 määräyksiä.

1.2 Huohotusjärjestelyt on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että varmistetaan, ettei lastitankkien ylipaine eikä alipaine pääse ylittämään mitoitusarvoja, ja että ne sallivat:

1 kaikissa tilanteissa lastitankkien lämpötilavaihteluista aiheutuvan höyryn, ilman tai suojakaasun seosten vähäisen virtauksen ylipaine/alipaineventtiilien kautta; ja

.2 höyryn, ilman tai suojakaasun seosten suuret virtaukset lastauksen, painolastinoton ja lastin purkamisen aikana.

TAULUKOT 58.1 - 58.2 painettuna

1.3.1 Kunkin lastitankin huohotusjärjestelyt voivat olla itsenäisiä tai yhdistettyjä muiden lastitankkien huohotusjärjestelyihin ja ne voidaan laittaa suojakaasuputkiston yhteyteen.

1.3.2 Jos huohotusjärjestelyt ovat yhteiset muiden lastitankkien kanssa, on kunkin lastitankin eristämiseksi oltava sulkuventtiili tai muu hyväksyttävä järjestely. Jos käytetään sulkuventtiilejä, on niissä oltava lukitusjärjestely, jonka on oltava aluksen vastuullisen päällystön jäsenen valvonnassa. Kaikkien eristysjärjestelyjen on jatkuvasti sallittava lämpötilavaihtelusta aiheutuva virtaus lastitankeissa kohdan 1.2.1 mukaisesti.

1.4 Huohotuslaitteet on yhdistettävä kunkin lastisäiliön yläosaan ja niiden on oltava sellaisia, että niihin kerääntyvä neste valuu itsestään lastisäiliöihin kaikissa aluksen tavanomaisissa kallistuma- ja viippaustilanteissa. Jos ei ole mahdollista asentaa itsestään valuttavia putkistoja, on asennettava kiinteät laitteet huohotusputkiston valuttamiseksi lastisäiliöön.

1.5 Huohotuslaitteistossa on oltava laitteet, jotka estävät liekin pääsyn lastitankkeihin. Näiden laitteiden mitoituksen, koestuksen ja sijoittamisen on täytettävä viranomaisen antamat vaatimukset, joiden sisältöön on kuuluttava ainakin järjestön hyväksymät standardit.

1.6 Aluksessa on valvontajärjestely, jolla tarkkaillaan että neste ei pääse nousemaan huohotusjärjestelmässä niin korkealle, että lastitankkien suunnittelupaine ylittyisi. Tämä on toteutettava käyttämällä nestepinnan ylärajahälytystä tai ylivuodon tarkkailulaitteistoa tai muuta samanarvoista menetelmää sekä näiden kanssa peilauslaitteita, joihin kuuluu lastisäiliön täyttömenettelyt.

1.7 Kohdassa 1.2.1 vaaditut paineen päästöä varten olevat aukot:

.1 on sijoitettava mahdollisimman korkealle lastitankkikannen yläpuolelle, jotta palavat höyryt hajaantuvat mahdollisimman laajalle, mutta joka tapauksessa vähintään 2 m lastitankkikannen yläpuolelle;

.2 on sijoitettava mahdollisimman etäälle kuitenkin vähintään 5 metrin päähän lähimmistä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista sekä kansikoneistosta ja laitteistoa, jotka voivat aiheuttaa syttymisvaaran.

1.8 Kohdassa 1.2.1 vaadituille ylipaine/alipaineventtiileille saa laittaa ohitusjärjestelyt, kun ne sijaitsevat päähuohotinputkessa tai mastonousuputkessa. Jos aluksessa on tällainen järjestely, niin on oltava sopivat osoittimet, jotka näyttävät onko ohitus auki tai suljettu.

1.9 Kohdassa 1.2.2 lastin lastaamista, purkamista ja painolastinottoa varten vaadittujen huohotuslaitteen päästöaukkojen on:

.1.1 sallittava höyryseosten vapaa virtaus; tai

.1.2 sallittava höyryseosten päästön kuristamisen siten, että saadaan vähintään 30 m/s nopeus;

.2 oltava siten järjestetyt, että höyryseos purkautuu kohtisuoraan ylöspäin;

.3 kun käytetään höyryseosten vapaata virtausta, oltava sellaiset, että päästöaukko on vähintään 6 m lastitankkikannen yläpuolella tai lehmänsillan yläpuolella, jos päästöputken etäisyys lehmänsillasta on enintään 4 m. Aukkojen on oltava vähintään 10 metrin vaakasuoralla etäisyydellä lähimmistä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista ja muista aukoista sekä kansikoneistosta ja -laitteista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran;

.4 kun käytetään suurnopeuspäästöä, sijaittava vähintään 2 m korkeudella lastitankkikannesta ja vähintään 10 metrin vaakasuoralla etäisyydellä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista ja muista aukoista sekä kansikoneistosta ja -laitteista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran. Tällaisissa päästöaukoissa on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat suurnopeuslaitteet;

.5 oltava mitoitetut suurimpaan suunniteltuun lastausnopeuteen kerrottuna vähintään tekijällä 1,25 kaasuuntumisen huomioimiseksi, jotta minkään lastitankin paine ei pääsisi ylittämään suunnittelupainetta. Aluksen päälliköllä on oltava tiedot kunkin lastitankin suurimmasta sallitusta lastausnopeudesta sekä yhdistetyn huohotuslaitteiston ollessa kyseessä kunkin lastitankkiryhmän suurimmasta sallitusta lastausnopeudesta.

1.10 Yhdistelmäaluksissa on järjestelyihin, joilla erotetaan öljyä tai öljyjätteitä sisältävät jätetankit muista lastitankeista, kuuluttava sokealaipat, jotka pidetään paikoillaan aina, kun kuljetetaan muita kuin säännössä 55.1 mainittuja nestemäisiä lasteja.

2 Lastisäiliöiden kaasuttaminen ja/tai kaasusta tyhjentäminen

Kaasutukseen ja kaasuvapaaksitekoon käytettävien järjestelyjen on oltava sellaiset, että palavien höyryjen leviämisestä ilmakehään ja lastitankeissa olevista palavista seoksista aiheutuvat vaarat pysyvät mahdollisimman pieninä. Tämän mukaisesti:

.1 Kun aluksessa on suojakaasulaitos, on lastitankit ensin kaasutettava säännön 62.13 määräysten mukaisesti, kunnes hiilivetyhöyrypitoisuus lastitankeissa on laskenut alle 2 tilavuusprosentiksi. Sen jälkeen voidaan huohotus suorittaa lastitankkikannen tasalta.

.2 Kun aluksessa ei ole suojakaasulaitosta, on toimittava siten, että palavat höyryt päästetään ensin:

.2.1 kohdassa 1.9 mainittujen huohotuspäästöaukkojen kautta; tai

.2.2 vähintään 20 m/s pystysuuntaisella päästönopeudella vähintään 2 m lastitankkikansitason yläpuolella olevista päästöaukoista, jotka on suojattu sopivin liekkiloukuin.

Kun palavien höyryjen pitoisuus ulostuloaukon kohdalla on laskenut 30 prosenttiin alemmasta syttymisrajasta saadaan höyryseos päästää lastitankkikannen tasalta.

3 Ilmanvaihto

3.1 Lastipumppuhuoneissa on oltava koneellinen ilmanvaihto, ja poistoilmatuulettimien poistoilma on johdettava turvalliseen kohtaan avokannelle. Näiden huoneiden ilmanvaihdon on oltava riittävän tehokas, jotta mahdollisuus palavien höyryjen kerääntymiseksi olisi mahdollisimman pieni. Ilmanvaihtoluvun on oltava vähintään 20 tunnissa laskettuna tilan kokonaistilavuuden perusteella. Ilmanvaihtokanavat on järjestettävä siten, että ilma vaihtuu tehokkaasti koko tilassa. Ilmanvaihdossa on käytettävä poistoilmapuhallusta ja siihen on käytettävä kipinöimättömiä tuulettimia.

3.2 Ilmanvaihdon sisäänotto- ja ulostuloaukkojen sekä muiden kansirakennusten ja ylärakenteiden ulkoseinämissä olevien aukkojen järjestelyn on oltava kohdan 1 määräyksiä täydentävä. Tällaiset - etenkin koneistotilojen - ilma-aukot on sijoitettava mahdollisimman lähelle aluksen peräpäätä. Tätä järjestelyä on harkittava tarkkaan aluksen ollessa perästä lastattava tai purettava. Syttymislähteet, kuten sähkölaitteet, on järjestettävä siten, että vältytään räjähdysvaaralta.

3.3 Yhdistelmäaluksissa on kaikki lastitilat ja kaikki lastitilojen viereiset suljetut tilat tuuletettava koneellisesti. Koneelliseen ilmanvaihtoon voidaan käyttää siirrettäviä tuulettimia. Lastipumppaushuoneisiin, putkitunneleihin ja säännössä 56.1 mainittuihin jätetankkien viereisiin kuivatankkeihin on asennettava hyväksytty kiinteä kaasuvaroituslaitos, jolla voidaan valvoa palavia höyryjä. Aluksissa on oltava sopivat järjestelyt, jotta palavia höyryjä voidaan mitata kaikissa muissa lastialueen tiloissa. Tällaiset mittaukset on tehtävä avokannelta tai paikoista, joihin on helppo päästä.

60 sääntö
Lastitankkien suojaus

1 Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on vähinrään 20 000 tonnia, on lastitankkikansialueen ja lastitankkien suojaukseen käytettävä kiinteää kansivaahtolaitosta sekä kiinteää suojakaasulaitosta sääntöjen 61 ja 62 vaatimusten mukaisesti, mutta edellä mainittujen laitosten tilalle voi viranomainen - otettuaan huomioon aluksen järjestelyt ja varustuksen - hyväksyä muita kiinteiden laitosten yhdistelmiä säännön 1/5 nojalla, mikäli niiden antama suojaus on edellä esitetyn kanssa samanarvoinen.

2 Kansivaahtolaitoksen tilalle ehdotetun laitoksen on, jotta se katsottaisiin samanarvoiseksi:

.1 kyettävä sammuttamaan vuotopalot sekä myös estämään vielä syttymätöntä vuotanutta öljyä syttymästä; ja

.2 kyettävä torjumaan palot repeytyneissä säiliöissä.

3 Kiinteän suojakaasulaitoksen tilalle ehdotetun laitoksen on, jotta se katsottaisiin samanarvoiseksi:

.1 kyettävä estämään räjähdysseosten kerääntyminen vaarallisessa määrin ehjiin lastitankkeihin tavanomaisen käytön aikana koko painolastimatkan ja tankin sisällä tehtävien välttämättömien töiden ajan; ja

.2 oltava suunniteltu siten, että laitoksen itsensä aiheuttaman staattisen sähkön muodostama syttymisvaara on mahdollisimman pieni.

4 Säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 20 000 tonnia ja jotka on rakennettu ennen syyskuun 1. päivää 1984 ja joita käytetään raakaöljyn kuljetukseen, on varustettava kohdan 1 vaatimukset täyttävällä suojakaasulaitoksella viimeistään:

.1 säiliöaluksen kantavuuden ollessa vähintään 70 000 tonnia 1. syyskuuta 1984 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan; ja

.2 säiliöaluksen kantavuuden ollessa alle 70 000 tonnia 1. toukokuuta 1985 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan - mutta viranomainen voi kuitenkin vapauttaa kantavuudeltaan alle 40 000 tonnin säiliöalukset, joissa ei ole tehokkuudelta yli 60 m3/h tankinpesulaitteita, tämän kohdan vaatimuksista, jos näiden vaatimusten soveltaminen olisi aluksen suunnitteluominaisuuksien kannalta kohtuutonta ja käytännössä mahdotonta toteuttaa.

5 Säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 40 000 tonnia ja jotka on rakennettu ennen 1. syyskuuta 1984 ja joita käytetään muun öljyn kuin raakaöljyn kuljetukseen, ja kaikki säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 20 000 tonnia ja joita käytetään muun öljyn kuin raakaöljyn kuljetuksiin ja joissa on tehokkuudeltaan yli 60 m3/h tankinpesulaitteet, on varustettava kohdan

1 vaatimukset täyttävällä suojakaasulaitoksella viimeistään:

.1 säiliöaluksen kantavuuden ollessa vähintään 70 000 tonnia 1. syyskuuta 1984 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan; ja

.2 säiliöaluksen kantavuuden ollessa enintään 70 000 tonnia 1. toukokuuta 1985 taikka aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan.

6 Kaikissa säiliöaluksissa, joissa käytetään raakaöljyä tankinpuhdistukseen, on oltava säännön 62 vaatimukset täyttävä suojakaasulaitos ja kiinteät tankinpesulaitteet.

7 Kaikissa säiliöaluksissa, joissa on kiinteä suojakaasulaitos, on käytettävä suljettua paisuntatilaa.

8 Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on alle 20 000 tonnia, on oltava säännön 61 vaatimukset täyttävä kansivaahtolaitos.

61 sääntö
Kiinteät kansivaahtolaitokset

1 Vaahdonkehityslaitteiden on kyettävä saamaan vaahtoa koko lastitankkikansialueelle sekä mihin tahansa lastitankkiin, jonka kansi on repeytynyt.

2 Kansivaahtolaitosta on voitava käyttää yksinkertaisesti ja nopeasti. Laitoksen päävalvonta-aseman on oltava sopivassa paikassa lastialueen ulkopuolella, asuntotilojen vieressä ja helposti luoksepäästävissä ja sen on oltava toimintavalmiina palon sattuessa suojattavalla alueella.

3 Vaahtonesteen syöttömäärän on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurin seuraavista:

.1 lastitankkikansialueen pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 0,6 1/min. Lastitankkikansialueen pinta-alalla tarkoitetaan aluksen suurimman leveyden ja lastitankkitilojen pituussuuntaisen kokonaispituuden tuloa;

.2 suurimman vaakasuuntaan mitatun poikkileikkauspinta-alan omaavan yksittäisen tankin tällaisen pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 6 1/min; tai

.3 suurimman vaahtotykin suojaaman alueen kutakin neliömetriä kohden 3 1/min, tämän alueen sijaitessa kokonaan vaahtotykin keulapuolella, mutta ei alle 1 250 1/min.

4 Käytettäessä suurinta kohdissa 3.1, 3.2 ja 3.3 mainituista syöttömääristä on vaahtonestettä oltava riittävästi varmistamaan vaahdonkehittäminen ainakin 20 minuutin ajan säiliöaluksissa, joissa on suojakaasulaitos, ja 30 minuutin ajan säiliöaluksissa, joissa ei ole suojakaasulaitosta. Vaahtoluku (so. muodostuneen vaahdon tilavuuden suhde käytetyn vesi-vaahtonesteliuoksen tilavuuteen) ei yleensä saa olla suurempi kuin 12:1. Jos laitokset tuottavat pääasiassa raskasvaahtoa, jonka vaahtoluku on kuitenkin hieman suurempi kuin 12:1, tarvittava vaahtonestemäärä on laskettava samoin kuin laitoksissa, joiden vaahtoluku on 12:1. Käytettäessä keskivaahtoa (vaahtoluku 50:1 ja 150:1 välillä) on vaahdon syöttömäärän ja vaahtotykin tehokkuuden oltava viranomaista tyydyttävä.

5 Vaahdon suihkuttamiseen on kiinteässä vaahtolaitoksessa käytettävä vaahtotykkejä ja vaahdonkehittimiä. Kohdissa 3.1 ja 3.2 vaaditusta vaahdonsyöttömäärästä on ainakin 50 prosenttia saa tava kustakin vaahtotykistä. Viranomainen voi sallia, että säiliöaluksiin, joiden kantavuus on alle 4 000 tonnia, ei asenneta vaahtotykkejä vaan pelkästään vaahdonkehittimiä. Tällaisessa tapauksessa on kunkin vaahdonkehittimen tehon kuitenkin oltava vähintään 25 prosenttia kohdissa

3.1 tai 3.2 vaaditusta vaahtonesteen syöttömäärästä.

6.1 Vaahtotykkien lukumäärän ja sijainnin on oltava kohdan 1 mukaiset. Kunkin vaahtotykin tehokkuuden on oltava vähintään 3 1/min vaahtonestettä kyseisen tykin suojaaman, kokonaan tykin keulapuolella olevan kansialueen kutakin neliömetriä kohden. Tämä tehokkuus ei saa olla alle 1 250 1/min.

6.2 Etäisyys vaahtotykistä sen suojaaman, tykin keulapuolella olevan alueen äärikohtaan ei saa olla suurempi kuin 75 prosenttia tykin kantamasta tyynellä säällä.

7 Vaahtotykki ja vaahdonkehittimen letkuliitin on sijoitettava sekä vasempaan että oikeaan laitaan peräkorokkeen tai lastikannelle päin olevien asuntotilojen keulapuolelle. Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on alle 4 000 tonnia, on vaahdonkehittimen letkuliitin sijoitettava sekä vasempaan että oikeaan laitaan peräkorokkeen tai lastialueelle päin olevien asuntotilojen keulapuolelle.

8 Joustavan palontorjuntatoiminnan varmistamista ja tykkien katvealueiden peittämistä varten on oltava vaahdonkehittimiä. Kunkin vaahdonkehittimen tehokkuuden on oltava vähintään 400 1/min ja kehittimen kantaman tyynellä säällä on oltava vähintään 15 m. Vaahdonkehittimiä on oltava vähintään neljä. Päävaahtoputken ulosottojen lukumäärän ja sijainnin on oltava sellainen, että mihin tahansa lastitankkikansialueen kohtaan saadaan vaahtoa vähintään kahdesta kehittimestä.

9 Päävaahtoputkessa ja pääpaloputkessa - tämän ollessa liitetty kansivaahtolaitokseen - on välittömästi jokaisen vaahtotykin edessä oltava venttiili, jotta näiden putkistojen vaurioituneet osat saadaan erotetuiksi.

10 Samanaikaisesti kansivaahtolaitosta vaaditulla syötöllä käytettäessä on pääpaloputkistosta saatava vaaditut lukumäärät vesisuihkuja vaaditulla paineella.

62 sääntö
Suojakaasulaitos

1 Tämän luvun 60 säännössä mainittu suojakaasulaitos on suunniteltava, rakennettava ja koestettava viranomaista tyydyttävällä tavalla. Se on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että se tekee lastitankkien* ilmatilan palamattomaksi ja pitää sen sellaisena, paitsi kun näiden tankkien on oltava kaasuvapaita. Jos suojakaasulaitos ei kykene täyttämään edellä mainittua toiminnallista käyttövaatimusta ja sen korjaaminen on arvioitu käytännössä mahdottomaksi, niin lastin purkamista, painolastin poistoa sekä välttämätöntä säiliöiden puhdistusta saa jatkaa ainoastaan, kun suojakaasulaitosohjeen** hätätilannetta koskevat vaatimukset täytetään.

* Tässä säännössä sanonta "lastitankki" tarkoittaa myös "jätetankkeja".

**Tässä viitataan meriturvallisuuskomitean 42. istunnossaan toukokuussa 1980 hyväksymään suojakaasulaitosohjeeseen (MSC/Circ.282).

2 Laitoksen on kyettävä:

.1 saamaan tyhjät lastitankit inerteiksi alentamalla kunkin tankin ilmatilan happipitoisuus tasolle, jolla palamista ei voi tapahtua;

.2 pitämään jatkuvasti satamassa ja merillä jokaisen lastitankin kaikissa kohdissa kaikkien enintään 8 tilavuusprosentin happipitoisuus ja ylipaine, paitsi kun tankin on oltava kaasuvapaa;

.3 poistamaan tarve päästää ilmaa tankkiin tavanomaisessa käytössä, paitsi kun tankin on oltava kaasuvapaa;

.4 suojakaasua puhaltamalla poistamaan tyhjistä lastitankeista hiilivetykaasut siten, että suositettaessa tämän jälkeen kaasuvapaaksi tekemiseen tarvittavia toimia tankin sisälle ei kehity palavaa ilmatilaa.

3.1 Laitoksen on kyettävä syöttämään suojakaasua virtausmäärällä, joka on vähintään 125 prosenttia tilavuusvirtauksena esitetystä, aluksen suurimmasta tyhjennysnopeudesta.

3.2 Laitoksen on kyettävä syöttämään lastitankkeihin kaikilla vaadituilla virtausmäärillä suojakaasua, jonka happipitoisuus on enintään 5 tilavuusprosenttia suojakaasupääputkessa.

4 Suojakaasuna voi olla pää- tai apukattiloiden käsitelty polttokaasu. Viranomainen voi hyväksyä yhdestä tai useammasta erillisestä kaasunkehittimestä tai muusta lähteestä tai mistä tahansa näiden yhdistelmästä saatavaa polttokaasua käyttävät laitokset, mikäli saavutetaan samanarvoinen suojausaste. Tällaisten laitosten on mahdollisimman suuressa määrin täytettävä tämän säännön vaatimukset. Varastoitua hiilidioksidia käyttäviä laitoksia ei sallita, ellei viranomainen ole vakuuttunut siitä, että laitoksen itsensä muodostaman staattisen sähkön aiheuttama syttymisvaara on mahdollisimman vähäinen.

5 Suojakaasunsyöttöputkistoon on kattiloiden pakoputkien ja polttokaasunpesulaitteen välille asennettava polttokaasun erotusventtiilit. Näissä venttiileissä on oltava osoittimet, jotka näyttävät ovatko venttiilit auki vai kiinni, ja tarpeellisin varotoimenpitein on varmistettava, että ne pysyvät kaasutiiviinä ja niiden vastinpinnat pysyvät noettomina. Järjestelyin on varmistettava, että kattiloiden nokipuhalluslaitteita ei voi käyttää vastaavan polttokaasuventtiilin ollessa auki.

6.1 Laitoksessa on oltava polttokaasupesulaite, joka tehokkaasti jäähdyttää kohdassa 3 mainitun kaasumäärän sekä poistaa kiinteät aineet ja rikkipitoiset palamistuotteet. Jäähdytysvesijärjestelyjen on oltava sellaiset, että riittävä vedensyöttö on jatkuvasti saatavilla ilman että aluksen oleelliset toiminnot häiriintyvät. Jäähdytysvedensyöttöön on oltava myös vaihtoehtoinen järjestely.

6.2 Laitoksessa on oltava suodattimia tai samanarvoisia laitteita, jotta suojakaasupuhaltimiin kulkeutuvan veden määrä saataisiin mahdollisimman vähäiseksi.

6.3 Pesulaite on sijoitettava kaikkien lastitankkien, lastipumppuhuoneiden ja nämä tilat A-kategorian koneistotiloista erottavien kuivatankkien peräpuolelle.

7.1 Laitoksessa on oltava vähintään kaksi puhallinta, joiden on yhdessä kyettävä syöttämään lastitankkeihin vähintään kohdassa 3 vaadittu kaasumäärä. Kaasunkehitintä käyttävään laitokseen viranomainen voi sallia pelkästään yhden puhaltimen, jos tällainen laitos pystyy syöttämään suojattuihin lastitankkeihin koko kohdassa

3 vaaditun kaasumäärän, edellyttäen kuitenkin, että aluksessa on riittävästi varaosia puhaltimeen ja sen käyttökoneeseen, jotta aluksen miehistö voi korjata puhaltimessa ja sen käyttökoneessa esiintyvät viat.

7.2 Suojakaasunkehittimessä on oltava kaksi polttoöljypumppua. Viranomainen voi sallia pelkästään yhden polttoöljypumpun ehdolla, että aluksessa on riittävästi varaosia polttoöljypumppuun ja sen käyttökoneeseen, jotta aluksen miehistö voi korjata polttoöljypumpussa ja sen käyttökoneessa esiintyvät viat.

7.3 Suojakaasulaitos on suunniteltava sellaiseksi, että suurin paine, jonka se voi kehittää lastitankkeihin, ei ylitä lastitankkien koepainetta. Kunkin puhaltimen imupuolen ja painepuolen liitännöissä on oltava sopivat sulkujärjestelyt. Laitoksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että suojakaasulaitoksen toiminta saadaan vakiintumaan ennen lastin purkamisen aloittamista. Jos puhaltimia käytetään kaasuvapaaksi tekemiseen, on niiden ilmanottoaukkoja varten oltava sulkulaipat.

7.4 Puhaltimet on sijoitettava kaikkien lastitankkien, lastipumppuhuoneiden ja nämä tilat A-kategorian koneistotiloista erottavien kuivatankkien peräpuolelle.

8.1 Erityistä huomiota on kiinnitettävä polttokaasupesulaitteen ja puhaltimien sekä niihin liittyvien putkistojen ja varustimien suunnitteluun ja sijoitukseen, jotta polttokaasu ei pääse vuotamaan suljettuihin tiloihin.

8.2 Jotta huolto voisi tapahtua turvallisesti, on polttokaasun erotusventtiilien ja pesulaitteen välille tai pesulaitteen kaasunottokohtaan asennettava lisäksi vesilukko tai muu tehokas laite, joka estää polttokaasuvuodot.

9.1 Suojakaasupääputkeen on asennettava kaasunsäätöventtiili. Tämän venttiilin on säädyttävä automaattisesti sulkeutumaan kohtien 19.3 ja 19.4 vaatimusten mukaisesti. Venttiilin on pystyttävä myös automaattisesti säätämään suojakaasun virtausta lastitankkeihin, ellei kohdassa 7 vaadittujen suojakaasupuhaltimien nopeutta voida säätää automaattisesti.

9.2 Kohdassa 9.1 mainittu venttiili on sijoitettava sen keulimmaisen kaasuturvallisen* tilan keulanpuoleisen laipion luo, jonka läpi suojakaasupääputki kulkee.

*Kaasuturvallinen tila on tila, jossa hiilivetykaasujen sisääntulo aiheuttaisi syttyvyys- tai myrkyllisyysvaaroja.

10.1 Ainakin kaksi takaiskulaitetta, joista toinen on vesilukko, on oltava suojakaasupääputkessa, jotta hiilivetyhöyryt eivät pääse kulkeutumaan koneistotilojen pakoputkiin tai mihinkään kaasuturvalliseen tilaan aluksen missään tavanomaisessa viippauksessa, kallistumassa tai liikkeessä. Ne on sijoitettava kohdassa 9.1 vaaditun automaattisen venttiilin ja lastitankkeihin tai lastiputkistoon johtavan perimmäisen haaraputkiliitännän välille.

10.2 Kohdassa 10.1 mainitut laitteet on sijoitettava kannelle lastialueella.

10.3 Kohdassa 10.1 mainittua vesilukkoa on voitava syöttää kahdella erillisellä pumpulla, joista kummankin on kyettävä jatkuvasti ylläpitämään riittävää syöttöä.

10.4 Vesilukko ja sen varustimet on järjestettävä siten, että ne estävät hiilivetyhöyryjen virtaamisen putkistossa taaksepäin ja varmistavat, että lukko toimii kunnolla käyttöolosuhteissa.

10.5 Vesilukko on suojattava jäätymiseltä siten, että lukon tiiviys ei heikkene ylikuumenemisen takia.

10.6 Jokaisessa vedensyöttöputkessa ja valumisputkessa sekä jokaisessa huohotus- tai paineenmittausputkessa, jotka johtavat kaasuturvallisiin tiloihin, on oltava putkikäyrävesilukko tai muu hyväksytty järjestely. Laitteilla on varmistettava, että tällaiset vesilukot eivät tyhjene alipaineen vuoksi.

10.7 Kansivesilukon ja kaikkien putkikäyrävesilukkojen on pystyttävä estämään hiilivetyhöyryjen virtaus vesilukon taakse paineen ollessa lastitankkien koepaineen suuruinen.

10.8 Toisen laitteen on oltava takaiskuventtiili tai samanarvoinen laite, joka pystyy estämään höyryjen tai nesteiden takaisinvirtaamisen. Se on asennettava kohdassa 10.1 vaaditun kansivesilukon keulapuolelle. Siinä on oltava tehokas sulkulaite. Vaihtoehtona tällaiselle sulkulaitteelle voidaan takaiskuventtiilin keulapuolelle asentaa lisäventtiili, joka on tehokkaasti suljettavissa, erottamaan kansivesilukko lastitankkeihin johtavasta suojakaasupääputkesta.

10.9 Lisävarotoimenpiteenä hiilivetynesteiden tai -höyryjen mahdolliselle takaisinvuotamiselle kansipääputkesta on oltava järjestelyt, joilla voidaan turvallisesti huohottaa kohdassa 10.8 mainitun tehokkaasti suljettavan venttiilin ja kohdassa 9 mainitun venttiilin välistä putkenosaa, kun ensiksi mainittu venttiili on kiinni.

11.1 Kohdassa 10 vaadittujen takaiskulaitteiden keulapuolella saadaan suojakaasupääputki jakaa kahteen tai useampaan haaraan.

11.2.1 Suojakaasun pääsyöttöputkissa on oltava kuhunkin lastitankkiin johtavat haaraputket. Suojakaasun haaraputkiin on asennettava joko sulkuventtiilit tai samanarvoiset säätölaitteet kunkin tankin erottamiseksi. Jos käytetään sulkuventtiilejä, niin niissä on oltava lukitsemislaitteet, joiden on oltava vastuullisen päällystöön kuuluvan henkilön valvonnassa.

11.2.2 Yhdistelmäaluksissa öljyä tai öljyjäänteitä sisältävien jätetankkien erottaminen muista tankeista on järjestettävä umpilaipioin, jotka ovat jatkuvasti paikallaan kuljetettaessa muuta kuin öljylastia, paitsi kun suojakaasulaitosohjeen kyseistä asiaa käsittelevässä osassa muuta määrätään.

11.3 Lastitankit on suojattava vaikutuksilta, jotka aiheutuvat lämpötilavaihtelujen synnyttämästä ylipaineesta tai alipaineesta lastitankkien ollessa erotettuina suojakaasupääputkista.

11.4 Putkistot on suunniteltava sellaisiksi, että missään tavanomaisissa olosuhteissa niihin ei pääse kerääntymään lastia tai vettä.

11.5 Suojakaasupääputki on sopivin järjestelyin voitava yhdistää ulkopuoliseen suojakaasulähteeseen.

12 Kaikkien lastitankeista lastaamisen ja painolastin oton yhteydessä poistuvien höyryjen huohotusta varten olevien järjestelyjen on oltava säännön 59.1 mukaisia, ja niihin on kuuluttava joko yksi tai useampi mastonousuputki tahi suurnopeushuohottimia. Tällaiseen huohottamiseen saa käyttää suojakaasupääsyöttöputkea.

13 Kohdassa 2 vaadittua tyhjien tankkien inertointia, suojakaasulla puhaltamista ja kaasuvapaaksi tekemistä varten olevien järjestelyjen on oltava viranomaista tyydyttäviä, ja niiden on oltava sellaiset, että tankkien sisärakenteiden muodostamiin taskuihin kerääntyy mahdollisimman vähän hiilivetyhöyryjä ja että:

.1 yksittäisten lastitankkien mahdollinen kaasunpoistoputki on sijoitettava mahdollisimman kauas suojakaasun/ilman sisääntuloaukosta ja säännön 59.1 mukaisesti. Poistoputkien alkupää voi sijaita joko kannen tasalla tai enintään 1 m tankin pohjan yläpuolella;

.2 kohdassa 13.1 mainitun kaasunpoistoputken poikkileikkauksen on oltava sellainen, että purkausnopeutena voidaan pitää vähintään 20 m/s, kun mihin tahansa kolmeen tankkiin samanaikaisesti johdetaan suojakaasua. Niiden ulostulopään on oltava vähintään 2 m kansitason yläpuolella;

.3 kuhunkin kohdassa 13.2 mainittuun kaasunulostuloaukkoon on asennettava sopivat sulkulaitteet;

.4. 1 mikäli suojakaasupääputken ja lastiputkiston välillä on yhdysputki, niin on järjestelyin varmistettava erotuksen tehokkuus ottaen huomioon, että laitosten paine-ero saattaa olla huomattava. Järjestelyihin on kuuluttava kaksi sulkuventtiiliä ja venttiilien välisen tilan turvallinen huohotusjärjestely tai irroitettava putkenosa ja umpilaipat käsittävä järjestely;

.4.2 suojakaasupääsyöttöputken lastipääputkesta erottavan lastipääputken puoleisen venttiilin on oltava tehokkaasti suljettavissa oleva takaiskuventtiili.

14.1 Suojakaasupääputkessa on oltava yksi tai useampia paineentasausventtiilejä, jotta lastitankkeihin ei pääsisi syntymään:

.1 lastitankin koepainetta suurempaa ylipainetta, jos lastaukseen käytettäisiin suurinta sallittua täyttönopeutta ja muut päästöaukot olisivat kiinni; tai

.2 suurempaa alipainetta kuin 700 mm vesipatsas, jos lastia purettaisiin lastipumppujen suurimmalla tehokkuudella ja suojakaasupuhaltimet joutuisivat epäkuntoon.

14.2 Kohdassa 14.1 mainittujen laitteiden sijainnin ja suunnittelun on oltava säännön 59.1 mukaiset.

15 Laitoksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat jatkuvasti kaasupuhaltimien painepuolelta suojakaasun lämpötilan ja paineen aina, kun kaasupuhaltimia käytetään.

16.1 Laitoksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat jatkuvasti ja kirjaavat pysyvästi syötettäessä suojakaasua:

.1 paineen suojakaasupääsyöttöputkessa kohdassa 10.1 vaadittujen takaiskuventtiilien keulapuolella; ja

.2 suojakaasun happipitoisuuden suojakaasupääsyöttöputkessa kaasunpuhaltimien painepuolella.

16.7 Kohdassa 16.1 mainitut laitteet on sijoitettava mahdolliseen lastinvalvontahuoneeseen. Jos aluksessa ei ole lastinvalvontahuonetta, niin ne on sijoitettava paikkaan, jonne lastikäsittelystä vastaavalla päällystön jäsenellä on helppo pääsy.

16.3 Aluksessa on oltava lisäksi mittarit:

.1 komentosillalla osoittamassa jatkuvasti kohdassa 16.1.1 mainitun paineen sekä yhdistelmäalusten jätetankkien paineen aina, kun nämä tankit on erotettu suojakaasupääsyöttöputkesta; ja

.2 koneistonvalvontahuoneessa tai koneistotilassa osoittamassa kohdassa 16.1.2 mainitun happipitoisuuden.

17 Aluksessa on oltava kannettavia laitteita hapen ja palavien höyryjen pitoisuuksien mittaamiseen. Lisäksi jokaisessa lastitankissa on oltava sopivat järjestelyt, jotta säiliön ilmatilan pitoisuudet voidaan määrittää näillä kannettavilla laitteilla.

18 Kohdissa 16 ja 17 mainittujen sekä kiinteiden että kannettavien kaasupitoisuusmittalaitteiden nollaus- ja asteikkokalibrointia varten on oltava sopivat järjestelyt.

19.1 Kuuluvin ja näkyvin hälytyksin on osoitettava:

.1 polttokaasunpesulaitteeseen tulevan veden alhainen paine tai alhainen virtausnopeus kohdan 6.1 maininnan mukaan:

.2 korkea vesipinta polttokaasunpesulaitteessa kohdan 6.1 maininnan mukaan;

.3 kaasun korkea lämpötila kohdan 15 maininnan mukaan;

.4 kohdassa 7 mainittujen suojakaasupuhaltimien vioittuminen;

.5 yli 8 tilavuusprosentin happipitoisuus kohdan 16.1.2 maininnan mukaan;

.6 vika tai häiriö kaasunsäätöventtiilin automaattisäätölaitteen ja osoitinlaitteiden tehonsaannissa kohtien 9 ja 16.1 mainintojen mukaan;

.7 alhainen vesipinta vesilukossa kohdan 10.1 maininnan mukaan;

.8 kaasunpaine, joka on alle 100 mm vesipatsaan paine, kohdan 16.1.1 maininnan mukaan. Hälytysjärjestelyn on oltava sellainen, että varmistetaan, että yhdistelmäalusten jätesäiliöiden painetta voidaan tarkkailla jatkuvasti; ja

.9 korkea kaasunpaine kohdan 16.1.1 maininnan mukaan.

19.2 Käytettäessä kaasunkehittimiä laitoksessa on oltava kohtien 19.1.1, 19.1.3, 19.1.5 - 19.1.9 mukaiset kuuluvan ja näkyvän hälytyksen antavat laitteet ja lisäksi hälyttimet osoittamassa:

.1 riittämättömän polttoöljysyötön;

.2 vian kehittimen tehonsaannissa;

.3 vian kehittimen automaattisen säätöjärjestelmän tehonsaannissa.

19.3 Kun kohdissa 19.1.1, 19.1.2 ja 19.1.3 mainitut ennalta määrätyt rajat saavutetaan, on suojakaasupuhaltimien pysähdyttävä automaattisesti ja kaasunsäätöventtiilien sulkeuduttava automaattisesti.

19.4 Kaasunsäätöventtiilin on sulkeuduttava automaattisesti kohdassa 19.1.4 mainitussa tapauksessa.

19.5. Kohdassa 19.1.5 mainitussa tapauksessa suojakaasun happipitoisuuden ylittäessä 8 tilavuusprosenttia on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin kaasun laadun parantamiseksi. Jos kaasun laatu ei parane, on kaikki lastitankkitoiminnot keskeytettävä, jotta vältettäisiin ilman imeytyminen tankkeihin ja kohdassa 10.8 mainittu erotusventtiili on suljettava.

19.6 Kohdissa 19.1.5, 19.1.6 ja 19.1.8 vaaditut hälytyslaitteet on sijoitettava koneistotilaan ja mahdolliseen lastinvalvontahuoneeseen, mutta joka tapauksessa sellaiseen paikkaan, jossa vastuulliset miehistön jäsenet saavat hälytykset välittömästi.

19.7 Kohdan 19.1.7 suhteen on oltava viranomaista tyydyttävästi järjestetty aina riittävä määrä vettä varalle ja varmat järjestelyt, joilla vesilukko saadaan muodostumaan välittömästi kaasuvirtauksen pysähtyessä. Vesilukon alhaisen veden pinnan aiheuttaman kuuluvan ja näkyvän hälytyksen on toimittava, kun suojakaasua ei syötetä.

19.8 Laitoksessa on oltava kohdassa 19.1.8 vaaditusta hälytyksestä ja lastipumppujen automaattipysäytyksestä riippumaton kuuluvan hälytyksen antava laitteisto, joka toimii, kun suojakaasupääputkien alhaisen paineen ennalta määrätyt rajat saavutetaan.

20 Ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennettujen säiliöalusten, joihin vaaditaan suojakaasulaitos, on täytettävä vähintään ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 11-2 luvun 62 säännön vaatimukset.*

*Teksti sellaisena kuin se on hyväksytty ihmishengen turvallisuudesta 1974 pidetyssä konferenssissa.

Lisäksi niiden on täytettävä tämän säännön vaatimukset, mutta kuitenkaan:

.1 tällaisiin säiliöaluksiin ennen kesäkuun 1. päivää 1981 asennettujen suojakaasulaitosten ei tarvitse täyttää seuraavia kohtia: 3.2, 6.3, 7.4, 8, 9.2, 10.2, 10.7, 10.9, 11.3, 11.4, 12, 13.1, 13.2, 13.4.2, 14.2 ja 19.8;

.2 tällaisiin säiliöaluksiin kesäkuun 1. päivänä 1981 tai sen jälkeen asennettujen suojakaasulaitosten ei tarvitse täyttää seuraavia kohtia: 3.2, 6.3, 7.4, 12, 13.1, 13.2 ja 14.2.

21 Aluksessa on oltava yksityiskohtaisia ohjekirjoja, jotka käsittelevät suojakaasulaitokseen ja sen käyttämiseen lastitankkijärjestelmässä liittyviä toimintoja, turvallisuus- ja hoitovaatimuksia sekä työpaikan terveydellisiä vaaratekijöitä.*

*Tässä viitataan meriturvallisuuskomitean 42. istunnossaan toukokuussa 1980 hyväksymään suojakaasulaitosohjeeseen (MSC/Circ.282).

Ohjekirjoissa on oltava neuvoja menettelytavoista, joita on noudatettava vian tai häiriön ilmetessä suojakaasulaitoksessa.

63 sääntö
Lastipumppuhuoneet

1 Jokainen lastipumppuhuone on varustettava yhdellä seuraavista kiinteistä palonsammutuslaitoksista, jota käytetään pumppuhuoneen ulkopuolella olevasta paikasta, jonne on helppo päästä. Lastipumppuhuoneissa tulisi käyttää A-kategorian koneistotiloihin sopivaa laitosta.

1.1 Joko hiilidioksidia tai halogenoituja hiilivetyjä käyttävä laitos, joka täyttää säännön 5 vaatimukset ja seuraavaa:

.1 Säännössä 5.1.6 mainittuja hälyttimiä on voitava käyttää turvallisesti palavan lastihöyryn ja ilman seoksessa;

.2 Säätimien luona on oltava varoitus, että staattisesta sähköstä aiheutuvan syttymisvaaran johdosta laitosta saa käyttää ainoastaan palonsammutukseen, mutta ei inertointiin.

1.2 Säännön 9 vaatimukset täyttävä kevytvaahtolaitos ehdolla, että vaahtoneste sopii kuljetettavan lastin palon sammutukseen.

1.3 Säännön 10 vaatimukset täyttävä kiinteä hajasuihkulaitos.

2 Jos lastipumppuhuoneen sammutuslaitoksessa käytettävää sammutusainetta käytetään myös muita tiloja suojaavissa laitoksissa, ei käytettävissä olevan sammutusaineen määrän eikä sen syöttönopeuden tarvitse olla suurempia kuin suurimpaan osastoon vaaditaan.

III LUKU

HENGENPELASTUSLAITTEET Y.M.

1 sääntö
Soveltaminen

Kappaleen (c) (iii) (2) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(2) säännöt II-2/28.1.5 ja II-2/28.1.6; ja

27 sääntö
Pelastusveneet, pelastuslautat ja kellumavälineet

Kappaleessa (c) (iii) oleva viittaus II- 1 luvun 1 säännön (d) kohtaan muutetaan muotoon:

säännön II-1/1.5 määräykset

Kappaleessa (c)(vii) oleva viittaus II-luvun 1 säännön (d) kohtaan muutetaan muotoon:

säännön II-1/1.5 määräykset

30 sääntö
Kansien, pelastusveneiden, pelastuslauttojen ym. valaiseminen

Kappaleen (a) viittaus II-1 luvun 25 sääntöön muutetaan muotoon:

säännössä II-1/42

38 sääntö
Hätävalaistus

Viittaus II-1 luvun 26 sääntöön muutetaan muotoon:

säännössä II-1/43

IV LUKU

RADIOSÄHKÖTYS JA RADIOPUHELINTOIMINTA Lisätään seuraava uusi sääntö

4-1 sääntö
VHF-radiopuhelinlaitteisto

(a) Matkustaja-aluksissa koosta riippumatta ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin lastialuksissa on oltava säännön 17 määräysten mukainen VHF-radiopuhelinlaitteisto.

(b) Säännön 17 määräyksiä sovelletaan myös niihin VHF-radiopuhelinlaitteistoihin, jotka sopimushallitus vaatii kaikilta V luvun alaisilta sen hallintovallan alaisella alueella kulkevilta aluksilta, joille VHF-radiopuhelinlaitteisto ei kohdan (a) mukaan ole pakollinen.

7 sääntö
Säännön 7 nykyinen teksti korvataan seuraavalla: Päivystys radiopuhelinasemalla

(a) Jokaisessa aluksessa, jossa säännön 4 mukaisesti on radiopuhelinasema, on aluksen ollessa merellä turvallisuussyistä jatkuvasti päivystettävä radiopuhelinliikenteen hätätaajuutta paikalla, josta alusta tavallisesti ohjaillaan, radiopuhelinliikenteen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

(b) Jokaisessa kohdassa (a) tarkoitetussa aluksessa on oltava päteviä radiopuhelimenhoitajia, (joita voi olla aluksen päällikkö tai päällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö), seuraavasti:

(i) bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 500 tonnin aluksessa vähintään yksi radiopuhelimenhoitaja;

(ii) bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin mutta alle 1 600 tonnin aluksessa vähintään kaksi radiopuhelimenhoitajaa. Jos tällaisessa aluksessa on yksinomaan radiopuhelimeen liittyviä tehtäviä varten palkattu radiopuhelimenhoitaja, ei toinen radiopuhelimen hoitaja ole pakollinen.

(c) Jokaisessa aluksessa, jossa säännön 3 tai 4 mukaisesti on radiosähkötysasema, on aluksen ollessa merellä jatkuvasti päivystettävä viranomaisen määräämässä paikassa radiopuhelinliikenteen hätätaajuutta radiopuhelinliikenteen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

8 sääntö
Säännön 8 nykyinen teksti korvataan seuraavalla: Päivystys VHF-radiopuhelinasemalla

Jokaisen aluksen, jolla on säännön 4-1 mukainen VHF-radiopuhelinasema, on merellä pidettävä komentosillalla jatkuvaa kuuntelupäivystystä:

(i) taajuudella 156.8 MHz (kanava 16), milloin tämä on mahdollista; ja/tai

(ii) sellaisina aikoina ja niillä kanavilla kuin säännössä 4-1 (b) mainittu sopimushallitus vaatii.

10 sääntö
Radiosähkötyslaitteisto

Kohdan (g) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(g-1) Pää- ja varalähettimillä, niiden ollessa kytkettyinä pääantenniin, tulee olla jäljempänä määritelty pienin normaali kantoväli, toisin sanoen niillä on annetuilla kantoväleillä voitava lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen päivällä normaaliolosuhteissa ja -tilanteissa.* (Selvästi tajuttavia merkkejä voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos kenttävoimakuuden tehollisarvo vastaanotossa on vähintään 50 mikrovolttia metriä kohden). (g-2) Radiosähkötyslaitteistoon on sisällyttävä mahdollisuus radiopuhelinlähetyksiin ja -vastaanottoon radiopuhelinliikenteen hätätaajuudella. Vaatimus voidaan täyttää sisällyttämällä tämä mahdollisuus pää- tai varalaitteistoon tai muihin kiinteästi asennettuihin laitteisiin. Laitteistoon kuuluvan radiopuhelinlaitteen lähetystehon ja vastaanottoherkkyyden on oltava säännön 16 (c) (i) ja (f) kohtien mukaisia, jos tämä laite on asennettu syyskuun 1 päivän 1986 jälkeen. Ennen sitä asennettujen laitteiden lähetystehon ja vastaanottoherkkyyden on oltava viranomaisen määräysten mukainen. Viranomaisen päätettävissä on myös tämän säännön edellyttämän radiopuhelinlaitteen sijainti ja muut olosuhteet, paitsi milloin laite on pää- tai vararadiosähkötyslaitteiston osa.


                          Pienin normaali kanto-
                          väli meripeninkulmina
                          Pää-            Vara
                          lähetin         lähetin
Kaikki matkustaja-alukset ja
bruttovetoisuudeltaan vähintään
1 600 tonnin lastialukset    150          100
Bruttovetoisuudeltaan alle
1 600 tonnin lastialukset    100           75

* Milloin kenttävoimakkuuden suoranaista mittausta ei ole suoritettu, voidaan seuraavia arvoja käyttää ohjeina normaalin kantovälin likimääräiseen määräämiseen:

A. muut kuin itsekantavat antennit.

Normaali kantoväli
meripeninkulmina       Metriampeeria 1)
200             128
175             102
150              76
125              58
100              45
 75              34

1) Tämä luku on antennin korkeimman kohdan ja ylimmän lastiviivan matka (metreinä) kerrottuna antennivirralla (ampeereina).

Taulukon toisessa sarakkeessa olevat arvot vastaavat suhteen keskimääräistä arvoa tehollinen antennikorkeus = 0.47 suurin antennikorkeus

Tämä arvo vaihtelee antennin paikallisten olosuh-

teiden mukaan välillä 0,3...................0,7.

B. Itsekantavat lähetysantennit:


Normaali kantoväli
meripeninkulmina       Metriampeeria 2)
200             305
175             215
150             150
125             110
100              85
 75              55

2) Tämä luku on antennin korkeimman kohdan ja ylimmän lastiviivan välinen matka (metreinä) kerrottuna antennivirralla (ampeereina), joka mitataan antennin säteilevän osan tyvestä. Toisen sarakkeen arvot perustuvat siihen menetelmään sekä niihin koetuloksiin ja laskelmiin, jotka ovat CCIR:n raportissa 502-1 ja mielipiteessä 43-1. Tarvittava metriampeerimäärä vaihtelee huomattavasti paikallisten antenniolosuhteiden myötä.

Kohdan (h) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(h) (iv) (1) Kohdassa (g-2) vaaditussa radiopuhelinlähettimessä on oltava automaattinen radiopuhelimen hälytysmerkinantolaite, joka on suunniteltu siten, ettei se voi käynnistyä erehdyksessä, ja joka on säännön 16(e) vaatimusten mukainen. Laite on milloin tahansa voitava kytkeä pois toiminnasta siten, että hätäsanoma on lähetettävissä välittömästi. Ennen syyskuun 1 päivää 1986 asennettuihin laitteisiin on automaattiset radiopuhelimen hälytysmerkinantolaitteet asennettava viranomaisen määräämällä tavalla. (2)Järjestelyiden on oltava sellaiset, että radiopuhelimen automaattisen hälytysmerkinantolaitteen asianmukainen toiminta tarkastetaan sopivaa keinoantennia käyttäen säännöllisin aikavälein muilla taajuuksilla kuin radiopuhelinliikenteen hätätaajuudella. Poikkeuksena on hätäradiopuhelinlaitteisto, jossa on pelkästään radiopuhelinliikenteen hätätaajuus. Tällaisessa tapauksessa käytetään sopivaa keinoantennia.

Huom. Vaikka kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jotta laitteet pysyisivät tehokkaassa kunnossa, ei tämän säännön vaatiman radiopuhelinlähettimen epäkuntoisuuden katsota tekevän alusta merikelvottomaksi eikä antavan syytä aluksen viivyttämiseksi satamassa, joissa korjauspalveluja ei ole helposti saatavilla.

Kohdan (l) (ii) nykyinen teksti poistetaan.

Kohdan (m) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(m) (iv) säännön 17 (c) määräysten mukaista VHF-laitteistoa:

16 sääntö
Radiopuhelinlaitteisto

Kohdan (b) nykyistä tekstiä muutetaan poistamalla A3H, A3A ja A3J.

Kohdan (c) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(c) (i) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 1 600 tonnin lastialuksissa tulee lähettimen pienimmän normaalin kantovälin olla

150 meripeninkulmaa, toisin sanoen niillä on voitava lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen päivällä normaaliolosuhteissa ja -tilanteissa tämän kantovälin päähän.* (Selvästi tajuttavia merkkejä voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos se kenttävoimakkuuden tehollisarvo, jonka moduloimaton kantoaalto synnyttää vastaanotossa, on vähintään 25 mikrovolttia metriä kohti kaksisivukaistalähetyksessä ja täyden kantoaallon yksi sivukaistalähetyksessä).

(ii) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 500 tonnin lastialuksissa on olemassaolevien kaksisivukaistalähetyksiä käyttävien laitteiden lähettimien pienimmän normaalin kantovälin oltava vähintään 75 meripeninkulmaa.

* Kenttävoimakkuuden mittausarvojen puuttuessa voidaan olettaa, että tämä kantoväli saavutetaan 15 wattin antenniteholla (moduloimaton kantoaalto) antennin hyötysuhteen ollessa 27 prosenttia kaksisivukaistalähetyksessä tai 60 wattin huipputeholla täyden kantoaallon yksisivukaistalähetyksessä, joka on sataprosenttisestimoduloitu yhdellä sinimuotoisella signaalilla.

Kohdan (j) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(iv) säännön 17 (c) määräysten mukaista VHF-laitteistoa.

17 sääntö
Säännön 17 nykyinen teksti korvataan seuraavalla: VHF-radiopuhelinlaitteisto

(a) VHF-radiopuhelinlaitteiston on sijaittava aluksen yläosassa ja sen tulee olla tämän säännön määräysten mukainen ja käsittää lähetin ja vastaanotin, sellainen energialähde, jolla niitä voidaan käyttää nimellistehoilla, sekä antenni, joka soveltuu tehokkaaseen lähettämiseen ja vastaanottamiseen käytettävillä taajuuksilla.

(b) Matkustaja-aluksissa koosta riippumatta ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin lastialuksissa on voitava käyttää VHF-radiopuhelinlaitteistoa aluksen yläosassa sijaitsevasta energialähteestä, jonka teho riittää vähintään kuuden tunnin käyttöön.

(c) Viranomainen voi antaa luvan säännöissä 10 (m) ja 16 (j) mainitun radiosähkötyslaitteen tai radiopuhelinlaitteen varaenergialähteen käyttämiseen VHF-radiopuhelinlaitteistoa energialähteenä. Tällöin varaenergialähteen tulee olla riittävä käyttämään yhtaikaa VHF-radiopuhelinlaitetta ja

(i) radiosähkötys-varalähetintä ja -varavastaanotinta vähintään kuuden tunnin ajan, ellei kytkinlaitteella ole varmistettu vain vuorottaista käyttöä; tai

(ii) radiopuhelimen lähetintä ja vastaanotinta vähintään kuuden tunnin ajan, ellei kytkinlaitteella ole varmistettu vain vuorottaista käyttöä.

(d) VHF-radiopuhelinlaitteiston on oltava radioohjesäännön niiden vaatimusten mukainen, jotka koskevat siirtyvässä VHF-meriradioliikenteessä käytettäviä laitteita, ja sen on toimittava radioohjesäännön määräämillä kanavilla ja säännössä 4-1 (b) mainitun sopimushallituksen mahdollisten vaatimusten mukaisesti.

(e) Säännössä 4-1 (b) mainitun sopimushallituksen ei tule vaatia 10 wattia suurempaa lähettimen suurtaajuuskantoaaltotehoa. Antennilla on mahdollisuuksien mukaan oltava esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin.*

* Ohjeena oletetaan, että kussakin aluksessa on pystypolarisoitu antenni, jonka vahvistus on 1 ja jonka nimellinen korkeus merenpinnasta on 9,15 m, että lähettimen suurtaajuusulostuloteho on 10 W ja että vastaanottimen herkkyys 20 dB:n signaali-kohinasuhteella on 2 mikrovolttia antennikoskettimissa.

(f) Merenkulun turvallisuuden vaatimien kanavien valinnan on oltava välittömästi mahdollista komentosillalla lähellä ohjauspaikkaa, ja tarvittaessa olisi komentosillan siiviltä voitava pitää radioyhteyttä.

19 sääntö
Radiopäiväkirjat

Nykyiseen tekstiin lisätään seuraava kappale ja nykyisen kohdan (c) tunnus muutetaan (d):ksi:

(c) Jokaisessa aluksessa, jossa on säännön 4-1 mukaisesti VHF-radiopuhelinlaitteisto:

(i) radio-ohjesäännön edellyttämät merkinnät tehdään radiopäiväkirjaan viranomaisen vaatimusten mukaisesti;

(ii) aluksen laivapäiväkirjaan tulee tehdä yhteenveto kaikesta hätä-, pika- ja turvallisuusliikenteestä.

V LUKU

MERENKULUN TURVALLISUUS

12 sääntö
Säännön 12 nykyinen teksti korvataan seuraavalla: Aluksen merenkulkuvälineet

(a) Kun tässä säännössä aluksesta käytetään sanontaa "rakennettu", se tarkoittaa rakennusvaihetta, jolloin:

(i) köli on laskettu; tai

(ii) määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen on alkanut; tai

(iii) kyseisen aluksen kohoaminen on alettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä, pienemmän luvun mukaisesti.

(b) (i) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 150 tonnin aluksissa on oltava:

(1) magneettinen pääkompassi, paitsi milloin kohdassa (iv) toisin määrätään;

(2) magneettinen ohjauskompassi, paitsi milloin kohdassa (1) vaaditun pääkompassin näyttö on ohjauspaikalla selvästi ruorimiehen nähtävissä;

(3) riittävät yhteydet pääkompassin sijaintipaikan ja ohjailun valvontapaikan välillä viranomaista tyydyttävällä tavalla;

(4) Suuntimalaite, joka mahdollistaa suuntimisen mahdollisimman laajalti ympäri horisontin.

(ii) Jokaisen kohdassa (i) mainitun magneettikompassin on oltava asianmukaisesti kompensoitu ja sen eksymätaulukon tai -käyrän on oltava aina saatavilla.

(iii) Aluksessa on oltava ylimääräinen pääkompassin kanssa vaihtokelpoinen magneettikompassi, ellei siinä ole joko kohdassa (i) (2) mainittua ohjauskompassia taikka hyrräkompassia.

(iv) Jos viranomainen katsoo magneettisen pääkompassin vaatimisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi, se voi vapauttaa yksittäisiä aluksia tai alustyyppejä näistä vaatimuksista, jos matkan luonne, aluksen etäisyys lähimmästä maasta tai aluksen tyyppi ei edellytä magneettista pääkompassia, edellyttäen, että aluksessa on aina sopivaksi katsottava ohjauskompassi.

(c) Bruttovetoisuudeltaan alle 150 tonnin aluksissa on, mikäli viranomainen harkitsee sen sopivaksi ja tarpeelliseksi, oltava ohjauskompassi ja suuntimalaite.

(d) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava seuraavat vaatimukset täyttävä hyrräkompassi:

(i) Ruorimiehen on pääohjauspaikalla selvästi nähtävä päähyrräkompassin tai sen tytärkompassin lukema;

(ii) bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin aluksissa on oltava yksi tai useampia hyrrätytärkompasseja, jotka on sijoitettava siten, että suuntiminen on mahdollista mahdollisimman laajalti ympäri horisontin.

(e) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa on kansainvälisillä matkoilla oltava kohdan (d) vaatimusten mukainen hyrräkompassi.

(f) Aluksissa, joissa on hätäohjauspaikka, on suuntatiedot voitava antaa sinne.

(g) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennettavissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa on oltava tutkalaite.

(h) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 10000 tonnin aluksissa on oltava kaksi tutkalaitetta, joista kumpaakin voidaan käyttää toisesta riippumatta. *

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.477

(XII) hyväksymän tutkalaitteiden toimintaa koskevaan suosituksen 4 pykälään.

(i) Aluksissa, joissa kohtien (g) tai (h) mukaisesti on oltava tutkalaite, on komentosillalla oltava tutkamerkintävälineet. Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on tutkamerkintävälineiden oltava vähintään yhtä tehokkaat kuin heijastusmerkintälevy.

(j) (i) Automaattinen tutkamerkintälaite on oltava

(1) bruttovetoisuudeltaan vähintään 10000 tonnin aluksissa, jotka on rakennettu syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen;

(2) ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa säiliöaluksissa seuraavasti:

(aa) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1985 mennessä;

(bb) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 10000 tonnia mutta vähemmän kuin 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1986 mennessä;

(3) ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa, jotka eivät ole säiliöaluksia, seuraavasti:

(aa) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1986 mennessä;

(bb) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 20000 tonnia, mutta vähemmän kuin 40000 tonnia, syyskuun 1 päivään 1987 mennessä;

(cc) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 15000 tonnia, mutta vähemmän kuin 20000 tonnia, syyskuun 1 päivään 1988 mennessä.

(ii) Ennen syyskuun 1 päivää 1984 asennetut automaattiset tutkamerkintälaitteet, jotka eivät täysin vastaa järjestön hyväksymää tasoa, voidaan viranomaisen harkinnan mukaan säilyttää tammikuun 1 päivään 1991 asti.

(iii) viranomainen voi vapauttaa aluksen tämän kohdan vaatimuksista milloin tällaisten laitteiden pitäminen on katsottavissa kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi tai milloin alus on tarkoitus ottaa pysyvästi käytöstä kahden vuoden sisällä kyseisestä soveltamispäivästä.

(k) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin ennen toukokuun 25 päivää 1980 rakennetuissa aluksissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin toukokuun 25 päivänä 1980 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava kaikuluotainlaite.

(l) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on kansainvälisillä matkoilla oltava nopeutta ja matkaa ilmaiseva laite (loki). Aluksissa, joilla kohdan (j) mukaan on oltava automaattinen tutkamerkintälaite, on oltava nopeutta ja matkaa veden suhteen ilmaiseva laite.

(m) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava näyttölaitteet, jotka osoittavat peräsinkulman, kunkin potkurin kierrosnopeuden ja, jos aluksessa on säätölapapotkurit tai poikittaistyöntöpotkurit, näiden lapakulmat ja toimintasuunnat. Kaikkien näiden osoittimien on oltava luettavissa ohjailupaikalta.

(n) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 100000 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava kääntymisnopeuden näyttölaite.

(o) Mikäli kohdissa (d) - (n) mainitut laitteet on asianmukaisin toimenpitein pyritty pitämään toimintakunnossa, ei laitteiden epäkuntoisuuden, säännöissä 1/7 (b) (ii), 1/8 ja 1/9 mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, katsota tekevän alusta merikelvottomaksi eikä antavan syytä sen viivyttämiseksi satamissa, joissa korjauspalveluja ei ole helposti saatavilla.

(p) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava radiosuuntimislaite, joka on säännön IV/ 12 (a) määräysten mukainen. Viranomainen voi vapauttaa tästä vaatimuksesta bruttovetoisuudeltaan alle 5000 tonnin aluksen alueilla, joilla tällaisen laitteen pitäminen katsotaan kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi ottaen kuitenkin huomioon, että radiosuuntimislaitteella on arvoa sekä navigointilaitteena että alusten, lentokoneiden tai pelastusveneiden tai -lauttojen paikantamisessa.

(q) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin toukokuun 25 päivänä 1980 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava radiopuhelimen hätätaajuudella toimiva säännön IV/ 12(b) soveltuvien määräysten mukainen kohtisuuntimislaite.

(r) Kaikkien tämän säännön mukaan asennettujen laitteiden on oltava viranomaisen hyväksymää tyyppiä. Syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen aluksille asennettujen laitteiden on toiminnallisesti oltava vähintään järjestön hyväksymää tasoa. Ennen kyseisten suoritustasojen hyväksymisiä asennetut laitteet voidaan viranomaisen harkinnan mukaan vapauttaa kyseisten tasojen täydellisestä saavuttamisesta ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon ne suositukset, jotka järjestö on saattanut antaa kyseisiä toiminnallisia tasoja määrittäessään.

(s) Jäykkä yhdistelmäyksikkö, jonka muodostavat työntävä alus ja siihen kuuluva työnnettävä alus ja joka on suunniteltu tätä tarkoitusta varten hinaaja-proomu-yhdistelmäksi, katsotaan tätä sääntöä sovellettaessa yhdeksi alukseksi.

(t) Jos tämän säännön vaatimusten soveltaminen tekee rakenteelliset muutokset välttämättömiksi ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetussa aluksessa, voi viranomainen pidentää vaadittavien laitteiden asennusmääräaikaa syyskuun 1 päivään 1989 asti ottaen huomioon näiden sääntöjen edellyttämän aluksen ensimmäisen suunnitellun kuivatelakoinnin ajankohdan.

(u) Paitsi milloin tässä säännössä toisin määrätään voi viranomainen myöntää yksittäisille aluksille osittaisia tai ehdollisia vapautuksia tällaisen aluksen ollessa matkalla, jolla aluksen pisin etäisyys maasta, matkan pituus ja luonne, yleisten merenkulun vaaratekijöiden puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat olosuhteet ovat sellaiset, että tämän säännön soveltaminen sellaisenaan käy kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi. Päättäessään yksittäiselle alukselle mahdollisesti myönnettävästä vapautuksesta on viranomaisen otettava huomioon se vaikutus, joka vapauttamisella saattaa olla kaikkien muiden alusten turvallisuuteen.

16 sääntö
Hengenpelastuksen viestitysmerkit

Kohdan (d) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(d) Etsinnässä ja pelastustoiminnassa käytettyjen ilma-alusten viestitysmerkit aluksen ohjaamiseksi hädässä olevan ilma-aluksen, aluksen tai henkilön luo:

(i) Seuraavat ilma-aluksen peräkkäin suorittamat liikkeet tarkoittavat, että se opastaa alusta hädässä olevan ilma-aluksen tai aluksen luo:

(1) aluksen kiertäminen vähintään kerran;

(2) lentäminen matalalla aluksen suunnan poikki läheltä aluksen keulaa ja

- siipien vaaputtaminen tai

- kaasuttimen avaaminen ja sulkeminen tai

- potkurin nousun muuttaminen;

(Pinta-aluksella vallitsevan voimakkaan melun takia voi ääniviestitys olla näköviestitystä tehottomampi, ja ääniviestejä pidetään vaihtoehtoisena mahdollisuutena huomion herättämiseksi.)

(3) lentäminen siihen suuntaan, johon aluksen olisi suunnattava kulkunsa.

Näiden liikkeiden toistamisella on sama merkitys.

(ii) Seuraava ilma-aluksen suorittama liike merkitsee, ettei apua enää tarvita siltä alukselta, jolle viesti annetaan:

lentäminen matalalla aluksen vanaveden poikki läheltä aluksen perää ja

- siipien vaaputtaminen tai

- kaasuttimen avaaminen ja sulkeminen tai

- potkurin nousun muuttaminen.

(Pinta-aluksella vallitsevan voimakkaan melun takia voi ääniviestitys olla näköviestitystä tehottomampi, ja ääniviestejä pidetään vaihtoehtoisena mahdollisuutena huomion herättämiseksi.)

Huom. Järjestö antaa tarvittaessa etukäteisilmoituksen näiden merkkien muutoksista.

18 sääntö
VHF-radiopuhelinasemat

Säännön nykyinen teksti poistetaan (kts. sääntö IV/4-1 (b)).

19 sääntö
Automaattiohjauksen käyttö

Nykyiseen tekstiin lisätään seuraava kohta:

(d) Käsiohjausta on kokeiltava automaattiohjauksen pitkäaikaisen käytön jälkeen ja ennen aluksen saapumista alueille, joilla merenkulku vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

Tähän lukuun lisätään seuraavat säännöt:

19-1 sääntö
Ohjauslaitteen käyttö

Alueilla, joilla merenkulku vaatii erityistä tarkkaavaisuutta, aluksilla on oltava useampi kuin yksi ohjauslaitteen voimakone käytössä, milloin nämä koneet kykenevät toimimaan samanaikaisesti.

19-2 sääntö
Ohjauslaite - kokeet ja harjoitukset

(a) Aluksen miehistön on tarkastettava ja kokeiltava ohjauslaitetta 12 tunnin sisällä ennen aluksen lähtöä satamasta. Kokeiden on käsitettävä soveltuvin osin seuraavat kohdat:

(i) pääohjauslaite;

(ii) varaohjauslaite;

(iii) kauko-ohjauslaite;

(iv) ohjauspaikat komentosillalla;

(v) varavoimanlähde;

(vi) peräsimen asennon osoittimet suhteessa peräsimen todelliseen asentoon;

(vii) kauko-ohjauslaitteen voimakatkon hälyttimet;

(viii) ohjauslaitteen voimakoneen vioittumisen hälyttimet; ja

(ix) automaattiset erotusjärjestelyt ja muut automaattiset laitteet.

(b) Tarkastusten ja kokeiden on käsitettävä:

(i) peräsimen täydellinen liikuttaminen ohjauslaitteelle asetettujen vaatimusten mukaan;

(ii) ohjauslaitteen ja sen kytkimien silmämääräinen tarkastus;

(iii) komentosillan ja peräsinkonehuoneen välisen viestiyhteyden toiminta.

(c) (i) Yksinkertaiset toimintaohjeet lohkokaavioineen, jotka esittävät kauko-ohjauksen ja ohjauslaitteen voimakoneiden vaihtamismenettelyt, on oltava pysyvästi näkyvissä komentosillalla ja peräsinkonehuoneessa.

(ii) Kaikkien ohjauslaitteen käytön tai huollon kanssa tekemisissä olevien päällystöhenkilöiden on tunnettava aluksessa olevien ohjausjärjestelmien toiminta ja menettely vaihdettaessa järjestelmästä toiseen.

(d) Kohdissa (a) ja (b) määrättyjen tavanomaisten tarkastusten ja kokeiden lisäksi on hätäohjausharjoituksia pidettävä vähintään kerran joka kolmas kuukausi. Tällöin on harjoiteltava varaohjauslaitteiden käyttöä. Näissä harjoituksissa alusta on ohjattava suoraan peräsinkonehuoneesta, kokeiltava viestiyhteydet komentosillalle sekä, mikäli sovellettavissa, kokeiltava vaihtoehtoisia voimakoneita.

(e) Viranomainen voi jättää vaatimatta kohdissa

(a) ja (b) mainitut tarkastukset ja kokeet säännöllisesti lyhyitä matkoja liikennöiviltä aluksilta. Näissä aluksissa sanotut tarkastukset ja kokeet on suoritettava vähintään kerran viikossa.

(f) Kohdissa (a) ja (b) määrättyjen tarkastusten ja kokeiden sekä kohdassa (d) vaadittujen hätäohjausharjoitusten päivämäärä ja yksityiskohdat tulee merkitä laivapäiväkirjaan viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

VI LUKU

VILJAN KULJETUS OSA A YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 sääntö
Säännön 1 nykyinen teksti korvataan seuraavalla: Soveltaminen

Jos ei nimenomaan toisin määrätä, sovelletaan tätä lukua viljan kuljetukseen kaikissa aluksissa, joihin näitä sääntöjä sovelletaan, sekä bruttovetoisuudeltaan alle 500 tonnin lastialuksiin.

VI LUKU

VILJAN KULJETUS OSA B OLETETTUJEN KALLISTUSMOMENTTIEN LASKEMINEN Jaos V - Vaihtoehtoiset lastausjärjestelyt vanhoille aluksille

(A) Yleistä

Toinen kappale muutetaan seuraavaan muotoon:

Tätä osaa sovellettaessa sanonta "vanha alus" tarkoittaa "alusta, jonka köli on laskettu ennen toukokuun 25 päivää 1980".

(B) Lastaus erityisen sopiviin aluksiin

Kohdan (a) (ii) (2) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(2) viljalla osittain täytetyissä osastoissa ja lastiruumissa viljan vapaa pinta laskeutuu ja siirtyy kuten kohdassa (1) on sanottu, tai sellaiseen suurempaan kulmaan, jonka viranomainen tai viranomaisen puolesta sopimushallitus katsoo tarpeelliseksi. Jos viljan pinta on peitetty lastilla siten, että irtovilja on tasoitettu ja peitetty säkitetyllä viljalla tai muulla sopivalla tiiviisti ahdetulla lastilla, joka ulottuu vähinrään 1,22 m irtoviljan pinnan yläpuolelle pitkittäislaipion tai tukiseinämän jakamissa tiloissa, ja näin jakamattomissa tiloissa vähintään 1,52 m sen yläpuolelle, ja säkitetty vilja tai muu sopiva lasti on sijoitettu sopivalle alustalle, joka kattaa täysin irtoviljan pinnan ja muodostuu korkeintaan 1,22 metrin välien sijoitetuista aluspuista ja niiden päälle sijoitetuista 25 mm laudoista enintään 0,10 m välein, taikka vahvoista riittävässä määrin päällekkäin menevistä erotekankaista, niin viljan pinta siirtyy 8 asteen kulmaan alkuperäiseen tasoitettuun pintaan nähden. Tämän kohdan soveltamisessa katsotaan, että jos tukiseinämiä käytetään, ne rajoittavat viljan pinnan siirtymistä poikittaissuunnassa;

YLEISKOKOUSTEN PÄÄTÖSLAUSELMAT, JOTKA ON SISÄLLYTETTY IHMISHENGEN TURVALLISUUDESTA MERELLÄ VUONNA 1974 TEHDYN KANSAINVÄLISEN YLEISSOPIMUKSEN MUUTOKSIIN.


                        sisällytetty
                        allamainit-
                        tuun
                        sääntöön

A.210(VII)  Suurten alusten peräsinkoneita   II-1, sääntö
            koskeva suositus                 29
A.211(VII)  Suositus turvatoimenpiteiksi,    II-1, osa E
            joita tulee noudattaa lastialus-
            ten ajoittain miehittämättö-
            missä koneistotiloissa niiden
            toimenpiteiden lisäksi, jotka
            normaalisti ovat tarpeen mie-
            hitetyissä koneistotiloissa.
A.323(IX)   Suositus yhdenmukaisen koh-      II-1, sääntö
            telun varmistamiseksi aluksil-   16
            le, jotka on suunniteltu kan-
            sainvälisissä tavaroiden maan-
            tiekuljetuksissa käytettävien
            ajoneuvojen kuljetukseen.
A.324(IX)   Suositus lastialusten yhteentör- II-1, sääntö
            mäyslaipioiden paikoista.        11
A.325(IX)   Suositus lastialusten ja mat-    II-1, sääntö
            kustaja-alusten koneisto- ja     3
            sähköasennuksia koskeviksi       osat C, D ja
            säännöiksi.                      E
A.326(IX)   Muutokset päätöslauselman        II-2, sääntö
            A.271(VIII) liitteenä oleviin    61
            sääntöluonnoksiin, jotka kos-
            kevat säiliöalusten ja yhdistel-
            mäalusten paloturvallisuustoi-
            mia.
A.327(IX)   Lastialusten paloturvallisuus-   II-2, osat
            vaatimuksia koskeva suositus.    A ja C
A.335(IIX)  Ihmishengen turvallisuudesta     Osat A, B,
            merellä tehdyn kansainvälisen    C
            yleissopimuksen lukuun IV        säännöt 7,
            liittyvät suositukset.           10, 17
A.336(IX)   VHF-radiopuhelinasemien          IV, osa C
            käyttöönottoa koskeva suosi-     sääntö 17
            tus.
A.344(IX)   Ilma-alusten ja laivojen välisiä V, sääntö 6
            etsintä- ja pelastustoiminnan
            viestitysmerkkejä koskeva suo-
            situs.
A.345(IX)   Vaarallisten aineiden merkin-    VII, sääntö
            tää ja tunnusmerkkejä koskeva    4
            suositus.
A.372(X)    Enintään 36 matkustajaa kul-     II-2, osat
            jettavien matkustaja-alusten     A ja B
            paloturvallisuusvaatimuksia
            koskeva suositus.
A.418(XI)   Ihmishengen turvallisuudesta     II-2, sääntö
            merellä tehdyn vuoden 1974       62
            yleissopimuksen luvun 11-2 uu-
            sittu 62 sääntö.

Muutokset kansainväliseen YLEISSOPIMUKSEEN ihmishengen turvallisuudesta merellä, 1974, liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan

Luvun II-1 sääntö 29

Ohjauslaitteet

Korvaa alakohdan (d) (i) (1) neljäs lause seuraavalla:

Jokaisen ohjauslaitteen valvontajärjestelmän, jos se on sähkökäyttöinen, on saatava virtaa omasta erillisestä virtapiiristään, joka saa virtansa ohjauslaitteen virtapiiristä tai suoraan kytkintaulusta, josta virta ohjataan ohjauslaitteen virtapiiriin, kohdasta, joka on ohjauslaitteen virtapiirikytkimen vieressä.

Korvaa alakohta (d) (i) (3) seuraavalla:

(3) peräiskonehuoneessa on oltava laite, jolla voidaan kytkeä komentosillalta käytettävä valvontajärjestelmä irti ohjauslaitteestaan;

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.