53/1979

YLEISSOPIMUS (n:o 145), joka koskee merenkulkijain jatkuvaa työllistämistä

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 13 päivänä lokakuuta 1976 62. istuntokautensa,

pantuaan merkille merenkulkijain työllisyyssuosituksen (tekninen kehitys), 1970, IV osan (työn ja ansion säännöllisyys) määräykset,

päätettyään hyväksyä eräitä merenkulkijain jatkuvaa työllistämistä koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 28 päivänä lokakuuta 1976 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on jatkuvaa työllistämistä koskeva yleissopimus (merenkulkijat), 1976:

1 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee henkilöitä, jotka vakituisesti ovat käytettävissä merenkulkijan työhön ja jotka saavat pääasiallisen vuosiansionsa tällaisesta työstä.

2. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan käsitteellä "merenkulkijat" kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä tahi työehtosopimuksessa merenkulkijoiksi määriteltyjä henkilöitä, jotka tavallisesti työskentelevät laivaväen jäseninä mertakulkevassa aluksessa, joka ei ole

a) sota-alus;

b) alus, jota käytetään kalastukseen tai siihen suoranaisesti liittyviin toimintoihin tai valaanpyyntiin tai vastaavanlaisiin toimintoihin.

3. Kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä, milloin alusta on pidettävä "mertakulkevana aluksena" tämän yleissopimuksen merkityksessä

4. Asianomaisia työnantajain ja työntekijäin järjestöjä on kuultava tai niiden tulee muulla tavoin osallistua tämän artiklan 2 ja 3 momenteissa tarkoitettujen määritelmien laatimiseen ja tarkistamiseen.

2 artikla

1. Kussakin merenkulkua harjoittavassa jäsenvaltiossa on kansallisella politiikalla pyrittävä saamaan kaikki asianosaiset piirit järjestämään mahdollisuuksien rajoissa jatkuvaa tai vakinaista työtä ammattitaitoisille merenkulkijoille ja täten hankittava laivanvarustajille vakinaista ja pätevää työvoimaa.

2. On kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan merenkulkijoille joko vähimmäismäärä työssäolokausia tai turvaamaan heille joko vähimmäisansio tahi raha-avustus sillä tavalla ja siinä laajuudessa kuin kyseisen maan taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sallii.

3 artikla

Toimenpiteisiin, joihin ryhdytään tämän yleissopimuksen 2 artiklassa esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi, voi kuulua

a) välikirjan tai sopimuksen tekeminen, jonka mukaan merenkulkualan yritys tai laivanvarustajain yhtymä pitää merenkulkijaa jatkuvasti tai vakinaisesti palveluksessaan;

b) toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan merenkulkijain pysyvä työllistäminen laatimalla ja pitämällä ammattikohtaisia rekistereitä tai luetteloita ammattitaitoisista merenkulkijoista.

4 artikla

1. Milloin merenkulkijoiden jatkuva työllistäminen perustuu yksinomaan rekistereiden tai luetteloiden laatimiseen ja pitämiseen, tulee näiden rekistereiden ja luetteloiden käsittää merenkulkijoiden kaikki ammattiryhmät sen mukaan kuin kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä tahi työehtosopimuksessa määrätään.

2. Tällaiseen rekisteriin tai luetteloon otetuilla merenkulkijoilla tulee olla etusija otettaessa henkilöitä työhön merenkulkualalle.

3. Rekisteriin tai luetteloon otettujen merenkulkijoiden tulee olla valmiit ryhtymään työhön sen mukaan kuin kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä tai työehtosopimuksessa määrätään.

5 artikla

1. Kansallisen lainsäädännön sallimissa puitteissa on merenkulkijoita koskevan rekisterin tai luettelon henkilövahvuus määräajoin tarkistettava, että se saataisiin vastaamaan merenkulkualan tarvetta.

2. Kun tulee tarpeelliseksi vähentää rekisterin tai luettelon henkilövahvuutta, on kaikin asianmukaisin toimenpitein estettävä tai supistettava mahdollisimman vähäisiksi vähentämisestä merenkulkijoille aiheutuvat haittavaikutukset samalla huomioon ottaen kyseisen maan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen.

6 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee varmistaa, että työntekijöiden turvallisuutta, terveyttä, hyvinvointia ja ammattikoulutusta koskevia asianmukaisia määräyksiä sovelletaan merenkulkijoihin.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset on pantava täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, mikäli niitä ei sovelleta työehtosopimuksilla tai välimiestuomioilla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella tavalla.

8 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

9 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion rekisteröinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

10 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

11 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kai1:ille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

12 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien. peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

13 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

14 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 10 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan,

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

15 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.