Asetus rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §.
Sitten kun tasavallan presidentti on 12 päivänä helmikuuta 1971 päättänyt, että Suomi liittyy Pariisissa 13 päivänä joulukuuta 1957 tehtyyn rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen, ja Suomen liittymiskirja on 12 päivänä toukokuuta 1971 talletettu, säädetään, että sanottu yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 10 päivänä elokuuta 1971 niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon 2 §:ssä mainitut varaumat ja 3 §:ssä mainitun selityksen.
2 §.
Edellä 1 §:ssä mainittuun yleissopimukseen liityttäessä on Suomen osalta tehty seuraavat varaumat:
1 artikla
Suomi varaa itselleen oikeuden suostuessaan rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan pyyntöön määrätä, ettei luovutettua saa panna kysymyksessä olevasta rikoksesta syytteeseen tuomioistuimessa, jolle on annettu valta vain tilapäisesti tai erityisissä poikkeusoloissa tuomita sellaisissa asioissa. Luovuttamispyyntö voidaan evätä, kun luovuttamista pyydetään sanotunlaisen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanoa varten.
Suomi varaa itselleen myös oikeuden evätä luovuttamispyynnön, jos luovuttaminen asianomaisen henkilön ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin katsoen taikka erityisiin olosuhteisiin nähden olisi inhimillisistä syistä kohtuutonta.
2 artiklan 1 kohta.
Suomelle 2 artiklan 1 kohdan mukaan kuuluva luovuttamisvelvollisuus rajoitetaan koskemaan sellaisia rikoksia, joista Suomen lain mukaan saattaa seurata vuoden vapausrangaistusta ankarampi rangaistus. Jos joku vieraassa valtiossa on tuomittu sanotunlaisesta teosta, Suomi voi suostua hänen luovuttamistaan koskevaan pyyntöön vain, jos sovittamatta oleva seuraamus käsittää vähintään neljän kuukauden vapaudenmenetyksen.
3 artiklan 3 kohta.
Suomi varaa itselleen oikeuden pitää 3 artiklan 3 kohdassa mainittua tekoa, mikäli se on tapahtunut avoimessa taistelussa, poliittisena rikoksena.
4 artikla.
Jos sotilasrikoksena pidettävä teko samalla käsittää rikoksen, josta luovuttaminen muuten on sallittu, Suomi varaa itselleen oikeuden määrätä, ettei sellaisesta rikoksesta luovutettua saa rangaista sotilasrikosta tarkoittavan säännöksen nojalla.
18 artikla.
Suomi varaa itselleen oikeuden välittömästi päästää säilöön otetun henkilön, jonka luovuttamiseen on suostuttu, vapaaksi, jollei luovuttamista pyytänyt valtio ole noutanut häntä määräaikana.
3 §.
Edellä 1 §:ssä mainittuun sopimukseen liityttäessä on Suomi selittänyt, että "kansalaisilla" tarkoitetaan Suomen osalta Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisia sekä näissä valtioissa pysyvästi asuvia ulkomaalaisia.
Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus
Tämän yleissopimuksen allekirjoittaneet Euroopan neuvoston jäsenvaltiot,
ottaen huomioon, että Euroopan neuvoston tarkoituksena on suuremman yhtenäisyyden saavuttaminen jäsentensä kesken;
todeten, että tämä Päämäärä voidaan saavuttaa tekemällä sopimuksia ja yhteistoiminnalla oikeudellisella alalla;
katsoen, että rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien yhdenmukaisten sääntöjen hyväksyminen olisi omiaan edistämään tämän yhtenäisyyden saavuttamista,
ovat sopineet seuraavaa:
1 artiklaLuovuttamisvelvollisuus
Sopimusvaltiot sitoutuvat luovuttamaan toisilleen tässä yleissopimuksessa vahvistettujen määräysten ja ehtojen mukaisesti kaikki ne henkilöt, joita vastaan vaatimuksen esittäneen osapuolen asianomaisten oikeusviranomaisten toimesta pannaan vireille oikeudenkäynti rikoksesta tai jotka mainittujen viranomaisten toimesta ovat etsintäkuulutetut rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten.
2 artiklaRikokset joista luovutetaan
1. Luovuttamispyyntöön on suostuttava kysymyksen ollessa sellaisista rikoksista, joista saattaa pyynnön esittäneen osapuolen ja sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, lain mukaan seurata yhden vuoden vapausrangaistus tai vapaudenmenetyksen käsittävä turvaamistoimenpide tahi sitä ankarampi rangaistus. Milloin rangaistustuomio tai turvaamistoimenpidettä koskeva päätös on annettu pyynnön esittäneen osapuolen alueella, määrätyn seuraamuksen kestoajan on oltava vähintään neljä kuukautta.
2. Jos luovuttamispyyntöön sisältyy useita erillisiä rikoksia, joista kustakin saattaa seurata sekä pyynnön esittäneen osapuolen että sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, lain mukaan vapausrangaistus tai vapaudenmenetyksen käsittävä turvaamistoimenpide, mutta joista jotkut eivät täytä rangaistuksen määrään liittyvää edellytystä, sillä osapuolella, jolle pyyntö on esitetty, on oikeus luovuttaa myös jälkimmäisistä rikoksista.
3. Sopimusvaltio, jonka laki ei salli luovuttamista eräistä tämän artiklan 1 kohdassa mainituista rikoksista, voi niin halutessaan sulkea pois nämä rikokset soveltaessaan tätä yleissopimusta.
4. Jokaisen sopimusvaltion, joka haluaa varata itselleen tämän artiklan 3 kohdassa mainitun oikeuden, on tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa toimitettava Euroopan neuvoston pääsihteerille luettelo joko niistä rikoksista, joiden kohdalla luovuttaminen sallitaan, tai niistä, joiden kohdalla sitä ei sallita; samalla sopimuspuolen on ilmoitettava ne lainsäännökset, joiden nojalla luovuttaminen on sallittu tai kielletty. Neuvoston pääsihteerin on toimitettava nämä luettelot edelleen muille allekirjoittajavaltioille.
5. Jos sopimuspuolen lainsäädännöllä sittemmin kielletään luovuttaminen joidenkin muiden rikosten osalta, mainitun sopimuspuolen on ilmoitettava siitä pääsihteerille. Pääsihteeri ilmoittaa siitä edelleen muille allekirjoittajavaltioille. Tällainen ilmoitus ei tule voimaan ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona pääsihteeri vastaanotti sen.
6. Sopimuspuoli, joka varaa itselleen tämän artiklan 4 tai 5 kohdassa mainitun oikeuden, voi milloin tahansa ruveta soveltamaan tätä yleissopimusta niihin rikoksiin, jotka on suljettu pois sen soveltamispiiristä. Mainitun sopimuspuolen tulee ilmoittaa neuvoston pääsihteerille tällaisista muutoksista, ja pääsihteerin on tiedotettava niistä edelleen muille allekirjoittajavaltioille.
7. Jokainen sopimusvaltio voi soveltaa vastavuoroisuutta sellaisen rikoksen suhteen, joka tämän artiklan perusteella on saatettu yleissopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle.
3 artiklaPoliittiset rikokset
1. Luovuttaminen ei ole sallittu, mikäli se osapuoli, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, pitää pyynnön perusteena olevaa rikosta poliittisena rikoksena tai sellaiseen rikokseen liittyvänä rikoksena.
2. Samaa sääntöä sovelletaan, mikäli sillä osapuolella, jolle pyyntö on esitetty, on perusteltua aihetta uskoa, että tavallisen rikoksen vuoksi esitetyn luovuttamispyynnön tarkoituksena on asettaa henkilö syytteeseen tai rangaista häntä hänen rotunsa, uskontonsa, kansalaisuutensa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi tai että henkilön asemaa voidaan vaikeuttaa jonkin edellä mainitun syyn vuoksi.
3. Valtion päämiehen tai hänen perheenjäsenensä tahallista surmaamista tai surmaamisyritystä ei tässä yleissopimuksessa pidetä poliittisena rikoksena.
4. Tämä artikla ei vaikuta velvoitteeseen, johon sopimuspuolet ovat mahdollisesti sitoutuneet tai voivat sitoutua jonkin muun kansainvälisen monenkeskisen valtiosopimuksen nojalla.
4 artiklaSotilasrikokset
Luovuttaminen sotilaslainsäädännön alaisista rikoksista, jotka eivät ole rikoksia yleisten rikoslain säännösten mukaan, ei kuulu tämän yleissopimuksen piiriin.
5 artiklaVero-, tulli- ja valuuttarikokset
Luovuttamiseen on suostuttava tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti silloin, kun on kysymys rikoksista veroja ja maksuja sekä tullia ja valuuttatoimia koskevaa lainsäädäntöä vastaan, vain siinä laajuudessa kuin sopimuspuolet ovat sellaisen rikoksen tai rikosryhmän osalta päättäneet.
6 artiklaOmien kansalaisten luovuttaminen
1. (a) Sopimuspuolella on oikeus kieltäytyä luovuttamasta omia kansalaisiaan.
(b) Sopimuspuoli voi allekirjoittamisensa tai ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä antamassaan selityksessä kohdaltaan määrittää, mitä "kansalaisilla" tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan.
(c) Kansalaisuus määrätään sen ajankohdan mukaan, jolloin luovuttamista koskeva päätös tehdään. Mikäli luovutettavaksi pyydetty henkilö kuitenkin tunnustetaan sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, kansalaiseksi luovuttamispäätöksen teon jälkeen mutta ennen luovuttamista varten määrättyä päivää, se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, voi soveltaa tämän artiklan (a) alakohdan määräystä.
2. Mikäli se osapuoli,jolle luovuttamispyyntö on esitetty, ei luovuta omia kansalaisiaan, sen on pyynnön esittäneen osapuolen pyynnöstä alistettava asia omille asianomaisille viranomaisilleen syytteen nostamista varten, mikäli siihen katsotaan olevan aihetta. Tätä varten rikosasian selvittämistä varten kootut asiakirjat, tiedot ja näytöt on lähetettävä maksutta niin kuin 12 artiklan 1 kohdassa määrätään. Pyynnön esittäneelle osapuolelle on ilmoitettava siitä, mihin tuloksiin pyyntö on johtanut.
7 artiklaRikoksen tekopaikka
1. Se osapuoli, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, voi kieltäytyä luovuttamasta henkilöä sellaisesta rikoksesta, joka sanotun osapuolen lain mukaan katsotaan tehdyksi kokonaan tai osittain sen alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa.
2. Kun rikos, jonka perusteella luovuttamista pyydetään, on tehty pyynnön esittäneen osapuolen alueen ulkopuolella, luovuttamisesta voidaan kieltäytyä vain, mikäli sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, lain mukaan joko ei voida nostaa syytettä samanlaatuisesta rikoksesta, silloin kun rikos on tehty jälkimmäisen osapuolen alueen ulkopuolella, tai ei voida luovuttaa kysymyksessä olevasta rikoksesta.
8 artiklaSamaa rikosta koskeva vireillä oleva oikeudenkäynti
Se osapuoli, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, voi kieltäytyä luovuttamasta pyynnön kohteena olevaa henkilöä, mikäli tämän osapuolen asianomaiset viranomaiset ovat panneet häntä vastaan vireille kanteen sen rikoksen tai niiden rikosten osalta, joiden perusteella luovuttamista pyydetään.
9 artiklaNon bis in idem
Jos sen osapuolen, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, asianomaisten viranomaisten toimesta on luovutettavaksi pyydetyn kohdalta annettu lopullinen tuomio siitä rikoksesta tai niistä rikoksista, joiden perusteella luovuttamista pyydetään, pyyntöön ei voida suostua. Luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, mikäli sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, asianomaiset viranomaiset ovat päättäneet joko, että ne eivät nosta syytettä samasta tai samoista rikoksista, tai että ne luopuvat jo tehdystä syytteestä.
10 artiklaRikoksen vanhentuminen
Luovuttamiseen ei voida suostua, mikäli oikeus panna rikos syytteeseen tai rangaistus täytäntöön on joko vaatimuksen esittäneen osapuolen tai sen osapuolen, jolle vaatimus on esitetty, lain mukaan rauennut.
11 artiklaKuolemanrangaistus
Mikäli rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetään, voi seurata pyynnön esittäneen osapuolen lain mukaan kuolemanrangaistus, ja sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, laki ei sellaisesta rikoksesta määrää kuolemanrangaistusta tai sitä ei yleensä siellä panna täytäntöön, luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jollei pyynnön esittänyt osapuoli anna sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, mielestä riittäviä takeita siitä, että kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön.
12 artiklaLuovuttamispyyntö ja siihen liitettävät asiakirjat
1. Luovuttamispyynnön on oltava kirjallinen, ja se lähetetään diplomaattista tietä. Muista lähettämiskeinoista voidaan sopia suoraan kahden tai useamman osapuolen kesken.
2. Pyyntöön on liitettävä:
(a) alkuperäiskappale tai oikeaksi todistettu jäljennös täytäntöönpanokelpoisesta rangaistustuomiosta tai turvaamistoimenpiteen määräämistä koskevasta päätöksestä tahi vangitsemismääräyksestä tai muusta määräyksestä, jolla on sama vaikutus ja joka on annettu pyynnön esittäneen osapuolen lain mukaisesti;
(b) selostus niistä rikoksista, joiden perusteella luovuttamista pyydetään. Rikosten tekoajat ja -paikat, niiden tunnusmerkistöt ja viittaukset sovellettaviin lainkohtiin on ilmoitettava mahdollisimman tarkasti; ja
(c) sovellettavat säännökset tai, ellei tämä ole mahdollista, selvitys sovellettavasta laista ja mahdollisimman tarkka kuvaus pyynnön kohteena olevasta henkilöstä sekä lisäksi muita tietoja hänen henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa toteamiseksi.
13 artiklaLisätiedot
Mikäli luovuttamispyynnön esittäneen osapuolen lähettämät tiedot ovat sen osapuolen mielestä, jolle pyyntö on esitetty, riittämättömiä tämän yleissopimuksen mukaisen päätöksen tekoa varten, viimeksi mainitun osapuolen on vaadittava tarpeellisia lisätietoja ennen mahdollisesti asettamansa määräajan umpeenkulumista.
14 artiklaErityissääntö
1. Luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai häneltä riistää vapautta sellaisen rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, mikä on määrätty rikoksesta, joka on tapahtunut ennen hänen luovuttamistaan, ellei tämä rikos ole ollut luovuttamisen syynä, eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan saa tällöin myöskään muun syyn vuoksi rajoittaa lukuunottamatta seuraavia tapauksia:
(a) kun henkilön luovuttanut osapuoli on antanut siihen suostumuksensa. Suostumusta koskeva pyyntö on lähetettävä yhdessä 12 artiklassa mainittujen asiakirjojen kera ja niihin on liitettävä luovutetun henkilön tuomioistuimessa pidetyssä kuulustelussa laadittu pöytäkirja. Pyyntöön on suostuttava, mikäli se rikos, jonka osalta suostumusta pyydetään, sinänsä perustaa luovuttamisvelvollisuuden yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
(b) kun mainitulla henkilöllä on ollut tilaisuus poistua sen valtion alueelta, jolle hänet on luovutettu, mutta hän ei ole tehnyt sitä 45 päivän kuluessa lopullisesta vapauttamisestaan tai on palannut sinne kerran sieltä poistuttuaan.
2. Luovuttamispyynnön esittänyt osapuoli voi kuitenkin ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin karkoittaakseen henkilön alueeltaan tai toimenpiteisiin, mukaan luettuna oikeudenkäyntiin syytetyn poissaolosta huolimatta, estääkseen rikoksen vanhentumisesta koituvat seuraukset.
3. Jos rikoksen tunnusmerkistöä on muutettu oikeudenkäynnin aikana, luovutettua henkilöä voidaan syyttää tai hänet tuomita vain, mikäli rikos, jota syyte koskee, oleelliselta tunnusmerkistöltään on sellainen, että siitä voidaan luovuttaa.
15 artiklaLuovuttaminen edelleen kolmanteen valtio on
Lukuunottamatta 14 artiklan 1 kohdan (b) alakohdassa mainittua tapausta luovuttamispyynnön esittänyt osapuoli ei saa ilman sen osapuolen suostumusta, jolle pyyntö on esitetty, luovuttaa ensin mainitulle osapuolelle luovutettua henkilöä jollekin muulle osapuolelle tai kolmannelle valtiolle, joka etsii kysymyksessä olevaa henkilöä hänen ennen luovuttamista tekemästään rikoksesta. Se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, voi vaatia 12 artiklan 2 kohdassa mainittujen asiakirjojen esittämistä.
16 artiklaVäliaikainen säilöön ottaminen
1. Kiireellisissä tapauksissa luovuttamispyynnön esittäneen osapuolen asianomaiset viranomaiset voivat pyytää etsimänsä henkilön väliaikaista säilöön ottamista. Sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, asianomaiset viranomaiset päättävät asiasta viimeksi mainitun osapuolen lain mukaan.
2. Väliaikaista säilöön ottamista koskevasta pyynnöstä on käytävä ilmi, että jokin 12 artiklan 2 kohdan (a) alakohdassa mainituista asiakirjoista on olemassa ja että aikomus on esittää luovuttamispyyntö. Ensinmainitusta pyynnöstä on käytävä myös ilmi, mistä rikoksesta luovuttamista tullaan pyytämään, milloin ja missä tämä rikos on tapahtunut sekä, mikäli mahdollista, asianomaisen henkilön tuntomerkit.
3. Väliaikaista säilöön ottamista koskeva pyyntö lähetetään sen osapuolen, jolle pyyntö esitetään, asianomaisille viranomaisille joko diplomaattista tietä tai suoraan postitse tai sähkeitse taikka kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) välityksellä tai jollakin muulla tavalla, josta jää kirjallinen todistus, tai jonka se osapuoli, jolle pyyntö esitetään, hyväksyy. Pyynnön esittäneen osapuolen viranomaisille on viivytyksettä ilmoitettava pyynnön tuloksesta.
4. Väliaikaisesti säilöön otettu voidaan vapauttaa, mikäli se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, ei ole 18 päivän kuluessa pidättämisestä lukien vastaanottanut luovuttamispyyntöä sekä 12 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja. Vapaudenriisto ei saa missään tapauksessa ylittää 40 päivää pidättämispäivästä lukien. Säilöön otettu voidaan milloin tahansa väliaikaisesti vapauttaa, mutta sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, on ryhdyttävä kaikkiin välttämättömiksi katsomiinsa toimenpiteisiin estääkseen hänen pakenemisensa.
5. Vapauttaminen ei estä uudelleen säilöön ottamista ja luovuttamista, mikäli luovuttamispyyntö myöhemmin saapuu.
17 artiklaSamanaikaiset luovuttamispyynnöt
Useamman kuin yhden valtion pyytäessä samanaikaisesti jonkun henkilön luovuttamista joko samasta rikoksesta tai eri rikoksista, sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, on ratkaistessaan asian otettava huomioon kaikki siihen vaikuttavat seikat, erityisesti rikosten suhteellinen törkeysaste ja tekopaikat, pyyntöjen aikamäärät ja luovutettaviksi pyydetyn kansalaisuus sekä se mahdollisuus, että hänet ehkä myöhemmin luovutetaan jollekin muulle valtiolle.
18 artiklaLuovutettavan henkilön luovuttaminen
1. Sen osapuolen, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, tulee 12 artiklan 1 kohdassa mainitulla tavalla ilmoittaa pyynnön esittäneelle osapuolelle luovuttamista koskevasta päätöksestään.
2. Täysin tai osittain kielteisen päätöksen syyt on ilmoitettava.
3. Mikäli pyyntöön suostutaan, pyynnön esittäneelle osapuolelle on ilmoitettava luovuttamispaikka ja -aika sekä se aika, jonka luovutettava henkilö on ollut vapautensa menettäneenä luovuttamismenettelyn johdosta.
4. Jollei luovutettavaksi pyydettyä henkilöä ole otettu vastaan määräpäivänä, hänet voidaan vapauttaa 15 päivän ja on joka tapauksessa vapautettava 30 päivän kuluttua mainitusta päivästä, ottaen kuitenkin huomioon tämän artiklan 5 kohdan määräykset. Se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, voi kieltäytyä luovuttamasta häntä samasta rikoksesta.
5. Jos osapuolesta riippumattomat syyt estävät sitä luovuttamasta tai ottamasta vastaan luovutettavaa henkilöä, sen on ilmoitettava siitä toiselle osapuolelle. Molemmat osapuolet sopivat sen jälkeen uudesta luovuttamispäivästä, minkä jälkeen sovelletaan tämän artiklan 4 kohdan määräyksiä.
19 artiklaLuovuttamien lykkääminen tai ehdollinen luovuttaminen
1. Se osapuoli, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, voi tehtyään päätöksen luovuttamispyynnön johdosta lykätä kysymyksessä olevan henkilön luovuttamista ryhtyäkseen mahdollisiin toimenpiteisiin hänen syyttämistään varten tai, mikäli hänet on jo tuomittu rangaistukseen, hänen toimittamisekseen kärsimään mainitun osapuolen alueella rangaistuksensa muusta rikoksesta kuin siitä, josta luovuttamista on pyydetty.
2. Se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, voi luovuttamisen lykkäämisen sijasta väliaikaisesti luovuttaa vaaditun henkilön pyynnön esittäneelle osapuolelle osapuolten kesken tehdyssä sopimuksessa määrätyillä ehdoilla.
20 artiklaOmaisuuden luovuttaminen
1. Sen osapuolen, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, tulee takavarikoida ja luovuttaa siinä laajuudessa, kuin sen laki sallii, pyynnön esittäneen osapuolen pyynnöstä omaisuus,
(a) jota voidaan käyttää todistuskappaleena tai
(b) joka on hankittu rikoksella ja joka pidättämisen yhteydessä tavataan henkilön hallusta tai joka löydetään myöhemmin.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa mainittu omaisuus luovutetaan myös silloin, kun henkilöä ei voida luovuttaa, vaikka siitä on sovittu, hänen kuolemansa tai karkaamisensa johdosta.
3. Mikäli mainittu omaisuus on takavarikoitu tai tuomittu menetetyksi sen osapuolen alueella, jolle pyyntö on esitetty, tämä voi rikosasiain oikeudenkäynnin ollessa kesken väliaikaisesti pitää sitä hallussaan tai luovuttaa sen sillä ehdolla, että se palautetaan.
4. Kaikki sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, tai kolmansien osapuolten mainittuun omaisuuteen mahdollisesti hankkimat oikeudet on säilytettävä. Mikäli tällaisia oikeuksia on olemassa, omaisuus palautetaan maksutta sille osapuolelle, jolle pyyntö on esitetty, mahdollisimman pian oikeudenkäynnin jälkeen.
21 artiklaKauttakuljetus
1. Sopimuspuolen on annettava lupa siihen, että luovutettava henkilö saadaan kuljettaa sen alueen kautta, kun sitä 12 artiklan 1 kohdasta ilmenevällä tavalla pyydetään, mikäli sen osapuolen mielestä, jolta lupa pyydetään, ei ole kysymys valtiollisesta rikoksesta tai pelkästä sotilasrikoksesta tämän yleissopimuksen 3 ja 4 artiklan mukaisesti.
2. Maa, jolta kauttakuljetusta pyydetään, voi kieltää sen 6 artiklan mukaisesti määritellyn oman kansalaisensa osalta.
3. Tämän artiklan 4 kohdasta ilmenevillä poikkeuksilla on 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ehdottomasti esitettävä.
4. Mikäli käytetään ilmakuljetusta, sovelletaan seuraavia määräyksiä:
(a) ellei aiota suorittaa välilaskua, pyynnön esittäneen osapuolen on ilmoitettava lennosta sille osapuolelle, jonka alueen yli lento tapahtuu, sekä vakuutettava, että jokin 12 artiklan 2 kohdan (a) alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista on olemassa. Ennalta arvaamattoman laskeutumisen tapahtuessa mainitulla ilmoituksella on sama vaikutus kuin 16 artiklan mukaisella, väliaikaista säilöön ottamista koskevalla pyynnöllä, ja pyynnön esittäneen osapuolen on esitettävä kauttakuljetusta koskeva virallinen pyyntö;
(b) jos aiotaan suorittaa välilasku, pyynnön esittäneen osapuolen on esitettävä kauttakuljetusta koskeva virallinen pyyntö.
5. Osapuoli voi kuitenkin allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa antaa selvityksen, jossa se sitoutuu myöntämään kauttakuljetuksen ainoastaan jollakin tai kaikilla niillä edellytyksillä ja ehdoilla, joilla se suostuu luovuttamiseen. Tällöin voidaan soveltaa vastavuoroisuutta.
6. Luovutettua henkilöä ei saa kuljettaa alueen kautta, jossa on syytä uskoa hänen henkensä tai vapautensa joutuvan uhatuksi hänen rotunsa, uskontonsa, kansalaisuutensa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi.
22 artiklaMenettely
Jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, noudatetaan luovuttamista ja väliaikaista säilöön ottamista koskevan menettelyn osalta ainoastaan sen osapuolen lakia, jolle pyyntö on esitetty.
23 artiklaKäytettävä kieli
Lähetettävissä asiakirjoissa käytetään joko pyynnön esittäneen tai sen osapuolen kieltä, jolle pyyntö on esitetty. Viimeksi mainittu osapuoli voi vaatia käännöstä jollekin valitsemalleen Euroopan neuvoston viralliselle kielelle.
24 artiklaKustannukset
1. Se osapuoli, jolle pyyntö on esitetty, vastaa luovuttamisesta alueellaan aiheutuneista kustannuksista.
2. Pyynnön esittänyt osapuoli vastaa niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat kauttakuljetuksesta sen osapuolen alueen kautta, jolta kauttakuljetusta on pyydetty.
3. Mikäli luovuttaminen tapahtuu sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, alueelta, joka on sen emämaan ulkopuolella, mainitun alueen ja pyynnön esittäneen osapuolen emämaan välisestä matkasta aiheutuneet kustannukset suorittaa viimeksi mainittu osapuoli. Sama sääntö pätee myös sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, emämaan ulkopuolella olevan alueen ja emämaan välisestä matkasta aiheutuneiden kustannusten suhteen.
25 artiklaTurvaamistoimenpiteen määrittely
Tässä yleissopimuksessa sanalla "turvaamistoimenpide" tarkoitetaan jokaista vapaudenriiston sisältävää toimenpidettä, jonka rikostuomioistuin on määrännyt rangaistustuomion lisäksi tai sijasta.
26 artiklaVaraumat
1. Kukin sopimuspuoli voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa tehdä varauman yleissopimuksen minkä tahansa määräyksen tai määräysten suhteen.
2. Varauman tehneen sopimuspuolen on peruutettava se niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Tällainen peruuttaminen tapahtuu ilmoituksella Euroopan neuvoston pääsihteerille.
3. Yleissopimuksen jonkin määräyksen suhteen varauman tehnyt sopimuspuoli ei voi vaatia muuta osapuolta noudattamaan tuota määräystä laajemmalti kuin mitä se itse on ilmoittanut noudattavansa sitä.
27 artiklaAlueellinen soveltaminen
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimuspuolten emämaihin.
2. Ranskan osalta sitä sovelletaan myös Algeriaan ja merentakaisiin alueisiin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan osalta Kanaalin saariin ja Man-saareen.
3. Saksan Liittotasavalta voi ulottaa tämän yleissopimuksen koskemaan Länsi-Berliinin osavaltiota lähettämällä tätä koskevan ilmoituksen Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka ilmoittaa siitä muille osapuolille.
4. Tämän yleissopimuksen soveltamisalaa voidaan laajentaa kahden tai useamman sopimuspuolen välisellä sopimuksella siinä mainituin ehdoin koskemaan näiden osapuolten muita kuin tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja alueita, joiden kansainvälisistä suhteista tämä osapuoli vastaa.
28 artiklaTämän yleissopimuksen ja kahdenkeskisten sopimusten väliset suhteet
1. Tällä yleissopimuksella kumotaan niiden alueiden osalta, joihin sitä sovelletaan, jokaisen kahdenkeskisen sopimuksen tai yleissopimuksen määräys, joka koskee luovuttamista kahden sopimuspuolen välillä.
2. Sopimuspuolet voivat tehdä keskenään kahdenkeskisiä tai monenkeskisiä sopimuksia ainoastaan tämän yleissopimuksen määräyksien täydentämiseksi tai siihen sisältyvien periaatteiden soveltamisen helpottamiseksi.
3. Milloin luovuttaminen kahden tai useamman sopimuspuolen välillä tapahtuu yhdenmukaisen lainsäädännön perusteella, osapuolet voivat järjestää keskinäiset suhteensa luovuttamisen osalta yksistään sanotun lainsäädännön mukaan tämän yleissopimuksen määräysten olematta sille esteenä. Samaa periaatetta sovelletaan myös kahden tai useamman sopimuspuolen välillä, milloin kullakin näistä on voimassa laki, joka sallii sanotun muun tai muiden osapuolten alueella annettujen vangitsemismääräysten täytäntöönpanon omalla alueellaan. Sopimuspuolten, jotka tämän kohdan mukaisesti eivät nyt tai tulevaisuudessa sovella tätä sopimusta keskenään, on ilmoitettava siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille. Pääsihteerin on tiedotettava muille soPimuspuolille jokaisesta tämän kohdan mukaisesti saamastaan ilmoituksesta.
29 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi ja voimaantulo
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Se on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on talletettava neuvoston pääsihteerin huostaan.
2. Yleissopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua kolmannen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä lukien.
3. Jokaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen myöhemmin, se tulee voimaan 90 päivän kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä lukien.
30 artiklaLiittyminen
1. Euroopan neuvoston ministerikomitea voi kutsua minkä tahansa valtion, joka ei ole neuvoston jäsen, liittymään tähän yleissopimukseen. Tällaisen kutsun sisältävän päätöksen tulee saavuttaa yleissopimuksen ratifioineiden neuvoston jäsenten yksimielinen hyväksyminen.
2. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja neuvoston pääsihteerin huostaan ja se tulee voimaan 90 päivän kuluttua tallettamispäivästä lukien.
31 artiklaIrtisanominen
Jokainen sopimuspuoli voi omalta osaltaan irtisanoa tämän yleissopimuksen tekemällä siitä ilmoituksen Euroopan neuvoston pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä lukien, jona neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut tätä koskevan ilmoituksen.
32 artiklaIlmoitukset
Euroopan neuvoston pääsihteerin on ilmoitettava neuvoston jäsenille ja jokaisen tähän yleissopimukseen liittyneen valtion hallitukselle:
(a) jokaisesta ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta;
(b) tämän yleissopimuksen voimaantulopäiVästä;
(c) jokaisesta 6 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 5 kohdan määräysten mukaisesta selityksestä;
(d) jokaisesta 26 artiklan 1 kohdan mukaisesta varaumasta;
(e) jokaisesta 26 artiklan 2 kohdan mukaisesta varauman peruuttamisesta;
(f) jokaisesta 31 artiklan määräysten mukaan vastaanotetusta irtisanomista koskevasta ilmoituksesta ja tällaisen irtisanomisen voimaantulopäivästä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Pariisissa 13 päivänä joulukuuta 1957 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteerin tulee lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset allekirjoittajahallituksille.