34/1964

Asetus Asetus tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet'ta koskevan tulliyleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 1961 tehdyn, tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet'ta koskevan tulliyleissopimuksen eräät määräykset on 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetulla lailla (476/64) hyväksytty, tasavallan presidentti päättänyt, että Suomi liittyy tähän yleissopimukseen, ja Suomen liittymiskirja talletettu 1 päivänä elokuuta 1964 Tulliyhteistyöneuvoston pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu tulliyleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 2 päivänä marraskuuta 1964 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 28 päivänä elokuuta 1964.

Tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet'ta koskeva TULLIYLEISSOPIMUS (ATA yleissopimus)

JOHDANTO

Tämän yleissopimuksen allekirjoittaneet valtiot,

kokoontuneina tulliyhteistyöneuvoston aloitteesta ja tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) SOPIMUSPUOLTEN aloitteesta sekä yhteistoiminnassa Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) kanssa,

ottaen huomioon kansainvälisen kaupan edustajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden piirien tekemät ehdotukset tavaroiden väliaikaiseen tullittomaan maahantuontiin sovellettavien menettelyjen helpottamiseksi,

vakuuttuneina siitä, että yhteisten menettelytapojen omaksuminen tavaran väliaikaisessa tullittomassa maahantuonnissa soisi huomattavia etuja kansainväliselle kauppa- ja kulttuuritoiminnalle ja turvaisi suuremman yhtenäisyyden ja yhdenmukaisuuden sopimuspuolten tullijärjestelmissä,

ovat sopineet seuraavasta:

I LUKU

Määritelmiä ja hyväksyminen

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) "tuontiveroilla" tulleja ja kaikkia muita maahantuonnissa tai sen yhteydessä kannettavia veroja ja maksuja, niihin luettuina kaikki maahan tuoduista tavaroista kannettavat sisäiset verot ja valmisteverot, ei kuitenkaan maksuja ja kuluja, jotka määrältään rajoittuvat suoritettujen palvelusten likimääräisiin kustannuksiin eivätkä muodosta epäsuoraa suojaa kotimaisille tuotteille tai tuonnin verottamista fiskaalisessa tarkoituksessa;

b) "väliaikaisella maahantuonnilla" tämän yleissopimuksen 3 artiklassa mainituissa yleissopimuksissa tai tuontimaan kansallisissa laeissa ja määräyksissä säädetyin edellytyksin tuontiveroitta tapahtuvaa väliaikaista maahantuontia;

c) "kauttakuljetuksella" sopimuspuolen alueella olevasta tullitoimipaikasta samalla alueella olevaan toiseen tullitoimipaikkaan tämän sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin tapahtuvaa tavaroiden kuljetusta;

d) "ATA-carnet'lla" (Admission Temporaire - Temporary Admission) tämän yleissopimuksen liitteenä olevaa asiakirjaa; (Asiakirja ei ole tässä julkaistun yleissopimuksen liitteenä)

e) "carnet'n antavalla yhdistyksellä" yhdistystä, jonka sopimuspuolen tulliviranomaiset ovat hyväksyneet antamaan ATA-carnet'ita kysymyksessä olevan sopimuspuolen alueella;

f) "takaavalla yhdistyksellä" yhdistystä, jonka sopimuspuolen tulliviranomaiset ovat hyväksyneet takaamaan tämän yleissopimuksen 6 artiklassa mainitut rahasummat kysymyksessä olevan sopimuspuolen alueella;

g) "neuvostolla" tulliyhteistyöneuvoston perustamista koskevalla, Brysselissä joulukuun 15 päivänä 1950 tehdyllä yleissopimuksella perustettua järjestöä;

h) "henkilöllä" sekä luonnollista että oikeushenkilöä, ellei asiayhteydestä muuta ilmene.

2 artikla

Tämän yleissopimuksen 1 artiklan e kohdassa tarkoitetun carnet'n antavan yhdistyksen hyväksymisen, jonka tulliviranomainen suorittaa, edellytyksenä voi olla erityisesti, että ATA-carnet'iden hinnan on vastattava suoritetuista palveluksista aiheutuvia kustannuksia.

II LUKU

Soveltamisala

3 artikla

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee hyväksyä kansallisten tulliasiakirjojensa sijasta ja tämän yleissopimuksen 6 artiklassa mainittujen rahasummien asianmukaisena vakuutena sen alueella voimassa olevat ATA-carnet't, jotka on annettu ja joita käytetään tässä yleissopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti, sellaisten tavaroiden osalta, joiden väliaikainen maahantuonti tapahtuu:

a) ammatinharjoittamisvälineiden väliaikaista maahantuontia koskevan, Brysselissä 8 päivänä kesäkuuta 1961 tehdyn tulliyleissopimuksen nojalla, tai

b) näyttelyissä, messuilla, kokouksissa tai samankaltaisissa tilaisuuksissa näytteille asetettavien tai käytettävien tavaroiden tuontihelpotuksia koskevan, Brysselissä 8 päivänä kesäkuuta 1961 tehdyn tulliyleissopimuksen nojalla.

mikäli kysymuksessä oleva sopimuspuoli on näiden yleissopimusten sopimuspuoli.

2. Jokainen sopimuspuoli voi myös hyväksyä samojen ehtojen mukaisesti annetut ja käytetyt ATA-carnet't sellaisten tavaroiden osalta, jotka tuodaan väliaikaisesti maahan muiden väliaikaista maahantuontia koskevien kansainvälisten yleissopimusten nojalla, taikka maan kansallisten lakien ja määräysten mukaisen väliaikaista maahantuontia koskevan menettelyn puitteissa.

3. Jokainen sopimuspuoli voi hyväksyä samojen ehtojen mukaisesti annetut ja käytetyt ATA-carnet't kauttakuljetuksessa.

4. Valmistettaviksi tai korjattaviksi aiottuja tavaroita ei saa tuoda maahan ATA-carnet'lla.

III luku

ATA-carnet'iden antaminen ja käyttö

4 artikla

1. Carnet'ita antavat yhdistykset eivät saa antaa ATA-carnet'ita, joiden voimassaoloaika antopäivästä lukien on yhtä vuotta pitempi. Niiden on ilmoitettava ATA-carnet'n kansilehdellä maat, joissa carnet on voimassa, sekä vastaavien takaavien yhdistysten nimet.

2. ATA-carnet'n antamisen jälkeen ei carnet'n kansilehden kääntöpuolella tai siihen mahdollisesti liitetyssä lisälehdessä mainittujen tavaroiden luetteloon (perusluetteloon) saa lisätä mitään tavaramerkintää.

5 artikla

ATA-carnet'lla maahan tuotujen tavaroiden jälleenviennille vahvistettu määräaika ei saa ylittää carnet'n voimassaoloaikaa.

IV luku

Takuu

6 artikla

1. Jokaisen takaavan yhdistyksen on sitouduttava suorittamaan asemamaansa tulliviranomaisille ne tuontiverot ja kaikki muut rahasummat, jotka tulevat maksettaviksi niistä tavaroista, jotka on tuotu maahan vastaavan carnet'ita antavan yhdistyksen antamalla ATA-carnet'lla, jos väliaikaiselle maahantuonnille tai kauttakuljetukselle asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Se on vastuussa tällaisten rahasummien maksamisesta yhteisvastuullisesti niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat vastuussa mainittujen rahasummien maksamisesta.

2. Takaavan yhdistyksen vastuu ei saa ylittää tuontiverojen määrää enempää kuin kymmenellä prosentilla.

3. Milloin tuontimaan tulliviranomainen on varauksetta vapauttanut ATA-carnet'n joidekin tavaroiden osalta, hän ei voi enää vaatia takaavalta yhdistykseltä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahasummien suorittamista näiden tavaroiden osalta. Vaatimus voidaan kuitenkin vielä esittää takaavalle yhdistykselle, jos myöhemmin havaitaan, että carnet'lle on saatu vapautus väärinkäytön tai vilpillisen menettelyn avulla taikka että väliaikaisen maahantuonnin tai kauttakuljetuksen ehtoja on rikottu.

4. Tulliviranomaiset eivät saa missään tapauksessa vaatia takaavalta yhdistykseltä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahasummien suorittamista, ellei vaatimusta takaavaa yhdistystä vastaan ole esitetty vuoden kuluessa carnet'n voimassaoloajan päättymispäivästä lukien.

V luku

ATA-carnet'iden normalisointi

7 artikla

1. Takaavalla yhdistyksellä tulee olla kuuden kuukauden aika luettuna tulliviranomaisten tämän yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahasummien suorittamista koskevan vaatimuksen päivämäärästä, esittääkseen todistuksen tavaroiden jälleenviennistä tässä yleissopimuksessa määrätyillä ehdoilla taikka muusta ATA-carnet'n asiamukaisesta vapauttamisesta.

2. Jollei tällaista selvitystä esitetä sallitun määräajan kuluessa, takaavan yhdistyksen on viipymättä talletettava tai väliaikaisesti maksettava nämä rahasummat. Tämä talletus tai maksu tulee lopulliseksi kolmen kuukauden kuluttua talletus- tai maksupäivästä. Takaava yhdistys saa viimeksi mainitun määräajan kuluessa vielä esittää edellisessä kohdassa mainitun selvityksen talletettujen tai maksettujen rahasummien takaisin saamiseksi.

3. Niissä maissa, joiden lainsäädäntö ei sisällä määräyksiä tuontiverojen tallettamisesta tai väliaikaisesta maksamisesta on edellisen kohdan mukaiset maksutoimenpiteet katsottava lopullisiksi, mutta maksetut rahasummat on palautettava, jos tämän artiklan 1 kohdassa mainittu selvitys esitetään kolmen kuukauden kuluessa maksupäivästä lukien.

8 artikla

1. Selvityksenä ATA-carnet'lla maahan tuotujen tavaroiden jälleenviennistä on jälleenvientitodistus, jonka tavaroiden väliaikaisen tuontimaan tulliviranomainen laatii tähän carnet'hen.

2. Jollei tavaroiden jälleenvientiä ole todistettu tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, tuontimaan tulliviranomaiset saavat carnet'n voimassaoloajan päätyttyäkin hyväksyä selvitykseksi tavaroiden jälleenviennistä:

a) toisen sopimuspuolen tulliviranomaisten ATA-carnet'hen tuonnin tai jälleentuonnin yhteydessä tekemät merkinnät taikka näiden viranomaisten todistuksen, joka perustuu niiden alueella tapahtuneen tuonnin tai jälleentuonnin yhteydessä carnet'sta irroitettuun lehden liiteosaan tehtyihin merkintöihin, edellyttäen, että merkinnät tarkoittavat tuontia tai jälleentuontia, jonka voidaan osoittaa tapahtuneen sen jälleenviennin jälkeen, joka on tarkoitus osoittaa tapahtuneeksi;

b) jonkin muun kirjallisen selvityksen siitä, että tavarat ovat maan rajojen ulkopuolella.

3. Milloin jonkin sopimuspuolen tulliviranomainen luopuu vaatimasta sen alueelle ATA-carnet'lla tuotujen tiettyjen tavaroiden jälleenvientiä, takaava yhdistys vapautuu velvoituksistaan ainoastaan silloin, kun kysymyksessä oleva viranomainen on antanut carnet'ssa todistuksen näiden tavaroiden lopullisesta selvittämisestä.

9 artikla

Tämän yleissopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa mainituissa tapauksissa tulliviranomaisella on oikeus periä maksu normalisoimisesta.

VI luku

Erinäisiä määräyksiä

10 artikla

Tässä yleissopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti käytettyihin ATA-carnet'ihin tullitoimipaikoissa tai -asemilla normaaleina aukioloaikoina suoritetuista tullitoimenpiteistä merkityistä tullitodistuksista ei ole suoritettava maksua.

11 artikla

Jos ATA-carnet on tuhoutunut, kadonnut tai varastettu sen tarkoittamien tavaroiden ollessa jonkin sopimuspuolen alueella, tämän sopimuspuolen tulliviranomaisten tulee, carnet'n antaneen yhdistyksen pyynnöstä sekä mahdollisesti asettaminsa ehdoin, hyväksyä carnet'n korvaava asiakirja, jonka voimassaoloaika päättyy samana päivänä kuin sillä korvatun asiakirjan voimassaoloaika olisi päättynyt.

12 artikla

1. Milloin väliaikaisesti maahan tuotuja tavaroita ei voida jälleenviedä muun kuin yksityishenkilöiden vaatimuksesta tehdyn takavarikon vuoksi, on jälleenvientivaatimus keskeytettävä takavarikon ajaksi.

2. Tulliviranomaisten on mahdollisuuksien mukaan tiedotettava takaavalle yhdistykselle tekemistään tai heidän puolestaan tehdyistä, kysymyksessä olevan yhdistyksen takaamilla ATA-carnet'illa tuotujen tavaroiden takavarikoinneista, sekä ilmoitettava sille toimenpiteet, joihin he aikovat ryhtyä.

13 artikla

ATA-carnet't tai ATA-carnet'iden osat, jotka on tarkoitettu annettaviksi niiden tuontimaassa ja jotka carnet'n antavalle yhdistykselle on lähettänyt vastaava ulkomainen yhdistys, kansainvälinen järjestö tai jonkin sopimuspuolen tulliviranomainen, saadaan tuoda maahan tuontiveroitta ja tuontikieltojen tai -rajoitusten estämättä. Vastaavat helpotukset myönnetään myös viennin yhteydessä.

14 artikla

Tätä yleissopimusta sovellettaessa tulli- tai talousliiton muodostavien sopimuspuolten alueet voidaan katsoa yhdeksi ainoaksi alueeksi.

15 artikla

Rikoksen, rikkomuksen tai väärinkäytön sattuessa sopimuspuolilla on oikeus, tämän yleissopimuksen määräyksien estämättä, ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin ATA-carnet'ita käyttäviä henkilöitä vastaan tuontiverojen ja muiden maksettavien rahamäärien takaisin saamiseksi samoin kuin rangaistusten määräämiseksi rangaistavaan tekoon syyllistyneille henkilöille. Näissä tapauksissa yhdistysten on annettava apua tulliviranomaisille.

16 artikla

Tämän yleissopimuksen liite katsotaan yleissopimuksen olennaiseksi osaksi.

17 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset osoittavat myönnettävät vähimmäishelpotukset, eivätkä ne estä sopimuspuolten joko yksipuolisilla määräyksillä tai kahden- tai monenkeskisillä sopimuksilla myöntämien tai vastaisuudessa myönnettävien suurempien helpotusten soveltamista.

VII luku

Loppumääräykset

18 artikla

1. Sopimuspuolet kokoontuvat tarvittaessa harkitsemaan tämän yleissopimuksen soveltamista ja erityisesti toimenpiteitä sen yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen turvaamiseksi.

2. Neuvoston pääsihteeri kutsuu koolle tällaiset kokoukset jonkin sopimuspuolen pyynnöstä. Elleivät sopimuspuolet toisin päätä, kokoukset pidetään neuvoston päämajassa.

3. Sopimuspuolet laativat kokouksissaan noudatettavaa menettelyä koskevat säännöt. Sopimuspuolten päätökset tehdään kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien sopimuspuolten vähintään kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä.

4. Sopimuspuolet älkööt tehkö päätöstä missään asiassa, ellei yli puolet niistä ole läsnä.

19 artikla

1. Tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset erimielisyydet on mikäli mahdollista ratkaistava näiden sopimuspuolten välisillä neuvotteluilla.

2. Erimielisyydet, joita ei ole saatu ratkaistuiksi neuvotteluilla, on asianosaisten sopimuspuolten alistettava tämän yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti kokoontuneille sopimuspuolille, joiden tulee sen jälkeen käsitellä erimielisyys ja tehdä suosituksia sen ratkaisemiseksi.

3. Erimieliset sopimuspuolet voivat etukäteen sopia hyväksyvänsä sopimuspuolten suositukset sitoviksi.

20 artikla

1. Jokainen neuvoston jäsenvaltio ja jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestöjen jäsenvaltio voi tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi:

a) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimista koskevaa varaumaa;

b) tallettamalla ratifioimiskirjan allekirjoitettuaan sen ratifioimisvaraumin, tai

c) liittymällä siihen.

2. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille valtioille Brysselissä neuvoston päämajassa heinäkuun 31 päivään 1962 asti. Sen jälkeen yleissopimus on avoinna niiden liittymistä varten.

3. Tämän artiklan 1 b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa allekirjoittajavaltiot suorittavat tämän yleissopimuksen ratifioinnin perustuslakiensa säätämässä järjestyksessä.

4. Jokainen tämän artiklan 1 kohdassa mainittuihin järjestöihin kuulumaton valtio, jolle neuvoston pääsihteeri on sopimuspuolten pyynnöstä osoittanut tätä tarkoittavan kutsun, voi tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi liittymällä siihen sen voimaantulon jälkeen.

5. Ratifioimis- tai liittymiskirjat on talletettava neuvoston pääsihteerin huostaan.

21 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona viisi 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiota on allekirjoittanut sen tekemättä ratifiointia koskevaa varaumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

2. Jokaisen valtion osalta, joka allekirjoittaa tämän yleissopimuksen ilman ratifiointia koskevaa varaumaa, ratifioi sen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun viisi valtiota on allekirjoittanut sen ilman ratifiointia koskevaa varaumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona mainittu valtio on allekirjoittanut yleissopimuksen ilman ratifiointia koskevaa varaumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

22 artikla

1. Tämä yleissopimus on voimassa rajoittamattoman ajan. Jokainen sopimuspuoli voi kuitenkin irtisanoutua siitä milloin tahansa sen 21 artiklassa säädetyn voimaantulopäivän jälkeen.

2. Irtisanoutumisesta on ilmoitettava kirjallisesti neuvoston pääsihteerin huostaan talletettavalla asiakirjalla.

3. Irtisanoutuminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut irtisanoutumisasiakirjan.

4. Milloin sopimuspuoli sanoutuu irti tästä yleissopimuksesta tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tai tekee tämän yleissopimuksen 23 artiklan 2 b kohdan tai 25 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen, jokainen ennen irtisanoutumisen tai ilmoituksen voimaantulopäivää annettu ATA-carnet pysyy voimassa, ja takaavan yhdistyksen takaus pysyy sitovana.

23 artikla

1. Tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään taikka myöhemmin jokaisen valtion, joka päättää hyväksyä ATA-carnet't tämän yleissopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, tulee ilmoittaa siitä neuvoston pääsihteerille eritellen tapaukset, joissa se sitoutuu hyväksymään ATA-carnet't, ja ilmoittaen päivän, jona hyväksyminen tulee voimaan.

2. Samankaltaisia ilmoituksia voidaan lähettää neuvoston pääsihteerille, milloin halutaan:

a) laajentaa aikaisempien ilmoitusten alaa, tai

b) rajoittaa, tämän yleissopimuksen 22 artiklan 4 kohdassa mainituin ehdoin, aikaisempien ilmoitusten alaa tai peruuttaa ne.

24 artikla

1. Tämän yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti kokoontuneet sopimuspuolet voivat ehdottaa muutoksia yleissopimukseen.

2. Neuvoston pääsihteerin on tiedotettava jokaisen täten ehdotetun muutoksen teksti kaikille sopimuspuolille, kaikille muille yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, GATTin SOPIMUSPUOLILLE sekä UNESCOlle.

3. Kuuden kuukauden kuluessa ehdotetun muutoksen tiedottamispäivästä lukien jokainen sopimuspuoli voi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille:

a) että se vastustaa muutosehdotusta tai

b) että, vaikkakin se aikoo hyväksyä ehdotetun muutoksen, tämän hyväksymisen tarpeellisia edellytyksiä ei ole vielä toteutettu sen alueella.

4. Jos jokin sopimuspuoli lähettää neuvoston pääsihteerille tämän artiklan 3 b kohdassa säädetyn ilmoituksen, se voi, niin kauan kuin se ei ole ilmoittanut pääsihteerille hyväksyvänsä muutosehdotusta, ilmoittaa yhdeksän kuukauden kuluessa tämän artiklan 3 kohdassa mainitun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien vastustavansa kysymyksessä olevaa muutosta.

5. Jos muutosehdotuksen suhteen on esitetty vastaväite tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, muutoksen on katsottava jääneen hyväksymättä, eikä sillä ole vaikutusta.

6. Jollei muutosehdotuksen suhteen ole esitetty tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista vastaväitettä, muutoksen on katsottava tulleen hyväksytyksi seuraavassa määritellystä päivästä lukien:

a) 3 kohdassa mainitun kuuden kuukauden määräajan kuluttua, kun yksikään sopimuspuoli ei ole lähettänyt ilmoitusta tämän artiklan 3 b kohdan mukaisesti;

b) kun jokin sopimuspuoli on lähettänyt tämän artiklan 3 b kohdan mukaisen ilmoituksen, aikaisempana seuraavista kahdesta päivästä;

1.) sinä päivänä, jona kaikki tällaisen ilmoituksen lähettäneet sopimuspuolet ovat ilmoittaneet neuvoston pääsihteerille hyväksyvänsä ehdotetun muutoksen, kuitenkin niin, että, jos kaikki hyväksymiset on ilmoitettu ennen tämän artiklan 3 kohdassa mainitun kuuden kuukauden määräajan loppua, on mainittuna ajankohtana tämän määräajan päättymispäivä.

2.) tämän artiklan 4 kohdassa mainitun yhdeksän kuukauden määräajan päättymispäivänä.

7. Jokainen hyväksytyksi katsottu muutos tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen katsottiin tulleen hyväksytyksi.

8. Neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa mahdollisimman pian kaikille sopimuspuolille jokaisesta ehdotetun muutoksen johdosta tämän artiklan 3 a kohdan mukaisesti tehdystä vastaväitteestä sekä jokaisesta 3 b kohdan nojalla saadusta ilmoituksesta. Hänen tulee edelleen tiedottaa kaikille sopimuspuolille, esittävätkö tällaisen ilmoituksen tehneet sopimuspuolet vastaväitteitä ehdotettua muutosta vastaan vai hyväksyvätkö ne sen.

9. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioineen tai siihen liittyneen valtion katsotaan hyväksyneen sen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivänä voimassa olevat muutokset.

25 artikla

1. Jokainen valtio voi, allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen ratifiointivaraumitta tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa taikka milloin tahansa myöhemmin, selittää neuvoston pääsihteerille annettavalla ilmoituksella, että tämä yleissopimus ulotetaan olemaan voimassa kaikilla tai joillakin niistä alueista, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa. Tällainen ilmoitus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona neuvoston pääsihteeri on sen ottanut vastaan, edellyttäen kuitenkin, että yleissopimusta ei sovelleta ilmoituksessa mainittuihin alueisiin ennen yleissopimuksen voimaantuloa kysymyksessä olevan valtion osalta.

2. Jokainen valtio, joka on ilmoittanut tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän yleissopimuksen ulottamisesta koskemaan jotakin aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se vastaa, voi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille tämän yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti, että yleissopimusta ei tulla enää soveltamaan kysymyksessä olevalla alueella.

26 artikla

1. Jokainen valtio voi, allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen selittää taikka tultuaan yleissopimuksen sopimuspuoleksi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille, ettei se hyväksy ATA-carnet'ita tämän yleissopimuksen nojalla postiliikenteessä. Tällainen ilmoitus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona pääsihteeri on ottanut sen vastaan.

2. Jokainen tämän artiklan 1 kohdan mukaisen varauman tehnyt sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa tällaisen varauman ilmoittamalla asiasta neuvoston pääsihteerille.

3. Tähän yleissopimukseen ei sallita tehtävän mitään muuta varaumaa.

27 artikla

Neuvoston pääsihteeri ilmoittaa kaikille sopimuspuolille, muille allekirjoittaneille tai liittyneille valtioille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, GATTin SOPIMUSPUOLILLE ja UNESCOlle:

a) tämän yleissopimuksen 20 artiklan mukaiset allekirjoitukset, ratifioinnit ja liittymiset;

b) tämän yleissopimuksen 21 artiklan mukaisen voimaantulopäivän;

c) 22 artiklan mukaiset irtisanoutumiset;

d) 23 artiklan mukaisesti tehdyt ilmoitukset;

e) jokaisen 24 artiklan mukaisesti hyväksytyksi katsotun muutoksen sekä sen voimaantulopäivän;

f) 25 artiklan mukaisesti vastaanotetut ilmoitukset;

g) 26 artiklan mukaisesti tehdyt selitykset ja ilmoitukset sekä varaumien tai varaumien peruutusten voimaantulopäivät.

28 artikla

Tämä yleissopimus rekisteröidään neuvoston pääsihteerin pyynnöstä Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjan 102 artiklan mukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä.

Minkä vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Brysselissä joulukuun kuudentena päivänä tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyksi englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä alkuperäiskappaleena, joka talletetaan neuvoston pääsihteerin huostaan ja josta pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.