5/1964

Asetus Asetus Itävallan kanssa tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomen ja Itävallan välillä tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehdyn, Wienissä 8 päivänä lokakuuta 1963 allekirjoitetun sopimuksen eräät säännökset ja määräykset on 3 päivänä tammikuuta 1964 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (37/64) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja ratifioimiskirjat vaihdettu Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 1964, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia määräyksiä sopimuksen säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 1964.

SOPIMUS Suomen Tasavallan ja Itävallan Tasavallan välillä tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi

Suomen Tasavallan Presidentti ja Itävallan Tasavallan Liittopresidentti ovat, haluten tehdä sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi, tässä tarkoituksessa määränneet valtuutetuikseen:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Tasavallan täysivaltaisen erikoissuurlähettilään Wienissä Otso Wartiovaaran

Itävallan Tasavallan Liittopresidentti:

tri Josef Stangelbergerin, Liittovaltion valtiovarainministeriön osastopäällikön

jotka esitettyään toisilleen valtakirjansa ja todettuaan niiden olevan oikeat ja asianmukaiset ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, joilla on kotipaikka jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa.

2 artikla

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen alueelliselle yhdyskunnalle (Suomessa myös seurakunnalle) tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulosta, koko varallisuudesta taikka tulon tai varallisuuden osasta maksettavia veroja niihin luettuina myös irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitosta määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Suomessa:

tulo- ja omaisuusvero,

kunnallisvero,

merimiesvero ja

kirkollisvero;

(joista tämän jälkeen käytetään sanontaa "Suomen vero"),

b) Itävallassa:

tulovero,

yhtiövero,

maksu asuntotuotannon ja perheenhuoltajan tukemiseksi,

hallintoelimen jäsenen palkkiosta maksettava vero,

elinkeinovero, maksettujen palkkojen perusteella suoritettava vero mukaan luettuna,

omaisuusvero,

kiinteistövero,

maa- ja metsätalousyrityksistä suoritettava maksu,

maksu rakentamattoman maan maapohja-arvosta ja

maksu omaisuudesta, josta ei suoriteta perintöveroa;

(joista tämän jälkeen käytetään sanontaa "Itävallan vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin muihin samanlaisiin tai samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista muutoksista kunkin vuoden lopussa.

3 artikla

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnat "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomen Tasavaltaa tai Itävallan Tasavaltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

b) sanonta "henkilö" tarkoittaa luonnollisia henkilöitä, yhteisöjä, oikeushenkilöllisyyttä vailla olevia henkilöyhteenliittymiä sekä jakamattomia kuolinpesiä Suomen lain mukaan;

c) sanonta "yhteisö" tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja sellaisia oikeudenhaltijoita, joita verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

d) sanonnat "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat asiayhteyden mukaan henkilön, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, tai henkilön, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, harjoittamaa yritystä;

e) sanonta "asianomaiset viranomaiset" tarkoittaa:

(1) Suomessa valtiovarainministeriötä,

(2) Itävallassa liittovaltion valtiovarainministeriötä (das Bundesministerium für Finanzen).

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artikla

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sanonnalla "henkilö, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa" henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion veronlainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisensa, pysyväisen oleskelunsa, liikkeen johtopaikkansa tai muun sellaisen perusteen mukaan.

2. Milloin luonnollisella henkilöllä on 1 kohdan määräysten mukaan kotipaikka kummassakin sopimusvaltiossa, menetellään seuraavasti:

a) Hänen kotipaikkansa katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen kotipaikkansa olevan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteämmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinintressien keskuspaikka).

b) Milloin ei voida todeta, kumpaan sopimusvaltioon hänellä on kiinteämmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen kotipaikkansa olevan siinä valtiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen kotipaikkansa olevan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on.

3. Milloin oikeushenkilön kohtipaikka 1 kohdan määräysten perusteella on molemmissa sopimusvaltioissa, on sen kotipaikan katsottava olevan siinä valtiossa, mistä sitä tosiasiallisesti johdetaan. Samaa sääntöä on sovellettava myös niihin yhtiöihin (Personengesellschaften) ja muihin yhteenliittymiin (Personenvereinigungen), joita asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ei pidetä oikeushenkilönä.

5 artikla

1. Sanonta "kiinteä toimipaikka" tarkoittaa tiettyä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka,

b) sivuliike,

c) toimisto,

d) tuotantolaitos,

e) työpaja,

f) kaivos, louhos tai muun luonnonvarojen irroittamispaikka,

g) vähintään vuoden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikka.

3. Kiinteänä toimipaikkana ei pidetä:

a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuuluvien tavaroiden pitämistä ainoastaan varastoituina, näytteillä tai lähettämistä varten,

c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) tietyn liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;

e) tietyn liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tiedotustoimintaa, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yritykselle.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se ylläpitää liikesuhteita siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin tällainen edustaja hoitaa sanottuja tehtäviä säännölliseen liiketoimintaansa kuuluvina.

6. Pelkästään se seikka, että yhtiöllä, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei tee jompaakumpaa näistä yhtiöistä toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edelläsanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Kohdan 1 säännöksiä sovelletaan myös sellaisten yhtiöinä (Personengesellschaften) tai äänettöminä yhtiönä (stille Gesellschaften) toimivien yritysten tuloon, joiden tosiasiallinen liikkeenjohtopaikka on jommassakummassa sopimusvaltiossa. Sitä osaa tällaisen yhtiön tuottamasta tulosta, mikä lankeaa yhtiömiehelle, jonka kotipaikka on toisessa sopimusvaltiossa, eikä kuulu kummassakaan sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa tällä yhtiömiehellä on kotipaikkansa.

3. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut itsenäinen yritys, joka toimii samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa ja riippumattomana siitä yrityksestä, jonka kiinteä toimipaikka se on.

4. Kiinteän toimipaikan tuottamaa tuloa laskettaessa on lähtökohdaksi periaatteessa otettava toimipaikan taseiden osoittama tulos. Tuolloin on tulon vähennykseksi hyväksyttävä kaikki toimipaikkaan liittyvät kustannukset, niiksi luettuina myös osuus yrityksen yleisistä hallintokuluista, mutta ei keinotekoisia voiton varauksia. Erityisesti on saman yrityksen kiinteiden toimipaikkojen väliset korkoa tai rojaltia koskevat sopimukset jätettävä huomioon ottamatta.

5. Erityisissä tapauksissa voi tulon määrääminen tapahtua jakamalla yrityksen kokonaistulo. Vakuutusyritysten osalta voidaan tällöin käyttää jakoperusteena kiinteän toimipaikan bruttovakuutusmaksutulojen suhdetta yrityksen bruttovakuutusmaksutuloihin. Kummankin valtion asianomaisten viranomaisten tulee, milloin tulon jakaminen yksittäistapauksessa niin vaatii, mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sopia asiasta keskenään.

7 artikla

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tai omistaa osan sen pääomasta taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sopimusvaltioissa olevien yritysten johtoon tai valvontaan taikka omistavat osan kysymyksessä olevien yritysten pääomasta,

ja jos näissä tapauksissa molempien yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa sovittu ehdoista tai sovellettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, saadaan tulo, joka olisi voinut kertyä toiselle yritykselle, mutta joka sovellettujen ehtojen vuoksi on jäänyt sille kertymättä, lukea tuon yrityksen tuloon ja verotus toimittaa tämän mukaisesti.

8 artikla

Kansainvälisen laiva- tai ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

9 artikla

1. Sopimusvaltiossa kotipaikan omaavan yhtiön maksamista osingoista henkilölle, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, verotetaan tässä toisessa valtiossa.

2. Mikäli toisessa sopimusvaltiossa vero kotimaisista osingoista kannetaan pidättämällä se lähteellä, eivät 1 kohdan määräykset rajoita oikeutta veronpidätyksen toimittamiseen. Jos veronpidätys on toimitettu, on pidätetty vero hakemuksesta palautettava. Palauttamishakemus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verotuksen kohteena oleva suoritus erääntyi maksettavaksi, sen valtion asianomaiselle viranomaiselle, missä osingonsaajalla on kotipaikkansa.

3. Kummankin valtion asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään menettelystä osingoista lähteellä pidättämällä kannetun veron huojennusta toteutettaessa, erityisesti vaadittavien selvitysten ja hakemusten muodosta, esitettävien todistusten laadusta samoin kuin toimenpiteistä, joihin ryhdytään väärinkäytön estämiseksi huojennusta haettaessa. Tällöin ei kumpikaan valtio ole velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin, jotka eivät ole sen lainsäädännön mukaisia.

4. Diplomaatti- tai konsuliedustukseen kuuluvien henkilöiden samoin kuin kansainvälisten järjestöjen, niiden elinten ja toimihenkilöiden 2 kohdan nojalla tekemiin vaatimuksiin sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) sopimusvaltion diplomaatti- tai konsuliedustukseen kuuluvilla lähettäjävaltion kansalaisilla, joiden asemamaa on toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa, katsotaan olevan kotipaikka lähettäjävaltiossa, mikäli he tässä valtiossa ovat velvolliset suorittamaan välitöntä veroa osingoista, jotka toisessa valtiossa ovat lähteellä pidättämällä kannettavan veron alaisia;

b) kansainväliset järjestöt, niiden elimet sekä tällaisten järjestöjen toimihenkilöt samoin kuin kolmannen valtion diplomaatti- ja konsuliedustukseen kuuluvat henkilöt, jotka oleskelevat tai asuvat jommassakummassa sopimusvaltiossa ja ovat tässä valtiossa vapautetut osingoista menevien välittömien verojen suorittamisesta, eivät voi vaatia huojennusta toisessa valtiossa lähteellä pidättämällä kannetuista veroista.

5. Milloin tulonsaajalla veroa kantavan valtion lainsäädännön nojalla jo on oikeus täyteen huojennukseen lähdeverosta, ei huojennusta voida saada tämän artiklan 2 kohdan nojalla, vaan ainoastaan sanotun valtion sisäisen lainsäädännön perusteella.

6. Osingolla tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista (Genussaktien, Genussscheinen), kaivososakkeista (Kuxen), perustajaosuuksista tai muista voittoon osallistuvista oikeuksista - saamisoikeuksia lukuun ottamatta - samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, joka sen sopimusvaltion veronlainsäädännön mukaan, missä maksun suorittavalla yhtiöllä on kotipaikka, katsotaan osakkeista saaduksi tuloksi.

7. Milloin osingonsaajalla, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, on toisessa sopimusvaltiossa, missä osingon maksavalla yhtiöllä on kotipaikka, kiinteä toimipaikka, jolle maksetun osingon perustana olevat oikeudet tosiasiallisesti kuuluvat, ei 1 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 6 artiklaan sisältyviä, kiinteään toimipaikkaan kuuluvaa tuloa koskevia määräyksiä.

8. Milloin yhtiö, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa yhtiön maksamista osingoista henkilöille, joilla ei ole kotipaikkaa tuossa valtiossa, eikä myöskään määrätä veroa yhtiölle jakamattomasta voitosta, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä voitosta tai tulosta.

10 artikla

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä, henkilölle, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa maksetuista koroista verotetaan tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän sopimuksen 9 artiklan 2-5 kohtien määräyksiä noudatetaan soveltuvin osin.

3. Korolla tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkasitoumuksista taikka obligaatioista myös silloin, kun niiden vakuutena on kiinnitys tai niihin liittyy oikeus voittoon osallistumiseen, tai mistä tahansa muusta saatavasta samoin kuin muunkinlaista tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

4. Milloin koronsaajalla, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, on toisessa sopimusvaltiossa, mistä korko kertyy, kiinteä toimipaikka, jolle maksetun koron perustana oleva saatava tosiasiallisesti kuuluu, ei 1 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 6 artiklaan sisältyviä, kiinteään toimipaikkaan kuuluvaa tuloa koskevia määräyksiä.

5. Milloin suoritettu korko velallisen ja velkojen tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa voidaan ylimenevästä osasta verottaa sopimusvaltion lakien mukaan ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

11 artikla

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä, henkilölle, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, maksetuista rojalteista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin sellainen yhtiö, jonka osakkaat eivät henkilökohtaisesti vastaa yhtiön sitoumuksesta (Kapitalgesellschaft) ja jonka kotipaikka on sopimusvaltiossa, maksaa 1 kohdassa tarkoitettua rojaltia toisessa valtiossa kotipaikan omaavalle henkilölle, joka omistaa maksavan yhtiön perus- tai kantapääomasta yli 50 prosenttia, voidaan rojaltia 1 kohdan määräyksestä poiketen verottaa ensiksi mainitussa valtiossa. Vero ei kuitenkaan saa ylittää 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Rojaltin saajan hakemuksesta on tämä vero vähennettävä hänelle sanotusta tulosta toisessa sopimusvaltiossa määrättävästä verosta.

3. Rojaltilla tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia hyvityksiä, jotka maksetaan kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, elokuvafilmit niihin luettuina, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Edellä 3 kohdassa mainitun oikeuden tai omaisuuden myynnistä saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa myyjällä on kotipaikka.

5. Milloin rojaltin tai tulon saajalla on sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteä toimipaikka, jolle rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti kuuluu, ei 1, 2 ja 4 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 6 artiklaan sisältyviä, kiinteään toimipaikkaan kuuluvaa tuloa koskevia määräyksiä.

6. Milloin maksettu rojalti sen maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan suoritukseen katsoen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa voidaan ylimenevästä osasta verottaa sopimusvaltion lakien mukaan ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta verotetaan siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, missä kysymyksessä oleva omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön nautintaoikeuden samoin kuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteistön välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin mistä muusta käytöstä tahansa saatuun tuloon, sellaiseksi luettuna myös maa- ja metsätalousyrityksen tuottama tulo.

4. Tämän artiklan 1-3 kohdan määräyksiä sovelletaan myös muun kuin maa- tai metsätalousyrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

13 artikla

1. Voitosta, joka saadaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden myynnistä, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa pitämän kiinteän toimipaikan käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa kotipaikan omaavan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan tiettyyn toimintapaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden myynnistä, siihen luettuna tuollaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen ohella), tai tietyn toimintapaikan myynnistä saatu voitto, verotetaan tuossa toisessa valtiossa. Kuitenkin verotetaan 22 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun irtaimen omaisuuden myynnistä saadusta voitosta siinä sopimusvaltiossa, missä tästä irtaimesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Minkä tahansa muun kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden myynnistä saadusta voitosta verotetaan vain siinä valtiossa, jossa myyjällä on kotipaikka.

14 artikla

1. Henkilöä, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, verotetaan vain tuossa valtiossa hänen vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamastaan tulosta, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa tiettyä toimintapaikkaa, joka on säännöllisesti hänen käytettävänään. Jos hänellä on sellainen tietty toimintapaikka, verotetaan siihen kuuluvasta osasta toiminnan tuottamaa tuloa tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, hammaslääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina ja tilintarkastajana.

15 artikla

1. Henkilölle, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, epäitsenäisestä työstä maksetuista palkoista, palkkioista ja muista samanluonteisista hyvityksistä verotetaan vain tuossa valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Tässä tapauksessa verotetaan työstä saaduista hyvityksistä tuossa toisessa valtiossa.

2. Kohdan 1 määräyksistä huolimatta verotetaan henkilölle, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, toisessa sopimusvaltiossa tehdystä epäitsenäisestä työstä maksetuista hyvityksistä ainoastaan ensiksimainitussa valtiossa, jos

a) hyvityksen saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa asianomaisen verovuoden aikana yhteensä enintään 183 päivää,

b) työnantajalla, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole kotipaikkaa tässä toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksillä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai tiettyä toimintapaikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta verotetaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella suoritetusta palvelusta saadusta hyvityksestä siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Henkilölle, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, maksetuista aikaisempaan epäitsenäiseen työhön perustuvista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä verotetaan tässä valtiossa.

16 artikla

1. Palkasta, palkkiosta ja muista samanluonteisista hyvityksistä samoin kuin eläkkeistä, niihin luettuina lesken ja orvon eläkkeet, jotka sopimusvaltio tai sen alueellinen yhdyskunta, Suomessa myös seurakunta, taikka muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö välittömästi tai sitä varten perustetuista rahastoista suorittaa luonnolliselle henkilölle vastaisten tai aikaisempien virkatehtävien tai työnsuoritusten perusteella, verotetaan tässä valtiossa. Sama koskee myös lakimääräisen sosiaalivakuutuksen perusteella tapahtuvia suorituksia.

2. Hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka suoritetaan sopimusvaltion taikka jonkin 1 kohdassa mainitun julkisoikeudellisen oikeushenkilön harjoittaman kaupallisen tai teollisen toiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista, sovelletaan 15 tai 17 artiklan määräyksiä.

17 artikla

Henkilölle, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenyydestä maksetuista hyvityksistä ja muista sellaisista suorituksista verotetaan siinä valtiossa, missä yhtiöllä on kotipaikka.

18 artikla

Ammattimaisten taiteilijoiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

19 artikla

Palkkaa, palkkiota tai muuta hyvitystä, jonka professori tai opettaja, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, saa toisessa sopimusvaltiossa tilapäisen, enintään kaksi vuotta kestävän oleskelunsa aikana yliopistossa, korkeakoulussa tai oppikoulussa harjoittamastaan opetustoiminnasta, ei veroteta tässä toisessa sopimusvaltiossa.

20 artikla

1. Rahamääristä, jotka sopimusvaltiosta oleva opiskelija tai harjoittelija, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan opiskelun tai koulutuksen vuoksi, saa elantoaan, opiskeluaan tai koulutustaan varten, ei veroteta tässä toisessa valtiossa, mikäli nämä rahamäärät tulevat hänelle sen ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Hyvityksistä, jotka 1 kohdassa tarkoitettu sopimusvaltiossa kotipaikan omaava henkilö saa enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana kestävästä, käytännöllisen koulutuksen hankkimista tarkoittavasta toiminnastaan toisessa valtiossa olevassa yrityksessä, ei veroteta tässä toisessa valtiossa.

21 artikla

Henkilön, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, saamista edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain tässä valtiossa.

22 artikla

Omaisuusverojen suhteen sovelletaan seuraavia määräyksiä:

1. Edellä 12 artiklassa tarkoitetusta kiinteästä omaisuudesta verotetaan siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Milloin 1 alakohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan yrityksen kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta liikeomaisuudesta tai ammattitoiminnan harjoittamiseen käytettyyn tiettyyn toimipaikkaan kuuluvasta omaisuudesta siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka tai tietty toimintapaikka on.

3. Kansainvälisessä liikenteessä olevista aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttöön tarkoitetusta muusta kuin kiinteästä omaisuudesta verotetaan siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen liikkeenjohtopaikka on.

4. Muusta omaisuudesta verotetaan siinä sopimusvaltiossa, missä sen omistajalla on kotipaikka.

23 artikla

Jakamattomasta kuolinpesästä saadusta tulosta tai siihen kuuluvasta omaisuudesta verotetaan tämän sopimuksen määräysten mukaan perinnön saajaa toisessa valtiossa vain sikäli kuin jakamatonta kuolinpesää ei veroteta tästä tulosta tai omaisuudesta siinä sopimusvaltiossa, jossa perinnönjättäjällä oli viimeinen kotipaikkansa.

24 artikla

1. Milloin henkilöllä, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, on tuloa toisesta sopimusvaltiosta taikka omaisuutta siellä ja siitä tulosta tai omaisuudesta saadaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa, ei ensiksi mainittu valtio saa, ottaen kuitenkin huomioon 2 kohdan määräykset, verottaa tästä tulosta tai omaisuudesta; se voi kuitenkin veron suuruutta tämän henkilön muusta tulosta tai muusta omaisuudesta määrättäessä soveltaa sitä verokantaa, jota sovellettaisiin, jollei kysymyksessä oleva tulo tai omaisuus jäisi verottamatta.

2. Milloin henkilö, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta ja siitä saadaan tämän sopimuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti verottaa viimeksi mainitussa valtiossa, on ensiksi mainitussa valtiossa vähennettävä verovelvollisen tulosta menevästä verosta toisessa sopimusvaltiossa suoritetun veron määrä. Vähennettävä määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin sellainen osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä verosta, joka vastaa toisessa sopimusvaltiossa saatua tuloa.

25 artikla

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi toisen valtion omat kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta "kansalainen" tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sopimusvaltion kansalaisia;

b) kaikkia oikeushenkilöitä, yhtiöitä (Personengesellschaften) ja muita yhteenliittymiä (Personenvereinigungen), jotka on perustettu sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

26 artikla

1. Milloin henkilö, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan tämän sopimuksen vastaiseen verotukseen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hänellä on kotipaikka.

2. Jos tämä asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa hoitamaan asia siten, että tämän sopimuksen vastainen verotus vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskenään sopimaan kaikkien tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvien vaikeuksien tai epätietoisuutta aiheuttavien kysymysten poistamisesta. Sanotut viranomaiset voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat sopimukseen pääsemiseksi välittömästi neuvotella keskenään edellisissä kohdissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen ajatustenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tuollainen ajatustenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

27 artikla

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja erityisesti veronkiertämisen estämiseksi. Näitä tietoja on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin henkilöille, joiden tehtävänä lain mukaan on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kohdan määräyksiä ole tulkittava siten, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai hallintokäytännön kanssa;

b) ilmaisemaan yksityiskohtia, joita sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat kauppa-, liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tahi salaisen menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen loukkaisi yleistä järjestystä (ordre public).

28 artikla

Tämä sopimus ei koske kansainoikeuden yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisia diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisia etuoikeuksia.

29 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava mahdollisimman pian Helsingissä.

2. Sopimus tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihdon tapahduttua ja sovelletaan sitä ensimmäisen kerran:

a) Suomessa:

verovuodelta 1963 suoritettaviin veroihin (verotusvuosi 1964),

b) Itävallassa:

veroihin, jotka kannetaan joulukuun 31 päivän 1962 jälkeen.

30 artikla

Tämä sopimus on voimassa siksi kunnes sen jompikumpi sopimusvaltio irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi diplomaattista tietä tehtävällä kirjallisella ilmoituksella irtisanoa sopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua kalenterivuoden lopussa.

Tässä tapauksessa sovelletaan sopimusta viimeisen kerran:

a) Suomessa:

siltä verovuodelta määrättäviin veroihin, jona irtisanominen tapahtui,

b) Itävallassa:

siltä kalenterivuodelta kannettaviin veroihin, jona irtisanominen tapahtui.

Tämän vakuudeksi ovat molempien valtioiden valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillä.

Tehty Wienissä 8 päivänä lokakuuta 1963 kahtena kappaleena suomen ja saksan kielillä molempien tekstien ollessa todistusvoimaisia.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.