Asetus orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamista koskevan lisäsopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun tasavallan presidentti on 25 päivänä maaliskuuta 1959 päättänyt, että Suomi liittyy Genèvessä 7 päivänä syyskuuta 1956 tehtyyn lisäsopimukseen orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta, ja liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 1 päivänä huhtikuuta 1959, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu lisäsopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.
LISÄSOPIMUS orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta
JOHDANTO
Tähän yleissopimukseen osallistuvat valtiot,
katsoen, että vapaus on oikeus, jonka jokainen ihmisyksilö saa syntyessään,
tietoisina siitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa uudelleen vakuuttaneet uskonsa ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen,
ottaen huomion, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka yleiskokous on julistanut kaikkien kansojen ja kaikkien maitten tavoiteltavaksi yhteiseksi ihanteeksi, määrää, ettei ketään saa pitää orjuudessa tai orjuuteen verrattavassa asemassa ja että orjuus ja orjakauppa on kiellettävä kaikissa muodoissaan,
todeten, että Genèvessä 25 päivänä syyskuuta 1926 tehdyn, orjuutta koskevan ja orjuuden sekä orjakaupan tukahduttamista tarkoitettavan yleissopimuksen solmimisen jälkeen alalla tällä on tapahtunut uutta edistystä,
ottaen huomioon pakollisesta työstä vuonna 1930 tehdyn sopimuksen ja sittemmin kansainvälisen työjärjestön pakollista työtä koskevan toiminnan,
todeten kuitenkin, ettei orjuutta, orjakauppaa ja orjuuteen verrattavia järjestelmiä ja käytäntöä ole vielä kaikilla maailman alueilla hävitetty,
päätettyään tämän johdosta, että vuonna 1926 tehtyyn yleissopimukseen, joka jatkuvasti on voimassa, nyt olisi liitettävä lisäsopimus, jolla tehostettaisiin orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verratavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamista koskevia niin hyvin kansallisia kuin kansainvälisiä pyrkimyksiä,
ovat sopineet seuraavasta:
OSA IOrjuuteen verrattavat järjestelmät ja käytäntö
1 artikla
Jokainen tähän sopimukseen osallistuva valtio ryhtyy kaikkiin toteutettavissa oleviin ja tarpeellisiin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin saadakseen aikaan asteettain ja niin pian kuin mahdollista seuraavassa mainittujen järjestelmien ja käytännön lopettamisen tai niistä luopumisen siellä, missä niitä vielä esiintyy, oli ne Genèvessä 25 päivänä syyskuuta 1926 allekirjoitetun orjuutta koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa esiintyvässä orjuuden käsitteen määrittelyssä otettu huomioon tai ei:
a) Velkaorjuus, eli se asema tai tila, joka johtuu siitä, että velallinen on sitoutunut velan vakuudeksi suorittamaan henkilökohtaisia palveluksiaan tai takaamaan sellaisten henkilöiden henkilökohtaiset palvelukset, jotka ovat hänestä riippuvaisia, jos näiden palveluksien kohtuullinen arvo ei vaikuta velan suoritukseen tai jos näiden palvelusten aika ei ole rajoitettu tai niiden luonne määrätty.
b) Maaorjuus, eli asema tai tila, jossa henkilö lain, tavan tai sopimuksen nojalla on velvoitettu elämään ja tekemään työtä toiselle henkilöille kuuluvalla maalla ja tekemään tälle henkilölle vastiketta vastaan tai ilmaiseksi joitakin määrättyjä palveluksia olematta vapaa muuttamaan asemaansa.
c) Järjestelmät tai käytäntö, joiden nojalla:
I) Nainen, ilman että hänellä on oikeus kieltäytyä, luvataan tai annetaan avioliittoon hänen vanhemmilleen, holhoojalleen, perheelleen tai mille muulle henkilölle tai henkilöryhmälle tahansa suoritettavaa raha- tai luontaissuoritusta vastaan; tai
II) naisen aviomiehellä, tämän perheellä tai suvulla on oikeus luovuttaa hänet kolmannelle vastikkeellisesti tai muulla tavalla; tai
III) nainen voidaan hänen aviomiehensä kuoltua luovuttaa perintönä toiselle henkilölle.
d) Järjestelmä tai käytäntö, jonka nojalla lapsen tai 18 vuotta nuoremman henkilön vanhemmat tai jompikumpi heistä, tai holhooja luovuttavat hänet kolmannelle, joko maksua vastaan tai ilman, sanotun lapsen tai nuoren henkilön tai hänen työnsä hyväksikäyttämiseksi.
2 artikla
Sopimuksen 1 artiklan c kohdassa tarkoitettujen järjestelmien ja käytännön lopettamiseksi sopimusvaltiot sitoutuvat määräämään, milloin se on asianmukaista, sopivaksi katsottavan alimman naimaiän edistämään sellaiseen menettelyyn turvautumista, joka tarjoaa kummallekin tulevista aviopuolisoista mahdollisuuden ilmaista vapaasti suostumuksensa avioliittoon, toimivaltaisen siviili- tai uskonnollisen viranomaisen läsnäollessa sekä edistämään avioliittojen rekisteröintiä.
OSA IIOrjakauppa
3 artikla
1. Orjien kuljetus maasta toiseen millä tahansa kulkuneuvolla, sen yritys tai osallisuus siihen oleva sopimuspuolten lakien mukaan rangaistava teko ja henkilöt, jotka todetaan tällaiseen oikeudenloukkaukseen syyllisiksi, on tuomittava erittäin ankaraan rangaistukseen.
2. a) Sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen lipullaan kulkevia aluksia ja ilma-aluksia kuljettamasta orjia ja rangaistakseen näihin tekoihin syyllistyneet henkilöt, tai henkilöt, jotka ovat käyttäneet niiden kansallislippua näihin tarkoituksiin.
b) Sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotta niiden satamia, lentoasemia ja rannikoita ei voitaisi käyttää orjien kuljettamiseen.
3. Sopimukseen osallistuvien valtioiden on vaihdettava tietoja, jotta niiden toimenpiteiden, joihin he ovat ryhtyneet taistelussaan orjakauppaa vastaan, yhdenmukaistaminen turvattaisiin käytännössä, ja niiden on ilmoitettava toisilleen kaikki orjakauppatapaukset ja kaikki tämänlaatuisten rikosten yritykset, jotka tulevat niiden tietoon.
4 artikla
Orja, joka pakenee tähän sopimukseen osallisen valtion laivaan, on vapaa ipso facto.
OSA IIIOrjuus ja orjuuteen verrattavat järjestelmät ja käytäntö
5 artikla
Maassa, jossa orjuutta tai sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettuja järjestelmiä tai käytäntöä ei vielä ole täydellisesti tukahdutettu tai jossa niistä ei ole luovuttu, on jäsenten silpominen, orjan tai orjuuteen verrattavassa asemassa olevan henkilön merkitseminen polttoraudalla tai muulla tavalla, tapahtui tämä sitten hänen asemansa osoittamiseksi, rangaistuksena tai mistä muusta syystä tahansa, tai osallisuus tällaisiin tekoihin, tähän sopimukseen osallistuvien valtioiden lakien mukaan rangaistava teko ja henkilöt, jotka todetaan siihen syyllisiksi, on rangaistava.
6 artikla
1. Toisen henkilön orjuuttaminen tai toisen henkilön houkutteleminen luopumaan vapaudestaan tai hänen huollossaan olevan henkilön vapaudesta tarkoituksella tehdä hänet orjaksi, on tähän sopimukseen osallistuvien valtioiden lakien mukaan rangaistava teko ja syylliseksi todetut henkilöt on rangaistava; sama on voimassa yritykseen ja osallisuuteen sekä tässä tarkoituksessa muodostettuun yhteenliittymään kuulumiseen nähden.
2. Ottaen huomioon tämän sopimuksen 1 artiklan johdantokohdan, tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä on sovellettava myös tekoon, jolla toinen henkilö houkutellaan asettamaan itsensä tai hänestä riippuvaisuussuhteessa olevan henkilön orjan asemaan ensimmäisessä artiklassa tarkoitettujen järjestelmien tai käytännön seuraamuksena; sama on voimassa yritykseen ja osallisuuteen sekä tässä tarkoituksessa perustettuun yhteenliittymään kuulumiseen nähden.
OSA IVMääritelmät
7 artikla
Tämän sopimuksen tarkoituksia varten:
a) "Orjuus" sellaisena, kuin se on määritelty vuoden 1926 orjuutta koskevassa yleissopimuksessa, on sellaisen henkilön tila tai asema, joka on omistusoikeuden tai jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena, ja "orja" on henkilö, joka on tällaisessa asemassa tai tilassa.
b) "Orjuuteen verrattavassa tilassa" oleva henkilö on se, joka on tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien tai käytännön seurauksena syntyneessä asemassa.
c) "Orjakaupalla" ymmärretään tekoja, joilla henkilö, saattaakseen toisen henkilön orjuuteen, vangitsee hänet, hankkii hänet omakseen tai luovuttaa hänet toiselle; tekoja, joilla henkilö hankkii orjan omakseen myydäkseen tai vaihtaakseen hänet; tekoja, joilla myymisen tai vaihtamisen tarkoituksessa omaksi hankittu orja myymällä tai vaihtamalla luovutetaan toiselle; sekä yleensä jokainen teko, jolla orjia myydään tai kuljetetaan käytetystä kuljetusneuvosta riippumatta.
OSA VSopimusvaltioiden välinen yhteistyö ja tietojen ilmoittaminen
8 artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan yhteistoiminnassa keskenään ja Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa edellämainittujen määräysten toteuttamiseksi.
2. Sopimuspuolet sitoutuvat toimittamaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tämän sopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi hyväksymänsä tai voimaansaattamansa lait, asetukset ja hallinnolliset päätökset.
3. Pääsihteeri ilmoittaa tämän artiklan 2 kohdan nojalla vastaanottamansa tiedot toisille sopimuspuolille ja talous- ja sosiaalineuvostolle, jotta niitä voitaisiin käyttää asiakirja-aineistona kaikissa niissä neuvoston keskusteluissa, joita uusien suositusten tekemiseksi orjuuden, orjakaupan tai sopimuksen kohteena olevien järjestelmien ja käytännön tukahduttamiseksi voidaan käydä.
OSA VILoppumääräykset
9 artikla
Tähän sopimukseen ei saa tehdä varauksia.
10 artikla
Kaikki sopimusvaltioiden väliset sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat, joita ei ole voitu neuvotteluilla ratkaista, alistetaan riitaan osallisen sopimuspuolen pyynnöstä Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, elleivät asianosaiset sovi muusta ratkaisumenettelystä.
11 artikla
1. Tämä sopimus on avoinna allekirjoittamista varten 1 päivään heinäkuuta 1957 saakka. Sen voi allekirjoittaa jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltio. Allekirjoittajavaltioiden on se ratifioitava ja ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka ilmoittaa siitä kaikille allekirjoittaja- ja sopimukseen yhtyneille valtioille.
2. Heinäkuun 1 päivän jälkeen 1957 sopimus on avoinna liittymistä varten. Siihen voi liittyä jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltio tai jokainen muu valtio, jolle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on esittänyt liittymiskutsun. Liittyminen tapahtuu tallettamalla virallinen asiakirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka ilmoittaa siitä kaikille allekirjoittaja- ja sopimukseen yhtyneille valtioille.
12 artikla
1. Tätä sopimusta on sovellettava kaikkiin itsehallintoa vailla oleviin alueisiin, huoltohallintoalueisiin, siirtomaihin ja muihin emämaahan kuulumattomiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista jokin sopimusvaltio on vastuussa. Asianomaisen sopimuspuolen on tämän artiklan 2 kohdan määräykset huomioonottaen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän sopimuksen tai liittyessään siihen ilmoitettava se emämaahan kuulumaton alue tai alueet, joihin tätä sopimusta ipso facto sovelletaan sen allekirjoituksen, ratifioinnin tai liittymisen perusteella.
2. Milloin emämaahan kuulumattoman alueen ennakkosuostumus on tarpeen sopimuspuolen tai sanotun alueen perustuslain tai perustuslaillisen käytännön johdosta, sopimuspuolen on pyrittävä saamaan kahdentoista kuukauden kuluessa allekirjoituksestaan lukien sen emämaahan kuulumattoman alueen tarpeellinen suostumus, ja sitten kun suostumus on saatu, sopimuspuolen on ilmoitettava siitä pääsihteerille. Siitä päivästä lukien, jolloin pääsihteeri vastaanottaa tämän ilmoituksen, sopimusta sovelletaan siinä mainittuun alueeseen tai alueisiin.
3. Edellisessä kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden määräajan päätyttyä asianomaiset sopimuspuolet ilmoittavat pääsihteerille tulokset neuvotteluistaan niiden emämaahan kuulumattomien alueiden kanssa, joiden kansainvälisistä suhteista ne ovat vastuussa ja joiden suostumusta tämän sopimuksen soveltamiseksi ei ehkä ole saatu.
13 artikla
1. Sopimus tulee voimaan sinä päivänä kun kaksi valtiota on tullut siihen sopimuspuoliksi.
2. Sen jälkeen se tulee voimaan kunkin valtion ja alueen osalta sinä päivänä kun asianomainen valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjan tai ilmoituksen sopimuksen soveltamisesta tähän alueeseen.
14 artikla
1. Tämän sopimuksen soveltaminen jakaantuu perättäisiin kolmivuotiskausiin, joista ensimmäinen alkaa sinä päivänä, jolloin sopimus 13 artiklan 1 kohdan mukaan tulee voimaan.
2. Jokainen valtio voi irtisanoa tämän sopimuksen lähettämällä siitä ilmoituksen pääsihteerille vähintään kuusi kuukautta ennen kolmivuotiskauden päättymistä. Pääsihteeri tiedottaa kaikille muille sopimuspuolille tämän ilmoituksen sekä sen vastaanottopäivän.
3. Irtisanominen tulee voimaan kulumassa olevan kolmivuotiskauden päättyessä.
4. Milloin 12 artiklan määräysten mukaan tätä sopimusta sovelletaan jonkun sopimuspuolen emämaahan kuulumattomiin alueisiin, sanottu sopimuspuoli voi kyseessä olevan alueen suostumuksella ilmoittaa milloin tahansa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, että sopimus on tämän alueen osalta irtisanottu. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin pääsihteeri on saanut ilmoituksen. Pääsihteeri tiedottaa muille sopimusvaltioille tämän ilmoituksen ja sen vastaanottopäivän.
15 artikla
Tämä sopimus, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristön arkistoon. Pääsihteeri laatii siitä oikeaksi todistetut kappaleet ja lähettää ne sopimusvaltioille samoinkuin kaikille muille Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen jäsenvaltioille.
Minkä vakuudeksi allekirjoittaneet hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen allekirjoitusten kohdalle merkittyinä päivinä.
Tehty Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan toimistossa Genèvessä seitsemäntenä päivänä syyskuuta tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkuusi.