36/1955

Asetus Asetus tavaranäytteiden ja mainosaineiston maahantuonnin helpottamiseksi tehdyn kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun eräät tavaranäytteiden ja mainosaineiston maahantuonnin helpottamisesta Genèvessä 7 päivänä marraskuuta 1952 tehdyn kansainvälisen sopimuksen säännökset on 7 päivänä toukokuuta 1954 annetulla lailla (436/54) hyväksytty ja Suomi liittynyt sanottuun sopimukseen sekä sen 11 artiklan edellyttämä voimaantuloehto 21 päivänä lokakuuta 1955 täyttynyt, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee voimaan 20 päivänä marraskuuta 1955.

Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1955.

Kansainvälinen sopimus tavaranäytteiden ja mainosaineiston maahantuonnin helpottamisesta.

Uskoen, että kaikenlaisten tavaranäytteiden, joko luonnon- tai teollisuustuotteiden, ja mainosaineiston maahantuontia koskevien yhdenmukaisten säännösten omaksuminen edistää kansainvälisen kaupan laajentumista,

ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet hallitukset sopineet seuraavasta:

1 artikla.
Määritelmiä.

Tässä sopimuksessa

a) käsite "tuontiverot" tarkoittaa tulleja ja kaikkia muita maahantuonnista tai sen yhteydessä maksettavia veroja ja maksuja, samoin kuin kaikkia sisäisiä maksuja ja valmisteveroja, joita voidaan maahantuoduista tavaroista kantaa, mutta ei sisällä palkkioita eikä maksuja, jotka määrältään rajoittuvat suoritettujen toimitusten likimääräisiin kustannuksiin eivätkä merkitse välillistä suojaa kotimaan tuotteille tai tuonnin verottamista fiskaalisessa tarkoituksessa;

b) käsite "henkilöt" tarkoittaa sekä fyysillisiä että juridisia henkilöitä; ja

c) viittaukset sopimuspuolen alueeseen käsittävät sen emämaa-alueen sekä kaikki muut alueet, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa ja joihin sopimus 13 artiklan mukaisesti ulottuu.

2 artikla.
Arvoltaan vähäpätöisten tavaranäytteiden vapauttaminen tuontiveroista.

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee vapautta tuontiveroista kaikenlaiset sen alueelle tuodut tavaranäytteet, edellyttäen, että ne ovat arvoltaan vähäpätöisiä ja että näitä näytteitä voidaan käyttää ainoastaan niiden mukaisten tavarain tilausten hankintaan maahantuontia silmälläpitäen. Ratkaistessaan, ovatko näytteet arvoltaan vähäpätöisiä, tuontialueen tulliviranomaiset voivat ottaa huomioon kunkin yksityisen näytteen arvon tai kaikkien samaan lähetykseen kuuluvien näytteiden yhteisarvon. Saman lähettäjän eri vastaanottajille osoittamien lähetysten arvoa ei ole yhteenlaskettava tätä pykälä sovellettaessa, vaikka nämä lähetykset olisikin tuotu samanaikaisesti.

2. Tuontialueen tulliviranomaiset voivat vaatia, että tavaranäytteet, jotta ne voitaisiin vapauttaa tuontiveroista tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, on tehtävä kauppatavaroina käyttökelvottomiksi leimaamalla, repimällä, lävistämällä tai muulla tavoin, ei kuitenkaan niin, että ne menettävät merkityksensä näytteinä.

3 artikla.
Muiden näytteiden väliaikainen vapauttaminen tuontiveroista.

1. Tässä artiklassa käsite "tavaranäytteet" tarkoittaa esineitä, jotka edustavat jo tuotettujen tavaroiden määrättyä lajia tai ovat sellaisten esineiden malleja, joiden valmistusta suunnitellaan, edellyttäen,

a) että ne kuuluvat ulkomaalla asuvalle henkilölle ja että maahantuonnin ainoana tarkoituksena on niiden näyttäminen tai havainnollistaminen tuontialueella tilausten hankkimiseksi tavaroille, jotka toimitetaan ulkomaalta,

b) että niitä ei myydä eikä käytetä varsinaiseen tarkoitukseensa enempää kuin mitä esitteleminen vaatii ja että niitä ei millään tavalla käytetä hyödyksi vuokraa tai muuta maksua vastaan niiden ollessa tuontialueella,

c) että ne on määrä aikanaan jälleenviedä, ja

d) että niiden samuus on jälleenvietäessä helposti todettavissa,

mutta ei sisällä saman henkilön tuomia tai samalle vastaanottajalle lähetettyjä täysin yhdenlaisia tavaroita, jos niitä on niin paljon, että ne kokonaisuutena eivät enää ole näytteitä tavallisten kauppatapojen edellyttämässä mielessä.

2. Tuontiverojen alaiset tavaranäytteet on, milloin jonkun sopimuspuolen alueella vakinaisesti toimivat henkilöt tuovat niitä maahan jonkun toisen sopimuspuolen alueelta joko kauppamatkustajan välityksellä tai ilman sitä, päästettävä jokaisen sopimuspuolen alueelle väliaikaisesti vapaina tuontiveroista ehdolla, että tuontiveroja ja muita mahdollisesti vaadittavia maksuja vastaava rahamäärä talletetaan tai niiden maksamisesta annetaan vakuus. Talletetut rahamäärät (lukuunottamatta niitä, mitä voidaan vaatia tämän sopimuksen 6 artiklan nojalla) eivät saa ylittää tuontiverojen määrää enemmän kuin 10 prosenttia.

3. Voidakseen käyttää hyväkseen tässä artiklassa edellytettyjä helpotuksia asianomaisten henkilöiden on noudatettava lakeja ja määräyksiä, joita tuontialueen viranomaiset ovat asiasta antaneet, sekä tällä alueella voimassaolevia tullimuodollisuuksia. Kun tuonti koskee teollisuus- ja maatalouskoneita tai -tarvikkeita ja kuljetusneuvoja, joiden tullausarvo ylittää 1 000 Yhdysvaltain dollaria (tai vastaavan määrän muuta valuuttaa), tuojilta voidaan vaatia ilmoitus näiden koneiden, tarvikkeiden ja kuljetusneuvojen määräpaikoista. Lisäksi tuontimaan tulliviranomaiset voivat milloin tahansa vaatia heidät näyttämään toteen, että koneet, tarvikkeet tai kuljetusneuvot ovat ilmoitetuissa paikoissa. Tuontimaan tulliviranomaiset voivat sinetöidä nämä koneet, tarvikkeet ja kuljetusneuvot tai estää muulla tavoin niiden käytön sinä aikana, joksi väliaikainen tuontiverovapaus on myönnetty, ja rajoittaa paikat, missä näitä esineitä sallitaan käyttää esittelytarkoituksessa.

4. Tuontialueen tulliviranomaisten tulee yleensä tunnustaa riittäviksi tavaranäytteiden vastaista samuuden toteamista varten jonkun sopimuspuolen tulliviranomaisten niihin kiinnittämät merkit edellyttäen, että näytteiden mukana seuraa viimemainitun sopimuspuolen tulliviranomaisten oikeaksi todistama selittävä luettelo. Lisämerkkejä ei näytteisiin ole pantava, elleivät tuontialueen tulliviranomaiset pidä niitä välttämättöminä identifioinnin varmentamiseksi jälleenviennin yhteydessä. Merkit eivät saa tehdä näytteitä käyttökelvottomiksi.

5. Tämän artiklan perusteella tuontiveroista vapautettujen näytteiden jälleenvientiaika ei saa olla kuutta kuukautta lyhyempi. Jälleenvientiajan kuluttua umpeen tuontiverot ja muut velotettavat maksut voidaan kantaa näytteistä, joita ei ole jälleenviety. Ne voidaan samoin kantaa, odottamatta määräajan päättymistä, näytteistä, jotka lakkaavat vastaamasta tämän artiklan 1 kohdassa määrättyjä ehtoja.

6. Kun tämän artiklan mukaisilla ehdoilla maahantuodut näytteet jälleenviedään määräaikana, on talletetun rahamäärän takaisinmaksu tai tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tuonnin yhteydessä annetun vakuuden vapauttaminen toimitettava viipymättä jossakin rajalla olevassa tai sisämaan tullitoimipaikassa, jolla on siihen tarvittava valta, ehdolla, että tällöin vähennetään verot ja muut maksut niiden näytteiden osalta, joita ei ole esitetty jälleenvietäviksi. Erikoisten olosuhteiden vallitessa talletukset voidaan kuitenkin palauttaa muullakin tavoin, kunhan se tapahtuu nopeasti. Jokaisen sopimuspuolen on julkaistava luettelo tällaiseen toimintaan oikeutetuista tullitoimipaikoista.

4 artikla.
Mainosaineiston verovapaa tuonti.

1. Kunkin sopimuspuolen on vapautettava tuontiveroista luettelot, hinnastot ja kaupalliset tiedonannot, jotka koskevat

a) myytäviksi tai vuokrattaviksi tarjottuja tavaroita, tai

b) kuljetuksen tai kaupallisen vakuutuksen alalla tehtäviä palveluksia,

kun tarjouksen tekijänä on jonkun muun sopimuspuolen alueella vakinaisesti toimiva henkilö ja asiakirjat tuodaan jonkun, minkä tahansa, sopimuspuolen alueelta. Ehtona on, että kukin lähetys joko

1) käsittää vain yhden ainoan asiakirjan, tai

2) jos siihen kuuluu useita eri asiakirjoja, sisältää vain yhden kappaleen kutakin asiakirjaa, tai,

3) asiakirjojen ja kappaleiden lukumäärästä riippumatta, bruttopainoltaan ei ylitä yhtä kiloa.

Useiden lähetysten samanaikainen lähettäminen eri osoitteisiin tuontialueella ei saa poistaa näiltä lähetyksiltä tällaista vapautusta, edellyttäen, että ainoastaan yksi lähetys on lähetetty kullekin vastaanottajalle.

2. Huolimatta tämän artiklan 1 kohdan määräyksistä sopimuspuoli ei ole velvollinen vapauttamaan tuontiveroista sen alueelle tuotaessa

a) tavaraluetteloita, hinnastoja ja kaupallisia tiedonantoja, joista ei selvästi ilmene sen ulkomaisen liikeyrityksen nimi, joka tuottaa, myy tai vuokraa niitä tavaroita tai joka tarjoaa palveluksia sellaisilla kuljetuksen ja kaupallisen vakuutuksen aloilla, joita luettelot, hinnastot ja tiedonannot koskevat, eikä

b) tavaraluetteloita, hinnastoja ja kaupallisia tiedonantoja, jotka ovat saapuneet tuontialueen tullitoimipaikkaan yhdistettyinä paketteina lähetettäviksi sitten edelleen eri vastaanottajille tällä alueella.

5 artikla.
Mainosfilmien väliaikainen vapauttaminen tuontiveroista.

Kunkin sopimuspuolen tulee suoda tämän sopimuksen 3 artiklassa mainitut helpotukset siinä määrätyn ehdoin enintään 16 mm leveille kehitetyille mainoselokuvafilmeille, joiden tulliviranomaisia tyydyttävästi osoitetaan olevan pääasiallisesti sellaisten tuotteiden tai laitteiden luonnetta tai toimintaa esittäviä valokuvia (äänityksin tai ilman sitä), joiden laatuominaisuuksia ei voida sopivasti esitellä tavaranäytteiden tai -luetteloiden avulla, edellyttäen, että filmit

a) koskevat tuotteita tai laitteita, joita tarjoaa kaupan tai vuokralle jonkun toisen sopimuspuolen alueella toimiva henkilö,

b) soveltuvat esitettäviksi ajatelluille asiakkaille, mutta eivät julkiseen näytökseen yleisölle, ja

c) tuodaan pakkauksessa, jossa ei ole enempää kuin yksi kopio kutakin filmiä ja joka ei ole osa suuremmasta filmilähetyksestä.

6 artikla.
Tuontikieltojen ja -rajoitusten väliaikainen soveltamatta jättäminen.

1. Mikään sopimuspuoli ei saa soveltaa tuontikieltoja tai -rajoituksia (tuontiveroja lukuunottamatta), tehtäköön se sitten kiintiöin, tuontiluvin tai muin toimenpitein, toisen sopimuspuolen alueelta peräisin oleviin tavaroihin, jotka

a) ovat oikeutettuja tuontiverovapauteen tämän sopimuksen 2 ja 4 artiklan määräysten perusteella (tai olisivat siihen oikeutettuja, jos olisivat veronalaisia), tai

b) ovat oikeutettuja väliaikaisesti verovapaaseen tuontiin tämän sopimuksen 3 tai 5 artiklan määräysten perusteella (tai olisivat siihen oikeutettuja, jos olisivat veronalaisia),

edellyttäen, että näiden tavarain tuonti aiheuttaa maksuja ainoastaan rahdin ja vakuutuksen osalta tai palveluksista, joita tuontialueella asuva henkilö on sillä alueella suorittanut.

2. Kun tuontikieltoja tai -rajoituksia ei sovelleta tavaroihin, jotka ovat oikeutettuja väliaikaisesti verovapaaseen tuontiin tämän sopimuksen 3 tai 5 artiklan määräysten perusteella (tai olisivat siihen oikeutettuja, jos olisivat veronalaisia), niin se koskee ainoastaan sitä aikaa, joksi verovapaa tuonti on myönnetty (tai olisi myönnetty, jos tavarat olisivat veronalaisia). Siinä tapauksessa, että näitä tavaroita ei olisi jälleenviety sen ajan kuluessa, jona kieltoja tai rajoituksia ei ole tämän artiklan 1 kohdan perusteella sovellettu, tuontimaan viranomaiset voivat ryhtyä toimenpiteisiin, joihin olisi turvauduttu, ellei tuontikieltoja tai -rajoituksia olisi jätetty soveltamatta. Tuontialueen viranomaiset voivat tässä tarkoituksessa vaatia sopivia lisätakeita, kuten erikoisvakuuden tallettamisen sen lisäksi, mitä on talletettu vastaamaan tuontiveroja.

3. Tämän sopimuksen määräykset eivät saa estää sopimuspuolta soveltamasta sellaisia tuontikieltoja tai -rajoituksia, jotka

a) ovat tarpeen julkisen moraalin tai tärkeiden turvallisuutta koskevien etujen suojelemiseksi,

b) ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi,

c) koskevat kullan tai hopean tuontia,

d) ovat tarpeen sellaisten lakien tai säännösten noudattamisen turvaamiseksi, jotka koskevat tullimääräysten täytäntöönpanoa, valtion monopoolien voimassapitoa sekä patenttien, tavaramerkkien ja kirjallisen ja taiteellisen omistusoikeuden suojaamista,

e) ovat tarpeen petollisten menettelytapojen estämiseksi,

f) koskevat vankilatyön tuotteita, tai

g) ovat tarpeen kansainväliseen kauppaan tarkoitettujen tuotteiden luokittelua, laadun tarkkailua tai markkinointia koskevien normien tai säännösten soveltamiseksi.

7 artikla.
Muodollisuuksien yksinkertaistaminen.

1. Kukin sopimuspuoli supistaa mitä vähimpään tämän sopimuksen edellyttämiä helpotuksia sovellettaessa vaadittavat muodollisuudet.

2. Kunkin sopimuspuolen tulee julkaista viipymättä kaikki tässä suhteessa annetut säännökset, jotta asianomaisille henkilöille käy mahdolliseksi tutustua niihin ja siten välttää haitat, jotka voivat olla seurauksena heille tuntemattomien muodollisuuksien soveltamisesta.

8 artikla.
Riitaisuuksien ratkaiseminen.

1. Jokainen kahden tai useamman sopimuspuolen välinen, tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva riitakysymys on, mikäli mahdollista, ratkaistava niiden kesken käytavillä välittömillä neuvotteluilla.

2. Jokainen riita, jota ei ole ratkaistu neuvottelutietä, on annettava käsiteltäväksi riidassa olevien sopimuspuolten keskenään sopimalle henkilölle tai elimelle, edellyttäen kuitenkin, että, elleivät nämä sopimuspuolet kykene tästä sopimaan, kukin niistä voi pyytää kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä nimeämään välitystuomarin.

3. Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti asetetun henkilön tai elimen päätös sitoo asianomaisia sopimuspuolia.

9 artikla.
Allekirjoittaminen ja ratifiointi.

1. Tämän sopimuksen voivat 30 päivään kesäkuuta 1953 mentäessä allekirjoittaa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten hallitukset, Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset tai jokaisen muun valtion hallitus, jolle Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on siinä tarkoituksessa lähettänyt sopimuksesta jäljennöksen.

2. Allekirjoittajahallitusten on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä sopimus niiden perustuslaillisen menettelytavan mukaisesti. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

10 artikla.
Liittyminen.

1. Tähän sopimukseen voi jokaisen 9 artiklan 1 kohdassa mainitun valtion hallitus liittyä.

2. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

11 artikla.
Voimaantulo.

Kun viisitoista 9 artiklassa mainittua hallitusta on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjansa, tulee tämä sopimus niiden kesken voimaan kolmantenakymmentenä päivänä sen päivän jälkeisestä päivästä laskien, jolloin viidestoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu. Muun hallituksen osalta se tulee voimaan kolmantenakymmentenä päivänä, laskien tämän hallituksen oman ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamispäivää seuraavasta päivästä.

12 artikla.
Irtisanominen.

1. Kun tämä sopimus on ollut voimassa kolme vuotta, kukin sopimuspuoli voi sanoa sen irti ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut siitä tiedon.

13 artikla.
Alueellinen soveltaminen.

1. Kukin hallitus voi talletettaessa sen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaa tai milloin tahansa myöhemmin selittää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoitetulla tiedonannolla, että tämä sopimus koskee kaikkia tai joitakuita niistä alueista, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, ja sopimus ulottuu koskemaan tiedonannossa mainittuja alueita kolmantenakymmentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut tiedonannon, tai sinä päivänä, jolloin sopimus tulee voimaan 11 artiklan mukaisesti, jos tämä päivä on myöhäisempi.

2. Kukin hallitus, joka on esittänyt tämän artiklan 1 kohdan mukaisen selityksen sopimuksen ulottamisesta koskemaan jotakin aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, voi sanoa irti sopimuksen erikseen tuon alueen osalta 12 artiklan määräysten mukaisesti.

12 artikla.
Varaumat.

1. Allekirjoittaessaan sopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjansa jokainen valtio voi selittää, että se ei pidä erinäisiä sopimuksen kohtia itseään velvoittavina.

2. Ilmoittaessaan 13 artiklan mukaisesti, että tätä sopimusta on sovellettava johonkin sellaiseen alueeseen, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, kukin valtio voi antaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisen eri selityksen, joka koskee joko kaikkia tai jotakuta ilmoituksessa mainittua aluetta.

3. Kun valtio ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä tai tehdessään 13 artiklassa edellytetyn ilmoituksen esittää jotakin tämän sopimuksen artiklaa koskevan varauman, lähettää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri varauman tekstin kaikille valtioille, jotka ovat tai voivat tulla tämän sopimuksen sopimuspuoliksi. Jokaisella valtiolla, joka on allekirjoittanut, ratifioinut tai hyväksynyt tämän sopimuksen tai siihen liittynyt, ennenkuin varauma on ollut tehty, (tai, ellei sopimus ole vielä voimassa, joka sen voimaantulopäivänä on sen allekirjoittanut, ratifioinut, hyväksynyt tai siihen liittynyt), on oikeus tehdä vastaväitteitä tällaisen varauman suhteen. Ellei mikään valtio, jolla on oikeus tehdä vastaväitteitä, ole saattanut näitä väitteitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tietoon viimeistään yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä lukien, kun pääsihteerin ilmoitus on tehty, (tai sopimuksen voimaantulopäivästä lukien, jos se on myöhäisempi), on varauma pidettävä hyväksyttynä.

4. Siinä tapauksessa että, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille esitetään vastaväite sellaisen valtion taholta, jolla on oikeus se tehdä, pääsihteeri ilmoittaa tämän vastaväitteen sille valtiolle, joka oli varauman tehnyt, ja tiedustaa siltä, suostuuko se peruuttamaan varauman vai pitääkö parempana luopua tapauksen laadusta riippuen ratifioimasta tai hyväksymästä sopimusta, liittymästä siihen tai ulottamasta sen soveltamista alueeseen tai alueisiin, joita varauma koski.

5. Sellaisen varauman tehnyt valtio, jonka suhteen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti on esitetty vastaväite, ei tule sopimuksen sopimuspuoleksi, ellei vastaväitteitä ole peruutettu tai ellei se ole menettänyt merkitystään 6 kohdassa edellytetyllä tavalla. Edelleen valtio ei voi vaatia tämän sopimuksen suomia etuja alueelle, josta se on kansainvälisesti vastuussa ja jonka suhteen se on esittänyt varauman, jos varauman johdosta on tehty tämän artiklan 3 kohdan mukainen vastaväite, ellei vastaväitteitä ole peruutettu tai ellei se ole menettänyt merkitystään 6 kohdassa edellytetyllä tavalla.

6. Sellaisen valtion esittämä vastaväite, joka on allekirjoittanut, mutta ei ratifioinut tai hyväksynyt sopimusta, menettää pätevyytensä, ellei tuo valtio vuoden kuluessa vastaväitteen esittämisestä ole ratifioinut tai hyväksynyt sopimusta.

15 artikla.
Allekirjoitusta, ratifiointia, hyväksymistä ja liittymistä koskevat ilmoitukset.

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittaja- ja liittyjävaltioille sekä muille valtioille, jotka sitä pyytävät, tätä sopimusta koskevat allekirjoitukset, ratifioinnit, hyväksymiset ja liittymiset ja sen voimaantulopäivän sekä kaikki ilmoitukset, jotka hän on saanut 12 ja 13 artiklan nojalla.

Vakuudeksi ovat allamainitut valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehtiin Genèvessä seitsemäntenä päivänä marraskuuta tuhat yhdeksänsataa viisikymmentä kaksi, ranskan ja englannin kielellä, kumpikin teksti yhtä todistusvoimaisena, yhtenä ainoana kappaleena, joka talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri lähettää siitä kaikille allekirjoittaja- ja liittyjävaltioille oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.