8/1955

1 artikla.Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka joku niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin Korkean sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissa sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.Soveltaminen puolueettomien valtain taholta.

Puolueettomien valtain on vastaavasti sovellettava tämän sopimuksen määräyksiä haavoittuneisiin ja sairaisiin sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniin, jotka kuuluvat selkkauksen osapuolten aseellisiin voimiin ja on vastaanotettu tai eristetty sanottujen valtain alueille, niin myös kuolleina tavattuihin.

5 artikla.Soveltamisajan pituus.

Suojeltuihin henkilöihin, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, tätä sopimusta on sovellettava heidän lopulliseen kotiuttamiseensa saakka.

6 artikla.Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 15, 23, 28, 31, 36, 37 ja 52 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata haavoittuneille ja sairaille sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Haavoittuneet ja sairaat sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.Oikeuksien luovuttamattomuus.

Haavoittuneet ja sairaat sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.Suojelijavallat

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulinvirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii. Ainoastaan pakottavien sotilaallisten syiden vaatiessa voidaan heidän toimintaansa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti rajoittaa.

9 artikla.Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen haavoittuneita ja sairaita sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniä ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.Suojelijavallan sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos haavoittuneet ja sairaat tai lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaista kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito haavoittuneista ja sairaista sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenistä kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

12 artikla.Suojelu, kohtelu ja hoito.

Aseellisissa voimissa palvelevia ja muita seuraavassa artiklassa mainittuja henkilöitä, jotka ovat haavoittuneita tai sairaita, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa.

Heitä on sen selkkauksen osapuolen, jonka vallassa he ovat, kohdeltava ja hoidettava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua sukupuolen, rodun, kansallisuuden, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella. Ovat jyrkästi kielletyt kaikki heidän henkeensä tai henkilöönsä kohdistuvat loukkaukset ja, muiden muassa, heidän surmaamisensa ja sukupuuttoon hävittämisensä, heidän alistamisensa kidutukseen, heihin kohdistuvien biologisten kokeiden suorittaminen, heidän jättämisensä vakain tuumin lääkinnöllisettä avutta tai hoidotta tai heidän saattamisensa alttiiksi varta vasten luoduille tartunnan vaaroille.

Vain pakottavista lääkinnöllisistä syistä voidaan jollekulle antaa hoidon saamisen järjestyksessä etusija.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella.

Selkkauksen osapuolen, joka joutuu jättämään haavoittuneita tai sairaita vastapuolelleen, on heidän mukanaan jätettävä, mikäli sotilaalliset vaatimukset sen sallivat, osa lääkintähenkilökuntaansa ja -varusteitaan heidän hoitonsa avustamiseksi.

13 artikla.Suojellut henkilöt.

Tätä sopimusta on sovellettava haavoittuneisiin ja sairaisiin, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) selkkauksen osapuolen aseellisissa joukoissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolista kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettavissa oleva tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin.

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön luettavat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten voimien hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistöissä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi joukoiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

14 artikla.Asema.

Huomioon ottaen edellisen artiklan määräykset ovat sodankävijän haavoittuneet ja sairaat, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, sotavankeja ja heihin on sovellettava sotavankeja koskevia kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

15 artikla.Haavoittuneiden etsiminen. Evakuointi.

Jokaisena ajankohtana ja erittäinkin taistelukosketuksen jälkeen on selkkauksen osapuolten viivytyksettä ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin haavoittuneiden ja sairaiden etsimiseksi ja kokoamiseksi, heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä sekä tarpeellisen hoidon turvaamiseksi heille, niin myös kuolleiden etsimiseksi ja heidän ruumiittensa ryöstämisen ehkäisemiseksi.

Aina milloin olosuhteet sen sallivat, on sovittava aselevosta, tulen keskeyttämisestä tai paikallisista järjestelyistä, jotta taistelukentälle jääneet haavoittuneet voitaisiin korjata pois, vaihtaa tai kuljettaa.

Niinikään voivat selkkauksen osapuolet tehdä keskinäisiä paikallisia sopimuksia evakuoidakseen tai vaihtaakseen haavoittuneet ja sairaat vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu, sekä turvatakseen lääkintä- ja uskonnolliselle henkilökunnalle ynnä lääkintävarusteille kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

16 artikla.Tietojen luetteloiminen ja edelleen toimittaminen.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman lyhyessä ajassa merkittävä luetteloon kaikki sellaiset seikat, jotka ovat omiaan yksilöimään sen valtaan joutuneet vastapuolen haavoittuneet, sairaat ja kuolleet. Näiden tietojen tulee mikäli mahdollista sisältää:

a) maininta vallasta, josta he ovat riippuvaisia;

b) matrikkeli-(kantakortti-)numero;

c) sukunimi;

d) etunimi tai -nimet;

e) syntymäaika;

f) muut tiedot, jotka näkyvät henkilökortista tai tuntolevystä;

g) vangiksi joutumisen tai kuoleman aika ja paikka;

h) haavoja, sairautta tai kuoleman syytä koskevat tiedot.

Edellä mainitut tiedot on mahdollisimman lyhyessä ajassa toimitettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa tarkoitetulle tiedonantotoimistolle, jonka on suojeluvallan ja sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava ne edelleen sille vallalle, josta sanotut henkilöt ovat riippuvaisia.

Selkkauksen osapuolten on laadittava ja edellisessä kappaleessa mainituin tavoin toisilleen toimitettava kuolintodistukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot. Niiden on niinikään kerättävä ja sanotun toimiston välityksellä toisilleen toimitettava kaksinkertaisten tuntolevyjen toiset puoliskot, testamentit ja muut asiakirjat, jotka ovat tärkeitä kuolleiden perheelle, rahamäärät sekä yleensä kaikki kuolleilta tavatut esineet, joilla on sisäistä tai tunnearvoa. Nämä esineet samoin kuin ne, joiden haltijaa ei ole voitu selvittää, on lähetettävä sinetöidyissä paketeissa liitteinään ilmoitus kaikista kuolleen haltijan henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisista seikoista sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä.

17 artikla.Kuolleita koskevia määräyksiä.

Selkkauksen osapuolten on pidettävä huolta siitä, että ennen kuolleiden hautaamista tai polttamista, mikä on toimitettava yksilöllisesti sikäli kuin olosuhteet sen suinkin sallivat, suoritetaan huolellinen ja mikäli mahdollista lääkinnöllinen ruumiiden tarkastus kuoleman toteamiseksi, henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä näitä seikkoja koskevan kertomuksen varalta. Kaksinkertaisen tuntolevyn puolisko sekä itse tuntolevy, jos kysymys on yksinkertaisesta levystä, on jätettävä ruumiiseen.

Ruumiit voidaan polttaa vain pakottavien terveydellisten syiden niin vaatiessa taikka kuolleen henkilön uskonnosta johtuvista syistä. Milloin polttaminen tapahtuu, on seikkaperäinen maininta, joka käsittää myös polttamisen syyn, tehtävä siitä kuolintodistukseen tai oikeaksi vahvistettuun kuolleiden luetteloon.

Selkkauksen osapuolten on lisäksi huolehdittava siitä, että kuolleet saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin, että heidän hautojaan kunnioitetaan ja ne järjestetään kuolleiden kansallisuuden mukaan toistensa yhteyteen sekä että hautoja pidetään asianmukaisessa kunnossa ja siten merkittyinä, että ne voidaan aina löytää. Tätä varten ja vihollisuuksien alkaessa niiden on virallisesti järjestettävä hautavirasto silmällä pitäen ruumiiden mahdollista kaivamista maasta, vainajien henkilöllisyyden selvittämisen turvaamista hautapaikan sijainnista riippumatta sekä ruumiiden mahdollista palauttamista kotimaahan. Nämä määräykset soveltuvat myös tuhkaan, jota hautaviraston on säilytettävä kunnes kotimaa on ilmoittanut niistä viimeisistä toimenpiteistä, joihin se haluaa tässä kohden ryhtyä.

Niin pian kuin olosuhteet sallivat ja viimeistään vihollisuuksien päättyessä näiden hautavirastojen on 16 artiklan toisessa kappaleessa mainitun tiedonantotoimiston välityksellä vaihdettava keskenään luetteloita, jotka osoittavat hautojen tarkan sijainnin ja miten ne on merkitty sekä sisältävät niihin haudattuja kuolleita koskevia tietoja.

18 artikla.Väestön osuus.

Sotilasviranomainen voi vedota asujainten ihmisystävyyteen kehoittaakseen näitä hänen valvontansa alaisina vapaaehtoisesti keräämään ja hoitamaan haavoittuneita ja sairaita, jolloin hän myöntää niille, jotka ovat noudattaneet vetoomusta, heidän tarvitsemansa suojelun ja helpotukset. Jos alue joutuu tai jälleen joutuu vastapuolen valvontaan, tämän on pidettävä suojelu ja helpotukset voimassa näihin henkilöihin nähden.

Sotilasviranomaisen on oikeutettava asujaimet ja avustusyhdistykset, sellaisillakin alueilla, joihin on tunkeuduttu tai jotka on vallattu, omasta aloitteestaan keräämään ja hoitamaan haavoittuneita tai sairaita mihin kansallisuuteen nämä kuulunevatkin. Siviiliväestön on pidettävä haavoittuneita ja sairaita loukkaamattomina sekä erittäinkin oltava tekemättä heitä kohtaan minkäänlaista väkivaltaa.

Ketään ei saa milloinkaan ahdistaa tai tuomita sen johdosta, että hän on antanut apuaan haavoittuneille tai sairaille.

Tämän artiklan määräykset eivät vapauta valtaajavaltaa sille kuuluvista velvoituksista haavoittuneiden ja sairaiden lääkinnälliseen ja moraaliseen huoltoon.

19 artikla.Suojelu.

Lääkintähuollon kiinteisiin laitoksiin ja liikkuviin lääkintämuodostelmiin ei saa missään olosuhteissa kohdistaa hyökkäystä, vaan selkkauksen osapuolten tulee niitä jokaisena ajankohtana pitää loukkaamattomina ja suojella. Jos ne joutuvat vastapuolen käsiin, niiden on saatava jatkaa toimintaansa mikäli tämä valta ei itse turvaa näissä laitoksissa ja muodostelmissa olevien haavoittuneiden ja sairaiden tarpeellista hoitoa.

Asianomaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että edellä mainitut lääkintälaitokset ja -muodostelmat mahdollisuuden mukaan sijoitetaan sillä tavoin, että sotilaallisiin kohteisiin ehkä kohdistetut hyökkäykset eivät saata näitä lääkintälaitoksia ja -muodostelmia vaaraan.

20 artikla.Sairaala-alusten suojelu.

Sairaala-aluksiin, joilla on oikeus Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen mukaiseen suojaan, ei saa kohdistaa hyökkäystä maalta käsin.

21 artikla.Laitosten ja muodostelmien suojan lakkaaminen.

Lääkintähuollon kiinteiden laitosten ja liikkuvien lääkintämuodostelmien osaksi tuleva suoja saattaa lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja se on jätetty varteen ottamatta.

22 artikla.Seikat, joiden johdosta suoja ei lakkaa.

Sellaisina tekoina, joiden johdosta lääkintämuodostelmain tai -laitosten osaksi 19 artiklan mukaan tuleva suoja menetettäisiin, ei ole pidettävä:

1) että muodostelman tai laitoksen henkilökunta on aseistettu ja käyttää aseitaan puolustaakseen itseään taikka haavoittuneita tai sairaita;

2) että muodostelmaa tai laitosta, aseistettujen sairaanhoitajien puuttuessa, suojaa vartiomiehistö tai saattue;

3) että näistä muodostelmista ja laitoksista tavataan haavoittuneilta ja sairailta otettuja käsiaseita ja ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle;

4) että muodostelmassa tai laitoksessa on eläinlääkintähenkilökuntaa tai -varusteita kuulumatta siihen olennaisena osana;

5) että muodostelmien ja laitosten tai niiden henkilökunnan ihmisystävällinen toiminta on ulotettu siviilihaavoittuneisiin tai -sairaisiin.

23 artikla.Lääkintävyöhykkeet ja -paikkakunnat.

Rauhan ajasta alkaen voivat Korkeat sopimuspuolet ja vihollisuuksien alettua selkkauksen osapuolet perustaa alueilleen ja, tarpeen vaatiessa, vallatuille alueille lääkintävyöhykkeitä ja -paikkakuntia siten järjestettyinä, että niillä voidaan saattaa sodan seurauksilta suojaan haavoittuneet ja sairaat sekä henkilökunta, jonka tehtäviin kuuluu näiden vyöhykkeiden ja paikkakuntien järjestäminen ja hallinto sekä niihin koottujen henkilöiden hoito.

Selkkauksen alkaessa tai kestäessä asianomaiset osapuolet voivat tehdä keskenään sopimuksia perustamiensa vyöhykkeiden ja paikkakuntien tunnustamisesta. Siinä tarkoituksessa ne voivat saattaa voimaan tähän sopimukseen liitetyn sopimusluonnoksen määräykset tekemällä niihin mahdollisesti tarpeellisiksi havaitsemiaan muutoksia.

Suojelijavaltoja ja Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa kehoitetaan tarjoamaan hyviä palveluksiaan näiden lääkintävyöhykkeiden ja -paikkakuntien perustamiseksi ja tunnustamiseksi.

24 artikla.Vakinaisen henkilökunnan suojelu.

Lääkintähenkilökuntaa, jonka yksinomaisena tehtävänä on haavoittuneiden ja sairaiden etsiminen, kerääminen, kuljettaminen tai hoitaminen taikka tautien ehkäiseminen, henkilökuntaa, jonka yksinomaisena tehtävänä on lääkintämuodostelmien ja -laitosten hallinto sekä aseellisten voimien kenttäpappeja on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa.

25 artikla.Tilapäisen henkilökunnan suojelu.

Sotilaita, jotka on erityisesti koulutettu käytettäviksi tarvittaessa sairaanhoitajina tai apulaispaarinkantajina etsittäessä, kerättäessä, kuljetettaessa tai hoidettaessa haavoittuneita tai sairaita, on niinikään pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, jos he suorittavat näitä tehtäviä joutuessaan kosketukseen vihollisen kanssa tai sen valtaan.

26 artikla.Avustusyhdistysten henkilökunta.

Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten sekä muiden vapaaehtoisten avustusyhdistysten, jotka ovat maansa hallituksen tunnustamia ja laillistamia, henkilökunnat ovat, mikäli niitä käytetään samanlaisiin tehtäviin kuin 24 artiklassa tarkoitettua henkilökuntaa, edellyttäen että näiden yhdistysten henkilökunnat ovat sotalakien ja sotilaallisten ohjesääntöjen alaiset.

Niiden yhdistysten nimet, jotka joku Korkeista sopimuspuolista on oikeuttanut sen vastuulla antamaan apua armeijainsa säännölliselle lääkintähuollolle, sopimuspuolen on ilmoitettava toiselle joko rauhan aikana taikka vihollisuuksien alkaessa tai kestäessä, joka tapauksessa kuitenkin ennen kuin yhdistyksen antaman avun tehokas hyväksikäyttö on alkanut.

27 artikla.Puolueettomien maiden yhdistykset.

Puolueettoman maan tunnustama yhdistys voi tarjota henkilökuntansa tai lääkintämuodostelmiensa apua selkkauksen osapuolelle ainoastaan maansa hallituksen suostumuksin ja selkkauksen asianomaisen osapuolen luvalla. Tämä henkilökunta ja nämä muodostelmat on asetettava tämän selkkaukseen osallisen vallan valvontaan.

Puolueettoman maan hallituksen on ilmoitettava suostumuksestaan sen valtion vastapuolelle, joka vastaanottaa avun. Selkkauksen osapuoli, joka on vastaanottanut avun, on velvollinen ennen tämän käyttämistä ilmoittamaan siitä vastapuolelleen.

Missään olosuhteissa ei tätä apua ole pidettävä sekaantumisena selkkaukseen.

Sen henkilökunnan jäsenet, jota ensimmäisessä kappaleessa tarkoitetaan, on asianmukaisesti varustettava 40 artiklassa tarkoitetuilla henkilökorteilla ennen kuin he jättävät sen puolueettoman maan, johon he kuuluvat.

28 artikla.Henkilökunnan pidättäminen.

Henkilökuntaa, joka on mainittu 24 ja 26 artiklassa, ei saa, jos se on joutunut vastapuolen valtaan, pidättää muutoin kuin mikäli sotavankien terveydentila, hengelliset tarpeet ja lukumäärä sitä vaativat.

Siten pidätettyjä henkilökunnan jäseniä ei katsota sotavangeiksi. Kuitenkin he saavat hyväkseen ainakin kaikki ne edut, jotka johtuvat Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen määräyksistä. Heidän on, pidättäjävallan sotalakien ja sotilaallisten ohjesääntöjen puitteissa, sen asianomaisten virastojen määräämisvallan alaisina ja sopusoinnussa sen kanssa, mikä heidän toimensa tunnolliseen täyttämiseen kuuluu, jatkettava lääkinnöllistä ja hengellistä toimintaansa sotavankien, ensisijaisesti niiden hyväksi, jotka kuuluvat samoihin aseellisiin voimiin kuin he itsekin. Lääkinnöllisen tai hengellisen tehtävänsä suorittamista varten he lisäksi saavat osakseen seuraavat edut:

a) He ovat oikeutetut säännöllisin väliajoin käymään sotavankien luona, jotka ovat työkunnissa tai leirin ulkopuolella olevissa sairaaloissa. Pidättäjävallan on tätä varten annettava heidän käytettävikseen tarpeelliset kulkuneuvot.

b) Jokaisessa leirissä korkeimman arvoluokan vanhin sotilaslääkäri on leirin sotilasviranomaisille vastuussa kaikesta, mikä koskee pidätetyn henkilökunnan toimintaa. Tässä tarkoituksessa selkkauksen osapuolet vihollisuuksien alkaessa sopivat heidän lääkintähenkilökuntainsa arvoasteiden keskinäisestä vastaavaisuudesta, 26 artiklassa tarkoitettujen yhdistysten henkilökunta mukaan luettuna. Kaikissa heidän tehtävänsä kuuluvissa kysymyksissä tämä lääkäri sekä kenttäpapit saavat kääntyä suoraan leirin asianomaisten viranomaisten puoleen. Näiden on myönnettävä heille kaikki tarpeelliset helpotukset näitä kysymyksiä koskevan kirjeenvaihdon suhteen.

c) Vaikka pidätetty henkilökunta onkin oleskeluleirinsä sisäisen kurin alainen, sitä ei voida pakottaa lääkinnölliselle tai uskonnolliselle tehtävälleen vieraaseen työhön.

Vihollisuuksien kestäessä selkkauksen osapuolten on sovittava pidätetyn henkilökunnan mahdollisesta vaihtamisesta ja vahvistettava siinä noudatettava menettely.

Mikään edellä olevista määräyksistä ei vapauta pidättäjävaltaa velvoituksista, mitkä sillä lääkinnällisessä ja hengellisessä suhteessa on sotavankeja kohtaan.

29 artikla.Tilapäisen henkilökunnan asema.

Henkilökunta, joka on mainittu 25 artiklassa, on vihollisen valtaan jouduttuaan katsottava sotavangiksi, mutta sitä on käytettävä lääkintätehtäviin sikäli kuin tarvetta siihen ilmaantuu.

30 artikla.Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan palauttaminen.

Henkilökunnan jäsenet, joiden pidättäminen 28 artiklan nojalla ei ole välttämätöntä, on palautettava selkkauksen osapuolelle, johon he kuuluvat, niin pian kuin tie on avoinna heidän palauttamiselleen ja sotilaalliset vaatimukset sen sallivat.

Heitä ei ole palauttamista odotettaessa katsottava sotavangeiksi. Kuitenkin he saavat hyväkseen ainakin kaikki ne edut, jotka johtuvat Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen määräyksistä. Heidän on jatkettava tehtäviensä täyttämistä vastapuolen johdon alaisina ja on heitä ensi sijassa käytettävä hoitamaan sen selkkaukseen osallisen vallan haavoittuneita ja sairaita, johon he itsekin kuuluvat.

Lähtiessään he vievät mukanaan irtaimen tavaran, henkilökohtaiset käyttöesineet, arvoesineet ja kojeet, mikäli ne ovat heidän omiaan.

31 artikla.Palautettavan henkilökunnan valinta.

Valittaessa henkilökuntaa, jonka palauttamista 30 artiklassa edellytetään, ei huomiota ole kiinnitettävä henkilöiden rotuun, uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin, vaan ensisijaisesti heidän pidättämisensä ajanluvunmukaiseen järjestykseen sekä heidän terveydentilaansa.

Vihollisuuksien alkaessa selkkauksen osapuolet voivat erikoissopimuksin vahvistaa pidätettävän henkilökunnan prosenttiluvun vankien lukumäärän suhteen sekä sen jakautumisen leireittäin.

32 artikla.Puolueettomien maiden henkilökunnan palauttaminen.

Henkilöitä, jotka on mainittu 27 artiklassa ja jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, ei voida pidättää.

Jollei toisin ole sovittu, heillä on oikeus palata maahansa tai, ellei se ole mahdollista, sen selkkaukseen osallisen vallan alueelle, jonka palveluksessa he olivat, niin pian kuin tie on avoinna heidän palaamiselleen ja sotilaalliset vaatimukset sen sallivat.

Palauttamista odottaessaan heidän on jatkettava tehtäviensä täyttämistä vastapuolen johdon alaisina; heidät on ensi kädessä määrättävä hoitamaan sen selkkaukseen osallisen vallan haavoittuneita ja sairaita, jonka palveluksessa he olivat.

Lähtiessään he vievät mukanaan irtaimen tavaran, henkilökohtaiset käyttöesineet, arvoesineet, kojeet ja aseet sekä, mikäli mahdollista, heille kuuluvat kulkuneuvot.

Selkkauksen osapuolet turvaavat tälle henkilökunnalle sen ollessa niiden vallassa samanlaiset elatus- ja asumisedut sekä samanlaiset määrärahat ja palkan kuin niiden armeijan vastaavalle henkilökunnalle. Ravinnon tulee joka tapauksessa olla riittävää määrän, laadun ja vaihtelun puolesta niin että se takaa asianomaisille terveydentilan säännöllisen tasapainon.

33 artikla.Rakennukset ja varastot.

Armeijain liikkuvien lääkintämuodostelmien varusteet, kun ne ovat joutuneet vastapuolen valtaan, on jätettävä haavoittuneiden ja sairaiden tarpeisiin käytettäväksi.

Aseellisten voimien kiinteiden lääkintälaitosten rakennukset, varusteet ja varastot pysyvät sotalakien alaisina, mutta niitä ei saa käyttää tarkoituksestaan poikkeavasti niin kauan kuin niitä tarvitaan haavoittuneita ja sairaita varten. Kuitenkin voivat taistelevien armeijain päälliköt pakottavan sotilaallisen tarpeen vaatiessa, käyttää niitä hyväkseen, edellyttäen että ensin on ryhdytty tarpeellisiin toimiin niissä hoitoa saaneiden sairaiden ja haavoittuneiden hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Varusteita ja varastoja, joita tässä artiklassa tarkoitetaan, ei saa tahallisesti tuhota.

34 artikla.Avustusyhdistysten omaisuus.

Tämän sopimuksen etuihin osallisten avustusyhdistysten irtainta ja kiinteätä omaisuutta on pidettävä yksityisenä omaisuutena.

Sodan lakien ja tapojen sodankävijöille tunnustamaa oikeutta pakko-ottoon ei saa käyttää muutoin kuin pakottavan tarpeen vaatiessa ja ainoastaan kun ensin on turvattu huolenpito haavoittuneista ja sairaista.

35 artikla.Suojelu.

Haavoittuneiden ja sairaiden sekä lääkintävarusteiden kuljetuksia on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava samoin kuin liikkuvia lääkintämuodostelmia.

Milloin sellaiset kuljetukset tai kulkuneuvot joutuvat vastapuolen käsiin, ne on katsottava sotalakien alaisiksi ehdoin että se selkkauksen osapuoli, joka on ne vallannut, ottaa joka tapauksessa huolehtiakseen niissä olevista haavoittuneista ja sairaista.

Siviilihenkilökunta ja kaikki pakko-otolla saadut kuljetusvälineet ovat kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen alaiset.

36 artikla.Lääkintäilma-alukset.

Lääkintäilma-aluksiin, toisin sanoen ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden ja sairaiden siirtämiseen taikka lääkintähenkilökunnan ja -varusteiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan sodankävijäin on pidettävä niitä loukkaamattomina niiden suorittaessa lentoja korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista kaikki asianomaiset sodankävijät ovat keskenään erityisesti sopineet.

Niiden on kansallisten värien ohella näkyvästi kannettava 38 artiklassa tarkoitettua tunnusmerkkiä ala-, ylä- ja sivupinnoillaan. Ne on varustettava jokaisella muulla merkillä tai tuntemisvälineellä, joka on vahvistettu sodankävijäin tekemässä sopimuksessa joko vihollisuuksien alkaessa tai niiden kestäessä.

Jollei toisin ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Lääkintäilma-alusten on noudatettava jokaista laskeutumiskehoitusta. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten kun ehkä on toimitettu tarkastus.

Siinä tapauksessa, että vihollisalueelle tai vihollisen valtaamalle alueelle on jouduttu laskeutumaan tahattomasti, haavoittuneet ja sairaat sekä ilma-aluksen miehistö ovat sotavankeja. Lääkintähenkilökuntaa on kohdeltava 24 ja seuraavien artiklain mukaisesti.

37 artikla.Lentäminen puolueettoman alueen yli. Maihin siirretyt haavoittuneet ja sairaat.

Selkkauksen osapuolten lääkintäilma-alukset voivat, huomioon ottaen mitä toisessa kappaleessa sanotaan, lentää puolueettomain valtain alueen yli ja laskeutua siellä maahan tai veteen pakkotilanteensa tai poiketakseen sinne. Niiden on etukäteen puolueettomille valloille ilmoitettava kulustaan näiden alueen kautta sekä noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Ne ovat suojassa hyökkäyksiltä vain lentäessään korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista asianomaisten selkkauksen osapuolten ja puolueettomain valtain kesken on erityisesti sovittu.

Puolueettomat vallat voivat kuitenkin asettaa ehtoja ja rajoituksia niiden lääkintäilma-alusten noudatettaviksi, jotka aikovat lentää niiden alueen yli tai laskeutua siellä maihin. Täten ehkä määrättyjä ehtoja ja rajoituksia on sovellettava yhtäläisesti kaikkiin selkkauksen osapuoliin.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella lääkintäilma-aluksesta puolueettomalle alueelle maihin siirrettyjä haavoittuneita ja sairaita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin. Heidän majoittamisestaan ja eristämisestään aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, josta haavoittuneet ja sairaat ovat riippuvaisia.

38 artikla.Sopimusmerkki.

Kunnioituksen osoittamiseksi Sveitsille pidetään armeijain lääkintähuollon tunnuksena ja merkkinä liittovaltion värit keskenään vaihtamalla muodostettua heraldista merkkiä, valkeapohjoista punaista ristiä.

Kuitenkin on niiden maiden osalta, jotka jo nykyisin käyttävät punaisen ristin sijasta tunnusmerkkinä punaista puolikuuta taikka punaista leijonaa ja aurinkoa valkoisella pohjalla, nämä tunnukset niinikään hyväksyttävä tätä sopimusta vastaaviksi.

39 artikla.Merkin käyttö.

Asianomaisen sotilaspäällystön valvonnan alaisena merkki on pantava näkyviin lippuihin, käsivarsinauhoihin ja kaikkiin lääkintähuollon varusteisiin.

40 artikla.Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 24 artiklassa sekä 26 ja 27 artiklassa tarkoitettuun henkilökuntaan, tulee vasemmassa käsivarressaan kantaa sotilasviranomaisen antamaa ja leimaamaa vedenkestävää käsivarsinauhaa, jossa on tunnusmerkki.

Tähän henkilökuntaan kuuluvien tulee niin ikään kantaa, paitsi

16 artiklassa tarkoitettua tuntolevyä, erityistä henkilökorttia, johon tunnusmerkki on pantu. Henkilökortin tulee olla vedenkestävä ja mittasuhteiltaan sellainen että se mahtuu taskuun. Sen tulee olla laadittu kansalliskielellä ja sisältää maininta ainakin asianomaisen henkilön suku- ja etunimistä, syntymäajasta, arvosta ja matrikkeli-(kantakortti-)numerosta, ja siitä tulee ilmetä, minkä aseman perusteella hänellä on oikeus tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Kortissa tulee olla sen haltijan valokuva sekä lisäksi joko hänen allekirjoituksensa tai hänen sormenjälkensä tai molemmat. Siihen tulee olla lyötynä sotilasviranomaisen koholeima.

Henkilökortin tulee olla yhtäläinen kunkin armeijan keskuudessa ja mikäli mahdollista samankaltainen Korkeitten sopimuspuolten armeijoissa. Selkkauksen osapuolet voivat käyttää esikuvana tähän sopimukseen esimerkkinä liitettyä mallia. Niiden on vihollisuuksien alkaessa toisilleen ilmoitettava käyttämänsä malli. Kukin henkilökortti on mikäli mahdollista, laadittava ainakin kahtena kappaleena, joista kotimaavalta säilyttää yhtä.

Missään tapauksessa älköön edellä mainittuun henkilökuntaan kuuluvalta riistettäkö hänen virkamerkkejään tai henkilökorttiaan taikka oikeutta käsivarsinauhan kantamiseen. Katoamisen tapahtuessa hänellä on oikeus saada kaksoiskappale kortista ja sijaisarvomerkit.

41 artikla.Tilapäisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 25 artiklassa mainittuun henkilökuntaan, on ainoastaan lääkintätehtäviä suorittaessaan, kannettava käsivarsinauhaa, jossa tunnusmerkki on keskellä pienoiskoossa ja jonka sotilasviranomainen on antanut ja leimannut.

Henkilöllisyyspapereissa, joita tähän henkilökuntaan kuuluvat kantavat, tulee olla mainittuna haltijan saama lääkintäkoulutus, hänen tehtäviensä tilapäislaatu sekä hänellä oleva oikeus käsivarsinauhan kantamiseen.

42 artikla.Muodostelmien ja laitosten merkitseminen.

Tämän sopimuksen mukaisen tunnuslipun saakoot nostaa ainoastaan sellaiset lääkintämuodostelmat ja -laitokset, jotka siinä määrätään pidettäviksi loukkaamattomina, ja vain sotilasviranomaisen suostumuksin.

Liikkuvissa muodostelmissa ja kiinteissä laitoksissa voidaan sen rinnalla panna näkyviin sen selkkaukseen osallisen vallan kansallinen lippu, jonka alainen muodostelma tai laitos on.

Kuitenkin saavat vihollisen valtaan joutuneet muodostelmat nostaa vain sopimuslipun.

Selkkauksen osapuolet ryhtyvät, mikäli sotilaalliset vaatimukset sen sallivat, tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen vihollisen maa-, ilma- ja merivoimille selvästi näkyviksi lääkintämuodostelmien ja -laitosten tunnusmerkit ja siten poistaakseen jokaisen hyökkäystoiminnan mahdollisuuden.

43 artikla.Puolueettomien muodostelmien merkitseminen.

Puolueettomien maiden lääkintämuodostelmat, jotka 27 artiklassa mainituin edellytyksin ovat saaneet oikeuden tarjota palveluksiaan sodankävijälle, tulee sopimuslipun rinnalla nostaa tämän sodankävijän kansallinen lippu, jos tämä käyttää sille 42 artiklan mukaan tarjoutuvaa mahdollisuutta.

Ellei asianomainen sotilasviranomainen toisin määrää, ne voivat kaikissa oloissa nostaa oman kansallisen lippunsa vastapuolen valtaan jouduttuaankin.

44 artikla.Merkin käytön rajoituksia. Poikkeuksia.

Valkeapohjaisen punaisen ristin merkkiä sekä sanoja "Punainen Risti" ja "Genèven Risti" ei saa, mikäli kysymys ei ole tämän artiklan seuraavissa kappaleissa mainituista poikkeuksista, rauhan tai sodan aikana käyttää muutoin kuin osoittamaan ja suojaamaan lääkintämuodostelmia ja -laitoksia, henkilökuntaa ja varusteita, joita tämä sopimus ja muut kansainväliset saman alan sopimukset suojaavat. Sama koskee 38 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettuja tunnusmerkkejä, mikäli kysymys on niitä käyttävistä maista. Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ja muut 26 artiklassa tarkoitetut yhdistykset saavat ainoastaan tämän kappaleen määräysten puitteissa käyttää tämän sopimuksen mukaiseen suojaan oikeuttavaa tunnusmerkkiä.

Lisäksi saavat Punaisen Ristin, (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansalliset yhdistykset rauhan aikana kansallisen lainsäädännön mukaisesti käyttää Punaisen Ristin nimeä ja tunnusmerkkiä muun toimintansa yhteydessä, joka on sopusoinnussa Punaisen Ristin kansainvälisissä kokouksissa vahvistettujen periaatteiden kanssa. Milloin tällainen toiminta jatkuu sodan aikana, merkin käytön tulee tapahtua sellaisissa olosuhteissa, ettei voida katsoa sen tarkoittavan suoda tämän sopimuksen mukaista suojaa; merkki on oleva suhteellisen pienikokoinen eikä sitä saa panna käsivarsinauhaan tai ulkokattoon.

Punaisen Ristin kansainvälisillä järjestöillä ja niiden asianmukaisesti laillistetulla henkilökunnalla on oikeus aina käyttää valkeapohjaista punaisen ristin merkkiä.

Poikkeuksellisesti, kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jonkin Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisen yhdistyksen nimenomaisin suostumuksin sopimusmerkkiä saadaan käyttää rauhan aikana niiden kulkuneuvojen merkitsemiseen, joita käytetään sairaskuljetukseen taikka sellaisten apuasemien paikan osoittamiseen, jotka ovat varatut yksinomaan haavoittuneiden tai sairaiden maksutonta hoitoa varten.

45 artikla.Täytäntöönpanon yksityiskohdat ja ennalta arvaamattomat tapaukset.

Kunkin selkkaukseen osallisen vallan on ylipäällikkönsä välityksellä pidettävä huolta edellä olevien artiklain täytäntöönpanon yksityiskohdista sekä ennalta arvaamattomien tapausten järjestämisestä tämän sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti.

46 artikla.Kostotoimenpiteiden kielto.

Tämän sopimuksen suojelemiin haavoittuneisiin, sairaisiin, henkilökuntiin, rakennuksiin tai varusteisiin kohdistetut kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

47 artikla.Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin, niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön, varsinkin taistelevien aseellisten voimien, lääkintähenkilökunnan ja kenttäpappien tuntemiksi.

48 artikla.Käännökset.

Korkeitten sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja määräykset.

49 artikla.Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaisesti on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa.

50 artikla.II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

51 artikla.III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

52 artikla.Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

53 artikla.Merkin väärinkäyttö.

Tunnuksen tai nimityksen "Punainen Risti" tai "Genèven Risti" sekä jokaisen niitä jäljittelevän merkin tai nimityksen käyttö on oleva aina ja riippumatta siitä, mikä on käytön tarkoitus tai minä ajankohtana siihen on ryhdytty, kielletty yksityisiltä sekä, yhteisöiltä ja liikkeiltä, niin hyvin julkis- kuin yksityisoikeudellisilta, mikäli niillä ei ole siihen oikeutta tämän sopimuksen nojalla.

Sen arvonannon johdosta, mikä on osoitettu Sveitsille omaksumalla liittovaltion värit päinvastaiseen järjestykseen asetettuina, ja ottaen huomioon sekaannuksen, mikä saattaa syntyä Sveitsin vaakunan ja tämän sopimuksen mukaisen erottavan tunnusmerkin välillä, Sveitsin valaliiton vaakunan ja jokaisen sitä jäljittelevän merkin käyttö tavara- tai kauppamerkkinä tai sellaisen merkin osana, joko kaupallisten rehellisyysvaatimusten vastaisesti taikka tavalla, joka on omiaan loukkaamaan sveitsiläisten kansallistunnetta, on oleva aina kielletty yksityisiltä, yhteisöiltä ja liikkeiltä.

Kuitenkin voivat Korkeat sopimuspuolet, jotka eivät ole olleet osallisia Genèvessä 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehtyyn sopimukseen, myöntää ensimmäisessä artiklassa tarkoitettujen tunnusten, nimitysten ja merkkien aikaisemmille käyttäjille tämän sopimuksen voimaantulosta laskettavan kolmen vuoden määräajan sellaisesta käytöstä luopumiseksi, jolloin on edellytettävä, että tämän ajan kuluessa käyttö ei saa sodan aikana ilmetä siten kuin tarkoitettaisiin sen kautta suoda tämän sopimuksen mukainen suoja.

Tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa lausuttu kielto soveltuu niinikään, aikaisempien käyttäjien saavuttamiin oikeuksiin vaikuttamatta, 38 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettuihin tunnuksiin ja nimityksiin.

54 artikla.Väärinkäytösten ehkäiseminen.

Korkeitten sopimuspuolten, joiden lainsäädäntö on tällä hetkellä riittämätön, on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta 53 artiklassa tarkoitetut väärinkäytökset voitaisiin jokaisena ajankohtana ehkäistä ja tukahduttaa.

1 artikla.Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka joku niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin Korkean sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen tai syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.Soveltamisala.

Milloin sotatoimia käydään selkkauksen osapuolten maa- ja merivoimien välillä, tämän sopimuksen määräyksiä on sovellettava ainoastaan aluksissa oleviin sotavoimiin.

Aluksista maihin nousseet sotavoimat joutuvat välittömästi Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräysten alaisiksi.

5 artikla.Soveltaminen puolueettomien valtain taholta.

Puolueettomien valtain on vastaavasti sovellettava tämän sopimuksen määräyksiä haavoittuneisiin, sairaisiin ja haaksirikkoutuneisiin sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniin, jotka kuuluvat selkkauksen osapuolten aseellisiin voimiin ja on vastaanotettu tai eristetty sanottujen valtain alueelle, niin myös kuolleina tavattuihin.

6 artikla.Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 18, 31, 38, 39, 40, 43 ja 53 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.Oikeuksien luovuttamattomuus.

Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muitten puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii. Ainoastaan pakottavien sotilaallisten syiden vaatiessa voidaan heidän toimintaansa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti rajoittaa.

9 artikla.Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniä ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.Suojelijavallan sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet tai lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaan sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaista kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito haavoittuneista, sairaista ja haaksirikkoutuneista sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenista kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

12 artikla.Suojelu, kohtelu ja hoito.

Aseellisissa voimissa palvelevia ja muita seuraavassa artiklassa mainittuja henkilöitä, jotka ovat merellä ja ovat haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa ottaen huomioon, että haaksirikolla tarkoitetaan jokaista haaksirikkoa, millaisissa olosuhteissa se lieneekin tapahtunut, siihen lukien ilma-aluksen pakollinen mereen laskeutuminen tai heittäytyminen ilma-aluksesta.

Heitä on sen selkkauksen osapuolen, jonka vallassa he ovat, kohdeltava ja hoidettava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua sukupuolen, rodun, kansallisuuden, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella. Ovat jyrkästi kielletyt kaikki heidän henkeensä tai henkilöönsä kohdistuvat loukkaukset ja, muiden muassa, heidän surmaamisensa ja sukupuuttoon hävittämisensä, heidän alistamisensa kidutukseen, heihin kohdistuvien biologisten kokeiden suorittaminen, heidän jättämisensä vakain tuumin lääkinnöllisettä avutta tai hoidotta tai heidän saattamisensa alttiiksi varta vasten luoduille tartunnan vaaroille.

Vain pakottavista lääkinnöllisistä syistä voidaan jollekulle antaa hoidon saamisen järjestyksessä etusija.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella.

13 artikla.Suojellut henkilöt.

Tätä sopimusta on sovellettava merellä oleviin haaksirikkoutuneisiin, haavoittuneisiin ja sairaisiin, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) selkkauksen osapuolten aseellisissa voimissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolille kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettavissa oleva tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin.

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön kuuluvat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten voimien hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen, että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistössä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi joukoiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

14 artikla.Sodankävijälle luovuttaminen.

Jokainen sodankävijän sotalaiva voi vaatia luovutettaviksi haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet, jotka ovat sotilaallisissa taikka avustusyhdistysten tai yksityisten sairaala-aluksissa taikka myös kauppa-, purje- tai muissa aluksissa niiden kansallisuudesta riippumatta, mikäli haavoittuneiden tai sairaiden tila sallii luovuttamisen ja sotalaivalla on käytettävänään laitteet heidän tarpeellisen hoitonsa turvaamiseksi.

15 artikla.Puolueettoman sota-aluksen huostaan otetut haavoittuneet.

Jos haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita on otettu puolueettoman sotalaivan tai puolueettoman ilmasota-aluksen huostaan, on, mikäli kansainvälinen oikeus niin vaatii, pidettävä huolta siitä, etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin.

16 artikla.Vastapuolen valtaan joutuneet haavoittuneet.

Huomioon ottaen 12 artiklan määräykset ovat sodankävijän haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, sotavankeja ja heihin on sovellettava sotavankeja koskevia kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Haltuunottajan asiana on olosuhteiden mukaan päättää, pitääkö se heidät huostassaan vai lähettääkö se heidät johonkin maansa tai puolueettoman maan tai ehkäpä vastapuolen satamaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa eivät sotavangit, jotka siten ovat palautetut maahansa, saa olla palveluksessa sodan aikana.

17 artikla.Puolueettomassa satamassa maihin siirretyt haavoittuneet.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella puolueettomassa satamassa maihin siirrettyjä haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin.

Sairaalaolosta ja eristämisestä aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, josta haavoittuneet, sairaat tai haaksirikkoutuneet ovat riippuvaisia.

18 artikla.Taistelun uhrien etsiminen.

Jokaisen taistelun jälkeen on selkkauksen osapuolten viivytyksettä ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin haaksirikkoutuneiden, haavoittuneiden ja sairaiden etsimiseksi ja kokoamiseksi, heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä sekä tarpeellisen hoidon turvaamiseksi heille, niin myös kuolleiden etsimiseksi ja heidän ruumiittensa ryöstämisen ehkäisemiseksi.

Aina milloin olosuhteet sen sallivat, selkkauksen osapuolten on tehtävä paikallisia sopimuksia haavoittuneiden tai sairaiden evakuoimisesta meritse vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu, sekä turvatakseen lääkintä- ja uskonnolliselle henkilökunnalle ynnä lääkintävarusteille kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

19 artikla.Tietojen luetteloiminen ja edelleen toimittaminen.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman lyhyessä ajassa merkittävä luetteloon kaikki sellaiset seikat, jotka ovat omiaan yksilöimään kaikki sen valtaan joutuneet vastapuolen haaksirikkoutuneet, haavoittuneet, sairaat ja kuolleet. Näiden tietojen tulee mikäli mahdollista sisältää:

a) maininta vallasta, josta he ovat riippuvaisia;

b) matrikkeli-(kantakortti-)numero;

c) sukunimi;

d) etunimi tai -nimet;

e) syntymäaika;

f) muut tiedot, jotka näkyvät henkilökortista tai tuntolevystä;

g) vangiksi joutumisen tai kuoleman aika ja paikka;

h) haavoja, sairautta tai kuoleman syytä koskevat tiedot.

Edellä mainitut tiedot on mahdollisimman lyhyessä ajassa toimitettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa tarkoitetulle tiedonantotoimistolle, jonka on suojelijavallan ja sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava ne edelleen sille vallalle, josta sanotut henkilöt ovat riippuvaisia.

Selkkauksen osapuolten on laadittava ja edellisessä kappaleessa mainituin tavoin toisilleen toimitettava kuolintodistukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot. Niiden on niinikään kerättävä ja sanotun toimiston välityksellä toisilleen toimitettava kaksinkertaisten tuntolevyjen toiset puoliskot tai itse tuntolevyt, jos kysymys on yksikertaisista levyistä, testamentit ja muut asiakirjat, jotka ovat tärkeitä kuolleiden perheelle, rahamäärät sekä yleensä kaikki kuolleilta tavatut esineet, joilla on sisäistä tai tunnearvoa. Nämä esineet samoin kuin ne, joiden haltijaa ei ole voitu selvittää on lähetettävä sinetöidyissä paketeissa liitteinään ilmoitus kaikista kuolleen haltijan henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisista seikoista sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä.

20 artikla.Kuolleita koskevia määräyksiä.

Selkkauksen osapuolten on pidettävä huolta siitä, että ennen kuolleiden hautaamista mereen, mikä on tapahtuva yksilöllisesti sikäli kuin olosuhteet sen suinkin sallivat, suoritetaan huolellinen ja mikäli mahdollista lääkinnöllinen ruumiiden tarkastus kuoleman toteamiseksi, henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä näitä seikkoja koskevan kertomuksen varalta. Jos on käytetty kaksinkertaista tuntolevyä, sen toinen puolisko on jätettävä ruumiiseen.

Jos kuolleita on siirretty maihin, on niiden suhteen sovellettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräyksiä.

21 artikla.Vetoaminen puolueettomiin aluksiin.

Selkkauksen osapuolet voivat vedota puolueettomien kauppa-, purje- ja muiden alusten päälliköiden ihmisystävyyteen, jotta he ottaisivat aluksiinsa ja hoitaisivat haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita sekä korjaisivat kuolleita.

Kaikenlaatuiset alukset, jotka ovat noudattaneet vetoomusta, samoin kuin ne, jotka omasta aloitteestaan ovat keränneet haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita, saavat osakseen erikoissuojelua ja helpotuksia avustustehtävänsä täyttämistä varten.

Missään tapauksessa ei niitä saa sellaisen kuljetuksen johdosta pidättää; mutta ne eivät, ellei niille ole muuta luvattu, vapaudu pidättämisestä, joka johtuu niiden tekemistä puolueettomuuden loukkauksista.

22 artikla.Ilmoitus sotilaallisista sairaala-aluksista ja niiden suojelu.

Sotilaalliset sairaala-alukset, toisin sanoen alukset, jotka vallat ovat rakentaneet ja varustaneet erikoisesti ja yksinomaan haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden auttamiseksi, hoitamiseksi ja kuljettamiseksi, ei saa missään olosuhteissa ahdistaa hyökkäyksellä tai vallata, vaan niitä on jokaisena ajankohtana pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, edellyttäen että niiden nimet ja tuntomerkit on tiedoitettu selkkauksen osapuolille kymmenen päivää ennen niiden käyttämistä.

Ilmoituksessa on tuntomerkkeinä mainittava vetomäärä bruttorekisteritonneissa, pituus keulasta perään sekä mastojen ja savupiippujen lukumäärä.

23 artikla.Rannalla olevien lääkintälaitosten suojelu.

Rannalla oleviin lääkintälaitoksiin, joilla on oikeus Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen mukaiseen suojaan, ei saa mereltä käsin kohdistaa hyökkäystä tai pommitusta.

24 artikla.Avustusyhdistysten ja yksityisten sairaala-alukset. I.Selkkaukseen osalliseen valtaan kuuluvain.

Sairaala-aluksia, joita Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset, virallisesti tunnustetut avustusyhdistykset tai yksityiset käyttävät, on suojeltava samalla tavoin kuin sotilaallisia sairaala-aluksia ja ne ovat turvatut valtaamiselta, jos se selkkauksen osapuoli, josta ne ovat riippuvaisia, on antanut niille virallisen tehtävän ja sikäli kuin 22 artiklan määräyksiä ilmoituksen tekemisestä on noudatettu.

Näiden alusten mukana tulee olla asianomaisen viranomaisen antama todistus siitä, että aluksen varustaminen ja lähtö ovat tapahtuneet todistuksen antajan sitä valvoessa.

25 artikla.II. Puolueettomaan maahan kuuluvain.

Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten, virallisesti tunnustettujen avustusyhdistysten tai yksityisten, jotka kuuluvat puolueettomaan maahan, käyttämiä sairaala-aluksia on suojeltava samalla tavoin kuin sotilaallisia sairaala-aluksia ja ne ovat turvatut pidättämiseltä, jos ne ovat asettuneet jonkin selkkaukseen osallisen vallan johdon alaisiksi saatuaan siihen suostumuksen maansa hallitukselta sekä luvan sanotulta selkkauksen osapuolelta ja sikäli kuin 22 artiklan määräyksiä ilmoituksen tekemisestä on noudatettu.

26 artikla.Vetomäärä.

Suojelusta, jota 22, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetaan, pääsevät osallisiksi sairaala-alukset niiden vetomäärästä riippumatta samoin kuin niiden pelastusveneet, missä ne liikkunevatkin. Mahdollisimman suuren mukavuuden ja turvallisuuden takaamiseksi selkkauksen osapuolet kuitenkin tekevät voitavansa, jotta haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden kuljettamiseksi pitkien välimatkojen päähän ja avomerellä käytettäisiin ainoastaan sairaala-aluksia, joiden vetomäärä on enemmän kuin 2,000 bruttotonnia.

27 artikla.Rannikkopelastusalukset.

Aluksia, joita valtio tai virallisesti tunnustetut avustusyhdistykset käyttävät rannikkopelastustoimintaan, on niinikään samoin edellytyksin kuin 22 ja 24 artiklassa on sanottu, pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, mikäli sotatointen vaatimukset sen sallivat.

Samoin on mikäli mahdollista suhtauduttava kiinteisiin rannikkolaitteisiin, joita yksinomaan sanotut alukset käyttävät ihmisystävällistä tehtäväänsä varten.

28 artikla.Laivojen sairassuojain suojelu.

Jos sotalaivassa sattuu taistelu, sairassuojia on pidettävä loukkaamattomina ja säästettävä niin paljon kuin mahdollista. Nämä sairassuojat ja niiden varusteet pysyvät sotalakien alaisina, mutta niitä ei ole käytettävä tarkoituksestaan poikkeavasti niin kauan kuin niitä tarvitaan haavoittuneita ja sairaita varten. Kuitenkin voi päällikkö, jonka valtaan ne ovat joutuneet, pakottavan sotilaallisen tarpeen vaatiessa käyttää niitä hyväkseen, edellyttäen että ensin on ryhdytty tarpeellisiin toimiin niissä hoidettavina olleiden sairaiden ja haavoittuneiden asianmukaisen hoidon turvaamiseksi.

29 artikla.Sairaala-alus vallatussa satamassa.

Vihollisen valtaan joutuvassa satamassa oleva sairaala-alus on oikeutettu poistumaan sieltä.

30 artikla.Sairaala-alusten käyttö.

Alusten, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, on annettava apua ja avustusta haavoittuneille, sairaille ja haaksirikkoutuneille kansallisuudesta riippumatta.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat olemaan käyttämättä näitä aluksia mihinkään sotilaalliseen tarkoitukseen.

Nämä alukset eivät saa millään tavoin häiritä taistelevain puolten liikkeitä.

Taistelujen aikana ja jälkeen ne toimivat omalla vastuullaan.

31 artikla.Valvonta- ja tarkastusoikeus.

Selkkauksen osapuolilla on oikeus valvoa ja tarkastaa 22, 24, 25 ja 27 artiklassa mainittuja aluksia. Ne voivat kieltää avustuksen näiltä aluksilta, käskeä ne poistumaan, määrätä niille tietyn kulkusuunnan, säännöstellä niiden radiolennättimen ja muiden tiedoitusvälineiden käytön, vieläpä pidättää ne enintään seitsemän päivän ajaksi pysähtymiskäskystä lukien, jos olosuhteiden vakavuus sitä vaatii.

Ne voivat väliaikaisesti asettaa alukseen toimitsijan, jonka yksinomaisena tehtävänä on niiden käskyjen täytäntöönpanon turvaaminen, jotka on annettu ensimmäisen kappaleen määräysten nojalla.

Selkkauksen osapuolten on, mikäli mahdollista, merkittävä sairaala-alusten laivapäiväkirjaan, sairaala-aluksen päällikön ymmärtämällä kielellä, niille antamansa käskyt.

Selkkauksen osapuolet voivat joko yksipuolisesti tai erikoissopimuksen nojalla sijoittaa sairaala-aluksiinsa puolueettomia huomioitsijoita toteamaan, että tämän sopimuksen määräyksiä on tarkoin noudatettu.

32 artikla.Viipyminen puolueettomassa satamassa.

Aluksia, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, ei ole rinnastettava sotalaivoihin, mitä tulee niiden viipymiseen puolueettomassa satamassa.

33 artikla.Muunnetut kauppa-alukset.

Sairaala-aluksiksi muunnettuja kauppa-aluksia ei koko sinä aikana, minkä vihollisuudet kestävät, saa asettaa muuhun tarkoitukseen käytettäviksi.

34 artikla.Suojan lakkaaminen.

Sairaala-alusten ja laivoissa olevien sairassuojain osaksi tuleva suoja saattaa lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja sellainen varoitus on jätetty varteen ottamatta.

Erittäinkään eivät sairaala-alukset saa radiolennättimellä tai muulla tiedoitusvälineellä tapahtuvia lähetyksiä varten pitää hallussaan salakielijärjestelmää tai sitä käyttää.

35 artikla.Seikat, joiden johdosta suoja ei lakkaa.

Sellaisina tekoina, joiden johdosta sairaala-alusten tai laivoissa olevien sairassuojain osaksi tuleva suoja menetettäisiin, ei ole pidettävä:

1) että näiden alusten tai sairassuojain henkilökunta on aseistettu ja käyttää aseitaan järjestyksen pitämiseksi taikka puolustaakseen itseään tai haavoittuneita tai sairaita;

2) että aluksessa on laitteita, jotka ovat tarkoitetut yksinomaan turvaamaan mernkulkua tai tiedoitusten lähettämistä;

3) että sairaala-aluksista tai laivojen sairassuojista tavataan haavoittuneilta, sairailta ja haaksirikkoutuneilta otettuja käsiaseita ja ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle;

4) että sairaala-aluksissa tai laivojen sairassuojissa tapahtuva tai miehistöjen suorittama ihmisystävällinen toiminta ulotetaan haavoittuneisiin, sairaisiin tai haaksirikkoutuneisiin siviilihenkilöihin;

5) että sairaala-alukset kuljettavat yksinomaan lääkintätehtäviin tarkoitettuja varusteita tai henkilökuntaa yli säännönmukaisen tarpeensa.

36 artikla.Sairaala-alusten henkilökunnan suojelu.

Sairaala-alusten uskonnollista, lääkintä- ja sairaanhoitohenkilökuntaa ja niiden miehistöä on pidettävä loukkaamattomana ja suojeltava; heitä ei voida pidättää heidän ollessaan näiden alusten palveluksessa, olkoonpa aluksessa haavoittuneita ja sairaita tai ei.

37 artikla.Muiden alusten lääkintä- ja uskonnollinen henkilökunta.

Uskonnollista, lääkintä- ja sairaanhoitohenkilökuntaa, jonka tehtävänä on 12 ja 13 artiklassa mainittujen henkilöiden lääkinnöllinen ja hengellinen huolto, on vihollisen valtaan jouduttuaan pidettävä loukkaamattomana ja suojeltava; se saa jatkaa tehtäviään niin kauan kuin tämä on tarpeen haavoittuneiden ja sairaiden hoitamiseksi. Sen jälkeen on se palautettava niin pian kuin sitä vallassaan pitävä ylipäällikkö katsoo tämän mahdolliseksi. Henkilökuntaan kuuluvat saavat aluksesta lähtiessään viedä mukanaan henkilökohtaisen omaisuutensa.

Jos kuitenkin osoittautuisi välttämättömäksi pidättää osa sanotusta henkilökunnasta sotavankien lääkinnällisiä tai hengellisiä tarpeita varten, on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin sen päästämiseksi maihin mahdollisimman pikaisesti.

Maihin siirtyessään pidätetty henkilökunta joutuu Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräysten alaiseksi.

38 artikla.Lääkintävarusteita kuljettavat alukset.

Alukset, jotka on rahdattu lääkintäkuljetusta varten, ovat oikeutetut kuljettamaan varusteita, jotka on yksinomaan tarkoitettu aseellisten voimien haavoittuneiden ja sairaiden hoitoon tai sairauksien ehkäisemiseen, edellyttäen että niiden matkaa koskevista yksityiskohdista on tiedoitettu vastapuolena olevalle vallalle ja tämä on ne hyväksynyt. Vastapuolena olevalla vallalla pysyy oikeus sanottujen alusten pysäyttämiseen, mutta sillä ei ole oikeutta niitä vallata tai takavarikoida kuljetettavia varusteita.

Selkkauksen osapuolten siihen suostuessa voidaan näihin aluksiin asettaa puolueettomia huomioitsijoita valvomaan kuljetettavia varusteita. Tätä varten on annettava vapaasti katsastaa varusteita.

39 artikla.Lääkintäilma-alukset.

Lääkintäilma-aluksiin, toisin sanoen ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden siirtämiseen taikka lääkintähenkilökunnan ja varusteiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan sodankävijäin on pidettävä niitä loukkaamattomina niiden suorittaessa lentoja korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista kaikki asianomaiset sodankävijät ovat keskenään erityisesti sopineet.

Niiden on kansallisten värien ohella näkyvästi kannettava 41 artiklassa tarkoitettua tunnusmerkkiä ala-, ylä- ja sivupinnoillaan. Ne on varustettava jokaisella muulla merkillä tai tuntemisvälineellä, joka on vahvistettu sodankävijäin tekemässä sopimuksessa joko vihollisuuksien alkaessa tai niiden kestäessä.

Jollei toisin ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Lääkintäilma-alusten on noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten kun ehkä on toimitettu tarkastus.

Siinä tapauksessa, että vihollisalueelle tai vihollisen valtaamalle alueelle on jouduttu laskeutumaan tahattomasti, haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä ilma-aluksen miehistö ovat sotavankeja. Lääkintähenkilökuntaa on kohdeltava 36 ja 37 artiklan mukaisesti.

40 artikla.Lentäminen puolueettoman alueen yli. Maihin siirretyt haavoittuneet.

Selkkauksen osapuolten lääkintäilmaalukset voivat, huomioon ottaen mitä toisessa kappaleessa sanotaan, lentää puolueettomain valtain alueen yli ja laskeutua siellä maahan tai veteen pakkotilanteessa tai poiketakseen sinne. Niiden on etukäteen puolueettomille valloille ilmoitettava kulustaan näiden alueen kautta sekä noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Ne ovat suojassa hyökkäyksiltä vain lentäessään korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista asianomaisten selkkauksen osapuolten ja puolueettomain valtain kesken on erityisesti sovittu.

Puolueettomat vallat voivat kuitenkin asettaa ehtoja ja rajoituksia niiden lääkintäilma-alusten noudatettaviksi, jotka aikovat lentää niiden alueen yli tai laskeutua siellä maihin. Täten ehkä määrättyjä ehtoja ja rajoituksia on sovellettava yhtäläisesti kaikkiin selkkauksen osapuoliin.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella lääkintäilma-aluksesta puolueettomalle alueelle maihin siirrettyjä haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin. Heidän sairaalassaolostaan tai eristämisestään aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, joista haavoittuneet, sairaat tai haaksirikkoutuneet ovat riippuvaisia.

41 artikla.Merkin käyttö.

Asianomaisen sotilasviranomaisen valvonnan alaisena on valkeapohjainen punaisen ristin merkki pantava näkyviin lippuihin, käsivarsinauhoihin ja kaikkiin lääkintähuollon varusteisiin.

Kuitenkin on niiden maiden osalta, jotka jo nykyisin käyttävät punaisen ristin sijasta tunnusmerkkinä punaista puolikuuta taikka punaista leijonaa ja aurinkoa valkoisella pohjalla, nämä tunnukset niinikään hyväksyttävä tätä sopimusta vastaaviksi.

42 artikla.Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 36 ja 27 artiklassa tarkoitettuun henkilökuntaan, tulee vasemmassa käsivarressaan kantaa sotilasviranomaisen antamaa ja leimaamaa vedenkestävää käsivarsinauhaa, jossa on tunnusmerkki.

Tähän henkilökuntaan kuuluvien tulee niinikään kantaa, paitsi 19 artiklassa tarkoitettua tuntolevyä, erityistä henkilökorttia, johon tunnusmerkki on pantu. Henkilökortin tulee olla vedenkestävä ja mittasuhteiltaan sellainen, että se mahtuu taskuun. Sen tulee olla laadittu kansalliskielellä ja sisältää maininta ainakin asianomaisen henkilön suku- ja etunimistä, syntymäajasta, arvosta ja matrikkeli-(kantakortti-)numerosta, ja siitä tulee ilmetä, minkä aseman perusteella hänellä on oikeus tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Kortissa tulee olla sen haltijan valokuva sekä lisäksi joko hänen allekirjoituksensa tai hänen sormenjälkensä taikka molemmat. Siihen tulee olla lyötynä sotilasviranomaisen koholeima.

Henkilökortin tulee olla yhtäläinen kunkin armeijan keskuudessa ja mikäli mahdollista samankaltainen Korkeitten sopimuspuolten armeijoissa. Selkkauksen osapuolet voivat käyttää esikuvana tähän sopimukseen esimerkkinä liitettyä mallia. Niiden on vihollisuuksien alkaessa toisilleen ilmoitettava käyttämänsä malli. Kukin henkilökortti on mikäli mahdollista laadittava ainakin kahtena kappaleena, joista kotimaavalta säilyttää yhtä.

Missään tapauksessa älköön edellä mainittuun henkilökuntaan kuuluvalta riistettäkö hänen virkamerkkejään tai henkilökorttiaan taikka oikeutta käsivarsinauhan kantamiseen. Katoamisen tapahtuessa hänellä on oikeus saada kaksoiskappale kortista ja sijaisarvomerkit.

43 artikla.Sairaala-alusten merkitseminen.

Alusten, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, on merkittävä itsensä seuraavasti:

a) niiden kaikkien ulkopintain tulee olla valkoisia;

b) yksi tai useampia mahdollisimman suuria tummanpunaisia ristejä on maalattava rungon molemmille puolille sekä vaakasuorassa tasossa oleviin pintoihin niin että ne ovat mahdollisimman selvästi näkyviä sekä ilmasta että mereltä katsoen.

Kaikkien sairaala-alusten on niiden tuntemista varten nostettava kansallinen lippunsa sekä lisäksi, jos kysymys on puolueettoman maan aluksesta, sen selkkaukseen osallisen vallan lippu, jonka johdon alaisiksi ne ovat asettuneet. Valkoisen punaristilipun tulee liehua isossa mastossa niin ylhäällä kuin mahdollista.

Sairaala-alusten pelastusveneet, rannikkopelastusveneet ja kaikki lääkintähuollon käytössä olevat pienet alukset on maalattava valkoisiksi ja niissä tulee olla selvästi näkyvät tummanpunaiset ristit. Niihin on yleensä sovellettava, mitä edellä on sanottu sairaala-alusten merkitsemistavoista.

Edellä mainittujen alusten, jotka tahtovat öiseen aikaan tai huonon näkyväisyyden vallitessa varmistautua niille kuuluvasta suojasta, tulee sen selkkaukseen osallisen vallan suostumuksella, jonka vallassa ne ovat, ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen maalauksensa ja erottavat tunnuksensa riittävän näkyviksi.

Sairaala-alusten, jotka vihollinen on 31 artiklan nojalla toistaiseksi pidättänyt, tulee laskea alas sen selkkaukseen osallisen vallan lippu, jonka palveluksessa ne ovat tai jonka johdon alaisiksi ne ovat asettuneet.

Rannikkopelastusveneet, jos ne valtaajavallan suostumuksella jatkavat toimintaansa vallatusta asemasta käsin, voidaan oikeuttaa edelleen liputtamaan kansallisilla väreillä punaristilipun rinnalla, milloin ne ovat asemapaikkansa ulkopuolella, ehdoin kuitenkin että siitä edeltäkäsin ilmoitetaan kaikille asianomaisille selkkauksen osapuolille.

Kaikki tämän artiklan punaristitunnusta koskevat määräykset soveltuvat niinikään muihin 41 artiklassa mainittuihin tunnuksiin.

Selkkausten osapuolten on kaikkina ajankohtina tehtävä voitavansa sopimusten aikaansaamiseksi nykyaikaisempiin niiden käytettävissä oleviin menetelmiin turvautumisesta tässä artiklassa tarkoitettujen alusten tuntemisen helpottamiseksi.

44 artikla.Merkkien käytön rajoitus.

Tunnusmerkkejä, joita 43 artiklassa tarkoitetaan, ei voida rauhan eikä sodan aikana käyttää muutoin kuin siinä mainittujen alusten merkitsemiseen ja suojaamiseen paitsi sellaisissa tapauksissa, joita ehkä edellytetään toisessa kansainvälisessä sopimuksessa tai kaikkien asianomaisten selkkauksen osapuolten tekemässä sopimuksessa.

45 artikla.Väärinkäytösten ehkäiseminen.

Korkeitten sopimuspuolten, joiden lainsäädäntö on tällä hetkellä riittämätön, on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta kaikki 43 artiklassa tarkoitettujen erottavien tunnusmerkkien väärinkäytökset voitaisiin jokaisena ajankohtana ehkäistä ja tukahduttaa.

46 artikla.Täytäntöönpanon yksityiskohdat ja ennalta arvaamattomat tapaukset.

Kunkin selkkaukseen osallisen vallan on ylipäällikkönsä välityksellä pidettävä huolta edellä olevain artiklain täytäntöönpanon yksityiskohdista sekä ennalta arvaamattomien tapausten järjestämisestä tämän sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti.

47 artikla.Kostotoimenpiteiden kielto.

Tämän sopimuksen suojelemiin haavoittuneisiin, sairaisiin, haaksirikkoutuneisiin, henkilökuntiin, aluksiin tai varusteisiin kohdistetut kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

48 artikla.Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön, varsinkin taistelevien aseellisten voimien, lääkintähenkilökunnan ja kenttäpappien tuntemiksi.

49 artikla.Käännökset. Soveltamislait.

Korkeitten sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja määräykset.

50 artikla.Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaisesti on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa.

51 artikla.II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

52 artikla.III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

53 artikla.Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

1 artikla.Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka jokin niistä ei olisikaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissa sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.Sotavangit.

A. Sotavankeja tämän sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä ovat henkilöt, jotka johonkin seuraavista ryhmistä kuuluvina ovat joutuneet vihollisen valtaan:

1) selkkauksen osapuolen aseellisissa voimissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolista kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin;

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön luettavat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten joukkojen hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat ja jotka puolestaan ovat velvolliset antamaan heille todistukseksi siitä liitteessä olevan mallin mukaisen henkilökortin;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistöissä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi voimiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

B. Tämän sopimuksen mukaan sotavangeille tulevasta kohtelusta pääsevät niinikään osallisiksi:

1) vallatun alueen aseellisiin voimiin kuuluvat tai kuuluneet henkilöt, jos valtaajavalta tämän kuulumisen perusteella, vaikka se olisikin heidät alussa vapauttanut niin kauan kuin vihollisuudet jatkuvat vallatun alueen ulkopuolella, pitää välttämättömänä ryhtyä heidän eristämiseensä, erittäinkin milloin nämä henkilöt ovat tehneet tuloksettomaksi jääneen yrityksen liittyäkseen jälleen niihin joukkoihin, joihin he ovat kuuluneet ja jotka ovat taistelemassa, tai milloin he ovat jättäneet noudattamatta eristämistä tarkoittavan kehoituksen;

2) johonkin tässä artiklassa lueteltuun ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka puolueettomat tai ei-sotaakäyvät vallat ovat ottaneet alueelleen ja jotka nämä ovat velvolliset eristämään kansainvälisen oikeuden nojalla, estettä kuitenkaan olematta siihen, että he saavat osakseen suopeampaa kohtelua, jota vallat katsoisivat hyväksi heille suoda, sekä niiden määräysten jäädessä lukuun ottamatta, jotka sisältyvät 8, 10 ja 15 artiklaan, 30 artiklan viidenteen kohtaan, 58-67 artikloihin, 92 ja 126 artiklaan sekä, milloin diplomaattiset suhteet ovat olemassa, toisaalta selkkauksen osapuolten ja toisaalta asianomaisen puolueettoman tai ei sotaakäyvän vallan välillä, niihin artikloihin, jotka koskevat suojelijavaltaa. Milloin sellaiset diplomaattiset suhteet ovat olemassa, selkkauksen osapuolet, joista riippuvaisia nämä henkilöt ovat, saavat heitä kohtaan käyttää tässä sopimuksessa suojelijavalloille uskottuja toimivaltuuksia, niiden valtuuksien sen johdosta supistumatta, joita nämä vallat säännönmukaisesti käyttävät diplomatian tai konsulitoimen alalla vallitsevan käytännön tai siinä noudatettavien sopimusten perusteella.

C. Tämän artiklan estämättä on sovellettava, mitä tämän sopimuksen 33 artiklassa tarkoitetuissa lääkinnöllisen ja uskonnollisen henkilökunnan säännöissä määrätään.

5 artikla.Soveltamisen alkaminen ja päättyminen.

Tätä sopimusta on sovellettava 4 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin niin pian kuin he ovat joutuneet vihollisen valtaan ja siihen saakka, kun heidät on lopullisesti vapautettu tai kotiutettu.

Jos on epäilystä siitä, kuuluuko henkilö, joka on suorittanut sodankäyntiteon tai joutunut vihollisen käsiin, johonkin 4 artiklassa lueteltuun ryhmään, sellainen henkilö saa osakseen tämän sopimuksen mukaisen suojelun odottaessaan, että asianomainen tuomioistuin on määrännyt hänen asemansa.

6 artikla.Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 23, 28, 33, 60, 65, 66, 67, 72, 73, 75, 109, 110, 118, 119, 122 ja 132 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata vangeille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Sotavangit pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.Oikeuksien luovuttamattomuus.

Sotavangit eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaan kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii.

9 artikla.Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen asianomaisten osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen sotavankeja ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.Suojelijavaltain sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos sotavangit syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista ihmisystävällisistä tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellämainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaisia kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina, kun katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito sotavangeista kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

12 artikla.Vastuu sotavankien kohtelusta.

Sotavangit ovat vihollisvallan, mutta eivät niiden yksilöiden tai joukko-osastojen vallassa, jotka ovat ottaneet heidät vangeiksi. Siitä henkilökohtaisesta vastuusta riippumatta, joka on saattanut syntyä, pidättäjävalta on vastuussa sotavangeille osoitetusta kohtelusta.

Pidättäjävalta saa luovuttaa sotavangin ainoastaan vallalle, joka on osallinen tähän sopimukseen, ja vain milloin pidättäjävalta on vakuuttautunut, että kysymyksessä oleva valta on halukas ja kykenevä soveltamaan tätä sopimusta. Kun sotavankeja on siten luovutettu, vastuu tämän sopimuksen soveltamisesta on sillä vallalla, joka on suostunut heidät vastaanottamaan, koko sen ajan, minkä he ovat sen huostaan uskottuina.

Kuitenkin on, jos tämä valta jättää jossakin tärkeässä kohden noudattamatta sopimuksen määräyksiä, sotavangit luovuttanut valta velvollinen, suojelijavallan ilmoituksesta, ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi tai pyytämään sotavankien palauttamista sille. Tällaista pyyntöä on noudatettava.

13 artikla.Vankien inhimillinen kohtelu.

Sotavankeja on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti. Mitkään laittomat teot tai laiminlyönnit suojelijavallan puolelta, josta aiheutuu sen vallassa olevan sotavangin kuolema tai joka saattaa vakavaan vaaraan hänen terveytensä, eivät ole sallitut ja pidetään sellaista tekoa tai laiminlyöntiä tämän sopimuksen törkeänä rikkomisena. Erityisesti on kielletty vangin alistaminen hänen ruumiinsa silpomiseen taikka lääkinnölliseen tai tieteelliseen kokeeseen, minkä laatuiseen tahansa, ellei se ole asianomaisen vangin lääkinnöllisen hoidon kannalta oikeutettu ja ole hänen etunsa mukaista.

Sotavankeja on niinikään aina suojeltava varsinkin kaikilta väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta.

Kostotoimenpiteet heidän suhteensa ovat kielletyt.

14 artikla.Vankien henkilöllisyyden kunnioittaminen.

Sotavangeilla on kaikissa olosuhteissa oikeus vaatia, että heidän henkilöllisyyttään ja kunniaansa pidetään loukkaamattomana.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella ja heidän tulee joka tapauksessa saada osakseen yhtä suopeaa kohtelua kuin osoitetaan miehille.

Sotavangit säilyttävät täydellisesti heidän oikeuskelpoisuutensa sellaisena kuin se heillä oli vangeiksi joutuessaan. Pidättäjävalta ei voi rajoittaa siitä johtuvien oikeuksien käyttöä alueellaan tai sen ulkopuolella muutoin kuin mikäli vankeus sitä vaatii.

15 artikla.Vankien elatus.

Sotavankeja hallussaan pitävä valta on velvollinen antamaan heille maksuttoman elatuksen sekä, niinikään maksuttomasti, heidän terveydentilansa vaatiman lääkärinhoidon.

16 artikla.Kohtelun tasapuolisuus.

Mikäli muuta ei johdu niistä tämän sopimuksen määräyksistä, jotka koskevat arvoasemaa ja sukupuolta, sekä lukuun ottamatta sitä etuoikeutettua kohtelua, jota sotavangeille osoitetaan heidän terveydentilansa, ikänsä tai ammattitaitonsa vuoksi, pidättäjävalta on velvollinen kohtelemaan kaikkia sotavankeja samalla tavoin tekemättä mitään epäsuopeaa erottelua rodun, kansallisuuden, uskonnon, valtiollisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

17 artikla.Sotavangin kuulustelu.

Kukin sotavanki, on, kun häneltä kysytään näitä seikkoja, ainoastaan velvollinen ilmoittamaan nimensä, etunimensä ja arvonsa, syntymäaikansa sekä matrikkeli-(kantakortti-)numeronsa. Viimeksi mainitun numeron puuttuessa on vastaavat tiedot annettava.

Jos edellisessä kappaleessa mainittua sääntöä tahallaan rikotaan, voidaan kysymyksessä olevan vangin kohdalta supistaa niitä etuja, mitkä on myönnetty sotavangeille, joilla on hänen arvonsa tai asemansa.

Kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen toimittamaan jokaiselle sen tuomiovallan alaiselle henkilölle, joka saattaa joutua sotavangiksi, henkilökortin, joka osoittaa hänen nimensä, etunimensä ja arvonsa sekä syntymäaikansa ja jossa on mainittu hänen matrikkelinumeronsa tai annettu sitä vastaavat tiedot. Tähän henkilökorttiin voidaan sitäpaitsi ottaa nimikirjoitus tai sormenjäljet taikka molemmat sekä muita merkintöjä, joita selkkauksen osapuolet haluavat niihin lisättäviksi ja jotka koskevat niiden aseellisiin voimiin kuuluvia henkilöitä. Sen tulee mikäli mahdollista olla kooltaan 6.5 * 10 cm ja laadittu kahtena kappaleena. Sotavangin on vaadittaessa esitettävä tämä henkilökortti, mutta sitä ei saa missään tapauksessa ottaa häneltä pois.

Sotavankeihin ei saa kohdistaa minkäänlaista ruumiillista tai henkistä kidutusta tai mitään pakkoa tietojen saamiseksi häneltä, millaisista tiedoista lieneekin kysymys. Sotavankeja, jotka kieltäytyvät vastaamasta, ei saa uhata eikä loukata eikä heitä myöskään saa alistaa minkäänlaiseen epämieluiseen tai haitalliseen kohteluun.

Sotavangit, jotka ruumiillisen tai henkisen tilansa vuoksi ovat kykenemättömiä tekemään selkoa henkilöllisyydestään, annetaan terveydenhoitoviranomaisten huostaan. Näiden sotavankien henkilöllisyys todetaan käyttämällä kaikkia mahdollisesti tarjoutuvia keinoja, edellisen kappaleen määräyksiä kuitenkaan loukkaamatta.

Sotavankien kuulustelu on toimitettava kielellä, jota he ymmärtävät.

18 artikla.Sotavangin omaisuus.

Kaikki henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet - lukuun ottamatta aseita, hevosia sekä sotilaallisia varusteita ja asiakirjoja - on jätettävä sotavankien haltuun, samoin kuin myös heidän metalliset kypäränsä, kaasunaamarinsa ja kaikki muut esineet, jotka on heille annettu heidän henkilökohtaista suojelemistaan varten. Niinikään on heidän haltuunsa jätettävä esineet, joita käytetään pukeutumis- tai ravitsemistarkoituksiin, vieläpä siinä tapauksessa, että ne kuuluvat heidän säännönmukaisiin varusesineisiinsä.

Sotavangeilta ei minään hetkenä saa puuttua asiakirjaa, joka osoittaa heidän henkilöllisyytensä. Pidättäjävalta toimittaa sellaisen niille, joilla ei asiakirjaa ennestään ole.

Arvo- ja kansallisuusmerkkejä, kunniamerkkejä sekä esineitä, joilla on ensisijaisesti henkilökohtainen tai tunnearvo, älköön sotavangeilta otettako pois.

Rahaeriä, joita sotavangeilla on hallussaan, älköön heiltä otettako pois muutoin kuin upseerin määräyksestä ja vasta sitten kuin erityiseen rekisteriin on merkitty näiden erien määrä ja niiden haltijan tuntomerkit sekä tälle on annettu yksityiskohtainen kuitti, jossa on selvästi mainittu kysymyksessä olevan kuitin antajan nimi, arvo ja joukko-osasto. Erät, jotka ovat pidättäjävallan rahaa tai jotka on vangin pyynnöstä muunnettu sellaiseksi rahaksi, merkitään vangin hyväksi tiliin sen mukaan kuin 64 artiklassa sanotaan.

Pidättäjävallalla ei ole oikeutta ottaa sotavangilta pois arvoesineitä muutoin kuin turvallisuussyiden vaatiessa. Tässä tapauksessa on menettely samanlainen kuin otettaessa pois rahaeriä.

Nämä esineet samoin kuin ne vangilta otetut rahaerät, jotka ovat muuta kuin pidättäjävallan rahalajia ja joiden haltija ei ole pyytänyt niiden muuntamista, on pidättäjävallan toimesta säilytettävä sekä alkuperäisessä muodossaan palautettava vangille, kun vankeus päättyy.

19 artikla.Vankien evakuointi.

Sotavangit on mahdollisimman pian heidän vangiksi joutumisestaan evakuoitava leireihin, jotka ovat kyllin kaukana taisteluvyöhykkeeltä ja siten turvassa vaaralta.

Toistaiseksikaan älköön vaaravyöhykkeellä pidettäkö muita kuin sellaisia sotavankeja, jotka haavoittumisen tai sairauden johdosta joutuisivat alttiiksi suuremmalle vaaran uhalle evakuoituina kuin paikalle jääneinä.

Sotavankeja älköön tarpeettomasti pantako vaaralle alttiiksi heidän odottaessaan evakuoimistaan taistelualueelta.

20 artikla.Evakuoinnin toteuttamistapa.

Sotavangin evakuointi on aina toimitettava inhimillisesti ja vastaavasti samanlaisin ehdoin, jotka pidättäjävallan joukot saavat hyväkseen niiden sijoituspaikkaa vaihdettaessa.

Pidättäjävalta toimittaa evakuoitaville sotavangeille juomavettä ja riittävästi ravintoa sekä huolehtii tarpeellisesta vaatetuksesta ja lääkärinhoidosta; se ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin varokeinoihin varmistaakseen heidän turvallisuutensa evakuoinnin aikana ja se laatii mahdollisimman pikaisesti evakuoitujen sotavankien luettelon.

Jos sotavankien on evakuoinnin aikana kuljettava kauttakulkuleirien kautta, heidän oleskelunsa näissä leireissä on oleva mahdollisimman lyhyt.

I luku.Yleistä.

II luku.Sotavankien majoitus, ravitseminen ja vaatetus.

III luku.Terveyden- ja lääkärinhoito.

IV luku.Sotavankeja avustamaan pidätetyt lääkintähenkilökunnan jäsenet sekä sotapapit.

V luku.Uskonto, henkiset ja ruumiilliset harrastukset.

VI luku.Kuri.

VII luku.Sotavankien arvoasteet.

VIII luku.Sotavankien siirtäminen heidän saavuttuaan leiriin.

49 artikla.Yleistä.

Pidättäjävalta saa käyttää työhön sotavankeja, jotka ovat siihen kykeneviä ottaen huomioon heidän ikänsä, sukupuolensa, arvonsa sekä ruumiillisen kykynsä, erittäinkin pitääkseen heidän ruumiillisen ja moraalisen terveydentilansa hyvänä.

Sotavankeina olevia aliupseereita ei saa pakottaa muuhun kuin valvontatyöhön. Ne, joita ei tähän pakoiteta, saavat pyytää muuta työtä, joka soveltuu heille ja jota heille mahdollisuuden mukaan toimitetaan.

Jos upseerit ja heihin verrattavat pyytävät heille soveltuvaa työtä, sitä on heille mahdollisuuden mukaan toimitettava. Heitä ei missään tapauksessa voida pakottaa työhön.

50 artikla.Sallitut työt.

Lukuun ottamatta töitä, joilla on yhteyttä heidän leirinsä hallintoon, kuntoon panemiseen tai kunnossa pitämiseen, sotavankeja ei saa pakottaa muihin kuin joihinkin seuraavista ryhmistä kuuluviin töihin:

a) maanviljelys;

b) tuotanto-, alkutuotanto- ja käsityöteollisuudet, lukuun ottamatta metallurgista, mekaanista ja kemiallista teollisuutta sekä sotilaallisluontoisia tai sotilaallisia tarkoituksia palvelevia julkisia töitä ja rakennustöitä;

c) sellaisten varastojen kuljetus ja hoito, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta;

d) kauppa, taide ja käsityö;

e) kotitalous;

f) julkiset työt, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Jos edellä olevia määräyksiä loukataan, sotavangeilla on oikeus käyttää valitusoikeuttaan 78 artiklan mukaisesti.

51 artikla.Työolot.

Sotavangeille on järjestettävä soveliaat työolot, erittäinkin mitä tulee asumuksiin, ravintoon, pukeutumiseen ja työvälineisiin; nämä työolot eivät saa olla niitä huonompia, jotka on varattu pidättäjävallan omille kansalaisille heitä samanlaisiin töihin käytettäessä; ilmastolliset olot on niinikään otettava huomioon.

Pidättäjävallan, joka käyttää hyväkseen sotavankien työtä, on pidettävä huolta siitä, että niillä paikkakunnilla, missä vangit työskentelevät, sovelletaan kansallisia lakeja työn suojelusta sekä erittäinkin työntekijäin turvallisuutta koskevia sääntöjä ja asetuksia.

Sotavankien tulee saada harjaannusta ja heidät on varustettava heidän tekemäänsä työhön soveltuvin suojavälinein, jotka ovat samanlaisia kuin pidättäjävallan kansalaisille annetut. Sen estämättä, mitä 52 artiklassa sanotaan, sotavangit voidaan pakottaa sietämään säännönmukaisia siviilityön vaaroja.

Missään tapauksessa ei työoloja saa tehdä ankarammiksi kurinpitotoimin.

52 artikla.Vaaralliset ja nöyryyttävät työt.

Sotavankeja ei saa muutoin kuin vapaaehtoisina käyttää epäterveellisiin tai vaarallisiin töihin.

Ketään sotavankia ei saa määrätä työhön, jota voidaan pitää nöyryyttävänä pidättäjävallan oman armeijan jäsenelle.

Miinojen ja muiden senkaltaisten laitteiden poistamista on pidettävä vaarallisena työnä.

53 artikla.Työn kestämisaika.

Sotavankien työn päivittäinen kestämisaika, siihen lukien matka työpaikkaan ja paluu sieltä, ei saa olla liiallinen eikä se missään tapauksessa saa olla pitempi kuin paikkakunnalla samanlaista työtä suorittaviin siviilityöntekijöihin nähden, jotka ovat pidättäjävallan kansalaisia, on myönnetty luvalliseksi.

Sotavangeille on keskellä päivän työtään annettava vähintään tunnin lepo; tämä lepo on oleva yhtä pitkä kuin pidättäjävallan työntekijäin saama, jos se näiden osalta on sanottua aikaa pitempi. Heille on niinikään joka viikko myönnettävä kahdenkymmenenneljän perättäisen tunnin lepo ensi sijassa sunnuntaisin tai heidän kotimaassaan vietettyinä lepopäivinä. Lisäksi on jokainen yhden vuoden työtä tehnyt vanki saapa kahdeksan perättäistä päivää kestävän levon, jolta ajalta hänen työpalkkansa on maksettava.

Jos käytetään muita työmenetelmiä, kuten kappaletyötä, ne eivät saa liiallisesti pitkittää työn kestämistä.

54 artikla.Työpalkka. Tapaturmat ja työstä johtuvat sairaudet.

Sotavangeille tuleva työpalkka vahvistetaan tämän sopimuksen 62 artiklassa olevien määräysten mukaisesti.

Sotavankien, joita on kohdannut työtapaturma tai jotka ovat sairastuneet työn kestäessä tai sen johdosta, on saatava kaikki heidän tilansa vaatima hoito. Pidättäjävallan on lisäksi annettava heille lääkärintodistus, jonka perusteella he voivat saattaa voimaan oikeutensa sitä valtaa kohtaan, josta he ovat riippuvaisia, ja sen on lähetettävä todistuksesta toinen kappale 123 artiklassa tarkoitetulle sotavankien tiedonantotoimistolle.

55 artikla.Lääkärintarkastus.

Sotavankien kelpoisuutta työhön on valvottava määräajoin, ainakin kerran vuodessa toimitettavin lääkärintarkastuksin. Näissä tarkastuksissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota sotavangeilta vaadittujen töiden laatuun.

Jos sotavanki katsoo olevansa kykenemätön tekemään työtä, hänellä on oikeus ilmoittautua leirin lääkintöviranomaisille. Lääkärit saavat suositella sellaisten vankien vapauttamista työstä, jotka heidän mielestään ovat siihen kykenemättömiä.

56 artikla.Työkalut.

Työkunnissa noudatettava järjestys on oleva samanlainen kuin sotavankileireissä.

Jokainen työkunta pysyy jatkuvasti sotavankileirin valvonnan alaisena ja siitä hallinnollisesti riippuvaisena. Sotilasviranomaiset ja leirin komentaja ovat hallituksensa valvonnan alaisina vastuussa siitä, että tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan työkunnassa.

Leirin komentaja pitää päivän tasalla olevaa luetteloa hänen leiristään riippuvaisista työkunnista ja antaa sen tiedoksi pidättäjävallan valtuutetuille sekä Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muille sotavankien avustamisesta huolehtiville järjestöille, jotka käyvät leirissä.

57 artikla.Yksityishenkilöille työtä suorittavat vangit.

Yksityishenkilöille työtä suorittavat sotavangit, vaikka ensiksi mainitut ovatkin ottaneet vastatakseen heidän valvonnastaan ja suojelemisestaan, ovat oikeutetut saamaan ainakin yhtä hyvän kohtelun kuin tässä sopimuksessa on määrätty; pidättäjävalta, sotilasviranomaiset ja sen leirin komentaja, johon vangit kuuluvat, ovat täydellisesti vastuussa sotavankien elatuksesta, hoidosta, kohtelusta ja näille sotavangeille suoritettavasta työpalkasta.

Näillä sotavangeilla on oikeus pysyä yhteydessä sen leirin luottamusmiehiin, josta he ovat riippuvaisia.

58 artikla.Käteisvarat.

Vihollisuuksien alkaessa ja odottaessaan asiasta suojelijavallan kanssa tehtävää sopimusta pidättäjävalta voi vahvistaa sen enimmäismäärän rahaa, jonka sotavangit saavat käteisvaroina tai muussa vastaavassa muodossa pitää hallussaan. Heillä laillisesti hallussaan ollut ylijäämä, joka on otettu heiltä pois tai pidätetty, on, samoin kuin jokainen heidän tekemänsä rahatalletus, merkittävä heidän tililleen eikä sitä saa heidän suostumuksettaan muuntaa muuksi rahalajiksi.

Milloin sotavangit on oikeutettu käteismaksusta tekemään ostoksia tai vastaanottamaan palveluksia leirin ulkopuolella, nämä maksut on joko vankien itsensä tai leirin hallinnon suoritettava ja on viimeksi mainitun merkittävä suoritukset velaksi asianomaisen sotavangin tiliin. Pidättäjävalta antaa asiasta tarpeelliset määräykset.

59 artikla.Vangeilta otetut rahaerät.

Ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka 18 artiklan määräysten mukaisesti on otettu sotavangeilta heidän vangeiksi joutuessaan, on tämän alaosaston 64 artiklassa olevien määräysten mukaisesti merkittävä kunkin tiliin hänen saatavakseen.

Niinikään on tähän tiliin saatavaksi merkittävä ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka on saatu sotavangeilta samana hetkenä otettujen rahaerien muuttamisesta muuhun rahalajiin.

60 artikla.Palkan ennakot.

Pidättäjävalta suorittaa kaikille sotavangeille kuusikausittain palkan ennakkoa, jonka määrä vahvistetaan muutamalla sanotun vallan rahaksi seuraavat rahamäärät:

I ryhmä: Sotilasarvoltaan kersanttia alemmat vangit: kahdeksan Sveitsin frangia;

II ryhmä: kersantit ja muut aliupseerit tai vastaavanarvoiset vangit: kaksitoista Sveitsin frangia;

III ryhmä: upseerit kapteenin arvoon saakka tai vastaavanarvoiset vangit: viisikymmentä Sveitsin frangia;

IV ryhmä: majurit, everstiluutnantit, everstit tai vastaavanarvoiset vangit: kuusikymmentä Sveitsin frangia;

V ryhmä: kenraalit tai vastaavanarvoiset vangit: seitsemänkymmentäviisi Sveitsin frangia.

Asianomaiset selkkauksen osapuolet voivat kuitenkin erikoissopimuksin muuttaa edellä lueteltuihin eri ryhmiin kuuluville sotavangeille tulevaa palkan ennakon määrää.

Sitä paitsi, jos edellä ensimmäisessä kappaleessa mainitut määrät ovat liian korkeita verrattuina pidättäjävallan oman armeijansa jäsenille maksamiin palkkoihin tai jos niistä muun syyn vuoksi aiheutuisi vakavaa häiriötä tälle vallalle, tämän on, odottaessaan mainittujen määrien muutosta koskevan erikoissopimuksen tekemistä sen vallan kanssa, josta sotavangit ovat riippuvaisia, meneteltävä seuraavasti:

a) sen on jatkuvasti merkittävä sotavankien tileihin saatavaksi ensimmäisessä kappaleessa mainitut määrät,

b) se saattaa kohtuullisina pidettäviin rahaeriin rajoittaa ne palkan ennakoista nostettavat määrät, jotka se asettaa sotavankien käytettäviksi; kuitenkaan eivät nämä rahaerät I ryhmän vankien osalta saa milloinkaan olla pidättäjävallan oman armeijansa jäsenille maksamia alhaisemmat.

Sellaisen rajoituksen syyt on viipymättä tiedoitettava suojelijavallalle.

61 artikla.Palkan lisä.

Pidättäjävallan on otettava vastaan palkan lisänä jaettavaksi rahalähetykset, jotka se valta, josta sotavangit ovat riippuvaisia, toimituttaa näille ehdoin, että saman suuruinen määrä on maksettava kullekin saman ryhmän vangille, että rahaeriä saavat kaikki tämän ryhmän vangit, jotka ovat tästä vallasta riippuvaisia, ja että rahaerät 64 artiklan määräysten mukaisesti mahdollisimman pian merkitään saatavaksi kunkin vangin henkilökohtaiselle tilille. Nämä palkan lisät eivät vapauta pidättäjävaltaa mistään sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista.

62 artikla.Työpalkka.

Sotavangeille on välittömästi pidättäjävallan viranomaisten toimesta suoritettava kohtuullinen työpalkka, jonka määrän nämä viranomaiset vahvistavat, mutta joka ei saa milloinkaan olla neljättäosaa Sveitsin frangia alhaisempi kokonaiselta työpäivältä. Pidättäjävalta saattaa vahvistamansa päiväpalkat tiedoksi sotavangeille, sekä, asianomaisen suojelijavallan välityksellä, sille vallalle, josta he ovat riippuvaisia.

Pidättäjävallan viranomaisten on niinikään suoritettava työpalkkaa sotavangeille, jotka on pysyväisesti määrätty tehtäviin tai käsityöhön, joilla on yhteyttä leirien hallintoon tai niiden sisäiseen järjestämiseen tai kunnossapitoon, sekä sotavangeille, jotka on velvoitettu suorittamaan tovereittensa hyväksi hengellistä tai lääkinnöllistä toimintaa.

Luottamusmiehen, hänen apulaistensa, ja, milloin sellaisia on, hänen neuvonantajiensa palkka maksetaan kantiinin tuloista kertyneestä rahastosta; sen määrän vahvistaa luottamusmies ja hyväksyy leirin komentaja. Jos sellaista rahastoa ei ole, suorittavat pidättäjävallan viranomaiset näille vangeille kohtuullisen työpalkan.

63 artikla.Rahavarain siirrot.

Sotavangeilla on oikeus vastaanottaa heille henkilökohtaisesti tai yhteisesti osoitettuja rahalähetyksiä.

Jokaisella sotavangilla on oikeus määrätä seuraavan artiklan mukaan pidetyn tilinsä hänen hyväkseen osoittamasta määrästä (saatavasaldosta) niissä rajoissa, jotka pidättäjävalta, joka suorittaa pyydetyt maksut, vahvistaa. Mikäli estettä ei joudu pidättäjävallan tärkeiksi katsomista rahataloudellisista rajoituksista, sotavangit ovat oikeutetut suorittamaan maksuja ulkomailla. Tässä tapauksessa on etusija annettava sellaisille henkilöille suoritettaville maksuille, joista sotavangit ovat vastuussa.

Joka tapauksessa sotavankien tulee saada, mikäli se valta, josta he ovat riippuvaisia, siihen suostuu, suoritetuiksi maksuja omassa maassaan seuraavaa menettelyä noudattaen: pidättäjävalta toimituttaa mainitulle vallalle, suojelijavallan välityksellä, ilmoituksen joka sisältää kaikki asianmukaiset tiedot maksun lähettäjästä ja saajasta sekä maksettavasta määrästä pidättäjävallan rahassa ilmaistuna; tämä ilmoitus on asianomaisen vangin allekirjoitettava ja leirin komentajan varmennettava. Pidättäjävalta veloittaa sotavangin tiliä tällä määrällä; siten velaksi merkitty määrä on sen merkittävä saatavana sen vallan hyväksi, josta sotavangit ovat riippuvaisia.

Soveltaessaan edellä olevia määräyksiä pidättäjävalta voi käyttää tämän sopimuksen V liitteessä olevan kaavan mukaista ilmoitustapaa.

64 artikla.Vangin tili.

Pidättäjävallan on kunkin sotavangin kohdalta pidettävä tiliä, joka sisältää ainakin seuraavat merkinnät:

1) määrät, jotka ovat vangille tulevat tai hän on saanut nostaa palkan ennakkona, työpalkkana tai muulla perusteella; ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka on otettu vangilta pois; vangilta otetut ja hänen pyynnöstään sanotun vallan rahaksi muunnetut rahaerät;

2) ne rahaerät, jotka on annettu vangeille käteisvaroina tai muussa vastaavassa muodossa; hänen lukuunsa ja pyynnöstään suoritetut maksut; edellisen artiklan kolmannen kappaleen mukaisesti siirretyt rahaerät.

65 artikla.Tilin hoito.

Jokainen sotavangin tiliin viety asiakirja on oleva hänen itsensä tai hänen puolestaan toimivan luottamusmiehen varmentama joko nimikirjoituksin tai nimimerkein.

Sotavankien on jokaisena ajankohtana saatava kohtuulliset helpotukset katsastaakseen tiliä tai saadakseen siitä otteen; tiliä voivat niinikään tarkastaa suojelijavallan edustajat käydessään leirissä.

Sotavankeja leiristä toiseen siirrettäessä heidän henkilökohtainen tilinsä seuraa heitä. Milloin siirto tapahtuu pidättäjävallasta toiseen, seuraavat heitä sellaiset heidän rahaeränsä, jotka eivät ole pidättäjävallan rahalajia; heille on annettava todistus muista rahaeristä, jotka jäävät tilille heidän saatavanaan.

Asianomaiset selkkauksen osapuolet voivat sopia siitä, että ne suojelijavallan välityksellä ja säännöllisin väliajoin saattavat toistensa tietoon supistelmat sotavankien tileistä.

66 artikla.Tilin selvitys.

Kun sotavangin vankeus päättyy vapauttamisen tai kotiuttamisen johdosta, on pidättäjävallan annettava hänelle asianomaisen upseerin allekirjoittama asiakirja, joka osoittaa, minkä suuruinen hänen saatavansa tilisaldon mukaan on vankeuden päättyessä. Toiselta puolen pidättäjävalta toimituttaa sille vallalle, josta sotavangit ovat riippuvaisia, suojelijavallan välityksellä luettelot, joissa on kaikki asiaan kuuluvat tiedot sellaisista sotavangeista, joiden vankeus on päättynyt kotiuttamisen, vapauttamisen, pakenemisen, kuoleman tai muun seikan johdosta, ja on näissä luetteloissa erittäinkin mainittava heidän tiliensä saatavasaldot. Kunkin näiden luetteloiden lehden tulee olla pidättäjävallan valtuuttaman edustajan oikeaksi vahvistama.

Asianomaiset vallat voivat erikoissopimuksin kokonaan tai osittain muuttaa edelläolevia tämän artiklan määräyksiä.

Se valta, josta sotavanki on riippuvainen, on vastuussa hänelle siitä, että se pitää huolta sen saatavasaldon suorittamisesta hänelle, joka on jäänyt pidättäjävallan velaksi vankeuden päättyessä.

67 artikla.Maksujen selvittely selkkauksen osapuolten kesken.

Sotavangeille 60 artiklan mukaisesti suoritetut palkan ennakot katsottakoon sen vallan puolesta tehdyiksi, josta he ovat riippuvaisia; nämä palkan ennakot samoin kuin kaikki sanotun vallan 63 artiklan kolmannen kappaleen ja 68 artiklan nojalla tekemät suoritukset on vihollisuuksien päättyessä saatettava järjestelyn kohteeksi asianomaisten valtojen kesken.

68 artikla.Korvauspyynnöt.

Jokainen sotavangin korvauspyyntö, joka perustuu tapaturmaan tai muuhun työstä aiheutuvaan työkyvyttömyyteen, on suojelijavallan välityksellä saatettava tiedoksi sille vallalle, josta hän on riippuvainen. Pidättäjävallan on 54 artiklassa olevien määräysten mukaisesti, joka tapauksessa annettava sotavangille asiakirja, joka osoittaa vamman tai työkyvyttömyyden laadun, ne olosuhteet, joissa se on syntynyt, sekä tiedot hänen saamastaan lääkärin- tai sairaalahoidosta. Tämä asiakirja on pidättäjävallan asianomaisen upseerin allekirjoitettava ja lääkinnöllistä laatua olevat tiedot on lääkintäpalveluksessa olevan lääkärin todistettava oikeiksi.

Pidättäjävallan toimesta on niinikään sille vallalle, josta sotavangit ovat riippuvaisia, annettava tiedoksi jokainen vangin korvauspyyntö, joka koskee häneltä 18 artiklan nojalla otettuja ja hänelle kotiuttamisen tapahtuessa palauttamatta jätettyjä henkilökohtaisia käyttöesineitä, rahaeriä ja arvoesineitä, samoin kuin jokainen sellainen korvauspyyntö, joka koskee vangin joko pidättäjävallan tai tämän palveluksessa olevan henkilön syyksi lukemaa menetystä. Siitä huolimatta on pidättäjävallan omalla kustannuksellaan hankittava toiset esineet sellaisten henkilökohtaisten käyttöesineiden sijaan, jotka ovat vangille tarpeen hänen vankeutensa aikana. Joka tapauksessa on pidättäjävallan annettava vangille vastuunalaisen upseerin allekirjoittama asiakirja, joka sisältää kaikki asianmukaiset tiedot niistä syistä, joiden vuoksi näitä käyttöesineitä, rahaeriä ja arvoesineitä ei ole palautettu hänelle. Tämän asiakirjan kaksoiskappale on 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava sille vallalle, josta vanki on riippuvainen.

69 artikla.Ilmoitus suoritetuista toimenpiteistä.

Niin pian kuin pidättäjävallan vallassa on sotavankeja, tämän on heille sekä suojelijavallan välityksellä sille vallalle, josta he ovat riippuvaisia, annettava tiedoksi ne toimenpiteensä, joihin se on ryhtynyt täyttääkseen tämän alaosaston määräykset; sen on myöskin tiedoitettava kaikista näiden toimenpiteiden muutoksista.

70 artikla.Vangiksijoutumiskortti.

Jokaiselle sotavangille on heti vangiksi jouduttuaan tai viimeistään viikon kuluttua hänen saapumisestaan leiriin, vaikka se olisikin kauttakulkuleiri, niin myös sairauden kohdatessa tai siirrettäessä vanki sairaalaan tai toiseen leiriin suotava tilaisuus lähettää sekä suoraan perheelleen että 123 artiklassa tarkoitetulle sotavankien keskustoimistolle kirjekortti, joka on mikäli mahdollista laadittu tämän sopimuksen liitteessä olevan mallin mukaan ja joka sisältää tiedon vankeudesta, vangin osoitteesta ja hänen terveydentilastaan. Sanotut kortit on toimitettava perille mahdollisimman joutuisasti eikä niitä saa millään tavoin viivyttää.

71 artikla.Kirjeenvaihto.

Sotavangit ovat oikeutetut lähettämään ja vastaanottamaan kirjeitä ja kortteja. Jos pidättäjävalta katsoo tarpeelliseksi rajoittaa tätä kirjeenvaihtoa, sen on ainakin sallittava lähettää kuukausittain kaksi kirjettä ja neljä korttia, laadittuina mikäli mahdollista tähän sopimukseen liitettyjen mallien mukaan (70 artiklassa tarkoitettuja vangiksijoutumiskortteja sanottuihin lukuihin sisällyttämättä). Muita rajoituksia saadaan määrätä vain, jos pidättäjävallalla on täysi aihe pitää niitä myös vankien omaan etuun soveltuvina, ottaen huomioon ne vaikeudet, joita pidättäjävallalla on hankkiessaan riittävää määrää pystyviä kääntäjiä toimittamaan tarpeellisen tarkastuksen (sensuurin). Jos sotavangeille tulevaa kirjeenvaihtoa on rajoitettava, siitä voi päättää vain se valta, josta he ovat riippuvaisia, pidättäjävallan mahdollisesti tehtyä siitä pyynnön. Nämä kirjeet ja kortit on kuljetettava mahdollisimman nopeakulkuisin välinein, joita pidättäjävallalla on käytettävissään; niitä ei voida viivästyttää tai pidättää kuriin perustuvin syin.

Sotavangit, jotka eivät ole pitkään aikaan saaneet uutisia perheeltään taikka joiden on mahdotonta niitä saada tai puolestaan heille antaa tavallista postinkuljetusta käyttäen, samoin kuin nekin, joita pitkät välimatkat eroittavat omaisistaan, ovat oikeutetut lähettämään sähkösanomia, joista menevät maksut on vietävä pidättäjävallan pitämään tiliin tai suoritettava heidän käytettävissään olevista rahoista. Niinikään saavat sotavangit sellaiset helpotukset hyväkseen kiireellisissä tapauksissa.

Yleensä on sotavankien kirjeenvaihto tapahtuva heidän äidinkielellään. Selkkauksen osapuolet voivat sallia muunkin kielisen kirjeenvaihdon.

Sotavankien postia sisältävät säkit on huolellisesti sinetöitävä, varustettava sellaisella päällekirjoituksella, joka selvästi osoittaa niiden sisällön, sekä osoitettava määräpaikan postitoimistoihin.

72 artikla.Avustuslähetykset. I. Yleiset periaatteet.

Sotavangit ovat oikeutetut vastaanottamaan postitse tai muulla tavoin henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä, erittäinkin sellaisia, jotka sisältävät elintarvikkeita, vaatteita ja lääkkeitä sekä heidän uskonnon, opintojen tai vapaahetkien tarvettaan tyydyttämään tarkoitettuja välineitä, niihin lukien kirjat, uskonnonharjoituksessa käytettävät esineet, tieteelliset apuneuvot, tutkintokaavat, soittovälineet sekä urheilutarpeet ja sotavankien opintojen tai taiteellisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavat välineet.

Näiden lähetysten johdosta ei pidättäjävalta saata vapautua mistään tähän sopimukseen perustuvista velvollisuuksistaan.

Ainoat rajoitukset, jotka voidaan määrätä sovellettaviksi näihin lähetyksiin nähden, ovat ne, jotka suojelijavalta on ehdottanut sotavankien omaa etua silmällä pitäen tai, mitä tulee vain heille henkilökohtaisesti tarkoitettuihin lähetyksiin, ne, jotka perustuvat kuljetus- tai liikennevälineitä rasittavaan poikkeukselliseen tungokseen ja ovat Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tai muun sotavankeja avustavan järjestön ehdottamia.

Henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä koskevista toimitusehdoista on tarvittaessa tehtävä erikoissopimuksia asianomaisten valtojen kesken, joilla ei missään tapauksessa ole oikeutta viivästyttää lähetysten jakelua sotavangeille. Elintarvike- ja vaatelähetykset eivät saa sisältää kirjoja; lääketarvikkeet on yleensä lähetettävä yhteispaketteina.

73 artikla.II. Yhteisavustukset.

Elleivät asianomaiset vallat ole tehneet erikoissopimusta yhteisten avustuslähetysten vastaanoton ja jakelun ehdoista, on sovellettava tähän sopimukseen liitettyä yhteisavustusten ohjesääntöä.

Edellä mainituilla erikoissopimuksilla ei missään tapauksessa voida rajoittaa luottamusmiehen oikeutta ottaa sotavangeille tarkoitettuja yhteisiä avustuslähetyksiä haltuunsa, suorittaa niiden jakelu ja käyttää niitä vankien hyväksi.

Niillä ei myöskään voida rajoittaa sitä oikeutta valvoa lähetysten jakelua vastaanottajille, mikä on suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tai minkä tahansa muun eristettyjä henkilöitä avustavan ja yhteislähetysten perille toimittamisen tehtäväkseen ottaneen järjestön edustajilla.

74 artikla.III. Vapautus posti- ja kuljetusmaksuista.

Kaikki sotavangeille tarkoitetut avustuslähetykset ovat vapautetut kaikista maahantuonti-, tulli- ja muista maksuista.

Kirjeenvaihto sekä avustus- ja sallitut rahalähetykset, jotka on osoitettu sotavangeille tai joita nämä postitse lähettävät joko suoraan tai 122 artiklassa tarkoitettujen tiedonantotoimistojen ja 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä, ovat vapautetut kaikista postimaksuista lähettämis- ja määrämaassa sekä välillä olevissa maissa.

Kuljetuskustannuksista sellaisten sotavangeille tarkoitettujen avustuslähetysten osalta, joita niiden painon vuoksi tai muusta syystä ei voida toimittaa heille postitse, vastaa pidättäjävalta kaikilla sen valvonnassa olevilla alueilla. Muut tähän sopimukseen osalliset vallat vastaavat kuljetuskustannuksista kukin alueellaan.

Niistä näiden lähetysten kuljetuskustannuksista, jotka jäävät edellä määrättyjen maksuvapautusten ulkopuolelle, vastaa lähettäjä, mikäli asianomaiset vallat eivät ole erikseen toisin sopineet.

Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa lennätinmaksujen alentamiseksi pienimpään mahdolliseen määräänsä sotavankien lähettämien ja heille osoitettujen sähkösanomain osalta.

75 artikla.Erikoiskuljetusvälineet.

Siinä tapauksessa, että sotatoimet estävät asianomaisia valtoja täyttämästä niille kuuluvaa velvollisuutta turvata 70, 71, 72 ja 77 artiklassa tarkoitettujen lähetysten kuljetus, asianomaiset suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä tahansa muu järjestö, jonka selkkauksen osapuolet ovat hyväksyneet, voivat ottaa huolehtiakseen näiden lähetysten kuljettamisesta siihen soveltuvilla välineillä (rautatievaunuilla, moottoriajoneuvoilla, laivoilla tai lentokoneilla jne.). Tässä tarkoituksessa Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa toimittaakseen niille näitä kuljetusvälineitä ja oikeuttaakseen näiden käyttämisen liikenteeseen, erittäinkin antamalla tarpeellinen turvakirja.

Näitä kuljetusvälineitä voidaan niin ikään käyttää kuljettamaan:

a) kirjeitä, luetteloita ja kertomuksia, joita lähettävät toisilleen 123 artiklassa tarkoitettu keskustiedonantotoimisto ja 122 artiklassa tarkoitetut kansalliset toimistot;

b) sotavankeja koskevia kirjeitä ja kertomuksia, joita suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä muu tahansa sotavankeja avustava järjestö lähettää omille edustajilleen tai selkkauksen osapuolille tai saa näiltä.

Edellä olevat määräykset eivät mitenkään rajoita jokaiselle selkkauksen osapuolelle kuuluvaa oikeutta järjestää, jos se niin mieluummin tahtoo, muita kuljetusvälineitä ja antaa turvakirjoja molemminpuolisesti sovituin ehdoin.

Mikäli erikseen ei ole toisin sovittu, vastaavat näiden kuljetusvälineiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista suhteellisesti ne selkkauksen osapuolet, joiden kansalaisten hyväksi sanotut palvelukset tulevat.

76 artikla.Kirjeiden ja tavaroiden tarkastus.

Sotavangeille osoitettujen tai heidän lähettämiensä kirjeiden tarkastus (sensuuri) on toimitettava mahdollisimman joutuisasti. Sen saavat toimittaa ainoastaan lähettäjä- ja saajavaltiot ja kumpikin vain kerran.

Sotavangeille tarkoitettujen tavaralähetysten tarkastusta älköön toimitettako sellaisissa olosuhteissa, joissa lähetysten sisältö saattaa turmeltua, ja se on, mikäli kysymys ei ole kirjoituksesta tai painotuotteesta, suoritettava vastaanottajan tai hänen asianmukaisesti valtuuttamansa toverin läsnäollessa. Henkilökohtaisten tai yhteisten lähetysten luovutusta sotavangeille älköön tarkastusvaikeuksien varjolla viivytettäkö.

Selkkauksen osapuolten sotilaallista tai poliittisista syistä julistama kirjeenvaihtokielto saattaa olla voimassa vain toistaiseksi ja kestää ainoastaan mahdollisimman lyhyen ajan.

77 artikla.Oikeudellisten asiakirjain laatiminen ja perille toimittaminen.

Pidättäjävallat myöntävät kaikki helpotukset sotavangeille tarkoitettujen tai heidän antamiensa asiakirjojen, erityisesti valtakirjojen ja testamenttien perille toimittamiseen suojelijavallan tai 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä.

Joka tapauksessa tulee sotavankien saada pidättäjävalloilta helpotuksia näiden asiakirjain laatimiseen; erittäinkin on sanottujen valtain annettava heille lupa neuvotella lakimiehen kanssa ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin heidän nimikirjoituksensa oikeaksi todistuttamiseksi.

I luku.Sotavankien valitukset vankeusoloista.

II luku.Sotavankien edustajat.

III luku.Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. I. Yleiset määräykset.

III luku.Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. II. Kurinpidolliset seuraamukset.

III luku.Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. III. Oikeudenkäynnit.

109 artikla.Yleistä.

Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset, mikäli tämän artiklan kolmannessa kappaleessa ei toisin määrätä, palauttamaan maihinsa vaikeasti sairaat ja vaikeasti haavoittuneet sotavangit, heidän lukumääräänsä ja arvoonsa katsomatta sekä pidettyään huolta heidän saamisestaan sellaiseen tilaan, että heidät voidaan kuljettaa, sen mukaan kuin seuraavan artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkemmin sanotaan.

Vihollisuuksien kestäessä selkkauksen osapuolet tekevät voitavansa, yhteistoimin asianomaisten puolueettomien valtain kanssa, sijoittaakseen seuraavan artiklan toisessa kappaleessa tarkoitetut haavoittuneet ja sairaat sotavangit puolueettoman maan hoitoon; ne voivat lisäksi tehdä sopimuksia kauan vankeudessa olleiden terveiden sotavankien välittömästä kotiuttamisesta tai eristämisestä puolueettomaan maahan.

Ketään haavoittunutta tai sairasta sotavankia, joka tämän artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan olisi kotiutettavissa, ei saa vastoin hänen tahtoaan kotiuttaa vihollisuuksien jatkuessa.

110 artikla.Välitöntä kotiuttamista sekä hoitoon uskomista koskevat tapaukset.

Välittömästi on kotiutettava:

1) parantumattomasti haavoittuneet ja sairaat, joiden henkinen tai ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti alentuneen;

2) haavoittuneet ja sairaat, jotka lääkärin arvion mukaan eivät voi parantua vuoden kuluessa, joiden tila vaatii hoitoa ja joiden henkinen tai ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti alentuneen;

3) parantuneet, haavoittuneet ja sairaat, joiden henkinen ja ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti ja pysyväisesti alentuneen.

Puolueettoman maan hoitoon voidaan sijoittaa:

1) haavoittuneet ja sairaat, joiden parantuminen on odotettavissa haavoittumista tai sairauden alkamista lähinnä seuraavan vuoden kuluessa, jos puolueettomassa maassa saatavan hoidon voidaan edellyttää varmistavan ja jouduttavan parantumista;

2) sotavangit, joiden henkinen tai ruumiillinen terveys lääkärin arvion mukaan joutuu vakavan uhan alaiseksi vankeuden edelleen jatkuessa, mutta jotka voisivat välttää tämän uhan puolueettoman maan hoitoon sijoittamisella.

Ehdot, jotka puolueettoman maan hoitoon sijoitettujen sotavankien tulee täyttää, jotta heidät voitaisiin kotiuttaa, samoin kuin heidän asemansa on vahvistettava asianomaisten valtain välisin sopimuksin. Yleensä on puolueettoman maan hoitoon sijoitetut sotavangit vapautettava, jos he kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) ne, joiden terveydentila on huonontunut välittömän kotiuttamisen edellytyksiä vastaavaksi;

2) ne, joiden henkinen tai ruumiillinen kunto pysyy hoidonkin jälkeen huomattavasti alentuneena.

Mikäli asianomaisten selkkauksen osapuolten kesken ei ole tehty erikoissopimuksia niiden työkyvyttömyys- ja sairaustapausten määrittelemiseksi, jotka aiheuttavat välittömän kotiuttamisen tai puolueettoman maan hoitoon sijoittamisen, nämä tapaukset on vahvistettava niiden periaatteiden mukaisesti, jotka sisältyvät tähän sopimukseen liitettyihin välitöntä kotiuttamista ja puolueettoman maan hoitoon sijoittamista koskevaan mallisopimukseen sekä lääkinnöllisiä sekakomissioita koskevaan ohjesääntöön.

111 artikla.Puolueettomaan maahan eristäminen.

Pidättäjävalta, se valta, josta sotavangit ovat riippuvaisia sekä molempien mainittujen valtain hyväksymä puolueeton valta tekevät voitavansa sellaisten sopimusten aikaansaamiseksi, joissa sallitaan sotavankien eristäminen sanotun puolueettoman maan alueelle vihollisuuksien lakkaamiseen saakka.

112 artikla.Lääkinnölliset sekakomissiot.

Kun vihollisuudet ovat alkaneet, on lääkinnöllisiä sekakomiteoita asetettava tarkastamaan sairaita ja haavoittuneita sotavankeja ja tekemään kaikkia asian vaatimia päätöksiä heidän suhteensa. Näiden komissioiden asettaminen, tehtävät ja toiminta määräytyy tämän sopimuksen liitteenä olevan ohjesäännön määräysten mukaan.

Kuitenkin voidaan sellaiset sotavangit, jotka pidättäjävallan lääkintöviranomaisten käsityksen mukaan ilmeisesti ovat vaikeasti haavoittuneita tai vaikeasti sairaita, kotiuttaa, vaikkei lääkinnöllinen sekakomissio ole heitä tarkastanut.

113 artikla.Lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettavat vangit.

Paitsi pidättäjävallan lääkintöviranomaisten määräämät saavat myös seuraaviin ryhmiin kuuluvat haavoittuneet ja sairaat sotavangit ilmoittautua lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettaviksi:

1) haavoittuneet ja sairaat, kun tarkastusta on ehdottanut heidän kansalaisuuttaan tai sellaisen selkkauksen osapuoliin kuuluvan vallan kansalaisuutta oleva lääkäri, joka on sen vallan liittolainen, josta he ovat riippuvaisia, edellyttäen että lääkäri harjoittaa tointaan leirissä;

2) haavoittuneet ja sairaat, jotka heidän luottamusmiehensä on ehdottanut;

3) haavoittuneet ja sairaat, kun tarkastusta on ehdottanut se valta, josta he ovat riippuvaisia, taikka tämän vallan tunnustama järjestö, joka avustaa vankeja.

Sotavangit, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista ryhmistä, saavat siitä huolimatta ilmoittautua lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettaviksi, mutta heidät tarkastetaan vasta mainittuihin ryhmiin kuuluvien jälkeen.

Lääkinnöllisen sekakomission tarkastettavina olevien sotavankien kansalaisuutta oleva lääkäri sekä heidän luottamusmiehensä ovat oikeutetut olemaan läsnä tarkastuksessa.

114 artikla.Tapaturman uhreiksi joutuneet vangit.

Sotavangit, joita on kohdannut tapaturma, vapaaehtoisesti itseään haavoittaneita siis lukuun ottamatta, pääsevät, mitä tulee kotiuttamiseen ja puolueettoman vallan hoitoon sijoittamiseen, osallisiksi tämän sopimuksen suomista eduista.

115 artikla.Rangaistusta kärsivät vangit.

Ketään kurinpitorangaistukseen tuomittua sotavankia, joka täyttää kotiuttamisen tai puolueettoman maan hoitoon sijoittamisen ehdot, ei voida pidättää sen johdosta, ettei hän ole kärsinyt rangaistustaan.

Sotavangit, joita syytetään tai jotka on tuomittava oikeudessa ja jotka voitaisiin määrätä kotiutettaviksi tai puolueettomaan maahan sijoitettaviksi, saavat hyväkseen sanotut toimenpiteet ennen oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon päättymistä, jos pidättäjävalta siihen suostuu.

Selkkauksen osapuolet ilmoittavat toisilleen niiden nimet, jotka pidätetään, kunnes oikeudenkäynti tai rangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt.

116 artikla.Kotiuttamiskustannukset.

Sotavankien kotiuttamisesta tai heidän siirtämisestään puolueettomaan maahan aiheutuvista kustannuksista vastaa se valta, josta nämä vangit ovat riippuvaisia, pidättäjävallan rajasta alkaen.

117 artikla.Kotiuttamisen jälkeinen toiminta.

Ketään kotiutettua ei saa käyttää aktiiviseen sotapalveluun.

118 artikla.Vapauttaminen ja kotiuttaminen.

Sotavangit on viipymättä vapautettava ja kotiutettava aktiivisten vihollisuuksien päättyessä.

Jos tästä ei ole määräyksiä selkkauksen osapuolten vihollisuuksien lakkaamisen varalta tekemässä sopimuksessa taikka jos tällainen sopimus puuttuu, kukin pidättäjävalta laatii itse ja viipymättä toteuttaa kotiuttamissuunnitelman, joka on edellisessä kappaleessa lausutun periaatteen mukainen.

Kummassakin tapauksessa on päätetyt toimenpiteet saatettava sotavankien tietoon.

Kotiuttamiskustannukset on joka tapauksessa jaoiteltava kohtuuden mukaisesti pidättäjävallan ja sen vallan välillä, josta vangit ovat riippuvaisia. Tässä jaoittelussa on seuraavia periaatteita noudatettava:

a) milloin molemmat vallat rajoittuvat toisiinsa, on sen vallan, josta sotavangit ovat riippuvaisia, suoritettava kotiuttamiskustannukset pidättäjävallan rajasta alkaen;

b) milloin sanotut vallat eivät rajoitu toisiinsa, pidättäjävallan on suoritettava sotavankien kuljettamiskustannukset alueellaan rajaansa tai siihen lastaussatamaan saakka, joka on lähimpänä sitä valtaa, josta he ovat riippuvaisia. Mitä tulee jäljellä oleviin kotiuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, asianomaiset vallat sopivat niiden kohtuullisesta jakamisesta keskenään. Sellaisen sopimuksen päättämisestä ei missään tapauksessa saa aiheutua vähintäkään viivästystä sotavankien kotiuttamisessa.

119 artikla.Menettelyn yksityiskohtia.

Kotiuttamiset on toteutettava samanlaisissa olosuhteissa kuin tämän sopimuksen 46-48 artikloissa on määrätty sotavankien siirtoihin nähden sekä ottaen huomioon 118 artiklan ja jäljempänä olevat määräykset.

Kotiuttamisen tapahtuessa on sotavangeilta 18 artiklan määräysten mukaisesti otetut arvoesineet sekä ulkomaan rahaa olevat erät, joita ei ole muunnettu pidättäjävallan rahaksi, palautettava heille. Arvoesineet ja ulkomaan rahaa olevat erät, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet sotavangeille palauttamatta heitä kotiutettaessa, on luovutettava 122 artiklassa tarkoitetun tiedonantotoimiston haltuun.

Sotavangit ovat oikeutetut viemään mukanaan henkilökohtaiset käyttöesineensä, kirjeenvaihtonsa sekä heidän osoitteellaan saapuneet paketit; näiden esineiden paino voidaan, jos kotiuttamisolosuhteet sitä vaativat, rajoittaa siihen, minkä vanki voi sopivasti kantaa; joka tapauksessa on vangilla oikeus viedä mukanaan vähintään kaksikymmentäviisi kiloa.

Muut kotiutetun sotavangin henkilökohtaiset käyttöesineet on pidättäjävallan säilytettävä; tämä toimituttaa ne heille niin pian kuin se on sen vallan kanssa, josta vanki on riippuvainen, tehnyt sopimuksen niistä ehdoista, joita on noudatettava heidän kuljettamisessaan sekä siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisessa.

Vangit, joihin on kohdistettu rikosasiana ajettu syyte rikoslain mukaan rangaistavasta rikoksesta tai rikkomuksesta, voidaan pidättää oikeudenkäynnin ja sen tuloksesta riippuen, rangaistusajan päättymiseen saakka. Vastaavasti on asian laita niiden suhteen, jotka on tuomittu rikoslain mukaan rangaistavasta rikoksesta tai rikkomuksesta.

Selkkauksen osapuolet ilmoittavat toisilleen niiden vankien nimet, jotka pidätetään oikeudenkäynnin loppumiseen tai rangaistuksen täytäntöönpanon päättymiseen saakka.

Selkkauksen osapuolten on sovittava komissioiden asettamisesta etsimään tietymättömiin joutuneita sotavankeja sekä huolehtimaan heidän mahdollisimman pikaisesta kotiuttamisestaan.

120 artikla.Testamentit, kuolintodistukset, hautaus, ruumiinpoltto.

Sotavankien testamentit on laadittava siten, että ne vastaavat heidän kotimaansa lainsäädännön mukaisia pätevyysvaatimuksia, joiden saattamiseksi pidättäjävallan tietoon sanottu maa ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sotavangin pyynnöstä ja joka tapauksessa hänen kuoltuaan on testamentti viivytyksettä toimitettava suojelijavallalle ja oikeaksi todistettu jäljennös siitä keskustiedonantotoimistolle.

Kuolintodistukset, tähän sopimukseen liitetyn kaavan mukaan laadittuina, tai vastuunalaisen upseerin oikeaksi todistamat luettelot kaikista vankeudessa kuolleista sotavangeista on mahdollisimman nopeasti toimitettava 122 artiklan mukaisesti asetetulle sotavankien tiedonantotoimistolle. Näissä todistuksissa tai luetteloissa tulee mainita 17 artiklan kolmannessa kappaleessa luetellut henkilötiedot, kuolemantapauksen paikka ja aika, kuoleman syy, hautauspaikka ja -aika sekä kaikki tarpeelliset tiedot hautojen yksilöimiseksi.

Ennen hautaamista tai ruumiinpolttoa on toimitettava lääkinnöllinen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi, kertomuksen laatimisen varalta ja, mikäli on tarpeen, vainajan henkilöllisyyden selvittämiseksi.

Pidättäjäviranomaisten on huolehdittava siitä, että vankeusaikanaan kuolleet sotavangit saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin, sekä että heidän hautojaan kunnioitetaan, pidetään asianmukaisessa kunnossa ja siten merkittyinä, että ne voidaan aina löytää. Mikäli se kulloinkin on mahdollista, on kuolleet sotavangit, jotka olivat samasta vallasta riippuvaisia, haudattava samaan paikkaan.

Kuolleet sotavangit on haudattava kukin erikseen, paitsi milloin ylivoimaisen esteen vuoksi yhteishautaus ei ole vältettävissä. Ruumiit voidaan polttaa vain pakottavien terveydellisten syiden niin vaatiessa taikka kuolleen henkilön uskonnosta johtuvista syistä taikka sen johdosta, että hän on ilmaissut sitä toivovansa. Milloin polttaminen tapahtuu, siitä ja sen perusteista on otettava maininta kuolintodistukseen.

Jotta haudat voitaisiin aina löytää, kaikki hautauksia ja hautoja koskevat tiedot on rekisteröitävä pidättäjävallan perustamassa hautavirastossa. Luettelot haudoista ja tiedot sotavangeista, jotka on haudattu hautausmaihin tai muualle, on toimitettava sille vallalle, josta sotavangit olivat riippuvaisia. Aluetta valvova valta, mikäli se on osallinen tähän sopimukseen, on velvollinen pitämään huolta näistä haudoista ja rekisteröimään kaikki jälkeenpäin tapahtuvat ruumiiden siirrot. Näitä määräyksiä on sovellettava myös tuhkaan, jota hautaviraston on säilytettävä, kunnes kotimaa on ilmoittanut niistä lopullisista toimenpiteistä, joihin se haluaa tässä kohden ryhtyä.

121 artikla.Erityisissä olosuhteissa kuolleet tai haavoittuneet sotavangit.

Milloin sotavangin kuoleman tai vaikean ruumiinvamman on aiheuttanut vartiomies, toinen sotavanki tai jokin muu henkilö tai sellaista aiheuttamista on syytä epäillä, samoin kuin myös, milloin kuoleman syy on tuntematon, pidättäjävallan on välittömästi sellaisen tapahtuman jälkeen toimitettava virallinen tutkinta.

Tästä on viipymättä tiedoitettava suojelijavallalle. Todistajien, erittäinkin sotavankien lausumat on otettava talteen; kertomus, joka sisältää sanotut lausumat, on toimitettava mainitulle vallalle.

Jos tutkinta osoittaa yhden tai useita henkilöitä syyllisiksi, pidättäjävallan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi sitä tai niitä vastaan, jotka ovat vastuussa.

122 artikla.Kansalliset toimistot.

Selkkauksen alkaessa ja kaikissa valtaustapauksissa on kunkin selkkauksen osapuolista perustettava virallinen sen vallassa olevien sotavankien tiedonantotoimisto; puolueettomien tai ei-sotaakäyvien valtain, jotka ovat ottaneet alueelleen 4 artiklassa mainittuihin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, on meneteltävä samoin näiden henkilöiden suhteen. Asianomaisen vallan on huolehdittava siitä, että tiedonantotoimistolla on käytettävänään sen tehokkaan toiminnan kannalta tarpeelliset huoneet, välineet ja henkilökunta. Sillä on vapaus käyttää tähän tehtävään sotavankeja ottaen huomioon tämän sopimuksen sotavankien työtä koskevassa alaosastossa olevat määräykset.

Kukin selkkauksen osapuolista on velvollinen mahdollisimman nopeasti antamaan toimistolleen tämän artiklan neljännessä, viidennessä ja kuudennessa kappaleessa mainitut tiedot kaikista 4 artiklassa tarkoitetuista ja sen valtaan joutuneista vihollishenkilöistä. Puolueettomien tai ei-sotaakäyväin valtain on meneteltävä samoin niiden sanottuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden suhteen, jotka se on ottanut alueelleen.

Toimiston on kiireellisesti mahdollisimman nopein keinoin toimitettava nämä tiedot edelleen asianomaisille valloille käyttäen toiselta puolen suojelijavaltojen ja toiselta puolen 123 artiklassa tarkoitetun keskustoimiston välitystä.

Näiden tietojen tulee olla sen laatuisia, että asianomaiset perheet voidaan niiden avulla nopeasti perehdyttää asiaan. Huomioon ottaen mitä 17 artiklassa määrätään, näiden tietojen, mikäli ne ovat tiedonantotoimiston hallussa, tulee jokaisen sotavangin osalta sisältää suku- ja etunimet, arvo, matrikkeli-(kantakortti-)numero, syntymäpaikka ja -aika, maininta siitä vallasta, josta hän on riippuvainen, isän etunimi ja äidin tyttönimi, sen henkilön nimi, jolle tieto on annettava, sekä osoite, jota on käytettävä vangille osoitetussa kirjeenvaihdossa.

Tiedonantotoimiston on asianomaisilta eri virastoilta saatava tiedot muutoksista, vapautuksista, kotiuttamisista, pakenemisista, sairaalaan sijoittamisista sekä kuolemantapauksista, ja se toimittaa ne edelleen ylempänä kolmannessa kappaleessa mainituin tavoin.

Niinikään on toimitettava säännönmukaisesti ja mikäli mahdollista kerran viikossa tietoja sellaisen vangin tilasta, joka on vakavasti sairas tai haavoittunut.

Tiedonantotoimiston on myös vastattava kaikkiin kyselyihin, jotka koskevat sotavankeja, heihin lukien ne, jotka ovat kuolleet vankeusaikanaan; sen on ryhdyttävä tarpeellisiin tiedusteluihin sellaisten siltä pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, jotka siltä puuttuvat.

Kaikki toimiston antamat kirjalliset tiedoitukset on vahvistettava allekirjoituksin tai sinetein.

Tiedonantotoimisto on lisäksi velvollinen kokoamaan ja asianomaisille valloille toimittamaan kaikki henkilökohtaiset arvoesineet niihin lukien muuta kuin pidättäjävallan rahaa olevat rahaerät ja lähiomaisten kannalta tärkeiksi katsottavat asiakirjat, kun sellaisia esineitä on jäänyt sotavangilta hänen päästessään kotiutetuksi tai vapaaksi tai hänen paetessaan tai kuollessaan. Toimiston on lähetettävä nämä esineet sinetöidyissä paketeissa; näihin paketteihin on liitettävä selitys, joka osoittaa tarkoin sen henkilön, jolle esineet kuuluivat, sekä täydellinen luettelo paketin sisällyksestä. Muut kysymyksessä olevien sotavankien henkilökohtaiset esineet on palautettava sen mukaan kuin asianomaisten selkkauksen osapuolten välillä sovitaan.

123 artikla.Keskustoimisto.

Sotavankien keskustiedonantotoimisto on perustettava puolueettomaan maahan. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tekee, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, asianomaisille valloille esityksen sellaisen toimiston järjestämisestä.

Tämän toimiston tehtävänä on keskittää kaikki sotavankeja koskevat tiedot, jotka se saa virallista tai yksityistä tietä; sen on mahdollisimman joutuisasti toimitettava ne edelleen vankien kotimaahan tai sille vallalle, josta nämä ovat riippuvaisia. Sen tulee saada selkkauksen osapuolilta kaikki kohtuulliset helpotukset tietojen perille toimittamista varten.

Korkeita sopimuspuolia ja erityisesti niitä, joiden hyväksi keskustoimiston palvelukset koituvat, kehoitetaan antamaan toimistolle sen tarvitsemaa rahallista avustusta.

Edellä olevia määräyksiä ei ole tulkittava niin, että niillä tarkoitettaisiin rajoittaa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja 125 artiklassa mainittujen avustusyhdistysten ihmisystävällistä toimintaa.

124 artikla.Vapautukset maksuista.

Kansallisilla tiedonantotoimistoilla ja keskustiedonantotoimistolla tulee olla kaikinpuolinen postimaksuvapaus sekä 74 artiklassa tarkoitetut vapautukset; lisäksi tulee sen saada mahdollisimman laaja lennätinmaksuvapaus tai ainakin huomattavia maksujen alennuksia.

125 artikla.Avustusyhdistykset ja muut järjestöt.

Mikäli muuta ei johdu siitä, että pidättäjävallat katsovat välttämättömäksi ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa takaamiseksi tai muun hyväksyttävän tarpeen vaatiessa, sanotut vallat ovat velvolliset varaamaan parhaan vastaanoton uskonnollisille järjestöille, avustusyhdistyksille ja muille järjestöille, jotka tulevat avustamaan sotavankeja. Niiden on suotava näille sekä näiden asianmukaisesti valtuutetuille edustajille kaikki tarpeelliset helpotukset käyntien tekemiseksi sotavankien luona, avustusten tai kasvatus-, virkistys- ja uskonnollisiin tarkoituksiin soveltuvien välineiden, mitä alkuperää ne lienevätkin, jakamiseksi heille, taikka auttaakseen heitä vapaa-aikojensa järjestämiseen leirien sisäpuolella. Mainitunlaisia yhdistyksiä ja järjestöjä voidaan perustaa joko pidättäjävallan alueella tai toisessa maassa taikka voi niillä myös olla kansainvälinen luonne.

Pidättäjävalta voi rajoittaa niiden yhdistysten ja järjestöjen lukua, joiden valtuutetuilla on oikeus harjoittaa toimintaansa sen alueella ja valvonnassa, kuitenkin ehdoin, ettei sellainen rajoittaminen estä antamasta tehokasta ja riittävää apua kaikille sotavangeille.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean erikoisasema tällä alalla on oleva aina tunnustettu ja kunnioitettu.

Kun avustusten tai edellä mainittuihin tarkoituksiin soveltuvien välineiden antaminen sotavangeille tapahtuu tai viimeistään lyhyen ajan kuluessa sen jälkeen on avustusyhdistykselle tai lähettäjäjärjestölle toimitettava jokaisesta lähetyksestä kuitti, jonka sotavankien luottamusmies on allekirjoittanut. Samanaikaisesti on sotavankeja valvovien hallinnollisten viranomaisten annettava kuitit näistä lähetyksistä.

126 artikla.Valvonta.

Suojelijavaltain edustajilla tai valtuutetuilla on oikeus mennä kaikkiin paikkoihin, missä on sotavankeja, erittäinkin eristämis-, pidätys- ja työpaikkoihin; heillä on oleva pääsy kaikkiin sotavankien käyttämiin huoneisiin. Heillä on myös oikeus käydä siirrettyjen sotavankien lähtö-, kauttakulku- ja saapumispaikoissa. Heillä on oikeus todistajien saapuvilla olematta keskustella sotavankien ja erityisesti heidän luottamusmiehensä kanssa, tarpeen vaatiessa tulkin välityksellä.

Suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen vapaassa vallassa on valita ne paikat, joissa he haluavat käydä; näiden käyntien lukua ja pituutta ei saa rajoittaa. Käynnit voidaan kieltää vain pakottavan sotilaallisen välttämättömyyden niin vaatiessa ja ainoastaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti.

Pidättäjävalta sekä se valta, josta käyntien tarkoittamat sotavangit ovat riippuvaisia, voivat tarpeen vaatiessa sopia keskenään siitä, että näiden sotavankien kotimaan kansalaiset saavat ottaa osaa käynteihin.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean jäsenillä on samat etuoikeudet. Näiden valtuutettujen määrääminen edellyttää sen vallan suostumusta, jonka vallassa käyntien tarkoittamat sotavangit ovat.

127 artikla.Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat kaikkien sen sotavoimain ja koko sen väestön tuntemiksi.

Sotilas- ja muilla viranomaisilla, jotka sodan aikana joutuvat olemaan vastuussa sotavangeista, tulee olla tämän sopimuksen teksti ja heidän tulee olla erityisesti perehdytettyjä sen määräyksiin.

128 artikla.Käännökset. Soveltamislait.

Korkeiden sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja ohjesäännöt.

129 artikla.Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaan on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita 105 ja seuraavissa artikloissa tarkoitetaan.

130 artikla.II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, sotavangin pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa ja tahallinen teko, jolla sotavangilta riistetään oikeus tulla säännönmukaisesti ja puolueettomasti tuomituksi tämän sopimuksen määräyksiä noudattaen.

131 artikla.III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkein sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

132 artikla.Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisen osapuolen määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavista menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

133 artikla.Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

134 artikla.Suhde vuoden 1929 sopimukseen.

Tämä sopimus korvaa 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehdyn sopimuksen Korkeiden sopimuspuolten välisissä suhteissa.

135 artikla.Suhde Haagin sopimuksiin.

Niiden valtojen välisissä suhteissa, joita sitoo Haagissa 29 päivänä heinäkuuta 1899 tai 18 päivänä lokakuuta 1907 tehty, maasodan lakeja ja tapoja koskeva sopimus ja jotka ovat osallisia nyt tehtyyn sopimukseen, viimeksi mainittu täydentää sanottujen Haagin sopimusten liitteenä olevan ohjesäännön II osastoa.

136 artikla.Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämäärä on tämä päivä, voidaan 12 päivään helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimissä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa, samoin kuin myös sanotussa konferenssissa edustamatta olleiden valtojen nimissä, mikäli ne ovat osallisia 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehtyyn sopimukseen.

137 artikla.Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

138 artikla.Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

139 artikla.Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

140 artikla.Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisistä kaikille valloille, joiden nimessä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

141 artikla.Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkien nopeinta tietä käyttäen.

142 artikla.Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle. Tämän on tiedoitettava irtisanomisesta kaikkien Korkeiden sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista ja kotiuttamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

143 artikla.Rekisteröiminen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisista, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuutuksensa, ovat merkinneet nimikirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.

1 artikla.Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka jokin niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimuksen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissaan sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeaa erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissa, silpominen, julmuutta osoittavat piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.Suojeltujen henkilöiden määritelmä.

Sopimuksen suojelemia ovat henkilöt, jotka, minä ajankohtana ja millä tavoin tahansa, selkkauksen tai valtauksen sattuessa ovat sellaisen selkkauksen osapuolen tai valtaajan vallinnassa, jonka kansalaisia he eivät ole.

Sellaisen valtion kansalaiset, joka ei ole sopimukseen sidottu, eivät ole sen suojelemia. Puolueettoman valtion kansalaisia, jotka ovat sotaakäyvän valtion alueella, sekä myötäsotaakäyvän valtion kansalaisia ei pidetä suojeltuina niin kauan kuin valtiolla, jonka kansalaisia he ovat, on säännönmukainen diplomaattinen edustus siinä valtiossa, jonka vallassa he ovat.

II osan määräyksillä on kuitenkin laajempi soveltamisala niin kuin 13 artiklassa määritellään.

Henkilöitä, joita suojellaan sen mukaan kuin on määrätty maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 tai merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 taikka sotavankien käsittelystä Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 tehdyssä sopimuksessa, ei pidetä suojeltuina henkilöinä siinä mielessä kuin tässä sopimuksessa tarkoitetaan.

5 artikla.Poikkeuksia.

Jos selkkauksen osapuolella on pätevää aihetta epäillä, että tietty, tämän sopimuksen suojelema henkilö ryhtyy valtion turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, tai jos on selvitetty hänen itse teossa siihen ryhtyneen, sellainen henkilö ei voi vedota tässä sopimuksessa suotuihin oikeuksiin ja etuuksiin, mikäli ne, jos olisivat voimassa hänen hyväkseen, saattaisivat vaarantaa valtion turvallisuutta.

Jos tämän sopimuksen suojelema henkilö on vallatulla alueella pidätetty vakoilijana tai tuholaistyön tekijänä tai sen vuoksi, että häntä yksilöllisesti pätevin syin epäillään ryhtymisestä valtaajan turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, sellaiselta henkilöltä voidaan, mikäli sotilaallinen turvallisuus sitä ehdottomasti vaatii, evätä tässä sopimuksessa suodut kanssakäymisoikeudet.

Kaikissa näissä tapauksissa on edellisissä kappaleissa tarkoitettuja henkilöitä kuitenkin kohdeltava inhimillisesti eikä heiltä syytettyinä saa riistää tällä sopimuksella turvattua oikeutta tasapuoliseen ja säännönmukaiseen oikeudenkäyntiin. Myös on kaikki suojelluille henkilöille kuuluvat, tässä sopimuksessa tarkoitetut oikeudet palautettava heille mahdollisimman aikaisena ajankohtana ottaen asianhaarojen mukaan huomioon valtion tai valtaajan turvallisuus.

6 artikla.Soveltamisen alkaminen ja lakkaaminen.

Tätä sopimusta on sovellettava jokaisen 2 artiklassa tarkoitetun selkkauksen tai valtauksen alusta.

Selkkauksen osapuolten alueella sopimuksen soveltaminen lakkaa sotatoimien yleensä päätyttyä.

Vallatulla alueella tämän sopimuksen soveltaminen lakkaa vuoden kuluttua sotatoimien yleisestä päättymisestä; kuitenkin on valtaajavaltio valtauksen ajaksi sidottu - mikäli tämä valta suorittaa hallitustoimia kysymyksessä olevalla alueella - tämän sopimuksen seuraavien artiklain määräyksiin: 1-12, 27, 29-34, 47, 49, 51, 52, 53, 59, 61-77 ja 143.

Suojellut henkilöt, jotka vapautetaan tai kotiutetaan taikka asettuvat alueelle jälleen asumaan sanottujen määräaikain päätyttyä, saavat sillä välin osakseen tässä sopimuksessa suodut edut.

7 artikla.Erikoissopimukset.

Lukuun otetamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 11, 14, 15, 17, 36, 108, 109, 132, 133 ja 149 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjestettäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata suojelluille henkilöille tämän sopimuksen mukaisesti kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Suojellut henkilöt saavat osakseen sanotuista erikoissopimuksista johtuvat edut niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

8 artikla.Oikeuksien luovuttamattomuus.

Suojellut henkilöt eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

9 artikla.Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii.

10 artikla.Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen asianomaisten osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen siviilihenkilöitä ja antaakseen heille apuaan.

11 artikla.Suojelijavaltain sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan järjestölle, joka pystyy ne täysin puolueettomasti ja tehokkaasti täyttämään.

Jos suojellut henkilöt syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on heitä vallinnassaan pitävä valta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista ihmisystävällisistä tehtävistä tai vastaanottamaan, mikäli tämän artiklan määräyksistä ei muuta johdu, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan ja jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaisia kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

Tämän artiklan määräykset ulottuvat vastaavasti tapauksiin, joissa puolueettoman valtion kansalaiset ovat vallatulla tai sellaisen sotaakäyvän valtion alueella, jossa heidän kotivaltiollaan ei ole säännönmukaista diplomaattista edustusta.

12 artikla.Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito suojeltavista henkilöistä kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan vastaan niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolten suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

13 artikla.II osan soveltamisala.

Tämän osan määräyksissä tarkoitetaan selkkaukseen joutuneiden maiden väestöjä kokonaisuudessaan, sallimatta minkään epäsuopean erottelun tekemistä erittäinkään rodun, kansallisuuden, uskonnon tai poliittisten mielipiteiden perusteella, ja niillä pyritään lieventämään sodan synnyttämiä kärsimyksiä.

14 artikla.Lääkintö- ja turvallisuustarkoituksiin varatut vyöhykkeet ja paikkakunnat.

Rauhan ajasta alkaen voivat Korkeat sopimuspuolet ja vihollisuuksien alettua selkkauksen osapuolet perustaa alueilleen ja, tarpeen vaatiessa, vallatuille alueille lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin varattuja vyöhykkeitä ja paikkakuntia siten järjestettyinä, että niillä voidaan saattaa sodan seurauksilta suojaan haavoittuneet sekä sairaat, kivulloiset ja iäkkäät henkilöt, viisitoista vuotta nuoremmat lapset, raskaudentilassa olevat naiset ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äidit.

Selkkauksen alkaessa tai kestäessä asianomaiset osapuolet voivat tehdä keskenään sopimuksia perustamiensa vyöhykkeiden ja paikkakuntien tunnustamisesta. Siinä tarkoituksessa ne voivat saattaa voimaan tähän sopimukseen liitetyn sopimusluonnoksen määräykset tekemällä niihin mahdollisesti tarpeellisiksi havaitsemiaan muutoksia.

Suojelijavaltoja ja Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa kehoitetaan tarjoamaan hyviä palveluksiaan näiden lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin varattujen vyöhykkeiden ja paikkakuntien perustamiseksi ja tunnustamiseksi.

15 artikla.Puolueettomat vyöhykkeet.

Jokainen selkkauksen osapuoli voi joko välittömästi tai jonkin puolueettoman valtion tai ihmisystävällisen järjestön välityksellä ehdottaa vastapuolelle perustettavaksi sellaisille paikkakunnille, joilla käydään taisteluja, puolueettomiksi katsottavia vyöhykkeitä seuraavien henkilöiden suojelemiseksi, mitään erottelua heidän välillään tekemättä, taisteluiden aiheuttamilta vaaroilta, nimittäin:

a) haavoittuneiden ja sairaiden, kuulukootpa he taistelijoihin tai eivät;

b) siviilihenkilöiden, jotka eivät osallistu vihollisuuksiin eivätkä ryhdy mihinkään sotilaallisluontoiseen työhön oleskellessaan näillä vyöhykkeillä.

Niin pian kuin selkkauksen osapuolet ovat päässeet yksimielisiksi sanotunlaisen puolueettomaksi katsottavan vyöhykkeen maantieteellisestä asemasta, hallinnosta, muonittamisesta ja valvonnasta, on tehtävä kirjallinen sopimus, joka on selkkauksen osapuolten allekirjoitettava. Tässä sopimuksessa määrätään vyöhykkeen puolueettomana pitämisen alkukohtia ja kestämisaika.

16 artikla.Haavoittuneet ja sairaat. I. Yleinen suojelu.

Haavoittuneet ja sairaat samoin kuin myös kivulloiset henkilöt ja raskaudentilassa olevat naiset saavat osakseen erikoista suojelua ja huolenpitoa.

Mikäli sotilaalliset näkökohdat sen sallivat, kukin selkkauksen osapuolista helpottaa toimenpiteitä kaatuneitten ja haavoittuneiden etsimiseksi, haaksirikkoutuneiden ja muiden vakavaan vaaraan joutuneiden auttamiseksi, niin myös heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä.

17 artikla.II. Evakuoiminen.

Selkkauksen osapuolet pyrkivät voitavansa mukaan tekemään keskenään paikallisia sopimuksia evakuoidakseen haavoittuneet, sairaat, kivulloiset henkilöt, vanhukset, lapset ja lapsensynnyttäjät vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu sekä turvatakseen kaikkien uskontokuntien papeille sekä lääkintähenkilökunnalle ja lääkintävälineistölle kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

18 artikla.III. Sairaaloiden suojelu.

Siviilisairaaloihin, jotka on järjestetty haavoittuneiden, sairaiden, kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien hoitamiseksi, ei missään olosuhteissa saa kohdistaa hyökkäystä; selkkauksen osapuolet pitävät loukkaamattomina ja suojelevat niitä jokaisena ajankohtana.

Selkkaukseen osallisten valtioiden tulee antaa kaikille siviilisairaaloille kirjallinen todistus, joka osoittaa, että niillä on siviilisairaalan luonne ja ettei niiden hallinnassa olevia rakennuksia käytetä tarkoituksiin, jotka 19 artiklan mukaisesti tekevät ne suojattomiksi.

Mikäli valtio on antanut siihen luvan, siviilisairaalat varustetaan tunnusmerkillä, jota tarkoitetaan maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa.

Selkkauksen osapuolet ryhtyvät, mikäli sotilaalliset vaatimukset sallivat, tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen vihollisen maa-, ilma- ja merivoimille selvästi näkyviksi siviilisairaaloiden erottavat tunnusmerkit ja siten poistaakseen jokaisen hyökkäystoiminnan mahdollisuuden.

Katsoen niihin vaaroihin, joita sairaaloille voi koitua sotilaallisten hyökkäyskohteiden läheisyydestä, on suositeltavaa pitää huolta siitä, että ne sijoitetaan sellaisista kohteista niin kauaksi kuin mahdollista.

19 artikla.IV. Sairaaloiden suojan lakkaaminen.

Suoja, johon siviilisairaalat ovat oikeutettuja, voi lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten, kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja sellainen varoitus on jätetty varteen ottamatta.

Vahingoittavana toimena ei ole pidettävä sitä, että haavoittuneita tai sairaita sotilaita hoidetaan näissä sairaaloissa tai että niistä tavataan tällaisilta sotilailta otettuja käsiaseita tai ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle.

20 artikla.V. Sairaaloiden henkilökunta.

Siviilisairaaloiden toiminnassa ja hallinnossa säännönmukaisesti ja yksinomaisesti palvelemaan määrättyä henkilökuntaa, tähän lukien myös ne, joiden asiana on huolehtia haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden sekä kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien etsimisestä, muutosta, kuljettamisesta ja hoitamisesta, on kunnioitettava ja suojeltava.

Vallatuilla alueilla ja sotatoimivyöhykkeillä sanottu henkilökunta käyttää tuntovälineenään henkilökorttia, joka osoittaa kortin haltijan aseman ja jossa on hänen valokuvansa ynnä vastuunalaisen viranomaisen koholeima, sekä niinikään, palveluksessa ollessaan, leimattu, vedenkestävää käsivarsinauhaa, jota kannetaan vasemmassa käsivarressa. Tämän käsivarsinauhan antaa valtio ja siinä pitää olla maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettu tunnusmerkki.

Muuta siviilisairaaloiden toiminnassa ja hallinnossa palvelemaan määrättyä henkilökuntaa on kunnioitettava ja suojeltava ja siihen kuuluvalla on oikeus palveluksen aikana kantaa edellä tarkoitettua käsivarsinauhaa tässä artiklassa mainituin ehdoin. Hänen henkilökorttinsa osoittaa ne tehtävät, jotka hänelle on uskottu.

Jokaisen siviilisairaalan johdon on joka hetki pidettävä asianomaisten kansallisten ja valtaajaviranomaisten saatavissa päivän tasalla olevaa henkilökuntansa luetteloa.

21 artikla.VI. Maa- ja merikuljetukset.

Haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden sekä kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien kuljetuksia, jotka suoritetaan maalla kulkuneuvo- ja sairaalajunasaattuein tai merellä sellaisiin kuljetuksiin tarkoitetuin laivoin, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava samalla tavoin kuin 18 artiklassa tarkoitettuja sairaaloita ja ne käyttävät asianomaisen valtion suostumuksella merkkinään nostettua lippua, jossa on maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettu tunnusmerkki.

22 artikla.VII. Ilmakuljetukset.

Ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden, kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien taikka lääkintähenkilökunnan ja lääkintätarvikkeiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan niitä on pidettävä loukkaamattomina, milloin ne lentävät korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista on erikseen sovittu kaikkien selkkauksen osapuolten yhteisesti tekemässä sopimuksessa.

Ne voivat käyttää merkkinään maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettua erottavaa tunnusmerkkiä.

Mikäli toisin ei ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Näiden ilma-alusten on noudatettava jokaista laskeutumiskehoitusta. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten, kun ehkä on toimitettu tarkastus.

23 artikla.Lääkkeiden, elintarvikkeiden ja vaatteiden lähettäminen.

Kunkin Korkean sopimuspuolen on myönnettävä vapaa kauttakulku kaikille lääkkeiden ja lääkintätarvikkeiden samoin kuin jumalanpalvelukseen tarpeellisten esineiden lähetyksille, mikäli ne on tarkoitettu yksinomaan toisen sopimuspuolen, olkoonkin vihollismaan, siviiliväestölle. Niinikään on kukin sopimuspuoli velvollinen sallimaan vapaan kauttakulun kaikille välttämättömien elintarvikkeiden, vaatteiden ja vahvistavien lääkkeiden lähetyksille, mikäli ne on tarkoitettu viittätoista vuotta nuoremmille lapsille, raskaudentilassa oleville naisille tai lapsensynnyttäjille.

Sopimuspuolen velvollisuus sallia edellisessä artiklassa mainittujen lähetysten vapaa kauttakulku on voimassa edellytyksellä, ettei ole aihetta olettaa tällä sopimuspuolella olevan mitään pätevää syytä pelkoon:

a) että nämä lähetykset joutuvat muualle kuin määräpaikkaansa, tai

b) että valvonta saattaa olla tehoton, tai

c) että vihollinen voi saada niistä ilmeistä etua sotaponnistuksilleen tai taloudelleen käyttämällä lähetyksiä korvaamaan tarvikkeita, jotka sen olisi täytynyt muuten hankkia tai tuottaa, tai päästämällä sellaisia aineita, tuotteita tai palveluksia vapautumaan, jotka muuten olisi ollut varattava sanotunlaisten tarvikkeiden valmistukseen.

Valta, joka antaa luvan tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainittujen lähetysten kauttakulkuun, voi panna luvan ehdoksi, että jakelu saajille toimitetaan suojeluvaltain itse paikalla suorittaman valvonnan alaisena.

Nämä lähetykset on kuljetettava edelleen mahdollisimman nopeasti, ja valtiolla, joka antaa luvan niiden vapaaseen kauttakulkuun, on oikeus määrätä ne teknilliset ehdot, joiden varassa lupa annetaan.

24 artikla.Lastenhuoltotoimenpiteitä.

Selkkauksen osapuolten on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotteivät viittätoista vuotta nuoremmat lapset, jotka sodan johdosta ovat tulleet orvoiksi tai joutuneet erilleen perheestään, jäisi huollotta ja jotta kaikissa oloissa heidän elatustaan, uskonnonharjoitustaan ja kasvatustaan helpotettaisiin. Kasvatus on mikäli mahdollista uskottava henkilöille, joilla on sama sivistysperinne.

Selkkauksen osapuolten on helpotettava näiden lapsien ottamista puolueettomaan maahan selkkauksen ajaksi saadessaan siihen suostumuksen suojelijavallalta, mikäli sellainen on, ja edellyttäen että niillä on varmuus siitä, ettei ensimmäisessä kappaleessa lausuttuja periaatteita loukata.

Sitä paitsi ne tulevat voitavansa mukaan ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta kahtatoista vuotta nuorempien lasten henkilöllisyys voitaisiin todeta niiden kannettavan henkilölaatan avulla tai muulla tavoin.

25 artikla.Perheuutiset.

Jokainen henkilö, joka on selkkauksen osapuolen alueella tai sen valtaamalla alueella, on oikeutettu antamaan perheensä jäsenille, missä nämä lienevätkin, henkilökohtaista luonnetta olevia tietoja sekä vastaanottamaan sellaisia. Tämä kirjeenvaihto on kuljetettava edelleen joutuisasti ja aiheettomatta viivytyksettä.

Jos olosuhteiden pakosta perheen jäsenten kirjeenvaihto tavallista postinkuljetustietä on käynyt vaikeaksi tai mahdottomaksi, asianomaisten selkkauksen osapuolten on käännyttävä puolueettoman välittäjän, kuten 140 artiklassa tarkoitetun keskustiedonantotoimiston puoleen, päättääkseen yhdessä sen kanssa keinoista, joilla turvataan niille kuuluvien velvollisuuksien täyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla, varsinkin yhteistoimin Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisten yhdistysten kanssa.

Jos selkkauksen osapuolet katsovat tarpeelliseksi rajoittaa perheen jäsenten kirjeenvaihtoa, ne voivat enintään pakottaa käyttämään vakiinnutettuja (standardisoituja) kaavoja, joissa on kaksikymmentäviisi vapaasti valittua sanaa, ja rajoittaa niiden lähettämisen yhteen kappaleeseen kuukaudessa.

26 artikla.Sodan hajoittamat perheet.

Kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen helpottamaan etsiskelyjä, joihin sodan hajoittamain perheiden jäsenet ryhtyvät palauttaakseen yhteyden toisiinsa ja mikäli mahdollista tavatakseen toisensa. Varsinkin on niiden suhtauduttava suopeasti tällaiseen tehtävään omistautuvien järjestöjen toimintaan edellyttäen, että viimeksi mainitut ovat niiden hyväksymiä ja mukautuvat turvallisuustoimenpiteisiin, joihin ne ryhtyvät.

27 artikla.Kohtelu. I. Yleistä.

Suojelluilla henkilöillä on kaikissa olosuhteissa oikeus vaatia, että heidän henkilöään, kunniaansa, perheoikeuksiaan, uskonnollisia vakaumuksiaan ja uskonnonharjoitustaan, tottumuksiaan ja tapojaan kunnioitetaan ja pidetään arvossa. Heitä on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti ja suojeltava varsinkin kaikilta väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta.

Naiset ovat erityisesti suojatut kaikilta heidän kunniansa loukkauksilta ja varsinkin raiskaukselta, prostitutioon pakottamiselta ja kaikilta heidän siveytensä loukkauksilta.

Mikäli terveydentilaa, ikää ja sukupuolta koskevista määräyksistä ei muuta johdu, selkkauksen osapuolen on kohdeltava kaikkia sen vallassa olevia suojeltuja henkilöitä samanlaista huomaavaisuutta osoittaen ja tekemättä mitään epäsuopeata erottelua varsinkaan rodun, uskonnon ja poliittisten mielipiteiden perusteella.

Selkkauksen osapuolet voivat kuitenkin suojeltujen henkilöiden suhteen ryhtyä sodasta aiheutuviin valvonta- ja turvallisuustoimenpiteisiin.

28 artikla.II. Vaaravyöhykkeet.

Ketään suojeltua henkilöä älköön käytettäkö saattamaan läsnäolollaan sotatoimilta suojatuksi tiettyjä kohteita tai paikkakuntia.

29 artikla.III. Vastuu.

Selkkauksen osapuoli, jonka vallinnassa on suojeltuja henkilöitä, on vastuussa edustajiensa heille osoittamasta kohtelusta. Henkilökohtainen vastuu, joka on saattanut syntyä, pysyy sen estämättä voimassa.

30 artikla.Suojelijavaltojen ja avustusjärjestöjen puoleen kääntyminen.

Suojelluille henkilöille on suotava kaikki helpotukset kääntymiseksi suojelijavaltojen, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisen yhdistyksen puoleen siinä maassa, missä he oleskelevat, sekä jokaisen heitä avustavan järjestön puoleen.

Näille eri järjestöille on viranomaisten myönnettävä kaikki helpotukset niissä rajoissa, jotka johtuvat sotilaallisista välttämättömyyksistä ja turvallisuusvaatimuksista.

Paitsi niitä 143 artiklassa tarkoitettuja käyntejä, joita suojelijavaltain ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean edustajat tekevät, suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävän vallan sekä valtaajavallan on helpotettava mahdollisuuden mukaan käyntejä, joita tahtovat suojeltujen luo tehdä muiden järjestöjen edustajat, joiden tarkoituksiin kuuluu antaa sanotuille henkilöille hengellistä tai aineellista apua.

31 artikla.Pakon kieltäminen.

Mitään ruumiillista tai henkistä pakkoa älköön käytettäkö suojeltuja henkilöitä kohtaan varsinkaan tietojen saamiseksi heiltä tai kolmannelta.

32 artikla.Ruumiinrääkkäyksen, kiduttamisen yms. kieltäminen.

Korkeat sopimuspuolet kieltävät nimenomaan toisiltaan kaikki toimenpiteet, jotka ovat omansa aiheuttamaan ruumiillisia kärsimyksiä heidän vallinnassaan oleville suojelluille henkilöille tai aikaansaamaan heidän häviämisensä sukupuuttoon. Tämä kielto käsittää ei ainoastaan tahallisen surmaamisen, kiduttamisen, ruumiinrangaistukset, silpomiset ja lääkinnölliset tai tieteelliset kokeet, jotka eivät ole suojellun henkilön lääkinnöllisen hoidon kannalta välttämättömiä, vaan myös kaikki muut raakamaiset teot, olkootpa niiden suorittajat siviilivirkakuntaan kuuluvia tai sotilaita.

33 artikla.Yksilöllinen vastuu, yhteisrangaistukset, kostotoimenpiteet, ryöstäntä.

Ketään suojeltua henkilöä älköön rangaistako rikkomuksesta, jota hän ei ole henkilökohtaisesti tehnyt. Yhteisrangaistukset samoin kuin kaikki pelotus- tai terroritoimenpiteet ovat kielletyt.

Ryöstäntä on kielletty.

Suojeltuihin henkilöihin tai heidän omaisuuteensa kohdistuvat kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

34 artikla.Panttivangit.

Panttivankien ottaminen on kielletty.

35 artikla.Oikeus alueelta poistumiseen.

Jokaisella suojellulla henkilöllä, joka tahtoo poistua alueelta selkkauksen alkaessa tai kestäessä, on oikeus niin tehdä, mikäli hänen lähtönsä ei ole vastoin valtion kansallisia etuja. Hänen poistumispyyntönsä on käsiteltävä säännönmukaista menettelyä noudattaen ja päätös on annettava mahdollisimman pikaisesti. Saatuaan poistumisluvan hän voi varata itselleen matkaa varten tarpeelliset rahat ja ottaa mukaansa kohtuullisen määrän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä.

Henkilöillä, joilta poistumislupa on evätty, on oikeus vaatia, että pätevä tuomioistuin tai hallintokollegio, jonka heitä vallinnassaan pitävä valta on tätä tarkoitusta varten perustanut, ottaa epäävän päätöksen mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa uudelleen käsiteltäväksi.

Jos suojelijavallan edustajat sitä pyytävät, heidän on, mikäli turvallisuusnäkökohdat eivät ole esteenä eivätkä asianomaiset sitä vastusta, saatava tieto syistä, joiden vuoksi poistumispyyntöön ei ole jonkin tai joidenkin sellaisen pyynnön tehneiden kohdalta suostuttu, ja mahdollisimman joutuisasti kaikkien niiden henkilöiden nimistä, joiden pyyntö on evätty.

36 artikla.Kotiuttamismenettely.

Maasta poistumisen, joka perustuu edellisessä artiklassa mainittuun lupaan, tulee tapahtua turvallisuuden, terveydenhoidon, puhtauden ja ravitsemisen kannalta tyydyttävissä olosuhteissa. Kustannukset, jotka syntyvät sen jälkeen, kun suojeltua henkilöä vallinnassaan pitävän vallan alueelta on poistuttu, ovat määrämaan tai, mikäli ne aiheutuvat oleskelusta puolueettomassa maassa, sen vallan korvattavat, jonka kansalaisten hyväksi ne ovat syntyneet. Näitä muuttoja koskevat käytännölliset yksityiskohdat järjestetään tarvittaessa asianomaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin.

Mitä edellä on sanottu, ei ole esteenä niiden erikoissopimusten soveltamiseen, joita selkkauksen osapuolet ehkä ovat keskenään tehneet vihollisen haltuun joutuneiden kansalaistensa vaihtamiseksi ja kotiuttamiseksi.

37 artikla.Vangitut henkilöt.

Suojeltuja henkilöitä, jotka ovat tutkintavankeudessa tai kärsimässä vapausrangaistusta, on heidän pidättämisensä aikana käsiteltävä inhimillisesti.

He saavat heti vapauduttuaan pyytää lupaa maasta poistumiseen sen mukaan kuin edellisissä artikloissa on sanottu.

38 artikla.Kotiuttamatta olevat henkilöt. I. Yleistä.

Niitä erikoistoimenpiteitä lukuunottamatta, joihin voidaan ryhtyä tämän sopimuksen, erittäinkin sen 27 ja 41 artiklan nojalla, suojeltujen henkilöiden asema määräytyy periaatteellisesti niiden säännösten mukaan, jotka koskevat ulkomaalaisten kohtelua rauhan aikana. Joka tapauksessa on heille suotava seuraavat oikeudet:

1) heillä on oleva oikeus vastaanottaa heille osoitetut yksityiset ja kollektiiviset avustukset;

2) heidän tulee saada, mikäli heidän terveydentilansa sitä vaatii, lääkärin- ja sairaala-hoitoa samassa määrin- kuin asianomaisen valtion kansalaiset;

3) heillä on oleva oikeus harjoittaa uskontoaan ja saada henkistä apua uskontokuntansa papeilta;

4) jos he asuvat sodasta aiheutuviin vaaroihin nähden erityisen uhanalaisella paikkakunnalla, heillä on oleva paikan muuttamiseen yhtäläinen oikeus kuin asianomaisen valtion kansalaisilla;

5) viittätoista vuotta nuorempien lasten, raskaudentilassa olevien naisten ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äitien tulee saada osakseen etuoikeutettua kohtelua samassa laajuudessa kuin asianomaisen valtion kansalaiset.

39 artikla.II. Toimeentulokeinot.

Suojelluille henkilöille, jotka selkkauksen johdosta ovat menettäneet tuloa tuottavan toimensa, on varattava tilaisuus palkallisen työn saantiin ja heillä on tässä kohden oleva, mikäli turvallisuusnäkökohdista ja 40 artiklasta ei muuta johdu, samat edut kuin sen vallan kansalaisilla, jonka alueella he ovat.

Jos selkkauksen osapuoli alistaa suojellun henkilön sellaiseen valvontaan, joka estää häntä pitämästä huolta toimeentulostaan, ja varsinkin milloin tämä henkilö ei turvallisuussyistä voi saada itselleen palkattua työtä kohtuullisin ehdoin, mainitun osapuolen on annettava avustusta hänen ja niiden henkilöiden tarpeisiin, jotka ovat hänen huollettavinaan.

Suojellut henkilöt saavat joka tapauksessa vastaanottaa avustuseriä kotimaastaan, suojelijavallalta ja 30 artiklassa mainituilta hyväntekeväisyysyhdistyksiltä.

40 artikla.III. Työnteko.

Suojeltuja henkilöitä ei voida pakottaa työhön laajemmalti kuin sen selkkauksen osapuolen kansalaisia, jonka alueella he ovat.

Jos suojellut henkilöt ovat vihollismaan kansalaisia, heitä ei voida pakottaa muihin kuin sellaisiin töihin, jotka säännönmukaisesti ovat tarpeellisia ihmisten ravitsemisen, majoituksen, vaatetuksen, kuljetuksen ja terveyden turvaamiseksi ja jotka eivät ole suoranaisessa yhteydessä sotatoimien suorittamiseen.

Edellisissä kappaleissa mainituissa tapauksissa työhön pakotettujen suojeltujen henkilöiden tulee saada osakseen samat työehdot ja sama määrä suojelua kuin oleskelumaan kansalaisiin kuuluvat työntekijät erittäinkin mitä tulee palkkaan, työajan pituuteen, varusteisiin, ennakkovalmennukseen sekä työtapaturmien ja ammattitautien korvaamiseen.

Jos edellä olevia määräyksiä loukataan, suojeltujen henkilöiden on sallittava käyttää heille 30 artiklan mukaan kuuluvaa valitusoikeutta.

41 artikla.IV. Pakolliseen oleskelupaikkaan määrääminen. Eristäminen.

Jos pidättäjävalta ei katso muita tässä sopimuksessa mainittuja valvontatoimenpiteitä riittäviksi, ovat ankarimpia valvontatoimenpiteitä, joihin se saattaa turvautua, pakolliseen oleskelupaikkaan määrääminen tai eristäminen (internoiminen) 42 ja 43 artiklan mukaisesti.

Soveltaessaan 39 artiklan toisen kappaleen määräyksiä henkilöihin, jotka on pakotettu luopumaan vakinaisesta asuinpaikastaan päätöksen nojalla, jossa heidät määrätään ottamaan toisella paikkakunnalla pakollinen oleskelupaikka, pidättäjävalta on velvollinen niin tarkoin kuin mahdollista noudattamaan eristettyjen henkilöiden kohtelua koskevia sääntöjä (tämän sopimuksen III osa IV alaosasto).

42 artikla.V. Eristämisen tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisen perusteet.

Vapaaehtoinen eristäminen.

Suojeltujen henkilöiden eristämisestä tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisestä ei voida tehdä päätöstä, ellei pidättäjävallan turvallisuus sitä ehdottoman välttämättömästi vaadi.

Jos jokin henkilö suojelijavallan edustajien välityksellä pyytää, että hänet vapaaehtoisesti eristettäisiin, ja hänen oma asemansa tekee sen välttämättömäksi, pidättäjävalta on velvollinen ryhtymään sen mukaisiin toimenpiteisiin.

43 artikla.VI. Menettely.

Jokaisella suojellulla henkilöllä, joka on eristetty tai määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan, on oikeus vaatia, että pätevä tuomioistuin tai hallintokollegio, jonka pidättäjävalta on tarkoitusta varten perustanut, ottaa häntä koskevan päätöksen mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa uudelleen käsiteltäväksi. Jos päätös eristämisestä tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisestä pysytetään voimassa, tuomioistuimen tai hallintokollegion on otettava määräajoin ja ainakin kahdesti vuodessa sanotun henkilön asia tarkastettavakseen, jotta alkuperäistä päätöstä voitaisiin muuttaa hänen edukseen, mikäli olosuhteet sen sallivat.

Elleivät asianomaiset suojellut henkilöt sitä vastusta, pidättäjävallan tulee saattaa niin joutuisasti kuin mahdollista suojelijavallan tietoon niiden suojeltujen henkilöiden nimet, jotka on eristetty tai määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan, sekä niiden nimet, jotka on vapautettu eristämisestä tai pakollisesta oleskelupaikasta. Vastaavin varauksin on ensimmäisessä kappaleessa mainittujen tuomioistuimen ja hallintokollegioiden päätöksistäkin annettava niin joutuisasti kuin mahdollista tieto suojelijavallalle.

44 artikla.VII. Pakolaiset.

Ryhtyessään tässä sopimuksessa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin, pidättäjävalta ei saa käsitellä pakolaisia, jotka tosiasiallisesti eivät saa osakseen suojelua miltään hallitukselta, vihollisiin kuuluvina ulkomaalaisina yksistään sen perusteella, että he oikeudellisesti (de jure) ovat vihollisvaltion kansalaisia.

45 artikla.VIII. Toiselle vallalle luovuttaminen.

Suojeltuja henkilöitä älköön luovutettako vallalle, joka ei ole osallinen tähän sopimukseen.

Tämä määräys ei estä suojeltujen henkilöiden kotiuttamista tai heidän palaamistaan asuinmaahansa vihollisuuksien päätyttyä.

Suojeltuja henkilöitä ei heitä vallinnassaan pitävä valta saa luovuttaa sopimukseen osalliselle vallalle, ennenkuin ensiksi mainittu valta on vakuuttautunut, että kysymyksessä oleva sopimukseen osallinen valta on halukas ja kykenevä soveltamaan tätä sopimusta. Kun suojeltuja henkilöitä on siten luovutettu, vastuu tämän sopimuksen soveltamisesta on sillä vallalla, joka on suostunut heidät vastaanottamaan, koko sen ajan, minkä he ovat sen huostaan uskottuina. Kuitenkin on, jos tämä valta jättää jossakin tärkeässä kohden noudattamatta sopimuksen määräyksiä, suojellut henkilöt luovuttanut valta velvollinen, suojelijavallan ilmoituksesta, ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi tai pyytämään suojeltujen henkilöiden palauttamista sille. Tällaista pyyntöä on noudatettava.

Suojeltua henkilö ei saada missään tapauksessa luovuttaa maahan, jossa hän saattaa pelätä joutuvansa vainotuksi poliittisten tai uskonnollisten mielipiteittensä takia.

Tämän artiklan määräykset eivät estä ennen vihollisuuksien alkamista tehtyjen, rikoksen tekijäin luovuttamista koskevien sopimusten nojalla luovuttamasta suojeltuja henkilöitä, joita syytetään yleisistä rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista.

46 artikla.Rajoittavien toimenpiteiden lakkaaminen.

Suojeltuihin henkilöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, mikäli niitä ei ole aikaisemmin peruutettu, on kumottava niin pian kuin mahdollista vihollisuuksien päätyttyä.

Heidän omaisuuttaan koskevat rajoittavat toimenpiteet lakkautetaan niin pian kuin mahdollista vihollisuuksien päätyttyä heitä vallinnassaan pitävän vallan lainsäädännön mukaisesti.

47 artikla.Oikeuksien loukkaamattomuus.

Suojellut henkilöt, jotka ovat vallatulla alueella eivät missään tapauksessa tai millään tavoin menetä tämän sopimuksen heille suomia etuja sen johdosta, että valtauksen seurauksena jokin muutos on kohdannut kysymyksessä olevan alueen valtiollisia laitoksia tai hallitusta, tai sen johdosta, että vallatun alueen viranomaiset ja valtaajavalta ovat siitä keskenään sopineet, tai siitä syystä, että viimeksi mainittu on yhdistänyt vallatun alueen kokonaan tai osaksi omaan alueeseensa.

48 artikla.Erityisiä kotiuttamistapauksia.

Suojellut henkilöt, jotka eivät ole sen vallan kansalaisia, jonka alue on vallattuna, saavat 35 artiklassa mainituin edellytyksin käyttää hyväkseen maastapoistumisoikeutta, ja sitä koskevat päätökset on tehtävä menettelyssä, jonka valtaajavalta sanotun artiklan mukaisesti järjestää.

49 artikla.Karkoittamiset, siirtämiset, evakuoimiset.

Suojeltujen henkilöiden pakolliset joukko- tai erillissiirrot sekä karkoittamiset vallatulta alueelta valtaaja- tai muun vallan alueelle, olipa se vallattu tai ei, ovat kielletyt, niiden aiheesta riippumatta.

Valtaajavalta voi kuitenkin ryhtyä tietyn vallatun paikkakunnan täydelliseen tai osittaiseen evakuoimiseen, jos väestön turvallisuus tai pakottavat sotilaalliset syyt sitä vaativat. Evakuointi ei saa johtaa suojeltujen henkilöiden siirtämiseen vallatun alueen ulkopuolelle, paitsi milloin on asiallisesti mahdotonta välttää sellaista siirtoa. Siten evakuoitu väestö on palautettava kotiseudulleen niin pian kuin vihollisuudet kysymyksessä olevan alueen piirissä ovat lakanneet.

Näitä siirtoja ja evakuoimisia suorittaessaan valtaajavallan on, niin pitkälti kuin on mahdollista, meneteltävä niin, että suojellut henkilöt sijoitetaan sopiviin asumuksiin, että siirrot toimitetaan terveyden, turvallisuuden ja ravitsemisen suhteen tyydyttävällä tavalla ja että saman perheen jäseniä ei eroteta toisistaan.

Suojelijavallalle on siirroista ja evakuoimisista ilmoitettava niin pian kuin ne ovat tapahtuneet.

Valtaajavalta ei ole oikeutettu pidättämään suojeltuja henkilöitä paikkakunnalla, joka on sodan vaaroihin nähden erikoisen uhanalaisessa asemassa, paitsi milloin väestön turvallisuus tai pakottavat sotilaalliset syyt sitä vaativat.

Valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkoittaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään.

50 artikla.Lapset.

Valtaajavallan on, valtion ja paikallisten viranomaisten avulla, helpotettava lasten hoito- ja kasvatuslaitosten asianmukaista toimintaa.

Sen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin helpottaakseen lasten henkilöllisyyden toteamista ja heidän sukulaisuussuhteittensa selvittämistä. Sillä ei ole oikeutta missään tapauksessa muuttaa heidän henkilöllistä asemaansa eikä merkitä heitä alaistensa muodostelmien tai järjestöjen luetteloihin.

Jos paikallisten laitosten toiminta on puutteellista, valtaajavallan tulee ryhtyä toimenpiteisiin turvatakseen orpojen ja sodan johdosta vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten toimeentulon ja kasvatuksen, mikäli mahdollista sellaisten henkilöiden avulla, joilla on sama kansallisuus, kieli ja uskonto kuin sanotuilla lapsilla, ja edellyttäen, ettei ole läheistä omaista tai myöskään ystävää, joka voisi asiasta huolehtia.

Erityinen sen toimiston jaosto, joka on perustettu 136 artiklassa olevien määräysten mukaisesti, on saapa tehtäväkseen ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisten lasten henkilöllisyyden selvittämiseksi, joiden kohdalta siitä ei ole varmuutta. Tiedot, joita on olemassa niiden isästä ja äidistä tai muista lähiomaisista, on aina merkittävä muistiin.

Valtaajavalta ei saa panna esteitä niiden toimenpiteiden soveltamiselle, jotka ennen valtausta käytäntöön otettuina, tarkoittavat etusijan antamista viittätoista vuotta nuoremmille lapsille, raskaudentilassa oleville naisille ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äideille ravinnon, lääkärinhoidon ja sodan seurauksilta suojelemisen suhteen.

51 artikla.Sotilasluetteloihin ottaminen. Työ.

Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä palvelemaan aseellisissa voimissaan tai apujoukoissaan. Kaikenlainen vapaaehtoista palvelukseen astumista tarkoittava painostus tai propaganda on kielletty.

Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä työhön, elleivät nämä ole kahdeksantoista vuotta täyttäneitä; kysymykseen saattaa kuitenkin tulla vain työ, joka on välttämätön valtausarmeijan tarpeita tai julkisen edun vaatimia tehtäviä varten taikka vallatun maan väestön ravitsemisen, majoittamisen, vaatettamisen, kuljettamisen tai terveyden kannalta. Suojeltuja henkilöitä älköön pakotettako mihinkään sellaiseen työhön, jonka johdosta he joutuisivat osallistumaan sotatoimiin. Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä varmistamaan väkivoimin niiden huoneistojen turvallisuutta, joissa he suorittavat pakkotyötä.

Työtä voidaan suorittaa vain sen alueen rajojen sisäpuolella, jossa kysymyksessä olevat henkilöt oleskelevat. Kutakin sellaista henkilöä on, mikäli mahdollista, pidettävä vakinaisella työpaikkakunnallaan. Työstä on maksettava kohtuullinen palkka, joka on oikeassa suhteessa työntekijöiden ruumiillisiin ja henkisiin kykyihin. Vallatussa maassa voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee työehto- ja suojelutoimenpiteitä, on, varsinkin mitä tulee palkkaan, työajan pituuteen, varusteisiin, ennakkovalmennukseen sekä työtapaturmien ja ammattitautien korvaamiseen, sovellettava suojeltuihin henkilöihin heidän ollessaan tässä artiklassa tarkoitetuissa töissä.

Työmääräysten antaminen ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että työntekijät joutuvat palvelemaan sotilaallisissa tai puolisotilaallisissa järjestöissä.

52 artikla.Työntekijäin suojelu.

Minkäänlaisin sopimuksin, välipuhein tai järjestelyin ei voida supistaa kullekin työntekijälle, olipa hän vapaaehtoinen tai ei taikka oleskelkoonpa hän missä tahansa, kuuluvaa oikeutta kääntyä suojelevan vallan edustajien puoleen sen väliintulon pyytämiseksi.

Kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla tarkoitetaan aikaansaada työttömyyttä tai vähentää vallatun alueen työntekijäin mahdollisuuksia työntekoon, heidän taivuttamisekseen tekemään työtä valtaajavallan hyväksi, ovat kielletyt.

53 artikla.Kielletyt tuhoamiset.

Valtaajavalta ei saa tuhota irtainta tai kiinteätä omaisuutta, joka kuuluu yksityisille henkilöille yksilöllisesti tai yhteisesti tai valtiolle tai julkisoikeudellisille yhteisöille tai sosiaalisille tai osuustoiminnallisille järjestöille, paitsi milloin sotatoimet ovat tehneet tuhoamisen ehdottoman välttämättömäksi.

54 artikla.Tuomarit ja muut virkamiehet.

Valtaajavalta ei saa muuttaa vallatun alueen virkamiesten tai tuomarien asemaa tai kohdistaa heihin sen johdosta, että ovat omantunnon syistä kieltäytyneet hoitamasta virkaansa tai tointansa, pakotteita tai mitään väkivaltaa tai minkäänlaisia heidän asettamistaan muita huonompaan asemaan tarkoittavia toimenpiteitä.

Viimeksi mainittu kielto ei estä soveltamasta 51 artiklan toista kappaletta. Se jättää koskemattomaksi valtaajalle kuuluvan vallan poistaa julkisten virkain tai tointen haltijat toimistaan.

55 artikla.Elintarvike- ja lääkintähuolto.

Valtaajavalta on, niin pitkälti kuin sen käytettävissä olevat varat suinkin sallivat, velvollinen varustamaan väestön elintarvikkeilla ja lääkeaineilla; sen velvollisuutena on erittäinkin tuoda maahan elin-, lääkintä- ja muita välttämättömiä tarvikkeita, milloin vallatun alueen omat varat ovat riittämättömät.

Valtaajavalta ei saa pakkotilauksin ottaa vallatulla alueella olevia elin- tai lääkintätarvikkeita tai muita tavaroita muuhun tarkoitukseen kuin valtausarmeijan ja -hallinnon tarpeisiin; sen on otettava huomioon siviiliväestön tarpeet. Mikäli muissa kansainvälisissä sopimuksessa ei toisin määrätä, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin, jotta kustakin pakkotilauksesta annettaisiin sen oikeata arvoa vastaava korvaus.

Suojelijavallat voivat joka hetki vapaasti tarkastaa vallatun alueen elin- ja lääkintätarvikevarastojen tilan, mikäli ohimenevät rajoitukset eivät käy välttämättömiksi pakollisen sotilaallisen välttämättömyyden johdosta.

56 artikla.Terveydenhoito.

Valtaajavalta on velvollinen kaikin käytettävissä olevin keinoin sekä yhteistoiminnassa kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa turvaamaan ja voimassa pitämään lääkintö- ja sairaanhoitolaitokset ja -asemat samoin kuin terveyden ja julkisen terveydenhoidon vallatulla alueella, erittäinkin ottamalla käytäntöön ja soveltamalla tarttuvien tautien ja kulkutautien leviämisen vastustamiseksi tarpeellisia estämistoimenpiteitä. Kaikkiin eri luokkiin kuuluvalla lääkintöhenkilökunnalla on oikeus täyttää tehtävänsä.

Jos uusia sairaaloita perustetaan vallatulle alueelle eivätkä valtauksen kohteena olevan valtion asianomaiset elimet siellä enää toimi, valtaajaviranomaisten on tarvittaessa meneteltävä 18 artiklassa mainituin tavoin niiden tunnustamiseksi. Vastaavissa olosuhteissa valtaajaviranomaisten on niinikään meneteltävä 20 ja 21 artiklassa mainituin tavoin sairaaloiden ja kulkuneuvojen henkilökunnan tunnustamiseksi.

Ottaessaan suoritettavikseen terveyttä ja terveydenhoitoa koskevia toimenpiteitä sekä pannessaan niitä täytäntöön valtaajavalta ottaa huomioon vallatun alueen väestön moraaliset ja eetilliset vaatimukset.

57 artikla.Sairaaloiden pakko-otto.

Siviilisairaaloita valtaajavalta voi ottaa pakko-otoin käyttöönsä vain toistaiseksi ja ainoastaan välttämättömän tarpeen vaatiessa, antaakseen niissä hoitoa haavoittuneille ja sairaille sotilaille, sekä ehdoin että soveliaisiin toimenpiteisiin ryhdytään sairaalaan otettujen henkilöiden hoitamiseksi ja käsittelemiseksi ja siviiliväestön sairaalatarpeiden tyydyttämiseksi.

Siviilisairaalain tarvikkeisiin ja varastoihin ei pakko-ottoa voida kohdistaa, mikäli on välttämätöntä varata ne siviiliväestön tarpeisiin.

58 artikla.Hengellinen apu.

Valtaajavallan on sallittava pappien antaa hengellistä apua uskontokuntiensa jäsenille.

Sen on myös vastaanotettava uskonnollisiin tarpeisiin välttämättömiä kirjoja ja esineitä sekä helpotettava niiden jakelua vallatulla alueella.

59 artikla.Avustustoimet.

I. Yhteisavustukset.

Milloin vallatun alueen väestöllä tai sen osalla ei ole riittävästi elintarvikkeita, valtaajavallan on hyväksyttävä tätä väestöä tarkoittavat avustustoimet sekä helpotettava niitä kaikin käytettävissä olevin varoin.

Nämä avustustoimet, joihin voivat ryhtyä joko valtiot tai puolueeton ihmisystävällinen järjestö, kuten Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, käsittävät erittäinkin elintarvikkeiden, lääkeaineiden ja vaatteiden lähettämisen.

Kaikkien sopimusvaltioiden on annettava lupa näiden lähetysten vapaaseen kauttakulkuun ja huolehdittava niiden suojelemisesta.

Valta, joka on suonut vapaan kauttakulun selkkauksessa sen vastapuolena olevan vallan alueelle kuljetettaville lähetyksille, on kuitenkin oikeutettu tarkastamaan lähetykset, säännöstelemään niiden kauttakulun määrättyjen aikataulujen ja reittien mukaan sekä saamaan suojelijavallalta riittävän vakuutuksen siitä, että lähetykset tullaan käyttämään niitä tarvitsevan väestön avustamiseksi eikä valtaajavallan hyväksi.

60 artikla.II. Valtaajavallan velvollisuudet.

Avustuslähetykset eivät missään suhteessa vapauta valtaajavaltaa sille 55, 56 ja 59 artiklassa säädetystä vastuusta. Se ei millään tavoin saa ohjata avustuslähetyksiä käytettäviksi niille määrätystä tarkoituksesta poikkeavasti, paitsi milloin pakottava välttämättömyys vaatii niin menettelemään vallatun alueen väestön eduksi ja suojelijavalta siihen suostuu.

61 artikla.III. Jakelu.

Edellisissä artikloissa mainittujen avustuslähetysten jakelu on toimitettava yhteistoimin suojelijavallan kanssa ja sen valvonnassa. Tämä tehtävä voidaan myös valtaaja- ja suojelijavallan keskeisin sopimuksin, uskoa puolueettomalle valtiolle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muulle puolueettomalle, ihmisystävälliselle järjestölle.

Näistä avustuslähetyksistä ei vallatulla alueella saa kantaa mitään veroja tai maksuja, mikäli niiden kantaminen ei ole välttämätöntä alueen talouden hyväksi. Valtaajavallan on helpotettava näiden lähetysten joutuisaa jakelua.

Kaikki sopimuspuolet tekevät voitavansa näiden vallatulle alueelle menevien lähetysten ilmaisen kauttakulun ja kuljetuksen sallimiseksi.

62 artikla.IV. Henkilökohtaiset avustukset.

Mikäli pakottavat turvallisuusnäkökohdat eivät muuta vaadi, vallatulla alueella olevat suojellut henkilöt ovat oikeutetut vastaanottamaan heille osoitetut henkilökohtaiset avustuslähetykset.

63 artikla.Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ja muut avustusjärjestöt.

Mikäli valtaajavallan turvallisuutta koskevat pakottavat näkökohdat eivät vaadi muunlaisiin ohimeneviin ja poikkeuksellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä, on noudatettava seuraavaa:

a) Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) tunnustetut kansalliset yhdistykset ovat oikeutetut harjoittamaan toimintaansa Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti sellaisina kuin ne on määritelty Punaisen Ristin kansainvälisissä konferensseissa. Muilla avustusyhdistyksillä pitää olla oikeus harjoittaa ihmisystävällistä toimintaansa samanlaisin edellytyksin;

b) valtaaja ei saa vaatia näiden yhdistysten henkilökunnan ja rakenteen suhteen tehtäväksi mitään muutosta, joka saattaisi olla haitaksi mainitun toiminnan harjoittamiselle.

Samoja periaatteita on sovellettava ei-sotilaallista luonnetta olevien, jo perustettujen tai vastedes perustettavien erikoisjärjestöjen toimintaan ja henkilökuntaan, milloin järjestön tarkoituksena on siviiliväestön ehtojen turvaamiseksi huolehtia tärkeimmistä yleistä hyötyä edistävistä tehtävistä, avustusten jakelusta sekä pelastustoiminnan järjestelystä.

64 artikla.Rikoslainsäädäntö. I. Yleistä.

Vallatun alueen rikoslainsäädäntö pysyy voimassa sellaisin poikkeuksin, että valtaajavalta voi kumota sen tai keskeyttää sen soveltamisen mikäli se olisi uhkana tämän vallan turvallisuudelle tai esteenä tämän sopimuksen soveltamiselle. Mikäli ei muuta johdu tästä poikkeuksesta sekä tarpeesta turvata tehokas oikeushallinto, vallatun alueen tuomioistuimet jatkavat toimintaansa kaikkien sanotussa lainsäädännössä tarkoitettujen rikosten suhteen.

Valtaajavalta voi kuitenkin antaa vallatun alueen väestön noudatettaviksi määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä, jotta se voisi täyttää tästä sopimuksesta sille johtuvat velvollisuudet turvata alueen säännöllisen hallinnon ja varmistaa toiselta puolen valtaajavallan ja toiselta puolen valtausarmeijan ja -hallinnon jäsenten ja omaisuuden sekä niiden käyttämien laitosten ja kulkureittien turvallisuuden.

65 artikla.II. Julkaiseminen.

Valtaajavallan antamat rangaistussäännökset eivät tule voimaan ennen kuin ne on julkaistu ja saatettu väestön tietoon tämän kielellä. Niillä ei voi olla taannehtivaa vaikutusta.

66 artikla.III. Asianomaiset tuomioistuimet.

Valtaajavalta voi, kun kysymys on rikoksesta sellaista määräystä vastaan, jonka se on 64 artiklan toisen kappaleen nojalla antanut, määrätä syytetyt tuomittaviksi sotatuomioistuimissaan, joilla ei ole poliittista luonnetta ja jotka ovat säännönmukaisesti kokoonpannut, edellyttäen että ne pitävät istuntonsa vallatussa maassa. Muutoksenhakutuomioistuinten pitää etukädessä olla vallatussa maassa.

67 artikla.IV. Sovellettavat säännökset.

Tuomioistuimet saavat soveltaa vain sellaisia määräyksiä, jotka olivat sovellettavissa ennen rikoksen tekemistä ja jotka ovat sopusoinnussa yleisten oikeusperiaatteiden kanssa, erittäinkin mitä tulee periaatteeseen rangaistuksen suhteellisuudesta rikokseen nähden. Niiden tulee ottaa huomioon se seikka, ettei syytetty ole valtaajavallan kansalainen.

68 artikla.V. Rangaistukset. Kuolemanrangaistus.

Milloin suojeltu henkilö tekee rikoksen yksinomaan vahingoittaakseen valtaajavaltaa eikä rikos kohdistu valtausarmeijan tai -hallinnon jäsenten henkeen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen tai aiheuta vakavaa yleistä vaaraa tai vakavasti loukkaa valtausarmeijan tai -hallinnon omaisuutta tai niiden käyttämiä laitoksia, sellaista henkilöä voidaan rangaista eristämällä tai tavallisella vankeudella huomioon ottaen, että tämän eristämisen tai vankeuden tulee olla oikeassa suhteessa tehtyyn rikokseen. Sellaisista rikoksista ei suojelluille henkilöille myöskään voida määrätä muuta vapauden riistämisen käsittävää seuraamusta kuin eristäminen tai vankeus. Tuomioistuimet, joita tarkoitetaan tämän sopimuksen 66 artiklassa, voivat vapaasti muuntaa vankeusrangaistuksen yhtä pitkän ajan kestäväksi eristämisseuraamukseksi.

Valtaajavallan 64 ja 65 artiklan mukaisesti antamissa rangaistussäännöksissä ei suojeluille henkilöille voida säätää kuolemanrangaistusta seuraamukseksi muista heidän syykseen jäävistä rikoksista kuin vakoilusta, törkeistä tuholaisteoista, jotka on kohdistettu valtaajavallan sotilaallisiin laitteisiin, tai tahallisista rikoksista, jotka ovat aiheuttaneet yhden tai usean henkilön kuoleman, ja ainoastaan edellytyksellä, että vallatulla alueella ennen valtausta voimassa olleessa lainsäädännössä on sellaisista teoista ollut säädettynä seuraamukseksi kuolemanrangaistus.

Suojeltua henkilö ei voida tuomita kuolemaan, ellei tuomioistuimen huomiota ole erityisesti kiinnitetty siihen seikkaan, ettei syytetty, koska hän ei ole valtaajavallan kansalainen, ole tätä kohtaan sidottu mihinkään uskollisuusvelvoitukseen.

Missään tapauksessa ei suojeltua henkilöä, joka rikoksen tehdessään on kahdeksaatoista vuotta nuorempi, voida tuomita kuolemaan.

69 artikla.VI. Tutkintavankeusajan vähentäminen.

Tutkintavankeuden aika on aina vähennettävä siitä vankeusrangaistuksesta, johon suojeltu henkilö on syytettynä tuomittu.

70 artikla.VII. Ennen valtausta tehdyt rikokset.

Suojeltuja henkilöitä ei valtaajavalta voi pidättää, syyttää tai tuomita ennen valtausta tai valtauksen ohimenevästi keskeytyneenä ollessa tehdyistä teoista tai silloin esitetyistä mielipiteistä, paitsi milloin kysymys on sodan lakien ja tapojen rikkomisesta.

Valtaajavallan kansalaisia, jotka ennen selkkauksen alkamista olivat hakeneet turvaa vallatulta alueelta, ei voida pidättää, syyttää tai tuomita eikä myöskään karkoittaa vallatun alueen ulkopuolelle muista kuin vihollisuuksien alkamisen jälkeen tehdyistä rikoksista taikka sellaisista ennen vihollisuuksien alkamista yleistä rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista, joiden johdosta vallatun alueen oikeuden mukaan rikoksentekijä olisi voitu rauhan aikana luovuttaa toiselle valtiolle.

71 artikla.Rikosasiain oikeudenkäynti. I. Yleistä.

Valtaajavallan asianomaiset tuomioistuimet eivät voi julistaa mitään tuomiota, ellei sitä ole edeltänyt säännönmukainen oikeudenkäynti.

Jokaiselle valtaajavallan toimesta syytteeseen pannulle henkilölle on viipymättä, kirjallisesti ja hänen ymmärtämällään kielellä, annettava tiedoksi häntä koskevat syytekohdat; hänen asiansa on tutkittava mahdollisimman joutuisasti. Suojelijavallalle on ilmoitettava jokaisesta valtaajavallan suojeltua henkilö vastaan ajamasta syytteestä, milloin syyte tarkoittaa rikosta, josta voi seurata kuolemanrangaistus taikka vankeutta kaksi vuotta tai enemmän; sanottu valta on oikeutettu milloin tahansa saamaan selon oikeudenkäynnin tilasta. Suojelijavallalla on lisäksi oikeus pyynnöstään saada tieto kaikesta siitä, mikä koskee näitä oikeudenkäyntejä ja muitakin syytteitä, joita valtaajavallan toimesta on pantu vireille suojeltuja henkilöitä vastaan.

Tämän artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettu ilmoitus suojelijavallalle on toimitettava välittömästi, ja sen tulee joka tapauksessa saapua suojelijavallalle kolmea viikkoa ennen ensimmäistä oikeudenistuntoa. Jos silloin, kun asian käsittelyyn olisi ryhdyttävä, selvitystä ei ole siitä, että tämän artiklan määräyksiä on kaikissa kohdin noudatettu, juttu on jätettävä käsiteltäväksi ottamatta. Ilmoituksessa on mainittava erittäinkin seuraavat seikat:

a) syytetyn henkilöllisyys;

b) asuinpaikka tai pidättämispaikka;

c) syytekohta tai -kohdat eriteltyinä (maininnoin syytteen perusteena olevista rangaistussäännöksistä);

d) asiaa käsittelevän tuomioistuimen nimi;

e) ensimmäisen oikeudenistunnon paikka ja aika.

72 artikla.II. Oikeus puolustukseen.

Jokaisella syytetyllä on oikeus esittää puolustukseensa nähden tarpeellisia todisteita ja erittäinkin haastattaa todistajia. Hänellä on oikeus käyttää avustajanaan kykenevää puolustajaa oman valintansa mukaan; puolustaja saa vapaasti tehdä käyntejä syytetyn luokse ja hänelle on suotava puolustuksen valmistelemiseksi tarpeelliset helpotukset.

Jos syytetty ei ole valinnut puolustajaa, on suojelijavallan hankittava se hänelle. Milloin syyte tarkoittaa törkeää rikosta eikä suojelijavaltaa ole, valtaajavallan tulee, mikäli syytetty siihen suostuu, hankkia hänelle puolustaja.

Jokaista syytettyä tulee, jollei hän tästä edusta vapaaehtoisesti luovu, olla avustamassa tulkki sekä valmistavan tutkinnan että oikeudenkäynnin aikana. Hän voi milloin tahansa jäävätä tulkin ja vaatia hänen sijaansa toisen.

73 artikla.III. Muutoksenhakuoikeus.

Jokaisella tuomitulla on oikeus käyttää tuomioistuimen soveltaman lainsäädännön mukaisia muutoksenhakukeinoja. Hänelle on annettava täydellinen selko oikeuksistaan muutoksenhakuun sekä tällöin noudatettavista määräajoista.

Tässä alaosastossa tarkoitettua rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä on vastaavasti noudatettava muutoksenhakuvaiheessa. Jos tuomioistuimen soveltama lainsäädäntö ei edellytä muutoksenhaun mahdollisuutta, tuomitulla on oikeus hakea tuomioon muutosta valtaajavallan asianomaiselta viranomaiselta.

74 artikla.IV. Suojelijavallan antama apu.

Suojelijavallan edustajilla on oikeus olla läsnä jokaisen tuomioistuimen istunnossa sen käsitellessä suojellun henkilön tuomitsemista tarkoittavaa asiaa, paitsi milloin käsittelyn on, valtaajavallan turvallisuusedun tähden, poikkeuksellisesti tapahduttava suljetuin ovin; tämä tiedoittaa silloin siitä suojelijavallalle. Ilmoitus käsittelyn alkamisen ajasta ja paikasta on lähetettävä suojelijavallalle.

Kaikki annetut tuomiot, joissa määrätään kuolemanrangaistus tai vankeutta kaksi vuotta tai enemmän, on, tuomion perusteet mainiten, mahdollisimman joutuisasti annettava tiedoksi suojelijavallalle; niissä on oleva maininta 71 artiklan mukaisesti toimitetusta ilmoituksesta ja, milloin on tuomittu vapausrangaistukseen, paikasta, missä rangaistus on kärsittävä. Muut tuomiot on merkittävä oikeuden pöytäkirjaan ja suojelijavallan edustajilla on oikeus tarkastaa sitä. Kun on tuomittu kuolemaan tai vapausrangaistukseen kahdeksi vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi, muutoksenhakuajat eivät ala kulua ennen kuin suojelijavalta on saanut tiedon tuomiosta.

75 artikla.V. Kuolemantuomio.

Kuolemaan tuomituilta henkilöiltä ei missään tapauksessa voida riistää oikeutta armon anomiseen.

Mitään kuolemantuomiota älköön pantako täytäntöön ennen kuin vähintään kuusi kuukautta on kulunut siitä, kun suojelijavalta on saanut tiedon lopullisesta tuomiosta, jolla kuolemantuomio on vahvistettu, tai päätöksestä, jolla armonanomus on hylätty.

Tätä kuuden kuukauden aikaa voidaan lyhentää tietyissä yksittäistapauksissa, milloin vakavaa ja välitöntä vaaraa sisältävistä seikoista ilmenee, että valtaajavalta tai sen aseelliset voimat ovat järjestetyn uhan alaisina; edellyttäen aina, että suojelijavallalle on annettu ilmoitus tästä määräaikojen lyhentämisestä ja että sillä on ollut tilaisuus kohtuullisen ajan kuluessa tehdä asianomaisille valtaajaviranomaisille esityksiä näiden kuolemantuomioiden johdosta.

76 artikla.Pidätettyjen käsittely.

Syytteenalaisten suojeltujen henkilöiden tulee olla pidätettyinä vallatussa maassa ja jos heidät tuomitaan, kärsiä rangaistuksensa siellä. Heidät on, mikäli mahdollista, pidettävä erillään muista pidätetyistä ja heihin on sovellettava sellaista ravinto- ja terveydenhoitojärjestystä, joka on riittävä pysyttämään heidän terveydentilansa hyvänä ja vastaa ainakin sitä, mikä on voimassa vallatun alueen rangaistuslaitoksissa.

He saavat terveydentilansa vaatimaa lääkärinhoitoa.

He ovat myös oikeutetut saamaan pyytämäänsä hengellistä apua.

Naiset on sijoitettava erillisiin huoneisiin ja heidän välitön valvontansa on uskottava naishenkilöille.

Asianmukaista huomiota on kiinnitettävä erityiseen alaikäisille soveltuvaan kohteluun.

Pidätettyinä olevilla suojelluilla henkilöillä on oikeus vastaanottaa käyntejä, joita suojelijavallan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuutetut tekevät 143 artiklan määräysten mukaisesti.

Lisäksi heillä on oikeus saada ainakin yksi avustuspaketti kuukaudessa.

77 artikla.Pidätettyjen luovuttaminen valtauksen päättyessä.

Syytettyinä olleet tai vallatun alueen tuomioistuinten tuomitsemat suojellut henkilöt on valtauksen päättyessä heitä koskevine asiakirjoineen luovutettava vapautuneen alueen viranomaisille.

78 artikla.Eristäminen ja pakollinen oleskelupaikka. Valitusoikeus.

Jos valtaajavalta pakottavien turvallisuussyiden vuoksi katsoo välttämättömäksi ryhtyä varmuustoimenpiteisiin suojeltujen henkilöiden suhteen, se voi enintään määrätä heidät pakolliseen oleskelupaikkaan tai eristettäviksi.

Pakolliseen oleskelupaikkaan määräämistä tai eristämistä koskevat päätökset on tehtävä noudattamalla säännönmukaista menettelyä, jonka valtaajavalta tämän sopimuksen määräysten mukaisesti vahvistaa. Menettelyyn tulee sisältyä asianomaisille kuuluva valitusoikeus. Valitukset on ratkaistava mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jos ratkaisu pysytetään, se on, mikäli mahdollista joka kuudes kuukausi, alistettava sanotun vallan asettaman pätevän lautakunnan tarkastettavaksi.

Suojellut henkilöt, jotka on määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan ja joiden sen vuoksi on pakko luopua kohdistaan, saavat rajoituksitta hyväkseen tämän sopimuksen 39 artiklan määräyksistä johtuvia etuja.

I luku.Yleisiä määräyksiä.

II luku.Eristämispaikat.

III luku.Ravinto ja vaatetus.

IV luku.Terveyden- ja lääkärinhoito.

V luku.Uskonto, henkiset ja ruumiilliset harrastukset.

VI luku.Henkilökohtainen omaisuus ja rahavarat.

VII luku.Hallinto ja kuri.

VIII luku.Suhteet ulkomaailmaan.

IX luku.Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset.

X luku.Eristettyjen henkilöiden siirrot.

XI luku.Kuolema.

XII luku.Vapauttaminen, kotiuttaminen ja puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen.

136 artikla.Kansalliset toimistot.

Selkkauksen alkaessa ja kaikissa valtaustapauksissa on kunkin selkkauksen osapuolista perustettava virallinen tiedonantotoimisto, jonka tehtävänä on vastaanottaa ja edelleen toimittaa sen vallinnassa olevia suojeltuja henkilöitä koskevia tiedoituksia.

Kunkin selkkauksen osapuolista on mahdollisimman lyhyessä ajassa annettava mainitulle toimistolle tiedoitus toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt enemmän kuin kaksi viikkoa pidätettyinä olleiden ja pakolliseen oleskelupaikkaan tai eristetyiksi määrättyjen suojeltujen henkilöiden suhteen. Lisäksi sen on annettava eri hallintoelimilleen tehtäväksi toimittaa mainituille toimistoille tiedoituksia kaikista näiden suojeltujen henkilöiden tilaa koskevista muutoksista, kuten siirroista, vapautuksista, kotiuttamisista, pakenemisista, sairaaloihin joutumisista, syntymisistä ja kuolemantapauksista.

137 artikla.Tiedoitusten edelleen toimittaminen.

Jokaisen kansallisen tiedonantotoimiston on välittömästi, mahdollisimman nopein keinoin sekä käyttäen toiselta puolen suojelijavaltojen ja toiselta puolen 140 artiklassa tarkoitetun keskustoimiston välitystä, toimitettava suojeltuja henkilöitä koskevat tiedoitukset edelleen niille valloille, joiden kansalaisia mainitut henkilöt ovat, taikka niille valloille, joiden alueella heillä oli asuinpaikkansa. Toimistojen on niinikään vastattava kaikkiin kyselyihin, joita niille tehdään suojeltujen henkilöiden suhteen.

Tiedonantotoimistojen on toimitettava perille suojeltua henkilöä koskevat tiedoitukset, paitsi siinä tapauksessa, että niiden perille toimittaminen saattaisi haitata asianomaista henkilöä tai hänen perhettään. Tässäkään tapauksessa ei voida pidättyä antamasta tietoja keskustoimistolle, joka saatuaan selon olosuhteista ryhtyy 140 artiklassa tarkoitettuihin tarpeellisiin varotoimiin.

Kaikki toimistojen antamat kirjalliset tiedoitukset on varmistettava allekirjoituksella tai sinetillä.

138 artikla.Tiedoitusten toimittamista koskevia yksityiskohtia.

Kansallisen tiedonantotoimiston vastaanottamien ja sen edelleen toimittamien tiedoitusten tulee olla sen laatuisia, että niiden avulla voidaan tarkoin todeta suojellun henkilön henkilöllisyys ja opastaa hänen perhettään. Niiden tulee kunkin henkilön kohdalta sisältää ainakin sukunimi, etunimet, syntymäpaikka ja tarkka syntymäaika, kansallisuus, viimeinen asuinpaikka, erikoistuntomerkit, isän etunimi ja äidin alkuperäinen sukunimi, sen toimenpiteen päivämäärä, paikka ja laatu, johon kysymyksessä olevan henkilön suhteen on ryhdytty, osoite, jolla kirjeet voidaan hänelle lähettää sekä sen henkilön nimi ja osoite, jolle tiedoitus on tarkoitettu.

Niinikään on vakavasti sairaiden ja haavoittuneiden eristettyjen henkilöiden tilasta toimitettava tietoja säännöllisesti ja mikäli mahdollista joka viikko.

139 artikla.Henkilökohtaisten esineiden toimittaminen asianomaisille.

Kansallinen tiedonantotoimisto on lisäksi velvollinen kokoamaan kaikki henkilökohtaiset arvoesineet, jotka ovat jääneet 136 artiklassa tarkoitetuilta suojelluilta henkilöiltä, erittäinkin silloin, kun heidät on kotiutettu tai vapautettu tai kun he ovat paenneet tai kuolleet, ja toimittamaan ne asianomaisille joko suoraan tai tarvittaessa keskustoimiston välityksellä. Nämä esineet on lähetettävä toimiston sinetöidyissä paketeissa, ja tulee niihin liittyä ilmoitus, joka tarkoin osoittaa niiden henkilöllisyyden, joille esineet kuuluivat, sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä. Kaikkien tällaisten arvoesineiden vastaanottamisesta ja lähettämisestä on tehtävä tarkat merkinnät luetteloihin.

140 artikla.Keskustiedonantotoimisto.

Keskustiedonantotoimisto suojeluja, varsinkin eristettyjä henkilöitä varten on perustettava puolueettomaan maahan. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ehdottaa asianomaisille valloille, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, järjestettäväksi tällaisen toimiston, joka voi olla sama kuin se, jota tarkoitetaan sotavankien kohtelusta Genèvessä elokuun 12 päivänä 1949 tehdyn sopimuksen 123 artiklassa.

Tämän toimiston tehtävänä on keskittää kaikki sen laatuiset tiedot, joita tarkoitetaan 136 artiklassa, tulkootpa ne sille virallista tai yksityistä tietä; sen on toimitettava ne edelleen asianomaisen henkilön koti- tai asuinmaahan, paitsi siinä tapauksessa, että perille toimittaminen saattaisi vahingoittaa sitä, jota tiedot koskevat, tai hänen perhettään. Sen tulee saada selkkauksen osapuolilta kaikki kohtuulliset helpotukset tietojen perille toimittamista varten.

Korkeita sopimuspuolia ja erityisesti niitä, joiden kansalaisten hyväksi keskustoimiston palvelukset koituvat, kehoitetaan antamaan toimistolle sen tarvitsemaa rahallista avustusta.

Edellä olevia määräyksiä ei ole tulkittava niin, että niillä tarkoitettaisiin rajoittaa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja 142 artiklassa mainittujen avustusyhdistysten ihmisystävällistä toimintaa.

141 artikla.Vapautukset maksuista.

Kansallisilla tiedonantotoimistoilla ja keskustiedonantotoimistolla tulee olla kaikinpuolinen postimaksuvapaus sekä 110 artiklassa tarkoitetut vapautukset; lisäksi tulee sen saada mahdollisimman laaja lennätinmaksuvapaus tai ainakin huomattavia maksujen alennuksia.

142 artikla.Avustusyhdistykset ja muut järjestöt.

Mikäli muuta ei johdu siitä, että suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävät vallat katsovat välttämättömiksi ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa takaamiseksi tai muun hyväksyttävän tarpeen vaatiessa, sanotut vallat ovat velvolliset varaamaan parhaan vastaanoton uskonnollisille järjestöille, avustusyhdistyksille ja muille järjestöille, jotka tulevat avustamaan suojeltuja henkilöitä. Niiden on suotava näille sekä näiden asianmukaisesti valtuutetuille edustajille kaikki tarpeelliset helpotukset käyntien tekemiseksi suojeltujen henkilöiden luona, avustusten tai kasvatus-, virkistys- ja uskonnollisiin tarkoituksiin soveltuvien välineiden, mitä alkuperää ne lienevätkin, jakamiseksi heille, taikka auttaakseen heitä vapaa-aikojensa järjestämiseen eristämispaikkojen sisäpuolella. Mainitunlaisia yhdistyksiä ja järjestöjä voidaan perustaa joko suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävän vallan alueella tai toisessa maassa taikka voi niillä myös olla kansainvälinen luonne.

Suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta voi rajoittaa niiden yhdistysten ja järjestöjen lukua, joiden valtuutetuilla on oikeus harjoittaa toimintaansa sen alueella ja valvonnassa, kuitenkin ehdoin, ettei sellainen rajoittaminen estä antamasta tehokasta ja riittävää apua kaikille suojelluille henkilöille.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean erikoisasema tällä alalla on oleva aina tunnustettu ja kunnioitettu.

143 artikla.Valvonta.

Suojelijavaltain edustajille tai valtuutetuilla on oikeus mennä kaikkiin paikkoihin, missä on suojeltuja henkilöitä, erittäinkin eristämis-, pidätys- ja työpaikkoihin.

Heillä on oleva pääsy kaikkiin suojeltujen henkilöiden käyttämiin huoneisiin ja heidän tulee saada keskustella näiden kanssa todistajien saapuvilla olematta, tarpeen vaatiessa tulkin välityksellä.

Nämä käynnit voidaan kieltää vain pakottavan sotilaallisen välttämättömyyden niin vaatiessa ja ainoastaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti. Käyntien lukua ja pituutta ei saa rajoittaa.

Suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen vapaassa vallassa on valita ne paikat, joissa he haluavat käydä. Suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta tai valtaajavalta sekä suojelijavalta ja, tarpeen vaatiessa, se valta, josta ne henkilöt, joiden luona käydään, ovat kotoisin, voivat sopia keskenään siitä, että eristettyjen henkilöiden kotimaan kansalaiset saavat ottaa osaa käynteihin.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuutetuilla on samat etuoikeudet. Näiden valtuutettujen määrääminen edellyttää sen vallan suostumusta, jonka hallitusvallan alaisia ne alueet ovat, joilla heidän on harjoitettava toimintaansa.

144 artikla.Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön tuntemiksi.

Siviili-, sotilas-, poliisi- ja muilla viranomaisilla, jotka sodan aikana joutuvat olemaan vastuussa suojelluista henkilöistä, tulee olla tämän sopimuksen teksti ja heidän tulee olla erityisesti perehdytettyjä sen määräyksiin.

145 artikla.Käännökset. Soveltamislait.

Korkeiden sopimuspuolten on tiedoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja ohjesäännöt.

146 artikla.Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, se omaan lainsäädäntöön sisältyvien säännösten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettäviä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaan on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita sotavankien kohtelusta Genèvessä elokuun 12 päivänä 1949 tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa tarkoitetaan.

147 artikla.II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, laiton karkoittaminen tai siirto, laiton pidättäminen, suojellun henkilön pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa, tahallinen teko, jolla suojellulta henkilöltä riistetään oikeus tulla säännönmukaisesti ja puolueettomasti tuomituksi tämän sopimuksen määräyksiä noudattaen, panttivankien ottaminen, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

148 artikla.III. Sopimuspuolen vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

149 artikla.Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja rangaistava syyllisiä mahdollisimman pikaisesti.

150 artikla.Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

151 artikla.Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämääränä on tämä päivä, voidaan 12 päivään helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimissä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa.

152 artikla.Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

153 artikla.Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

154 artikla.Suhde Haagin sopimuksiin.

Niiden valtojen välisissä suhteissa, joita sitoo Haagissa 29 päivänä heinäkuuta 1899 tai 18 päivänä lokakuuta 1907 tehty, maasodan lakeja ja tapoja koskeva sopimus ja jotka ovat osallisia nyt tehtyyn sopimukseen, viimeksi mainittu täydentää sanottujen Haagin sopimusten liitteenä olevan ohjesäännön II ja III osastoa.

155 artikla.Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

156 artikla.Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisistä kaikille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

157 artikla.Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkein nopeinta tietä käyttäen.

158 artikla.Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle, jonka on tiedoitettava ilmoituksesta kaikkien Korkeiden sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista, kotiuttamista ja sijoittamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

159 artikla.Rekisteröiminen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisista, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuutuksensa, ovat merkinneet nimikirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.