31/1951

Sopimus, joka koskee maksullisia työnvälitystoimistoja (muutettu 1949).

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genèvessä 8 päivänä kesäkuuta 1949 kolmannenkymmenennentoisen istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä erinäisiä ehdotuksia, jotka koskevat maksullisia työnvälitystoimistoja koskevan sopimuksen, 1933, jonka konferenssi hyväksyi seitsemännellätoista istuntokaudellaan, muuttamista, mikä kysymys on kymmenentenä kohtana istuntokauden päiväjärjestyksessä,

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen sopimuksen muotoon, mikä sopimus täydentää työnvälityksen järjestelyä koskevaa sopimusta, 1948, missä säädetään, että jokaisen jäsenvaltion, johon nähden sopimus on voimassa, on huolehdittava julkisesta ja maksuttomasta työnvälityksen järjestelystä tai valvottava, että sellainen järjestely pannaan toimeen, sekä

katsoen, että tällaisen työnvälityksen tulee olla kaikkien työntekijäryhmien käytettävissä,

hyväksyy tänä ensimmäisenä päivänä heinäkuuta 1949 seuraavan sopimuksen, jonka nimenä on oleva "Sopimus, joka koskee maksullisia työnvälitystoimistoja (muutettu), 1949":

I osa.

Yleisiä määräyksiä.

1 artikla.

1. Tässä sopimuksessa sanalla "maksullinen työnvälitystoimisto" tarkoitetaan:

a) voittoa tavoittelevia työnvälitystoimistoja, s.o. jokaista henkilöä, yhdistystä, laitosta, toimistoa tai muuta järjestöä, joka toimii välittäjänä hankkiakseen työntekijälle työtä tai työnantajalle työntekijän, tarkoituksella saada jommaltakummalta välitöntä tai välillistä aineellista etua; tätä määritelmää ei sovelleta sanomalehtiin tai muihin julkaisuihin, paitsi niihin, joiden yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on toimia välittäjinä työnantajien ja työntekijöiden välillä;

b) työnvälitystoimistoja, jotka eivät tavoittele voittoa, s.o. yhdistysten, laitosten, toimistojen tai muiden järjestöjen työnvälitystoimistoja, jotka aineellista etua tavoittelematta kantavat työnantajalta tai työntekijältä mainituista palveluksista sisäänkirjoitusmaksun, jäsenmaksun tai muun korvauksen.

2. Tätä sopimusta ei sovelleta merimiesten työnvälitykseen.

2 artikla.

1. Jokaisen jäsenvaltion, joka ratifioi tämän sopimuksen, tulee ilmoittaa ratifioimisasiakirjassaan, hyväksyykö se II osan määräykset, jotka koskevat voittoa tavoittelevien maksullisten työnvälitystoimistojen asteettaista lakkauttamista ja muiden työnvälitystoimistojen toiminnan säännöstelyä tai III osan määräykset, jotka koskevat maksullisten työnvälitystoimistojen toiminnan säännöstelyä, voittoa tavoittelevat työnvälitystoimistot niihin luettuina.

2. Kukin jäsenvaltio, joka hyväksyy sopimuksen III osan määräykset, voi myöhemmin ilmoittaa pääjohtajalle hyväksyvänsä II osan määräykset; sen jälkeen kun pääjohtaja on rekisteröinyt sellaisen ilmoituksen, sopimuksen III osan määräykset eivät ole enää voimassa sanotun jäsenvaltion suhteen ja siihen on sovellettava II osan määräyksiä.

II osa.

Voittoa tavoittelevien maksullisten työnvälitystoimistojen asteettainen lakkauttaminen ja muiden työnvälitystoimistojen säännösteleminen.

3 artikla.

1. 1 artiklan 1 a) momentissa tarkoitetut voittoa tavoittelevat maksulliset työnvälitystoimistot on lakkautettava määräajan kuluessa, jonka pituuden asianomainen viranomainen määrää.

2. Näitä toimistoja ei saa lakkauttaa, ennenkuin julkinen työnvälitys on järjestetty.

3. Asianomainen viranomainen voi määrätä eripituisen määräajan toimistojen lakkauttamiseksi, jotka huolehtivat erilaisten henkilöryhmien työnvälityksestä.

4 artikla.

1. Lakkauttamista edeltävän määräajan kuluessa voittoa tavoittelevat maksulliset työnvälitystoimistot

a) on alistettava asianomaisen viranomaisen valvontaan; sekä

b) saavat ottaa maksuja ja kuluja ainoastaan sellaisen taksan mukaan, joka on alistettu tämän viranomaisen tarkastettavaksi ja jonka se on hyväksynyt tai jonka tämä viranomainen on määrännyt.

2. Tämän valvonnan tarkoituksena on erikoisesti poistaa kaikki voittoa tavoittelevien maksullisten työnvälitystoimistojen toimintaa koskevat väärinkäytökset.

3. Tätä varten tulee asianomaisen viranomaisen sopivalla tavalla tiedustella asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen mielipidettä.

5 artikla.

1. Asianomainen viranomainen voi erikoistapauksissa myöntää poikkeuksia tämän sopimuksen 3 artiklan 1 momentin määräyksistä niiden kansallisessa lainsäädännössä tarkasti määriteltyjen henkilöryhmien suhteen, joiden työnvälitystä ei voida sopivasti järjestää julkisen työnvälityksen puitteissa; tällaisia poikkeuksia voidaan myöntää vain sen jälkeen, kun asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä on kuultu.

2. Maksullinen työnvälitystoimisto, jolle tämän artiklan nojalla on myönnetty poikkeus:

a) on alistettava asianomaisen viranomaisen valvontaan;

b) sillä on oltava vuodeksi myönnetty toimilupa, jonka asianomainen viranomainen voi uudistaa harkintansa mukaan;

c) saa ottaa vain sellaisia maksuja ja kuluja, jotka mainitaan joko asianomaiselle viranomaiselle tarkastettavaksi annetussa ja tämän hyväksymässä tai mainitun viranomaisen määräämässä tariffissa;

d) saa ainoastaan asianomaisen viranomaisen suostumuksella ja ottamalla huomioon voimassa olevan lainsäädännön määräämät ehdot välittää työntekijöille paikkoja ulkomaille tai ottaa työntekijöitä ulkomailta.

6 artikla.

1 artikla 1 b) momentissa tarkoitetuilla maksullisilla työnvälitystoimistoilla, jotka eivät tavoittele voittoa,

a) tulee olla asianomaisen viranomaisen myöntämä toimilupa ja on ne alistettava tämän viranomaisen valvontaan;

b) ne eivät saa ottaa suurempaa maksua kuin sen, mikä on mainittu joko asianomaiselle viranomaiselle tarkastettavaksi annetussa ja tämän hyväksymässä tai mainitun viranomaisen määräämässä tariffissa, jolloin on tarkasti otettu huomioon aiheutuneet kulut; sekä

c) saavat ainoastaan asianomaisen viranomaisen suostumuksella ja ottamalla huomioon voimassa olevan lainsäädännön määräämät ehdot välittää työntekijöille paikkoja ulkomaille tai ottaa työntekijöitä ulkomailta.

7 artikla.

Asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vakuuttuakseen siitä, että maksuttomat työnvälitystoimistot harjoittavat toimintaansa korvauksetta.

8 artikla.

On säädettävä asianmukaisia rangaistuksia, joihin kuuluu tarpeen vaatiessa sopimuksen edellyttämän toimiluvan tai suostumuksen peruutus, sopimuksen tämän osan määräysten rikkomisesta tai niiden määräysten rikkomisesta, joilla sopimus pannaan täytäntöön.

9 artikla.

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan edellyttämien vuosiraporttien tulee sisältää kaikki välttämättömät tiedot 3 artiklan nojalla myönnetyistä poikkeuksista ja aivan erityisesti tietoja niiden toimistojen lukumäärästä ja toiminnan laajuudesta, joille on myönnetty poikkeuksia, syistä, joiden perusteella on myönnetty poikkeuksia sekä toimenpiteistä, joihin asianomainen viranomainen on ryhtynyt valvoakseen k.o. toimistojen toimintaa.

III osa.

Maksullisten työnvälitystoimistojen säännösteleminen.

10 artikla.

1 artiklan 1 a) momentissa tarkoitetut voittoa tavoittelevat maksulliset työnvälitystoimistot

a) on alistettava asianomaisen viranomaisen valvontaan;

b) niillä tulee olla vuodeksi myönnetty toimilupa, jonka asianomainen viranomainen voi uudistaa harkintansa mukaan;

c) saavat ottaa vain sellaisia maksuja ja kuluja, jotka mainitaan joko asianomaiselle viranomaiselle tarkastettavaksi annetussa ja tämän hyväksymässä tariffissa tai mainitun viranomaisen määräämässä tariffissa;

d) saavat ainoastaan asianomaisen viranomaisen suostumuksella ja ottamalla huomioon voimassa olevan lainsäädännön määräämät ehdot välittää työntekijöille paikkoja ulkomaille tai ottaa työntekijöitä ulkomailta.

11 artikla.

1 artiklan 1 b) momentissa tarkoitetuilla maksullisilla työnvälitystoimistoilla, jotka eivät tavoittele voittoa,

a) tulee olla asianomaisen viranomaisen myöntämä toimilupa ja on ne alistettava tämän viranomaisen valvontaan;

b) ne eivät saa ottaa suurempaa maksua kuin sen, mikä on mainittu joko asianomaiselle viranomaiselle tarkastettavaksi annetussa ja tämän hyväksymässä tai mainitun viranomaisen määräämässä tariffissa, jolloin on tarkasti otettu huomioon aiheutuneet kulut; sekä

c) saavat ainoastaan asianomaisen viranomaisen suostumuksella ja ottamalla huomioon voimassa olevan lainsäädännön määräämät ehdot välittää työntekijöille paikkoja ulkomaille tai hankkia työntekijöitä ulkomailta.

12 artikla.

Asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vakuuttuakseen siitä, että maksuttomat työnvälitystoimistot harjoittavat toimintaansa korvauksetta.

13 artikla.

On säädettävä sopivia rangaistuksia, joihin kuuluu tarpeen vaatiessa sopimuksen edellyttämän toimiluvan tai suostumuksen peruutus, sopimuksen tämän osan määräysten rikkomisesta tai niiden määräysten rikkomisesta, joilla sopimus pannaan täytäntöön.

14 artikla.

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan edellyttämien vuosiraporttien tulee sisältää kaikki välttämättömät tiedot niistä toimenpiteistä, joihin asianomainen viranomainen on ryhtynyt valvoakseen maksullisten työnvälitystoimistojen toimintaa, voittoa tavoittelevat toimistot niihin erikoisesti luettuina.

IV osa.

Erinäisiä määräyksiä.

15 artikla.

1. Kun jäsenvaltion alueeseen kuuluu laajoja seutuja, joissa väestön harvalukuisuuden tai niiden kehitystilan johdosta asianomainen viranomainen pitää mahdottomana soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä, voi se vapauttaa mainitut alueet sopimuksen soveltamisesta joko yleensä tai sopiviksi katsominsa poikkeuksin joidenkin laitosten tai joidenkin töiden osalta.

2. Jokaisen jäsenvaltion tulee ensimmäisessä vuosiraportissaan tämän sopimuksen soveltamisesta ilmoittaa Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti kukin alue, johon nähden se aikoo vedota tämän artiklan määräyksiin ja syyt, joiden vuoksi se aikoo vedota näihin määräyksiin; mikään jäsenvaltio ei senjälkeen voi vedota tämän artiklan määräyksiin, paitsi mitä tulee alueisiin, jotka se täten on ilmoittanut.

3. Kukin jäsenvaltion, joka vetoaa tämän artiklan määräyksiin, tulee ilmoittaa seuraavissa vuosiraporteissaan ne alueet, joihin nähden se luopuu oikeudesta vedota mainittuihin poikkeusmääräyksiin.

V osa.

Loppuartiklat.

16-25 artiklat.

(Nämä artiklat ovat samanlaisia kuin työlausekkeita koskevan sopimuksen (julkiset välikirjat (N:o 94) 10-19 artiklat sillä poikkeuksella, että kun sopimuksen (N:o 94) 12, 13, ja 18 artikloissa viitataan 14 artiklaan, vastaa se tämän sopimuksen 18, 19 ja 24 artikloissa viittausta 20 artiklaan).

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.