19/1949

Asetus Asetus Suomen ja Ruotsin kesken uitosta Tornion ja Muonion rajajoissa tehdyn sopimuksen eräiden säännösten voimaansaattamisesta.

Sittenkun Suomen Tasavallan ja Ruotsin Kuningaskunnan kesken uitosta Tornion ja Muonion rajajoissa Tukholmassa 17 päivänä helmikuuta 1949 allekirjoitetun sopimuksen ja sen liitteenä olevien, puutavaran uitosta Tornion ja Muonion rajajokien uittoväylässä annettujen sääntöjen säännökset on 22 päivänä kesäkuuta 1949 annetulla lailla hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimiskirjat 9 päivänä heinäkuuta 1949 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.

Helsingissä 29 päivänä heinäkuuta 1949.

SOPIMUS Suomen Tasavallan ja Ruotsin Kuningaskunnan kesken uitosta Tornion ja Muonion rajajoissa.

Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas, jotka ovat yhteisesti päättäneet korvata uudella sopimuksella Venäjän ja Ruotsin välisen, 3 päivänä heinäkuuta/20 päivänä kesäkuuta 1917 tehdyn ja Suomen ja Ruotsin välisellä 10 päivänä toukokuuta 1920 tapahtuneella noottien vaihdolla näiden maiden kesken voimassa olemaan vahvistetun selityskirjan tukinuiton järjestämisestä Tornion ja Muonion joissa sekä siihen kuuluvat säännöt metsäntuotteiden uittamisesta Tornion ja Muonion rajajoissa, ovat valtuutetuikseen määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Tasavallan Tukholmassa olevan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin

Georg Achates Gripenbergin.

Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:

Valtioneuvoksen ja ulkoasiaindepartementin väliaikaisen päällikön

Nils Quenselin,

jotka siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I art.

Uitto Tornion ja Muonion rajajoissa sekä Tornionjoen suun ulkopuolella olevalla uittoväyläksi nykyään tai vastedes määrätyllä merialueella on sallittu kummallekin sopimusvaltiolle samoin kuin luonnollisille ja oikeushenkilöille näissä valtioissa tähän liitteenä oheistettujen sääntöjen määräysten mukaisesti.

II art.

Jätettäessä uittotavaraa uitettavaksi, uiton aikana ja uittotavaraa luovutettaessa uiton jälkeen on uittotavara vapaa kaikesta tulliviranomaisten käsittelystä sekä tuonti- ja vientimaksuista ehdolla, että uittotavara luovutetaan siihen valtioon, josta se on laskettu uittoväylään.

Kalustoa ja tarvikkeita, jotka on tarkoitettu uittoa varten tai uittotavaran haltuun ottamista varten uiton jälkeen, samoin kuin uittomiehistöä varten tarkoitettuja elintarvikkeita saa viedä maasta toiseen ilman tullia tai muuta tuonti- tai vientimaksua ja muiden tuonti- ja vientikieltojen estämättä kuin niiden, jotka on annettu yleisen terveystilanteen tai turvallisuuden vuoksi tai eläin- tai kasvitautien ehkäisemiseksi. Kuljetettaessa täten tavaroita on noudatettava molempien valtioiden tulliviranomaisten antamia ilmoittamista ja valvontaa koskevia määräyksiä.

III art.

Oheisissa säännöissä sanottu uittoyhdistys ei ole velvollinen maksamaan veroa kummallekaan valtiolle eikä niihin kuuluvalle kunnalle tai seurakunnalle uittotoiminnasta koituvasta tulosta eikä uittotoiminnassa varoiksi katsottavasta omaisuudesta, siihen luettuina uittotoiminnan välittömiksi tarpeiksi tarkoitetut rakennukset, laitokset sekä maa- ja vesialueet.

IV art.

Kummankin valtion viranomaisten tulee sallia niiden, jotka vastaavat uittotyöstä, johtavat sitä tai osallistuvat siihen, uittoa varten ylittää raja missä vain se on uittotyötä varten tarpeellista, samoinkuin myöntää heille mahdollisimman suuret helpotukset passeja ja muita henkilöllisyystodistuksia, rajan ylittämistä varten sallittua aikaa sekä oleskeluaikaa toisessa valtiossa koskevissa kysymyksissä.

V art.

Kalakannan säilyttämiseksi vesialueella on jokaisesta kuutiometristä uitettua puutavaraa, laskettuna voimassaolevien kuutioimismääräysten mukaan, suoritettava maksuna korkeintaan viisi äyriä Ruotsin rahassa tai vastaava määrä Suomen rahassa, kalanviljelyksen tai muun suojelutoiminnan menoista riippuen. Puutavaralle, josta suoritetaan maksu tämän säännöksen perusteella, ei saa kummassakaan valtiossa määrätä muuta kalastuksen säilyttämiseksi kannettavaa maksua.

Ensimmäisessä momentissa sanottu maksu on uittoyhdistyksen kannettava ja varat on tilauksesta toimitettava sille hoitokunnalle, joka on mainittu 10 päivänä toukokuuta 1927 tehdyn, yhteisen lohenkalastuksen järjestämistä ja Tornion ja Muonion joissa koskevan sopimuksen XI artiklassa, sellaisena kuin tämä artikla on 16 päivänä helmikuuta 1933 allekirjoitetussa selityskirjassa.

VI art.

Sopimusvaltioiden väliset erimielisyydet tämän sopimuksen ja siihen liittyvien sääntöjen tulkinnasta ja soveltamisesta ratkaistaan, ellei niitä ole voitu neuvottelemalla selvittää, 27 päivänä kesäkuuta 1924 solmitun, Suomen ja Ruotsin välisen sovintomenettelyä koskevan sopimuksen mukaisesti.

VII art.

Tämä sopimus ja sen liite, jotka on laadittu kahtena alkuperäiskappaleena suomen- ja ruotsinkielellä, on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat on vaihdettava mahdollisimman pian Helsingissä.

Sopimus tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihtopäivänä ja on voimassa kunnes kolme vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin jompikumpi sopimuspuoli on irtisanonut sen.

Vakuudeksi ovat molempien valtioiden valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tukholmassa 17 päivänä helmikuuta 1949.

SÄÄNNÖT puutavaran uitosta Tornion ja Muonion rajajokien uittoväylässä.

1 luku.

Yleiset määräykset.

1 §.

Uitosta Tornion ja Muonion rajajokien uittoväylässä säädetään voimassaolevassa Suomen ja Ruotsin välisessä sopimuksessa uitosta sanotuissa joissa, näissä säännöissä ja niissä määräyksissä (järjestelymääräyksissä), joita Lapin ja Norrbottenin läänien lääninhallitukset ovat antaneet tai tulevat antamaan uittoväylän rakentamisesta, kunnossapidosta tai käyttämisestä.

2 §.

Ne, jotka laskevat rajajokien uittoväylään uittotavaraa kulkemaan irtonaisena, muodostavat uittoyhdistyksen, jollei jäljempänä tässä pykälässä sanotusta muuta johdu. Yhdistyksen asioita hoitaa sen hallitus ja uittajat käyttävät yhdistyksen kokouksessa oikeuttaan osallistua sen asioiden hoitoon. Uittoa, josta yhdistys huolehtii, sanotaan yleiseksi uitoksi.

Uittoyhdistyksen hallitus saa määrätä uittotavaran kuljettamisesta yleisessä uitossa siten, ettei se sekaannu toiselle kuuluvaan uittotavaraan (erillisuitto) sekä tällaisen uiton ehdoista.

Maatalouskiinteistön omistaja tai haltija ei kuitenkaan ole velvollinen kuulumaan uittoyhdistykseen eikä suorittamaan maksuja uittoväylän käyttämisestä sen puutavaran osalta, jonka hän uittaa omiksi kotitarpeikseen. Tällainen uitto (kotitarveuitto) ei kuitenkaan saa tapahtua siten eikä sellaisena aikana, että siitä syntyy haittaa yleiselle uitolle tai että on vaara kotitarvepuutavaran sekaantumisesta yleiseen uittoon kuuluvan uittotavaran kanssa. Sen vuoksi tällainen uittaja on velvollinen noudattamaan, mitä lääninhallitukset yhteisesti määräävät aiotun uiton ilmoittamisesta ja tarpeellisten varotoimenpiteiden noudattamisesta. Kotitarvepuiden uittaja on myöskin velvollinen korvaamaan uittoyhdistykselle hänen uittonsa sille aiheuttamat suoranaiset menot.

Uittoyhdistyksen hallituksella on oikeus yksityistapauksissa vapauttaa uittaja, joka haluaa uittaa puutavaraa pienehkön määrän ja lyhyehkön matkan, velvollisuudesta kuulua uittoyhdistykseen sekä tällöin määrätä, millä ehdoilla tällainen uitto sallitaan.

3 §.

Sen, joka tahtoo kuljettaa uittotavaraa rajajokien uittoväylässä kiinteissä lautoissa, on tehtävä siitä ilmoitus uittoyhdistykselle ja on hän tällaiseen uittoon oikeutettu, jos se voi tapahtua tuottamatta haittaa yleiselle uitolle. Uittoyhdistyksellä on oikeus, jollei ole kysymys kotitarveuitosta, periä tällaiselta uittajalta hänen käyttämiensä uittoväylän laitteiden kuoletus- ja kunnossapitomaksut. Hänen on myöskin korvattava uittoyhdistykselle hänen uitostaan sille aiheutuneet suoranaiset menot.

4 §.

Puutavaran, jonka voidaan laskea tulevan uitetuksi ensimmäisenä uittovuonna sen hakkuun jälkeen, saa uittaa kuorimattomana. Jollei lasketa uiton ehtivän tapahtua sanottuna aikana, on puutavara tarkkaan kuorittava ennenkuin se lasketaan uittoväylään. Rasiin kaadetun lehtipuutavaran saa kuitenkin uittaa kuorimattomana myöskin seuraavana uittovuonna.

Kuorimista ei saa suorittaa jäällä eikä rannalla niin lähellä vesistöä, että kuori voi huuhtoutua veteen.

Tarpeen vaatiessa saavat lääninhallitukset yhdessä antaa koko uittoväylää tai sen osaa varten toisia määräyksiä kuin 1 momentissa on sanottu puutavaran kuorimisesta tai myöntää poikkeuksia 1 momentissa annetuista määräyksistä.

5 §.

Ne, jotka huolehtivat uittotyöstä, saavat ilman maanomistajan tai -haltijan eri lupaa astua rannoille ja muille paikoille, jos se on tarpeellista uiton toimittamista, uittotavaran jokeen vierittämistä tai kokoamista tai vahingon torjumista tai arvioimista varten. Älköön kuitenkaan kuljettako toisen pellolla, tontilla, puutarhassa, kylpypaikalla eikä varastopaikalla, jos muuten voidaan päästä kulkemaan suuremmitta esteittä tai viivytyksittä.

Ensimmäisessä momentissa sanottu oikeus on myös 6 §:ssä mainituilla katselmusmiehillä sekä 24 §:ssä tarkoitetun välimiesmenettelyn aikana välimiehillä.

Uiton aikana saa vedessä pitää tilapäisiä ohje- ja vastuupuomeja ja muita tarpeellisia laitteita, jollei siitä ole liikenteelle huomattavaa haittaa, sekä asettaa rannoille tai rantaveteen tarpeellisia puomin kiinnikkeitä, tukia tai muita sellaisia laitteita ja käyttää siihen luonnon esineitä, jotka eivät voi siitä sanottavasti vahingoittua.

2 luku

Uittoväylän kunnostaminen y. m.

6 §.

Ehdotuksen järjestelymääräyksiksi tekee paikalla toimitetun katselmuksen jälkeen kaksi asiantuntijaa ja kaksi uskottua miestä, joista kumpikin lääninhallitus määrää toisen asiantuntijan ja toisen uskotun miehen. Katselmuksen yhteydessä on pidettävä ainakin yksi kokous jokaisessa kunnassa, jossa uittoväylä kysymykseen tulevalta osalta kulkee.

Katselmuksen ja kokouksen ajasta ja paikasta on katselmusmiesten kuulutettava vähintään 14 päivää sitä ennen kaikissa ensimmäisessä momentissa sanotuissa kunnissa samoin kuin vähintään yhdessä paikkakunnan sanomalehdessä kummassakin maassa, minkä lisäksi katselmusmiesten tiedossa olevat rannan, sillan, kalastuksen, vesilaitoksen tai rakentamattoman kosken omistajat ja käyttöoikeuden haltijat, jos yritys tai toimenpide näitä koskee, on erikseen kutsuttava postin välityksellä. Ilmoitus katselmuksesta ja kokouksesta on myös samassa ajassa toimitettava uittoyhdistykselle sekä Suomessa metsähallitukselle, maataloushallitukselle ja tie- ja vesirakennushallitukselle ja Ruotsissa domänstyrelsenille, skogsstyrelsenille ja fiskeristyrelsenille.

Katselmusmiesten ehdotus annetaan lääninhallituksille. Sitten kun lääninhallitukset ovat antaneet tilaisuuden asianomaisille tehdä huomautuksensa ehdotuksen johdosta, ne ratkaisevat asian yhteisellä päätöksellä.

Milloin siihen on erikoisia syitä, lääninhallitukset saavat antaa katselmuksettakin vähemmän tärkeitä järjestelymääräyksiä oikeudenhaltijain ja viranomaisten saatua tilaisuuden lausua mielipiteensä.

Kun järjestelymääräyksissä annetaan lupa tehdä uittoa varten jokin työ tai laite, voivat lääninhallitukset määrätä, että työn tai laitteen valmistuttua sen tarkastus on toimitettava.

Lääninhallitukset antavat katselmus- ja tarkastusmenettelyä koskevat tarkemmat ohjeet. Jos työ tai laite on tehty toisin kuin se olisi pitänyt tehdä, ne saavat myöskin määrätä oikaisusta ja tällöin käyttää, kumpikin omalla puolellaan valtakunnanrajaa, sopivaa uhkasakkoa.

7 §.

Jos uittoväylän laajentamista tai parantamista varten on tarpeen ottaa käyttöön toiselle kuuluva maa- tai vesialue tai jos on tarpeen ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka voi vaikuttaa rannan, sillan, kalastuksen tai vesilaitoksen omistajan tai muun oikeuteen, eikä tämä ole antanut siihen suostumustaan, on lääninhallitusten asiana - jollei ole kysymys omistusoikeuden luovuttamisesta - yhteisesti ja 6 §:ssä sanotussa järjestyksessä tapahtuneen tutkimuksen jälkeen antaa lupa toimenpiteeseen sekä määrätä korvaus siitä aiheutuvasta vahingosta ja haitasta. Tällöin on katsottava, että tarkoitus saavutetaan kohtuuttomitta kustannuksitta ja tuottaen mahdollisimman vähän haittaa toisille.

Ensimmäisessä momentissa sanotussa lääninhallitusten päätöksessä määrättyyn korvaukseen tyytymätön saa kuudenkymmenen päivän kuluessa päätöksen päiväyksestä lukien panna vireille korvausta koskevan kanteen sen paikkakunnan yleisessä alioikeudessa, missä vahinko tai haitta on syntynyt.

Korvaus ensimmäisessä momentissa sanotusta vahingosta ja haitasta on kuitenkin, kuten 22 §:ssä säädetään, eräissä tapauksissa ratkaistava uitosta aiheutuvasta vahingosta (uittovahingosta) 22-28 §§:ssä annettujen määräysten perusteella.

8 §.

Jos uittoväylän laajentamiseksi tai parantamiseksi kiinteistön tai sen osan luovuttaminen uittoväylää varten on tarpeen, on tämä kysymys, jollei siitä vapaaehtoisesti sovita, ratkaistava Suomessa olevan alueen osalta kiinteistön luovuttamisesta uittoväylän tarpeiksi annettujen säännösten nojalla ja Ruotsissa olevan alueen osalta siten kuin pakkolunastuslaissa on säädetty.

3 luku

Uittoyhdistys ja sen toiminta.

9 §.

Uittoyhdistyksen tehtävänä on jäsentensä yhteiseen lukuun ja niiden yhteisellä vastuulla huolehtia yleisestä uitosta, hoitaa ja pitää kunnossa uittoväylää ja mitä siihen kuuluu sekä kantaa ja tilittää uittoväylän käyttämisestä säädetyt maksut.

Uittoyhdistys ei saa harjoittaa toimintaa, mikä ei kuulu sen edellä sanottuun tehtävään.

10 §.

Uittoyhdistys älköön hankkiko kiinteää omaisuutta muutoin kuin uittoväylän lukuun eikä muissa tapauksissa kuin

1. milloin se on tarpeen uittoväylään kuuluvan laitteen rakentamiseksi tai uittoväylää koskevaa toimenpidettä varten tai uiton tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi,

2. milloin määrätyn alueen hankkimista pidetään suotavana vahingonkorvauksen vähentämiseksi, tahi

3. milloin sellaista omaisuutta pidetään soveliaana tarvittavien toimisto- tai työhuoneiden järjestämiseksi tai uittopäällikön, toimisto-, uitto- tai muun henkilöstön asunnoiksi.

Lääninhallitusten yhteisesti harkittavaksi jää, milloin kiinteän omaisuuden hankkiminen edellä tarkoitetuissa tapauksissa on sallittava.

Tämän pykälän mukaan hankittu kiinteä omaisuus on uittoväylän omaisuutta.

11 §.

Uittoväylän omaisuutta ei saa velasta kiinnittää eikä pantata. Lääninhallitukset saavat kuitenkin yhteisesti myöntää uittoyhdistykselle, milloin sen katsotaan olevan tarkoituksenmukaista, oikeuden yksityistapauksessa kiinnityttää 10 §:n 1 momentin 3. kohdassa sanottu omaisuus velasta. Kiinteää omaisuutta älköön myytäkö ilman lääninhallitusten yhteistä lupaa. Uittoa varten tarpeellisia rakennuksia ja laitoksia älköön luovutettako uittoväylän hallusta.

12 §.

Uittoyhdistyksellä tulee olla ohjesääntö, joka sisältää määräykset uittajien keskinäisestä suhteesta ja heidän vastuustaan yhdistyksen velvoituksista, yhdistyksen hallituksesta ja sen hallinnon tarkastuksesta, yhdistyksen kokouksista, uittopäälliköstä, puutavaran merkitsemisestä sekä uiton toimittamisesta. Ohjesääntöön älköön otettako 1 §:ssä sanotun sopimuksen tai näiden sääntöjen kanssa ristiriidassa olevaa määräystä.

Lääninhallitukset vahvistavat yhteisesti uittoyhdistyksen ehdotuksen perusteella laadittavan ohjesäännön. Saatuaan ehdotuksen ohjesäännöksi tai sen muutokseksi on lääninhallitusten ennen ehdotuksen vahvistamista hankittava siitä Suomen metsähallituksen sekä Ruotsin domänstyrelsenin ja skogsstyrelsenin lausunnot sekä kuuluttamalla jokaisessa uittoväylän varrella olevassa kunnassa annettava metsäomistajille ja muille, joiden etua asia koskee, tilaisuus lausua mielipiteensä. Jos joku muu kuin uittoyhdistys tekee muutosehdotuksen, on myöskin yhdistyksen jäsenille annettava tilaisuus lausua siitä mielipiteensä uittoyhdistyksen kokouksessa.

Ohjesääntö on uittoyhdistyksen toimesta painettava suomen- ja ruotsinkielillä ja pyynnöstä pidettävä metsäomistajien ja uittajien saatavana.

13 §.

Yleisen edun valvomiseksi on kummankin lääninhallituksen määrättävä oma asiamiehensä (yleinen asiamies), joka on läsnä uittoyhdistyksen ja sen hallituksen kokouksissa ja osallistuu niissä asiain käsittelyyn, mutta ei päätösten tekoon. Jos yleisen asiamiehen mielestä päätös on annettujen määräysten tai yleisen edun vastainen ja jollei korjausta siihen hänen esityksestään tehdä, on hänen ilmoitettava asiasta sille lääninhallitukselle, joka on hänet määrännyt. Yleiseksi asiamieheksi on määrättävä joku paikkakunnan metsä- ja uitto-oloihin perehtynyt henkilö, joka ei itse osallistu uittoon eikä ole uittajan palveluksessa. Asiamies saa yhdistykseltä lääninhallituksen määräämän palkkion.

Lääninhallitusten on myöskin määrättävä tilintarkastajansa tarkastamaan yhdistyksen tilejä yhdessä sen omien tilintarkastajain kanssa. Lääninhallituksen määräämä tilintarkastaja saa yhdistykseltä lääninhallituksen määräämän palkkion.

Vuosikertomus ja tilintarkastajain lausunto yhdistyksen toiminnasta on vuosittain annettava lääninhallituksille.

14 §.

Uittoyhdistyksen on vuosittain valittava ja lääninhallituksille ilmoitettava jokaista uittoväylän varrella olevaa kuntaa varten vähintään yksi asiamies (paikallisasiamies), jolle rannanomistajat ja muut saavat tehdä 23 §:n mukaiset ilmoituksensa sekä muut uittoa koskevat esityksensä.

15 §.

Uittoyhdistyksen menot on jaettava uittajien kesken ohjesäännössä sanotulla tavalla.

Lääninhallituksilla on oikeus uittoyhdistyksen tai sen jäsenen hakemuksesta yhteisesti määrätä, että uittoväylän laajentamisesta tai parantamisesta tahi kiinteän omaisuuden hankkimisesta aiheutuvat tai muut sellaiset kustannukset, jotka ovat oleelliseksi hyödyksi myöskin tulevien vuosien uittajille, on kuoletettava useampien, enintään 20 vuoden aikana määräämällä uitettavalle puutavaralle siten lasketut maksut, että määrän ja maksamatta olevan osan koron voidaan kohtuudella katsoa tulevan täysin suoritetuksi siten määrätyn ajan kuluessa.

Uittoyhdistyksellä on oikeus ilman lääninhallitusten lupaakin päättää edellä sanotunlaisten kustannusten kuolettamisesta enintään kolmen vuoden aikana.

16 §.

Jos uittoyhdistykselle on jonakin vuonna aiheutunut kustannuksia, jotka 15 §:ssä sanotulla tavalla saadaan jakaa useammalle vuodelle maksettaviksi kuoletussuunnitelman mukaan ja jolleivät sen vuoden uittajat maksa kustannuksia etukäteen, saa yhdistys tehdä sopimuksen lainanantajan kanssa kustannusten maksamisesta etukäteen lainalla, siten että lainanantaja saa oikeuden nostaa kustannusten suorittamiseksi vahvistetut kuoletusmaksut.

Uittoyhdistyksen hallituksella on myöskin oikeus ottaa tilapäinen laina yhdistyksen juoksevia menoja varten siihen määrään saakka ja niillä ehdoilla, jotka ohjesääntö tai yhdistys määrää. Tällaisen lainan maksamisesta vastaavat vain sen vuoden uittajat, jonka menojen peittämiseksi velka tehdään.

17 §.

Yhdistyksen menojen suorittamiseksi on jokainen yleiseen uittoon osallistuva velvollinen uittoyhdistyksen hallituksen määräämin tavoin ja ajoin suorittamaan tarpeellisen ennakon. Jos uittaja jättää vaaditun määrän suorittamatta, on hallituksella oikeus sen vakuudeksi pidättää hänen uittotavaraansa ja, annettuaan siitä ensin tiedon uittajalle, myydä siitä julkisella huutokaupalla niin paljon kuin rahamäärän saamiseksi on tarpeen.

Ennakkoa ei saa käyttää eikä ulosmitata muuhun tarkoitukseen kuin yhdistyksen menojen peittämiseksi sinä vuonna, jota varten ennakko on suoritettu; mahdollinen ylijäämä on maksettava takaisin.

Jos uittoyhdistykselle aiheutuneen menon katsotaan olevan jonkin edellisen vuoden uittajien maksettavan ja jollei varoja ole tätä varten aikaisemmin varattu, on hallitus velvollinen viipymättä velvoittamaan tällä määrällä näitä uittajia heidän osuuksien mukaisessa suhteessa sen vuoden menoihin. Jollei uittajalla ole varoja velotun määrän suorittamiseen, otettakoon puuttuva määrä muilta samanaikaisilta uittajilta heidän osuuksiensa mukaisessa suhteessa.

18 §.

Ohjesäännössä ehkä määrätyin rajoituksin ja ehdoin voidaan myöskin tulevien vuosien uittajia sitovasti tehdä päätöksiä ja sopimuksia uittopäällikön ja muun virkailijan samoin kuin työntekijän toimeen ottamisesta useammaksi vuodeksi ja heidän palkkaeduistaan samoin kuin eläkkeestä, tapaturma- ja sairausavustuksista ja muista sellaisista eduista heille tai heidän omaisilleen.

Joka tahtoo saada varmuuden siitä, ettei tällaista päätöstä tai sopimusta voida ryhtyä moittimaan 21 §:ssä sanotuilla perusteilla, voi hakea lääninhallitusten vahvistuksen sille.

Uittoyhdistys saa myöskin tehdä useampivuotisia sopimuksia rannanomistajien ja muiden kanssa uittovahingon korvaamisesta, rantavuokrista, uittotyön suorittamisesta urakalla ja muusta sellaisesta.

19 §.

Uittoyhdistyksen hallituksen jäsenten, jotka rikkomalla näitä sääntöjä tai yhdistyksen ohjesääntöä tai muuten tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttavat uittoväylälle tai uittoyhdistykselle tappiota tai vahinkoa, on vastattava siitä omasta ja toistensa puolesta. Samalla tavoin on heidän vastattava siitä vahingosta, jonka he rikkomalla näitä sääntöjä tai yhdistyksen ohjesääntöjä tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttavat kolmannelle miehelle.

20 §.

Jos yhdistyksen tilintarkastajat ovat kertomuksessaan tai muussa yhdistykselle jätetyssä asiakirjassa vastoin parempaa tietoaan antaneet väärän tiedon tai tahallaan jättäneet tekemättä huomautuksen heidän tarkastamassaan asiakirjassa annetusta väärästä tiedosta tai suorittaneet huolimattomasti tehtävänsä, on niiden, jotka tähän ovat syypäät, vastattava yhdistykselle kaikesta siten aiheutetusta vahingosta yhteisvastuullisesti.

21 §.

Uittoyhdistyksen hallituksen toimintaan, yhdistyksen menojen jakamiseen sen jäsenten kesken tai yhdistyksen tekemään päätökseen tai sopimukseen tyytymätön uittaja tehköön siitä ilmoituksen jommallekummalle lääninhallitukselle sadankahdeksankymmenen päivän kuluessa siitä kun hän sai tiedon moitteen alaisesta päätöksestä tai toimenpiteestä tahi, jollei hän silloin vielä ollut osallisena uitossa, siitä kun hän siihen osallistui. Jos ohjesäännön mukaan päätös on tiedoitettava uittajille määrätyllä tavalla, on siten tiedoksiannettu päätös katsottava näin tulleen niiden tietoon, jotka silloin osallistuivat yleiseen uittoon. Jos toimenpiteen, päätöksen tai sopimuksen havaitaan olevan annettujen määräysten tai uittoväylän etujen vastaisen tahi koituvan uittajille ilmeiseksi vahingoksi, on lääninhallitusten yhteisesti määrättävä siihen oikaisu tai ryhdyttävä muihin asian vaatimiin toimenpiteisiin.

4 luku

Uitosta aiheutuvat vahingot.

22 §.

Vahingosta ja haitasta, joka yleisessä uitossa aiheutuu uittotavarasta tai 5 §:ssä sanotusta toimenpiteestä tai muuten uitosta (uittovahinko), on uittoyhdistyksen suoritettava täysi korvaus. Vahingosta ja haitasta, joka aiheutuu 7 §:ssä sanotusta uittoväylää varten tehdystä laitteesta tai uittoväylään kohdistuvasta toimeenpiteestä, on myöskin suoritettava korvaus siten kuin uittovahingosta on säädetty, jollei korvausta jo ole määrätty järjestelymääräyksissä tai muuten etukäteen laillisessa järjestyksessä eikä sitä ole suoritettu.

Kotitarveuiton ja 2 §:n 4 momentissa sanotun erikoisen uiton harjoittajan on yksinään vastattava oman uittonsa aiheuttamasta vahingosta ja haitasta.

Kiinteissä lautoissa tapahtuvan uiton aiheuttamasta vahingosta vastaa se, joka uittoa harjoittaa. Jos useat harjoittavat tällaista uittoa eikä voida selvittää, kenen uitosta jokin vahinko on aiheutunut, vastaavat siitä yhteisvastuullisesti ne, joiden ei voida todeta olleen osattomia vahingon syntymiseen.

Jos uittovahinko on niin pysyvän luontoinen, että sen arvo on ennakolta arvioitavissa, on korvaus sen saajan tai uittoyhdistyksen anomuksesta vahvistettava järjestelymääräyksissä.

23 §.

Uittoyhdistykseen kohdistuva korvausvaatimus on puhevallan menettämisen uhalla ilmoitettava yhdistykselle tai sen paikallisasiamiehelle tahi jätettävä välimiesten ratkaistavaksi ennen sen kalenterivuoden loppua, jolloin vahinko syntyi. Korvausvaatimukset kalastuslaitteita tai -välineitä kohdanneista vahingoista on kuitenkin, jollei erikoista estettä näytetä, saman seuraamuksen uhalla ilmoitettava 14 päivän kuluessa siitä, kun kalastuslaitteiden tai -välineiden omistaja sai tiedon vahingosta.

Edellä mainittu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti. Paikallisasiamiehelle saa ilmoituksen tehdä suullisestikin. Kirjallinen ilmoitus, joka kirjatussa kirjeessä jätetään postiin ennen 1 momentissa mainittujen määräaikojen umpeenkulumista ja vastaanottajan tavallisella osoitteella varustettuna, katsotaan asianmukaisesti tietoon saatetuksi.

24 §.

Jollei uittoyhdistyksen korvausvelvollisuudesta sovita, on kysymys jätettävä kolmen välimiehen harkittavaksi, joista kumpikin asiainosainen valitsee yhden ja siten valitut kutsuvat kolmannen puheenjohtajaksi.

Jollei 25-28 §:en säännöksistä muuta seuraa, on välimiehiin, välimiesmenettelyyn, välitystuomioon ja sen mitättömyyteen sekä välimiesmenettelyn kustannuksiin nähden noudatettava niitä määräyksiä, jotka näissä suhteissa ovat voimassa sen valtion välimiesmenettelyä koskevassa yleisessä lainsäädännössä, missä vahinko on syntynyt.

25 §.

Uittoyhdistyksen on vuosittain valittava 24 §:ssä mainittua välimiesmenettelyä varten pysyvät välimiehet, vähintään yksi Suomen puolta ja vähintään yksi Ruotsin puolta varten sekä näiden varamiehet. Yhdistys voi kuitenkin valita toisen välimiehen harkitsemaan yksityistapauksessa erikoislaatuista vahinkoa tai haittaa.

Uittoyhdistyksen valitsemien pysyvien välimiesten nimet ja osoitteet on ilmoitettava ohjesäännössä sanotun ajan kuluessa lääninhallituksille, joiden on uittoyhdistyksen kustannuksella kuulutettava niistä sopivalla tavalla.

26 §.

Asianosainen voi vaatia välimiesmenettelyä tekemällä esityksen vastapuolelle tai tämän etukäteen valitsemalle välimiehelle. Esityksessä on mainittava se tai ne kysymykset, joista välitystuomiota pyydetään.

27 §.

Välimiehet määräävät onko katselmus tarpeen ja sen ajan, ottaen huomioon, että katselmus on toimitettava mikäli mahdollista uiton päätyttyä ja muiden vahinkojen arvioimisen yhteydessä, jollei vahinko ole sen laatuinen, että se on kiireellisesti arvioitava.

Jollei välitystuomiota ole annettu yhdeksänkymmenen päivän kuluessa välimiesmenettelyn vaatimisesta tai, milloin tarpeellisena pidettyä katselmusta ei ole vuodenajan vuoksi voitu toimittaa, viimeistään seuraavan vuoden heinäkuun 31 päivänä, saa asianosainen jättää riidan sen paikkakunnan yleisen alioikeuden tutkittavaksi, missä vahinko on syntynyt. Edellä sanottujen määräaikojen jälkeen annettu välitystuomio on vaikutukseton, jolleivät asianosaiset sovi, että he tyytyvät siihen.

Välitystuomio on laadittava kirjallisesti ja heti sen antamisen jälkeen todisteellisesti toimitettava asianosaisille.

28 §.

Välitystuomioon tyytymättömällä asianosaisella on oikeus jättää asia 27 §:n 2 momentissa sanotun tuomioistuimen tutkittavaksi panemalla vireille kanteen sen ajan kuluessa, joka kysymyksessä olevan valtion yleisessä välimiesmenettelyä koskevassa lainsäädännössä on määrätty välitystuomion moittimista varten. Välitystuomio voidaan kuitenkin heti panna täytäntöön, jollei tuomioistuin tai ulosotonhaltija toisin määrää.

Välitystuomiossa on selvästi ilmoitettava, mitä siihen tyytymättömän on noudatettava saattaakseen riidan tuomioistuimen tutkittavaksi.

5 luku

Erinäisiä määräyksiä.

29 §.

Jollei kulkuväylän suojelemiseksi tai muuten uitosta aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi tehtyjä tai määrättyjä rakenteita, joita uittoyhdistyksen tulee pitää kunnossa, asianmukaisesti hoideta, on lääninhallitusten, kummankin omalla puolellaan valtakunnan rajaa, joko velvoitettava uittoyhdistys sakon uhalla täyttämään tätä velvollisuutensa tai heti korjattava laiminlyönti yhdistyksen kustannuksella.

Pakottavissa tapauksissa ja jollei asia siedä viivytystä saa se, joka edellä 1 momentissa mainitun laiminlyönnin vuoksi voi joutua kärsimään välitöntä haittaa, itse ryhtyä uittoyhdistyksen kustannuksella omaisuutensa suojelemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, sitten kun paikkakunnan nimismies tai maaviskaali on paikalla toimitetussa tutkimuksessa todennut toimenpiteen tarpeellisuuden.

30 §.

Jos uponnut tai uppomaisillaan oleva puutavara tuottaa rannanomistajalle tai muulle haittaa, saa tämä kahden todistajan läsnäollessa nostaa sen rannalle. Nostamisesta on viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen ilmoitettava uittoyhdistyksen hallitukselle, uittopäällikölle tai paikallisasiamiehelle. Uittoyhdistys on velvollinen kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta lukien ottamaan puutavaran haltuunsa sekä maksamaan nostamisesta kohtuullisen korvauksen. Jos tämä jätetään tekemättä, saa nostaja käyttää puutavaran hyväkseen.

31 §.

Jos uittoväylään on uponnut niin paljon puutavaraa, kuorta tai muuta sellaista, että se aiheuttaa madaltumista tai muuta haittaa, tai jos uittoväylässä on uppoamaisillaan olevaa puutavaraa, joka voi aiheuttaa vahinkoa, voivat lääninhallitukset, kumpikin omalla puolellaan rajaa, joko velvoittaa uittoyhdistyksen sakon uhalla määräajassa poistamaan esteen tai itse ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin yhdistyksen kustannuksella.

32 §.

Jos uitettua puutavaraa on jäänyt rannoille pitemmäksi aikaa kuin mitä uiton tarkoituksenmukaisen toimittamisen ja muut olosuhteet huomioonottaen voidaan pitää tarpeellisena, voi rannan omistaja tai muu, jolle siitä aiheutuu haittaa, vaatia uittoyhdistyksen hallitukselta, uittopäälliköltä tai paikallisasiamieheltä, että yhdistys kiireellisesti ottaa puutavaran haltuunsa. Jollei yhdistys tätä tee, voi ilmoittaja pyytää sen läänin lääninhallituksen toimenpidettä, missä puutavara on; lääninhallitus voi asettaa määräajan, jonka kuluessa uittoyhdistyksen on vietävä puutavara pois uhalla, että ilmoittaja saa käyttää sen hyväkseen.

33 §.

Jos uittotavara, joka pannaan uittoväylään toisessa valtiossa, on uiton jälkeen luovutettava vastaanottajalle toisessa valtiossa, on uittoyhdistyksen tehtävä siitä ilmoitus kummankin valtion asianomaisille tulliviranomaisille ja samalla ilmoitettava puutavaran määrä. Uittajan on erikseen ilmoitettava tällainen uittotavara uittoon ja varustettava se uittoyhdistyksen hallituksen määräämällä erikoisella merkillä; tästä voi uittoyhdistyksen hallitus kuitenkin myöntää poikkeuksia sellaisen uittotavaran suhteen, jonka luovuttamisesta sopimus tehdään uiton aikana.

34 §.

Jos osoittautuu, että uittoväylän kunnossapito laiminlyödään, että vahvistettuja kuoletusmaksuja tai vahingonkorvauksia ei suoriteta tai että uittoa ei kunnollisesti toimiteta, tai jos muutoin ilmenee muistuttamista uittoyhdistyksen toimintaa vastaan eikä korjausta saada aikaan sitten kun uittoyhdistystä on kuultu asiassa, tulee lääninhallitusten kutsua uittajat yhteiseen kokoukseen ja jää silloin erityisestä harkinnasta riippuvaksi, saako ja millä ehdoilla irtonaista puutavaraa uittoväylässä enää uittaa.

6 luku

Rangaistuksia y. m. koskevat määräykset.

35 §.

Jos uittoväylään lasketaan kuorimatonta puutavaraa milloin se ei ole sallittua tai jos kuorimista toimitetaan vastoin 4 §:n toisen momentin määräyksiä, olkoon rangaistuksena päiväsakkoja.

Jos joku tahallaan tai ilmeisellä huolimattomuudellaan tukkeaa rajajoen tai uittoa toimitettaessa tuottaa toiselle vahinkoa, haittaa tai viivytystä, rangaistaan rikkojaa päiväsakoilla, jollei häntä ole tuomittava edesvastuuseen yleisen lain nojalla.

36 §.

35 §:ssä mainittu rikkomus pannaan syytteeseen sen paikkakunnan yleisessä alioikeudessa, missä se on tehty; mutta jos rikkomuksen on tehnyt toisen valtion kansalainen toisessa valtiossa eikä rikkojaa tavata siinä valtiossa, missä rikkomus on tehty, on syyte nostettava rikkojan kotimaassa rikkomuksen tekopaikkaa lähinnä olevan paikkakunnan tuomioistuimessa.

Sakot tulevat sille valtiolle, missä rikkomuksen johdosta on syyte nostettu.

Uhkasakkoon tuomitseminen kuuluu sille lääninhallitukselle, jolla on oikeus määrätä uhkasakko. Uhkasakko tulee sille valtiolle, jonka lääninhallitus on sen tuominnut.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.