Asetus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kuin Suomi on 3 päivänä heinäkuuta 1937 liittynyt Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehtyyn sopimukseen eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä siihen kuuluvine lisäpöytäkirjoineen, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus tulee Suomessa voimaan 1 päivänä lokakuuta 1937.
SOPIMUS eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä.
Osapuolet, katsottuaan hyödylliseksi yhtenäisellä tavalla säännöstellä kansainvälisen ilmakuljetuksen ehdot, mitä tulee tässä kuljetuksessa käytettäviin asiapapereihin ja rahdinkuljettajan vastuuseen,
ovat sitä varten nimittäneet täysivaltaiset edustajansa, jotka, asianmukaisesti valtuutettuina, ovat tehneet ja allekirjoittaneet seuraavan sopimuksen:
I LUKU.Sopimuksen esine-määritelmiä.
1 artikla.
1) Tätä sopimusta sovelletaan kaikkeen henkilöiden, matkatavaran tai tavaran kansainväliseen ilmateitse maksusta tapahtuvaan kuljetukseen. Sitä sovelletaan samoin ilmaliikenteen harjoittajain maksutta toimittamaan kuljetukseen.
2) Kansainvälisenä kuljetuksena pidetään tässä sopimuksessa kaikkea kuljetusta, jossa, asiapuolten sopimuksen mukaisesti, lähtöpaikka ja määräpaikka, tapahtuipa kuljetuksessa keskeytystä tai aluksen vaihdosta taikka ei, sijaitsevat joko kahden korkean sopimuspuolen alueella taikka yhdenkin korkean sopimuspuolen alueella, jos toinen maihinlaskeumapaikka on alueella, joka on jonkun muun, tähän sopimukseen liittymättömänkin vallan täysivaltiuden, yliherruuden, huolto- tai määräämisvallan alaisena. Saman korkean sopimuspuolen täysivaltiuden, yliherruuden, huolto- tai määräämisvallan alaisten alueiden välillä ilman tuollaista laskeumapaikkaa tapahtuvaa kuljetusta ei pidetä kansainvälisenä tässä sopimuksessa.
3) Yhtä useampien kuljettajien peräkkäin ilmassa toimittama kuljetus on katsottava tätä sopimusta sovellettaessa yhdeksi kuljetukseksi, kun asiapuolet ovat pitäneet sitä yhtenä ainoana toimituksena, päätettäköönpä se yhtenä välipuheena taikka välipuhesarjana, eikä se menetä kansainvälistä luonnettaan sillä, että yksi välipuhe taikka sarja välipuheita on kokonaan täytettävä saman korkean sopimuspuolen täysivaltiuden, yliherruuden, huolto- tai määräämisvallan alaisella alueella.
2 artikla.
1) Sopimus on sovellettavissa valtion, kunnan, muun sellaisen yhteisön tai julkisen laitoksen toimittamaan kuljetukseen 1 artiklassa mainituin ehdoin.
2) Tätä sopimusta ei sovelleta kansainvälisten postisopimusten alaiseen kuljetukseen.
II LUKU.Kuljetusasiakirjat.
I osasto - Matkaliput.
3 artikla.
1) Matkustajia kuljetettaessa on rahdinkuljettajan annettava matkalippu, johon sisältyvät seuraavat tiedot:
a) antamispaikka ja -päivä;
b) lähtöpaikka ja määräpaikka;
c) aiotut välilaskut maahan, joihin nähden rahdinkuljettajalla kuitenkin on valta pidättää itselleen oikeus tarpeelliseen muutokseen, tällaisen muutoksen poistamatta kuljetukselta sen kansainvälistä luonnetta;
d) rahdinkuljettajan tai rahdinkuljettajain nimi ja osoite;
e) merkintä, että kuljetus tapahtuu tässä sopimuksessa säädetyllä vastuulla.
2) Jollei matkalippua ole annettu tai jos sen sisällys ei ole edellä olevien määräysten mukainen taikka jos se on kadonnut, olkoon kuljetussopimus kuitenkin voimassa ja tämän sopimuksen säännösten alainen. Jos rahdinkuljettaja on ottanut vastaan matkustajan, vaikkei matkalippua ole annettu, älköön hänellä kuitenkaan olko oikeutta vedota tämän sopimuksen säännöksiin, jotka poistavat hänen vastuunsa tai sitä rajoittavat.
II LUKU.Kuljetusasiakirjat.
II osasto - Matkatavaratodistus.
4 artikla.
1) Kuljetettaessa muuta matkatavaraa kuin sitä, joka matkustaja pitää mukanaan omassa huostassaan, on rahdinkuljettajan annettava matkatavaratodistus.
2) Matkatavaratodistus on laadittava kaksin kappalein, toinen matkustajalle ja toinen rahdinkuljettajalle.
3) Todistukseen tulee sisältyä seuraavat tiedot:
a) antamispaikka ja -päivä;
b) lähtöpaikka ja määräpaikka;
c) rahdinkuljettajan tai rahdinkuljettajain nimi ja osoite;
d) matkalipun numero;
e) ilmoitus, että matkatavarat luovutetaan todistuksen haltijalle;
f) kollien numero ja paino;
g) rahamäärä, joka on ilmoitettu 22 artiklan 2 momentin mukaisesti; sekä
h) merkintä, että kuljetus tapahtuu tämän sopimuksen säätämällä vastuulla.
4) Jollei matkatavaratodistusta ole annettu tai jos sen sisällys ei ole edellä olevien määräysten mukainen taikka jos se on kadonnut, olkoon kuljetussopimus kuitenkin tämän sopimuksen säännösten alainen. Jos rahdinkuljettaja on ottanut vastaan matkatavaran siitä matkatavaratodistusta antamatta, tahi jos todistus ei sisällä d, f, h kohdissa säädettyjä tietoja, älköön hänellä kuitenkaan olko oikeutta vedota tämän sopimuksen määräyksiin, jotka poistavat hänen vastuunsa tai sitä rajoittavat.
II LUKU.Kuljetusasiakirjat.
III osasto - Lentorahtikirja.
5 artikla.
1) Tavaraa kuljetettaessa voi rahdinkuljettaja vaatia lähettäjää laatimaan ja antamaan kuljetusasiakirjan, jota sanotaan lentorahtikirjaksi. Lähettäjällä on oikeus vaatia, että rahdinkuljettaja vastaanottaa tällaisen asiakirjan.
2) Jollei lentorahtikirjaa ole annettu tai jos sen sisällys ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen taikka jos se on kadonnut, olkoon kuljetussopimus kuitenkin voimassa ja, 9 artiklasta johtuvaa poikkeusta lukuunottamatta, tämän sopimuksen säännösten alainen.
6 artikla.
1) Lähettäjän on laadittava lentorahtikirjaa kolmin alkuperäisin kappalein ja annettava ne tavaran keralla.
2) Ensimmäinen kappale varustetaan merkinnällä "rahdinkuljettajaa varten"; lähettäjän on allekirjoitettava se. Toiseen kappaleeseen merkitään "vastaanottajaa varten"; se on lähettäjän ja rahdinkuljettajan allekirjoitettava ja seuraa tavaraa. Kolmas kappale on rahdinkuljettajan allekirjoitettava ja palautettava tavaraa vastaanottaessaan lähettäjälle.
3) Rahdinkuljettajan allekirjoitus on merkittävä tavaraa vastaanotettaessa.
4) Rahdinkuljettajan allekirjoituksen sijasta voidaan käyttää leimaa; lähettäjän allekirjoitus voi olla painettu tai leimalla lyöty.
5) Milloin rahdinkuljettaja on lähettäjän pyynnöstä laatinut lentorahtikirjan, niin on katsottava, jollei toisin näytetä, että hän on toiminut lähettäjän lukuun.
7 artikla.
Rahdinkuljettaja on oikeutettu vaatimaan, että lähettäjä laatii eri lentorahtikirjat, jos kolleja on yhtä useampia.
8 artikla.
Lentorahtikirjaan tulee sisältyä seuraavat tiedot:
a) antamispaikka ja -päivä;
b) lähtöpaikka ja määräpaikka;
c) aiotut välilaskut maahan, joihin nähden rahdinkuljettajalla kuitenkin on valta pidättää itselleen oikeus tarpeelliseen muutokseen, tällaisen muutoksen poistamatta kuljetukselta sen kansainvälistä luonnetta;
d) lähettäjän nimi ja osoite;
e) ensimmäisen rahdinkuljettajan nimi ja osoite;
f) vastaanottajan nimi ja osoite, jos määrätty vastaanottaja ilmoitetaan;
g) tavaran laatu;
h) kollien lukumäärä, pakkaustapa, erikoiset merkit ja numerot;
i) tavaran paino, paljous, tilavuus tai mitta;
j) tavaran ja pakkauksen näkyvä tila;
k) rahti, jos se on määrätty, maksupäivä ja -paikka ja kenen se on maksettava;
l) tavaran hinta, jos tavara lähetetään jälkivaatimuksella, ja kustannukset, jotka vastaanottajan on suoritettava;
m) rahamäärä, joka on ilmoitettu 22 artiklan 2 momentin mukaisesti;
n) moninko kappalein lentorahtikirja on annettu;
o) asiakirjat, jotka on annettu rahdinkuljettajalle ja joiden tulee seurata lentorahtikirjaa;
p) kuljetusaikaa ja lyhyt ilmoitus aiotusta reitistä (via), mikäli sopimus tästä on tehty; sekä
q) merkintä, että kuljetus tapahtuu tämän sopimuksen säätämällä vastuulla.
9 artikla.
Jos rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavaran, vaikkei lentorahtikirjaa ole laadittu, tai jos lentorahtikirja ei sisällä 8 artiklan a-i ja q kohdissa säädettyjä tietoja, älköön hänellä olko oikeutta vedota tämän sopimuksen määräyksiin, jotka poistavat hänen vastuunsa tahi sitä rajoittavat.
10 artikla.
1) Lähettäjä on vastuussa niiden tavaraa koskevain ilmoitusten todenperäisyydestä, jotka hän on merkinnyt lentorahtikirjaan.
2) Hän on vastuussa kaikesta rahdinkuljettajalle tahi muulle henkilölle aiheutuvasta vahingosta, joka johtuu siitä, etteivät hänen ilmoituksensa ole tämän sopimuksen mukaisia tai että ne muuten ovat puutteellisia tai vääriä.
11 artikla.
1) Lentorahtikirja on, jollei näytetä toisin olevan, todistuksena sopimuksen päättämisestä, tavaran vastaanottamisesta ja kuljetusehdoista.
2) Tavaran painoon, mittaan, pakkaukseen ja kollien lukumäärään nähden on lentorahtikirjaan merkityillä tiedoilla todistusvoima, jollei toisin näytetä olevan. Muilla tavaran paljoutta tai tilavuutta koskevilla ilmoituksilla samoin kuin sen tilaa tarkoittavilla ilmoituksilla älköön sitä vastoin olko todistusvoimaa rahdinkuljettajaa vastaan, ellei hän lähettäjän läsnäollessa ole tarkastanut ilmoituksen paikkansapitäväisyyttä ja tehnyt siitä merkintää lentorahtikirjaan taikka ellei ilmoitus koske tavaran näkyvää tilaa.
12 artikla.
1) Jos lähettäjä täyttää kaikki kuljetussopimuksesta hänelle johtuvat velvollisuudet, olkoon hänellä oikeus määrätä tavarasta siten, että hän ottaa sen takaisin lähtö- tai määräpaikkakunnan lentopaikalla, pysäyttää sen tehtäessä välilasku matkan aikana, luovuttaa sen määräpaikassa tai matkan kestäessä muulle henkilölle kuin lentorahtikirjassa mainitulle vastaanottajalle tai vaatii sen palauttamista lähtöpaikkakuntaan. Tätä oikeutta voi lähettäjä käyttää ainoastaan, mikäli siitä ei aiheudu vahinkoa rahdinkuljettajalle tai muulle lähettäjälle sekä lähettäjä sitoutuu korvaamaan siitä johtuvat kustannukset.
2) Jos lähettäjän määräystä ei voida täyttää, on rahdinkuljettajan siitä heti ilmoitettava hänelle.
3) Milloin rahdinkuljettaja täyttää lähettäjän määräyksen, vaikkei lentorahtikirjan lähettäjänkappaletta esitetä, olkoon rahdinkuljettaja vastuussa vahingosta, joka siten aiheutetaan lentoasiakirjan oikealle haltijalle, ollen rahdinkuljettaja kuitenkin oikeutettu hakemaan lähettäjältä omansa takaisin.
4) Lähettäjän oikeus lakkaa, kun vastaanottajan oikeus 13 artiklan säännöksen mukaan alkaa. Jos vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan lentorahtikirjaa tai tavaraa taikka jollei häntä voida tavata, niin palautukoon oikeus määrätä tavarasta jälleen lähettäjälle.
13 artikla.
1) Vastaanottajalla on, paitsi edellisessä artiklassa mainituissa tapauksissa, oikeus, tavaran saavuttua määräpaikkaan, vaatia rahdinkuljettajaa jättämään hänelle lentorahtikirjan sekä luovuttamaan tavaran, jos hän suorittaa maksettavan määrän ja täyttää lentorahtikirjassa mainitut kuljetusehdot.
2) Jollei toisin ole sovittu, on rahdinkuljettajan ilmoitettava vastaanottajalle tavaran saapumisesta.
3) Jos rahdinkuljettaja myöntää tavaran kadonneen tai jos tavara ei ole saapunut määräpaikkaan viimeistään seitsemän päivän kuluessa siitä, kun sen olisi pitänyt tulla perille, olkoon vastaanottajalla oikeus saattaa rahdinkuljettajaa vastaan voimaan ne oikeudet, jotka johtuvat kuljetussopimuksesta.
14 artikla.
Lähettäjä ja vastaanottaja ovat oikeutetut saattamaan voimaan 12 ja 13 artiklassa heille vastavuoroisesti myönnetyt oikeudet, kumpikin omassa nimessään, valvoivatpa he omia tai toisen etuja, sillä ehdolla, että täyttävät kuljetussopimuksen heille asettamat velvollisuudet.
15 artikla.
1) Artiklat 12, 13 ja 14 eivät aiheuta muutosta lähettäjän ja vastaanottajan väleihin eivätkä myöskään sellaisten kolmansien suhteisiin, joiden oikeudet perustuvat joko lähettäjään taikka vastaanottajaan.
2) Ehto, joka poikkeaa 12, 13 ja 14 artiklan säännöksistä, on merkittävä lentorahtikirjaan.
16 artikla.
1) Lähettäjä olkoon velvollinen antamaan ne tiedot ja liittämään lentorahtikirjan oheen ne asiakirjat, jotka ovat tarpeen tulli-, aksiisi- ja järjestysmääräysten täyttämiseksi ennen tavaran luovuttamista vastaanottajalle. Tällaisen tiedon tai asiakirjan puuttumisesta, epätäydellisyydestä tai virheellisyydestä johtuneen vahingon on lähettäjä velvollinen korvaamaan, jollei virhettä tai laiminlyöntiä ole pidettävä rahdinkuljettajan tai hänen väkensä syynä.
2) Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tutkimaan, ovatko sanotut tiedot ja asiakirjat oikeita tai täydellisiä.
III LUKU.Rahdinkuljettajan vastuu.
17 artikla.
Rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on koitunut matkustajan kuolemasta, loukkautumisesta tai muusta ruumiinvammasta, kun tapaturma, joka on aiheuttanut vahingon, on sattunut ilma-aluksessa taikka siihen noustaessa ja siitä laskeuduttaessa.
18 artikla.
1) Rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka johtuu kirjatun matkatavaran tai tavaran katoamisesta, vähenemisestä tai vahingoittumisesta, kun tapahtuma, joka on aiheuttanut vahingon, on tapahtunut ilmakuljetuksen aikana.
2) Ilmakuljetukseen luetaan edellisen kohdan tarkoittamassa mielessä se aika, minkä matkatavara tai tavara on rahdinkuljettajan huostassa, joko lentokentällä, ilma-aluksessa taikka maihin laskeuduttaessa missä paikassa hyvänsä lentokentän ulkopuolella.
3) Ilmakuljetuksen aikaan ei lueta lainkaan kuljetusta lentokentän ulkopuolella maitse, meritse tai jokitietä. Kuitenkin on, kun sellainen kuljetus on ilmakuljetussopimusta täytettäessä tapahtunut lastaamisen, purkamisen tai uudelleen lastaamisen vuoksi, kaiken vahingon edellytettävä johtuneen, jollei toisin näytetä, ilmakuljetuksen kestäessä sattuneesta tapahtumasta.
19 artikla.
Rahdinkuljettaja on vastuussa matkustajan, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksen viivästymisen aiheuttamasta vahingosta.
20 artikla.
1) Rahdinkuljettaja olkoon vastuusta vapaa, jos näyttää toteen, että hän ja hänen palvelusväkensä ovat ryhtyneet kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi taikka että heidän on ollut mahdotonta niihin ryhtyä.
2) Kirjattua matkatavaraa tai tavaraa kuljettaessa rahdinkuljettaja ei ole vastuussa, jos hän näyttää toteen, että vahinko on johtunut virheestä ilma-aluksen ohjaamisessa, kuljettamisessa tai purjehduksessa ja että kaikissa muissa suhteissa hän ja hänen palvelusväkensä ovat ryhtyneet kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin välttääkseen vahingon.
21 artikla.
Jos rahdinkuljettaja näyttää toteen, että loukkaantuneen henkilön tekemä virhe on aiheuttanut vahingon tahi ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, tuomioistuin voi oman lakinsa määräysten mukaisesti poistaa taikka vähentää rahdinkuljettajan vastuuta.
22 artikla.
1) Kuljetettaessa matkustajia olkoon rahdinkuljettajan vastuu rajoitettu sadankahdenkymmenenviidentuhannen frangin määrään jokaista matkustajaa kohden. Milloin vahingonkorvaus asiaa käsittelevän tuomioistuimen lain mukaan voidaan määrätä suoritettavaksi elinkorkona, ei elinkoron pääoma-arvo saa ylittää sanottua rajaa. Matkustaja voi kuitenkin erikoisesti sopimalla rahdinkuljettajan kanssa määrätä vastuun rajan ylemmäksi.
2) Kirjatusta matkatavarasta ja tavarasta olkoon rahdinkuljettajan vastuu rajoitettu kahdensadanviidenkymmenen frangin määrään kilolta. Jos lähettäjä jättäessään tavaran rahdinkuljettajalle on nimenomaan ilmoittanut sen etuuden, joka liittyy kuljetukseen, ja suorittanut säädetyn lisämaksun, käyköön ilmoitettu määrä rahdinkuljettajan vastuun rajasta, jollei hän näytä, että lähettäjän etuus on pienempi.
3) Matkatavarasta, jonka matkustaja pitää huostassaan, on rahdinkuljettajan vastuu rajoitettu viiteentuhanteen frangiin jokaista matkustajaa kohden.
4) Edellä ilmoitetut määrät ovat katsottavat vastaavan Ranskan frangia, joka sisältää kuusikymmentäviisi ja puoli milligrammaa kultaa, puhtaudeltaan yhdeksänsataa tuhannesta ja ne voidaan muuttaa kussakin maassa käypään rahaan tasaisina lukuina.
23 artikla.
Ehto, joka tarkoittaa rahdinkuljettajan vapauttamista vastuustaan tai alemman rajan asettamista sille kuin tässä sopimuksessa on määrätty, on mitätön, mutta tuon määräyksen mitättömyys ei tee kuljetussopimusta mitättömäksi, vaan se pysyy tämän sopimuksen säännösten mukaisena.
24 artikla.
1) 18 ja 19 artiklan tarkoittamissa tapauksissa voidaan vastuukannetta, olipa sen peruste mikä tahansa, ajaa vain tämän sopimuksen määräämin ehdoin ja rajoituksin.
2) Ensimmäisen momentin määräystä sovelletaan myös 17 artiklan tarkoittamiin tapauksiin. Tämä sopimus ei ratkaise kysymystä siitä, kenelle oikeus korvauksen saantiin kuuluu, eikä kysymystä tämän oikeuden sisällöstä.
25 artikla.
1) Rahdinkuljettajalla ei ole oikeutta vedota niihin tämän sopimuksen määräyksiin, jotka vapauttavat hänet vastuusta tai sitä rajoittavat, jos vahinko on aiheutunut hänen vilpillisestä menettelystään tahi huolimattomuudesta, joka asiaa käsittelevän tuomioistuimen lain mukaan on katsottava vilpin veroiseksi.
2) Tämä oikeus häneltä myöskin evätään, jos vahinko on aiheutunut samoilla edellytyksillä hänen palvelusväkensä suorittaessa hänen tehtäviään.
26 artikla.
1) Jos kirjattu matkatavara tai tavara vastaanotetaan muistutuksetta, on tavara, jollei muuta näytetä, katsottava luovutetuksi vahingoittumattomana ja kuljetusasiakirjan mukaisesti.
2) Vahinkoa tai tavaran vähenemistä koskeva muistutus on vastaanottajan esitettävä rahdinkuljettajalle heti, kun vahinko tai tavaran väheneminen on huomattu, kuitenkin viimeistään matkatavaraan nähden kolmen ja tavaraan nähden seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta lukien. Muistutus viivästymisestä on tehtävä neljäntoista päivän kuluessa siitä päivästä, jona tavaran luovuttaminen tapahtui.
3) Muistutus on esitettävä tekemällä siitä merkintä rahdinkuljettajan kappaleeseen tai muutoin kirjallisella ilmoituksella, joka on lähetettävä 2 momentissa säädetyssä ajassa.
4) Jollei muistutusta ole tehty säädetyn ajan kuluessa, olkoon puhevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetty, jollei hän ole menetellyt petollisesti.
27 artikla.
Velallisen kuollessa on vastuuvaatimus tämän sopimuksen mainitsemissa puitteissa ajettava hänen oikeudenomistajiaan vastaan.
28 artikla.
1) Vastuuvaatimus on esitettävä, kantajan valinnan mukaan, korkean sopimuspuolen alueella joko rahdinkuljettajan kotipaikan oikeudessa, hänen liikkeensä pääpaikassa tahi paikassa, missä hänellä on toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty, taikka määräpaikan tuomioistuimessa.
2) Oikeudenkäyntijärjestyksen määrää asiaa käsitelevän tuomioistuimen laki.
29 artikla.
1) Kanne on tehtävä, puhevallan menettämisen uhalla, kahden vuoden kuluessa ilma-aluksen saapumisesta määräpaikkaan tai saman ajan kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin aluksen olisi pitänyt tulla perille, taikka kuljetuksen keskeytyksestä.
2) Määräajan laskemistavan määrää asiaa käsittelevän tuomioistuimen laki.
30 artikla.
1) Sellaisissa kuljetuksissa, jotka määritellään 1 artiklan 3 momentissa ja joita useammat perättäiset rahdinkuljettajat suorittavat, on rahdinkuljettaja, joka ottaa matkustajia, kirjattua matkatavaraa tai tavaraa, tässä sopimuksessa annettujen määräysten alainen ja katsotaan toiseksi kuljetussopimuksen asianosaiseksi, mikäli sopimus koskee hänen hoidettavanaan olevaa kuljetusosaa.
2) Tällaisessa kuljetustapauksessa matkustaja tai hänen oikeudenomistajansa eivät voi esittää vaatimuksiaan kuin sitä rahdinkuljettajaa vastaan, joka on toimittanut sen kuljetuksen, minkä kuluessa vahinko tahi viivästyminen on tapahtunut, paitsi jos ensimmäinen rahdinkuljettaja on nimenomaan sitoutunut vastaamaan koko matkasta.
3) Kirjatun matkatavaran tai tavaran kuljetuksesta olkoon myös ensimmäinen rahdinkuljettaja vastuussa lähettäjälle ja viimeinen rahdinkuljettaja sille, jolla on oikeus saada tavara. Kumpikin voi edelleen ajaa vaatimuksiaan sen kuljetuksen suorittanutta rahdinkuljettajaa vastaan, jonka kestäessä katoaminen, väheneminen, vahingoittuminen tai viivästyminen on tapahtunut. Nämä kuljettajat ovat yhteisvastuussa lähettäjälle ja vastaanottajalle.
IV LUKUYhdistetty kuljetus.
31 artikla.
1) Yhdistetyssä kuljetuksessa, joka tapahtuu osittain ilma-aluksessa, osittain muulla kuljetusvälineellä, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ainoastaan ilmakuljetukseen, jos se vastaa 1 artiklassa mainittuja ehtoja.
2) Tämä sopimus ei lainkaan estä sopimuspuolia yhdistetyssä kuljetuksessa liittämästä ilmakuljetussopimukseen muita kuljetusmuotoja koskevia ehtoja, kun vain tämän sopimuksen määräykset ilmateitse tapahtuvasta kuljetuksesta otetaan huomioon.
V LUKULoppumääräykset.
32 artikla.
1) Kaikki kuljetussopimuksen kohdat ja kaikki ennen vahingon sattumista tehdyt erikoissopimukset vahingon korvauksesta, joissa sopimuspuolet poikkeavat tämän sopimuksen säännöksistä määräämällä, mitä lakia on sovellettava, tai muuttamalla säännöksiä asianomaisista tuomioistumista, ovat mitättömät. Tavaran kuljetuksessa ovat kuitenkin välipuheet välimiesmenettelystä tämän sopimuksen puitteissa sallittuja, kun välimiesmenettely tapahtuu niillä paikkakunnilla, joilla 28 artiklan 1 momentin tarkoittamat tuomioistuimet sijaitsevat.
33 artikla.
Tämä sopimus ei voi ollenkaan estää rahdinkuljettajaa kieltäytymästä kuljetussopimuksen teosta ja laatimasta kuljetusehtoja, jotka eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
34 artikla.
Tätä sopimusta ei sovelleta kansainväliseen kuljetukseen, jonka ilmaliikenteen harjoittaja suorittaa ensimmäisenä kokeiluyrityksenä tarkoituksessa perustaa säännöllinen ilmakuljetusreitti, taikka kuljetukseen, joka tapahtuu epätavallisissa olosuhteissa eikä kuulu ilmaliikenteen säännönmukaiseen harjoittamiseen.
35 artikla.
Kun tässä sopimuksessa puhutaan päivistä, niin tarkoitetaan juoksevia päiviä eikä työpäiviä.
36 artikla.
Tätä sopimusta on laadittu yksi ranskankielinen kappale, joka jää säilytettäväksi Puolan ulkoasiainministeriön arkistoon ja josta asianmukaisesti oikeaksi todistettu jäljennös Puolan hallituksen toimesta on lähetettävä kaikkien korkeitten sopimuspuolten hallituksille.
37 artikla.
1) Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Puolan ulkoasiainministeriön arkistoon, joka ilmoittaa talletuksesta kaikkien korkeiden sopimuspuolten hallituksille.
2) Niin pian kuin viisi korkeata sopimuspuolta on ratifioinut tämän sopimuksen, se tulee voimaan niiden kesken yhdeksässäkymmenessä päivässä viidennen ratifioimiskirjan tallettamisesta. Edelleen se tulee voimaan sen ratifioineiden korkeiden sopimuspuolten ja sen korkean sopimuspuolen kesken, joka tallettaa ratifioimiskirjansa, yhdeksässäkymmenessä päivässä tallettamisesta.
3) Puolan tasavallan hallituksen tehtäväksi jää ilmoittaa kaikkien korkeiden sopimuspuolten hallituksille tämän sopimuksen voimaantulopäivä samoin kuin myös jokaisen ratifioimiskirjan talletuksen päivämäärä.
38 artikla.
1) Tultuaan voimaan tämä sopimus jää avoimeksi kaikkien valtioiden liittymiselle.
2) Liittyminen tapahtuu Puolan tasavallan hallitukselle osoitetulla ilmoituksella, josta sanottu hallitus antaa tiedon kaikkien korkeiden sopimuspuolten hallituksille.
3) Liittyminen tulee voimaan yhdeksässäkymmenessä päivässä siitä kuin ilmoitus siitä on tehty Puolan tasavallan hallitukselle.
39 artikla.
1) Kukin korkeista sopimuspuolista voi sanoutua irti tästä sopimuksesta ilmoittamalla siitä Puolan tasavallan hallitukselle, joka viipymättä tiedoittaa siitä kaikkien korkeiden sopimuspuolten hallituksille.
2) Irtisanonta tulee voimaan kuudessa kuukaudessa irtisanomisilmoituksesta ja yksinomaan sen sopimuspuolen osalta, joka sen on tehnyt.
40 artikla.
1) Korkeat sopimuspuolet voivat allekirjoittaessaan, tallettaessaan ratifioimiskirjat tahi liittyessään sopimukseen, selittää, että niiden liittyminen tähän sopimukseen ei käsitä mitään niiden siirtomaita, suojelusmaita, huoltoalueita taikka muita niiden täysivaltiuden tai käskyvallan alaisia alueita tahi muita niiden yliherruuden alaisia alueita tai osaa niistä.
2) Niinikään ne voivat myöhemmin liittyä sopimukseen erikseen kaikkien tai muutamien siirtomaidensa, suojelusmaidensa, huoltoalueidensa tai muiden täysivaltiutensa tai käskyvaltansa alaisten alueiden taikka minkä tahansa muun yliherruutensa alaisen alueen puolesta, jotka ovat jätetyt pois alkuperäisestä ilmoituksesta.
3) Ne voivat myöskin mielensä mukaan sanoa tästä sopimuksesta irti erikseen kaikki tai muutamat siirtomaansa, suojelusmaansa, huoltoalueensa tai muut täysivaltiutensa tai käskyvaltansa alaiset alueet taikka minkä tahansa muun yliherruutensa alaisen alueen.
41 artikla.
Kaikilla korkeilla sopimuspuolilla on valta aikaisintaan kahdessa vuodessa tämän sopimuksen voimaantulosta tehdä alote uuden kansainvälisen konferenssin kokoontumiseksi, jossa harkitaan, mitä parannuksia voitaisiin tehdä tähän sopimukseen. Sitä varten sopimuspuolien on käännyttävä Ranskan tasavallan hallituksen puoleen, joka ryhtyy tarpeellisiin toimiin sellaisen konferenssin valmistamiseksi.
Tämä sopimus, joka on tehty Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929, jää avoimeksi allekirjoituksille 31 päivään tammikuuta 1930.
Lisäpöytäkirja.
2 artiklaan.
Korkeat sopimuspuolet pidättävät itselleen oikeuden ratifioidessaan sopimuksen tahi siihen liittyessään selittää, että tämän sopimuksen 2 artiklan ensimmäistä momenttia ei ole sovellettava ilmakuljetukseen, jota välittömästi harjoittavat valtio, sen siirtomaat, suojelusmaat, huoltoalueet tahi muut sen täysivaltiuden, yliherruuden tai käskyvallan alaiset alueet.