41/1935

Juustonäytteiden ottomenetelmien ja juustojen analysin yhdenmukaistamisesta tehty yleissopimus.

Roomassa, 26 päivänä huhtikuuta 1934.

Osapuolet, katsottuaan juustonäytteiden ottomenetelmien ja juustojen analyysin yhdenmukaistamisen suotavaksi ehkäistäkseen ja, jos niin tarvitaan, poistaakseen kansainvälisessa kaupassa mahdollisesti sattuvat riitaisuudet, sekä tunnustettuaan kiinteämmän yhteistoiminnan hyödyllisyyden tämän päämäärän saavuttamiseksi, ovat päättäneet tehdä sopimuksen ja määränneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

(Luettelo valtuutetuista)

jotka, tähän asianmukaisesti valtuutettuina ja kokoontuneina Roomaan, Kansainvälisen Maatalousinstituutin asemapaikkaan, ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla.

Sopimuspuolet sitoutuvat, taatakseen jälempänä olevissa 2 ja 3 artiklassa määrättyjen periaatteiden soveltamisen, sisältämään säännöstöihinsä sellaisia määräyksiä juustonäytteiden otosta ja juustojen kemiallisesta tutkimuksesta (vesipitoisuus ja rasvaisuus), joita sovelletaan kansainvälisessä kaupassa mahdollisesti esiintyvissä riitatapauksissa.

2 artikla.

Näytteiden otto on suoritettava ottaen huomioon juuston laadun, sen koon ja aineen kiinteyden. Näytteiden on edustettava niin tarkkaan kuin mahdollista jokaista syötäväksi kelpaavaa juuston osaa ja ne on otettava tämän sopimuksen A-liitteen määräysten mukaisesti.

Mitä tulee myöhempiin muutoksiin, laatii jälempänä olevan 7 artiklan edellyttämä toimikunta, ottaen huomioon hallitusten antamat tiedot, ilmoituksen, joka määrittelee ne uudet säännökset, joiden mukaan näytteiden oton on ehdottomasti tapahduttava.

3 artikla.

Kemiallinen tutkimus on toimitettava, mitä vesi- ja rasvapitoisuuden määräämiseen tulee, tämän sopimuksen B-liitteessä mainittujen menetelmien mukaisesti.

Edellisen artiklan toisen kappaleen määräyksiä sovelletaan, jos B-liitteessä mainittuja menetelmiä muutetaan.

4 artikla.

Jos syntyy riita tämän sopimuksen määräysten tulkinnasta tai käytännöllistä laatua olevia vaikeuksia sen soveltamisesta, voi toinen asianomaisista sopimuspuolista, sovittuaan asiasta toisen sopimuspuolen kanssa, pyytää Kansainvälistä Maatalousinstituuttia ryhtymään sovitteluyritykseen ja vedota viimeisessä asteessa Pysyvään Kansainväliseen Tuomioistuimeen, käytettyään kaikki keinot yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.

Sovitteluyritystä varten tutkii toimikunta, johon kumpikin asianomaisista valtioista ja Kansainvälinen Maatalousinstituutti määräävät kukin yhden asiantuntijan, riidan, ottaen huomioon kaikki tarpeelliset asiakirjat ja todistuskappaleet. Tämä toimikunta antaa raporttinsa, jonka Kansainvälinen Maatalousinstituutti tiedoittaa kummallekin asianomaiselle maalle; täysi lisätoimintavapaus on hallituksille varattu.

Asianomaiset hallitukset sitoutuvat yhteisesti maksamaan asiantuntijoille uskotusta tehtävästä aiheutuvat kulut.

5 artikla.

Maiden, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta sallitaan pyynnöstään liittyä siihen.

Liittyminen ilmoitetaan diplomaattista tietä Italian hallitukselle, joka siitä ilmoittaa sopimusmaille sekä Kansainväliselle Maatalousinstituutille.

6 artikla.

Jokainen sopimusmaa voi milloin tahansa ilmoittaa Italian hallitukselle, että tätä sopimusta voidaan soveltaa sen siirtomaihin, suojelualueisiin, huoltoalueisiin, suvereniteetin tai hallinnan alaisiin alueisiin taikka yliherruuden alaisiin alueisiin kokonaisuudessaan tai osaan niistä. Sopimusta sovelletaan kaikiin ilmoituksessa mainittuihin alueisiin. Jos tämä ilmoitus puuttuu, ei sopimusta sovelleta näihin alueisiin.

7 artikla.

Sopimusmaan, joka, lukuunottamatta 2 ja 3 artiklassa edellytettyjä tapauksia, tahtoo muuttaa tämän sopimuksen A- ja B-liitteiden tekstiä, on siitä ilmoitettava Kansainväliselle Maatalousinstituutille.

Viimemainittu alistaa pyydettyjen muutosten tekstin viisi asiantuntijaa käsittävän valiokunnan hyväksyttäväksi. Se määrää asiantuntijat neuvoteltuaan sopimusvaltioiden hallitusten kanssa henkilöstä, jotka kutsutaan valiokunnan jäseniksi. Valiokunnan jäsenet määrätään udelleen joka kolmas vuosi. Se kuulee muutosta pyytäneen hallituksen määräämää asiantuntijaa.

Jos mainittu valiokunta hyväksyisi pyydetyt muutokset, tiedoittaa Instituutti tämän tuloksen sopimusmaille pyytäen niitä ilmoittamaan suostumuksestaan kuuden kuukauden kuluessa. Tämän ajanjakson kuluttua katsotaan niiden maiden, jotka eivät ole vastanneet, hyväksyneen muutokset.

Muutos tulee voimaan kuusi kuukautta sen kirjelmän päiväyksestä, jolla Kansainvälinen Maatalousinstituutti on ilmoittanut sopimusmaille yksimielisestä suostumuksesta ehdotettuun muutokseen sellaisena kuin se on hyväksytty edellisen kappaleen soveltamisen mukaisesti.

8 artikla.

Sopimusmaan, joka tahtoo sanoa irti tämän sopimuksen joko kaikkien alueidensa suhteen tai vain kaikkien siirtomaidensa, suojelualueidensa, alusmaidensa tai 6 artiklassa mainittujen alueiden tai niiden osan suhteen, on siitä ilmoitettava Italian hallitukselle, joka ilmoittaa siitä heti muille sopimusvaltioille ja Kansainväliselle Maatalousinstituutille, tiedoittaen niille päivämäärän, jona se on saanut tämän irtisanomisilmoituksen.

Irtisanominen vaikuttaa vain sen maan suhteen, joka on siitä ilmoittanut tai niiden siirtomaiden, suojelumaiden, alusmaiden ja alueiden suhteen, jotka on mainittu irtisanomisilmoituksessa, ja vasta yhden vuoden kuluttua sen jälkeen kuin ilmoitus siitä on saapunut Italian hallitukselle.

9 artikla.

Tämä sopimus ratifioidaan niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletetaan Italian hallituksen huostaan.

Italian hallitus ilmoittaa kustakin ratifioimisesta toisille sopimusmaille sekä Kansainväliselle Maatalousinstituutille.

10 artikla.

Jokainen maa voi ratifioimiskirjansa tallettamistilaisuudessa ilmoittaa, että se tekee tämän sopimuksen voimaanpanon itsensä suhteen riippuvaksi siitä, soveltavatko sitä määrätyt, nimenomaan mainitut maat.

Tämä sopimus tulee voimaan kun vähintään kolme suvereenista maata on sen ratifioinut ehdoitta tai ehdoilla, jotka on täytetty.

Tällöin alkaa voimassaolo kuusi kuukautta kolmannen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä.

Kaikkien muiden ratifioivien tai liittyvien maiden suhteen tulee sopimus voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen kuin niiden ratifioimiskirjat on talletettu tai ne ovat sopimukseen liittyneet.

Vakuudeksi ovat asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Roomassa 26 päivänä huhtikuuta 1934 yhtenä kappaleena, joka talletetaan Italian ulkoasiainministeriön arkistoon. Oikeaksi todistettu jäljennös lähetetään diplomaattista tietä kaikille tämän sopimuksen allekirjoittaneille maille.

Liite A. Näytteiden otto.

Juustonäytteiden otossa on seuraavat ohjeet huomioonotettava:

I. Juustoja, joista näytteet otetaan

a) kairalla

b) leikkaamalla sektori.

Huomautus:

a) Pienten juustojen näytteenotossa on yleensä sektorin leikkaaminen sopivampaa kuin kairaus. Jos juuston ikä on yli yhden kuukauden on kairaus toimitettava.

Jos näyte otetaan kairalla on sen koko valittava juuston suuruuden mukaan.

1. Kaira pistetään juuston lattean pinnan läpi, 10-20 senttiä sen reunasta, vinosti keskustaan päin, esim. kun seuraavista juustolajeista otetaan näytteitä: Grana, Gorgonzola, Emmental, Gruyère, Ovari (5 kg), Fontina y. m.

2. Kairaus suoritetaan juuston keskustan läpi sen toisesta puolesta vastakkaiseen pintaan asti, esim. jos näytteitä otetaan Edamjuustosta (paino 2 kg ja yli), Provolone, Caciocavallo j. n. e.

3. Kaira suunnataan vaakasuorasti pystysuoran syrjäpinnan keskikohdan läpi juuston keskipaikkaan asti, esim. seuraavien juustolajien näytteenotossa: Gouda (paino 2 kg tai yli), Pecorino romain, Tilsit y. m.

4. Jos juusto myydään rasiassa tai muussa pakkauksessa, kuten esim. Caillebotte, Brynza y. m., otetaan näyte kairaamalla vinosti alaspäin läpi päällyksen koko sisällön.

b) Jos juustosta on leikattava sektori on se toimitettava reunasta tai toisen sivupinnan keskikohdasta alkaen, jonka jälkeen juuston avoin leikkuupinta viipymättä peitetään, kuten esim. juustolajeissa Port-Salut, Edam y. m., jos niiden paino on alle 2 kg.

Otettujen näytteiden paino ei saa olla alle 40 grammaa.

Näyte on viipymättä pantava tarkoin suljettuun lasiseen tai metalliseen astiaan, ja on sen analysoiminen toimitettava niin pian kuin mahdollista.

Ellei näytettä heti voida sulkea lasiseen tai metalliseen astiaan on se väliaikaisesti huolellisesti käärittävä tinapaperiin.

Missään tapauksessa näytettä ei saa kääriä paperiin tai muuhun itseensä imevään ainekseen, eikä se saa tulla kosketukseen sellaisen aineen kanssa.

Näytteestä poistetaan noin sentin verran juuston kuorta, jolla suljetaan kairan tekemä reikä juustonpinnassa, jonka jälkeen näyte jauhetaan hienoksi ja sekoitetaan huolellisesti.

Sellaisista juustoista kuin Edam ja Gouda ei kuorta poisteta vain ainoastaan esiintyvää hometta.

Juuri ennen analysin suorittamista on näyte huolellisesti sekoitettava.

II. Juustot, joista ei sovi ottaa näytteitä ylläesitetyllä tavalla:

Niistä pehmeistä juustoista, joista ei sovellu suorittaa näytteenottoa yllämainitulla tavalla (Brie, Camembert, y. m. sellaiset), on leikattava vähintään 50 gramman painoinen näytesektori, jolloin saadaan 40 gramman painoinen käyttökelpoinen näyte, kun juuston pintaa peittävä homeinen kuori on poistettu. Täten saatu näyteaines on huolellisesti sekoitettava spatelilla tai huhmarilla.

Samalla tavalla menetellään rasiaan pakattujen juustojen suhteen, Gervais, Camembert, Schabziger y. m. samanlaiset juustot.

III. Näytteitä ottaessa suurista juustoeristä (jotka toimitetaan rautatievaunuissa) on meneteltävä sillä tavoin, että saadaan todellinen keskimääräisnäyte. On vältettävä, että juustoerän arvo näytteenotosta kärsii.

Teknillisiä neuvoja juustonäytteiden otosta.

Huomio on erikoisesti kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin:

1. Kun näytteenotto koskee isoja juustoja (kuten esim. Cheddaria) on käytettävä riittävän pitkää kairaa, joka ulottuu juuston keskiosaan, jotta todellakin saadaan kokoomukseltaan keskimääräinen näyte tuotteesta, t. s. pintakerroksesta keskustaan saakka, eikä ainoastaan pintakerroksesta, mikä olisi asian laita käytettäessä liian lyhkäistä kairaa.

2. Missään tapauksessa näytettä ei saa kääriä paperiin tai muuhun itseensä imevään ainekseen, eikä se saa tulla kosketukseen sellaisen aineen kanssa.

Liite B. Kemiallinen tutkimus.

1. Vesipitoisuuden määrääminen.

Viisi grammaa juustoa punnitaan pieneen, litteäpohjaiseen maljakkoon. Jos puhdistettua hiekkaa käytetään (pakollinen pehmeitä juustoja tutkittaessa) on punnittu näyte varovaisesti sekoitettava pienellä litteäkärkisellä lasisauvalla, joka on punnittu maljakon kanssa.

On syytä aluksi kuivata näytettä tavallisessa lämpötilassa ainakin kuudentoista tunnin aikana, mikäli mahdollista vacuumissa, minkä jälkeen se kuivataan vähintään 105 C-asteen lämmössä.

Näytteen kuivaaminen jatketaan ja punnitus uusitaan lyhyin väliajoin kunnes paino ei muutu.

2. Rasvapitoisuuden määrääminen.

Rasvapitoisuuden määrääminen perustuu Schmidt-Bondzynski-Ratzlaffin metodiin.

Ellei ole käytettävissä kojetta, jolla voidaan suorittaa kaikki operatiot samassa lasiputkessa ja täten erottaa koko rasvamäärä näytteestä, niin punnitaan kolme grammaa juustoa pieneen noin 50 cm3 sisältävään lasiastiaan, 10 cm3 suolahappoa (ominaispaino 1.125) lisätään ja kuumennetaan lievästi, varovasti hämmentäen, kunnes juusto on täydelleen liuonnut.

Astian sisältö kaadetaan kvantitatiivisesti suljettavaan sylinteriin, astia huuhdotaan ensin 10 cm3:llä 96% alkoholia ja sitten 25 cm3:llä eteriä ja lopuksi 25 cm3:llä petroleteriä (kiehumapiste 40-60° C).

Huuhdenesteet lisätään sylinterissä olevaan juustoliuokseen, joka varovaisesti ravistetaan joka lisäyksen jälkeen, sitten kun putken suu on tukittu vedellä kostutetulla korkkitulpalla. Sitten liuos saa seistä noin kaksi tuntia, jolloin rasvapitoinen eteriliuos täydellisesti erottuu.

Kirkas, rasvaa sisältävä eteriliuos erotetaan niin täydellisesti kuin mahdollista (jättäen korkeintaan 1 cm3) tareerattuun pieneen lasipulloon; sylinteriin kaadetaan noin 25 cm3 yhtä paljon eteriä ja petrolieteriä sisältävää sekoitusta, jonka jälkeen ravistetaan muutaman kerran. Tunnin seisomisen jälkeen eterikerros taas erotetaan ja siirretään mahdollisimman tarkasti tareerattuun astiaan. Tämä menettely uusitaan vielä toisenkin kerran.

Rasvapitoinen eteriliuos tislataan lopuksi ja jäännös kuumennetaan kuivauskaapissa noin 102 C-asteen lämmössä kunnes paino ei muutu.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.