17/1928

Tullimuodollisuuksien yksinkertaistuttamisesta tehty kansainvälinen sopimus.

Suomi ratifioinut sopimuksen 11 päivänä toukokuuta 1928. Ratifioimisasiakirja talletettu Kansainliiton pääsihteeristön arkistoon 23 päivänä toukokuuta 1928.Saksa, Itävalta, Belgia, Brasilia, Brittein valtakunta (mukaanluettuna Australia, Etelä-Afrikka, Uusi Seelanti, Intia), Bulgaria, Chile, Kiina, Tanska, Egypti, Espanja, Suomi, Ranska, Kreikka, Unkari, Italia, Japani, Liettua, Luxemburg, Ranskan Tasavallan marokkolainen suojelusalue, Norja, Paraguay, Alankomaat, Puola, Portugal, Rumania, Serbialaisten, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta, Siam, Ruotsi, Sveitsi, Tsekkoslovakia, Tunisin hallintoalue (Ranskan suojelusmaa) ja Uruguay,haluten saada käytäntöön kaupan tasapuolisen kohtelun periaatteen, joka on julkilausuttu kansainliiton peruskirjan 23 artiklassa;vakuutettuina siitä, että kansainvälisen kaupan vapauttaminen hyödyttömien, liiallisten tai mielivaltaisten tulli- tai muiden samankaltaisten muodollisuuksien taakasta on tärkeä askel tämän päämäärän toteuttamista kohti;katsoen, että paras keino päästä tässä suhteessa tulokseen on kohtuulliseen vastavuoroisuuteen perustavan kansainvälisen sopimuksen aikaansaaminen;ovat päättäneet tätä tarkoitusta varten tehdä sopimuksen;jonka johdosta korkeat sopimuspuolet ovat täysivaltaisiksi edustajikseen määränneet: (luettelo)jotka ovat, vaihdettuaan päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, sopineet seuraavasti:

1 artikla.

Soveltaakseen keskenään Kansainliiton peruskirjan 23 artiklassa lausuttua kaupan tasapuolisen kohtelun periaatetta ja siihen kohdistuvia määräyksiä sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan vaikeuttamatta kaupallisia suhteitaan liiallisilla, hyödyttömillä tai mielivaltaisilla tulli- tai muilla samankaltaisilla muodollisuuksilla.Tämän vuoksi sopimusvaltiot sitoutuvat ryhtymään kaikkiin sopiviin lainsäädännöllisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin tarkastaakseen tulli- ja muita senkaltaisia muodollisuuksia koskevat lakiensa ja asetustensa säännökset ja ohjeet siten, että ne yksinkertaistutetaan ja aika-ajoin sopeutetaan ulkomaisen kaupan vaatimuksia vastaaviksi ja että niissä kartetaan kaikkea tämän kaupan vaikeuttamista, mikä ei ole maan oleellisten etujen turvaamiselle välttämätöntä.

2 artikla.

Sopimusvaltiot sitoutuvat tarkoin noudattamaan tasapuolisen kohtelun periaatetta tulli- tai muissa samankaltaisissa säännöksissä ja menettelytavoissa, lisenssien myöntämismuodollisuuksissa, tarkastus- tai analyysimenettelyssä tahi missä muussa tämän sopimuksen tarkoittamassa kysymyksessä hyvänsä ja karttavat mainitun periaatteen mukaisesti tässä suhteessa kaikkea jonkun sopimusvaltion kauppa vastaan tähdättyä epäoikeutettua syrjimistä.Edellä mainittua periaatetta on muuttamattomana sovellettava myöskin niissä tapauksissa, jolloin jotkut sopimusvaltiot, lainsäädäntönsä tai kauppasopimustensa mukaisesti, ehkä suostuvat vastavuoroisesti myöntämään toisilleen suurempiakin helpotuksia, kuin mitä tästä sopimuksesta johtuu.

3 artikla.

Katsoen niihin vakaviin esiteisiin, joita tuonti- ja vientikiellot ja -rajoitukset tekevät kansainväliselle kaupalle, sopimusvaltiot sitoutuvat omaksumaan ja käytäntöön soveltamaan, niin pian kuin asianhaarat sen sallivat, kaikkia keinoja, jotka osaltaan supistavat puheenaolevat kiellot ja rajoitukset mahdollisimman vähiin, sekä joka tapauksessa ryhtymään tuonti- ja vientilupiin nähden kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin:a) että lupien saamiseksi täytettävät ehdot ja noudatettavat muodollisuudet saatettaisiin viipymättä mitä selvimmässä täsmällisimmässä muodossa yleisön tietoon;b) että lupien myöntämistapa saataisiin niin yksinkertaiseksi ja vakiintuneeksi kuin mahdollista;c) että hakemuksien tarkastaminen ja lupien antaminen asianomaisille suoritettaisiin mitä joutuisimmin;d) että lupien myöntämisjärjestelmä laadittaisiin sellaiseksi, että niiden kaupittelu estettäisiin. Tämän vuoksi pitää lupakirjoissa, kun ne on annettu yksityishenkilöille, olla haltijan nimi, eivätkä ne saa olla päteviä toisen henkilön käyttäminä;e) että, milloin tuontierät ovat kiinteiksi määrätyt, tuontimaan asettamat muodollisuudet eivät olisi senluontoisia, että ne estäisivät tuotaviksi sallittujen tavaramäärien tasapuolista jakoa.

4 artikla.

Sopimusvaltioiden tulee viipymättä julkaista kaikki tähän asti julkaisemattomat tulli- ja muita samankaltaisia muodollisuuksia koskevat säännökset sekä kaikki niihin tehdyt muutokset siten, että asianomaiset voivat niihin tutustua ja siten välttyä vahingosta, jonka heille tuntemattomien tullimuodollisuuksien soveltaminen voisi aiheuttaa.Sopimusvaltiot suostuvat olemaan saattamatta voimaan minkäänlaisia tullimääräyksiä, ennenkuin ne on julkaistu yleisön tiedoksi joko maan virallisessa lehdessä tai jotain muuta sopivaa virallista tai yksityistä julkaisukeinoa käyttämällä.Samaa ennakkojulkaisemisvelvollisuutta sovelletaan kaikkeen, mikä koske tariffeja sekä tuonti- ja vientikieltoja ja -rajoituksia.Poikkeustapauksissa kuitenkin, ja kun ennakolta julkaiseminen saattaisi vahingoittaa maan oleellisia etuja, menettävät edelläolevien 2 ja 3 kohdan määräykset pakollisen luonteensa. Tällaisissa tapauksissa tulee julkaisemisen kuitenkin, mikäli mahdollista, tapahtua samaan aikaan kuin vastaava toimenpide saatetaan voimaan.

5 artikla.

Kunkin sopimusvaltion, joka ajoittain tai jatkuvasti on tehnyt tullitariffiinsa lisäyksiä tai muutoksia, jotka kohdistuvat huomattavaan tavaramäärään, on helposti tajuttavassa muodossa julkaistava täydellinen selostus niistä tullimääristä, jotka kannetaan kaikkien voimassaolevien määräysten nojalla.Tämän vuoksi on kaikki maksut, jotka tulliviranomaisten on kannettava tavarain tuonnista tai viennistä, järjestelmällisesti ilmoitettava, olkootpa ne tullimaksuja, lisämaksuja, kulutus-, vaihto-, tavarainkäsittely- tai muita senkaltaisia maksuja tai yleensä minkälaisia suorituksia hyvänsä. Tämä on kuitenkin käsitettävä siten, että edellä tarkoitettu velvollisuus rajoittuu niihin maksuihin ja suorituksiin, jotka tuoduista tai viedyistä kauppatavaroista kannetaan valtion laskuun ja tullikäsittelyn yhteydessä.Kauppatavaroista kannettavat maksut tällä tavoin selvästi lueteltua, on kulutus- ja muista valtion laskuun ja tullikäsittelyn yhteydessä kannettavista maksuista ilmoitettava, onko ulkomaan tavara jonkun erikoisen maksun alainen sen vuoksi, että tuontimaan tavarat poikkeuksellisesti ovat kokonaan tai osaksi vapaat näistä maksuista.Sopimusvaltiot sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen liikkeenharjoittajille mahdolliseksi hankkia virallisia tietoja tullitariffeista ja varsinkin jostakin määrätystä tavarasta kannettavien maksujen määrästä.

6 artikla.

Tehdäkseen sopimusvaltioille ja niiden kansalaisille mahdolliseksi saada niin nopeasti kuin suinkin tietoja kaikista 4 ja 5 artiklassa mainituista, niiden kauppaa koskevista toimenpiteistä, kukin sopimusvaltio sitoutuu saattamaan jokaisen muun valtion diplomaattisen edustajan tai jonkun muun tähän tarkoitukseen määrätyn ja sen alueelle sijoitetun edustajan tietoon kaikki mainittujen artiklain mukaisesti toimitetut julkaisut. Tiedoksianto on tehtävä kahtena kappaleena heti julkaisemisen tapahduttua. Ellei diplomaattista tai muuta edustajaa ole, on tiedoksianto toimitettava asianomaiselle valtiolle, tämän sitä varten osoittamaa tietä.Kukin sopimusvaltio sitoutuu sitä paitsi, heti kun 4 ja 5 artiklan täytäntöönpanoa tarkoittavia julkaisuja ilmestyy, toimittamaan niistä kaikista kymmenen kappaletta Kansainliiton sihteeristölle.Kukin sopimusvaltio sitoutuu samaten toimittamaan kymmenen kappaletta kaikkia vahvistettuja tullitariffejansa ja niihin tehtyjä muutoksia, heti kun ne on julkaistu, Brysselin "Kansainväliselle tullitariffien julkaisutoimistolle", jolle 5 päivänä heinäkuuta 1890 tehdyssä kansainvälisessa sopimuksessa on annettu toimeksi kääntää ja julkaista tariffeja.

7 artikla.

Sopimusvaltiot sitoutuvat käyttämään sopivimpia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia keinoja lakiensa ja asetustensa mielivaltaisen tai epäoikeudenmukaisen soveltamisen ehkäisemiseksi tulli- ynnä muissa senkaltaisissa asioissa sekä varatakseen henkilöille, jotka ovat joutuneet kärsimään tällaisista väärinkäytöksistä, mahdollisuuden turvautua hallinnolliseen, oikeudelliseen tai välitystuomioapuun.Kaikki tämänkaltaiset määräykset, jotka ovat nykyään voimassa tai vastaisuudessa mahdollisesti säädetään, on julkaistava 4 ja 5 artiklan määräämässä järjestyksessä.

8 artikla.

Mikäli ei ole kysymys tuotaviksi kielletyistä eikä sellaisista tavaroista, joiden paikallaolo sattuneen erimielisyyden vuoksi on välttämätön, on sellaiset tavarat, joiden suhteen vallitsee erimielisyyttä tullitariffin soveltamisesta, niiden alkuperästä, lähtöpaikasta tai arvosta, tulli-ilmoituksen tekijän pyynnöstä viipymättä jätettävä hänen vapaasti käytettävikseen, odottamatta erimielisyyden ratkaisemista, ehdolla, että valtion etujen turvaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet sallivat sen. Tullimaksujen suorittamisen vakuudeksi talletettu rahamäärä on tietenkin suoritettava takaisin ja tulli-ilmoituksen tekijän allekirjoittama sitoumus tehtävä mitättömäksi, niin pian kuin riita-asia on ratkaistu, minkä joka tapauksessa tulee tapahtua mahdollisimman joutuisasti.

9 artikla.

Osoittaakseen, mihin saavutuksiin on päästy kaikessa, mikä koskee edellisissä artikloissa tarkoitettujen tulli- ja muiden samankaltaisten muodollisuuksien yksinkertaistuttamista, on kunkin sopimusvaltion kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kuin tämä sopimus valtioon itseensä nähden on tullut voimaan, toimitettava Kansainliiton pääsihteerille selostus niistä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt mainitun yksinkertaistuttamisen toteuttamiseksi.Samankaltaisia selostuksia on siitä lähtien toimitettava joka kolmas vuosi sekä aina silloin, kun Kansainliiton Neuvosto sitä pyytää.

10 artikla.

Tuontitullin alaiset näytteet ja mallit, joiden tuonti ei ole kielletty, ovat, kun tehtailija tai kauppias, joka on jossakin sopimusvaltiossa perustanut liikkeen, joko henkilökohtaisesti tai kauppamatkustajan välityksellä tuo ne maahan, päästettävät tullivapaasti joksikin aikaa kunkin sopimusvaltion alueelle tuontitullien tallettamista tai niiden maksamiseksi annettua vakuutta vastaan.Saadakseen käyttää hyväkseen tätä etua, tulee tehtailijain tai kauppiaiden ja kauppamatkustajain noudattaa edellä mainittujen maiden säätämiä lakeja, asetuksia ja tullimuodollisuuksia. Asianomaiset voidaan näissä laeissa ja säännöksissä velvoittaa varustautumaan henkilöllisyystodistuksella.Tämän artiklan tarkoittamassa mielessä ovat kaikki jotakin määrättyä kauppatavaraa edustavat esineet luettavat näytteiksi tai malleiksi sillä edellytyksellä, että ensinnäkin mainitut esineet voidaan asianmukaisesti todeta samoiksi niitä maasta jälleenvietäessä ja että toiseksi täten tuotujen esineiden määrä tai arvo yhteensä ei ole niin suuri, ettei niillä enää ole näytteen luonnetta sanan tavallisessa merkityksessä.Kunkin sopimusvaltion tulliviranomaisten on, näytteiden tai mallien samuuden todistamiseksi vastedes, pidettävä riittävinä toisen sopimusvaltion tulliviraston niihin liittämiä merkkejä, ehdolla, että näytteiden tai mallien mukana on viimeksi mainitun valtion tulliviranomaisten vahvistama selittävä luettelo. Tuontimaan tulliviranomaiset voivat kuitenkin panna näytteisiin tai malleihin lisätunnusmerkkejä kaikissa niissä tapauksissa, jolloin he pitävät tätä lisävakuutta välttämättömänä näytteiden tai mallien samuuden valvomiseksi niitä jälleen maasta vietäessä. Tätä viimeksi mainittua tapausta lukuunottamatta tullitarkastuksen tulee rajoittua siihen, että näytteet todetaan samoiksi ja että määrätään ehkä kannettavien tullien tai maksujen suuruus.Jälleenvientiaika määrätään vähintään kuudeksi kuukaudeksi huomioonottaen, että tuontimaan tulliviranomaisilla on oikeus pidentää sitä. Näytteistä, joita ei ole jälleenviety, on määräajan kuluttua umpeen suoritettava tullimaksut.Maahan tuotaessa talletettujen tullimaksujen takaisin suorituksen tai niiden maksamisesta annetun vakuuden vapauttamisen toimittaa viivytyksettä mikä raja- tai sisämaan tullitoimisto hyvänsä, joka on siihen asianmukaisesti oikeutettu, vähentäen niistä jälleenvietäviksi esittämättömäin näytteiden tai mallien tullimaksut. Sopimusvaltiot julkaisevat luettelon niistä toimistoista, joille mainittu valtuus on annettu.Milloin henkilöllisyystodistusta vaaditaan, tulee sen olla tähän artiklaan liitetyn mallin mukainen ja sen valtion tähän tarkoitukseen määräämän viranomaisen antama, jonka alueella teollisuuden- tai kaupanharjoittajain liikkeillä on kotipaikkansa. Mikäli vastavuoroisuutta noudatetaan, ei henkilöllisyystodistuksiin vaadita konsulin tai muuta leimausta, ellei joku valtio voi osoittaa, että erikoiset tai poikkeukselliset olosuhteet pakottavat sitä vaatimaan. Tässä tapauksessa leimausmaksu on määrättävä mahdollisimman vähäiseksi eikä se saa ylittää todistuksen antamisesta kannettua maksua.Sopimusvaltiot toimittavat mahdollisimman pian, välittömästi toinen toiselleen sekä myös Kansainliiton sihteeristölle, luettelon henkilöllisyystodistuksien antamiseen oikeutetuista viranomaisistaan.Kunnes edellä määrätty järjestelmä on saatu voimaan, valtiot eivät supista jo myöntämiään helpotuksia.Niitä tämän artiklan määräyksiä, jotka eivät koske henkilöllisyystodistusta, on sovellettava näytteisiin ja malleihin, jotka ovat tuontitullin alaisia ja joiden tuonti ei ole kielletty, kun jossakin sopimusvaltiossa elinkeinoaan harjoittavat tehtailijat, kauppiaat tai kauppamatkustajat tuovat niitä maahan, silloinkin, kun nämä tehtailijat, kauppiaat tai kauppamatkustajat eivät kuljeta mainittuja näytteitä tai malleja mukanaan.

               (Malli)
            (Valtion nimi)
   (Viranomainen, joka antaa todistuksen.)
   Kauppamatkustajain henkilöllisyystodistus
Voimassaoloaika kaksitoista kuukautta antopäivästä
                     lukien.
Kelpaa................ Todistuksen n:o ........
  Täten todistetaan, että tämän kortin haltija,
herra ......................., joka on syntynyt
..............:ssa ja asuu ...............:ssa,
............kadun ....:ssa, omistaa 1) ........
...........................................:ssa
...............................................
kaupan harjoittamista varten ..................
...........................................
(tai) on matkustajana {seuraavan liikkeen   }
                      {seuraavien liikkeiden}
palveluksessa: ................................
...........................................:ssa
joka omistaa 1) }
jotka omistavat }...............................
kaupan harjoittamista varten ..................
    Koska tämän todistuksen haltija aikoo hankkia
tilauksia edellämainituissa maissa ja tehdä ostoksia
puheenaolevalle (-ille) liikkeelle (-eille), todistetaan
täten, että mainitulla (-tuilla) liikkeellä (-eillä)
on oikeus harjoittaa teollisuuttaan ja kauppaansa
................:ssa ja maksaa (-vat) siitä lain
säätämät verot.
  (............:ssa) ........kuun .. p:nä 19...
       Liikkeen (-eiden) johtajan nimikirjoitus:
            ..............................
Haltijan tuntomerkit.
Ikä ...................
Pituus ................
Tukka .................
Erikoistuntomerkit ....
.......................
 Haltijan nimikirjoitus
.......................
( 1) Tehtaan tai kauppaliikkeen nimi.)(Muist. Ainoastaan kaavakkeen ensimmäinen osa on täytettävä, kun on kysymys teollisuus- tai kauppaliikkeen päämiehestä.)
11 artikla.

Sopimusvaltiot rajoittavat niin vähiin kuin suinkin ne tapaukset, joissa alkuperätodistuksia vaaditaan.Tämän periaatteen mukaisesti, ja edellyttäen, että tulliviranomaisilla on edelleen oleva täysi oikeus tavarain todellisen alkuperän toteamiseen sekä niin ollen myös valta vaatia, esitetyistä todistuksista huolimatta, mitä muita todisteita hyvänsä, jotka he katsovat tarpeellisiksi, sopimusvaltiot suostuvat noudattamaan seuraavia määräyksiä:1. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin alkuperätodistusten anto- ja hyväksymisjärjestyksen ja sen yhteydessä olevien muodollisuuksien saattamiseksi mahdollisimman yksinkertaisiksi ja tasapuolisiksi sekä saattavat yleisön tietoon, missä tapauksissa alkuperätodistuksia vaaditaan ja millä ehdoilla niitä annetaan.2. Alkuperätodistuksia voivat antaa paitsi sopimusvaltioiden julkiset viranomaiset myöskin kaikki laitokset, joilla on tarpeellinen asiantuntemus, joiden suhteen on olemassa tarvittavat takeet ja jotka kukin asianosainen valtio on etukäteen tähän tarkoitukseen hyväksynyt. Kukin sopimusvaltio toimittaa niin pian kuin suinkin Kansainliiton sihteeristölle luettelon niistä laitoksista, joille se on myöntänyt oikeuden antaa alkuperätodistuksia. Kukin valtio pidättää itselleen oikeuden peruuttaa hyväksymisensä miltä täten ilmoitetulta laitokselta hyvänsä, jos on todettu sen käyttäneen todistuksenanto-oikeuttaan väärin.3. Milloin tavaraa ei tuoda maahan suoraan alkuperämaasta, vaan se saapuu jonkun kolmannen sopimusmaan kautta, niin tulliviranomaiset hyväksykööt tämän kolmannen maan asianomaisten laitosten antamat alkuperätodistukset, pidättäen kuitenkin itselleen oikeuden päättää, ovatko nämä todistukset katsottavat yhtä tyydyttäviksi kuin alkuperämaassa annetut.4. Tulliviranomaiset eivät vaadi alkuperätodistuksen esittämistä:a) kun asianomainen henkilö luopuu kaikista vaatimuksistaan päästä osalliseksi kohtelusta, jonka soveltaminen riippuu puheena olevan todistuksen esittämisestä;b) kun tavarain laatu sinänsä kiistämättömästi osoittaa niiden alkuperän ja tätä koskeva sopimus on asianomaisten maiden kesken ennestään olemassa;c) kun tavaran mukana on todistus, joka osoittaa, että tavaralla on oikeus erikoiseen paikallisnimitykseen, sillä edellytyksellä, että tämän todistuksen on antanut siihen oikeutettu ja tuontimaan hyväksymä laitos.5. Elleivät asianomaisten maitten lait ole esteenä, tulee, milloin vastavuoroisuus on taattu, tulliviranomaistena) samoin vapauttaa alkuperän toteennäyttämisestä sellaiset tuontitavarat, joilla ilmeisesti ei ole kaupallista luonnetta tahi jotka, jos niillä se onkin, ovat arvoltaan vähäpätöiset, lukuunottamatta tapauksia, joissa on syytä epäillä väärinkäytöksiä;b) hyväksyä sellaisille tavaroille annetut alkuperätodistukset, joita ei ole viipymättä viety maasta, sillä edellytyksellä, että näiden tavarain lähetys on tapahtunut yhden tai kahden kuukauden kuluessa aina sen mukaan, ovatko lähetysmaa ja määrämaa toistensa naapurimaita vai eivät; tätä määräaikaa voidaan pidentää, jos kuljetuksessa tapahtuneen viivytyksen selitykseksi esitetyt syyt havaitaan tyydyttäviksi.6. Milloin tavaran tuoja hyväksyttävästä syystä ei kykene esittämään alkuperätodistusta tavaraa tuotaessa, voidaan hänelle myöntää tämän asiakirjan esittämiseksi tarpeellinen määräaika sellaisilla ehdoilla, jotka tulliviranomaiset katsovat välttämättömiksi mahdollisesti vaadittavien tullimaksujen suorituksen vakuudeksi. Kun todistus sittemmin on esitetty, suoritetaan liikaa maksetut tai talletetut tullierät takaisin niin pian kuin mahdollista.Tätä määräystä sovellettaessa on otettava huomioon ne asianhaarat, jotka säännöstelyjärjestelmän vallitessa voivat aiheutua siitä, että sallittu tuontimäärä on täyttynyt.7. Todistukset voidaan laatia joko tuonti- tai vientimaan kielellä ja tuontimaan tulliviranomaisilla on oikeus vaatia käännös, jos asiakirjan sisällys antaa syytä epäilykseen.8. Alkuperätodistukset eivät periaatteessa kaipaa konsulien leimausta, varsinkaan kun ovat tulliviranomaisten antamia. Jos konsulin leimausta poikkeustapauksissa vaaditaan, voivat asianomaiset oman valintansa mukaan jättää alkuperätodistuksensa joko oman alueensa tai jonkun naapurialueen konsulin leimattavaksi; leimauksesta suoritettava toimitusmaksu on oleva niin vähäinen kuin suinkin eikä saa ylittää todistuksen alkuperäistä lunastusmaksua, varsinkaan kysymyksen ollessa vähäarvoisista lähetyksistä.9. Tämän artiklan määräykset koskevat kaikkia alkuperätodistuksina käytettyjä asiakirjoja.

12 artikla.

Niin sanottuja "konsulifaktuuroja" ei vaadita, ellei niiden esittäminen ole välttämätön joko tuontitavaran alkuperän toteamiseksi, kun tämä voi vaikuttaa ehtoihin, joilla tavaraa saadaan tuoda maahan, tai tavaran arvon määräämiseksi, kun on kysymyksessä arvotullitariffi, jonka soveltamiseen kauppalasku ei olisi riittävä.Konsulifaktuurian muoto on yksinkertaistutettava, niin että kaikki mutkallisuudet ja vaikeudet välttyvät ja näiden asiakirjain laatiminen asianomaisille liikkeenharjoittajille käy helpommaksi.Konsulifaktuurain leimauksesta on suoritettava ainoastaan määrätty maksu, jonka tulee olla mahdollisimman vähäinen, eikä samaa faktuuraa saa vaatia useampana kuin kolmena kappaleena.

13 artikla.

Kun johonkin tuontitavaraluokkaan sovellettava menettelytapa riippuu teknillisten erikoisehtojen täyttämisestä tavarain aineksien, puhtauden, laadun, terveydellisen tilan, tuotantoalueen tai muiden samanlaisten ehtojen puolesta, niin sopimusvaltiot pyrkivät solmiamaan sopimuksia, joiden nojalla vientimaassa annetut todistukset samoin kuin mainittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi siellä pannut leimat tai merkit hyväksytään alistamatta tavaraa uuteen tutkintaan tai tarkastukseen tuontimaassa, kuitenkin niin, että erikoisia takeita on vaadittava, kun on syytä otaksua, ettei säädettyjä ehtoja ole täytetty. Tuontivaltiolle olisi niinikään annettava täydet takeet todistuksia antavista viranomaisista sekä vientimaassa vaadittujen tarkastusten luonteesta ja laadusta. Tuontivaltion tulliviranomaisille pitäisi kuitenkin jäädä oikeus toimittaa uusi ainestutkimus joka kerta, kun erikoiset syyt antavat siihen aihetta.Näiden sopimusten yleistämisen helpottamiseksi olisi hyödyllistä, että niihin otettaisiin erikoismääräykset:a) menettelytavoista, joita kaikkien niiden laboratorioiden on yhdenmukaisesti noudatettava, joiden tehtävänä on ainestutkimuksien tai tarkastusten toimittaminen, ja jotka menettelytavat olisi mahdollista määrätyin väliajoin tarkistaa yhden tai useamman näihin sopimuksiin liittyneen valtion pyynnöstä;b) kussakin näihin sopimuksiin liittyneessä valtiossa suoritettavien tarkastusten luonteesta ja laadusta, jolloin on pidettävä huolta siitä, että tuotteilta vaadittava puhtausaste määrätään siten, ettei sen tuloksena itse asiassa tulisi olemaan tuontikielto.

14 artikla.

Sopimusvaltiot tutkivat, joko kukin erikseen tai yhteistoiminnassa toistensa kanssa, sopivimpia menettelytapoja tavarain nopeata tullikäsittelyä, matkustajain matkatavarain tarkastamista, tullivarastossa olevien tavarain kohtelua, varastomaksuja sekä muita tämän artiklan lisäyksessä mainittuja asioita koskevien muodollisuuksien yksinkertaistuttamiseksi ja niiden saattamiseksi yhdenmukaisemmiksi sekä samalla tasapuolisemmiksi.Tätä artiklaa soveltaessaan sopimusvaltiot suhtautuvat suopeasti seuraavissa liitteissä oleviin suosituksiin.

Liite 14 artiklaan.

A. Kauppatavarain nopea tullikäsittely.Tullaustoiminnan järjestely.

1. Jotta tavaroita ei kasaantuisi muutamiin rajatullitoimistoihin, on toivottavaa, että tullaamisen toimittamista sisämaan tullitoimistoissa ja -varastoissa helpotetaan, mikäli maan asetukset ja säännökset, kuljetusolot sekä kauppatavarain luonne sen sallivat.

2. On toivottavaa, että, ellei epäillä väärinkäytöksen olevan kysymyksessä ja ellei valtioiden omaan lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia loukata, toiset valtiot tunnustavat ja pitävät arvossa jonkun toisen valtion kauttakulkutavaraan tai tullivarastoon osoitettuun tavaraan kiinnittämiä lyijykkeitä ja sinettejä, edellyttäen, että niille kuitenkin jää oikeus täydentää lyijyleimausta tai sinettejä uusia tullimerkkejä niihin kiinnittämällä.Kauppatavarain tullikäsittely.

3. On toivottavaa, että sopimusvaltiot, mikäli suinkin mahdollista, kuitenkaan loukkaamatta niiden oikeutta erikoismaksujen kantamiseen,a) helpottavat pilaantuvien tavarain tullausta tullitoimistojen kiinnioloaikoina ja -päivinä;b) oikeuttavat, mikäli niiden lainsäädäntö sen sallii, laivojen ja alusten lastaamisen ja purkamisen muulloinkin kuin tullitoimistojen työpäivinä ja virka-aikoina.Tulli-ilmoituksen tekijälle myönnetyt helpotukset.

4. On toivottavaa, että tavaran vastaanottajalla aina olisi täysi vapaus antaa tulli-ilmoitus tavaroista tullitoimistossa henkilökohtaisesti tai annattaa se jollakulla valitsemallansa henkilöllä, mikäli ei toisin määrätä tavarain rautateitse kuljettamisesta Bernissä 14 päivänä lokakuuta 1890 tehdyn ja Bernissä 19 päivänä syyskuuta 1906 muutetun sopimuksen 10 artiklassa.

5. On toivottavaa, että missä sellainen järjestelmä on toteutettavissa, hyväksytään kaavake, johon sisältyy yhtaikaa asianomaisen tehtävä tulli-ilmoitus, tullitarkastustodistus ja, milloin asianomainen maa katsoo sen soveliaaksi, kuitti tullimaksujen suorituksesta.

6. On toivottavaa, että valtiot, mikäli mahdollista, eivät kovin ankarasti rankaise vähäisiä tullimenettelyn tai -säännösten rikkomisia. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa tavaran tullikäsittelyä varten vaaditaan asiakirjojen esittämistä ja on tehty laiminlyönti tai erehdys, jolla ilmeisesti ei ole ollut minkäänlaista petollista tarkoitusta ja joka on helposti korjattavissa, tulee ehkä määrättävän sakon olla mahdollisimman pieni, jotta sillä, ollessaan niin lievä kuin suinkin, ei olisi muuta kuin muodollisen rangaistuksen, s. o. yksinkertaisen varoituksen luonne.

7. Olisi hyödyllistä harkita, onko mahdollista käyttää tullimaksujen suorituksena tai vakuutena posti- tai pankkishekkejä, joista on ennakolta asetettu pysyvä takuu.

8. On toivottavaa, että tulliviranomaiset oikeutettaisiin, mikäli mahdollista, maksamaan jälleen viedyistä tavaroista niitä tuotaessa suoritetut tullimaksut takaisin, kun tavarat voidaan tyydyttävällä tavalla todistaa samoiksi, sillä edellytyksellä, että ne ovat keskeytyksettä olleet tulliviranomaisten valvonnan alaisina. Niinikään on toivottavaa, ettei minkäänlaista vientitullia vaadita näitä tavaroita jälleenvietäessä.

9. Olisi ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin kaiken viivytyksen välttämiseksi kaupallisia luetteloita ja muita samantapaisia reklaamiksi tarkoitettuja painotuotteita tullattaessa, kun ne ovat lähetetyt postitse tai ovat pakatut sen tavaran mukaan, josta niissä puhutaan.

10. On toivottavaa, että, silloin kun erinäisissä tullimuodollisuuksiin tarvittavissa asiakirjoissa on oleva konsulin tai muun viranomaisen leimaus, leimauksen antava toimisto koettaisi, mikäli mahdollista, noudattaa niitä aukioloaikoja, jotka ovat käytännössä sen paikkakunnan liikepiireissä, missä se sijaitsee. Niinikään on toivottavaa, että maksut virka-ajan ulkopuolella suoritetuista virkatoimituksista, milloin sellaisia kannetaan, määrättäisiin mahdollisimman kohtuullisiksi.

Liite 14 artiklaan.

B. Matkatavarain tarkastus.

11. On toivottavaa, että tapa tarkastaa käsipakaasi junissa, joiden läpi voi kulkea päästä päähän, niiden ollessa matkalla tai seisoessa raja-asemalla, tulisi niin yleiseksi kuin suinkin.

12. On toivottavaa, että edellä 11 kohdassa suositeltu menettely matkustajain matkatavaroiden tarkastamiseksi toteutettaisiin mahdollisuuden mukaan meri- ja jokimatkoilla. Tarkastuksen tulisi, mikäli mahdollista, tapahtua laivalla joko matkan kestäessä, ellei merimatka ole pitkä, tai laivan saapuessa satamaan.

13. On toivottavaa, että tullihuoneistoihin ja, mikäli mahdollista, rautatievaunuihin ja laivoihin pantaisiin ilmoitukset niiden tavaroiden tulli- y. m. maksuista, joita matkustajat tavallisesti kuljettavat mukanaan, sekä luettelot kielletyistä tavaroista.

Liite 14 artiklaan.

C. Tavarain käsittely tullivarastossa ja varastomaksut.

14. On toivottavaa, että valtiot, joissa ei vielä ole sellaisia laitoksia, perustaisivat tai sallisivat perustaa n. s. teennäisiä ja erikoisvarastolaitoksia, joissa saisi säilyttää erikoislaatunsa takia erityistä huolenpitoa vaativia tavaroita.

15. On toivottavaa, että maksut tullivarastojen käyttämisestä lasketaan kohtuullisten perusteiden mukaan, niin etteivät ne yleensä nouse enempään, kuin mitä yleisten kustannusten ja sijoitetun pääoman koron peittämiseksi tarvitaan.

16. On toivottavaa, että jokainen henkilö, jolla on tavaroita tullivarastossa, olisi oikeutettu ottamaan ulos vahingoittuneet tavarat; nämä joko hävitettäisiin tulliviranomaisten läsnäollessa tahi palautettaisiin lähettäjälle tarvitsematta niistä maksaa tullia.

Liite 14 artiklaan.

D. Lastiluetteloon merkityt tavarat, joita ei ole tuotu maihin.

17. On toivottavaa, ettei vaadittaisi tuontitullia tavaroista, joita, vaikka ne esiintyvätkin lastiluettelossa, ei todellisuudessa tuoda maahan, jolloin kuitenkin joko tavaran kuljettajan tai aluksen päällikön on tulliviranomaisten asettaman määräajan kuluessa annettava tässä kohdin tyydyttävä selitys.

Liite 14 artiklaan.

E. Yhteistoiminta asianomaisten laitosten kesken.

18. On toivottavaa, että kansainvälisten rautatieasemien perustamista edistetään ja tehokas yhteistoiminta järjestetään niihin sijoitettujen eri valtioiden laitosten kesken.Olisi niinikään syytä aikaansaada mahdollisimman läheinen yhdenmukaisuus kahden naapurimaan kesken rajan kummallakin puolella sijaitsevien vastaavien toimistojen virkatehtävissä ja aukioloajoissa, olkootpa kysymyksessä maantiet, vesiväylät tahi rautatiet. Naapurimaiden tullitoimistojen sijoittaminen samaan paikkaan ja, jos mahdollista, samaan rakennukseen olisi saatava niin yleiseksi kuin suinkin.Tässä E-kappaleessa mainittujen suositusten toteuttamiseksi on toivottavaa, että kutsuttaisiin kokoon kansainvälinen konferenssi, johon ottaisi osaa kaikkien asianomaisten hallinnonhaarain ja laitosten edustajia.

15 artikla.

Tavarankuljettajain puolelta annettua riittävää vakuutta vastaan ja edellyttäen, että vilpillisestä tai laittomasta tuonnista rangaistaan laillisessa järjestyksessä, jokainen sopimusvaltio sitoutuu sallimaan rekisteröityjä matkatavaroita eri pyynnöttä sekä ilman rajalla tapahtuvaa tullitarkastusta lähettää vieraan maan lähetyspaikasta suoraan johonkin sisämaassa olevaan tullitoimistoon, jos tälle on annettu valta siihen. Valtiot julkaisevat luetteloja näin valtuutetuista toimistoista. Matkustajilla on tietysti kuitenkin oikeus tullauttaa tavaransa ensimäisessä toimistossa, johon he maahan tullessaan saapuvat.

16 artikla.

Sopimusvaltiot, vaikka pidättävätkin itselleen kaikki oikeudet omaan lainsäädäntöön tilapäisen tuonnin ja viennin asioissa, noudattavat mahdollisuuden mukaan tämän artiklan liitteessä esitettyjä suuntaviivoja, mikäli nämä koskevat tehtaassa käsiteltäviksi tuotavia tai vietäviä tavaroita, luonteeltaan yleisiin näyttelyihin aiottuja esineitä, olipa niillä sitten teollinen, kaupallinen, taiteellinen tai tieteellinen tarkoitus, kokeisiin tai havaintonäytöksiin tarkoitettuja koneita ja esineitä, matkailu- tai muuttoajoneuvoja, tavaranäytteitä, tavarain päällysteitä, palautusedellytyksellä maasta vietyjä tavaroita sekä muita samankaltaisia esineitä.

Liite 16 artiklaan.

1. On toivottavaa, että tilapäistä tuontia ja vientiä koskevia lakien ja asetusten määräyksiä yksinkertaistutetaan sikäli kuin olosuhteet sen sallivat ja että ne julkaistaan tämän sopimuksen 4 ja 5 artiklassa mainitulla tavalla.

2. On toivottavaa, että soveltaminen tapahtuisi, mikäli mahdollista, yleisten määräysten nojalla, jotta asianomaiset henkilöt tai liikkeet voisivat saada niistä tiedon ja käyttää niitä hyväkseen.

3. On toivottavaa, että menetelmät samuuden toteamiseksi olisivat mahdollisimman yksinkertaiset ja että tämän vuoksi

a) otetaan huomioon ne takeet, joita toisten valtioiden tulliviranomaisten tavaroihin panemat merkit antavat;

b) otetaan käytäntöön malleihin tai näytteisiin ynnä piirustuksiin tai täydellisiin ja yksityiskohtaisiin kuvauksiin perustuva samuuden toteamismenetelmä, varsinkin milloin merkkien kiinnittäminen olisi mahdotonta tai tuottaisi hankaluuksia.

4. On toivottavaa, että sekä tulli-ilmoitus- että tullitarkastusmuodollisuudet saataisiin täyttää ei ainoastaan rajatullitoimistoissa, vaan myös missä muussa asianomaisen valtion sisämaisessa tullitoimistossa hyvänsä, jolla on siihen tarvittava valta.

5. On toivottavaa, että tilapäisen tuonnin tai viennin aiheuttamien töiden suorittamiseen varataan riittävät määräajat, että etukäteen arvaamattomat seikat, jotka voivat viivyttää niiden suorittamista, otetaan huomioon ja että määräaikaa tarpeen vaatiessa pidennetään.

6. On toivottavaa, että vakuudeksi hyväksytään sekä takuusitoumukset että käteismaksut.

7. On toivottavaa, että annetut vakuudet maksetaan takaisin tai vapautetaan heti, kun sitoumukset on täytetty.

17 artikla.

Tämä sopimus ei estä yleisiä tai erikoisia toimenpiteitä, joihin jonkun sopimusvaltion ehkä on pakko poikkeuksellisesti ryhtyä maan turvallisuutta tai valtion elinehtoja uhkaavien vakavien tapausten sattuessa, luonnollisesti kuitenkin niin, että kaupan tasapuolisen kohtelun periaatetta on mahdollisimman suuressa määrin noudatettava. Se ei myöskään ole esteenä toimenpiteille, joihin sopimusvaltioiden ehkä on pakko ryhtyä ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden suojelemiseksi.

18 artikla.

Tämä sopimus ei velvoita mitään sopimusvaltiota sitoumuksiin, jotka olisivat sille Kansainliiton jäsenyydestä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa ristiriidassa.

19 artikla.

Tämän sopimuksen voimaantuleminen ei tee mitättömiksi sopimusvaltioiden ennen 3 päivää marraskuuta 1923 tekemistä erilaisista sopimuksista johtuvia, tulliasioita koskevia sitoumuksia.Siihen katsoen, että viimeksi mainitut sopimukset pysyvät voimassa, sopimusvaltiot sitoutuvat tekemään, niin pian kuin olosuhteet sen sallivat ja joka tapauksessa heti sellaisen sopimuksen voimassaoloajan mentyä umpeen, niihin voimaan jääviin sitoumuksiin, jotka ovat esillä olevan sopimuksen kanssa ristiriidassa, kaikki tarpeelliset muutokset saattaakseen ne tämän sopimuksen kanssa sopusointuun; tietenkään tätä sitoumusta ei kuitenkaan sovelleta niiden sopimusten määräyksiin, jotka lopettivat 1914 - 1918 vuosien sodan ja joihin tämä sopimus ei mitenkään saa vaikuttaa.

20 artikla.

Kansainliiton peruskirjan 23 artiklan e kohdan mukaan jokainen sopimusvaltio, joka voi pätevästi vedota sen maa-alueella 1914 -1918 vuosien sodan aikana tapahtuneen hävityksen aiheuttamaan vaikeaan taloudelliseen tilaan ollakseen soveltamatta, koko alueellaan tai sen osassa, jotakuta, mitä hyvänsä, tämän sopimuksen määräystä, katsotaan toistaiseksi vapautetuksi mainitun määräyksen toteuttamisesta johtuvista velvoituksista, sillä edellytyksellä kuitenkin, että kaupan tasapuolisen kohtelun periaatetta, jota sopimusvaltiot pitävät sitovana, on noudatettava niin suuressa määrin kuin suinkin.

21 artikla.

Tätä sopimusta ei tietenkään ole tulkittava siten, että se millään tavalla järjestäisi samaan täysivaltiaaseen valtioon kuuluvien tahi suojeluksen alaisten alueiden keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, olivatpa nämä alueet sitten itsekukin sopimusvaltioita tai eivät.

22 artikla.

Jos kahden tai useamman sopimusvaltion kesken syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen määräysten tulkinnasta tai toteuttamisesta eikä erimielisyyttä voida sovittaa asianosaisten kesken suoraan eikä muita sovittelukeinoja käyttämällä, niin riitapuolet voivat, ennenkuin vetoavat mihinkään välitys- tai oikeudelliseen menettelyyn, alistaa riitansa sovinnollisesti selvitettäväksi jollekin Kansainliiton Neuvoston siihen tarkoitukseen määräämälle teknilliselle elimelle. Tämä elin laatii neuvoa-antavan lausunnon, ensin kuultuaan riitapuolia ja tarpeen vaatiessa aikaansaatuaan tapaamisen niiden kesken.Puheena olevan elimen neuvoa-antava lausunto ei sido riitapuolia, ellei jokainen niistä sitä hyväksy, vaan asianosaisille jää täysi vapaus, joko turvauduttuaan edellä mainittuun menettelyyn tai sitä tekemättä, vedota valintansa mukaan mihin muuhun välitys- tai oikeudelliseen menettelyyn hyvänsä, siihen luettuna kääntyminen pysyväiseen kansainväliseen tuomioistuimeen, jos on kysymys asioista, joita tämä tuomioistuin on johtosääntönsä nojalla pätevä käsittelemään.Jos tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainittua laatua oleva erimielisyys syntyy joko tämän sopimuksen 4 artiklan 2 tai 3 kappaleen tahi 7 artiklan tulkitsemisesta tahi soveltamisesta, on riitapuolten, jos yksi sitä vaatii, alistettava riitakysymys pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi riippumatta siitä, ovatko ne ennemmin turvautuneet sellaiseen menettelyyn, kuin tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa on määritelty, vai eivät.Riidan jättämisestä edellä mainitun elimen ratkaistavaksi tai tämän antamasta lausunnosta ei missään tapauksessa ole seurauksena se, että riidan aiheuttanut toimenpide keskeytetään; samoin on pysyväisessä kansainvälisessä tuomioistuimessa vireillä olevan jutun laita, ellei tämä johtosääntönsä 41 artiklan nojalla toisin päätä.

23 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskalainen ja englantilainen teksti ovat yhtä todistusvoimaisia, päivätään tälle päivälle, ja sen voi allekirjoittaa ennen 31 päivää lokakuuta 1924 jokainen Genèven konferenssissa edustettu valtio, jokainen Kansainliiton jäsen ja jokainen valtio, jolle Kansainliiton Neuvosto on sitä varten toimittanut kappaleen tätä sopimusta.

24 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat jätetään Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoitta niiden tallettamisesta sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille ja muille allekirjoittajavaltioille.

25 artikla.

Jälkeen 31 päivän lokakuuta 1924 jokainen 23 artiklassa mainitussa konferenssissa edustettu valtio, joka ei ole allekirjoittanut tätä sopimusta, jokainen Kansainliiton jäsen sekä jokainen valtio, jolle Kansainliiton Neuvosto toimittaa sitä varten kappaleen, voi yhtyä tähän sopimukseenYhtyminen tapahtuu siten, että Kansainliiton pääsihteerille toimitetaan yhtymisasiakirja sihteeristön arkistoon talletettavaksi. Pääsihteeri ilmoittaa tallettamisesta viipymättä sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille ja muille allekirjoittajavaltioille.

26 artikla.

Tämä sopimus ei tule voimaan, ennenkuin viisi maata on sen ratifioinut. Se tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun Kansainliiton pääsihteeri on vastaanottanut viidennen ratifioinnin. Sen jälkeen sopimus tulee voimaan kunkin osanottajan kohdalta yhdeksänkymmenen päivän kuluttua ratifioimisasiakirjan vastaanottamisesta tahi yhtymisilmoituksesta.Kansainliiton peruskirjan 18 artiklan määräysten mukaisesti pääsihteeri kirjaa tämän sopimuksen sen voimaantulopäivänä.

27 artikla.

Kansainliiton pääsihteeri on pitävä erikoisluetteloa, josta käy selville, mitkä sopimuspuolet ovat allekirjoittaneet tai ratifioineet tämän sopimuksen, mitkä siihen yhtyneet tai siitä luopuneet. Tämä luettelo on aina oleva Kansainliiton jäsenten nähtävänä ja se julkaistaan mahdollisimman usein Kansainliiton Neuvoston ohjeiden mukaan.

28 artikla.

Tästä sopimuksesta voidaan luopua tekemällä siitä kirjallinen, Kansainliiton pääsihteerille osoitettu ilmoitus. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ilmoituksen saanut, eikä kohdistu muihin kuin luopuvaan Kansainliiton jäseneen tai valtioon.Kansainliiton pääsihteeri ilmoittaa irtisanomisesta jokaiselle sopimuksen allekirjoittaneelle tai siihen yhtyneelle Kansainliiton jäsenelle sekä muille allekirjoittaja- ja yhtyjävaltioille.

29 artikla.

Jokainen tämän sopimuksen allekirjoittanut tai siihen yhtynyt valtio voi ilmoittaa, joko allekirjoittamis-, ratifioimis- tai yhtymistilaisuudessa, ettei sen tälle sopimukselle antama hyväksyminen sido sen kaikkia tai määrättyjä siirtomaita, merentakaisia omistuksia, suojelusmaita tai merentakaisia alueita, jotka ovat sen täysivaltiuden tai vallan alaisia, ja se voi myöhemmin 25 artiklan mukaisesti yhtyä sopimukseen jonkun mainitussa ilmoituksessa poisjätetyn suojelusvaltionsa, siirtomaansa, merentakaisen alusmaansa tahi alueensa nimessä.Irtisanominen voi niinikään tapahtua erikseen jokaisen suojelusvaltion, siirtomaan, merentakaisen alusmaan tahi alueen puolesta; näihin irtisanomisiin sovelletaan 28 artiklan määräyksiä.

30 artikla.

Kansainliiton Neuvostoa pyydetään harkitsemaan, onko syytä kutsua konferenssi tätä sopimusta tarkistamaan, jos kolmannes sopimusvaltioista sitä pyytää.Vakuudeksi edellä mainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.Tehtiin Genèvessä kolmantena päivänä marraskuuta tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkolme yhtenä kappaleena, joka talletetaan Kansainliiton sihteeristön arkistoon; oikeiksi todistetut jäljennökset toimitetaan kaikille konferenssissa edustetuille valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.