13/1928

Suomen ja Belgian välinen, rikoksentekijäin luovuttamista ja virka-apua rikosasioissa koskeva sopimus.

Suomi ratifioinut sopimuksen 24 päivänä helmikuuta 1928. Ratifioimisasiakirjat vaihdettiin Tukholmassa 5 päivänä toukokuuta 1928.

Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas, jotka yhteisesti ovat päättäneet tehdä rikoksentekijäin molemminpuolista luovuttamista ja virka-avun antamista rikosasioissa tarkoittavan sopimuksen, ovat valtuutetuikseen määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Tasavallan Tukholmassa olevan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin, tri Werner Söderhjelmin;

Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas:

erikoislähettiläänsä ja täysivaltaisen ministerinsä Helsingissä, Leopold II:n ritarikunnan suurristin haltijan, Leopoldin ja Kruunun ritarikuntien suurupseerin, vapaaherra de Grooten,

jotka, vaihdettuaan päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Suomen ja Belgian hallitukset sitoutuvat tämän sopimuksen määräämissä tapauksissa ja siinä mainituilla ehdoilla, lukuunottamatta omia kansalaisiaan, vastavuoroisesti luovuttamaan toisilleen Suomesta Belgiaan ja Belgiasta Suomeen paenneet henkilöt, jotka rikoksen tapahtuessa ovat täyttäneet kuusitoista vuotta ja ovat syytettyjä tahi tuomittuja luovuttamista pyytävän sopimuspuolen alueella tekemästään rikoksesta.

Kun rikos, joka aiheuttaa luovuttamispyynnön, on tehty sen maan alueen ulkopuolella, joka on pyytänyt luovuttamista, voidaan tähän pyyntöön suostua, jos sen maan lainsäädäntö, jolle esitys on tehty, sallii syytteeseenpanon yhtäläisistä sen alueen ulkopuolella tehdyistä rikoksista.

2 artikla.

Rikokset, joista luovutetaan: ovat:

1) murha, myrkytys, isän- ja äidinmurha, lapsenmurha, tappo;

2) tahallinen pahoinpitely, joka on tuottanut parantumattomalta näyttävän sairauden, pysyväisen henkilökohtaisen työkyvyttömyyden, elimen käyttövoiman täydellisen menettämisen, pahan ruhjoutumisen taikka tarkoittamattoman surman;

3) sellaisen aineen tahallinen tai rikollinen, mutta ilman surmaamisen tarkoitusta tapahtunut saattaminen toiseen, joka saattaa tuottaa toiselle kuoleman taikka pahasti vahingoittaa terveyttä;

4) sikiön lähdettäminen;

5) väkisinmakaaminen;

haureuden harjoittaminen jompaakumpaa sukupuolta olevan viittätoista vuotta nuoremman alaikäisen kanssa;

haureuden harjoittaminen jompaakumpaa sukupuolta olevan, viisitoista, vaan ei kuuttatoista vuotta täyttäneen alaikäisen kanssa, joka ei ole siveettömyyteen antautunut;

ylenevässä polvessa olevan sukulaisen sekaantuminen alaikäiseen, vaikka tämä onkin kuuttatoista vuotta vanhempi, mutta ei ole avioliiton perusteella vapautunut holhousvallasta;

sellainen siveellisyyden loukkaus, jolla, toisen intohimojen tyydyttämiseksi, kiihoitetaan jompaankumpaan sukupuoleen kuuluvaa seitsemäätoista vuotta nuorempaa alaikäistä epäsiveellisyyteen, tapain turmelukseen tahi haureuden harjoittamiseen;

jompaakumpaa sukupuolta olevan, kahtakymmentäyhtä vuotta nuoremman henkilön, vaikkapa mielisuosiollakin, palkkaaminen, poisvieminen tahi lähiseurastaan erottaminen, epäsiveellisyyden harjoittamiseen toisen intohimojen tyydyttämiseksi;

täysi-ikäisen naisen palkkaaminen, poisvieminen tahi lähiseurastaan erottaminen epäsiveellisyyttä harjoittamaan toisen intohimojen tyydyttämiseksi, kun teko on tehty vilpillisesti tai väkisin, uhkaamalla, valta-asemaa väärinkäyttämällä tahi muilla pakotuskeinoilla;

henkilön pidättäminen vastoin tahtoaan huoneistossa, jossa haureutta harjoitetaan;

6) kaksinnaiminen;

7) alaikäisen poisvieminen;

8) lapsen poisvieminen, kätkeminen, sukuoikeuden polkeminen, esiintuominen tai vaihtaminen;

9) lapsen heitteille paneminen tai avuttomaan tilaan jättäminen;

10) varkaus, luottamuksen väärinkäyttäminen, vilppi, mikäli nämä rikokset Suomen rikoslain mukaan rangaistaan vankeutta ankarammalla rangaistuksella; kiristäminen, petos;

11) toisen vapauden riistäminen, johon yksityishenkilö tekee itsensä syypääksi;

12) raharikos, joka käsittää rahan mukailun tahi väärentämisen, mukaillun tahi väärennetyn rahan liikkeeseenpanon ja levittämisen;

13) julkisten arvopaperien tahi pankkisetelien, julkisten tahi yksityisten saantokirjojen mukailu tai väärentäminen; näiden mukailtujen tai väärennettyjen arvopaperien, setelien tahi saantokirjojen liikkeeseen pano tai levittäminen; asiakirjojen tai sähkösanomien väärentäminen ja näiden mukailtujen, tekaistujen tahi väärennettyjen sähkösanomien, arvopaperien, setelien tai saantokirjojen käyttäminen, mikäli molempien maiden lait myöntävät luovuttamisen näitten rikoksien vuoksi;

14) sinettien, leimapaperien, leimojen, leimasinkojeiden, leimasinten, henkilöiden tahi tavarain kuljetukseen tarkoitettujen lippujen, postimerkkien tahi muiden asiakirjoihin pantavien merkkien mukailu tahi väärentäminen, näiden mukailtujen tahi väärennettyjen esineiden käyttäminen, oikeiden leimojen, karttamerkkien, leimasinten ja merkkien toiselle vahinkoa tuottava käyttäminen, tekijän nimen tahi teoksensa tunnusmerkiksi hyväksymän merkin ilkeämielinen tahi vilpillinen paneminen taide-esineeseen, kirjalliseen tahi soitannolliseen teokseen; sanottujen esineiden myynti, myytäviksi näytteille asettaminen, myymälässä pitäminen tahi myytäviksi maahan tuominen;

15) väärin todistaminen sekä asiantuntijan tahi tulkin antama väärä lausunto; todistajan, asiantuntijan tahi tulkin houkutteleminen väärän todistuksen tahi väärän lausunnon antamiseen, mikäli molempien maiden lait sallivat luovuttamisen näiden rikosten vuoksi;

16) väärä vala;

17) julkisten viranomaisten toimittama kiristys tahi kavaltaminen;

18) petollinen konkurssi;

19) junaliikenteen tahallinen häiritseminen asettamalla radalle esteitä, saattamalla epäkuntoon kiskoja tahi niiden kannattimia, poistamalla pultteja ja kiskonauloja taikka millä muulla keinoin tahansa, mikä saattaa pysäyttää junan tahi suistaa sen raiteilta, mikäli molempien maiden lait sallivat luovuttamisen näiden rikosten vuoksi;

20) murhapoltto;

21) kotieläinten myrkyttäminen;

22) sellaiset meriliikerikokset, jotka molempien maiden lainsäädännön mukaan voivat antaa aihetta luovuttamiseen;

23) varastamalla tahi kiristämällä saadun tavaran kätkeminen;

24) orjakauppa.

Yllä mainittuihin käsitteisiin sisältyy myös osallisuus ja yritys, mikäli ne ovat molempien maiden lainsäädäntöjen mukaan rangaistavia.

Kaikissa tapauksissa ja rikosasioissa luovuttaminen voi tapahtua ainoastaan silloin, kun puheenaoleva teko on rangaistava sen maan lainsäädännön mukaan, jolle pyyntö on osoitettu.

3 artikla.

Luovuttaminen ei tapahdu:

1) jos rikollisen teon, viimeisen oikeudenkäyntitoimen tahi rangaistustuomion julistamisen jälkeen syytteeseen pano tai rangaistus on sinä hetkenä, jona luovuttaminen voisi tapahtua, vanhentunut sen maan lakien mukaan, johon syytetty on paennut;

2) kun henkilö, jonka luovutusta pyydetään, on siinä maassa, jolta hänen luovuttamistaan pyydetään, vapautettu häntä vastaan luovutuspyynnön perusteena olevan teon takia nostetusta syytteestä taikka vielä on syytteessä sanotusta teosta.

4 artikla.

Jos henkilö, jonka luovuttamista pyydetään, on siinä maassa, jolta hänen luovuttamistaan pyydetään, syytteessä taikka tuomittu rangaistukseen muusta rikoksesta kuin siitä, joka on aiheuttanut luovutuspyynnön, voidaan hänen luovuttamisensa lykätä siksi, kunnes oikeudenkäynti on päättynyt tahi, jos hänet tuomitaan rangaistukseen, siihen saakka kuin hän on kärsinyt rangaistuksensa.

Siinä tapauksessa, että hän olisi kanteen alaisena tahi vangittuna sanotussa maassa yksityisille antamansa sitoumusten johdosta, tapahtukoon kuitenkin hänen luovuttamisensa sillä ehdolla, että näille yksityisille varataan tilaisuus myöhemmin valvoa oikeuksiaan asianomaisissa viranomaisissa.

5 artikla.

Luovutukseen ei suostuta, jos se sopimuspuoli, jolta luovutusta pyydetään, katsoo rikoksen, jonka johdosta sitä pyydetään, valtiolliseksi rikokseksi tahi sellaisen rikoksen yhteydessä olevaksi teoksi.

Muukalaista, jonka luovuttamiseen on suostuttu, ei voida syyttää tahi rangaista mistään luovuttamista aikaisemmasta valtiollisesta rikoksesta eikä mistään sellaisen rikoksen yhteydessä olevasta teosta eikä mistään rikoksesta, joka ei ole mainittu tässä sopimuksessa.

Valtiolliseksi rikokseksi tai sellaisen rikoksen yhteydessä olevaksi teoksi ei katsota valtionpäämiehen tahi hänen perheeseensä kuuluvan henkilön murhan käsittävää rikollista tekoa.

Seuraavissa tapauksissa voidaan kuitenkin riitapuolien läsnä ollessa syyttää luovutettua henkilöä tuomioistuimessa tahi samoin julistetun tuomion nojalla rangaista muusta rikoksesta kuin siitä, joka on aiheuttanut luovutuksen, nimittäin:

1) jos hän on pyytänyt tulla tuomituksi tahi kärsiä rangaistuksensa, jossa tapauksessa hänen pyyntönsä on ilmoitettava hänet luovuttaneelle hallitukselle;

2) jos hän ei kuukauden kuluessa siitä, kuin lopullisesti päästettiin vapaaksi, ole poistunut siitä maasta, johon hänet on luovutettu;

3) jos tämän sopimuksen mukaan kyseessäoleva rikos voisi aiheuttaa luovuttamisen ja jos hallitus, jolle hän on luovutettu, on saanut hänet luovuttaneen hallituksen ennakkosuostumuksen siihen. Viimeksi mainittu hallitus voi, jos katsoo sen tarpeelliseksi, vaatia, että jokin tämän sopimuksen 7 artiklassa mainituista asiakirjoista sille toimitetaan.

Kolmanteen maahan edelleen luovuttamisessa noudatetaan samoja säännöksiä.

6 artikla.

Luovuttamista on aina pyydettävä diplomaattista tietä.

7 artikla.

Luovuttamispyyntöön on liitettävä alkuperäisenä tai oikeaperäisenä jäljennöksenä joko tuomio tai langettava päätös taikka neuvostokamarin (Chambre du Conseil) määräys, syyttäjäkamarin (Chambre des mises en accusation) päätös tahi asianomaisen tuomarin antama, rikosoikeudellista menettelyä koskeva asiakirja, jossa määrätään taikka jonka lainmukaisena seurauksena on syytetyn saattaminen rikostuomioistuimen tuomittavaksi. Luovutukseen on myös suostuttava, jos pyynnön lisäksi esitetään asianomaisen vieraan viranomaisen antama vangitsemismääräys tahi muu yhtä pätevä asiakirja, sillä ehdolla että näissä asiakirjoissa tarkoin ilmoitetaan se teko, jonka johdosta ne on annettu.

Ylläsanotut asiakirjat ovat luovutusta pyytävän valtion ulkoasiainministerin ja tarpeen mukaan sanotun valtion diplomaattisen tahi konsuliedustajan vahvistettavat. Niiden mukana on oleva jäljennös rikolliseen tekoon sovellettavasta lakitekstistä ja tarpeen mukaan asiakirjojen ranskannos sekä, mikäli mahdollista, luovutettavaksi pyydetyn henkilön tuntomerkit tahi muu hänen henkilöllisyytensä toteamiseksi tarpeellinen tiedonanto.

8 artikla.

Kiireellisissä tapauksissa on vangitseminen väliaikaisesti toimitettava posti- tahi sähkötietä lähetetyn ilmoituksen nojalla, jossa on oleva tieto jonkun 7 artiklassa mainitun asiakirjan olemassaolosta, kuitenkin sillä ehdolla, että tämä ilmoitus on säännönmukaisesti tehtävä sen maan ulkoasiainministerille, jolta rikollisen luovuttamista pyydetään.

Tämä vangitseminen on asianomaisen viranomaisen harkinnan varassa, jos pyyntö on saapunut suoraan jommankumman maan oikeus- tahi hallintoviranomaiselle.

Väliaikainen vangitseminen tapahtuu sen maan lainsäädännön määräämässä muodossa ja säätämien ohjeiden mukaisesti, jolta vangitsemista on pyydetty. Vangittu päästetään vapaaksi, jos yhtäkään tämän sopimuksen 7 artiklassa mainituista asiakirjoista ei ole annettu syytetylle tiedoksi kolmen viikon kuluessa vangitsemisesta.

9 artikla.

Kun useammat valtiot samaan aikaan pyytävät saman henkilön luovuttamista, on sillä valtiolla, jolle pyynnöt ovat osoitetut, valta päättää, minkä maan pyyntöön on suostuttava.

10 artikla.

Kun luovutus on tapahtuva, ovat kaikki ne esineet, jotka johtuvat rikoksesta taikka voivat olla todisteina ja jotka on luovutettavaksi pyydetyltä henkilöltä tavattu häntä vangittaessa, taikka jotka jälestäpäin löydetään, otettavat talteen ja toimitettavat luovutusta pyytäneelle valtiolle, jos sen valtion asianomainen viranomainen, jolta luovutusta pyydetään, niin määrää.

Esineet voidaan lähettää, vaikka luovutettavaksi pyydettyä henkilöä hänen karkaamisensa tahi kuolemansa vuoksi ei voidakaan luovuttaa.

On kuitenkin pysytettävä ne oikeudet, jotka kolmas henkilö on voinut hankkia itselleen sanottuihin esineisiin, ja esineet ovat oikeudenkäynnin päätyttyä tarpeen mukaan annettavat hänelle takaisin.

11 artikla.

Kustannukset, jotka johtuvat luovutettavan henkilön vangitsemisesta, elatuksesta ja kuljetuksesta sekä edellisen artiklan mukaan takaisin annettavien taikka luovutusta pyytäneelle valtiolle toimitettavien esineiden tallettamisesta ja kuljettamisesta, suorittaa kumpikin valtio oman alueensa rajojen sisäpuolella.

Sopimuspuolien maiden välisten valtioiden alueilla olleet kuljetus- ja muut kustannukset suorittaa luovutusta pyytänyt valtio.

Jos kuljetus tapahtuu meritse, on luovutettu henkilö kuljetettava luovutusta pyytäneen valtion osoittamaan satamaan ja otettava laivaan sen kustannuksella.

12 artikla.

Pyyntöön, joka tarkoittaa kolmannelle valtiolle luovutetun henkilön kuljettamista toisen sopimusvaltion alueen kautta, on suostuttava, ellei kuljetettava henkilö ole tämän valtion kansalainen, jos pyynnön mukana on jokin 7 artiklassa mainituista asiakirjoista alkuperäisenä tai oikeaperäisenä jäljennöksenä, jos se teko, johon luovutus perustuu, kuuluu tässä sopimuksessa mainittuihin rikoksiin eivätkä siihen kohdistu 3 tai 5 artiklan määräykset.

Kauttakuljetuskustannukset suorittaa pyynnön tehnyt sopimuspuoli.

13 artikla.

Kun käsiteltäessä rikosasiaa, jolla ei ole valtiollista luonnetta, jommassakummassa maassa oleskelevien henkilöiden kuulusteleminen tahi joku muu tutkimustoimenpide katsotaan välttämättömäksi, on virka-avun pyyntö, tarpeen mukaan ranskannoksen seuraamana, tätä tarkoitusta varten tehtävä diplomaattista tietä tai konsuliedustajan välityksellä, ja pyyntö on, mikäli pyydetyn valtion hallitus ei totea sitä mahdottomaksi, täytettävä noudattaen sen maan lakeja, jossa kuulustelu tahi tutkimustoimenpide on tapahtuva.

Kuitenkin voidaan kotitarkastusta taikka rikoksen todisteen tai todistusesineiden takavarikkoon ottamista tarkoittavat virka-avun pyynnöt täyttää ainoastaan, kun on kysymys jostakin 2 artiklassa luetellusta teosta ja 10 artiklan viimeisessä kohdassa mainituin ehdoin.

Asianomaiset hallitukset jättävät vaatimatta rikosasioissa annetun virka-avun aiheuttamien kustannusten korvaamista siinäkin tapauksessa, että on kysymys asiantuntijatarkastuksesta, kuitenkin sillä edellytyksellä, että tarkastus on käsittänyt ainoastaan yhden toimitustilaisuuden.

14 artikla.

Jos rikosasiassa, jolla ei ole valtiollista luonnetta, todistajan henkilökohtainen saapuville tulo on välttämätön, on sen maan hallitus, jossa todistaja asuu, kehoittava häntä noudattamaan hänelle osoitettua kutsua.

Pyytävä valtio ja valtio, jolle pyyntö osoitetaan, sopivat keskenään joka eri tapauksessa todistajalle myönnettävästä korvauksesta.

Ketään todistajaa, olkoonpa mitä kansallisuutta tahansa, joka haastettuna toisessa maassa vapaaehtoisesti saapuu toisen maan tuomarin eteen, älköön siellä syytettäkö tahi vangittuna pidettäkö aikaisemmista rikollisista teoista taikka rangaistustuomioiden johdosta, älköönkä oletetusta osallisuudesta niihin tekoihin, joita se oikeudenkäynti koskee, jossa hän on todistajana.

15 artikla.

Kun jommassakummassa valtiossa käsiteltäessä rikosasiaa, jolla ei ole valtiollista luonnetta, katsotaan välttämättömäksi taikka tarpeelliseksi saada nähtäväksi sellaisia todisteita tai asiakirjoja, jotka ovat toisen maan viranomaisten hallussa, on sitä tarkoittava pyyntö tehtävä diplomaattista tietä tai konsuliedustajan välityksellä ja täytettävä, ellei erityisiä epäilyksiä sitä vastaan jossakin tapauksessa ilmene, ollen valtio, jonne todisteet tahi asiakirjat lähetetään, velvollinen palauttamaan ne.

Sopimuspuolten hallitukset eivät vaadi oman alueensa rajojen sisäpuolella todisteiden ja asiakirjojen lähettämisestä ja palauttamisesta johtuneitten kustannusten korvaamista.

16 artikla.

Suomen hallitus sitoutuu antamaan Belgian hallitukselle tiedoksi Belgian kansalaisia koskevat rangaistustuomiot, joista ilmoitus on otettu Suomen rikosrekisteriin.

Belgian hallitus puolestaan sitoutuu antamaan Suomen hallitukselle tiedoksi Belgian tuomioistuimien Suomen kansalaisia vastaan kaikenlaisten crime- tai délit-rikosten johdosta julistamat rangaistustuomiot.

Tämä tiedoksianto tapahtuu lähettämällä maksuttomasti diplomaattista tietä tai konsuliedustajan välityksellä sen maan hallitukselle, jonka kansalainen rangaistukseen tuomittu on, kertomus tahi ote lopullisesta päätöksestä, tarpeen vaatiessa ranskannoksen seuraamana.

17 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava niin pian kuin suinkin. Se tulee voimaan kymmenen päivän kuluttua sen julkaisemisesta molempain maiden lakien säätämässä järjestyksessä.

Kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa sanoa sopimuksen irti ilmoittamalla toiselle sopimuspuolelle aikomuksestaan kuutta kuukautta aikaisemmin.

Tämän vakuudeksi asianomaiset valtuutetut ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet.

Laadittu Tukholmassa, 23 päivänä tammikuuta 1928.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.